Asbesti - ajan kysymys

Muistatte varmaan hiljattaisen postaukseni Nokian metsistä löytyneistä asbestilevyistä. Kaivoin Youtubesta oheisen pari ja puoli minuuttia kestävän pätkän, jossa kerrotaan asbestista, ihmeellisen erinomaisesta aineesta. Tottahan siinä puhutaan, asbesti on ominaisuuksiltaan lähes lyömätöntä. Se on kestävä, sähköä johtamaton, palamaton, akustisesti hyvä ja lisäksi vielä halpa - kaikenkaikkiaan loistava rakennusmateriaali. Tai oli siihen asti, kun havaittiin sen haitallisuus työntekijöille. Pienimmät asbestikuidut pääsevät keuhkoissa syvälle aiheuttaen asbestoosia, sidekudoksen kasvua ja myöhemmässä vaiheessa keuhkosyöpää.

Asbestin käyttö kiellettiin kokonaan vuonna 1994, mutta vanhemmista rakennuksista sitä löytyy. Ainetta on käytetty paitsi eristysmateriaalina, myös seinä- ja kattolevyissä sekä laasteissa. Nykyisin asbestille voi altistua, kun rakennuksia saneerataan. Ennen vuotta 1920 rakennetuissa taloissa asbestia ei ole, ellei rakennukseen ole tehty myöhemmin remonttia. Asbesti on erityisti korjausrakentamisen työsuojelullinen ongelma, mutta vanhaan taloon remonttia suunnittelevankin on hyvä pitää asia mielessä. Ennen purkutöitä on varmistuttava, ettei rakenteissa ole asbestia. Joskus on syytä tehdä asbestikartoitus. Asbestipurkua saavat tehdä vain siihen luvan saaneet yritykset.

Asbesti on malliesimerkki siitä, miten alun perin hyvä juttu osoittautuu ihan joksikin muuksi. Videopätkän lopussa on hieno teksti "Asbestos - a Matter of Time". Eipä tainneet tekijät aavistaa, miten osuva lausahdus on. Asbestoosin kehittyminen kun vie aikaa vuosikymmeniä.

• Asbestia sisältäviä rakennusmateriaaleja käytetty vielä 1990-luvun alussa, Suomen Kiinteistöliiton tiedote, 9.1.2007

Lue myös:

• Asbestia metsässä ja kylppärissä
• Jokaisessa asuu pieni lokapoika

Sata kehua

KEHU 3. Kävimme sunnuntaina Hvitträskissä ihailemassa maisemia ja söimme lounaan. Kuha oli kerrassaan mainiota ja tarjoilu sujui mukavia jutellen.

Rikkaruohoveto

Lapsuudenkotini pihalla kasvoi piharatamoita, saunakukkia, pihatataria, suolaheinää, leskenlehtiä - eli nykyisen käsityksen mukaan rikkaruohoja. Rikkaruohoksi kutsutaan ruohovartisia kasveja, jotka kasvavat meidän ihmisten kannalta väärissä paikoissa. Nykyisin pihamailla saakin kasvaa vain ruohoa ja siististi järjestettyjä perennoja. Siinä missä ennen oli hiekkatie, jota sitkeät monilukuiset kasvit yrittivät viherryttää, tulee tämän päivän pihastandardien mukaan olla kivetys siististi aseteltuna reunakivetyksineen. Kivien ja laattojen raoista ei saa kasvaa mitään. Pihapolut eivät saa ruohottua, eivätkä varsinkaan rikkaruohottua. Jos jotain kasvaa, otetaan aineet apuun.

Talouselämä uutisoi jokin aika sitten rikkakasvien torjunta-aineiden myynnin kasvaneen 2000-luvulla kaksinumeroisin luvuin. Rautakeskossa on ykköstuotteen eli Roundupin menekki on kasvanut tänä keväänä 50 %. Vaikuttavana aineena on glyfosaatti.

Voin vaikka lyödä vetoa, että vaikka luvut kasvaisivat kolminumeroisilla prosenteilla, rikkaruohoista ei päästä eroon. Aivan tarpeetonta kemikaalikuormaa. Parempi vaihtoehto on napakka ote ja nykäisy ja maanmuokkaus. Voikukkia vastaan on aivan omat työkalunsakin. Rikkaruohot voittavat, mutta voihan sitä silti yrittää jonkin verran harata vastaan.

Myrkky löysi markkinat, Talouselämä 17.6.2009 (Glyfosaattia ei ole luokiteltu myrkyksi, vaikka Talouselämän jutusta niin voisi päätellä.)

Lue myös nämä:

• Piha siistiksi käryttämättä
• Kesä ja kärpäset
• Sata olennaista asiaa

Sata kehua

KEHU 2. Pienet yllätykset ovat mukavia. Kaverini järjesti minulle konserttilipun, jonka lunastin ovelta. Ystäväni oli piirtänyt kuoreen välkyn näkoinen pitkähäntäinen katin, jonka näkemisestä tuli entistä paremmalle tuulelle. Konserttikin oli hieno.

Kuva: Brief Gasp, Flickr, lisensoitu Creative Commons-lisenssillä

Sata olennaista asiaa

Sata postausta

Tämä on Kemikaalikimaran sadas juttu. Sinänsä asiassa ei ole mitään ihmeellistä, 100 on luku siinä missä 89 tai 126. Mittari osoittaa kuitenkin sen, että kirjoitan tätä blogia innolla. Vaikka blogi onkin vasta noin puoli vuotta vanha, Kemikaalikimara starttasi jo vuonna 2006, jolloin laadin kustantajalle ehdotuksen kirjasta sisällysluetteloineen.

Aihepiiri on laaja ja liittyy tietenkin kemikaaleihin - tai pikemminkin aineisiin - ilman erityisiä rajauksia. Voin kirjoittaa kellarissa lymyävästä radonista, ihovoiteen säilötäaineesta, tatuointiväreistä, kiihdytysautojen polttoaineista, tekstiiliväreistä, seinälaasteista tai vaikkapa lainsäädännöstä, jos joku sellaista tietoa kaipaa. Vinkatkaa, jos toivotte jotain erityistä. Olen luvannut kirjoittaa muutamasta aiheesta. En suinkaan ole unohtanut niitä. Moni juttu on keskeneräisenä, luonnosvaiheessa. Ne ilmestyvät sieltä aikanaan, kuten zeoliitit, makeutusaineet (aspartaamit, steviat ynnä muut).

Sata tärkeintä kemikaalia

Lukuun 100 liittyy varsinainen aihekin - 100 olennaisen tärkeää kemikaalia. Törmäsin tähän Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen juttuun ympäristömyrkyistä. Kirjoituksessa esitetään mielenkiintoinen ja hyvin havainnollinen vertailu. Lukekaa kursiivilla kirjoitettu ajatuksella! Boldasin tekstistä muutaman lauseen.

"Tunnettuja kemiallisia aineita on yli 10 miljoonaa. Teollisia kemikaaleja on käytössä arviolta 50 000 - 100 000. Siten kukaan ei voi hallita kaikkia niiden ominaisuuksia, ei myöskään haittoja. Toisaalta tilanne ei ole näin synkkä. On todennäköistä, että kymmenen tärkeintä haitallista kemikaalia aiheuttaa ihmisen terveydelle enemmän haittoja kuin loput yli 10 miljoonaa yhteensä. Luultavasti sata tärkeintä haitallista kemikaalia aiheuttaa terveyshaitoista ylivoimaisesti suurimman osan. Nämä tuntemalla voi välttää olennaisen osan kemikaalien haitoista. "

Kymmenen ainetta aiheuttavat enemmän haittaa kuin 10 000 000 ainetta yhteensä? Kymmenistä tuhansista sata tärkeintä aiheuttaa ylivoimaisesti suurimman osan haitoista? Mitkä nämä sata ainetta ovat ja missä niitä esiintyy? E-koodilistalla, INCI-luettelossa - tuskinpa.

Vuonna 2005 tehdyssä kemikaaliriskien kartoituksessa koko väestöä koskien esille nousivat ongelmakohdiksi ja lisäselvityksen aiheiksi muun muassa seuraavat asiat:

• hengitysilman epäpuhtaudet (pienhiukkaset, otsoni, häkä, mikrobitoksiinit, tupakansavu)
• juomavesi (mikrobiologiset riskit, vedenpuhdistuksessa syntyvät yhdisteet, kaivovesien fluoridit, arseeni, uraani ja radon)
• ravinto (riskit vähäisiä, lähinnä mikrobiologisia, ympäristömyrkyt PCB, dioksiinit jne., suuri yksittäinen riski etanoli)
• Kosmetiikka (ei pidetä suurena riskinä, joskin tiedoissa puutteita, erityinen riskiryhmä tatuoinnit)
• Näiden lisäksi on erityisryhmiä, kuten metsästäjät ja kalastajat, joilla raskasmetallien saanti voi muodostua liian suureksi, puulämmitteisissä taloissa asuvat (häkä) tai ne, jotka harrastuksensa takia ovat alttiina kemiallisille aineille (askartelu, remontointi, jne.)

Näin ovat pähkäilleet professorit ja tutkijat - alan asiantuntijat - ja miksi emme uskoisi heitä? Kantavana teemana sekä kirjassa että tässä blogissa on kertoa asioista siten, että riskit on suhteutettu. Myrkyiksi ei pidä leimata aineita, jotka eivät sellaisia ole. Toisaalta on hyvä tietää riskeistä ja asioista, jotka saattavat koskettaa itseä tai lähipiiriä, mutta joita ei kenties ole tullut ajatelleeksi.

Sata kehua

Olen totaalisen, täysin ja perin juurin kyllästynyt - en suinkaan kirjoittamiseen vaan lukemiseen. Minusta on mielenkiintoista lukea ihmisten kokemuksista. Varjopuolena asiassa on, että netissä kirjoituksissa, blogeissa sekä erilaisilla keskustelufoorumeilla törmää erittäin usein täysin asiattomiin kirjoituksiin ja kommentteihin. Eriävää mielipidettä ei suvaita, ei eroteta asiaa ja henkilöä, halutaan tietoisesti loukata, luetaan rivien välistä, kuvitellaan ja keksitään asioita.

Tästä suivaantuneena päätin aloittaa 100 kehun kampanjan. Naisjärjestöjen keskusliitolla oli muutama vuosi sitten kampanja:"Kehu nainen päivässä". En lähtenyt moiseen mukaan, vaikka tarkoitus varmaan oli hyvä. Mielestäni muutkin kuin naiset ansaitsevat kehuja. Aloitetaan tästä, tuleekin isolle porukalle isot kehut.

KEHU 1: Olen tosi onnellinen siitä, että olen saanut ja saan työskennellä iloisten ja mukavien ihmisten kanssa, jotka ovat tosiammattilaisia. Hommat hoituvat! Tämä koskee niin entistä kuin nykyistä työnpaikkaani. Terveiset kaikille!

Lue myös:

• Villakoirat syövät palonestoaineita
• RAPEX - ihmisen turvaksi
• Tarvitsenko tätä todella?

Lähteet:

• Ympäristömyrkyt, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 7.4.2008
• Selvitys elinympäristön kemikaaliriskeistä, Kansanterveyslaitoksen julkaisuja 11/2005

Kuva: rvacapinta, Flickr, lisensoitu Creative Commons-lisenssillä

Aivan eri asia

Epäloogisuus on inhimillistä. Sen määrä vain herättää välillä kummastusta.
Eräs taideopettaja kertoi oppilaasta, joka ruokalassa valitsi todella tarkkaan syömisensä muun muassa lisäaineita vältellen. Opetustiloihin astuttaessa huoli kemikaaleista kuitenkin hävisi sen siliän tien. Suojautumisesta ei ollut tietoakaan, vaikka taiteen tekemisessä tarvitaan luovuuden lisäksi muutakin, kuten pölyäviä materiaaleja, myrkyllisiä väripigmenttejä, liuottimia, epoksiliimoja, lipeää ja etsaushappoja.

Meidät doupataan elintarvikkeiden lisäaineilla niin tehokkaasti, että ruumiimme ei maadu maallisen taivalluksemme päätyttyä. Näin kertoo kaupunkitarina.
Lisäaineet huolestuttavat – ajoittain. Huoli vaiennetaan vaivihkaa, kun ostoskärryihin ladataan pari tuplapullosettiä virvoitusjuomia, megapussillinen mässyä – miten kuvaava nimitys karkille –, kasa riemunkirjavia mehujäitä ja untuvatyynyn kokoinen sipsipussi. Kyseessä on kuitenkin aivan eri asia, sillä "pitäähän sitä välillä herkutella". Joissakin tapauksissa parin tunnin välein. Lisäaineita pelkäävät voivat olla rauhallisin mielin, kun jättävät nämä merkittävimmät lähteet vähemmälle. Se ei muutenkaan ole pahitteeksi ruokavaliolle.

Toinen sitkeä urbaanilegenda väittää, että ruumiinavauksia tekevät patologit saavat kalmoon kertyneiden aineiden perusteella selville, kenen taloudessa on astianpesukone ja kenen ei. Legendan mukaan puhtaista lautasista irtoaa huomattavia määriä myrkkyjä, jotka tunkeutuvat elimistöön.
Patologin pöydällä vainajasta saattaa tosiaan löytyä jäämiä, kuten ruskeanmustaa mönjää keuhkoista. On kuitenkin kiehtovampaa syyttää konetiskiaineita kuin tupakointia. Astiat kun on pakko pestä, mutta polttaminen on vapaaehtoista.
Kyseessä on siis aivan eri asia.

Kolumni on julkaistu Kemia-lehdessä 4/2009

Lue myös:

• Patologinen tiskiainejuttu
• Ministerit karkkilakkoon - ottakaa mallia
• Tekosyitä lautasella

Tee rintsikat - itselle, vaimolle, tyttöystävälle

Taantuman aikana kaikki konstit ovat tarpeen. Tässä vajaan parin minuutin videopätkässä on oivat ohjeet, miten nenäliinoista voi ommella rintsikat. Kierrätys on päivän sana. Nämä ohjeet ovat tosin jo vuodelta 1921. Huomaa, miten häveliäästi uusia liivejä esitellään.

Tässä nykyaikaisessa kierrätys-bra-versiossa rintsikoiden teko käy ripeästi. Niks naks, liivit ovat valmiit. Ihan on Niksi-Pirkka tyylinen ohje. Pätkän alussa ja lopussa on tarpeetonta meteliä, mutta älä anna sen häiritä.

Katso myös:

• Brylcreem pelastaa
• Ihana Salem-maailma
• Tarvitsenko tätä todella
• Liika on liikaa

Impotenssivaroitus rannalla

Talven jäljiltä mökkirannassamme on usein ylimääräistä meren tuomaa roinaa. Milloin löytyy kanisteri, milloin styroksia, lankupätkiä tai kuten eräänä keväänä palanen jonkun laituria. Tänä keväänä jäiden, tuulten ja aaltojen kuljettamaa ihmisen jäljiltä olevaa tavaraa ei juuri ollut. Sattuipa silmiini juhannuspäivänä pieni pahvinen rasia - tyhjä tupakka-aski. Vettyy ja mätäneehän se, mutta ennen sitä on ainakin esteettinen haitta. Luin roskiin viedessäni pakkauksen tekstit: "Tupakointi aiheuttaa impotenssia ja voi heikentää verenkiertoa." Selvä juttu, mutta miten?

Nikotiini vaikuttaa autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston kautta verisuonistoon ja heikentää veren virtausta siittimen paisuvaiskudokseen eli erektio heikkenee. Pitkäaikaisessa tupakoinnissa on riskinä impotenssi, kun siittimen suurten verisuonien sisälle syntyy rasva-ainekerrostumia (ateroskleroosin) ja pienen verisuonet supistuvat. Siinäpä sitä rangaistusta roskaajalle.

Kuvan Machismo-rasiassa myydään lapsille purukumia, ei tosin Suomessa.

Katso myös:

• Ihana Salem-maailma
• Hehkeä hymy - monta konstia hampaiden turmaksi

Kuva: renaissancechambara, Flickr, lisensoitu Creative Commons -lisenssillä

Paljonko painaa lusikallinen leivinjauhetta?

Teelusikallinen leivinjauhetta painaa 5 g ja ruokalusikallinen 15 g, ruokalusikallinen sokeria 12 g ja raejuustoa 9,5 g, desi kaakaojauhetta 40 g ja 1 desi savusilakkafileitä 60 g. Desi vehnänleseitä vastaa 20 g:aa, mutta mämmiä peräti 120 g:aa.

Pieni kurkku painaa 200 g, keskikokoinen 400 g ja suuri 600 g. Säilykeoliivi rasittaa vaakaa 5 g verran ja keskikokoinen valkosipulinkynsi kuorittuna 3,5 g verran.

Miksi tällainen postaus? Huomasin, että näille sivuille on pari kertaa tultu hakusanoilla "paljonko painaa leivinjauhe". Koska tiedän vastauksen, niin pitäähän se tietysti kertoa - ja vähän enemmänkin. Ruoanlaitossa tarvittavat vastaavuusmitat löytyvät Ruokamittoja-oppaasta, josta kotikokkaaja voi helposti tarkistaa vastaavuudet.

Ruoanlaittoiloa!

Katri Sääksjärvi, Heli Reinivuo, Ruokamittoja, Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 15/2004.

Lue myös:

• Kemiaa keittiössä
• Salmenkaita, Tavi: Laihdu ilman nälkää 
• Tekosyitä lautasella

Kuva: samantha selera, Flickr, lisensoitu Creative Commons-lisenssillä

Kesä ja kärpäset

"Ei kärpästen surinaa, ei itikoiden ininää, ei kirvoja pensaissa, ei punkkeja kukissa. Niiltä on otettu nirri pois! Kärpäsiltä, sisä- ja ulkohyönteisiltä tehokkaasti - Nirri pois!"

Valitettavasti juttu ei kerro, mikä on Nirri pois -hyönteissumutteen vaikuttava aine. Mutta väliäkö sillä, eiköhän anneta lentävien lennellä ja pöristä. Lämpötila on juhannuksena mitä on, mutta nautitaan keskikesän valosta!















Hauskaa juhannusta!


Kuva: (Bill and Mavis) - M&M Photography, Flickr, lisensoitu Creative Commons-lisenssillä

Silmänpesevä Saab

Saabin yrityskauppa täytyy noteerata, vaikka talousuutiset eivät varsinaisesti blogin aihepiiriin kuulukaan. Ruotsalaiset menivät aikanaan myymään Saabin jollekin onnettomalle firmalle, jolla on satojatuhansia työntekijöitä ja joka nyt sitten on konkurssissa. Pikkuruinen ruotsalainen urheiluautoja valmistava Koenigsegg, jolla on vain 45 työntekijää, riensi pelastamaan Saabin jättimäisen konkurssirotjakkeen sylistä. Epäilijöitä jatkon onnistumisesta riittää. Toivotan onnea, rohkeutta ei ainakaan puutu.

Ohessa 70-luvun mainos silmänpesevästä Saabista. Olisi tarvinnut pestä silmät myös amerikkalaisilta autonvalmistajilta, joiden kehitystyö on keskittynyt vain moottoritehojen ja menopelien koon lisäämiseen - bensankulutuksesta viis. Nyt amerikkalaiset pyyhkivät silmistään kiukun ja pettymyksen kyyneleitä, kun eurooppalaiset ja aasialaiset pärjäävät pienikulutuksisilla autoillaan paremmin markkinoilla.

Lue myös:

• Piha siistiksi käryttämättä
• Turhuuksien tavarataivas - osa 4 (patterikäyttöisiä Amerikassa myytäviä laitteita)
• Turhuuksien tavarataivas - osa 2 (rompetta lemmikeille amerikkalaiseen tyyliin)
  

Extreme-lajina telttagrillaus

Extreme tai ekstreme eli ääriurheilu on nimitys tietyntyyppiselle urheilulle ja liikunnalle. Alkujaan sana tarkoittaa äärimmäistä toimintaa, jossa ihmisen terveys tai henki ovat vaarassa, kuten vuorikiipeilyä tai base-hyppyjä, mutta sittemmin merkitys on laajentunut tarkoittamaan monenlaisia perinteisistä tavoista poikkeavia liikunnan ja urheilun muotoja, joissa ei välttämättä ole lainkaan mukana vaaran elementtiä, kuten rullalautailua, parkouria tai ultimatea.

Näin kuvaa Wikipedia extremeä. Liitän telttagrillauksen extremelajien joukkoon. Liikuntaosuudessa grilli kannetaan telttaan - ei ehkä riitä, jotta telttagrillaus voitaisiin katsoa liikuntalajiksi. Terveys ja henki kuitenkin on vaarassa siinä määrin, että extreme-sanan alkuperäinen merkitys täyttyy kevyesti.

Välillä vaikuttaa siltä, että ihmiset eivät tiedä lainkaan, mitä häkä on. Opetetaanko asiaa edes koulussa vai ovatko opit unohtuneet? STT nimittäin uutisoi telttagrillauksesta, yleistyvästä trendistä. Kertakäyttögrillit viedään telttaan, koska halutaan lämmitellä. Muutama vuosi sitten pari nuorta miestä kuoli moisen touhun seurauksena. Kytevä hiillos voi synnyttää tilaan häkää, hajutonta, mautonta ja väritöntä kaasua.

Häkä on vaarallista, koska se sitoutuu vereen noin 200 kertaa tehokkaammin kuin happi. Häkäkaasun hengittäminen aiheuttaa siis elimistössä nopeasti hapen puutetta. Myrkytyksen oireita ovat päänsärky, huimaus, pahoinvointi, uneliaisuus sekä heikkouden tunne käsissä tai jaloissa.

Herkimmin hapen puutteesta kärsiviä kudoksia ovat aivot ja sydän. Pahimmissa tapauksissa myrkytyksestä voi seurata kooma, pysyviä keskushermoston vammoja tai kuolema. Voimakas häkäaltistuminen raskauden aikana voi aiheuttaa sikiövaurioita tai sikiön kuoleman.

Hengitysliitto Heli ry: Salakavala häkä

Kerran vielä: Grilliä ei saa pitää kuumana sisätiloissa tai telttassa.

• Hengenvaarallinen trendi: Telttagrillaus vain yleistyy, Aamulehti 16.6.2009
• Häkä tulee, häkä tappaa
• Älä polta mökkiä

Kuva: Oiva Eskola, Flickr, lisensoitu Creative Commons-lisenssillä

Tatuoinnit ja epiduraalipuudutus

Voiko tatuoituun alaselkään laittaa epiduraalipuudutuksen? Asia saattaa juolahtaa mieleen vauva-ajatusten myötä, mutta asia koskettaa myös miehiä. Heillekin voidaan joutua tekemään puudutuksia. Asiaa pohtivat erityisesti ne, joilla on tribaali pakaroiden yläpuolella tai selässä kasvaa puu, kuten kuvan naisella.

Asiasta on liikkeellä ristiriitaista tietoa, eikä asia välttämättä ole ollut aivan selvä hoitohenkilökunnallekaan. Joidenkin mukaan tatuointi estää puudutuksen antamisen, joidenkin mukaan ei. Riskinä on, että neulan kärkeen tarttuu väriaineita, kuten atsovärejä, tai lateksipartikkeleita ja metallien, kuten alumiinin, titaanin, raudan, kuparin tai magnesiumin suoloja tai pahimmillaan raskasmetalleja. Lue aikaisempi postaukseni tatuointiväreistä.

Selvittelin asiaa Kemikaalikimara-kirjaa kirjoittaessani ja otin yhteyttä asian tiimoilta HYKS:iin. Sain asiantuntevan vastauksen sekä linkin erikoislääkäri Vesa Kontinen kirjoittamaan artikkeliin Finnanest-lehdessä.

Tatuointi voi teoriassa aiheuttaa ongelmia vain silloin, jos sen läpi pistetään. Ensisijaisesti pistokohta valitaan siten, että siinä ei ole väriainetta. Mutta jos tämä ei ole mahdollista, ihon lävistämiseen voidaan käyttää erityistä ohjainneulaa tai ihoon tehdään pieni viilto, jolloin väriainekerros ohitetaan. Nämä konstit vähentää merkittävästi neulan kärkeen mahdollisesti tarttuvien ihon solujen määrää.

Kontisen artikkelin mukaan yhtään tatuoinnin läpi tehdyn epiduraali- tai spinaalipuudutuksen aiheuttamaa komplikaatiota ei ole kuvattu eikä ole lääketieteellistä perustetta jättää tatuoinnin takia puuduttamatta. Tarvittaessa käytetään ohjainneulaa tai muutaman millimetrin ihoviiltoa. Aivan tuoreen tai tulehtuneen tatuoinnin läpi ei voi puuduttaa. Sama pätee, jos iho on muuten haavainen tai tulehtunut.

 Lähde:

• Tatuoinnin ja neuraksiaaliset puudutukset, Kontinen Vesa, Finnanest, 2007, 40 (3)

Lue myös:

• Tatuointiväreille vihdoinkin sääntelyä
• Miten eroon tatskasta?

Kuvat: Shannon Archuleta, Flickr, lisensoitu Creative Commons-lisenssillä

Paistinpannuprobleemi

Mitä on teflon?

Teflon on yksi PTFE-muovin (polytetrafluorietyleeni) tuotemerkeistä, joskin sanaa "teflon" käytetään samaan tapaan kuin "jaffaa" appelsiinilimonadista. PTFE-muovi on liukas ja tarttumaton, kestää suhteellisen hyvin kuumuutta ja on kaiken kaikkiaan inertti eli reagoimaton muovi. Historiaa valottaa tämä parin minuutin videopätkä. Aine keksittiin vahingossa vuonna 1938.

Pinnoitetut pannut kärvähtävät

PTFE-pinnoitetuista pannuista tuli suosittuja, kun ruoanvalmistuksessa haluttiin välttää rasvan käyttöä. Pinnoitetulla pannulla voi paistaa hyvin pienellä rasvamäärällä ja pannu on helppo puhdistaa. Ongelmana on PTFE:n hajoaminen, jos se kuumennetaan liian kuumaksi. Lähteistä riippuen PTFE alkaa hajota vähän yli 300 asteessa. Uunissa ei tuollaisia lämpötiloja käytetä, mutta hellan levyt voivat suurilla tehoilla lämmetä yli 400 asteen lämpötilaan. Etenkin huonolaatuinen pannu kärvähtää helposti. Onko lukijoissa muuten ketään, jolla pinnoitettu pannu EI ole paistunut pilalle? Häkkilintujen omistajat tietävät, että pinnoitetusta pannusta irtoavat yhdisteet tappavat linnut. Linnut ovat pieniä ja herkkiä, mutta varsin pahoja ovat yhdisteetkin. Tässä Teflonin valmistaja Du Pontin opaslehtinen lintujen turvaksi, "Breathing easy, Safeguarding Your Pet Bird from Dangers in the Kitchen".

PTFE-pinnoitetun pannun käytössä ruoanvalmistusohjeet ja astian käyttöohje lyövät toisiaan korville. Moni ruoka tulee paistaa kuumalla pannulla, kun taas ohjeissa kielletään käyttämästä levyn suurimpia tehoja tyhjällä pannulla. Mielestäni PTFE-pannut eivät sovi siihen tarkoitukseen, johon ne on tehty. Pinnoitetut WOK-pannut ovat täysin käsittämättömiä. Koko wokkauksen idea on paahtaa kasvikset ja muut herkut tosi kuumalla pannulla - paitsi että käyttöohjeiden mukaan niin ei saa tehdä. Ei mitään mieltä. Tarkkana saa olla myös paistinlastojen kanssa. Pinnoite kun naarmuuntuu tosi helposti.

Historiallisista syistä eli kun en ollut vielä ajatellut asiaa tarkemmin, meillä on pinnoitettuja kakkuvuokia. Niiden käytössä tosin ei ole pinnoitteen kärähtämisriskiä, sillä uunia ei lämmitetä yli 300 asteeseen, eikä vuokaa edes laitata tyhjänä uuniin. Enkä pahemmin edes ole kakkuja leiponut.

Valurauta kestää

PTFE-pinnoitettuja parin vuoden paistinpannuja meillä ei enää ole. Suosin valurautaisia, sillä ne kestävät kuumennusta ja metallisia lastoja. Mummon perintönä on pieni paistinpannu sekä lettupannu, yhden ostin kirpparilta kuudella eurolla, on muuten paras paistinpannuni. Ihan uutena hankin parilapannun, jollaisen annoin kummipojallekin rippilahjaksi. Valurautaisia ei tarvitse uusia parin vuoden välein ja ne ovat muutenkin tosi mainioita ruoanlaitossa. Suosittelen lämpimästi. Kestävät isältä pojalle.

Lue myös:

• Teflonilla luistaa
• Astioita on moneksi
• Kurkistus mukiin

Kesäreissun ensiavut ja tropit

Miten kannattaa varustautua mökkiviikonloppua varten - siis muutenkin kuin vain auringon ja sateen varalta? Toivepostauksena kodin lääkekaapin ja matkalla mukaan otettavien tarvikkeiden lista. Tein pientä googlailua ja löysin hieman erilaisia ohjeita, joista koostin oheisen luettelon. Täytyypä tarkistaa ja täydentää omatkin varusteet. Rakkolaastareita ei taida olla, kyypakkaus lienee vanha ja kuumemittarikin on varmaan hyvä lisätä.

Kesäreissuun kannattaa ottaa mukaan tällainen setti:

• Särkylääkettä (eri lääkkeet lapsille ja aikuisille)
• Hydrokortisonivoidetta - ihottumien ja auringonpolttamien hoitoon
• Kyypakkaus
• Haavojen ja ihon desinfiointiainetta
• Laastareita ja sidetarpeita
• Rakkolaastareita
• Pienet sakset
• Punkkipihdit
• Kuumemittari

Meillä on autossa ensiapulaukku, joka sisältää laastarit, sidetarpeet ja sen sellaiset. Jos ei kulje omalla autolla, voi reissuja varten hankkia vaikka tällaisen taskupakkauksen ensiaputarvikkeita. Ei vie paljon tilaa (Koko: 14 cm x 10 cm x 2 cm) tai vaihtoehtoisesti paremmin varustellun retkeilijän/matkailijan ensiapupakkauksen. Pakkauksen voi lähtiessä nakata kassin pohjalle. Beauty boxissa ovat sitten lääkkeet, rakkolaastarit, punkkipihdit ja muut. Lääkkeet tietty omien tarpeiden mukaan, antihistamiinit, närästys-, yskänlääkeet tai mitä kukin sitten tarvitsee. Ulkomaan matkoilla tarpeen voivat olla myös ripulilääke ja maitohappobakteerit.

Punkkipihtejä on erilaisia, kuten jousella varustettu malli, jota on mielestäni varsin hankala käyttää. Tai tällainen punkkirauta, ei jousia vaan pelkkä "haarukka". Samalla periatteella toimiva muovinen punkinpoistin on tosi näppärä, eikä maksa paljon.

Ensiapuseteissä on mukana turvaleikkuri, jolla voi onnettomuustilanteessa leikata turvavyön poikki. Turvaleikkurin oikea paikka on autossa kuskin saatavilla. Toinen asia on, missä sen säilyttää, ettei se häviä ja että se todella on käden ulottuvilla, jos sellainen tilanne tulee.

Periaatteessa kotona pärjää samalla setillä kuin reissussa. Täydennyksenä voi olla erilaisia teippejä, sidetarpeita sekä pienten lasten perheissä lääkehiiltä. Mitään hirvittävää patteristoa lääkkeitä ei tarvita, ellei ole erityistä syytä.

Ja sitten vaan toivotaan, että mitään näistä ei tarvita.

Lue myös:

• Auringon alla
• Aurinkovoiteista saa kemikaalikimaran
• Siniset pillerit ja piratismi

Miten eroon tatskasta?

Parhaimmillaan tatuointi on tyylikkäästi toteutettu taideteos, jota tatuoinnin ottaja rakastaa koko elämänsä, kuten ystävälläni, jolla on upea lintuaiheinen kuva ylävartalossa. Pahimmillaan kuva on hetken mielijohteesta otettu surkeasti väkerretty tekele, jota häpeää ja josta haluaa eroon hinnalla millä hyvänsä. Onko sinulla tatuointi? Jos on, niin kerro blogin lukijoille. Millaisen ja miksi otit ja oletko tyytyväinen?

Tatuointien poisto sopii hyvin jatkoksi tatuointivärejä koskevalle postaukselleni. Mitä tehdä, jos tatuointi on niin epäonnistunut, ettei sitä jaksa katsella? Tai jos valittu kuva ei enää tunnu omalta? Jos hyvin käy, tatuoinnin voi poistaa tai häivyttää, mutta mitenkään varma tulos ei ole.

Keinoja tatuoinnin poistamiseen on useita, mutta halpaa ja hyvää konstia ei ole olemassakaan.

Leikkaus

Niks ja naks, ompeleet päälle. Tatuointi yksinkertaisesti leikataan pois ja iho kiristetään. Leikkaaminen sopii ymmärrettävästi vain pienille tatskoille ja jäljelle jää arpi.

Laser

Laseria käytettäessä iholle surautetaan laserpulsseja, joilla väripigmentit hajotetaan pieniin mikroskooppisiin osiin. Hajonneet pigmentit poistuvat verenkierron ja aineenvaihdunnan kautta elimistöstä. Vain tietty määrä kuona-aineita poistuu kehosta kerrallaan ja poistumiselle on varattava aikaa. Hoitokertojen määrä riippuu tatuoinnin koosta, käytetystä väristä ja miten syvälle se on laitettu. Poistosta voi tulla helposti monta kertaa kalliimpi operaatio kuin tatuoinnin tekemisestä. Oheisesta Youtube-pätkästä voi katsoa, miten laseroinnit onnistuvat.





Kuvan muokkaus

Kuvaa on mahdollista muokata, mikä ei tietenkään poista tatuointia. Riskinä on, että muuttettukaan kuva ei miellytä. Vastatatuoinnilla kuva peitetään valkealla tai harmaalla pigmentillä tavallisen tatuoinnin tapaan.

Vaalennusvoiteet

Netissä myydään "supertehokkaita" vaalennusvoiteita. Voi tietysti miettiä, jos laserilla ei välttämättä saada tatuointeja kokonaan pois, miten siinä onnistuisi joku voide. Voitella saatetaan saada tatuointia vaalennettua, mutta kokonaan ne eivät pysty väriä häivyttämään.

Tuumaustauko

Ennen kuin päättää ottaa tatuoinnin, kannattaa pitää tuumaustauko ja ehkä toinenkin. Päätöstä ei kannata tehdä ikinä humalassa ja kuvaakin on syytä miettiä tarkkaan. Se, mikä 17-vuotiaana on nasta juttu, voi nelikymppisenä olla piinaavan noloa. Tatuoinnin poistaminen kun ei ole ihan helppo juttu, mikä käy ilmi myös tästä keskusteluketjusta, josta pari lainausta.

"Joskus nuorempana kaameassa humalassa kavereitten kanssa leikittiin neuloilla ja musteella, nyt 6 vuotta myöhemmin kaduttaa enemmän kuin koskaan. Ainoa "tatuointi" jonka _ehdottomasti_ haluan pois on äärettömän ruma hakaristi peukalon hangassa. En todellakaan keksi mikä pisti minut tatuoimaan jotain tuollaista itseeni mutta nyt se pitäisi saada pois."

"Joo-o.. Se on niin totta, että noita tatuointeja pitäis kyllä miettiä TARKKAAN ennen kuin ottaa. Itse ekan tatskan otin joskus about 19-vuotiaana,sellasen kiinalaisen merkin jonka piti olla mun nimeni etukirjain. No sitten mulla selvisi, ettei kanji-merkeissä ole yksittäisiä kirjaimia, ja se saattoi siis tarkoittaa ties mitä.. Itse sen sitten poistin lapaluustani, ihoa rikkomalla niin, että muste tuli pois..Sitten teetätin alaselkääni perhosen omasta mallista, malli oli hieno paperilla (pelkät ääriviivat), mutta lopputulos aivan kaamee! Ei yhtään mallin mukainen, sutaisten tehty...itku pääsi. Pari vuotta se oli, sitä sitten hinkkasin pois, ja neulalla rikoin pintaa ja tein vaikka mitä.. "

Entä miten hyvin tatuoinnit ja epiduraalipuudutus sopivat yhteen? Pakottaako alaselän tribaali kärsimään synnytyskivuista, jos puudutusta ei voi antaa. Siitä oma postaus myöhemmin.

Suomen rumin tatuointi?

Oletko jo äänestänyt Helsingin Sanomien Nyt-liitteen kisassa Suomen rumimmasta tatuoinnista? Onko se Mikke Rintamäen psykedeelinen piikityskuva, Jyri Suksen "Lähetään naimaan"-teksti, Olli Tahvanaisen pakaraan tatutoitu "PERSE" vai joku muu. Äänestysaika jatkuu kesäkuun loppuun asti. Kisan voittaja - siis niistä tatuoiduista - saa lahjakortin tatuointiliikkeeseen. Yhteystietonsa jätteneiden vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkintoja. Onko muuten ollut kisaa hienoimmasta tatuoinnista?

Lue myös nämä:

• Tatuointiväreille vihdoinkin sääntelyä
• Tatuoinnit ja epiduraalipuudutus
• Tatuointi, Terveyskirjasto, 7.8.2008
• Nuorena otettu tatuointi poistetaan varmimmin, mtv3.fi, 18.02.2008

Kuvat 1 ja 2: Shannon Archuleta, Flickr, lisensoitu Creative Commons-lisenssillä

Siniset pillerit ja piratismi

Piratismi liitetään usein merkkivaatteisiin, laukkuihin ja CD-levyihin. Mutta yhtä lailla lääkkeet ovat väärennöksen kohteena. Antipiratismipäivänä 11.6.2009 kiinnitetään huomio lääkeväärennöksiin. Netistä tilatut parisuhteen parantajiksi hankitut siniset pillerit voivat olla ihan jotain muuta kuin mitä luulee ostavansa.

Suomen Antipiratismiyhdistyksen puheenjohtaja Jussi Mikkola toteaa: "Viime vuonna Suomen tulli otti haltuun Suomeen käytettäväksi tarkoitettuja lääkevalmisteita peräti 60 000 valmistetta ja lähes kaikki olivat väärennettyjä potenssilääkkeitä." Ja tämä on vasta se määrä, joka saadaan kiinni.

Lääkeväärennöksiä tilataan netistä tai tuodaan tuliaisina ulkomailta, kun ei oikein kehdata käydä lääkärissä potenssiongelmien takia tai halutaan muuten vaan hieman lisäpiristystä makuuhuonepuuhiin. Lääkkeiden väärentäjillä ei ole moraalia, eikä heitä kiinnosta muu kuin oma voitto. Koko homma on laitonta ja lääkkeisiin laitetaan ties mitä. Placeboista ei ole haittaa, mutta kun väärennökset eivät välttämättä ole sellaisia. Lääkeväärennösten ostaja ottaakin melkoisen riskin, sillä tablettien koostumuksesta ei ole mitään takeita. Lääkelaitoksen mukaan lääkeväärennös on aina terveysriski. Väärennetyn valmisteen vaikuttavat aineet tai muut ainesosat saattavat olla vääriä, tehottomia tai jopa vaarallisia: pahimmillaan lääkeväärennös voi tappaa käyttäjänsä. Vuonna 2007 väärennetystä potenssilääkkeestä löydetttiin klorokinoonia, malarialääkettä, joka suurina annoksina voi olla hengenvaarallista.

Väärennetyn lääkevalmisteen hankkiminen ja laiton lääkekauppa on yhteydessä rikolliseen toimintaan: puuhaihmiset ovat samoja kuin huume- ja dopingaineiden kaupassa. Hyvä muistaa, jos aikoo tilata lääkkeitä netistä. Kenen hommia on viime kädessä tukemassa ja kenen terveyttä pilaamassa. Jotkuhan ne tullin haltuun ottamat 60 000 valmistetta ovat aikoneet käyttää... ja tämän päälle tietysti ne, jotka eivät ole jääneet kiinni. Ei voi kuin ihmetellä, millaisia riskejä ihmiset ovat valmiita ottamaan. Paitsi että väärennettyjen lääkkeiden tuonti omaan käyttöön on rikos, riskeerataan samalla terveys.

Lue myös:

• Mikko Ylikangas:"Unileipää, kuolonvettä ja spiidiä"
• Kesäreissun ensiavut ja tropit

Tarvitsenko tätä todella?

Mitä tarkoittaa kohtuus? Kohtuus on niin määrittelemätön asia, että pyrin välttämään koko sanan käyttöä. Paljon on paljon, vähän on vähän, mutta entä kohtuullisesti? Sanaa käytetään usein silloin, kun perustellaan ostamista, syömistä, alkoholin käyttöä tai vaikkapa liikuntaa. Voi tehdä, syödä, juoda, ostaa, harrastaa - kunhan tekee sitä kohtuullisesti.

Käteeni sattui Yhteishyvä-lehti 6/2009, jossa pohdittiin kohtuutta otsikolla "Kohtuus on onnea". Juttu on luettavissa sivulta 36 alkaen, kannattaa silmäillä. Sinänsä on nurinkurista, mutta myös positiivista, että selkeästi kaupalliseen ja myynnin edistämiseen tarkoitetussa lehdessä on kriittisesti kuluttamiseen suhtautuva artikkeli.

Ennen muinoin ei puhuttu mitään ekologisuudesta tai eettisyydestä. Mummomme ja vaarimme osasivat säästäväisyyden ja kierrätyksen luonnostaan. Pitkälti tämä oli niukkuuden tuoma vaatimus. Roinaa ei yksinkertaisesti ollut saatavilla siinä laajuudessa kuin nykyisin. Elintarvikkeet tulivat läheltä. Kertakäyttökulttuuria ei tunnettu lainkaan. Sanonta: "köyhän ei kannata ostaa halpaa" on nimenomaan kertakäyttökulttuuria vastaan ja kestävän kehityksen puolesta. Joskaan asia ei ole aivan näin yksioikeinen, kalliilla voidaan myydä huonoa ja eettisesti arveluttavaa. Siinä missä isovanhemmillamme järkevä kuluttaminen oli lähes itsestään selvää, nykyihminen joutuu sitä opettelemaan.

Hyvin moni kuluttaja ilmoittaa erilaisissa gallupeissa kannattavansa ekologisia hankintoja ja muutenkin asennoitua ympäristömyönteisesti. Mutta kuinka paljon tämä painaa siinä vaiheessa, kun kaupassa tehdään valintoja? Asenteet eivät välttämättä takaa tekoja.

 Mitä ostan, sitä olen?

Helsingin yliopiston taloustieteiden tutkija Kaisa Huttusen mukaan Suomessa on vallalla kaksi vastakkaista suuntausta: ekonomistinen ja ekologinen kuluttajaeetos. Eetos tarkoittaa moraalista mielenlaatua tai katsomustapaa. Ekonomistinen suuntaus maksimoi hyötyjä ja minimoi kustannuksia. Tämä on perinteistä kuluttajan toimintaa, luetaan laatu- ja hintavertailuja tuotteista, hyödynnetään tarjouksia ja alennusmyyntejä, kilpailutetaan sähköyhtiöitä ja käytetään bonuskortteja. (Viimeksi mainittujen hyödystä tosin voidaan olla montaa mieltä.) Joillekin säästäminen on itseisarvo. Kierretään kaupoissa tekemässä hyviä kauppoja - säästämässä. Mitä enemmän ostat, sen enemmän säästät.

Ekologisessa kuluttajaeetoksessa pyritään säästämään luontoa. Kestävässä kulutuksessa on kuitenkin omat ongelmansa. Sille ei ole olemassa selkeitä kriteereitä. Tekijöitä on monia, kuten työntekijöiden tai eläinten kohtelu, ympäristönäkökohdat, globaali tai paikallinen näkökulma. Lisäisin tarkennuksena listalle tuotteen koko elinkaaren ja materiaalitehokkuuden. Ongelmana on myös oletus siitä, että ympäristöä voitaisiin ylipäänsä säästää kuluttamalla. Esimerkkinä Huttunen mainitsee luomupuuvillasta valmistetun T-paidan, jonka ostaminen ei säästä ympäristöä, mutta ostamatta jättäminen säästäisi.

Olen itse miettinyt samaa ongelmaa. Toimiiko kuluttaja ekologisesti, jos kaappi pursuaa luomupuuvillapaitoja tai jos ostopäätöksen tarpeettomasta tavarasta ratkaisee ekologisuus? Ekologisuudella voidaan myös rauhoittaa omaatuntoa turhista ostoksista. Yksi olennainen kysymys kuluttamisessa on: Tarvitsenko tätä todella?

• Kassalla kuulee totuuden
• John Naish. "Riittää jo!"
• Liika on liikaa
• Turhuuksien tavarataivas - Osa 1

Kuva: greenloop, Flickr, lisensoitu Creative Commons lisenssillä

Tatuointiväreille vihdoinkin sääntelyä

Kosmetiikasta ollaan kovin huolissaan. Juttuja aiheesta voi lukea lähes päivittäin, toisin kuin tatuointiväreistä, vaikka jälkimmäisiä nakutetaan ihoon pysyvästi. Tatuointiväreillä ei myöskään ole tähän mennessä ollut minkäänlaista lainsäädäntöä, ei esimerkiksi listoja sallituista tai kielletyistä aineista. Kosmetiikan pykälät kun eivät ole koskeneet tatuointivärejä. Lainsäädännössä on aivan käsittämätön aukko. Kuka hyvänsä saa ryhtyä tatuoijaksi, eikä tatuointivärien koostumusta valvo kukaan.

Tatuoiontivärien joukossa on muun muassa raskasmetalleja ja erilaisia orgaanisia värejä, joista 70 % on atsovärejä. Niissä on syöpää aiheuttavia aromaattisia amiineja. Osa atsoväreistä on luokiteltu myös allergeeneiksi. Ihoon nakutetaan myös raskasmetalleja, joita ei saisi joutua edes luontoon. Maaleissa lyijyvalkoisen käyttö on ollut pitkään kiellettyä, mutta tatuointivärit voivat sitä sisältää. Aivan käsittämätöntä. Tässä yhteydessä voidaan täysin perustellusti ja kirjaimellisesti sanoa, että kaikenlaista myrkkyä sitä ihmiseen pistetäänkin. Kuten Matti Hannuksella Duodecim- lehden pääkirjoituksessa vuonna 2005 toteaa: "Lainsäädännön puuttuessa kuka tahansa saa tatuoida kenet hyvänsä millä aineella lystää."

Kuvan herra on ikuistettu 1920-luvulla ja rouva vuonna 1907, mutta vasta vuonna 2008 on tatuointiväreille laadittu vaatimukset . Toukokuun alussa 2009 määräykset astuivat voimaan Saksassa, saa nähdä koska Suomessa. Tuoreiden määräysten mukaan tatuointiväreissä ei saa käyttää tiettyjä aniliinivärejä, syöpää aiheuttavia tai muuten vaaralliseksi katsottuja aineita, määritellään rajat epäpuhtauksille, kuten raskasmetalleille sekä vaatimukset mikrobiologiselle puhtaudelle ja pakkausmerkinnöille. Jo on aikakin!

Lähteet:

• Resolution ResAP(2008)1 on requirements and criteria for the safety of tattoos and permanent make-up
• Tatuointiväreissä on myrkyllisiä aineita, mutta konsulit vain nukkuvat, Hannuksela M. Duodecim 2005;121:1805-6

Muuta luettavaa

• Miten eroon tatskasta?
• Tatuoinnit ja epiduraalipuudutus
  
• Tatuoinnin jäteongelmia
• Polttomerkityt lapset

Kuva 1. Tatuointikuva 1920-luvulta, protectorrr, Flickr, lisensoitu Creative Commons lisenssillä
Kuva 2: Mrs. M. Stevens Wagner 1907, protectorrr, Flickr, lisensoitu Creative Commons lisenssillä

Pyykkipulveristeppi

Piipahda puoleksi minuutiksi 1970-luvun tunnelmiin tämän Coral-mainoksen myötä. Ajalta, jolloin housut olivat kireät ylhäältä, mutta leveät alhaalta.

Pesuaine moderneille kuiduille. Pidä päivällä ja pese illalla, eikös niin voi tehdä muidenkin tekstiilien kanssa? Coral pesee puhtaaksi jo viileässä vedessä - pesukoneessakin. Onko pesukone ollut aikaisemmin nyrkkipyykkiä tehottomampi keino?

Fosfaatteja ollaan kieltämässä, mutta ovatko zeoliitit parempi vaihtoehto? Siitä myöhemmin lisää...

• Fosfaatteja suunnitellaan kiellettäviksi pesuaineissa
• Turhan hienot tiskiaineet
• Patologinen tiskiainejuttu
  

Älä tuhoa mökkiä

Nestekaasu on tosi vaarallinen aine. Tässä pari esimerkkiä tosielämästä, mitä sen kanssa voi tapahtua.

Kaasuvuoto tuhosi kesämökin

Kesämökin omistaja oli tullut perjantaina mökilleen. Hän yritti laittaa kaasujääkaappia päälle, mutta ei saanut kaappia syttymään. Lattialla ollut jääkaappi oli pieni, matala, siirrettävä matkajääkaappi ja se oli kytketty letkulla 11 kg:n kaasupulloon. Kun kaappi ei toistuvista yrityksistä huolimatta syttynyt, mies nosti sitä, tarkoituksenaan siirtää se toiseen asentoon, jotta sitä olisi helpompi laittaa päälle. Tässä yhteydessä hän oli myös nostanut kaasupullon tuolille. Hänellä oli käsitys, että näin kaasu saattaisi paremmin valua jääkaapille. Jääkaapin siirtäminen aiheutti sen, että kaasupullo kaatui tuolilta lattialle ja kaasua alkoi vuotaa runsaasti kovalla paineella huoneeseen. Mies huomasi tämän, ja poistui välittömästi ulos mökistä. Mökin sisällä oli kynttilöitä palamassa. Ne sytyttivät kaasun, ja syttyneen tulipalon seurauksena noin 35 m2 suuruinen mökki tuhoutui täysin. Henkilövahinkoja ei sattunut. Palokunnan tehtäväksi jäi rajoittaa paloa ja varmistaa sen sammuminen.

Onnettomuuden syy: Jääkaappia oli edellisen kerran käytetty edellisellä viikolla ja silloin se oli syttynyt normaalisti. Mökillä ei ollut sähköliitäntää. Todennäköisesti jääkaapin siirtäminen aiheutti sen, että pulloon kiinnitetty kaasuletku veti kaasupullon lattialle. Pulloon oli kiinnitetty sivuventtiilisäädin. Todennäköisesti tämä säädin on osunut lattiaan niin, että säätimen ja pullon välinen liitos on alkanut vuotaa.
Ohje: Kaasupullossa on korkea paine niin, että pulloa ei tarvitse nostaa korkeammalle tuolin tai pöydän päälle, jotta kaasu tulisi ulos pullosta.



Matkailuauto syttyi tuleen

Kalaporukan käytössä ollut matkailuauto oli pysäköity lähelle joenvartta. Yksi miehistä oli laittanut perunat kiehumaan kaasuliedelle. Tämän jälkeen hän lähti hakemaan muita joenvarrelta syömään. Muutaman minuutin kulutta kun he palasivat auton luokse, he huomasivat, että auton sisällä oli syttynyt tulipalo ja että auto oli ilmiliekeissä. Matkailuauto tuhoutui tulipalossa täysin. Auto oli kaksi vuotta vanha. Henkilövahinkoja ei sattunut.

Onnettomuuden syy: Koska auto oli näin uusi, on hyvin todennäköistä, ettei kaasulaitteessa tai kaasuasennuksissa olisi ollut vuotoja. On todennäköisempää, että kaasulieden välittömään läheisyyteen on jäänyt jotain palavaa materiaalia, johon kattilan alta liekit olisivat koskettaneet. Koska mies ei ollut jatkuvasti paikan päällä auton välittömässä läheisyydessä, oli tuli saanut rauhassa levitä.

Lähde: Tukes-julkaisu 2/2008, Toimialan onnettomuudet

Mainiot ohjeet nestekaasun käytölle

Nestekaasuonnettomuudet ovat onneksi harvinaisia. Nestekaasun aiheuttamia tulipaloja on tullut Tukesin eli Turvatekniikan Keskuksen tietoon 5-10 kpl vuosittain.,Jälki on usein pahaa. Mökki tuhoutuu kokonaan tai riittämättömän ilman saannin takia asuntovaunussa majailevat menehtyvät häkään. Tukes on laatinut mainiot ohjeet nestekaasun käytölle, asennuksille sekä huolloille. Jos mökillä on nestekaasulaitteita, ohjeisiin on hyvä perehtyä, pätee myös grillaajille. Tärkeää on huolehtia laitteiden kunnosta, vaihtaa haurastuneet letkut sekä varmistaa, että liitokset pitävät. Jos mökillä on ikivanhoja vekottimia, hella tai jääkaappi, jossa kaasun virtaus ei liekin sammuessa pysähdy, laite on syytä vaihtaa. Uusissa laitteissa on liekinvarmistimet, jotka pysäyttävät kaasun virtauksen laitteelle, jos poltin sammuu.

Käytti nestekaasua sitten mökillä, veneessä, asuntovaunussa tai vain kotona grillatessa kannattaa tutustua näin ohjeisiin.

• Tukes: Nestekaasuohje
• Käytä nestekaasua oikein - opas

Muuta luettavaa:

• Häkä tulee, häkä tappaa
• Extreme-lajina telttagrillaus

Kuva 1: Tukes, Käytä nestekaasua oikein- opas
Kuva 2: stefo, Flickr, lisensoitu Creative Commons-lisenssillä

Botoxilla hommia?

Reuters uutisoi amerikkalaisesta Botox-klinikasta, joka tarjoisi 50 työttömälle ilmaiset botuliinipistokset auttaakseen heitä työnhaussa. Täysin pyytetöttömästä tapahtumasta tuskin on kyse, saahan firma runsaasti huomiota - myös tässä blogissa. Ainoa vaan, että täällä koko Botox-villitystä pidetään täysin tarpeettomana ja epäeettisenä puuhana. Joka ikinen tuotettu Botox-erä testataan hiirillä, jotka kokevat tuskallisen kuoleman ja tämä siis vain ihmisen turhamaisuuden tähden.

• Juttu sekä yllä oleva kuva Reutersin sivuilla 5.6.2009: Looking for Botox? Or a job?
• Asiasta kertoo videon kera Iltalehti 7.6.2009: Botoxistako apu työnhakuun?

Lisää botuliinista postauksessa:

• Broileri ja Sibelius

Fosfaatteja suunnitellaan kiellettäväksi pesupulvereissa

Päivitys 8.5. Lisäsin lainauksen Helsingin Sanomien Itämeren tilaa käsittelevästä pääkirjoituksesta.

Fosfaateista pyydettiin postausta ja asia onkin näköjään erittäin ajankohtainen. Fosfaattipesuaineita nimittäin suunnitellaan kiellettäviksi Suomessa, näin uutisoi Yle 6.6.2009. Itämeren maista Saksa ja Ruotsi ovat jo kieltäneet fosfaattien käytön pesuaineissa.

Fosfaatit kuormittavat vesistöjä lisäämällä ravinnekuormaa. Ravinteita mereen joutuu muun muassa maa- ja metsätaloudesta, yhdyskuntien jätevesistä, teollisuudesta ja haja-asutuksesta. Liiallinen ravinteiden määrä aiheuttaa meressä lisääntyneitä leväkukintoja, sameutta ja hapettomien kuolleiden pohjien yleistymistä. Kukaan ei halua Itämerestä tai muustakaan vesistöstä ruskeanvihreänsinistä leväpuuroa. Toimia siis tarvitaan, mutta millaisia?

Fosfaatit ja Suomen vesistöt

Kaivoin ympäristöministeriön sivuilta tietoa, millaisessa kunnossa vesistömme ovat. Muutama lainaus yhteenvedosta "Suomen ympäristön tila 2008":

"Maamme pintavesistä suuri osa on ekologiselta tilaltaan erinomaisia tai hyviä. Tätä heikommassa tilassa on vajaa kolmannes luokitelluista järvistä, puolet jokivesistä ja yli puolet rannikkovesien kokonaispinta-alasta."

"Eniten työtä hyvän tilan saavuttamisessa on joki- ja rannikkovesissä. Välttävässä ja huonossa tilassa olevia jokia on erityisesti Etelä-, Länsi- ja Lounais-Suomessa. Haittoja aiheuttavat muun muassa maatalouden ravinnekuormitus ja vesirakentaminen.

"Järvistä huonoimmassa tilassa ovat pienet ja keskisuuret järvet, jotka sijaitsevat maatalousvaltaisilla alueilla. Näissä järvissä rehevöitymishaitat, kuten leväkukinnot, ovat yleisiä."

Merkittävin vesistökuormittaja on nykyisin maatalous, joka aiheuttaa 60 % vesistöjen fosforikuormasta. Haja-asutusalueiden osuus on reilut kymmenen prosenttia kaikesta ravinnekuormituksesta, yhtenä lähteenä ovat lukuisat rantojen kesämökit, huvilat, kakkosasunnot. Vapaa-ajanasuntojen jätevesien käsittely kuitenkin muuttuu lähivuosina. Talousjätevesien käsittelystä haja-asutusalueella tuli voimaan 1.1.2004 asetus, jossa määrätään, kuinka puhtaaksi jätevedet on käsiteltävä ennen kuin ne päästetään ympäristöön. Vaatimusten on täytyttävä vuonna 2014. Jätevesien käsittelyyn löytyykin nykyisin jos jonkilnaista laitteistoa sekä tietenkin myös ohjeistusta.

Lisäys 8.5. Helsingin Sanomat otti kantaa Itämeren tilaan pääkirjoitussivullaan otsikolla:

Maatalous on Itämeren heikko kohta

Kun Pietarin jätevedet saadaan lähivuosina kulkemaan jätevedenpuhdistamoiden kautta, uusi kuormituspiikki on tulossa. Suomenlahden valuma-alueella on 17 jättikanalaa, joissa on yhteensä 17,5 miljoonaa kanaa. Ne tuottavat lantaa kuuden eduskuntatalollisen verran vuodessa. Kanaloissa muodostuu merta rehevöittäviä fosforia ja typpeä enemmän kuin Pietarin päästöistä ennen lounaispuhdistamon valmistumista 2005. Lanta kasataan röykkiöiksi käytöstä poistetuille pelloille, ja vaarana on, että ainakin osa ravinteista pääsee valumaan mereen.

Helsingin sanomien vaatimus Itämeren suojeluun: "Päätöksiä tarvitaan myös EU:ssa. Itämeri on EU:n sisämeri, ja sen tilan kohentamiseksi tarvitaan koko EU:n ja Venäjän yhteistyötä. Toiveikkaat katseet on nyt suunnattava Ruotsiin, josta tulee heinäkuussa EU:n puheenjohtaja. Se on luvannut ottaa päätavoitteekseen Itämeren suojelun.

Nyt tarvitaan kaikkia rantavaltioita sitovia päätöksiä ja suunnanmuutosta EU:n maatalouspolitiikassa, joka lyö paikoin korville ympäristöpolitiikkaa. Suomessakin maatalouden ympäristötuki on ollut lähinnä tulotukea viljelijöille.

Maatalous on koko Itämeren suojelun heikoin kohta. Jos sen päästöjä ei pystytä vähentämään – niin Venäjällä kuin Puolassa ja Suomessakin –, Itämeren suojelukomission tavoite saada Itämeri hyvään tilaan vuoteen 2021 mennessä ei toteudu."

Puhetta fosfaattien puolesta

Siinä missä fosfaatteja vaaditaan kiellettäviksi, kemisti, filosofian tohtori Tuula Suontamo ei näe fosfaatteja Suomen oloissa ongelmaksi. Tässä pesuaineita koskevassa artikkelissa haastatellaan Suontamoa. Siteeraan vain pätkän, mutta haastattelu kannattaa lukea kokonaan.

"Suontamo on usein siivouskemiasta esitelmöidessään joutunut vastakkain ympäristöaktivistien kanssa. Hän sanoo, että arvostaa vakaumuksensa mukaan ja hyvää tarkoittaen toimivia ihmisiä, mutta harmittelee tiedon puutetta: moni vastustaa fosfaatteja vain, koska ei ole perehtynyt pesuainekemiaan saati vedenpuhdistukseen modernissa jäteveden puhdistamossa.

Esimerkiksi Jyväskylän Seudun puhdistamo saa talteen 95 % jäteveden fosfaateista. Jos jostain syystä fosfaatit jätteestä kokonaan loppuisivat, niitä pitäisi kaataa puhdistusaltaisiin säkistä. Näin tehdään rutiinisti esimerkiksi monien paperitehtaiden puhdistamoissa: biologisessa puhdistamossa mikrobit tarvitsevat fosfaatteja ravinnokseen.

- Fosfaatti on paha aine, kun sitä pääsee sellaisenaan vesistöön esimerkiksi maataloudesta, kalanviljelylaitoksilta tai teollisuudesta. Mutta jos fosfaattia on jätevedessä, jonka biologinen puhdistamo puhdistaa, ei ole tarvetta välttää sen käyttöä, Suontamo kiteyttää"

Lisäksi Suontamo viittaa Keski-Euroopan ja Suomen erilaiseen tilanteeseen fosfaattien suhteen . Eurooppalainen kova vesi vaati fosfaatteja jopa yli 30 %:n pitoisuuksina, kun taas Suomessa fosfaattia enimmilläänkin tarvittiin alle 10 %. Fosfaattien poistaminen tarkoittaa myös, että muita kemikaaleja tarvitaan enemmän. Yksi korvaavista aineista on zeoliitti, josta tulee omat ongelmansa, mutta niistä kirjoitan oman jutun.

... ja fosfaatteja vastaan

WWF kampanjoi voimakkaasti fosfaatillisten pesuaineiden kiellon puolesta. Euroopan mittakaavassa pyykipulvereiden aiheuttamsta Itämeren fosfaattikuormituksesta tulee suuri. Miettikääpä suuria kaupunkeja kaikkine pyykkikoneineen ja puutteellisine jätevedenputsareineen.

Ylen artikkelissa todetaan:
"Fosfaattipesuaineiden osuus koko Itämeren ravinnepäästöistä on kymmenestä kahteenkymmeneen prosenttiin. Risteilijoiden ja muiden laivojen avovesille laskemat jätevedet ovat vain murto-osa tästä määrästä. Suurin osa päästöistä tulee Puolasta, Baltian maista ja Venäjältä."

Löysin ympäritöministeriön sivuilta tarkentavan tiedon jonka mukaan Suomenlahden fosforista 75 % on peräisin Venäjältä.

WWF:n meriasiantuntija Sampsa Vilhunen puolestaan toteaa: "Esimerkiksi 40 miljoonan asukkaan Puolassa lähes puolet väestöstä asuu viemäriverkon ulkopuolella, ja pesuaineiden sisältämä fosfori voi päätyä käsittelemättömänä vesistöihin."

On päivänselvää, että esimerkiksi Puolan tilanteessa tarvitaan kaikki keinot päästöjen vähentämiseen, myös siirtyminen fosfaatittomien pesuaineiden käyttöön. Ilmeisesti näiden syiden takia ajetaan pesuaineiden fosfaattikieltoa koko Itämeren alueelle.

Millaista pesuainetta pyykkikoneeseen?

Suomalaisten fosfaattipesuainekielto vähentää Itämeren fosforikuormitusta, mutta kovin vähän. Eniten suomalaiset voisivat omalta osaltaan parantaa Itämeren tilaa puuttumalla muun muassa maatalouden päästöihin. Sieltä on saavutettavissa suurimmat hyödyt. Puolalaisten ja muiden "ei niin hyvin jätevesiään hoitavien" aiheuttamaan kuormitukseen voidaan vaikuttaa fosfaattikielloilla. Voimmehan me olla esimerkkinä, vaikka omat päästömme ovatkin näiltä osin pitkälti hallinnassa.

Asian kimuranttiutta kuvaa, että Pohjoismaisen ympäristömerkin kriteereissä on sallittu pieni määrä fosfaattia. Sen ei katsota aiheuttavan vesistöhaittoja, koska valtaosa jätevesistä kulkeutuu puhdistamoihin, missä fosfori poistetaan. Ympäristömerkkiä tuskin myönnetty miettimättä ja selvittämättä. Kotona pyykkikonetta täyttävä voi mielestäni taajama-alueilla käyttää fosfaattipitoisia pesuaineita ilman huonoa omaatuntoa - niin kauan kuin niitä on saatavissa. Sen sijaan haja-asutusalueilla on syytä valita fosfaatiton vaihtoehto.

Lähteet:

• Suomi ympäristön tila 2008
• Jätevesien käsittely haja-asutusalueilla, Lounais-Suomen ympäristökeskuksen opas
  
• Itämeriportaali
• Pesuaineen valinnallakin voit säästää energiaa, jEnergia, verkkolehti 4/2005
  

Muita kirjoituksia pyykinpesuun liittyen:

• Lämpöä lämpötiloista
• Sappisaippualla eroon sapetuksesta
  

Kuva: Miika Silferberg, Flickr, lisensooitu Creative Commons lisenssillä

Sappisaippualla eroon sapetuksesta

Sapettaako tahran takia pilalle mennyt vaate? Haluatko vauvan vaatteet siistiksi ruoan jättämistä läiskistä? Jos tekstiilissä on hankala lika, voi sen nitistämiseksi käyttää sappisaippuaa, jota on olemassa sekä palana että nestemäisenä. Palamallinen on tosi riittoisa. Suunnista luontaistuotekauppaan tai hyvinvarustettuun tavarataloon.

Olen pelastanut sappisaippualla muun muassa oman lempipuseroni, johon roiskahti ruoanlaiton yhteydessä ruokaöljyä siinä määrin, että luulin puseroa entiseksi. Tahra oli näkyvässä paikassa ja varsin iso. Hinkkaus sappisaippuaa kostutettuun tahraan, normaali pesu sekä samat konstit toistettuna irrottivat läiskän ja pusero on edelleenkin käytössä.

Sappisaippuan vaikuttava aine on naudan sappi - vahva ruoansulatuksen neste. Toimii rasva-, väri-, muste-, ruoho- ja veritahroihin, mutta ei silti vie väriä itse tekstiilistä. Holy cow, ihme ainetta.

Lisää luettavaa:

• Lämpöä lämpötiloista
• Turhan hienot tiskiaineet
  

Kuva: law keven, Flickr, lisensoitu Creative Commons lisenssillä

Härski juttu

Onko kaapissasi härskejä juttuja? Levitätkö ihollesi eltaantunutta rasvaa? Erilaiset voiteet nimittäin härskiintyvät helposti. Lämpö ja valo nopeuttavat pilaantumista. Erityisesti aurinkovoiteet ovat erityisen kovalla koetuksella, kun ne kuumana kesäpäivänä makaavat grillaantumassa auringossa siinä missä auringonpalvojat. Vaan eivät purnukoiden ja putkiloiden sisällöt muutenkaan säily loputtomiin.

Härskeissä jutuissa on avonainen rasia, niin tässäkin, vieläpä kaksi. Kosmetiikkatuotteiden säilyvyys merkitään oheisilla purkinkuvilla.

Symboli tarkoittaa, että tuotteen avaamisen jälkeen se säilyy 12 kuukautta (tai 18 kk, kuten oikeanpuolisessa kuvassa) - kunhan tuotetta pidetään pimeässä ja viileässä. Kuumassa tai kirkkaassa valossa, kuten ikkunalaudalla, purkin sisältö voi pilaantua helposti. Jos koostumus tai haju on muuttunut, ei tuote ole enää entisensä. Jotkut säilyttävät kalliita voiteita jääkaapissa. Avaamiskuukauden voi vaikka merkitä tussilla purkin kylkeen, koska ei sitä kuitenkaan muuten muista. Helpottaa myös kylppärin kaappien siivoamista, kun näkee heti, mitkä purkit ovat lähes kymmenen vuotta vanhoja. Osassa tuotteita löytyy myös parasta ennen- päivämäärä.

Parhaiten tuotteet säilyvät metalli- ja muoviputkiloissa. Purkissa voide on tekemissä sekä ilman että ihon bakteerikannan kanssa, jos voidetta koukitaan sormilla. Vähintäänkin käsien pitää olla pestyt. Tikku tai lasta on tässä suhteessa parempi vaihtoehto. Voidetta ei kannata pilata eikä pilaantuneita rasvoja käyttää.

Lisää luettavaa:

• Auringon alla
• Brylcreem pelastaa

Ekoasiaa: "Kuka pelkää kemikaaleja?" Osa 2

Toinen osa kemikaaliaiheista artikkelisarjasta on ilmestynyt. Ekoasiaa-lehden 2/2009 voi lukea täältä. Artikkeli on sivulla 14-15. Arkistosta löytyy myös edellinen numero, jossa sarja alkoi.
Tämän artikkelin aiheena ovat luonnon kemikaalit sekä se, miten ihmisen tuottamat aineet päätyvät luontoon ja sitä kautta lautasellemme.

Aurinkovoiteista saa kemikaalikimaran (HS)

"Aurinkovoiteiden kemikaalit saavat kuluttajan ymmälleen. Voiteet sisältävät aineita, joiden turvallisuudesta kiistellään jatkuvasti. Parhaat asiantuntijatkaan eivät ole yksimielisiä siitä, mikä on haitallista ja mikä ei."

Näin alkaa Helsingin Sanomien aurinkovoiteita käsittelevä artikkeli (3.6.2009), joka innoitti jatkamaan aikaisempaa postaustani aiheesta.

Fysikaalisissa suojissa pohditaan nanohiukkasia ja kemiallisten suojien kohdalla hormonaalisia vaikutuksia sekä käyttämättä jättämisessä tai liian vähäisessä voiteiden käytössä UV-säteilyn haitallisuutta. Suo siellä, vetelä täällä - vai pitäisikö sanoa suodatin siellä, ihosairaus täällä? UV-säteily kun on karsinogeenistä.

Aurinkovoiteet ja hormonit

Hormonihäiritsijät ovat hormonitoimintaan vaikuttavia aineita. Ne ovat joko luonnossa esiintyviä tai synteettisesti valmistettuja kemikaaleja. HS:n artikkelin mukaan niitä saadaan eniten ravinnosta, ja monet kasvikset sisältävät luonnostaan hormonihäiritsijöitä. Olen välillä pohtinut soijaa ja sen hormonaalista vaikutusta, mutta en ole tarkemmin selvittänyt asiaa. Minusta on ristiriitaista, jos soija auttaa ja sitä suositellaan vaihdevuosioireisiin. Onko sama aine tällöin hyväksi esimerkiksi pojille? Ihotautien ja allergologian ylilääkäri Rantanen vertaa aurinkovoiteiden ja soijan vaikutuksia: "Yhteisvaikutusta voi syntyä, mutta aurinkosuodattimien hormonivaikutukset ovat silti vähäisiä ja käytännössä merkityksettömiä vaikkapa soijatuotteisiin verrattuna". Onko tästä pääteltävä, että soija on haitallisempaa kuin aurinkovoide?

UVA-suojan hankaluus

Aurinkovoiteiden tulee sisältää sekä UVB- että UVA-suoja. Pelkällä fysikaalisella suojalla ei saada aikaiseksi riittävän tehokasta UVA-suojaa, mikä on nykyisin vaatimuksena aurinkovoiteilla. Tämän takia luonnonkosmetiikkaa valmistavat yritykset joutuvat lainakin osittain luopumaan aurinkovoiteista. Valkoinen pigmentti kun ei riitä UVA-suojaksi ja synteettisiä aineita ei luonnonkosmetiikassa saa käyttää.

Mielenkiintoinen tieto Hesarin artikkelissa on, että sinkkioksidia ei saa EU:ssa käyttää aurinkosuojatuotteissa. Luin nimittäin ihan hiljattain artikkelin "Minäkö laittaisin titaani- tai sinkkivalkoista naamaani?". Artikkelissa kerrotaan auringonsuojatuotteiden sisältävän sinkkioksidia. Selvä ristiriita, täytyypä selvittää.

Ipanat varjoon tai vaatteet päälle

Pienet, alle parivuotiaat, natiaiset on syytä pitää varjossa tai suojata vaatteilla. Pikkuisten iho läpäisee helpommin eikä lasten elimistö kykene käsittelemään aineita samalla tavalla kuin aikuisten. Isommille lapsille suositellaan maltillista auringossa oloa, vaatetusta sekä paljaisiin kohtiin fysikaalisen suojan aurinkovoidestta. Lehdessä on myös pitkä kirjoitus auringonsuojavaatteista. Tässä linkit juttuihin. Äläkää kärventäkö jälkikasvua. Iholla on pitkä muisti.

• Aurinkovoiteista saa kemikaalikimran, HS 3.6.2009
• Vaate suojaa lapsen ihoa auringolta, HS 3.6.2009
• Auringon alla
• Kesäreissun ensiavut ja tropit