Oletko ekopelaaja vai vempainveijo?

Tänään vietetään Earth Hour -tapahtumaa, joka on valomerkki ilmaston puolesta. Valot sammuvat tunniksi kaikkialla maailmassa ilmaston puolesta lauantaina 31.3. 20:30. Tarkoituksena on tietenkin kiinnittää huomio energian kulutukseen. Ilmastotekoja voi tutkailla vaikka täältä:

• Earth Hour WWF, valitse ilmastotekosi

Tähän kohtaa sopii tietysti kuva kaupungista, jossa valot on sammutettu, ainakin melkein. Kuva vuoden 2009 tapahtumasta.

 Kuva: ryan_fung, CC-lisenssi

Aihepiiriin sopii myös mainiosti Habitaressa kuulemani Fortumin esitys sähkön sääästämisestä. (Miten niin minulla jää jutut roikkumaan joskus pitkäksi aikaa? Onneksi aihe sopii tähän päivään mitä parhaiten.)

Tunnistatko itsesi oheisista sähkönkäyttäjäprofiileista? Prosenttiluku kertoo, kuinka suuri osuus Fortumin teettämän kyselyn vastaajista kuului kyseiseen ryhmään.

Välinpitämättömät (21%)

• Passiivinen käyttäjäryhmä, joka ei ole kiinnostunut sähkönkulutuksestaan, ainoastaan käyttämisen helppoudesta. 
• kokee sähkönkäyttöön liittyvät ympäristöystävällisyys-viestit "hömpötyksenä"
• Tuhlarit ovat tyypillisesti keski-ikäisiä miehiä

Vempainveijot (21 %)

• Kiinnostunut uudesta teknologiasta, mukavuudesta ja laadusta
• Haluaa kontrolloida laitteitaan ja näyttää muille "uusia lelujaan"

Säästäjät (30 %)

• Sähkönsäästäminen on tapa ja "harrastus"
• Säästäjää motivoi sekä rahan että ympäristön säästäminen
• Kiinnostunut sähkönsäästämisvinkeistä, yösähkön käyttämisestä ja oman kulutuksen tarkkailusta.
• Tyypillisesti 48-vuotias kaupunkilaisnainen

Mielenrauhanturvaajat (9 %)

• Tarkka perheen turvallisuudesta ja rahoista
• Haluaisi enemmän hallinnan tunnetta - huolestunut kahvinkeittimen päälle jättämisestä, murtovarkaista, tulipalosta ja vesivahingoista. 
• Tyypillisesti 55-vuotias nainen pienemmältä paikkakunnalta

Ekopelaajat (19 %)

• Arvostaa sosiaalisuutta ja ekologisuutta sekä valinnoissaan että ystäväpiirissään. Huolestunut ympäristöasioista ja haluaa opettaa myös lapsenasa ekologisiksi
• Muita ryhmiä nuorempia trendsettereitä, tyypillisesti kaupunkilaisia.

Esityksessä mainittiin vielä erikseen ekopelaajien alaryhmä ekohipsterit, jotka suorastaan kilpailevat siitä, miten ekologisesti käyttäytyvät. Mihin ryhmään sinä kuulut?

Fortumin esityksen varsinaisena aiheena olivat älykkäät sähköverkot, joissa kulutttajilla on mahdollista seurata sähkönkulutustaan reaaliaikaisesti. Kotinäytön avulla sähkönsäästäminen on helpompaa, kun jatkuvasti saatavilla oleva tieto sähkönkulutuksesta muistuttaa sulkemaan laitteet ja valot, joita ei juuri silloin tarvitse. Näytön voi hankkia, vaikka ei Fortumin asiakas olisikaan. Älyverkko on fiksu juttu, mutta Kotiverkko -esittelyssä minulle tuli väkisin mieleen ihmisen epälooginen toiminta. Miten moni sähkölaite on suunniteltu sellaiseksi, että se on jatkuvasti päällä? Tarvitaanko kaikissa laitteissa valmiustilaa? Esimerkiksi suurissa televisoissa voi kuluttaa yllättävän paljon sähköä? Kun kotiin on kerätty täyteen moisia, tarvitaan erillinen laite, joka muistuttaa sulkemaan vehkeet. Toisaalta keinot, joilla energiaa saadaan säästettyä, ovat ehdottomasti kannatettavia. On varmasti monia, joilla ei ole käsitystä, miten paljon kuluu energiaa pelkästään vain varsinaisen käytön odotteluun.

Meillä energiasyöpöt ovat tiedossa. Jälkipolvi ei aina muista sammuttaa tietsikkaa. Tosin huoneen lämmityspatteri on kiinni, joten tietsikan hukkalämpö ei mene harakoille vaan oikeasti lämmitykseen. Kesällä tilanne on tietty toinen. Veden lämmittäminen on iso energiasyöppö. Suihkussa notkumisen ajasta käydään meillä säännöllisesti keskusteluja. Se mikä minun mielestäni on tosi pitkä aika, on muiden mielestä lyhyt.  Uhkasin leikilläni, että asennutan kuumavesiputkeen venttiilin, joka tietyn ajan jälkeen alkaa hitaasti sulkeutua. Ehkä en kuitenkaan näin julma ole, vaan aion hommata vettä säästävät suihkupäät.

Lue myös

• Hana kiinni!
• Energiaa säästämään
• Vapaa-ajan asunnoissa törsätään energiaa

Retki päiväntasaajan tuntumassa

Laitan marraskuun 2011 Ugandan reissusta muutaman kuvan. Minulla oli työmatkallani yksi vapaapäivä, jolloin tein matkan Kampalasta Jinjaan. Kävin Niilin alkulähteillä, joista kerroin jo aiemmin. Ohessa muutama kuva matkan varrelta.

Ohitimme matkalla sokeritehtaan, missä sinänsä ei ole mitään ihmeellistä. Keskustelua ja vastalauseita ovat sen sijaan herättäneet toimet, joilla Ugandan hallinto on luovuttamassa kyseiselle tehtaalle kolmanneksen läheisestä luonnonsuojelualueesta Mabira-metsästä sokeriruon viljelyyn. Hanke on herättänyt suuren haloon, sillä kyseessä on yksi harvoista säilyneistä trooppisista metsistä Afrikassa. Kuljettajanani toiminut Abdul oli varsin tuohtunut Mabiran kohtalosta.

Abdul oli lapsena partiolainen ja retkeili lapsena metsässä, joka tuolloin oli paljon tiheämpi ja siten myös pimeämpi. Abdul oli mainiota matkaseuraa, juttelimme paitsi partiosta ja ympäristönsuojelusta, myös naisten työssäkäynnistä, lasten koulutuksesta, paikallisista hautajaistraditioista -  muun muassa. Ostimme matkalla tuoretta jakkihedelmää (jack fruit) sillä en ollut sitä ennen maistanut. Hedelmän maku on varsin mieto ja syöminen oma operaationsa, sillä hedelmä on varsin tahmeaa. Ihan kuin olisi huulet olleet liimassa. Abdul ehdotti, että otan hedelmän siemeniä mukaan ja alan kasvattaa Suomessa. Totesin vain, että se mikä kasvaa päiväntasaajalla, ei menesty pohjoisessa, mutta kaunis ajatus. Päiväntasaaja oli noin sata kilometriä etelämpänä, sää lämmin, mutta ei kuitenkaan hirvittävän paahteinen. Lisäksi oli sadekausi, joka tarkoittaa tyypillisesti iltapäiväsadetta, ei välttämättä edes joka päivä.

Sokeriruo'on lisäksi alueella viljellään teetä.

Yksi alueen nähtävyys on - tai pikemmin oli - Bujagalin putoukset. Tulimme putoukselle juuri sopivasti näkemään, kun kaveri hyppäsi tyhjän muovikanisterin kanssa veteen ja laski kosken kellukkeensa kanssa. Toinen nuori mies seurasi kanootilla perässä. Valokuvia ehdin ottaa pari, mutta kameran asetukset olivat ihan pielessä ja kuvat epäonnistuneita joten kaivoin Youtubesta teille oheisen videon. Ettei vain olisi ollut sama pari. Hurjaa touhua.



Alajuoksulla näkyi rakenteilla ollut 250 MW voimalaitos, joka otettiin käyttöön alkuvuodesta 2012. Bujagalin putoukset hävisivät vesialtaan alle. Vaikka vesivoima on uusiutuvaa energiaa, silläkin on haittapuolensa. Projekti on herättänyt vastalauseita, sillä tuotettu sähkö ei juurikaan paikallisia ilahduta. Reilusti yli 90 %:lla väestöstä ei ole sähköliittymää. Ugandalaisilla ei ole joko varaa sähköön tai ylipäänsä sähköverkkoa. Lisäksi kritiikkiä on herättänyt kosken menettäminen, vaikutukset eliöstöön ja matkailuun.  Oheisessa videossa näkyy, miten liskoja ja lintuja siirretään muualle altaaan täyttämisen alettua ja miltä alue näyttää nyt. Itse asiassa tällä hetkellä veden pinta lienee vielä korkeammalla.



Kuvat, joissa on ihmisiä, ovat kaikkein mielenkiintoisimpia. Olin edellispäivänä kysynyt eräältä britiltä, miten soveliasta on kuvata katunäkymiä ja kokevatko ihmiset loukkavana, jos heitä osoitellaan kameralla. Toki kaupungilla voi kuvata ja muuallakin. Mielessäni oli kuitenkin britin toteamus matkailijoista, jotka haluavat kuvata kirahvin, leijonan, virtahevon ja köyhän ihmisen.  Tämä mielessäni en kuvannut vaatimattomia kyliä, joiden läpi ajoimme matkalla putouksille. Tunsin itseni itse asiassa vaivaantuneeksi kyyditettävänä istuesseni. Nämä nuoret miehet ikuistin putouksen matkamuistokojun edessä.

 

Paluumatkalla matka pysähtyi hetkeksi, kun ojaan ajanutta kuormuria nostettiin ojasta. Olimme nähneet kuorma-auton menomatkalla aamulla. Iltapäivän operaatio teki pitkät jonot Mabira-metsään. Moiset ruuhkat lienevät tavallisia, sillä paikalle oli ilmestynyt snackien ja virvoitusjuomien myyjiä. Huomaa kanakuljetus, joka kyllästyi jonottamiseen ja lähti ohittamaan metsän puolelta, siis vasemmalta. Liikenne Ugandassa on vasemmanpuoleista, joten normaali ohitusreitti olisi ollut oikealta. Mutta kaoottisessa liikenteessä tämä lienee tuiki tavallista.

Lue aikaisempi kirjoitus kyseiseltä matkalta täältä:

•  Niilin alkulähteillä

PS. Akuutin matalalennon jälkeen yritän palata normaaliin rytmiin ja kirjoittaa aiheista, joista olen tähän asti tweetannut tai jakanut Facebookissa. Asiaa tulossa muun muassa vauvoista - siis muutakin kuin vain tuttipulloista.

Ylikulutuksen puolella

Tänään lauantaina 21.8. tuli täyteen laskennallinen ylikulutuspäivä eli päivä, jolloin ihmiset ovat kuluttaneetloppuun kaikki maapallon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat.Tästä eteenpäin käytetään vanhoja varastoja. Ja nyt puhutaan siis uusiutuvista luonnonvaroista. Uusiutumattomat, kuten metallit ja apatiitti, ovat vielä asia erikseen. Jos ei kuluta, syyllistyy talouden jarruttamiseen, laman lietsomiseen, työttömyyden lisäämiseen ja ties mihin. Jos taas kuluttaa, on syöksemässä maapalloa tuhon tielle. Ei ole kuluttajalla helppoa.

Tavaran hamstraajat

Länsimainen nykyihminen on mestarillinen keräämään tavaraa, enkä tässä edes yritä väittää, että meillä olisi sitä niukasti, vaikka käynkin jatkuvaa taistelua roinaa vastaan. Hankinnoissa on tavoitteena pitkäikäisyys. Kestotavaroista, kuten esimerkiksi huonekaluista, on tullut jossain määrin kertakäyttöisiä. Kalusteita uusitaan herkästi, joko vanhojen kulahtaessa tai kun muuten vaan halutaan kotiin jotain uutta kivaa.

Kirpparikaupankäynti kuulostaa ekologiselta, mutta silläkin on kääntöpuolensa. Kirppisten olemassaolo lisää kulutusta, kun voi hyvällä omallatunnolla toimittaa vaatteen eteenpäin. Eivät ne tavarat niille kirppiksille itsestään tule, ne on valmistettava ja hankittava. Toki kirppiksillä on vanhaa, hyvin palvellutta tavaraa, mutta valtavasti kaikkea roinaa, jota ei itse asiassa tarvitsisi kukaan. Maailma on täynnä tarpeetonta tavaraa. 

Olen pohdiskellut termiä ekokuluttaminen, voiko sellaista ylipäänsä olla? Kollega oli sitä mieltä, että voi, jos se ei ylitä luonnon kestokykyä. Näinhän se varmaan on, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Jos henkilöllä A on pari T-paitaa ja hän ostaa kolmannen, jota kipeästi tarvitsee ja valitsee ekopuuvillaisen, kyseessä lienee ekokuluttaminen. Entä jos samanlaisen paidan ostaa henkilö B, jolla on 25 paitaa ennestään? Rajahyöty on olematon.

Matkailu avartaa - vaikka peltoaukioilla

Uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön liittyvät tietenkin lämmitys, polttoaineet, matkustaminen ja arkiliikenne. Kannatan lämpimästi julkisen liikenteen käyttöä, mutta kritisoin pääkaupunkikeskeistä hurskastelevaa keskustelua aiheesta. Työpaikkani on aivan Helsingin keskustassa ja yhteydet todella hyvät, pääsen liikkumaan bussilla, junalla, ratikalla ja metrolla helposti paikasta toiseeen. Ne, joille Itä-Helsinki tai vaikkapa Kirkkonummi ovat periferiaa, eivät varmaan voi kuvitellakaan, millaista on vielä kauempana, kun linja-auto kulkee kerran tunnissa, pari kertaa päivässä tai kenties ei ollenkaan.

Suomessa voi ajaa ajokortin 18-vuotiaana, mutta liikenteessä on moottoriajoneuvoilla liikkeellä nuorempiakin. Mopopoikia on ollut vuosikymmenet, mutta nyt liikenteessä on runsaasti mopotyttöjä sekä mopoautoja. Mopoautoilmiötä ei huomaa pääkaupunkiseudulla, jossa liikennettä on paljon, mutta maaseututaajamissa sitäkin selvemmin. Teinit ajavat mopoautorallia kylää ympäri. Tilannetta käydään tarkistamassa myös traktoreilla.

Alla pari kuvaa Eurajoelta, jossa poikkesimme kesällä pappatunturinäyttelyssä. Hienoja olivat. Näyttely pidettiin vanhassa Engelin suunnitettelemassa viljamakasiinissa. Rakennuksen pihalla ihmettelimme viereisen tien mopoautorallia. Kuskeina oli niin tyttöjä kuin poikia.

Vaan käryttävät polttoaineita vanhemmatkin. Onko esimerkiksi Suomen talvi niin kylmä ja synkkä, että se vaatiin vuotuisen lomareissun lentoineen, mieluusti vielä toiselle puolelle maapalloa? 

 

Hermes 2000, vuosimalli 1959 

Pappatunturi, 1960 ja Hermes 2000, 1959 

Apumoottoripolkupyörä, vuosimalli ei tiedossa

Tiedoksi muuten, että suuri lampputestini päättyi tänään, kun viimeinen kahdesasta ProLight-energiansäästölampusta  hajosi. Lamput kestivät siis kolmisen viikkoa. Nyt on sitten pussillinen ongelmajätettä palautettavaksi kauppaan. Pikkuvessaan laitoin jossain vaiheessa kaapin perukoilta pari aiemmin hankkimaani ES-lamppua. Mieheni kysyi, mikä narkomaanien piikityksenestovalo vessassa oikein on. Valaistus vaatii vielä säätöä.

• Maailman ylikulutuspäivä aikaistui kuukaudella, 19.8.2010, Ympäristö.fi

Lue myös

• Tarvitsenko tätä todella?
• Pyhä lotto ja santa materia
• Kolmannes kodin tavaroista turhia

Outoja ilmiöitä

Laitetaanpa vielä pari kesäfiilistelypostausta, ennen kuin mennään vähän enemmän kemikaaliaiheisiin juttuihin. Työpaikkani sijaitsee Helsingin keskustassa, joten Kampin nurkilla tulee pyörittyä. Päivä pari sitten metroaseman vieressä oli kaksi ratsupoliisia. Tuumin, ottaisinko kuvan vai ei, kamera kun  sattui olemaan laukussa. En sitten ottanut, vaan kaivoin kameran esiin vasta Runeberginkadulla. Minkä ihmeen takia aamupäivällä kymmenen maissa keskellä kesää koko katu on valaistu? Seuraavana päivänä sentään valot olivat sammuksissa, mutta sen sijaan kehä ykkösellä loistivat katulamput. Minusta ei ole hämäränhyssyttelijäksi, mutta ihmettelen välillä talvisinkin rakennusten ulkovalaisua ja valojen hehkuttamista keskellä päivää. Veikkaan kyllä, että näihin on joku pätevä syy: kuten valojen tai ohjelmistojen testaus. Muuten hommassa ei ole järkeä.

Toinen kummallinen juttu on Lapinlahdenkadun tomaattikasvustot. Ravintola Bellixin kohdalla on tehty alkukesästä isohkoa remonttia, jossa katu on kaivettu auki. Kun ravintola heinäkuun lopulla avautui kesätauolta, he huomasivat montussa kasvavan tomaatteja. Talo on rakennettu joskus 1900-luvun alkupuolella ja nähnyt kaikenlaista. Jossain vaiheessa alueella lienee kasvatettu tomaatteja, sillä mitä todennäköisimmin taimet ovat lähteneet kasvamaan maaperän sisältämistä uinuvista siemenistä. Rakennusmiehetkin olivat heinäkuussa lomalla, joten tomaatit saivat rehottaa vapaasti. Vaan kurjasti taitaa tomaattien käydä, kun putkihomma jatkuu. Alimmassa kuvassa näkyy raakileitakin. Erikoinen juttu. Vaan kukapa moisesta paikasta tomaatteja alkaisi syötäväksi keräämään, vaikka todellista lähiruokaa olisikin.

Lue myös

• Enrgiaa säästämään
• Energiakeskustelua energiaa säästämättä
• Hullut päivämme

Pro Light - ja pimeys tuli

Piti vaihtaa vessoihin samalaiset lamput, jotta valaistus olisi tasainen. Isommassa vesassa on kolme valaisinta ja pikkuvessassa kaksi. Siispä ostin pari pakkausta energiansäästölamppuja. Niistä jäisi vielä kolme lamppua varastoon tuleviin tarkoituksiin. Vaan eipä mennyt ihan nappiin tämä hankinta. Vaihdoin lamput torstaina ja lauantaina havaitsin yhden pimentyneen. Parin tunnin päästä sammui toinen ja maanantaina kolmas. Näin saatiin vauhdilla lisää ongelmajätettä. Kyseessä olivat siis lamput, joille luvataan käyttöikää peräti 8 000 tuntia. Kolmella ensimmäisellä ei päästy edes sataan, vaikka olisi valaissut vessoja yötä päivää. Lamput lisäksi syttyvät niin hitaasti, että asiat ehtii toimittamaan ennen kuin valo on kirkastunut. Lamppuja täytyykin pitää päällä koko ajan, joten energian säästön kanssa on vähän niin ja näin.  Ainoa hyvä asia on se, että valon sävy on varsin miellyttävä, siis sitten, kun se jaksaa ilmestyä. Suivaantuneena laitan teillekin tiedoksi lamppujen merkin - Pro Light, jonka nimesin tänään uudelleen - Pimeys tuli. 

• Energian säästäminen
• Vihreä energia
• Vähennä hiilidioksidipäästöjä
• Käytä 80 % vähemmän energiaa
• Ilmainen lamppu! Osta 3, saat 4

Vihertävänkirjava paketti korulauseineen ei paljon auta, jos laatu on tätä. Mikään ekoteko ostokseni ei ollut. Sitä paitsi ei ole olemassa ilmasia lamppuja, kuten ei ole ilmasia lounaitakaan. Kuka maksaa ne muutamassa päivässä kolme rikki mennyttä?  En minä ainakaan. Palautan lamput ostopaikkaan, sillä tuotteen pitää kestää pidempään. Vaan olisiko pitänyt kellojen soida, kun kyseiset lamput olivat tarjouksessa? Laatuvaatimukset koskevat myös tarjoustuotteita. 

Asiaan kuin asiaan pitäisi näköjään ensin kaivaa testitulokset. Kuluttaja-lehti on testannut energiansäästölamppuja vuonna 2009. Pro Light - Pimeys tuli- lamppuja testissä ei tosin ole mukana.

Kertokaapa kokemuksianne eri lamppumerkistä, mitkä ovat hyviä, minkä kanssa on ollut ongelmia. 

• Energiansäästölamput 21.10.2010, Kuluttaja-lehden testi

Lue myös

• Mitä, jos lamppusi sanoo poks?
• Hana kiinni!
• Vapaa-ajan asunnoissa törsätään energiaa

Vapaa-ajan asunnoissa törsätään energiaa

Ihan äskettäin julkaisiin Kemia-lehdessä kolumnini energian säästämisestä. Käypä lukemassa ja jatka sitten tästä. Ympäristöminiseriön sivuilla on tuore tiedote vapaa-ajan asumisen ekotehokkuudesta.  Ei hyvältä näytä, sillä mökkien sähkönkulutus kasvaa nopeammin kuin kotitalouksien sähkönkulutus keskimäärin. Jos kehitysura jatkuu samanlaisena, mökkien päästöt puolitoistakertaistuvat vuoteen 2025 mennessä. Mäkkeilyn ekotehokkuutta,  sähkönkulutusta ja päästöjä, on mahdollista pienentää noin viidenneksellä, kerrotaan tutkimushankkeen loppuraportissa.

En ihmettele kehitystä lainkaan. Mökeissä pidetään lämmöt päällä jatkuvasti, vaikka rakennuksessa ei edes olla ja sähkömittarit raksuttavat. Työtehoseuran VAPET-tutkimuksessa annettaan mökkeilyn energian käytön tehostamiseksi tällaisia konsteja:

Vapaa-ajan asuntojen rakentamiseen ja vanhojen asuntojen peruskorjaukseen tarvitaan uusia ekotehokkaita ja vähemmän energiaa kuluttavia vaihtoehtoja lämmityksen sekä vesi- ja jätehuollon osalta. Esimerkiksi sähkönkulutusta alentavan, tasaiseen sähkönkäyttöön perustuvan vakioteholämmityksen mahdollisuudet, edut ja soveltuvuus muiden laitteiden kannalta mökkien talviajan kuivana pitoon tulisi selvittää. Mökkien turhan ympärivuotisen lämmityksen vähentämiseksi tarvitaan pakkaskestävä, osa-aikaisen käytön tarpeisiin räätälöity vesihuoltojärjestelmä, jonka avulla mökki voidaan jättää kylmäksi tai hyvin vähäiselle lämmitykselle käytön väliajoiksi. Pakkaskestävä vesihuoltojärjestelmä voi sisältää erilaisia mukavuustasoja "huussitasosta" kylpyhuonetasoon.

Energiaa säästyy, kun ei lämmitetä turhaan.  Ja oikeasti, näitä tyhjennettäviä putkistoja sekä sulanapitoratkaisuja on jo olemassa. Teollisuuden puolella arkea, vaan ilmeisesti uusi asia rakentajille.

Lue myös

• Hana kiinni
• Lamppu välähti
• Energiakeskustelua energiaa säästämättä

Energiaa säästämään

Energiaa pitää säästää vaikka väkisin. Rakennusmääräyksien muuttuessa alkaa siis uusien eristyspaksuuksien aika. Aika näyttää, onko uusista määräyksistä enemmän hyötyä vai haittaa. Energian säästämiseksi on nimittäin muitakin konsteja, joita ei ehkä ole tullut ajateltua.
Suunnitelmissamme on jossain vaiheessa pystyttää saareen lomarakennus pienen saunamökin kaveriksi. Keskustelu mökkitoimittajien kanssa vain ei oikein luonnistu.

Heidän mukaansa rakennuksesta pitää tehdä talvilämmin, vaikka emme edes käy siellä talvella. Ja totta kai varustelu tiski- ja pyykinpesukoneineen pitää olla sama kuin kotona. Miten niin totta kai?
Tietenkin talossa pitää olla peruslämpö päällä, etteivät vesiputket jäädy. Miten niin tietenkin? 

Säälistä huvilakauppiasta kohtaan en viitsinyt tuoda esiin, että täällä kylmässä pohjolassa on iät ja ajat rakennettu teollisuuslaitoksia ulos pakkasten armoille. Putket saadaan kyllä pysymään sulina ilman, että ne kapseloidaan lämmitetyn talon sisälle. Putket on mahdollista rakentaa siten, että ne voidaan tarvittaessa tyhjentää. Näin toimitaan esimerkiksi lääketeollisuudessa, jossa putkistojen huolellinen tyhjeneminen on ensiarvoisen tärkeää esimerkiksi pesujen yhteydessä. Vaan kuka kertoisi nämä asiat talorakentajille?

Kesämökit ovat kautta aikojen olleet talvet kylmillään. Huvilatoimittajien mielestä on kuitenkin fiksua pitää lämpöjä päällä silloin, kun ei mökissä ei asuta. Kuljen tässäkin asiassa vastavirtaan, en aio laittaa mökkiini lähestulkoon puolen metrin eristyspaksuuksia ja napsauttaa lämmitystä päälle silloin, kun pihakalusteet ja grilli nostetaan varastoon syysmyrskyjen alta ja talon ovet suljetaan kuukauksiksi.
Energiatuhlariksi en ryhdy.

Kolumni on julkaistu Kemia -lehdessä 2/2010


Lue myös

• Energiakeskustelua energiaa säästämättä
• Hana kiinni!
• Lamppu välähti

Hana kiinni!

Katsokaapa tämä 1960-luvun öljylämmitysmainos, ajalta ennen öljykriisiä ja ilmastonmuutoskeskustelua. Tekisi mieli huudahtaa: "Hana kiinni!". Kyseisen huudahdus oli muuten esikoisemme ensimmäisten lauseiden joukossa.
Insinöörien ilmasto-ohjelmassa 2009 on listattu lukuisia asioita, joita yksittäinen ihminen voi tehdä energiankäytön ja päästöjen vähentämiseksi. 

Asumiseen liittyen keinoina on mainittu:

• lämmitysenergian säästäminen, vähäpäästöisempi energia
• sisälämpötilan laskeminen, myös parempi säätö
• energiatehokkaampi lämmitysmuoto
• maalämpö
• eristyksen parantaminen
• lämmitystä täydentämään ilmalämpöpumppu
• puulämmitys
• vihreä sähkö
• tuuli
• aurinko
• oman energiaomavaraisuuden lisäys, oma pientuulivoimala
• sähkön/energian kulutuksen vähentäminen yleensä
• pyykin pesu ym. aikaan, jolloin kulutus alhaista
• sähkösaunan vaihto puulämmitteiseen
• saunomisen vähentäminen
• viihde-elektroniikan vähentäminen
• valaistuksen vähentäminen, turhien valojen sammuttaminen
• kodinkoneiden kytkeminen pois päältä yöksi/ muulloin kun ei käytössä (stand by -tilojen sammutus)
• energiatehokkaat sähkölaitteet, laitteista luopuminen
• energiansäästölamput, led-valot
• kylmälaitteet
• viihde-elektroniikka
• ovatko kaikki sähkölaitteet tarpeellisia
• kierrätyksen/lajittelun lisääminen/tehostaminen, vähemmän jätettä
• veden käytön vähentäminen
• vain täysien pesukoneiden peseminen
• suihkukertojen vähentäminen
• vettä säästävien ohjelmien käyttö
• sadeveden kerääminen kastelua varten
• pienemmän asunnon hankkiminen

Hanan sulkeminen sampoon levityksen ajaksi on tuttu konsti. Yllä olevassa listassa on mukaan otettu järeämpänä konstina jättää turhat suihkukerrat väliin. Onko syytä pitää hana kiinni?

Lue myös

• Kylmää pyykkäystä
• Energiansäästölampuista ongelmia  
• Autovalmistajat kehityksen tiellä

Kylmää pyykkäystä

Pyykkäysteema jatkuu fosfaateista pesulämpötiloihin. Kuvan avanto on muistuttamassa ajasta vuosikymmenien taakse, jolloin pyykit pestiin saunalla ja huuhdeltiin avannossa.  Lukekaapa pätkä Helsingin rantojen historista (Lähde: Itämeren tyttären likaiset helmat, Ympäristöhistoria Helsinki, 2005)

Talvella on oma erityinen asemansa pyykinpesun historiassa. Talvet ovat etelärannikolla näennäisesti lauhempia kuin sisä-Suomessa, mutta jäälakeudelta puhaltava tuuli tekee pakkasilmasta vielä kylmemmän. Talvella pyykit huuhdottiin avannossa. Märät, raskaat pyykit huuhdeltiin paljain käsin varoen etteivät arvokkaat lakanat päätyneet Ahdin vuoteeseen. Vesi avannossa oli nolla-asteista, mutta viima oli usein vielä jäätävämpi. Siten pyykin vääntäminen käsivoimin oli vielä huuhteluakin koettelevampaa työtä.
Raskas työ, märkä pyykki ja sulava lumi kastelivat avannolla työhön kyyristyneen pyykkärin: kuuma ja kylmä hiki vuorottelivat. Jääkylmä merivesi ja lumipyry kangistivat niin paljaat sormet kuin muutkin jäsenet. Tuulensuojaksi pystytetystä kankaasta ei ollut apua 20-30 asteen pakkasessa. Jäinen Suomenlahti levisi pyykkärien edessä kuin hyinen suuri, valkoinen lakana, joka riepotteli mielin määrin naisia.

Nykyisin ei moista extremepyykkäystä tarvitse tehdä, kun pyykkikoneet hoitavat homman.  Kyllä meillä on helppoa. Ei tarvitse kuin pohtia, millä aineella pesee ja missä lämpötilassa. Tai no, täytyyhän ne pyykit laittaa koneseen ja pesun jälkeen koneesta kuivumaan. Seuraavan kerran, kun homma ottaa aivoon, kannattaa lukea pätkä avantopyykkäyksestä.

Toimivatko kylmäpesuaineet?

Helsingin Sanomien kuluttajasivuilla oli juttu uusista pyykinpesuaineista, joiden sanotaan toimivan jo 15 asteen lämpötilassa. Valmistajien perusteluna asialle ovat havainnot, että monet tahrat, kuten pigmentit, kananmuna, maito, veri, kaakao, puuro, irtoavat helposti jo viiden minuutin kuluttua pesun alkamisesta ennen kuin vesi on edes ehtinyt lämmetä. Säästyyhän tällä konstilla energiaa.
Asiantuntijat ovat jossain määrin skeptisiä, sillä esimerkiksi rasvalika  irtoaa kylmässä vedessä huonosti. Yrittäkääpä vaikka pestä paistinpannua kylmällä vedellä. Nykyisissä koneissa ei edes ole 15 asteen pesuohjelmaan, mutta toki sellainen uusiin koneisiin tehdään kylmäpesun yleistyessä. Käytännössä pesuvettä ei silloin lämmitetä lainkaan. Pyykinpesussa vaikuttavia asioita ovat pesuaine, lämpö, liike ja aika. Kylmäpesuaineita voi käyttää tavallisissakin lämpötiloissa, mutta siihen tarkoitukseen ne ovat hintavampia kuin normaalit pesuaineet. Minulla ei ole kokemusta kylmäpesuaineista. Onko sinulla?

• Lisää asiaa pyykinpesun lämpötiloista löytyy kirjoituksesta: Lämpöä lämpötiloista.  
• Teknokemian Yhdistyksen Pyykinpesun tietopaketti.

Lue myös

• Lämpöä lämpötiloista
• Kylmästi ilman fosfaatteja
• Mihin tarvitaan pyykinhuuhteluainetta?

Kuva: http://www.flickr.com/photos/villefi/ / CC BY-ND 2.0

Mitä jos lamppusi sanoo poks?

Valoa marraskuun pimeyteen ja lampputietoa lukijoille. Vastaan jo ajat sitten saamaani kysymykseen, mitä tehdä energiansäästölampun rikkoutuessa. Energiansäästölamput ovat pieniä loistelamppuja ja sisältävät  siten pienen määrän elohopeaa. Käytetty lamppu tulee toimittaa ongelmajätekeräykseen. Mutta entä sitten, jos lamppu paukahtaa rikki? Minne ne elohopeat joutuvat?

Asiasta on tehty oiva yhteenveto Lampputieto-sivustolla, josta lainaan lampun rikkoutumista koskevan asian tähän. Sivustolla kannattaa käydä tutustumassa muutenkin, sillä asiaa löytyy muun muassa lamppuvalinnoista ja  energiansäästöstä.

Energiansäästölamput sisältävät pieniä määriä elohopeaa, joten lampun rikkoutuessa kannattaa noudattaa varovaisuutta. Kylmässä uudessa lampussa elohopea on joko pienten elohopeapisaroiden muodossa, kiinteänä amalgaamina tai elohopea-rautapisaroina. Kun lamppu sytytetään, elohopea höyrystyy ja täyttää lampun höyryllä. Kun lamppu kylmenee sammuttamisen jälkeen, elohopea palaa pisaroiksi tai kiinteämpään muotoon lasin sisäpinnalle.

Yksittäisen kylmän lampun rikkoutuminen ei aiheuta terveyshaittaa. Kun kylmä lamppu särkyy, elohopea säilyy lasin pintaan tarttuneina pisaroina, amalgaamina tai elohopea/rautakerroksena lasipalasissa, mutta ei leviä huoneeseen elohopeahöyrynä.

Suosi umpinaisia valaisimia esimerkiksi lastenhuoneissa

Kuuman lampun rikkoontuessa myrkyllistä elohopeahöyryä vapautuu huoneilmaan. Vakavampi terveyshaitta aiheutuu kuitenkin vasta jatkuvammasta altistumisesta elohopeahöyrylle. Kuuman lampun rikkoutumisen ehkäisemiseksi on kuitenkin järkevää käyttää umpinaisia valaisimia sellaisissa käyttötiloissa, joissa lampun rikkoutuminen on todennäköisempää, esimerkiksi lasten huoneissa.

Ehjästä lampusta ei pääse elohopeaa huoneilmaan.

Toimi näin kylmän lampun rikkoutuessa:

• Kerää lasinsirut ja muut osat esimerkiksi jäykällä paperilla tai pahvilla ja laita jätteet kannelliseen lasi- tai muovipurkkiin.
• Pyyhi sen jälkeen lattia pienellä märällä rätillä. Laita myös rätti purkkiin.
• Sulje purkki ja merkitse kirjoittamalla purkkiin esimerkiksi ”voi sisältää energiansäästölampusta peräisin olevaa elohopeaa”.
• Vie purkki ongelmajätteen keräyspisteeseen.
• Älä käytä pölynimuria.

Pölynimuri voi levittää elohopeapölyä ja elohopeapisarat voivat jopa höyrystyä. Näin elohopea siirtyy hengitysilmaan. Keskuspölynimuria voi käyttää, koska siitä poistoilma menee ulos. Jos keskuspölynimuria käytetään, pitää säiliö tyhjentää ja viedä ongelmajätekeräykseen.

Pisaramuodossa, amalgaamina tai elohopea/rauta-yhdisteenä elohopea ei imeydy merkittävässä määrin ihon läpi. Käsien kautta suuhun joutuva elohopea imeytyy vain hieman, ja terveysriski on pieni. Käsien pesu on suositeltavaa.

Toimi näin lämpimän lampun rikkoutuessa:

• Päällä olevan, kuuman lampun rikkoutuessa myrkyllistä elohopeahöyryä vapautuu pieniä määriä huoneilmaan. Sulje ovet huoneeseen jossa lamppu on mennyt rikki.
• Tuuleta huone esimerkiksi avaamalla ikkuna ja poistu huoneesta.
• Eurooppalainen lamppualan järjestö (ELC) suosittelee, että huonetta tuuletetaan 20-30 minuuttia.
• Kun lampun rikkoutuneet osat ovat viilentyneet voit toimia samalla tavalla kuin kylmän lampun rikkouduttua.

Lähde: lampputieto.fi

Lue myös

• Lamppu välähti
• Energiansäästölampusta ongelmia?
• Olenko ongelmajätettä?

Sata kehua

KEHU 74. Näin pimeän aikaan tarvitaan paitsi valoa myös heijastimia. Kehut kaikille, jotka käyttävät heijasinta. Hommatkaa läheisillenne sellaiset ja käyttäkää itsekin.

Kuva: http://www.flickr.com/photos/carstenkessler/ / CC BY-SA 2.0

Olenko ongelmajätettä?

EKOLOGISUUS ja kierrättäminen soluttautuvat kaikkialle, myös krematorioihin.

Keskustelua käydään siitä, voiko vainajien tuhkauksesta ylijääviä metalliosia ottaa talteen. Entä hyödyntää poltossa syntyvää hukkalämpöä?

Ajatukseni kierähti omaan kierrätyskelpoisuuteeni maallisen taipaleeni jälkeen. Kehää kiertävistä mietteistäni tuskin on iloa kenellekään, mutta ehkä ainakin jokunen näistä jutuista jää pölyttymään ullakoille. Suurin osa joutunee silti kierrätyspaperin joukkoon.

ELIMILLENI olen antanut hyötykäyttöluvan. Lompakossani säilytän elinluovutustestamenttia äkillisen onnettomuuden varalta. Jos sarveiskalvoni tai sisäelimeni kelpaavat jollekin toiselle varaosaksi, niin hyvä.

Krematoriot vaativat polttoon tukipolttoainetta – myös minun kohdallani. Rutikuivaksi tyypiksi kun en tunnustaudu. Palamiseni aiheuttamaa kuumuutta pitää ilman muuta käyttää hyödyksi, sillä harakoita en halua lämmittää.
Timanttia tuhkistani tuskin puristetaan, vaikka olisihan se kieltämättä sangen tyylikäs loppusijoitus.

TANSKASSA ruumiiden tuhkaamisesta ylijäävät metalliosat kierrätetään jo romuksi. Rautaista tahtoa lukuun ottamatta minun kropastani ei ainakaan toistaiseksi löydy metallisia komponentteja: ei metallista tehtyjä niveliä, titaaninauloja eikä kuparikierukkaa. Pitäisikö minun olla huolissani ruuvien puutteesta?

Ainoat metalliseokset sijaitsevat suussani. Muutaman amalgaamipaikan takia kuormitan joko maaperää tai krematorion puhdistusprosessia. Myös haukea on tullut jonkin verran syötyä.

Tuleeko minusta ongelmajätettä?

Kolumni on julkaistu Kemia-lehdessä 6/2009.

Kuva: Greencolander, Flickr, Creative Commons lisenssi

Lamppu välähti

Kirjoitin maaliskuussa 2009 energiansäästölampuista otsikolla "Energiansäästölampusta ongelmia?". Pohdiskelin, miten energiansäästöt lasketaan ja mitä ongelmia lampuista voi tulla. Teknillisessä korkeakoulussa on tutkittu lamppujen ja asuntojen energiataseita tuloksella, että hehkulamppu voi säästää energiaa ja että lamppujen vaihdon ekologisuus riippuu talon lämmitysratkaisusta.  Asiasta kirjoitti Helsingin Sanomat pitkän jutun 7.9.2009.

Tutkimuksen alustavien tietojen mukaan hehkulamppujen vaihto energiansäästölamppuihin ei ole ekologiselta kannalta järkevä teko, jos talo lämpiää uusiutumattomalla polttoaineella, kuten öljyllä. Jos taloa lämmitetään sähköllä lamppujen vaihdon jälkeen sähköä kuluu yhtä paljon kuin ennenkin. Uudet lamput kuluttavat vähemmän sähköä, mutta lämmitysteho otetaan sähköpattereista.

Väännön aihe on ollut se, miten suuri osa hehkulamppujen lämmöstä saadaan hyödyksi, mikä osa lämmöstä menee harakoille ja mikä osa hyödyksi. Asiasta kun ei ennen TKK:n tutkimusta ole tarkkaan selvitetty. On epäilty, että hehkulampun lämmöstä menee suuri osa hukkaan, mutta TKK:n tutkimus osoitti toista. Lämpö jakatuuu tasaisesti huoneesee, toisin kuin pattereilla lämmitettäessä, jolloin lämmin ilma nousee ikkunan vierestä katonrajaan ja poistuu helpoimmin harakoille. Mielenkiintoinen tieto on se, että hehkulampusta säteilevät lämpö tuntuu iholla lämpimämmältä kuin huoneessa oikeasti on. Hehkulamppu antaa iholle miellyttävän lämmöntunteen.

Hehkulamppujen vaihtaminen energiansäästölampuiksi vaikuttaa hiilijalanjälkeen näin:

• Öljylämmitteisessä talossa lamppujen vaihto lisää fossiilisen energian kulutusta, jolloin hiilijalanjälki kasvaa
• Sähkölämmitteisessä talossa lamppujen vaihto pitää energiankulutuksen lähes ennallaan. 
• Maalämpöä hyödynnettäessä sähkönkulutus ja hiilijalanjälki pienenevät.
• Kaukolämpöä hyödynnettäessä asia on monimutkaisempi. Hyödyn ratkaisee se, millä energialähteellä sähkö ja lämpö tehdään voimalaitoksessa.
  

Hehkulamppudirektiivi on voimassa ja hehkulamput poistettu kaupoista. Olemme siis tilanteessa, jossa uusien hehkulamppujen myynti on kielletty, lampunvaihtoruljanssin lopputuloksen hyöty on erittäin kyseenalainen ja lisäksi saamme vielä käytetyistä energiansäästölampuista ongelmajäteprobleemin. Miten paljon niitä jatkossa päätyy kaatopaikoille?

 Koti-insinöörien laskelmat

Tutkimuksen tulos on yllätys - ainakin kirjoittaneelle toimittajalle Jussi Laitiselle, joka kommentoi syntyvää kohua seuraavasti:

Ei voi olla totta: energiansäästölamppuihin vaihtaminen voi lisätä kuluttajan päästöjä!

Älyttömältä kuulostava tutkimustulos herättänee raivoa kuluttajissa, jotka ovat tuskailleet kalliiden mutta surkeasti toimivien pienloisteputkien kanssa. Se kirvoittaa myös rutkasti "mitäs minä sanoin" -tyyppistä puhetta. Koti-insinöörit ova väittäneet palstoilla jo pitkään, että hehkulamput lämmittävät tehokkaasti ja jos ne poistetaan, lämpö pitää ottaa jostain muualta. Mutta nyt pitää olla tarkkana: TKK:n mittaustuloksia ei saa yleistää. Lampunvaihdon päästövaikutus riippuu täysin talon lämmitysmuodosta.

Sattunneesta syystä tunnen lukuisia varsin paljon insinöörikunnan edustajia ja  minua huvittaa kovasti Laitisen kommentit. Koti-insinööri - miten herttainen nimitys. Ainakin tämän blogin kirjoittaja koti-insinöörikavereineen on kritisoinut nimenomaan sitä, että säästölukuja ilmoitettaessa on huomoitu vain ja ainoastaan lampun kuluttama sähköenergia. Lämmitystapoja ei ole huomioitu laskelmissa tai se on tehty summittaisesti.  Eräs erittäin kriittisesti energiansäästölamppuihin suhtautuva kollegani huomoi omissa laskemissaan ja päätelmissään myös sen, että valoa tarvitaan kylmimpään aikaan eli lämmityskautena. Kollegani otti jopa yhteyttä Motivaan heidän esittämistään laskelmista. Tarkkana on siis oltu.

Kirjoitin Kemia-lehteen 3/2009 kolumnin energiansäästöstä, jossa kirjoitin dilemmasta näin:

Hehkulamppudirektiivi kuohuttaa tunteita. EU:n päättäjät perustelevat päätöstä sähkönkulutuksen kokonaissäästöillä Euroopan mittakaavassa. Lamppuvalmistajat piirtävät tasealueen yhden lampun ympärille kertoen energiansäästölampun säästävän 80 % vastaavaan hehkulamppuun verrattuna. Suomalainen sähkölämmitteisessä talossa asuva insinööri laskee omat säästönsä huomioiden lamppujen hukkalämmön, säteilyn, sisätilan ilmavirtaukset sekä vuodenajat valoisuuksineen. Kaikki saavat eri tuloksen ja keskustelua riittää.

Nythän se keskustelu vasta alkaakin...

Lue myös

• Energiansäästölampusta ongelmia?
• Energiakeskustelua energiaa säästämättä
• Turhan hienot tiskiaineet

Sata kehua

KEHU 59. Kehut Harri Koskisen Block-lampulle, jota Finnish Design Shop kuvaa seuraavasti: "Block-lamppu muistuttaa suurta jääpalaa, jonka sisällä palaa hehkulamppu. Tämä vastakohtien leikki tekee valaisimesta vastustamattoman"  Block-valaisiin on kuulunut vuodesta 2000 New Yorkin Museum Of  Modern Artin pysyvään kokoelmaan.

Kuvat: www.harrikoskinen.com

Turhan hienot tiskiaineet

Laittaako tiskariin jauhetta, nestettä vai tabletin? Onko asialla muutakin merkitystä kuin se, mikä tuntuu mukavimmalta? Helsingin Sanomissa (20.5.2009) pohditaan tätä niin kovin arkista valintaa "Mitä pesuainetta tiskikoneeseen?"

Mitä vanhempi kone, sen vähemmän tablettien hienoudesta on hyötyä. Vanhoissa koneissa pesuohjelmia ei ole ohjelmia uusia pesutabletteja varten, joista liukenee aineita eri pesuvaiheissa. Kone ja tabletti eivät toimi samaan aikaan. Tabletti voi myös pudota lautasten tai muiden astioiden väliin siten, että liukeneminen jää puutteelliseksi. Tableteista löytyi muitakin haittapuolia, kuten annostelun muuttamisen vaikeus, tarpeettomat kemikaalit, kelmun jääminen tahmaksi koneeseen kevytohjelmia käytettäessä sekä kalleus. Monen mielestä ne ovat silti käteviä ja vaivattomina, kyse on pitkälti makuasioita. Muuten tiskiaineen valinnalla ei ole kovin suurta merkitystä. Yksi asia on varma. Tiskariin ei saa laittaa käsitiskiainetta. Siitä tulee katastrofi. Kemikaalikimara-kirjasta löytyy tarina tosielämästä.

Fosfaatitonta vai ei

Artikkelissa viitattiin ympäristölle haitallisiin fosfaatteihin. Taajama-alueilla jätevedet menevät puhdistamoille, jossa fosfaatit saadaan poistettua vesistä 95-prosenttisesti. Haja-asutusalueilla tilanne on toinen. Siellä kannattaa valita fosfaatiton vaihtoehto. Fosfaatit ovat olleet ja ovat yhä kritiikin kohteena. Joissakin maissa ne ovat pesuaineissa kiellettyjä. Näissä maissa jäteveden käsittely ei ole samalla tasolla kuin Suomessa. Täytyypä tehdän fosfaateista oma postaus, sillä niitä on myös pyykinpesuaineissa.

Tiskikoneen hoito

Tiskikone kannattaa silloin tällöin pyöräyttää tyhjänä pesuaineena esimerkiksi pari ruokalusikallista sitruunahappoa. Happopesu irrottaa mahdolliset kalkkisaostumat koneesta. HS:n jutussa mainittiin myös rasvanpoistokäsittely kerran vuodessa, asia josta en ole ennen kuullutkaan. Tiskiaineet kun ovat itsessään rasvanpoistajia. Tiskarin hoidosta löytyvät hyvä ohjeet esimerkiksi täältä Marttojen sivustolta: "Astianpesukoneella puhdasta".



Tiskikone, energia ja sähkö

Entäpä tiskikone ja energiansäästö? HS viittaa Motivaan, joka kertoo sivuillaan tiskikoneiden energiankäytöstä:

"Vertaile laitteiden energiamerkintöjä, eri pesuohjelmien pituuksia ja niiden sisältöjä. Valitse energiamerkinnältään A-luokan astianpesukone. Liitä se lämpimään veteen, jolloin sähkönkulutus on 50 % pienempi kuin kylmävesiliitännässä. Energiatehokkuuden ratkaisee lopullisesti pesukoneen käyttötapa."

Energian kulutukseen voi vaikuttaa alentamalla pesulämpötilaa ja pesemällä täysiä koneellisia. Tiskikoneen sähkönkulutusta jo valmiiksi lämpimän veden syöttö alentaaa, mutta koko pesutapahtuman energiankulutusta ei. Energiankulutuksen kannalta ei ole merkitystä, ottaako veden kylmänä vai lämpimänä koneeseen. Vesi joka tapauksessa lämmitettävä jossakin. esimerkiksi sähkölämmitteisessä kuumavesivaraajassa, jolloin energian ja sähkön kulutus on aivan sama käytettäessä kuumaa tai kylmää vettä. Kustannuksiin toki vaikuttaa se, millä tavoin hanansta tuleva kuuma vesi on lämmitetty: kaukolämmöllä, öljykattilalla, sähköllä jne.
Kuinka ihmeessä Motivalta voi päästä tällaisia lapsuksia?


Entäpä huuhtelukirkasteet? Tai patologien havainnot vainajista löytyneistä koneiskiainejäämistä? Näihin ei HS:n artikkeli ota kantaa. Palaan asiaan.

Muuta luettavaa:

• Patologinen tiskiainejuttu
• Desinfioitu viemäri
• Tiskari vihaa vaahtoa

Lautaskuva: gregoryjameswalsh, Flickr, lisensoitu Creative Commons linsensillä
Tiskikonekuva: zenobia joy, Flickr, lisensoitu Creative Commons linsensillä

Energiakeskustelua energiaa säästämättä

Hehkulamppudirektiivi kuohuttaa tunteita. EU:n päättäjät perustelevat päätöstä sähkönkulutuksen kokonaissäästöillä Euroopan mittakaavassa. Lamppuvalmistajat piirtävät tasealueen yhden lampun ympärille kertoen energiansäästölampun säästävän 80 % vastaavaan hehkulamppuun verrattuna. Suomalainen sähkölämmitteisessä talossa asuva insinööri laskee omat säästönsä huomioiden lamppujen hukkalämmön, säteilyn, sisätilan ilmavirtaukset sekä vuodenajat valoisuuksineen. Kaikki saavat eri tuloksen ja keskustelua riittää.

Maaliskuun lopulla sammutettiin valot tunniksi eri puolilla maapalloa. Tapahtuma kiinnitti huomiota oleelliseen asiaan tarpeettomaan sähkönkulutukseen. Pidän valosta, varsinkin pimeinä talven iltoina, mutta onko tarpeen valaista jokainen takapihan puska? Miksi talojen ulkoseinien
valaisemiseen käytetään miljoonia kilowatteja? Hienolta näyttää, mutta onko se tarpeellista? Kysymys ei ole turvallisuudesta, kuten esimerkiksi katuvalojen kohdalla. Nekin tosin voisi sammuttaa päiväsaikaan. Kummastuttaa myös ihmisten hinku hiihtää kesällä sisällä ja uida lämmitetyssä altaassa talvella ulkona. Espoossa suunnitellaan ensimmäistä, Helsingissä järki sentään voitti ja allashankkeesta luovuttiin.

EU:n lainsäädäntömyllystä on putkahtanut asetus, jossa määrätään rajat laitteiden valmiustilan sähkönkulutukselle. Miksi ei määrätä suoraan, että laitteiden on sammuttava kokonaan, jos ne ovat yli puoli tuntia valmiustilassa? Miksi televisio saa kuluttaa vuorokaudessa sähköä 20 tuntia,
jos sitä katsotaan vain neljä tuntia? Kysymyshän on pitkälti ihmisen laiskuudesta, takapuolta ei saada irti sohvasta. Entäpä suomalainen erikoisuus heti valmis kiuas, jota pahimmillaan pidetään viikossa päällä lähes 170 tuntia ja hyödynnetään vain muutama tunti.
Suomssa on arviolta 1,7 miljoonaa saunaa. Ehdotan tutkimusta, miten monessa asunnossa sauna toimii varastona. Sauna vesieristeineen ja kaakeleineen on tarpeettoman kallis tila patjojen, monojen, talvivaatteiden ja työkalujen säilyttämiseen. Tarvitaanko jokaisessa asunnossa ylipäänsä omaa saunaa? Vai joko tämä alkaa olla vihtahousumaista juttua suomalaiselle pyhästä asiasta?

Kolumni on julkaistu Kemia-lehdessä 3/2009, Artikkeli pdf-muodossa

• Energiansäästölampusta ongelmia?

Energiansäästölampusta ongelmia?

Kuva: www.airam.fi, Historiikki







Edisonin keksinnöstä eroon

EU:n lainsäätäjien myllyssä on direktiivi, jolla takia hehkulamppujen valmistus loppuu. Thomas Alva Edisonin keksintö jätetään historiaan. Edison perusti General Electric-yhtiön. Mitähän Thomas Alva tuumisi, jos tietäisi hänen keksintönsä kiellettävän ja amerikkalaisten liikemiesten saaneen aikaan sotkun, jonka takia koko amerikkalainen autoteollisuus on kärsimässä hätää, General Motors mukaan lukien.

Eräiden mielipiteiden mukaan hehkulamput ovat auttamattoman vanhaa tekniikkaa ja on aika siirtyä uudenaikaisempiin valaisimiin. Hehkulamput voi korvata loisteputkilla, energiansäästölampuilla (ES) tai LED-valaisimilla. Rakennuksia ei ole järkevää lämmittää lampuilla tai elektronisilla laitteilla. (Näin kuitenkin tehdään passiivitaloissa, jotka ovat uutta tekniikkaa ja joissa lämmitys tapahtuu muun muassa valaistuksen ja elektronisten laitteiden avulla.) Hehkulamppujen syntinä on suuri energiankulutus, noin 90 % lampun ottamasta energiasta muuttuu lämmöksi. Energiansäästölampuilla lämpöä syntyy vähemmän. Lämmön muodostuminen ja sen hyödyntäminen ovat aiheita, jotka täällä pohjoisessa kuumentavat jopa tunteita. ES-lampuilla on sekä kannattaja- että vastustajajoukko. Siinä missä ES-lamppujen kannattajat vaativat energiansäästön nimissä hehkulamppukieltoa, vastustajien mielestä ES-lamput pitäisi ongelmajätteen synnyttäjinä kieltää. Lähipiirissäni käytyjen lamppukeskustelujen jälkeen näkökannat ovat lähestyneet. Asia kun ei ole lainkaan yksiselitteinen.

Paljonko energiaa säästyy?

Hehkulamput on jo kielletty muun muassa Kuubassa ja Australissa, jossa sähköverkko on ollut lujilla helteiden takia. Sähköä kun kuluu rakennusten jäähdyttämiseen. Suomessa kulutuspiikit osuvat talvipakkasille, kun rakennuksia muutenkin lämmitetään - ja on pimeää. Australian ja Suomen tilanteet ovat siis täysin erilaiset. Australiassa pienempi määrä hukkalämpöä pienentää lisäksi myös jäähdyttämiseen kuluvaa energiamäärää. Suomessa lamppujen tuottamaa lämpöä voidaan hyödyntää. ES-lamppu säästää sähköä, mutta miten paljon se säästää energiaa? Talosta kun karkaa lämpöä joka tapauksessa, eikä lämpöhäviöihin vaikuta lampun tyyppi sitä eikä tätä.

Jotkut ovat sitä mieltä, että keskustelu hukkalämmöstä pitää lopettaa ja suunnata katse tulevaan. Joskus on tosiaan tehtävä kompromisseja, mutta siitä huolimatta insinöörikunta vääntää keskenään kättä siitä, miten paljon hehkulamppujen tuottamasta energiasta saadaan hyötylämmöksi ja kuinka paljon menee harakoille? Asiaan vaikuttavia muuttujia ovat muun muassa:

• talon lämmitysjärjestelmä (sähkölämmitteisestä talossa on sama, hehkuttako patteri vai lamppu, kaukolämpötalossa tilanne on toinen)
• lämmityksen säätöjärjestelmän hitaus/nopeus
• valaisimien sijainti (katon rajassa hyöty ei ole niin suuri kuin pöydällä tai lattialla sijaitsevalla valasimella)

Motivan sivuilta löytyy laskelma sähkön säästön rahallisesta hyödystä kuluttajalle. Laskelman mukaan sähkön kulutuksen alenemasta hyötyvät myös sähkölämmitteisessä talossa asuvat, joskin heillä hyöty on pienempi kuin kaukolämmitteisessä asuvat. Lähtökohtana on käytetty, että lamppujen tuottamasta lämmöstä saadaan hyödynnettyä keskimäärin 70 % .

ES-lamppusaasteen keräily järjestämättä

ES-lamput ovat sisältämänsä elohopean takia ongelmajätettä. Helsigin Sanomat kirjoitti aivan aiheellisesti 2.3.2009 pääkirjoitussivullaan ES-lamppujen keräilystä. Miten se aiotaan järjestää? Nykyisin puolet käytetyistä ES-lampuista kulkeutuu kaatopaikoille, jonne ne eivät kuulu. Aikaa ei ole paljon ja keräilyn järjestäminen vaatii lakimuutoksia. Vaikka järjestelmä saataisiinkin polkaistua käyntiin ripeästi, merkittäviä määriä ES-lamppuja nakataan sekajätteen joukkoon. Sähköä säästyy, mutta jäteongelma pahenee. Miten paljon kuluu energiaa siihen, että käytettyjä lamppuja kerätään, kuljetetaan ja käsitellään? Onko elinkaariarvoinnissa huomioitu kaatopaikoille joutuvat ES-lamput? Tuskin.

Mitä ruuvataan johdon päähän?

Näyttää siltä, että hehkulamput poistuvat. Hyvää ratkaisua ei ole tilalle, vaan joudumme odottamaan tuotekehityksen tuloksia. Tuote, joka elinkaarensa päässä on ongelmajätettä, ei ole kestävä ratkaisu. ES-lamput ovat välivaihe, joka toivottavasti jää lyhyeksi ennen LEDien kypsymistä. Tuotekehitystä uusien lamppujen osalta tarvitaan, sillä ES-lamput toimivat huonosti kylmässä, LEDit puolestaan ovat vielä vauvoja, pieniä ja hentoja. Ne eivät vielä ole kehittyneet sellaisiksi, että hämärän hyssyä vieroksuvat ikänäköiset niiden kanssa pärjäisivät. Energiansäästölamput puolestaan syttyvät hitaasti ja ovat monesti värisävyiltään kylmiä. Kestoikää niille luvataan monin verroin enemmän kuin hehkulampuille, mutta siitä huolimatta moni ES-lamppu pimenee ennenaikaisesti. Muutosta perustellaan myös sillä, että valmistajat pakotetaan nopeampaan tuotekehitykseen. Vanha sanonta:"Ilman viimetippaa ei tapahtuisi mitään" saattaa päteä tässäkin. Kun hehkulamppuja ei enää saa, on vaihtoehtoja oltava. Kuluttajat vaativat - viimeistään silloin, kun kaapin perukoilta on kaivettu vihoviimeinenkin viisi vuotta sitten hamstrattu hehkulamppu.

kuva: http://www.kristallikruunu.com/

Olen monen vuoden ajan harkinnut yksinkertaisen kristallikruunun hankkimista. (Kuvassa hieman liian kruusattu.) Sopivaa ei ole vielä tullut kohdalle. Lamppudirektiivi jäädytti hankkeeni toistaiseksi.

• Energiakeskustelua energiaa säästämättä