Hyvät vanhemmat! Rehtorilla on asiaa lastenne syömisistä

Espoolaisen Järvenperän koulun oppilaiden vanhemmat saivat oheisen kirjeen 27.11.2012.

Hyvät vanhemmat!

Olemme huomanneet, että moni koulumme oppilas jättää koululounaan syömättä. Myöskään aamupalaa ei aina ehditä tai jakseta syödä. Ruokailun väliin jättäminen näkyy koulussa keskittymättömyytenä, levottomuutena ja uupumisena. Ruuan sijaan jotkut oppilaat käyvät lounastamassa esimerkiksi läheisessä pitseriassa tai hampurilaisravintolassa. Lisäksi käydään ostamassa läheisestä kaupasta sipsejä, karkkia ja limsaa, joita sitten yritetään syödä jopa kesken oppitunnin. Sen lisäksi, että kaupasta ostettu ”välipala” (karkki, sipsit, energiajuomat) on yleensä epäterveellistä, on koulun alueelta poistuminen kesken koulupäivän kielletty.

Lisäksi ruokalan henkilökunta on huomannut, että joku/jotkut oppilaat vääntelevät aterimia. Henkilökunta seuraa tilannetta, ja kiinni jäädessään aterimien vääntelijä joutuu korvaamaan aiheuttamansa vahingon.

Myös välituntikäyttäytymisessä on ilmennyt ongelmia. Oppilaat (erityisesti 7. luokan) käyttäytyvät välitunneilla huomattavan levottomasti aikaisempiin vuosiin verrattuna. Levottomuus ilmenee huutamisena, riehumisena, tönimisenä ja juoksenteluna. Olemme joutuneet tämän vuoksi kaksinkertaistamaan välituntivalvonnan. Myös koulun roskaaminen karkkipapereilla, tyhjillä limsatölkeillä, yms. on lisääntynyt tolkuttomasti. Tämän takia ensi viikosta alkaen oppilaat eivät saa tuoda kouluun karkkia, sipsejä, limuja, energiajuomia, yms. Oppilaat voivat syödä omia eväitään koulun ruokalassa klo 13.30–13.45. Samaan aikaan (maanantaista torstaihin) on tarjolla maksullista välipalaa. Myynnissä on täytettyjä patonkeja, sämpylöitä, jukurttia, hedelmiä, yms. euron parin hintaan. Välipalan voi maksaa käteisellä tai välipalakortilla, jonka voi hankkia Yhteispalvelupisteestä (esim. Sellosta, Tapiolan Kulttuurikeskuksesta tai Isosta Omenasta).

Toivomme, että kotona keskusteltaisiin hyvistä käytöstavoista sekä terveellisestä ravinnosta ja sen vaikutuksesta jaksamiseen niin koulussa kuin harrastuksissakin.

Uskomme, että yhteistyöllä saamme välitunnit rauhoittumaan ja koulun siistiksi!

Järvenperän koulun rehtori,

opettajat ja muu henkilökunta

Kouluruoan arvostus on alamaissa ja moni jättää koululounaan väliin. Keskusteluissa ryöpsähtävät esiin vanhempien huoli kouluruoan lisäaineista, vaikka todellinen lisäainekuorma tulee aivan muualta. Osa vanhemmista tuskin edes tietää - tai välittää -  miten nuori päivällä syö. Olen syönyt kyseisen koulun ruokaa sekä tiedustellut opettajilta ruoan laadusta. Ruoka on perusruokaa, ei gourmet-ruokaa, mutta kunnollista. Vanhemmat, jaksatteko itse tehdä pitkän työpäivän, karkin ja energiajuomien voimalla tai syömättä mitään? Ravitsemuskasvatus on sitäpaitsi ensisijaisesti kodin asia, joten parannettavaa riittää.

Lue myös

• Elämää lihiksillä ja karkilla  - tai syömättä mitään 
• Lapsen lihavuus koulun syytä?
• Huippuhetkiä elämääsi - Bullshit!

Maanantaisoturin dieetti

Viimeinkin sain luettua Varpu Tavin Maanantaisoturin dieetin. Varpu on kirjoittanut ruoasta, ravitsemuksesta ja painonhallinnasta useita kirjoja lähestymisnäkökulmana hiilihydraattitietoisuus. Maanantaisoturin dieetti ei sinänsä muuta linjausta, mutta kertoo syömiseen liittyvistä asioista monipuolisemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Syöminen kun ei ole vain rasvoihin ja hiilihydraatteihin tuijottamista.

Oletko tunnesyöppö, osaatko syödä tietoisesti? Tässä kohdassa tietoisuudella tarkoitettaan jotain ihan muuta kuin että laskee hiilihydraattigrammoja. Osaatko antaa itsellesi luvan nauttia ruoasta ja syödä hyvillä mielin? Stressaatko kaikkea syömisestä lähtien?

Yksinkertaista elämääsi. Karsi kaikki joutavat energiasyöpöt arjestasi (onko ihan pakko ilmoittaa jokainen askel Facebookissa?). Hidasta tahtia ja pelkistä elämääsi. Keskity olennaiseen! lppulejn lopuksi elämässä oikeita tärkeitä asioita on aika vähän. Kohdista energia niin oikeasti tärkeisiin asioihin, jotka saavat sinut tuntemaan iloa ja tyytyväisyyttä, ehkä ylpeyttäkin.

Kulje mieli ja aistit valppaina, mutta rauhallisina. Ota elämä vastaan sellaisena kuin se tulee, älä yritä pakottaa todellisuutta muottiin, johon se ei mahdu. Tämä tarkoittaa myös sitä, että et yritä pakottaa itseäsi johonkin kauneusihanteeseen tai vartalomuottiin, johon et mahdu. Hengitä syvään ja tunne, kuinka energia virtaa sinuun.

Viimeaikainen lähes raivopäinen ravitsemuskeskustelu on ainakin minut lähestulkoon vieraannuttanut koko aiheesta. Ravitsemuskeskustelu on pahimmillaan raivopäistä ja lähinnä kuluttaa energiaa. Media nykäisee sivuilleen (ilmeisesti parempien uutisten puutteessa?) otsikoita, joissa toistuvat sanat: karppaus, kohu, vaarallinen. Kaiken sen keskellä Maanantaisoturin dieetti on raikas tuulahdus ja roima paketti tervettä järkeä ilman julistusta. 

Aitoa maukasta lähiruokaa syö hyvillä mielin. Arki ja juhla erotetaan toisistaan. Määrän tilalle laatua, vähemmillä E-koodeilla, huomioiden myös eläinten olosuhteet sekä elintarvikehygienia. Aineevaihdunta-luvussa annetaan vinkkejä, mistä ruoka-aineista mahdolliset vatsaoireet johtuvat. Kyseessä kun voi olla esimerkiksi ärtyvä suoli, johon saattaa auttaa FODMAP-rajoitus, vähähappoinen maha tai ruoka-aineallergia. Hiilihydraattiietoisuus on minulle tuttua ennenstään, osan tekstistä (lisä- ja vierasaineet) olin Varpun pyynnöstä kommentoinut. Kuitenkin kirjasta löytyi uutta asiaa - ja sellaiselle, joka ei pahemmin ole syömisiään miettinyt vaikka kuinka paljon.

Teksti on selkeää, ilman tarpeetonta knoppailua tieteellisillä termeillä. Kuitenkin aiheeseen on perehdytty ja lähdeluettelo löytyy. Taitto sekä valokuvat mielenkiintoisia. Kaunis kirja, jota on ilo lukea.

• Maanantaisoturin dieetti, Varpu Tavi, Tammi 2012

Herkkuja ja erikoisuuksia - vietnamilaista lähiruokaa - osa 3

Vietnamilaisesta ruokakulttuurista kertova sarja jatkuu. Aiemmin kerroin torien tarjonnasta. Raaka-aineet sekä ihastuttavat että hämmästyttävät.
Koska vietnamin kielen taitoni on olematon, olin matkallani pääsääntöisesti muiden valitsemien ruokien varassa. Rohkea rokan syö ja ennakkoluuloton oppii uusia asioita. En ylipäänsä ole ruoan suhteen kranttu ja epäselvistä ruokalajeista selvisin järkeilemällä: "Se on jostain eläimestä, se on kypsennettyä, se on proteiinia."Valitettavasti en ottanut kaikista aterioista kuvaa. Parhaimmat pöydät nimittäin jäivät kuvaamatta.

Aterioilla oli ruokaa paljon. Tulkkimme kertoi, että vietnamilaisessa kulttuurissa ruokaa on paljon, sillä se symboloi uusia mahdollisuuksia. Ruokalajeja tuottiin pöytään vähitellen. Siinä vaiheessa kun ajattelin, että ateria alkaa olla päätöksessään, tuotiin vielä pari kippoa pöytään. Minulle oli suuri yllätys, että riisi tuodaan vasta aterian loppuvaiheessa. Luulin ensin, että kyseessä oli keittiön erehdys, mutta näin kävi joka kerta. Riisiä syövät ne, ketkä energiaa tarvitsivat. Mielenkiintoista oli myös "sticky rice", gluteenipitoinen riisi, jonka voi keitettynä kipata kuin kuivakakun ja leikata. Tahmeaa oli. Leipää oli tarjolla joskus. Patonkien leipomisen vietnamilaiset ovat oppineet ranskalaisilta. Olihan maa aikoinaan Ranskan siirtomaa.

Ruoan kanssa ei välttämättä tarjota juotavaa, sillä onhan pöydässä keittoa. Jokaisella aterialla on vihreitä kypsennettyjä vihanneksia. Alla olevassa kuvassa maanantain lounas: lihaa, keittoa, kasviksia, riisiä. Huomaa kaveri, joka jynssää otinta puhtaaksi. Joskus syömäpuikot olivat täysin uudet, joskus piti ottaa mukista käytetyt. Niitä tuskin oli tiskattu, sillä paikallisetkin pyyhkivät ne serveteillä.

Aterian jälkeen juotiin pienet kupilliset vihreää teetä. Tee oli aina tarjolla erillisessä pöydässä. Mukit ovat tarjottimella nurinpäinä. Jos kupit olivat oikeinpäin eli niistä oli jo juotu, yhteen niistä kaadetaan tilkka teetä, huljutetaan, kaadetaan seuraavaan kippoon ja huljutetaan. Näin siis "tiskataan".  Jälkiruoaksi syötiin pari palaa vesimelonia tai jotain muuta hedelmää. Pullia tai ylipäänsä leivonnaisia ei näkynyt. 


Nuudelisoppaa aamiaiseksi

Tukikohtahotellissani oli aamiaisessa runsaasti valinnanvaraa, länsimaista ja paikallista ruokaa. Maakunnissa syötiin aina tyypillinen paikallinen aamiainen - pho-keitto. Keitossa on liha- tai kanalientä, lihaa, nuudeleita ja tuoreita yrttejä, kuten sipulinvarsia tai korianteria.Kyseinen keitto on vietnamilaista pikaruokaa ja sitä on tarjolla kaikkialla.
Viimeisenä aamuna tulkkina toimivat nuoret miehet käännähtivät kadunristeyksestä torille aamusopalle - sille samalle kujalle, jossa edellisiltana olin kuljeskellut katselemassa kolmenkymmenen asteen helteessä muhivia lihoja. Tuumin mielessäni, että kuinkahan tästä aamiaisesta oikein selvitään ja päätin, että pidättäydyn vain nuudeleissa.

Hanoissa kävin illalla pari kertaa syömässä hotellin lähistöllä olevassa ravintolassa, jossa oli sangen maukasta syötävää. Kuvassa riisipaperiin käärittäviä lihanpaloja ja vihanneksia. Rullaaminen pitää siis tehdä ainakin tässä paikassa aivan itse - paitsi että tarjoilija tietysti ensin näytti mallia ja kääri omine paljaine sormineen yhden. Taas yksi hämmentävä juttu. Koska Suomessa tarjoilija pitelee asiakkaan ruokaa paljain käsin? Samassa pöydässä istui amerikkalainen Saksassa asuva viiniasiantuntija, joka totesi annoksestani: "That's a very complicated way to eat salad."

Chicken hot pot

"Chicken hot pot" on pöydässä valmistettava keitto. Lihaliemen sekaan kipattiin perunoita, sieniä, vihreitä vihanneksia, sekä raakoja kananpaloja. Tuumittiin siinä kollegan kanssa, että kauankohan niiden annetaan kiehua. Olin huolissani, että kana on varmasti kiehunut tarpeeksi mikrobien kannalta. Mureaahan lihasta ei saanut millään. Kana oli sitkeää - aina. Ei tietoakaan minuuttipihveistä tai rintapaloista, vaan sitkeää kanaa. Kun keitto oli porissut jonkin aikaa, kollegani vinkkasi: " Sitten kun otat keittoa, koita välttä tuota palaa - Ei muuten mitään, kuin että ei siinä ole mitään syötävää." Katsahdin pataan ja totta tosiaan. Keitosta pilkisti kanan varvas kynsineen. Vältin kyseisen palan, mutta ihan nappiin ei mennyt. Havaitsin jossain vaiheessa, että kipossani on kanan pää, nokkakin paikallaan.

Paikallisia erikoisuuksia

Isännät tarjosivat paikallisia erikoisuuksia, kuten Pohjois-Vietnamissa hauskoja "tetroja". Kyseessä oli jauhoista ja pinaatin tapaisesta vihanneksesta tehdyt aavistuksen makeahkot banaaninlehteen kiedotut tummanvihreät möykyt, jotka tosiaan oli muotoiltu säännöllisen kolmion muotoisiksi joka suunnalta.
Keski-Vietnamissa yhtenä ruokalajina pöytään tuli vihannesten päällä omituisen näköisiä pieniä palleroita. Eikä taaskaan aavistustakaan, mitä ne olivat. Maistettava oli, koska isäntä kohteliaasti tarjosi. Ei mitään suurta herkkua, mutta ei pahaakaan. Kysyin vaivihkaa tulkilta, mitä ruoka on. Kaveri mietti hetken ja käänsi: "Fish organs". Voisiko olla kyseessä kalan sydän, maksa vai mikä sisäelin? Samalla aterialla alkupaloina oli porsaansorkat - jokaiselle yksi. Ne olivat maukkaita, samantapaista kuin saksalaisten Eisbein.

Eräällä päivällisellä vadilla oli pieniä jauhoissa pyöriteltyjä kokkareita. Olivat kuulemma porsaanlihaa. Tulkki nosteli sormillaan muutamia tuoreen tummanvihreän lehden päälle, rullasi sen ja ojensi minulle. Kiitos, kiitos.

Muistatte varmaan edellisestä Vietnam-aiheisesta postauksesta keltaiset pallerot, joita olimme päivällä syöneet. Iltapäivällä näimme niitä torilla ja vasta kotona selvitin, mistä on kyse. Sehän oli kanan (tai jonkun muun linnun) munasarjat. Kysessä ei tosin ollut paikallinen erikoisuus vaan ihan tavallinen arkiruoka. 

Epäilyttävää ruokaa

Koko reissun epäilyttävin aterian söimme aivan Kiinan rajan tuntumassa. En itse tajunnut, että ruoassa oli jotain häikkää, mutta onneksi paikalliset oppaani ymmärsivät. Seurueessa oleva nainen tilasi juomaksi vettä. Juomapulloa pyöriteltiin ja ihmeteltiin aikansa, kunnes yksi seurueesta totesi: "Se on kiinalaista vettä, en suosittele juotavaksi." Siispä tilattiin vietnamilaista vettä. Pullo oli kuitenkin jo avattu, joten pullo oli täytetty ties millä vedellä. Todella epäilyttävää.
Taka-alalla oleva munakoisotomaattipaistos herätti hämmennystä - olihan se kiinalaista ruokaa.  Kuvan kalaa tulkki ja autonkuljettaja syynäsivät tosi tarkkaan, kaivelivat syömäpuikoilla ja lopulta vaativat tarjoilijaa viemään sen takaisin uuniin kypsymään lisää. Varotoimenpiteistä huolimatta, ilmeisesti etualan lihojen takia, vatsa meni sekaisin - ei onneksi pahasti. Lihatkin taisivat siis olla vähän raakoja. Etualalla vihannneksia, joita oli tarjolla joka aterialla.

Reissun loppuvaiheessa oli juttua japanilaisesta ruoasta. Tulkkimme eivät voineet käsittää, miten joku voi syödä raakaa kalaa. Yritin siinä sitten selittää jotain vastapyydetystä tuoreesta kalasta ja kylmäketjuista. Lisäksi graavisiian ystävänä kerroin, että pystyn syömään varsin hyvin raakaa kalaa. Tosin edellä kuvatun kokemuksen takia ymmärrän hyvin, miksi maassa, jossa kylmäketjuja ei ole, raa'an kalan syönti ei ole suosiossa.

Mikä muuttui?

Kokonaan toisenlaisessa ruokakulttuurissa aterioiminen oli hyvin havahduttava kokemus. Kyse ei ollut mistään länsimaiseen tyyliin tehdystä vietnamilaisesta ateriasta, vaan samasta ruoasta, jota paikalliset syövät. Valitettavasti juhlapöydistä ei ole kuvia, sillä en kehdannut alkaa kuvata ruokapöytiä isäntien läsnäollessa.
Porsaansorkkien, munasarjojen ja kalan sisäelinten jälkeen suomalainen keskustelu kanannahkapullista sai korvissani ihan toisenlaisen sävyn. Vietnamilaiset söivät ruoan tarkkaan, oli kyseessä sitten ne kanan varpaat tai possun sorkat. Eläimestä hyödynnetään aivan kaikki mahdollinen, mikä on sangen ekologista. Kysehän on vain korvien välissä olevista asioista, tavoista ja tottumuksista.
Ruoan suhteen olin eniten huolissani hygieniasta, josta saimmekin varoittavan esimerkin, mutta ei onneksi mitään vakavia vatsaoireita. Varovaisuus on paikallaan. Mutta osataan sitä Euroopassakin.  EHEC-bakteeri on tappanut 30 ihmistä. Amerikkalainen päivälliskumppanini, joka kommentoi riisipaperisalaattiannostani, kertoi saaneensa elämänsä aikana kaksi pahaa ruokamyrkytystä - kumpikin Michelin-tähdillä varustetusta ravintolasta.

• Kasvikuntaa ja kalaa - vietnamilaista lähiruokaa - osa 1
• Päitä ja häntiä - vietnamilaista lähiruokaa - osa 2

Ruokaremontti ja heti! Vaikuta elintarviketuotantoon

Ruoka- ja lisäainekeskustelun velloessa hyvinkin värikkäänä tein kyselyn , mitä ruokakulttuurille pitäisi tehdä. Aiheesta on väännetty niin sensaatiohakuisia kuin maltillisempia otsikoita.
Kyselyyni tuli kerrassaan loistavia vastauksia, jotka voi lukea kokonaisuudessaan kirjoituksen "Lisäkohinaa ruoasta - sinun vuorosi" kommenttiosiosta. Valittamisen sijaan saatiin konkreettisia ehdotuksia. Kiitos pohdinnasta ja viitseliäisyydestänne vastata tähän tärkeään aiheeseen! Tämä on niin hieno lista, että laitan sen näkyviin myös Iltalehden puolelle.

Ja tämä oli vasta lämmittelyä. Näiden yleisten kysymysten jälkeen keskitytään tarkemmin elintarviketuottajiin ja -teollisuuteen ja kauppaan Kun olette lukeneet oheisen listan, käykää vastaamassa Varpu Tavin toivomuskyselyyn, jossa on kirjapalkintoja. Tarkemmat tiedot tämän kirjoituksen lopussa.

Nyt sitten vaan jokainen tahollaan toteuttamaan edes muutama näistä ideoista ja vastaamaan Varpun kyselyyn. Ruokakulttuuri kukoistukseen. Eihän se Berlusconi ollut oikeassa, eihän?

 

Kuva: www.pronutrionist.net, Creative Commons-lisenssi

Yhteenveto kyselystä Lisäkohinaa ruoasta - sinun vuorosi

1. Miten suomalaista ruokakulttuuria saadaan parannettua?

Kodeissa:

• Asennemuutosta ja laajempaa kiinnostusta ruoan laatuun, alkuperään ja makuun.
• Yritystä kehiin ruokkia jälkikasvua normaalilla kotiruoalla!
• Tekemällä ruokaa selkeistä perusraaka-aineista,joissa ei edes saa olla lisäaineita: tuoreista kasviksista, kalasta, lihasta, marjoista ja hedelmistä
• Perheiden tulisi laittaa yhdessä ruokaa alusta asti edes viikonloppuisin ja syödä yhdessä.
• Hiljennyttäisiin syömään - yhdessä, perheen tai ystävien kanssa. Ruuan valmistamiselle ja nauttimiselle ei kiireisessä yhteiskunnassamme anneta riittävästi aikaa.
• Miksi koemme olevamme niin kiireisiä, ettemme ”ehdi” laittaa ruokaa itse ? Aikaa on kyllä harrastaa vaikka mitä, istua autossa ja tuijottaa TV:tä. Valinnat on siis monesti tehty, ennen kuin edes ennätetään sinne ruokakaupan hyllyjen väliin ihmettelemään ” että mitä tänään syötäis ” .
• Lapset pienestä pitäen mukaan ruoanlaittoon.
• Keskustelua ruuasta ja valmistusmenetelmistä sekä erilaisista makukokemuksista.
• Jos aikuisetkaan eivät tiedä, mistä ruoka tulee, niin hankala lapsille on mitään opettaa. Koko perheen voimin keittiöön ja tutustumaan alkutuotantoon.
• Kysyminen joka päivä, että mitä lapset ovat hoidossa ja koulussa syöneet.
• Käyminen yhdessä lasten kanssa kaupassa, ohittaen eines-, limu-, mehu-, sipsi-, keksi- ja karkkihyllyt. Perustelut lapsille, miksi emme tänään osta makeisia tai sokeroituja jogurtteja.
• Lastataan kärryihin hedelmiä, vihanneksia ja juureksia, maitoa ja turkkilaista jogurttia, maustamatonta lihaa ja kalaa, täysjyväruisleipää, kaurahiutaleita, linssejä, pähkinöitä. Valitaan luomua, jos mahdollista.
• En eineslihoja, vaikka ne olisivat ainoita, mitä on tarjolla.
• Vanhempien ei tulisi siirtää eteenpäin mallia, jonka mukaan kokikset, karkit ja keksit ovat päivittäisiä välipaloja.
• Limut, karkit ja sipsit vähemmälle. Lisää kasviksia, kohtuudella proteiinia.
• Ulkona ruokailun tulisi myös olla muuta kuin pizza tai hampurilaisateria. 
• Ihmettelen sitä, että melkein jokainen kokkikurssi, jolle olen yrittänyt, on täynnä. Ja silti vingutaan, että ei osata laittaa ruokaa...

Kouluissa:

• Koulujen ruokamäärärahoja on nostettava. 
• Koulujen ja hoitolaitosten jättiruokalat hävitettä. Pienet keittiöt (tietenkin järkevällä tavalla) koulujen yhteyteen. Tämä jotta lapset näkisivät kuka ruoan tekee ja palaute ruoan tekijän ja syöjän välillä mahdollisimman välittömäksi.
• Hoitopaikkojen, koulujen, laitosten jne. keittiöihin omat keittäjät takaisin ja lisärahaa jostain.
• Kouluruoan houkuttelevuuuteen tulisi panostaa edelleen esim. tarjoamalla koululaisille lisää mahdollisuuksia maustaa ruokaa itse tai valita useammasta ruokavaihtoehdosta.
• Inhokkeja kuten maksaruokia edelleen listoilla. Jos on, ne pitäisi viimein heivata.
• Kouluruoan järjettömät säännökset pois. Esim jos kastike halutaan maustaa kermalla sen saa koulun kokki halutessaan tehdä. Sen sijaan, että kaikki pakotetaan käyttämään kevytihme rasvasekoitetta.
• Kuunnella lapsia ja nuoria ja opettaa heitä tekemään ruokia, mitä he haluavat oppia (ja välillä voidaan tehdä jotain uutta, ehkä eksoottistakin ruokaa). Tällöin voidaan kiinnittää huomiota raaka-aineisiin ja vaikka vertailla miltä maistuu valmishamppari ja miltä itse tehty.
• Juuresten monipuolinen käyttö.
• Kokkikerhoja lisää,
• Kouluissa tutustumista muihinkin ruokakulttuureihin konkreettisilla maaviikoilla, jolloin valmistetaan ja syödään eri maiden ruokia.
• Satsaamalla ruuanlaiton opettamiseen ja laadukkaiden raaka-aineiden valintaan.

Kotitalousopettajien koulutus (koulutuksessa olleen kokemuksia):

• Kotitalousopettajien koulutus ammattikorkeakouluun.
• Käytännössä kaikki suomen kotitalousopettajat tulevat kahdesta eri koulusta, ja käytännön tunteja esim. ruoanlaitosta on lähes pelkästään ykkösvuosikurssilla ihan naurettavan vähän, sen jälkeen opiskellaan pari vuotta tutkimuksen tekemistä.
• Kaikenlaisia mikroaaltouuniruokia ja muovi-ihmevimpaimia kokeillessa perustaidot (ja peruskysymykset) jäivät taustalle. Yksi harvinaisen hyvä opettaja totesi laitoksella pahoitellen, että nykykouluissa opiskelijoille syntyy kotitaloustuntien perusteella kuva siitä, että ruoka on joko terveellistä tai hyvää.
• Monet perusruoat olivat pannassa, sillä ruskeakastike aiheutti syöpää ja aidosta voista puuttuivat hyvät rasvat - kaikenlaiset kevyttuotteet ja valmismaustetut ruokakermat tuli sen sijaan tutuiksi "todella kätevinä" tuotteina. Leivontatunneilla tehtiin parin perusleivonnaisen lisäksi "lisää vain vesi"-jauhe-herkkukakkua, ja välillä vaahdotettiin eri kermoja ja mittailtiin mitkä kevytkermat kestää parhaiten huoneenlämmössä. Ruoassa korostettiin terveellisyyttä tai käytännöllisyyttä ja maku oli ihan sivuseikka.

Muita keinoja:

• Makeisveron kaltainen ”haittavero” tietyille elintarvikeryhmille olisi oikea päätös.
• Laadukkaita ruuanvalmistusohjelmia televisioon.
• Olisi hyvä löytää toimijoita, jotka järjestäisivät tietoiskuja kotimaisista marjoista ja yrteistä, sienistä ja villivihanneksista ja erilaisista ruuanlaittotavoista.(Martoilla esim varmaan on jo tätä))
• Lisää erilaisia yhdessä tekemisen ja syömisen kerhoja ja tapahtumia, joissa satsattaisiin myös terveellisiin raaka-aineisiin ja ruuan kauniiseen esillepanoon.
• Ravintolat ja lounaspaikat houkuttamaan myös lapsiperheitä syömään esim. edullisilla perhepäivillä.

2. Miten elintarviketeollisuuden ja kaupan tulee mielestäsi toimia?

• Kauppiasvetoisilla kaupoilla on mahdollisuus profiloitua nyt luomun ja terveellisen ruokavalion edistäjinä.
• Entä jos kuluttajat ja kauppa liittoutuvat toiveineen. Se olisikin oikeata "asiakasomistajuutta". Useat kaupat profiloituvat nytkin tietyn tyyppisiksi. Miksei ne voi jatkaa profiloitumistaan jos elintarviketeollisuus ei vastaa huutoon.
• Lisätä valikoimaa esim. luomulaatuisen ruoan suhteen.Kauppa voisi ehkä ainakin väliaikaisesti tukea luomua ottamalla niiden myynnistä tavallista pienemmät katteet itselleen. Luomubroilerillekin uskoisin riittävän kysyntää. 
• Kauppa helliköön "lähiruokaa" ja enemmän kotimaista. 
• Kausituotteiden suosinta ja niiden mainitseminen mainonnassa. Lapsuudessani esimerkiksi kotimaista tomaattia ei saanut talvella. Juuresten ja säilyvien vihannesten merkitystä korostettava.
• Elintarviketeollisuuden pitäisi luopua jo vapaaehtoisesti aineista, joihin kohdistuu edes suuria epäilyjä terveyshaitoista ja etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Esim natriumglutamaatista,sakariinista, syklamaatista,BHT- ja BHA-aineista sekä aspartaamista ja monista haitallisiksi epäillyistä väriaineista ym. Nitraateista ja nitriiteistä pitäisi pyrkiä mahdollisimman paljon luopumaan.
• Lisäaineiden määrää tulisi rankasti vähentää ja suosia lisäaineina luonnollisia aineita esim luonnon värejä enemmän (niin kuin joissain mehujäissä ja karkeissakin on jo ihanasti).
• Stevian käyttöönottoon makeuttajana esim juomissa tulisi kiinnittää huomiota ja olla yhteyksissä asiasta viranomaisiin. 
• Miksi kehitetään mitä ihmeellisimpiä sokeriherkkuja, joita kutsutaan rahkaksi tai jugurtiksi. Perinteiset viilitkin liene kohta häviävät hyllystä keinomakeutetun sokeriherkun tilalta. Eikö pelkkä yksinkertainen maku enää riitä?
• Voiko valmistaja tosiaan kirkkain silmin väittää, että possun liha muuttuu sydänystävälliseksi rypsiä syöttämällä.
• Kauppoihin mahdollisimman vähälisäaineisia eineksiä. Osa lisäaineista on ihan perusteltuja puhtauden ja säilyvyyden kannalta, mutta turhat lisäaineet, joilla yritettän esim. peittää jo alun perin luokattomia raaka-aineita, pitäisi saada pois.
• Vihannesten ja hedelmien laatu on luokattoman huono monissa ketjukaupoissa. Sen sijaan kun vihanneksia ostaa vaikkapa pieneltä luomumyyjältä tai luomuruokapiirin kautta, saa aivan toisen tasoista tavaraa.
• Elintarviketeollisuus suunnittelemaan ruokia, joissa raaka-aineet maistuvat ja näkyvät. Mahdollisimman pienillä lisäaineilla.
• Tehotuotannosta tulisi siirtyä luonnollisempaan ja eettisempään tuotantoon.

3. Miten kuluttajan tulee mielestäsi toimia?

• Ottaa itse selvää, mitä kannattaisi syödä ja syöttää läheisilleen ja pyytää kauppoihin lisävalikoimaa. 
• Ottaa oma vastuu siitä, mitä syö.
• Kuluttaja voisi miettiä entistä tarkemmin ostojensa eettisyyttä.
• Vaatia laatua ja lupausten täyttämistä myyjiltä. 
• Vaikuttaa myös vaikkapa järjestöjen, kuluttajaviranomaisten ja poliitikkojen kautta, jotta yhteiset pelisäännöt saataisiin kuluttajaystävällisemmiksi.
• Kuluttajan kannattaa suosia luomutuotteita.
• Kannattaa ostaa mahdollisimman vähän käsiteltyjä, luonnollisia ja puhtaita ja ravinnetiheitä ruoka-aineita,
• Lukemalla tuoteselostukset ja tekemällä ostopäätöksensä sen mukaan sekä menemällä kauppoihin, joissa todella löytyy hyviä tuotteita.( Myös esim luomuruokapiirit, laadukkaat nettikaupat ja maatilatorit sekä suoramyynti tiloilta ovat usein hyvä valinta! )
• Myös suora palaute on ehdoton konsti, jota käytetään aivan liian vähän tänä tekniikan aikakautena. 
• Kuluttajan haastava tehtävä on hankkia tietoa ravinnosta
• Kuluttajahan on siinä suhteessa kingi, että jos ostat jotain niin kauppa kyllä reagoi ostopäätöksiin.
• Jos siis ei halua syödä lisäaineita, ei myöskään osta niitä sisältäviä tuotteita. Ja käänteisesti, pyrkii ostamaan ja mahdollisesti pyytää kauppoja lisäämään valikoimiinsa lisäaineettomia tuotteita, jos niitä ei ole saatavilla. Kaupat kuuntelevat yllättävän hyvin jopa yksittäisiä asiakkaita.
• Kuluttaja suosikoon kotimaisia tai vähintään reilun kaupan tuotteita, luomua ja lähellä tuotettuakin. Kuluttajan pitää myös vaatia kaupalta, että haluamansa tuotteet ovat saatavilla.
• Aktiiviset toimijat perustakoot vaikka kimpun kansanliikkeitä kuluttajan tueksi! 
• Me bloggarit voimme vähintään kerran kuukaudessa muistutella "ruoka-asioista" lukijakunnallemme.

4. Miten viranomaisten tulee mielestäsi toimia?

• Ruuan turvallisuuden valvonta, ehkä vähän tehokkaammin kuin nykyään.
• Reagoida lisääntyneeseen tietoon lisäaineiden terveyshaitoista ja tiukentaa rajoituksia ja kieltää tietyt pahimmat aineet jopa kokonaan ja rajoittaa myös esim enimmäismäärää,paljonko lisäaineita yksi tuote saa sisältää.
• Myös varoituksia (kuten tupakkarasioissa) voisi harkita paketteihin esim nitraattien ja nitriittien karsinogeenisyydestä.(Osittain)kovetetut kasvirasvat pitäisi kokonaan kieltää, koska jo oikeastaan kaikki tahot myöntävät ne terveydelle haitallisiksi
• Stevia pitäisi sallia hyvänä makeutusvaihtoehtona ja ei pitäisi muutenkaan suhtautua niin ynseästi moniin luonnon raaka-aineisiin,joita on oikeasti käytetty menestyksellä jo vuosisatoja. Esim pakurikäävästä tehty teejauhe ja jotkin ulkomaiset ns superfoodit..
• Viranomaiset toimivat nytkin hyvin. Ruoan turvallisuus (eli ettei siinä ole taudinaiheuttajia) on heidän tärkein tehtävänsä. Ehkä profiilin nostaminen ei olisi pahitteeksi. 
• Puuttua harhaanjohtavaan viestintään ja julkisuudessa esitettyihin virheellisiin terveysväittämiin.
• Viranomaisilla on myös runsaasti tietoa, jota olisi hyvä jakaa ja muuttaa sellaiseen muotoon, että tavan kadun tallaajakin sen ymmärtää.
  Viranomaiset voisivat antaa suosituksia einesten käytön vähentämisestä, mutta toisaalta, minusta se on jokaisen oma valinta, miten syö. Tuskinpa se on kenelläkään suosituksista kiinni, ettei tule syötyä terveellisesti.
• Mahdollistaa se, että luomua on mahdollista tuottaa kohtuullisella hinnalla.
• Viranomaiset haittaavat pientuotantoa aivan liikaa. Pienteurastamot on lopetettu lähes kaikki, pienkanalat eivät kannata, pientuotanto muutenkin on ajettu ahdinkoon. Maatilojen koot ovat kasvaneet ja alkavat olla kestämättömiä. On unohdettu, että tuotanto syntyy ihmisistä, ei automaatista. 
• Tehotuotanto eläinten kasvatuksessa kuriin, suurten teurastamoiden alasajaminen, sekä kotiteurastusten salliminen. Tinkimaitoa, prkl!
• Ruoan omavaraisuuden lisääminen kaikin keinoin, ettei tarvitse talvellakaan syödä Etelä-Afrikan tomaattia...!

5. Listaa mielestäsi kolme tehokkainta tapaa vähentää lisäaineiden saantia. Mihin lisäaineisiin keskityt?

• Raaka-aineista ruoan valmistaminen itse. Mahdollisimman vähän prosessoitujen ruokien ostaminen. Vrt mustikkajugurtti / maustamaton jugurtti ja mustikat. 
• Miettiä mitä oikeasti tarvitsee ostaa, jotta saa kunnolla syödäkseen.
  
• Ostaa tuoreita tuotteita, ellei satu omaamaan omaa puutarhaa. 
• Kun ostaa jotain paketissa tai jotain jalostettua, lukee läpi tuoteselostuksen.
• Ostaa lisäaineetonta leipää, juustoa yms. Perusruoka kunniaan!
• Välttämällä eineksiä, karkkeja ja limuja.

Kirjoita ja vaikuta!

Ruokakulttuurin parantamista voi jatkaa vastaamalla Varpun Tavin toivomuskilpailuun:

Mitä toivot elintarviketuottajilta, -teollisuudelta ja kaupalta?

Kirjoita mahdollisimman nasevasti ja tarkasti (esimerkiksi "parempaa sapuskaa halvalla" ei ole tarkka vastaus) omat toivomuksesi. Varpu palkitsee parhaat kolme kirjoitusta kirjapalkinnolla.
Varpu kokaa vastauksista blogikirjoituksen, jonka julkaisee Iltalehdessä. Varpu välittää palautteen myös kontaktiensa kautta esimerkiksi Lihaliitolle jne. 

Olemme Varpun kanssa yhteistyössä sopineet mielipidekyselyjemme julkistamisesta.Haluamme koota mahdollisimman laajan mielipide-otannan, joten levittäkää tietoa ja kutsukaa kaikki mukaan!

Nyt läppärit sauhuamaan ja vaikuttamaan! Lähetä ideasi ja toivomuksesi sähköpostilla osoitteeseen

toivomuskilpailu@mybook-kustannus.com

Vastausaika maanantaihin 11.4. mennessä. Nyt on mahdollisuus saada ääni kuulumaan ja vaikuttaa!

Medialukutaitokurssin tarpeessa? - Osa 2

Luin tänään nettikirjoituksen, josta aloin taas epäillä medialukutaitoani. Kirjoitus sattuu vielä liittymään samaiseen Virpi Salmen lisäainekolumniin kuin edellinen ihmettelyni.

Kerrataanpa alku: Helsingin Sanomissa Virpi Salmi hämmensi lisäainesoppaa kirjoituksellaan "Lisäainesekot, sekoilkaa lisää". Juttu alkaa näin:

"Taloussanomat teki kolmisen viikkoa sitten tarkoitushakuisen kauhistelujutun kouluruuan lisäaineista. Kouluruokaa arvostelemaan oli raahattu kohupaasaaja ja entinen kirurgi Antti Heikkilä.

Tämä terveysalan bisnesmies ja taajaan haastateltu asiantuntija oli järkyttynyt siitä, että jauhelihakastikkeessa oli "vain" 36 prosenttia jauhelihaa ja pinaattiletuissa "vain" 16 prosenttia pinaattia.

Ehkäpä siksi, että ruokalajit ovat tosiaan nimeltään "kastike" ja "lettu", eivätkä sataprosenttinen pinaatti ja jauheliha."

Juttu siis alkoi Taloussanomista ja Antti Heikkilästä ja myös päättyi  Antti Heikkilään. Teksti oli sen verran ikävästi muotoiltu, että Antti Heikkilä hermostui asiasta. Lisäksi ilmaisu "entinen kirurgi" on virheellinen. Kirurgi on kirurgi, vaikka ei enää leikkaisikaan potilaita. Selvä asiavirhe siis. 

Heikkilä tykittää blogissaan 3.4.2011: 

"Harvoin tulee lukeneeksi niin matalamielistä, sivistymätöntä ja vajaaälystä kirjoitusta kuin tuo Salmen tekele. Hänen mukaansa kouluruuassa ei ole mitään vikaa, kun se on sitä samaa, mitä kotona syödään. Ehkä hänen kotonaan, sillä logiikan ontuminen viittaa siihen, että transrasvoja on tullut syötyä jo pitemmän aikaa. Salmen logiikkaa voisi verrata ajatukseen, että jos kotona poltetaan tupakkaa, niin se on ihan jees myös koulussa. Että sellaisia syvämietteisiä kirjoituksia HS:ssa, Suomi24:n tasoa sanoisin. Pilkut ovat paikoillaan, mutta ei sitten muuta."

Sanat matalamielinen, sivistymätön ja vajaaälyinen lienevät ihan normaalia ravitsemuskeskusteluretoriikkaa? Tämän jälkeen Heikkilä suomii Helsingin Sanomissa  30.3.2011 julkaisttua juttua "15 kysymystä ja vastausta ruoan lisäaineista."

"Mutta sen (Salmen kolumnin) perään seurasi seuraavana päivänä todellinen syväluotaava analyysi kouluruuasta. Erilaiset E-koodit todettiin terveyttä edistäviksi asiantuntijoiden toimesta, jotka ovat saaneet rahoitusta alan teollisuudelta"

Luin kyseisen Hesarin jutun kolmeen kertaan, enkä löytänyt siitä Heikkilän esittämää väitettä, jonka mukaan asiantuntijat toteasivat E-koodit terveyttä edistäviksi - päin vastoin. Jutussa sanotaan muun muassa näin:

• Värien E 102, E 104, E 110, E 122, E 124 ja E 129 käytöstä on viime kesästä alkaen pitänyt ilmoittaa merkinnällä "voi vaikuttaa haitallisesti lasten aktiivisuustasoon ja heikentää tarkkaavaisuutta".
• Patenttisininen kuuluu lisäaineisiin, jotka voivat olla suurina määrinä haitallisia, ja siksi sille on määritelty hyväksyttävä päivittäinen enimmäissaanti eli ADI-arvo.
• Bentsoehaposta voi tulla esimerkiksi päänsärkyä, ihottumaa tai astmaoireita. Tuotteissa, jotka sisältävät bentsoehappoa, voisi hyvin olla varoitusmerkintä. 
• Nitriitille on määritelty ADI-arvo. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira tutkii parhaillaan, paljonko suomalaiset saavat nitriittiä ja nitraattia lihaleikkeleistä, makkaroista ja juustoista. Tarvittaessa suosituksia muutetaan.  
• Aikuisella päivittäinen enimmäissaanti täyttyy, jos hän juo neljä litraa light-juomaa, jossa on sallittu enimmäismäärä aspartaamia. Jos tuon määrän juo, voi epäillä, onko ruokavalio ylipäätään kunnossa. 
• Yhteisvaikutuksia on tutkittu erittäin vähän. Southamptonin yliopiston tutkijat ovat kuitenkin todenneet, että natriumbentsoaatti (E 211) ja eräät väriaineet aiheuttavat lasten ylivilkkautta. EFSA päätyi samaan omissa turvallisuusarvioissaan.  
• Kaikkia lisäaineiden yhdistelmiä ei ole syytä tutkia, mutta joidenkin lisäaineiden yhteisvaikutuksista tarvitaan lisää tietoa. 
• Euroopan unionin komissio kielsi punaisen 2 G:n (E 128) käytön heinäkuussa 2007. Se on atsoväri, joka muuntuu elimistössä lähinnä aniliiniksi, jolla on todettu suurina määrinä perimää vahingoittavia ja syöpää aiheuttavia vaikutuksia. 

Mihin siis perustuu Heikkilän väite asiantuntijoiden esittämästä E-koodien terveellisyydestä? 

Heikkilän kirjoitus muuttuu vielä ristiriitaisemmaksi. Helmikuussa 2011 lääkäri Antti Heikkilä kertoi Studio55:ssä järkyttävistä vaikutuksista, joita lisäaineilla on erityisesti lapsiin ja vanhuksiin. Hänen mukaansa  lisäaineet ovat hiljaisia tappajia.

"Heikkilän mukaan lisäaineet ovat niin sanotusti "silent killers", eli ne näyttävät hyvältä mutta ovat oikeasti pahoja."

Huhtikuussa Heikkilä kirjoittaa blogissaan näin:

"Ei E-koodit sinänsä ole haitallisia, vaan ne, joilla on hämäävän luonnolliset nimet, kuten kovetettu kasvirasva, maissisiirappi jne. Mutta näistä ei HS:n analysoiva lisäaineartikkeli puhunut sanaakaan."

Tässä kohdassa Heikkilä toteaa muina miehinä itse, että lisäaineet eivät ole haitallisia, vaan muut aineet. Melkoinen takinkääntö. Missä on kuulijoiden ja lukijoiden kuluttajansuoja? Kyse ei ole siitä, etteivätkö transrasvat tai osa lisäaineista olisi haitallisia, vaan siitä, miten hällä väliä tyylillä lausuntoja annetaan - yhtenä päivänä yhtä, toisena toista.

Vai pitäsikö ihan oikeasti hakeutua jollekin medialukutaitokurssille, että edes jotenkin ymmärtäisi näitä keskusteluja?

P.S. Olen todella iloinen ja ylpeä teistä, mahtavat lukijani.Vastauksenne kyselyyni "Lisäkohinaa ruoasta - sinun vuorosi" päihittävät mennen tullen edellä esitetyn kaltaisen "sinne päin"-kirjoittelun. Teen vastauksistanne yhteenvedon, kunhan ehdin. Niin hienoja vastauksia ei jätetä pelkästään kommenttikenttiin.

Lue myös

• Medialukutaitokurssin tarpeessa?
• Uutishutun hämmentelyä
• Annan palaa!

Parviälyä ja aitoa journalismia

Viikon parhaat naurut tarjosi Janne Huovila kirjoituksellaan ravitsemusuutisoinnista. Heitin Jannelle Facebookissa - parviälyn eetterissä - idean kirjoittaa juttu siitä, miten Taloussanomat, jonka olen mieltänyt talousasioihin keskittyväksi mediaksi, kerää sivuilleen klikkauksia kohu-uutisoinneilla. Janne päätti kirjoittaa koko jutun genreen sopivalla tyylillä. Tässä näyte:

"Suomalaista mediankäyttäjää vedätetään mennen tullen. Tämän paljastaa uusi kirja Aitoa journalismia. Meille myydään Facebook-marinoitua journalismia, kuten talousuutisia, jotka käsittelevät vain “ruokasotia”. Repostelevilla ruokasodilla saa 50 kertaa enemmän Facebook-suosittelijoita kuin suhdannekäppyröillä. Mutta miksi me syömme tällaista roskaa? Lääkäri varoittaa, että talläinen journalismi on haitallista aivoillemme – erityisesti lapsille."

Kuva: Flickr, aless&ro, CC-lisenssi

Minua raastaisi, jos pitäisi päivästä toiseen kirjoittaa juttuja, joiden aihepiiri ei ole ominta aluetta ja vielä siten, että joku jatkuvasti laskisi, kuinka monta naksautusta sivulle tulee. Melkein tutntisin myötätuntoa toimittajia kohtaan, ellei laaduton journalismi ottaisi sen verran päähän. Jannen kirjoituksen perässä muuten käydään Facebookissa vilkasta keskustelua uutisoinnin vastuullisuudesta. Joten sinne vaan mukaan kommentoimaan.

Kemikaalikimara-blogin yksi teemoista on media ja sen toimintatavat. Mediakriittisyys kun ei juurikaan kuulu median itsensä käsittelemiin aiheisiin. Teema pysyy jatkossakin esillä, sillä olen saanut asiasta positiivista palautetta - yllätys, yllätys - toimittajilta. Ristiriitainen viesti on erittäin kannustava. En kirjoita asioista turhaan.

Viimeisimmässä Kunto& terveys-lehdessä 2/2011 on kirjoittamani artikkeli hammastahnoista ja fluorista.Hankkikaahan käsiinne.

• Asiantuntijat: Näin media vedättää sinua, Ravitsemusuutiset, Janne Huovila, 24.3.2011 ja
• sama Facebookissa keskusteluineen

Lue myös

• Suuria valheita fluorista ja pohdintaa asiantuntijuudesta
• Viritä medialukuantennisi
• Tutkivaa journalismia vai YLEistä rentoa blogikirjoittelua

Terveys lautasella

Ruoasta, lisäaineista ja kemikaaleista kiinnostuneiden kannattaa katsoa oheinen ohjelma. Sunnuntaina 27.2. tulee TV1:ltä "Terveys lautasella".

"Dokumentissa Terveys lautasella (Notre Poison Quotidien) pohditaan, olisiko sairauksien syynä ruoka, jota tuotetaan ja valmistetaan eri tavalla kuin vielä sata vuotta sitten.
Ruuan tuottamiseen käytetään tuholaistorjunta-aineita ja elintarviketeollisuus käyttää siihen monenlaisia lisäaineita ja muoviyhdisteitä.
Esimerkkeinä käytetään muun muassa aspartaamia ja bisfenoli-A:ta. Bisfenoli-A on syöpää aiheuttava muoviyhdiste, jota käytetään mm. tuttipulloissa ja joka aiotaan kieltää EU:ssa tänä keväänä.
Dokumentissa tutkitaan myös keinoja, joilla ihmiset voivat parantaa vastustuskykyään syömällä oikein."

Ykkösdokumentti: Terveys lautasella, TV1 sunnuntaina 27.2. klo 21.10

Tärkeää asiaa, mutta sitä ennen kannattaa nauttia talvesta - vaikka näin.

Lue myös

• Juomatölkit ja bisfenoli A
• Kuluttajakapina!
• Kanadalaislääkäreiltä tiukkaa tekstiä energiajuomista

Esittelyssä ravitsemusbloggaajat

Vinkkaanpa teille Ravitsemusuutisten Janne Huovilan ja Pronutritionistin Reijo Laatikaisen videon heidän listaamistaan sivustoista ja ravitsemusbloggaajista. Vaikka seurailenkin enemmän tai vähemmän aihepiiriä, joukossa oli muutama blogi, josta en ennen ollut kuullutkaan.

Ravitsemuskeskustelu on välillä kiivasta ja värikästä - eikä aina suinkaan positiivisessa mielessä. Jossain vaiheessa väsyin vääntöön rasvahappoketjuista ja suuntasin tarmoni kemikaaligenreen. Ravitsemus toki kiinnostaa edelleekin ja onkin ilo lukea ja kuunnella Reijon, Jannen ja Varpun juttuja aiheesta.  Kaikilla on yhteistä se, että he suhtaututvat asioihin analyyttisesti, ilman turhia vouhotuksia.

• Janne: Ravitsemusfriikin muistilista vuodelle 2011
• Reijo: Perjantain lyhyt: Nitraattien ja nitriittien lähteet ruokavaliossa
• Varpu: Here and now!

Ja osallistunhan minäkin ravitemuskeskusteluun omalla tavallani. Viimeksi Iltiksen blogissani.

• Lisäaineita lautasella?