Kemikaalikimara: Kassalla kuulee totuuden

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Kassalla kuulee totuuden

Lasten suusta kuulee totuuden - ja kaupan kassan. Poikkesin hiljattain hieman ennen sulkemisaikaa ruokakaupassa täydennysostoksilla. Kassan eläikää lähestyvä nainen jutteli edessäni olevan nuoren pariskunnan kanssa kauppojen aukioloajoista. Jatkoin aiheesta toteamalla, että eiväthän ihmiset sen enempää ruokaa osta kuin ennenkään, vaikka kaupat olisivatkin enemmän auki. Kassarouva selvästi halusi avautua. Lukekaa hänen viisautensa.

"Niin, ja tässä taloustilanteessa! Mistä ihmisillä riittää rahaa? Minä olen elänyt ajalla, jolloin ei ollut edes jääkaappeja. Ne tuli vasta 60-luvulla. Siitä huolimatta kaikki ruoka tehtiin itse. Nyt ihmiset ostaa valmista ja puolivalmista - suoraan sanoen ihan paskaa. Ja karkkia ja limsaa. Ihan säälittää välillä lapset, kun ne ei saa kunnon ruokaa. Sitä paitsi ennen säästettiin ja sitten vasta ostettiin. Nyt pitää olla kaikki ihan heti."

Totesin olevani samaa mieltä ja kerroin, että varsinkin teini-ikäisillä limun juonti ja karkin syönti on aivan mahdotonta.

"Teini-ikäisiä kiinnostaa vaan siideri ja olut! Minä puhun tällaisista pienistä" näyttäen kädellään noin metrin korkeudelle. Yritin hieman puolustella nuoria, että ei ihan kaikkia sentään kiinnosta vain siideri ja olut.

"No ei varmaan ihan kaikkia, mutta minä puhun tämän alueen nuorista. Tietäisit kuule, millaisia määriä tästä on tänäänkin mennyt. Jatkuvasti! Elina on koko päivän täyttänyt hyllyjä. Tulisit päiväksi katsomaan, niin näkisit. Olutta meillä eniten myydään."

Elina seisoi kassan päädyssä ja odotteli, että viimeiset asiakkaat lähtevät, jotta saa laitettua ovet lukkoon. Mitäpä kassan kertomaan on lisäämistä. Hän näkee työssään sen, mitä ihmiset oikeasti ostavat. Kauppa sijaitsee Espoossa aluella, jossa käsitykseni mukaan asuu suht' keskivertoihmisiä. Kotiin ajellessani pohdin ihmisten tiedostavuutta ja jaoin heidät karkeasti kolmeen ryhmään.

Ei mitään väliä (EMV)

Tätä ryhmää terveyteen liittyvät asiat eivät hetkauta lainkaan. He syövät helpointa ja halvinta mitä kaupasta saa. Virvoitusjuomia, olutta, siideriä, karkkia ja tupakaa kuluu. Kulutustuotteet valitaan hinnan mukaan. Kestävyys, ympäristönäkökohdat ja jätteet ovat toissijaisia asioita. Äärilaita elelee tosi epäterveellisesti, mutta ryhmään kuuluvat varsin tavallisesti elelevät, jotka eivät vain muuten piittaa asioista.

Huolestuneet

Huolestuneet saattaavat pohtia kulutustottumuksiaan ja valitsevat silloin tällöin ympäristömerkityn tuotteen, kierrättävät tavaroitaan ja lajittelevat jätteensä. Huolestuneisuus ei kuitenkaan välttämättä johda tekoihin. He pohtivat ruoan lisäaineita, mutta lastaavat silti ostoskärryihinsä karkit ja limsat. He tarkkailevat energiankulutustaan ja varsinkin sähkölaskun suuruutta, mutta lentävät kerran pari vuodessa toiselle puolelle maapalloa. Oman arvioni mukaan suurin osa ihmisistä kuuluu tähän ryhmään.

Supertiedostavat

Supertiedostavat miettivät terveyttä ja ympäristöä jokaisessa hankinnassaan ja teossaan. He kierrättävät, ostavat luomua, lukevat kosmetiikan INCI-listat ja elintarvikkeiden E-koodit. Heille terveydestä ja ympäristöstä huolehtiminen on elämäntapa. Supertiedostavat ovat asiassa jo niin pitkällä, että he eivät välttämättä näe metsää puilta. He saattavat esimerkiksi olla huolissaan kosmetiikan ainesosasta tai elintarvikkeiden lisäaineista, joilla ei kokonaisuuden kannalta ole mitään merkitystä - edes heidän itsensä kannalta.

Jako on karkea. Tiedostavuutta on hyvin monen tasoista välimuotoineen. Keskustelu kaupan kassalla antoi vahvistusta sille, että asioita pitää katsoa kauempaa ja laajemmin. Jos tuijottaa pelkästään kosmetiikkapurkkia, jää moni asia huomioimatta. Yksittäinen E-koodi voi joillekin aiheuttaa harmia, mutta paljon olennaisempi asia on ruokavalion koostaminen ylipäänsä. Lisäaineet hoituvat samalla, siinä sivussa.

Hankala kysymys

Sain muutama kuukausi sitten lukijakysymyksen, jota olen pyöritellyt mielessäni ilman kunnon vastausta. Lieneekö sellaista olemassakaan? Onko sinulla tähän hyviä ohjeita?

"Kuinka herätellä ihmistä, joka on koulutettu, lukenut ja tietää kyllä kemikaaleista ruuassa ja ympäristössä, mutta ei kuitenkaan ole valmis muuttamaan omassa elämässään mitään terveempään suuntaan, ennen kuin todetaan vakava sairaus yms. katastrofi. Onko mitään tehtävissä ja mistä kannattaisi aloittaa, vai onko turha hakata päätä seinään, vaikka kyseessä läheinen ihminen."

Kysyjän läheinen kuuluu EMV-ryhmään. Kysymyksestä ei toisaalta käy ilmi, millaisista asioista henkilön kohdalla pitäisi olla huolissaan. Onko kyseessä todellinen riski vai vähemmän oleelliset asiat. Kysymys on silti hyvin aiheellinen. Mitä tehdä EMV-ryhmäläisille? He eivät esimerkiksi käy lukemassa tällaisia blogeja, koska he eivät välitä.

Huolestuneille, sille kaikkein suurimmalle ryhmälle, tärkeintä on keskittyä oleelliseen. (Tulipa kirjoitettua suuri viisaus...) Tarkoitan tällä sitä, että heidän ei kannata ihmetellä yksittäistä kemikaalia, vaan pohtia kulutustottumuksiian yleisellä tasolla. Mikä on ylipäänsä tarpeellista ja mikä ei. Kemikaalikimara käsittelee aiheita tältä kannalta, mutta toki kerron myös yksityiskohtaisempaa tietoa elämäntapaihmisille. Kokonaiskuvaa ei kuitenkaan kannata hukata detaljeihin. Vielä kun saataisiin EMV:läiset edes huolestuneiksi...

Lue myös:
Sata kehua

KEHU 6. Kehut menevät tietysti kassan tomeralle naiselle, joka erottaa olennaiset asiat.

2 kommenttia :

siivousfriikki kirjoitti...

Itse 'heräsin' ulkomailla asuessani. Kollegani sanoivat suoraan, etteivät osta tietyn tyyppisiä valmisruokia ym. Ja kun sitten tarkemmin asiaa ajattelin, niin rupesin itsekin tutkimaan kuinka paljon niitä E:llä alkavia ainesosia elintarvikkeissani on.

Pienestä 3-vuotiaastani olen eniten huolissani. Omassa lapsuudessani 70-luvulla ei syöty niin usein karkkeja kuin nyt. Ja sillon kun syötiin, niin ne olivat usein suklaata tai lakritsia, ei mitään CandyKing -lootasta kauhottua sokeri-väriaine-lisäaine -sotkua.

Tuttavaperheessä käydessäni emäntä vain pyöritteli silmiään kun pyysin lapselleni juomaksi limun sijaan maitoa. Hänelle se tuntui olevan kovin omituista, että 3-vuotias ei ole koskaan juonut limsaa... Fanaatikko en ole, mutta en pidä limun juontia ja sipsin syöntiä kovin tarpeellisena, kun muukaan ruoka ei tahdo kelvata.

Anja kirjoitti...

Olen tainnut tulla "silloin kun minä olin pieni"-ikään. Mutta oikeasti, ei silloin ostettu karkkia 300 grammaa yksin syötäväksi tai puolentoista litran limupulloa itselle. Litran pullo oli tarkoitettu usealle.
Minusta määrät ovat aika monelle hämärtyneet. Mikä on kohtuullista ja mikä ei. Minäkään en ole fanaatikko, mutta kyllä välillä hirvittää, kun kassalla näkee ihmisten lataamia mässypusseja. Pieni fanaatikko nostaa päätään...

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails