Kosmetiikan säilöntäaine PHMB

Kuva, Flickr, sunshinecity

Päivän kemikaalipuheenaihe on ollut polyaminopropyl biguanide (PHMB). 
Täydennys 20.1.2016 (Lisätty Kemikaalitutkan ensimmäinen artikkeli ja INCIMIX:n kirjoitus)

• Kemikaalitutka kirjoitti jutun Tanskassa löydetyistä 36 PHMB:tä sisältävästä kosmeettisesta tuotteesta
• Kemikaalicocktail kirjoitti jutun Tanskassa löydetyistä 36 PHMB:tä sisältävästä kosmeettisesta tuotteesta.  
• Kemikaalitutkan selvityksessä tuotteita on löytynyt lisää.
• INCIMIX pohtii PHMB:tä ja lainsäädäntöä.

PHMB tuli taannoin esille desinfiointiaineiden yhteydessä, erityisesti suihkutettavien tuotteiden kohdalla. Ainetta käytetään myös säilöntäaineena, koska se tepsii mikrobeihin.  
PHMB on  vuoden 2015 alusta ollut luokittelussa Carc 2 : "epäillään aiheuttavan syöpää", lievempi kuin "aiheuttaa syöpää". Mutta ei sellaisiakaan aineita saa kosmetiikassa olla. Hämmentävää on, että kielto aineen käyttämisestä ei ole ollut yksiselitteinen, koska valmistajat sitä noin yleisesti käyttävät.

THINK Chemicals'in selvitys on herättänyt keskustelua.  Sain lukijaltani viestin, jossa pyydettiin kirjoitusta aiheesta. 

"Mikä on todellisuus tämän aineen takana, kannattaako tätä pelätä? Onko syytä vaihtaa tuotteet joissa tätä on? Sokos ainakin minulle lupautui ystävällisesti vaihtamaan pari kk takaperin ostamani tuotteen muuhun vastaavaan jossa tätä ainesosaa ei ole. Olisi kiva tietää vähän asiallisempaa tietoa kuin paniikkireaktiot somessa."

Paniikkireaktioilla viitattaneen keskusteluihin somessa. En alunperin ajatellut tästä aiheesta kirjoittaa, koska tieto on ollut jo tehokkaasti eetterissä - ja hyvä niin. Muutaman pohdiskelun laitan silti. Jos aine on kielletty, niin se on ja siihen on syynsä. Tukesin mukaan PHMB on kielletty, mutta valmistajat ovat näköjään toista mieltä. Toisaalta, jos joku ainesosa kielletään, kielto alkaa jostain päivämäärästä ja kaupoissa olevat tuote-erät saa myydä loppuun.    

Uusista ostettavista tuotteista kannattaa tarkistaa, etteivät ne sisällä PHMB:tä. Vaan mitä tehdä jo ostetuille tuotteille?  Lukijani aikoo kiikuttaa hiljattain ostetun tuotteen takaisin kauppaan.  On varmasti tehokas tapa vaikuttaa yritysten toimintaan. Entäpä vajaat jo tovi sitten hankitut tai lahjaksi saadut? Tein pikaisen syynin kotoana, löysin yhden tuotteen, jossa on PHMB:tä. Käytän kyseisestä voidetta harvoin. Laitoin sen takaisin kaappiin ja käytän sitä kuten tähän asti eli harvakseltaan joko loppuun  tai hävitän mahdolliset jämät säilyvyysajan mentyä umpeen. Kannattaa myös pohtia altistuksen määrää. Poishuuhdeltavissa tuotteissa altistus on erittäin pieni. Iholle jätettävissä tuotteissa, kuten voiteissa, suurempi. Altistus riippuu myös siitä, paljonko usein ja kuinka monia tuotteita käyttää. Mutta toki jokainen tekee omat päätöksensä ja lasten kohdalla kannattaa olla tarkempi.

Väkisin tuli mieleen, että ainakin osaa näistä PHMB:llä säilötyistä tuotteista todennäköisesti  markkinoidaan sloganilla "Ei sisällä parabeenejä".  Ei sisällä -markkinoinnista olisi hyvä päästä eroon, koska taakse saatetaan jemmata haitallisempia aineita. 

Kiinnostaa kuulla niin viranomaisia kuin myös kosmetiikka-alan edustajia, miksi PHMB:n käytön kielto on valmistajille epäselvä asia. 

Lisäys 20.1.2016
Lukijani lähetti asiasta PHMB:ta sisältävästä tuotteesta kysymyksen Tukesille. Ohessa lukijani saama vastaus:

"Kyseisen aineen käyttö on tullut kemikaalilainsäädännössä annetun luokitusmuutoksen johdosta kosmetiikassa kielletyksi vuoden 2015 alusta, mutta markkinoilla saattaa olla vielä tuotteita, joissa ainetta on. Aine on myös edelleen EU:n kosmetiikka-asetuksen sallittujen säilöntäaineiden listalta, mikä on omiaan aiheuttamaan sekaannusta.

Ainetta sisältävien kosmeettisten valmisteiden myynti on Tukesin tulkinnan mukaan kiellettyä, mutta kuluttajien ei tarvitse erityisesti huolestua jos on aiemmin käyttänyt tätä ainetta sisältäviä tuotteita."

 Kuten arvelinkin. Hyllyt saa myydä tyhjäksi, vaikka joku ainesosa olisi kielletty. Lisäksi tilanne on lainsäädännöllisesti sekava, mitä kuvastaa se, että PHMB:tä sisältäviä tuotteita on niin paljon markkinoilla. Mutta eiköhän viimeistään nyt kaikki ole asiasta tietoisia, niin valmistajat kuin kuluttajatkin. Ehkä lainsäätäjäkin saa viimein kosmetiikka-asetuksen liitteen päivitettyä.

Kiitos lukijani tiedoista ja vinkeistä!

Yli kolmen miljoonan ruotsalaisen juomavedessä myrkyllistä kemikaalia

Palaan aiheeseen maailman puhtaimmista vesistä. Viime viikolla Ruotsissa ohjelmassa Kalla Fakta: Det förgiftade vattnet kerrottiin perfluorattujen alkyyliaineiden PFAS saastuttamista vesilaitoksista. Kyse ei ole mistään pikkuasiasta. Perfluoratut alkyyliaineet PFAS on laaja aineryhmä, jonka yksi pahamaineisimmista aineista PFOS eli perfluorioktaanisulfonaatti on pysyvä, toksinen ja biokertyvä aine, jota on käytetty likaa ja rasvaa hylkivissä pinnoitteissa, metallien pintakäsittelyssä ja sammutusvaahdoissa. Ruotsalaiset pinta- ja pohjavedet ovat saastuneet sammutusvaahdoista. Arviolta yli kolmen miljoonan asukkaan juomavedessä on perfluorattuja aineita. Monilla paikoilla pitoisuudet ovat pieniä, mutta paikoitellen pitoisuudet ylittävät todella reippaasti sallitut arvot. Ympäristökemian professori Åke Bergmanin mukaan kyseessä on Ruotsin modernin ajan vakavin kemikaalionnettuumuus. 

Kuva: Flickr, William Warby, Creative Commons-lisenssi

Kävin viime viikolla työmatkalla Ruotsissa ja katsoin illalla hotellissa Kalla Faktan. Ohjelma ei valitettavasti näy Suomessa, mutta artikkelit voi lukea. Ohjelmassa haastateltiin sekä asiantuntijoita että pahimmin saastuneen alueen Rönnebyn asukkaita, joista osa on koko elämänsä juonut PFOS-pitoista vettä. Voitte vain kuvitella, mitä liikkuu ihmisen mielessä, kun hän on kuvitellut elävänsä terveellisesti ja on juomavalinnoissaan suosinut paikallista hyvästä mausta palkittua hanavettä. Eräs nainen kärsi nuorempana oireista, jotka lopulta osoittautuivat kilpirauhasperäisiksi. Perfluoratut aineet voivat vaikuttaa muun muassa maksaan, kilpirauhaseen, immuunipuolustusjärjestelmään ja rasva-aineenvaihduntaan. Lisäksi aineet ovat mahdollisesti karsinogeenisiä. Alueen asukkaat ovat tarkkailuohjelmassa. Heidän verensä PFOS-pitoisuudet mitataan ja terveydentilaa seurataan. Yksitoistavuotiailla todettiin 20-50 kertaisia määriä normaaliin verrattuna. (Mikä muuten ylipäänsä on normaalia, kun on kyse tällaisista aineista?)

Suomen ympäristökeskus julkaisi huhtikuussa 2014 raportin nimeltä ” Perfluorattujen yhdisteiden aiheuttama ympäristön pilaantuminen paloharjoitusalueilla”. Raportin mukaan Suomessa ei ole tutkittu paloharjoitusalueiden ympäristöjä. On kuitenkin todennäköistä, että niistä on levinnyt perfluorattuja aineita ympäristöön.

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä toimenpiteitä viranomaiset ovat tehneet asian selvittämiseksi. Kuinka moni Suomessa juo PFOS-pitoista vettä?  Miksi media ei tartu tähän aiheeseen samalla tarmolla kuin esimerkiksi ruoan lisäaineisiin? Kyseessä on kuitenkin aivan eri mittaluokan asia.

PFOS on erittäin pysyvä ja vesiliukoinen. Aine ei häviä koskaan - ei siis koskaan-  ja arvioidaan, että tällä hetkellä vielä 90 % tuotetusta PFOSista on vasta matkalla vesistöihin. Tämä lienee siis vasta tulevien ongelmien alkusoittoa?

Lue myös

• Maailman puhtaimmat veet? Blogikirjoitus Iltalehdessä 
• Vågar vi dricka kranvatten, SvD 7.10.2014

Lisätietoa aiheesta:

• Tausta-aineistoa ja varsinainen tutkimusraportti löytyvät tämän linkin takaa:  Dokumentation kring Kalla faktas granskning Det giftiga vattnet
• Ruotsin elitarvikeviranomisten tiedote:  Kommunernas dricksvatten kartlagt – utbredd påverkan av brandsläckningsmedel
• Perfluorattujen aineiden aiheuttama ympäristön pilaantuminen paloharjoitusalueilla,  Teija Haavisto, Outi Pyy, 2-3.4.2014 SYKE
• Perfluorattujen yhdisteiden aiheuttama ympäristön pilaantuminen paloharjoitusalueilla, Teija Haavisto, Risto Retkin, Suomen Ympäristökeskuksen raportteja 11/2014

Asetaldehydi ja Biohit

Talouselämässä uutisoitiin jogurttien sisältämästä asetaldehydistä - taas kerran. Asetaldehydi pompsahtaa otsikoihin noin vuoden välein Biohit Oy:n tai emeritusprofessori Mikko Salaspuron tiedotteiden ansiosta. Salaspuro on Biohitin hallituksen jäsen. Asetaldehydi on aine jota on tupakassa ja jota syntyy elimistössä etanolista. Ainetta on myös elintarvikkeissa.Biohit on kehittänyt L-kysteiiniä sisältäviä tuotteita, joilla voi vähentää asetaldehydin haittoja. Ohessa poimintoja viime vuosien asetaldehydiuutisiin.

Kuva Flickr, saaleha, Creative Commons-lisenssi

2007
Biohit markkinoi tupakkapurkkaa, Taloussanomat, 18.9.2007

"Yhtiön mukaan XyliCyst poistaa tupakansavusta sylkeen liukenevan asetaldehydin. Se on tutkimusten mukaan yläruoansulatuskanavan syöpien riskitekijä, joka saattaa lisätä riippuvuutta tupakkatuotteista."

2009
Alkoholissa on syöpää aiheuttavaa ainetta, Helsingin Sanomat, 14.11.2009

Aine on äskettäin todettu ensimmäisen luokan syöpää aiheuttavaksi myrkyksi. EU:n ruokaturvallisuusviraston suosituksen mukaan päivittäisen saannin pitäisi jäädä alle 0,39 milligrammaan päivässä, mutta todellinen määrä voi olla moninkertainen.

Pitkään asetaldehydia tutkinut emeritusprofessori Mikko Salaspuro sanoo, että päivittäinen saanti voi vaihdella 0,1 mikrogrammasta sataan milligrammaan. Suurin osa saannista on alkoholista ja tupakasta, mutta asetaldehydia on myös elintarvikkeissa kuten soijassa, johon se on syntynyt käymisessä.

2010
Jogurteista ja lasten hedelmäsoseista löytyi korkeita pitoisuuksia asetaldehydiä, Turun Sanomat 7.2.2010

"Professori Mikko Salaspuro on huolissaan suomalaisten elintarvikkeiden asetaldehydipitoisuuksista. "
"Suun ja suoliston bakteerit ja hiivat muuttavat alkoholin syöpää aiheuttavaksi asetaldehydiksi. Ainetta on myös alkoholijuomissa ja tupakassa.
Lisäksi asetaldehydiä löytyy useista tavallisista elintarvikkeista. Sitä muodostuu käymisellä valmistettuihin tuotteisiin, kuten maitovalmisteisiin, soijaruokiin, säilöttyihin vihanneksiin, etikkaan, kotikaljaan ja simaan.
Asetaldehydiä käytetään myös elintarvikkeiden aromiaineena. Ainetta lisätään esimerkiksi hedelmämehuihin, virvoitusjuomiin, jälkiruokiin ja maitovalmisteisiin. Pitoisuuksia ei tarvitse ilmoittaa tuoteselosteessa.
Asetaldehydiä muodostuu myös sisäsyntyisesti joihinkin hedelmiin, kuten omenoihin, päärynöihin ja marjoihin. Sitä käytetään myös marjojen ja hedelmien säilöntäaineena."

2011
Asetaldehydi – vaaraton aromi vai myrkky?, Yle 8.3.2011

"Salaspuro painottaa, että jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa omaan asetaldehydi-altistuuksensa. Tärkeintä olisi jättää tupakka ja käyttää alkoholia kohtuullisesti sekä välttää alkoholijuomia, joissa asetaldehydiä on runsaasti. Sellaisia ovat esimerkiksi calvados ja sherry.
Viineissä on isoja eroja, toiset saattavat sisältää nolla mikromoolia asetaldehdydiä ja toiset monta sataa mikromoolia asetaldehydiä.
– Sen tähden kuluttajan olisi hyvä tietää minkälaista juomaa he nauttivat. Olisi syytä välttää myös väkeviä alkoholijuomia. Mitä väkevämpi alkoholipitoisuus on suussa tai mahanesteessä, sitä enemmän asetaldehydiä mikrobit tuottavat, Salaspuro varoittaa"

2012
Uudesta purkasta ratkaisu tupakkamyrkkyyn, Taloussanomat, 12.12.2012

"Alma Kartal-Hodzicin väitöstutkimuksesta selvisi, että luonnon aminohappoa L-kysteiiniä sisältävä lääkepurukumi poisti tupakoinnin yhteydessä sylkeen muodostuvan asetaldehydin lähes kokonaan."
L-kysteiiniä on myös pörssiyhtiö Biohitin ja Helsingin yliopiston kehittämässä Acetium-kapselissa. Se on puolestaan tarkoitettu asetaldehydin vaikutusten torjuntaan hapottomassa mahassa ja sitä kautta mahasyövän ehkäisyyn. Biohit kehitteli myös aikoinaan Xylicyst-nimisen purukumin, joka sitoi asetaldehydiä. Sitä ei kuitenkaan enää ole markkinoilla."

2013

Mittaus: Monessa jogurtissa syöpää aiheuttavaa ainetta, Taloussanomat, 1.2.2013

"Tutkimuksessa asetaldehydipitoisuutta mitattiin yleisesti myytävistä jogurteista ja oluista. Otos sisälsi yhteensä 44 eri kaupallista tuotemerkkiä. Näytteet valittiin satunnaisesti eri päivittäistavaraliikkeistä pääkaupunkiseudulla. 
Vain yhdessä jogurtissa havaittiin syöpää aiheuttavan rajan alittava pitoisuus asetaldehydiä (100 mikromoolia), kun kaikissa muissa pitoisuus oli yhtä suuri tai suurempi kuin 205 mikromoolia. Lisäksi mitatuissa jogurteissa oli keskimäärin noin kolme kertaa enemmän asetaldehydiä kuin oluissa.
Pörssiyhtiö Biohit kehittää ja myy elintarviketeollisuudelle asetaldehydin määrää vähentävää menetelmää."

Biohit Oyj ja Tamro Oyj sopineet yhteistyön tiivistämisestä koskien Acetium-tuoteperhettä, Biohit Oy, 11.2.2013

"Biohit Oyj ja Tamro Oyj ovat sopineet yhteistyön tiivistämisestä koskien Acetium-tuoteperhettä. Yhteistyö käsittää jatkossa uuden Acetium imeskelytabletin apteekkimarkkinoinnin ja -jakelun Suomessa. Imeskelytabletti poistaa tehokkaasti sylkeen liuennutta asetaldehydiä tupakoinnin yhteydessä."

Monesta rahkasta löytyi syöpää aiheuttavaa ainetta – ”Karua luettavaa”, Taloussanomat, 11.6.2013

"– Rahkoja markkinoidaan terveyttä edistävänä tuotteena, mutta tulokset asetaldehydimittauksista ovat karua luettavaa. Tuotteiden valmistajien tulisi kertoa asetaldehydi- ja etanolipitoisuuksista tuoteselosteissa avoimesti kuluttajille, sanoo Biohitin toimitusjohtaja Semi Korpela tiedotteessa."

"Pörssiyhtiö Biohit kehittää ja myy elintarviketeollisuudelle asetaldehydin määrää vähentävää menetelmää. Yhtiö on aiemmin tutkinut myös jogurttien ja oluiden asetaldehydipitoisuuksia." 

Hätkähdyttävä tutkimustulos: Suomen jogurteissa asbestin veroista syöpäainetta 20 kertaa enemmän kuin viileissä, Talouselämä, 30.9.2013

"Biohit on toteuttanut asetaldehydimittauksia viileistä ja todennut, että jogurteissa on jopa 20-kertainen määrä karsinogeenistä asetaldehydiä viileihin verrattuna."

Näkemyksiä Biohitin ulkopuolelta:

2010 
Mikko Salaspuro kirjoitti vuonna 2010 Duodecim-lehden pääkirjoituksessa asetaldehydin haitallisuudesta elintarvikkeissa. Salaspuron sidonnaisuuksia pohdittiin kirjoituksen kommenteissa:
"Elintarvikeperäinen asetaldehydi on potentiaalinen terveysriski, Duodecim, 2010;126(14):1651-3

"Kirjoittajan sidonnaisuus oli näkyvästi esillä, mutta suuri(n) osa lääkärikunnasta tuskin tietää, että Biohit valmistaa asetaldehydin "vastavaikuttajaa" (ja että sen voitot ovat suoraan verrannollisia asetaldehydi-pelon määrään) - se olisi ollut helppo mainita sidonnaisuutena myöskin"

2011
Näissä juhlajuomissa piilee ikävä yllätys – varo, Taloussanomat, 31.12.2011

"Eriksson ei pidä elintarvikkeiden asetaldipitoisuuksia riskinä, mutta sanoo, että aihe vaatii kunnon tutkimusta. Hänen tutkimusryhmällään oli aikomus selvittää asiaa, mutta projekti jäi, kun alkoholitutkimus irtisanottiin THL:stä reilu vuosi sitten."

2013
Asetaldehydi onkin monimutkainen asia – tiesitkö tämän?, MTV3, 22.1.2013

"Eviran tutkimusyksikön johtaja Kimmo Peltonen paljastaa, että Evira on tutkinut jugurtin lisäksi muidenkin elintarvikkeiden asetaldehydipitoisuuksia jo usean vuoden ajan. Hän ei pidä jugurttia mitenkään erityisen vaarallisena. Peltosen mukaan jogurtin lisäksi asetaldehydia on ainakin yhtä paljon muissakin meijerituotteissa sekä esimerkiksi hedelmissä ja marjoissa.

– Ei jugurtissa ole asetaldehydia mitenkään erityisen paljon. Monissa hedelmissä, esimerkiksi sitrushedelmissä, on ainetta suunnilleen saman verran kuin jugurtissa. Itse en ole jättänyt yhtään lusikallista jugurttia tai muuta elitarviketta tai hedelmiä syömättä tämän asian takia, vakuuttaa Peltonen"

"– Asetaldehydi ainesosana on ollut osana ihmisen ravintoa jo todella pitkään. Asetaldehydi ei siis ole mikään uusi havainto, joten se vaatii huolellista pohdintaa, koska sellaiseen täysin asetaldehydivapaaseen diettiin on näkemykseni mukaan täysin mahdotonta päästä, Peltonen perustelee." 

Asetaldehydi elintarvikkeissa, Evira, 28.06.2013

 "Asetaldehydin merkittävimmät altistumislähteet ovat alkoholijuomien suurkulutus ja  tupakointi. ...

Erityisesti asetaldehydin haittavaikutuksista kärsivät tietyn perimän omaavat ihmiset. Tämän perimän omaavia henkilöitä on erityisesti Itä-Aasiassa. Suomessa kyseiseen asetaldehydin aineenvaihduntaan liittyvä ominaisuus on erittäin harvinainen.
Alkoholin runsaan käytön sekä alkoholin ja tupakan yhteisvaikutuksen on esitetty lisäävän riskiä sairastua erityisesti yläruuansulatuskanavan alueen syöpiin. Muista elintarvikkeista johtuvan asetaldehydialtistumisen ja syöpien välille ei ole esitetty syy-seuraussuhdetta. Lisäksi yllä mainittujen syöpien määrä suomalaisessa väestössä on jatkuvasti vähentynyt 1950-luvulta lähtien."

Miten päättyy Biohitin Salaspuron ja Eviran Peltosen kaksintaistelu? Kumpi on oikeassa yläruuansulastuskanavan syöpien suhteen? Salaspuro väittää, että ne ovat kasvussa, Peltonen, että ne ovat laskussa. Vai onko kyse tarkastelusta eri aikavälillä? Odotan mielenkiinnolla Eviran selvitysten tuloksia.

Asetaldehydin isot lähteet, kuten calvados ja tupakka eivät minulle maistu. Minua kiinnostaa se, onko aamujukurttini sellainen riski kuin Salaspuro antaa tasaisin välein ymmärtää? Vai uskoisiko sittenkin Peltosta, jonka mukaan tavallisissa hedelmissä on saman verran asetaldehydiä kuin jogurtissa.  Pitääkö hedelmätkin jättää väliin tai syödä kapseleiden kera? Entä syöpävaaralliset PAH-yhdisteiteet, joita on savustetussa kalassa ja grillatuissa ruoissa? Entä akryyliamidi tai nitriitit? Biohit painotti, että asetaldehydi on haitallista hapottomalle mahalle. Entä jos on hapollinen maha?
Biohit antaa asetaldehydin vähentämiseen vinkkejä, ensimmäisenä heidän kapselinsa, sitten alkoholinkäytön ja tupakoinnin vähentämisen. Mieluummin mietoja kuin väkeviä.Huolehdi suuhygienista. Jos teen näin, saanko syödä jogurttia?

• Näin vähennät asetaldehydialtistustasi

Hämmästyttää myös median tapa kirjoittaa aiheesta uutena asiana, vaikka Biohit vääntää näitä tiedotteita tasaisin välein lähestulkoon identtisellä sisällöllä.

Kirjoitin samasta aiheesta jo vuonna 2010.

• Asetaldehydi ja ruoka

Becquerelit selvillä?

Becquerelit - siis mitkä? Kyseessä on säteilyn yksikkö Bq. Illan utisissa tuli pätkä, jossa kerrottiin EU:ssa suunnitteilla olevasta direktiivistä, jonka mukaan vanhoissa asunnoissa yli 300 Bq/m3 radonpitoisuudet velvoittaisivat korjaustoimenpiteisiin. Nykyisin raja on Suomessa vanhoille asunnoille 400 ja uusille 200 Bq/m3. Korjaustoimenpiteitä suositellaan, mutta ei velvoiteta. Radon on maaperässä lymyävä kaasumainen aine, joka hiipii rakennukseen ja lisää keuhkosyövän riskiä. Suomessa arvioidaan noin 300 keuhkosyöpätapauksen johtuvan radonista. Kaikkiaan keuhkosyöpäkuolemia on vuosittain noin 2000.

Asuntojen, työpaikkojen ja porakaivovesien radonpitoisuudet ovat Suomessa maailman suurimpia - kuinka moni tiesi tämän? Ja kuinka moni tietää, mikä on kodissa radonpitoisuus? Esimerkiksi Pispalassa arvot ylittyvät roimasti. Jos naapurilla radonia, sinulla ei välttämättä ole, sillä sisäilmapitoisuudet riippuvat talon rakenteista. Sama pätee toisinpäinkin. Jos naapurilla ei ole radonia, sinun kodissasi sitä saattaa olla.
Teetätin viime talvena meillä radonmittaukset. Helppo homma. Ei tarvitse kuin tilata mittauspurkki tai -purkit STUKista, laittaa ne hyllylle kuukaudeksi, täyttää lomake ja lähettää takaisin STUKiin. Tulokset tulevat postissa kotiin. Meillä oli 70 Bq/m3, joka alittaa reilusti jopa uusien asuntojen raja-arvot.Mittaus on tehtävä talviaikaan, mutta purkin/t voi tilata mihin aikaan vuodesta vain. STUK lähettää ne sitten, kun mittausaika syksyllä alkaa.

Lopussa on  linkki YLE:n uutisten pätkään, jossa spekuloidaan uutta direktiiviä. EU on siis mahdollisesti tiukentamassa säädöksiä, mikä Suomessa tarkoittaisi melkoista korjausrumbaa, jopa 100 000 asuntoa. Rakennusinsinööri Sanna-Kaisa Pylvänäinen toteaa lopussa: "Kun saatais tää olemassaoleva rakennuskanta edes sinne 400 becquereliin, niin mun mielestä oltais sitten jo hyvällä puolella." Teetin itse radonmittaukset ja jos tulokset olisivat näyttäneet pitoisuuksia, olisin kyllä harkinnut toimenpiteitä. Riski on sitä suurempi, mitä kauemmin asuu ja mitä korkeampi on pitoisuus. En kyllä lapsiani asuttaisi radontalossa, vaan tekisin korjauksia. Jos pitoisuudet ylittyvät moninkertaisesti, on syytä toimenpiteisiin. Yhdistelmä radon ja tupakointi on pahempi kuin riskitekijät yksinään. Uusi direktiiivi pakottaisi ketjupolttajankin vähentämään keuhkosyöpäriskiään taloremontilla.

Radon herättää monta kysymystä:

• Voidaanko korjaukset määrätä pakollisiksi pienillä pitoisuusylityksillä, etenkin vanhoissa taloissa, joissa kustannukset voivat nousta todella suuriksi?
• Isoin riski on kohteissa, joissa pitoisuudet ylittyvät roimasti. Onko raja-arvon pudottaminen 400:sta 300 Bq:iin olennaista vai keskittyminen "vaikeampiin" tapauksiin?
• Miten saadaan etenkin ongelma-alueilla radonriskit ihmisten tietoon? Veikkaan, että aika moni on tietämätön asiasta.
• Miten suhtaudutaan radonkorjauksiin esimerkiksi kesäasunnoissa, joissa oleskellaan vain pieni osa vuodesta?

Suomessa on alueita, joissa pitoisuudet ylittyvät moninkertaisesti suosituksiin nähden. Niissä tapauksissa rempan harkinta on aivan paikallaan. Mutta katsokaa tämä parin ja puolen minuutin tiivis paketti aiheesta. 

• YLE: Sisäilman radon-pitoisuudelle valmistellaan EU:ssa uutta direktiiviä, 2.7.2011
• Lisää Radonista voi lukea STUKin sivuilta.

Lue myös

• Säteileekö? Korkea aika mitata
• Jotain vedessä?
• Älä tuhoa mökkiä

Käry käy - savuaromia vai ei?

Mikä ihmeen savuaromi? Joku keinotekoinen aine siis? Savuaromin käyttöön otetaan  tiukka linja kirjassa "Aitoa ruokaa".

Savukinkusta pitäisi saada selville, onko savunmaku saatu aikaan aromeilla. Valmistajilla on käytössään runsaasti aineita, joilla voidaan saada kuluttajalle mielikuvia, millä puulajilla kinkku on muka savustettu. Nykysäädösten mukaan savuaromi pitää ilmoittaa ainesosaluettelossa, mutta tässäkin suhteessa tuottajiin on syytä suhtautua epäilevästi.
Ongelma ratkaistaan kätevästi sillä, että kinkku sekä savustetaan perinteisesti että siihen lisätään savuaromia. Savustus on valttikortti markkinoinnissa mutta toisaalta vain hyvin pienin kirjaimin kerrotaan, että oikean savun maun aikaansaamiseksi on jouduttu turvautumaan savuaromiin. Samoin toimivat suomalaiset valmistajat. Kannattaa siis tarkistaa tuoteseloste.  

Aloin pohtia, mitä savuaromi oikeastaan on ja miten sitä valmistetaan. Miten savun ylipäänsä voi korvata? Savuhan on seos lukuisia aineita.  Yhdellä yksittäisellä aineella homma ei hoidu. Tässä kohdassa iski taas suunnaton loogisuuden kaipuu.
Savustussavun tuottamiseen tarvitaan puun polttamista. Savustuksessa käyteteään lehtipuun lastuja, jotka alkavat kuumennettaessa savuta. Voidaan puhua ”kitupoltosta.”, jossa ilmaan vapautuu paitsi makua antavia aineita fenoleita, karbonyylejä, happoja sekä pienhiukkasia, häkää, hiilivetyjä ja muita terveydelle haitallisia yhdisteitä. Mitä epätäydellisempää palaminen on, sitä enemmän epäpuhtauksia, PAH-yhdisteitä ja tervaa syntyy. Mitä mustempaa savua, sen enemmän nokihiukkasia ja haitallisia aineita.
Jos minulle annettaisiin hommaksi tehdä savuaromia, yksinkertaisimmillaan kuumentaisin lehtipuuta, johtaisin savun kontaktiin veden kanssa ja jäähdyttäisin seoksen. Näin savun vesiliukoiset aineet jäisivät veteen – kuten myös muu moska eli pienhiukkaset, noki ja terva. Suodattaisin liuoksen ja keittäisin vielä kasaan ja voila, siinä on liuos, jossa on savun maku. Kuinka ollakaan, savuaromia tehdään oikeassakin elämässä edellä kuvattuun tapaan, joskin sofistikoidummilla puhdistusmenetelmillä varustettuna.
Savuaromit sisältävät siis savun ainesosia, mutta niistä on poistettu haitallisia aineita, kuten terva- ja veteen liukenematon öljyjae. Savuaromikeskustelu on ristiriitaista. Onko savuaromi keinotekoista, kun sen kaikki ainesosat ovat peräisin puusavusta? Siinä missä Hengitysliitto puhuu puunpolton haitallisista aineista, savustuspussivalmistaja kehuu luonnon omia aineksia ja puhtaita leppälastuja. Toisaalta on ollut esillä, että kaikkia savuaromeja ei saisi käyttää niiden sisältämien haitallisten aineiden takia, jotka ovat itse asiassa juuri niitä samoja aineita kuin on ”oikeassakin” savussa. Jos savuaromien käyttöä rajoitetaan, pitäisikö loogisuuden vuoksi rajoittaa myös savustamista? Jos savuaromista on poistettu haitallisia ainesosia, onko se parempi vai huonompi vaihtoehto kuin aito savu? Lainsäätäjän mielestä savuaromien käyttö on kuluttajan kannalta turvallisempi vaihtoehto kuin perinteinen savustus. Toisaalta savustusmenetelmät ovat kehittyneet. Savustus tehdään aikaisempia matalammissa lämpötiloissa, jolloin haitallisia aineita syntyy vähemmän.
Pari vuotta sitten minulle soitti eräs jo eläkkeelle jäänyt kemian alan ihminen joka kanssa rupattelimme pitkät pätkät. Soittaja totesi, että jos oltaisiin loogisia, ruoan savustaminen pitäisi kieltää. Olen silti eri mieltä. Miten herkulliselta maistuukaan juuri savustuksesta tullut kala, siika tai ahven. Niistä en luovu.

• Savustus, Lihateollisuusopisto kouluttaa,
• Savuaromien käyttö elintarvikkeissa vähenee, mmm.fi, 20.7.2010

 Lue myös

• Mainio tietopaketti elintarvikkeiden vierasaineista
• Viinien ja siiderien sulfiitit
• Ruoka pilalla vai ei?

Asetaldehydi ja ruoka

Päivän kemikaaleja koskeva puheenaihe koskee Turun Sanomien juttua asetaldehydistä ja elintarvikkeista Jogurteista ja lasten hedelmäsoseista löytyi korkeita pitoisuuksia asetaldehydiä.

Asetaldehydipitoisuuksia on tutkinut professori Mikko Salaspuro. Asetaldehydi on luokiteltu karsinogeeniseksi aineeksi luokassa 1. 

Salaspuro on tutkinut elintarvikkeita, joista on löytynyt kyseistä ainetta. Uuden Suomen aihetta käsittelevässä jutussa sanotaan näin: 

Asetaldehydiä löytyy monista ihan tavallisista elintarvikkeista. Sitä muodostuu käymisellä valmistettuihin tuotteisiin, kuten maitovalmisteisiin. Lisäksi sitä laitetaan moniin tuotteisiin ihan pelkästään maun vuoksi, aromiaineena. Alkoholi on pahin asetaldehydipommi, kaikkein pahimpia juomia ovat sherryt ja makeat hedelmäviinit. Toisena tulee tupakka, ja näiden yhteisvaikutukset ovat verrattain suuria ruuansulatuskanavan syöpien aiheuttajina.

 Helsingin Sanomien jutussa kerrottiin marraskuussa 2009 näin:

Pitkään asetaldehydia tutkinut emeritusprofessori Mikko Salaspuro sanoo, että päivittäinen saanti voi vaihdella 0,1 mikrogrammasta sataan milligrammaan. Suurin osa saannista on alkoholista ja tupakasta, mutta asetaldehydia on myös elintarvikkeissa kuten soijassa, johon se on syntynyt käymisessä.

Lokakuussa 2009 Tekniikka ja Talouden jutussa kerrottiin alkoholin aiheuttamasta asetaldehydialtistuksesta. 

Biohitin osake raketoi

Salaspuro on  Biohit Oyj:n tieteellinen neuvonantaja ja  hallituksen jäsen. Yhtiö julkisti marraskuussa 2009 pörssitiedotteen, jossa kerrottiin uudesta Acetium-kapselista. Tuotteella voidaan torjua syöpää aiheuttavan asetaldehydin vaikutuksia ihmisen ruoansulatuskanavassa. Acetiumia voi ostaa ilman reseptiä. Biohitin tavoitteena on saada tuote apteekkien käsikauppamyyntiin Suomessa vuoden 2010 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana. Acetiumin kansainvälinen markkinointi on tarkoitus aloittaa viimeistään vuoden 2011 kuluessa. Biohitin osakkeen arvo nousi pörssitiedotteen julkaisun jälkeen yhtenä päivänä 160 %. 

Biohitin sivuilla kerrotaan hapottoman mahan toiminnasta näin:

Terve hapollinen maha on mikrobeista vapaa, mutta hapottomassa mahassa useat suun ja nielun hiivat ja bakteerit pystyvät sekä elämään että lisääntymään. Jo pienetkin alkoholimäärät johtavat hapottomassa mahassa huomattavaan asetaldehydituottoon. Lisäksi jotkut näistä mikrobeista pystyvät tietyissä olosuhteissa (happiköyhä) tuottamaan asetaldehydiä myös sokerista. 

Acetium -kapseleiden vaikutusta kuvataan puolestan näin:

Kliiniset kokeet ovat osoittaneet, että etanoliliuoksen kanssa tyhjään mahaan annosteltaessa 200 mg L-kysteiiniannoksella Acetium-kapseleilla pystytään sitomaan asetaldehydiä vähintään 45 minuutin ajan.

Ovatko Acetium -kapselit tarkoitettu mahavaivaisille spiritus fortuksen ystäville? Kun tuttavani kommentoi marraskuussa Biohitin kurssin huimaa nousua, totesin tuotteen liittyvän alkoholiin ja siten taatusti löytyvän markkinoita. Nauti konjakkisi Acetiumin kera, niin ei tarvitse huolestua mahasyövästä. Ensin rummutettiin etanolin aiheuttamasta asetaldehydialtistuksesta, sitten elintarvikkeiden. Kuinka  ollakaan uutiset sattuvat sopivasti samoihin aikoihin lääkkeen apteekkeihin tulon kanssa.

Entä se jogurtti?

Asetaldehydi ei ole mikään uusi asia, kuten ei ole alkoholijuomien ja tupakan syöpävaarallisuuskaan. Alkoholi lisää suun, nielun, kurkunpään ja ruokatorven syöpäriskiä. Yli seitsemän annosta päivässä juovalla on yli kaksikymmenkertainen riski sairastua ruokatorven syöpään. Vaan mitä tekee päivittäinen parin desin annokseni maustamatonta jogurttia? Entä maustettua?

Salaspuro kertoo Biohitin sivuilla asetaldehydin aromiainekäytöstä näin:

Omenalta tuoksuvaa asetaldehydiä ei osata varoa

Asetaldehydi on yleisesti käytetty ja luonnossa runsaana esiintyvä omenalta tuoksuva aine. Sitä valmistetaan teollisuuden käyttöön satoja tuhansia tonneja vuosittain. Asetaldehydiä esiintyy erityisen runsaasti elintarvikkeissa, joiden valmistamiseen liittyy käymisprosessi kuten esimerkiksi alkoholijuomissa, etikassa, meijerituotteissa, kotikaljassa ja simassa.
Hyvän tuoksunsa tähden asetaldehydiä käytetään aromiaineena esimerkiksi jogurttien, makeisten, jälkiruokien, leivonnaisten, virvoitusjuomien, hedelmämehujen ja alkoholijuomien valmistuksessa.
Asetaldehydiä saattaa myös muodostua sisäsyntyisesti joihinkin hedelmiin kuten omenoihin, päärynöihin ja marjoihin. Lisäksi sitä saatetaan käyttää hedelmien säilöntäaineena. 

Koska asetaldehydin luokitusta on tiukennettu, aineen riskit elintarvikkeita ja aromeja koskien tulee arvioida uudelleen, kuten Evira on kertonut tekevänsä sekä selvittää, käytetäänkö ainetta yleisesti aromiaineena. 

Meillä oli sunnuntaina vieraita, joiden kanssa nautimme tilkat calvadosta - sitä omenanmakuista alkoholijuomaa. Jos calvados kuuluisi päivittäisiin nautintoaineisiini tai pössytelisin sikareita, olisin huolissani - asetaldehydin ohella monesta muustakin haitallisesta aineesta. Makeiset, leivonnaiset, virvoitusjuomat, hedelmämehut ja alkoholijuomat eivät kuulu päivittäiseen ruokavaliooni. Joka aamuisen maustamattoman jogurttini marjoineen ja hedelmineen aion syödä edelleenkin - ilman mitään kapseleita. Simaa teen kerran vuodessa ja aion tehdä jatkossakin. 

Antabus ja etanoli

Mielenkiintoinen kuriositeetti, joka ei liity Biohit-yhtiöön tai Salaspuroon on, että antabuslääkeiden vaikutus perustuu asetaldehydiin. Antabuksen disulfiraami ja samanaikaisesti nautittu alkoholi aiheuttavat asetaldehydin määrän lisääntymisestä elimistössä johtaen antabusreaktion oireisiin,   pahoinvointiin, kasvojen punoitukseen, huimaukseen, sydämen tykytykseen ja päänsärkyyn - siis kaameaan kankkuseen. Miten asetaldehydin luokituksen muutos vaikuttaa antabuslääkkeisiin suhtautumiseen? Lääke, joka reagoi syöpävaaralliseksi aineeksi? Vai ovatko puntit tasan, asetaldehydiä syntyy joko antabuksen kanssa tai ilman sitä?

• Alkoholinkäytön vaikutukset elimistöön ja terveyteen, Alko 2001
• Biohit, Acetium

Lue myös

• Runebergin karvasmantelit 
• Et ehkä sittenkään tiennyt kaikkea 
• Markkinat vastaan terveys - Spotlight

Kuva:http://www.flickr.com/photos/avlxyz/ / CC BY-SA 2.0

Mainio tietopaketti elintarvikkeiden vierasaineista

Eviralta on ilmestynyt mainio tietopaketti elintarvikkeiden vierasaineista. Vierasaineita ei lisätä ruokaan tai veteen tarkoituksella, vaan ne ovat peräisin raaka-aineista, pakkausmateriaaleista tai ne syntyvät ruuanvalmistuksen yhteydessä. Tällaisia ovat muun muassa raskasmetallit, dioksiinit, homemyrkyt, pakkausmateriaalien ftalaatit, tölkkien tina, bisfenoli A, juomaveden arseeni, uraani, fluoridit ja levämyrkyt.   Elintarvikkeiden lisäaineet eivät siis ole vierasaineita.

Eviran julkaisu on selkeä ja siinä on kitetytetty hyvin ongelmakohdat sekä kerrottu riskiryhmät. Esimerkiksi kalastajilla on suurin riski dioksiinien suhteen, PAH-yhdisteitä nautiskelevat eniten savukalaa ja -lihaa syövät, maapähkinöitä ja pistaaseja napostelevat syövät aflatoksiineja (homemyrkkyjä) ja rucolaa rakastavat nitraatteja. Oppaasta löytyy myös taulukkoja, mistä ruoka-aineista kyseistä vierasainetta saa eniten.

Julkaisun kannessa on kuva, jonka luulisi olevan varsin kaukana ruoasta - savuava tehtaan tai voimalaitoksen piippu. Alla olevassa mielenkiintoinen tapa savustaa kalaa.

Grillattu ja savustettu ruoka PAH-HAA?

PAH:it maistuvat tosi hyviltä", sanoi ystäväni, kun puheeksi tulivat grillatessa syntyvät aineet. PAH on lyhenne sanoista polysyklinen aromaattinen hiilivety ja HAA heterosyklinen aromaattinen amiini. Monet PAH- ja HAA-yhdisteet ovat syöpää tai mutaatioita aiheuttavia. PAH-yhdisteistä tunnetuin ja pahin on bentso(a)pyreeni. PAH-aineita muodostuu, kun puu tai muu orgaaninen aine palaa epätäydellisesti. Niitä syntyy teollisuudessa, energiantuotannossa ja liikenteessä. Niiden syntyyn voidaan vaikuttaa lämpötilaa säätämällä.

Elintarvikkeissa näitä "herkullisia" PAH- ja HAA-aineita esiintyykin eniten savustetussa kalassa, paahdetussa lihassa ja käristetyissä elintarvikkeissa. Elävän tulen päällä ei kannata grillailla eikä kärventää ruokaa mustaksi - ei edes tavallisella pannulla. Mustaksi palanut pihvi tai kalafilee on todennäköisesti saanut PAH-HAA -maustetta kylkeen. Grilliruoasta voi silti nauttian, kunhan kypsennys on riittävä mikrobien tuohoamiseksi, mutta ei polta ruokaa.

Kemikaalikimara sivu 80

Kemikaalikimara-kirjan elintarvikkeita koskeva tekstiosuus on muuten tarkistettu Evirassa.

• Elintarvikkeiden ja talousveden kemialliset vaarat, Eviran julkaisuja 13/2009

Lue myös

• Nitraatit ja nitriitit syyniin
• Tappavan myrkyllinen - parhaimmillaan nuorena
• Paistinpannuprobleemi
• Tuttipullot syyniin

Kuva:  http://www.flickr.com/photos/chatiryworld/ / CC BY-ND 2.0

Sikiön ravinto - väitös ja vastalause

Sattuipa silmiini jokin aika sitten Iltalehdessä mielipidekirjoitus, jossa puhuttiin raskaana olevista ja suomalaisesta ruoasta. Kaivoin esiin väitöstutkimuksen, johon mielipidekirjoituksessa viitattiin: Väitös: Lapsi altistuu ruoan syöpää aiheuttaville aineille jo ennen syntymäänsä

Proviisori Kirsi Annola on väitellyt sikiön altistumisesta syöpää aiheuttaville aineille, joita ovat muun muassa akryyliamidi sekä nitrosoamiinit. Akryyliamidi on se aine, joka ruotsalaiset tutkijat löysivät vuonna 2002 perunalastuistaa, ranskanperunoista, näkkileivästä ja muissa kuumentamalla valmistetuissa ruoka-aineista. Nitrosoamiineja syntyy, kun syö nitraatilla säilötyssä ruoka, kuten lihaa, makkaraa tai kalaa. Ainet kulkeutuvat helposti ja täydellisesti sikiön verenkiertoon. Altistuminen suurelle määrälle haitallista ainetta sikiön kehityksen kriittisissä vaiheissa voi aiheuttaa haittaa lapsen terveydelle. Lapsi siis altistuu vaarallisille aineille jo ennen syntymäänsä, mikä ei sinänsä ole mikään uusi asia.Väitöksen johtopäätöksenä todetaan, että raskauden aikana tulisi syödä monipuolisesti ja välttää yksittäisten ruoka-aineiden liiallista saantia.

Vastalause väitökseen

Iltasanomissa julkaisiin 3.10.2009 oheinen mielipidekirjoitus:

Suomalainen ruoka sopii odottajalle

Äidin ruokavalio voi altistaa sikiön monille vaarallisille aineille jo ennen syntymää, kertoo tuore väitöskirja. Toki ruuan kemikaalit löytävät tiensä kohtuun ja vauvaan, mutta pitoisuudet ovat tähtitieteellisen pieniä, eivätkä ole lapselle vaarallisia. Merkittävimmät - sikiösairauksia aiheuttavat - myrkyt raskauden aikana äiti voi saada kuitenkin tupakansavusta ja alkoholista. Alkoholi muuttuu myrkylliseksi astealdehydiksi ja tupakansavusta kertyy sikiöön muun muassa raskasmetalli kadmiumia, syöpävaarallisia nitrosoamiineja, häkäkaasua unohtamatta. On myös turha pelotella äitejä kalansyönnillä, sillä kolmasti viikossa kalaa syöneet äidit synnyttävät älykkäämpiä lapsia. Myöskään liikenteen päästöt eivät yllä lähellekään tupakan ja alkoholin aikaansaamia sikiövaaroja.

Hannu Vierola
gynekologi
Iiisalmi

Vierola on kirjoittanut tupakkaa käsittelevät kirjat, joista kirjoitin hiljattain arviot.  Ymmärrän Vierolan kommentint, sillä kovin kaukana ovat keskenään se, syökö äiti liikaa näkkileipää ja makkaraa, kun samaan aikaan käydään keskustelua siitä, pitääkö alkoholistiäidit laittaa raskausajaksi pakkohoitoon. Suomessa syntyy vuosittain arviolta noin 100 alkoholin vaurioittamaa FAS-lasta (FAS= fetaalialkoholisyndrooma) ja 400 lasta, joilla on äidin raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä johtuva keskushermoston toimintahäiriö. Noin 10 000 sikiötä vuosittain altistuu haitallisille aineille johtuen äidin tupakoinnista. Raskauden aikana nimittäin savuttelee päivittäin tai satunnaisesti noin 15 % äideistä. Ei ole helppoa terveytemme vaalijoilla. Osa väestöstä on erittäin tarkkaa ja tiedostavaa, osa ei piittaa yhtään mistään.

Vaan mitäpä pitäisi tuumia kalansyönnistä? Aamulehden jutussa "Kemikaalit, aina läsnä arjessa" 14.8.2009 emeritusprofessori Jouko Tuomisto toteaa: "En ole ollenkaan ylivarovainen, jos neuvon, että haukea kannattaa syödä vain kerran tai kaksi kuussa."

Lue myös:

• Lääkäreiden suosikkitupakka
• Kassalla kuulee totuuden
• Sata olennaista asiaa

Sata kehua

KEHU 61. Kehut Helsingin työväenopiston luennolla käyneille aktiivisesta osallistumisesta pohdintoihin. Hienoa!

Kuva: http://www.flickr.com/photos/a_mason/ / CC BY 2.0

Pikiöljy - entisajan ihmelääke

Manet: Tarring the boat 1873

Olin hiljattain tilausuudessa, jossa joukko harmaapäitä muisteli lapsuusaikojaan. Jutuissa vilahtivat sattumukset, jotka tapahtumahetkellä olivat kamalia, mutta jotka jälkikäteen naurattavat, kuten oikaisu haan poikki, jossa majailee kiukkuinen pässi. Seuraukset arvannette. Tai piikkilangasta saadut haavat sekä muut haaverit, joiden parantamiseen käytettiin sen ajan lääkkeitä. Toivepostauksena kirjoitus pikiöljystä, ihmeaineesta, jota siveltiin haavoihin. 

Pudasjärven Puhoskylän tervaprojektin sivuilla kerrotaan pikiöljystä näin:

Pikiöljy on tervasta vesihöyrytislaamalla saatu aluksi väritön, ruskeaksi muuttuva neste, joka ei liukene veteen. Pikiöljyä on käytetty ihottumien hoidossa ja yskänlääkkeenä sekä sääskiä karkottavana ihon suojana. Tislaamalla tervasta saatua mustaa ja jähmeää pikeä, hartsiin tai taliin sekoitettuna laivapikeä, voidaan käyttää puuveneiden saumojen tiivistämiseen.

Pikiöljyä muistelee myös Mauno Ojajärvi Ilkka-lehdessä 05.09.2009. Jutusta voi päätellä, millaista on tervan juonti.

Pikiöljy auttoi aasialaiseen

Elettiin vuotta 1956 kun maassa riehui maailmanlaajuinen pandemia. Suomalaisia kuoli tautiin 1300.
Minäkin sairastuin siihen ja olin aivan "kuolemankielissä". Joku ehdotti, että kun muuta lääkettä ei ole, ota pikiöljyä. Jälkeen päin kuulin, että maitolasiin olisi saanut laittaa vain muutaman tipan. Laitoin kuitenkin ruokalusikallisen. Sen juotuani alkoi vatsassa sellainen myräkkä, että oksensin monta päivää ja pikiöljy maistui suussa varmaan kaksi viikkoa.

Sain siitä kyllä sellaisen "rokotteen", etteivät myöhemmät kulkutaudit ole paljon häirinneet. Saa nähdä kuinka sikainfluenssan kanssa käy.

Mauno Ojajärvi Seinäjoki

Vanhan sananlaskun mukaan pikiöljyllä paranee, vaikka olisi keskeltä poikki. Uskoisikohan?

Lue myös

• Lumottuja puita 
• Sata olennaista asiaa 
• Häkä tulee, häkä tappaa

Sata kehua
KEHU 58. Pikiöljyä en ole koskaan maistanut, tervasaippuaa kylläkin. Puusuksiakin olen joskus tervannut. Ihana tuoksu, olkoonkin että terva sisältää haitallisia aineita.
Lisäys: Hah haa!, en kyllä ole maistanut tervasaippuaa, vaikka niin tuossa kirjoitinkin. Ei pitäisi väkertää näitä juttuja liian myöhään illalla. :)

Kuva: freeparking, Flickr, Creative Commons lisenssi

Et ehkä sittenkään tiennyt kaikkea

Kirjoitan aiheesta, josta kaikki tietävät kaiken - tai ainakin luulevat tietävänsä. Jos eivät tiedä, niin vähintäänkin haluavat sulkea korvansa tai silmänsä, aihehan on loppuun kaluttu. Viis siitä että kyseessä on aineyhdistelmä, joka tappaa vuosittain tuhansia suomalaisia. Tiedättekö muuten ketään joka olisi menettänyt henkensä esimerkiksi ruoan E-koodin takia? Tai edes sairastunut vakavasti? Jokin aika sitten kuoli nainen myrkylliseen ruokaan - valkoiseen kärpässieneen - luonnonaineeseen.

Tämä postaus käsittelee kasvia, jota ihminen on oppinut käyttämään nautintoaineena. Koska omat tietoni aiheesta ovat puutteelliset, lainasin kirjastosta kolme aiheeseen liittyvää kirjaa. Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Hannu Vierola on koonnut tupakasta tiukat tietopaketit sekä naisille että miehille erikseen. Joskaan asioita ei voida täysin luokitella mies-nais-asioiksi. Miehen impontessi tai naisen lapsettomuus kun ovat kumpaakin koskettava asia. Tupakka vaikuttaa terveydentilassa lähes kaikkeen, mutta ohitetaan tällä kertaa keuhkosyövät ja -ahtaumataudit, aivohalvaukset ja muut möröt, jotka kenties ensimmäisinä tulevat mieleen. Poimin kirjasta muutamia yksityiskohtia. Ovatko nämä seuraavat asiat ennestään tuttuja - entä tietävätkö lapsesi?

Pysy nuorena - elä kauemmin, Tyttöjen ja naisten tupakkatietokirja

"Tupakointi vanhentaa tehokkaasti: 20 savuketta päivässä tekee ihmisestä 10 vuotta ikätoveriaan vanhemman ja ryppyisemmän. Kun nainen (tai mies) on tupakoinut vähintään 10 vuotta, se näkyy kasvoissa."

"Tupakointi pahentaa kuukautiskipuja, koska nikotiini supistaa kohdun verisuonia. Yli 10 savuketta päivässä polttavilla on kaksi kertaa useammin kivuliaat kuukautiset. Tupakoinnin lopettaminen vähentää kuukautiskipuja. "

Lapsettomuuden riski kasvaa 35 %, jos nainen tupakoi.

Äidin raskaudenaikainen tupakointi, lapsen pieni syntymäpaino ja lapsen altistuminen kodin tupakansavulle ovat tärkeimmät kätkytkuoleman riskitekijät.

Raskauden aikainen tupakointi kaksinkertaistaa lapsen riskin saada astma tai allerginen nuha, ja myös atooppisen ihottuman vaara kasvaa.

Tupakansavusta emättimeen päätyvä bentsopyreeni vähentää tulehduksilta suojaavien maitohappobakteerien eli laktobasillien määrää, ja tupakoivilla on herkemmin pahanhajuista bakteeripitoista valkovuotoa ja emätintulehduksia.

Tupakansavun raskasmetalli kadmium kertyy munasarjoihin, ja siksi tupakoivilla naisilla munarakkulat hiipuvat aikaisemmin ja munasolun irtoaminen (ovulaatio) vaikeutuu. Myös menopaussi (kuukautisten päättyminen) tapahtuu 2-4 vuotta normaalia aiemmin."

Virtsankarkailu pahenee usein vaihdevuosi-iässä estrogeenihormonin puutteen takia. Tupakointi lisää virtsankarkailun vaaraa.

Siinäpä sitä naisen elämää tupakan kera - lopputuloksena kivuliaat kuukautiset, ennenaikaisesti rypistynyt naama ja aiemmin iskevä mummotauti ja Tenat - vapaaehtoisesti toki.


Tupakka - Miehen tietokirja

Englantilaisessa tutkimuksessa tupakoinnin havaittiin aiheuttavan nelinkertaisen ennenaikaisen hiusten harmaantumisen riskin ja hiustenlähtö (kaljuuntuminen) oli tupakoivilla kaksi kertaa yleisempää.

Tupakointi lisää miehen luunmurtumariskin keskimäärin 2,5- kertaiseksi.
Tupakointi vähentää luun tiheuttä.

Influenssarokotteen teho on tupakoivilla heikompi.

Yhden savukkeen tupakoiminen heikentää sormien verenkiertoa 42 %. Tämä kannattaa muistaa kaikissa lajeissa, joissa hyvä tuntuma kilpailuvälineeseen on tarpeen (ammunta, golf jne.)

Jo kahden savukkaan perättäinen tupakoiminen heikentää merkitsevästi erektiota. Tupakoivilla miehillä erektiohäiriöitä ilmenee kaksi kertaa useammin kuin tupakoimattomilla. Enemmistö impotenssiklinikoiden asiakkaista on tupakoivia ja ylipainoisia miehiä. Nuorillakin miehillä runsas tupakointi esimerkiksi ravintolaillan aikana voi heikentää erektiota.

Enemmistö potenssiongelmaisista nuorista miehistä tupakoi säännöllisesti.

Tupakansavu on lisääntymismyrkky nin miehelle kuin naisellekin. Tupakointi heikentää miehen siittiöiden laatua, määrää ja liikkuvuutta. Tupakansavun kemikaalit viakuttavat miehen hormoneihin ja toksisia aineita (lyijy, kadmium) kertyy siemenplasmaan spermantuotannossa.

Vierolan kirjat luettuani, tuumin aina kaupan edessä tupakalla olevan nuorison nähdessäni, että pojat ovat siinä hommaamassa impontenssia ja tytöt ennenaikaisia vaihdevuosia. Pitäsi varmaan sanoa asia ääneen.

Kirjan sisällöt ovat laajoja ja informatiivisia, joskin jossain määrin raskasta luettavaa. Vierola kertoo asioista tarkasti ja tutkimuksiin viitaten. Kirjat sopivat hyvin esimerkiksi niille, jotka kaipaavat motivaatiota tupakoinnin lopettamiseen. Kummastakin tietopaketista löytyy asiaa yli kolmensadan sivun verran.

Lue myös:

• Klubiaskin kansi ja onnelliset päivät
• Lääkäreiden suosikkitupakka
• Ihana Salem-maailma

Antiperspiranttien alumiinianomalia

Antiperspiranttien alumiinia käsittelevä kirjoitus on muhinut blogin keskeneräisissä kuukausitolkulla kiteyttämistä odottaen. Asia sisältää niin paljon ristiriitaisuuksia, mielipiteitä ja eri tahojen intressejä. Ihan alkuun selvennykseksi, että en arvioi lääketieteellisten tutkimusten oikeellisuutta tai sitä, pystyykö alumiini kulkeutumaan elimistössä. En käytä minkäänlaisia antiperspirantteja tai deodorantteja, joten omakohtaisia kokemuksia minulla ei ole.

Antiperspiranttimainos vuodelta 1955

Antiperspirantit ja deodorantit

Antiperspirantti vähentää hikoilua (anti- = vasta-, perspiration = hikoilu). Antiperspiranteissa käytetään tehoaineina alumiiniyhdisteitä, kuten alumiinkloridia, alumiinikloorihydraattia tai muita vastaavia yhdisteitä (ALUMINIUM CHLORIDE, ALUMINIUM CHLOROHYDRATE, ALUMINUM ZIRCONIUM TRICHLOROHYDREX GLY). Yhdisteiden teho perustuu siihen, että ne tukkivat hikitiehyitä.

Deodorantti vähentää hajua, mutta ei hikoilua (de- = vasta-, esto- , odor = haju). Vaikuttavina aineina käytetään hajustetta että alkoholia (etanolia), joka tuhoaa pahaa hajua synnyttäviä bakteereita.

Monissa tuotteissa on sekä hienmuodostusta että hajua vähentäviä aineita.

Antiperspirantit ja rintasyöpä

Antiperspiranttien alumiinin ja rintasyövän yhteys on esillä vähän väliä. Pengoin netin kätköjä ja löysin oheiset suomalaiset asiaa käsittelevät jutut. Kuningaskuluttaja haastatteli vuonna 2006 Helsingin Allergia ja Astmayhdistyksen kosmetiikka-asiantuntija Päivi Kousaa, joka totesi

- On paljonkin tutkimuksia alumiinista, ja niiden tulokset ovat olleet aika ristiriitaisia, mutta tällä hetkellä ei ole yhdessäkään tutkimuksessa pystytty tieteellisesti todistamaan, että alumiini olisi haitallinen, toteaa Kousa.

Pari vuotta myöhemmin 2008, MTV3 haastatteli Syöpäjärjestöjen sihteeriä, lääketieteen ja kirurgian tohtori Harri Vertiota, joka lyttäsi koko jutun liikkuvaksi legendaksi.

"- Tavallisin myytti lienee se, että deodorantit aiheuttavat rintasyöpää, koska ne tukkivat kainalon huokosia. Tällä ei ole mitään todellisuuspohjaa."

Samana vuonna MTV3 teki toisenkin jutun nostaen kestoaiheen jälleen esille otsikolla: "Aiheuttaako alumiini syöpää?". Mitään uutta jutusta ei käynyt ilmi. Tutkimukset olivat edelleenkin ristiriitaisia. Asiaa väännetään ja käännetään myös lehtiartikkeleissa, sen sadalla keskustelupalstalla sekä blogeissa.

Tutkimuksia, selvityksiä, kritiikkiä

Vilkas keskustelu juontaa tutkimuksista, joissa Darbre löysi rintasyöpäkudoksesta alumiinia. Darbre päätteli, että alumiini on mahdollinen kasvaimen aiheuttaja. Tutkimusryhmältä on aiheen tiimoilta useita artikkeleita. Vastaavanlainen havainto tehtiin parabeeneilla. Tutkimuksia kritisoitiin, varsinkin parabeeneja koskien löydettiin suuria puutteita. Vuonna 2008 arvioitiin kaikkiaan 59 tutkimusta ja päädyttiin lopputulokseen, että antiperspiranttien käyttö ei ole rintasyövän riskitekijä. Amerikkalainen "National Cancer Institute" kiteyttää asian kahteen avainasiaan:

1. Ei ole olemassa tutkimusta, jossa voitaisiin linkittää deodoranttien ja antiperspiranttien käyttö rintasyöpään.
2. Deodorantteja ja antiperspirantteja koskevissa tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia.

Tein pubmed-tietokannassa haun sanoilla "antiperspirant, breast, aluminium". Tuorein asiaan liittyvä artikkeli on kesäkuussa 2009 ilmestynyt McGrath'in kirjoittama katsaus, jossa hän on verrannut antiperpiranttien myyntilukuja sekä rinta- ja eturauhassyöpätilastoja keskenään. Kyseiset tilastot korreloivat keskenään. McGrath esittää myös hypoteesin korrelaation syistä, jota en voi referoida, sillä artikkelista näkee vain tiivistelmän.

Korrelaatio voi osoittaa jotain - tai sitten ei. Yksinään se ei kuitenkaan riitä todisteeksi. Asiat voivat korreloida keskenään, mutta niillä ei välttämättä ole syy-yhteyttä. Klassinen esimerkki on jäätelönsyönti ja hukkumiskuolemat, joiden kummankin määrä kasvaa kesäisin. Rintasyövän riskitekijöitä on paljon, kuten perintötekijät, ravinto, tupakointi ja synnytysten vähyys. Mielenkiintoista nähdä, millaisia kommentteja ja kirjoituksia McGrath'in hypoteesi kirvoittaa. Veikkaan vilkasta keskustelua. Seuraan tilannetta ja pidän teidät ajan tasalla.

Antipersipirantteja 1960-luvulta

Synteettiset alumiiniyhdisteet ja aluna

Antiperspiranttien vaihtoehtona ovat deodorantit sekä luonnonmineraaleista valmistetut kivideodorantit. Yleinen virheellinen käsitys on, että erilaiset kivideodorantit ovat alumiinittomia. Myyjät eivät kovin hanakasti väärinkäsitystä halua oikoa. Synteettisiä yhdisteitä morkataan alumiinin takia, mutta vaihtoehtona tarjotaan kuitenkin alumiiniyhdisteitä. Asiaa kierretään ja kaarretaan esimerkiksi sanomalla vaikuttavaksi aineeksi ammonium-alum, vaikka oikea nimitys on alumiiniammoniumsulfaatti. Alum ei edes ole suomea.

Toimittaja Rita Stiens kirjoittaa kirjassaan "Totuus kosmetiikasta" synteettisten alumiiniyhdisteiden olevan vaarallisia ja voivan aiheuttaa ihottumaa ja tulehduksia. Rintasyöpää hän ei mainitse. Stiens kirjoittaa alunan olevan inerttiä alumiinioksidia ja alumiinihydroksidia ja että niistä ei vapaudu alumiinia, toisin kuin esimerkiksi mahdollisesti alumiinikloorihydraatista voi vapautua. Kivideodoranteissa käytettävä aine on kuitenkin tavallisesti alumiinikaliumsulfaattia tai alumiiniammoniumsulfaattia eli eri ainetta kuin Stiens kertoo.

Alunan ei sanota tukkivan ihohuokosia, kuten synteettisten alumiiniyhdisteiden. Mitä tulisi sitten ajatella tästä luonnonkivideodoranttimainoksesta, jossa tuotteen sisältämän kristallialuunan sanotaan "tiukentavan huokosia?" Onko mainoksessa virhe vai onko se kenties ainoa rehellinen luonnonkivideodoranttimainos?

Loogisesti ajatellen, jos alumiini ei ole haitallista, niin eikö silloin synteettiset alumiiniyhdisteetkin ole turvallisia? Jos alumiini on haitallista, eikö tällöin myös alunadeodoranttien turvallisuus ole kyseenalaista? Kulkeutuuko toisen vesiliukoisen aineen alumiini eri tavalla kuin toisen? Kivideodoranttien valmistajien mukaan alunan molekyylipaino on niin suuri, että ainetta ei pääse elimistöön. Mikä on se molelyylipaino, jossa yhdisteitä pääsee? Jos asiantuntijat eivät ole yksimielisiä siitä, voiko alumiini ylipäänsä kulkeutua kainalokuopasta rintaan, miten ihmeessä voidaan luokitella eri yhdisteiden erot? Mitä pitää ajatella tieteelliseltä vaikuttavasta tekstistä, jonka seassa on alumiinittomien deodoranttien mainoksia?

Ylipäänsä koko alumiinikeskustelu herättää hämmennystä, sillä antiperspiranttien lisäksi alumiinin lähteitä on paljon muitakin, kuten juomavesi, ruoka tai tietyt närästyslääkkeet.

Vääntö jatkuu

Kosmetiikkabisneksessä liikkuvat suuret rahat. Alalla toimijoilla on intressit osoittaa omat tuotteensa haitattomiksi - sama pätee niin tavalliseen kuin luonnonkosmetiikkaan. Tutkijat haluavat tiedeyhteisön huipulle mullistavilla havainnoilla. Tiedeyhteisö puolestaan ei julista aineita haitallisiksi ilman pätevää näyttöä. Toimittajat haluavat raflaavia otsikoita. Soisin, että asia selvitettäisiin siten, että jossittelu loppuisi. Lopetataan joko antiperspiranttien käyttö tai aiheeton spekulointi.

Lue myös:

• Ruskeveriköksi kuivin kainaloin
• Purnukka-arsenaalin tarpeellisuus
• Turbofuusioenergistä parranajoa ja maskuliinista ihonhoitoa

Sata kehua

KEHU 43. Tämän postauksen kirjoittaminen oli niin työlästä, että tekisi mieli kehua itseäni, kun vihdoin sain tämän valmiiksi. Kehun kuitenkin Kävelyllä-blogin pitäjää, jolla on blogissaan hurmaava kokoelma vanhoja mainoksia.

Kuvat http://www.flickr.com/photos/roadsidepictures/ / CC BY-NC-ND 2.0

Rusketusta monella tavalla

Solarium lisää ihosyöpäriskiä

Kukapa ei olisi kuullut auringon UV-säteilyn haitoista? Itseään ei kannata kärtsätä - ei edes solariumissa. WHO:n alainen järjestö IARC on nimittäin osoittanut, että solarium lisää ihosyöpäriskiä. Näyttö on siis pitävä, kun aiemmin solarium luokiteltiin todennäköiseksi riskin lisääjäksi. Vaarallisen ihosyövän riski kasvaa jopa 75 prosenttia, jos solariumin käyttö aloitetaan alle 30-vuotiaana. Jo aiemmin on suositeltu, että alle 18-vuotiaiden ei tulisi altistaa solariumien ultraviolettisäteilylle muussa kuin lääkärin määräämässä toimenpiteessä. Kuinkahan hyvin tämä ohje on toteutunut?

Solariumlaitteiden säteily on UVA-painotteisempaa kuin auringonsäteily. UVA tunkeutuu ihoon syvemmälle kuin polttava UVB-säteily. Solariumin säteily ei aiheuta ihon paksuuntumista samaan tapaan kuin auringossa oleminen, jolloin ruskettumisen suoja jää pienemmäksi. Iho myös muistaa aikaisemmat säteilyannokset - lähteestä riippumatta.

Tämä on taas niitä asioita, joissa ihminen kuvitteli olevansa fiksumpi kuin onkaan. Me naureskelemme nykyisin 50-luvun alppiaurinkolamppumainoksille, joissa pikkulapsetkin istuvat hohtavan lampun edessä suojalasit päässä. Vähän ajan päästä me ihmettelemme 90-luvun vimmaa maata lamppurivistöjen välissä - mitä mainostettiin vieläpä terveellisenä! Solariumissa suositeltiin käytäväksi ennen etelänmatkoja, jotta iho ei pala ja ihosyöpäriski kasva. Metsään meni.

Entä itseruskettavat?

Keinorusketuksen voi hankkia muutenkin kuin solariumin avulla, kuten itseruskettavilla voiteilla tai suihkurusketuksena. Kummassakin ruskettavana aineena on dihydroksiasetoni DHA, joka on myrkytön ja väritön sokeri. Jotkut tuotteet sisältävät myös toista sokeria erytroloosia. Itseruskettavilla tuotteilla on erityinen ominaishaju, jonka kyllä tunnistaa, jos on joskus tuotteita käyttänyt. DHA reagoi ihon uloimman kerroksen kuolleen solukon kanssa, jolloin tuloksena on ruskettuneen näköinen iho. DHA on turvallinen aine jopa syötynä, mutta vaikka se muuttaa ihon väriä, se ei anna suojaa UV-säteilyltä. Keinorusketus ei pysy kauaa, sillä ihon uusiutuessa kuollutta ruskettunutta solukkoa karisee pois. DHA:ta voidaan valmistaa sokerijuurikkaasta tai -ruo'osta tai synteettisesti glyserolista. Luonnonkosmetiikassa lienee vain edellä mainittu sallittua, vaikka lopputuote olisikin sama.

Lue myös:

• Auringon alla
• Aurinkovoiteista saa kemikaalikimaran (HS)
• Rita Stiens: "Totuus kosmetiikasta"
• Keinorusketusta purkista, putkilosta tai suihkusta, Matti Hannuksela, Hyvä, paha aurinko, Duodecim 22.1.2009

Sata kehua

KEHU 17. Lounaalla syömäni tomaattivuohenjuustokeitto Hima & Salissa oli kerrassaan mainiota. Kiitokset kokille!

Kuva: alfaltendorf, Flickr, Creative commons-lisenssi

Asbesti - ajan kysymys

Muistatte varmaan hiljattaisen postaukseni Nokian metsistä löytyneistä asbestilevyistä. Kaivoin Youtubesta oheisen pari ja puoli minuuttia kestävän pätkän, jossa kerrotaan asbestista, ihmeellisen erinomaisesta aineesta. Tottahan siinä puhutaan, asbesti on ominaisuuksiltaan lähes lyömätöntä. Se on kestävä, sähköä johtamaton, palamaton, akustisesti hyvä ja lisäksi vielä halpa - kaikenkaikkiaan loistava rakennusmateriaali. Tai oli siihen asti, kun havaittiin sen haitallisuus työntekijöille. Pienimmät asbestikuidut pääsevät keuhkoissa syvälle aiheuttaen asbestoosia, sidekudoksen kasvua ja myöhemmässä vaiheessa keuhkosyöpää.

Asbestin käyttö kiellettiin kokonaan vuonna 1994, mutta vanhemmista rakennuksista sitä löytyy. Ainetta on käytetty paitsi eristysmateriaalina, myös seinä- ja kattolevyissä sekä laasteissa. Nykyisin asbestille voi altistua, kun rakennuksia saneerataan. Ennen vuotta 1920 rakennetuissa taloissa asbestia ei ole, ellei rakennukseen ole tehty myöhemmin remonttia. Asbesti on erityisti korjausrakentamisen työsuojelullinen ongelma, mutta vanhaan taloon remonttia suunnittelevankin on hyvä pitää asia mielessä. Ennen purkutöitä on varmistuttava, ettei rakenteissa ole asbestia. Joskus on syytä tehdä asbestikartoitus. Asbestipurkua saavat tehdä vain siihen luvan saaneet yritykset.

Asbesti on malliesimerkki siitä, miten alun perin hyvä juttu osoittautuu ihan joksikin muuksi. Videopätkän lopussa on hieno teksti "Asbestos - a Matter of Time". Eipä tainneet tekijät aavistaa, miten osuva lausahdus on. Asbestoosin kehittyminen kun vie aikaa vuosikymmeniä.

• Asbestia sisältäviä rakennusmateriaaleja käytetty vielä 1990-luvun alussa, Suomen Kiinteistöliiton tiedote, 9.1.2007

Lue myös:

• Asbestia metsässä ja kylppärissä
• Jokaisessa asuu pieni lokapoika

Sata kehua

KEHU 3. Kävimme sunnuntaina Hvitträskissä ihailemassa maisemia ja söimme lounaan. Kuha oli kerrassaan mainiota ja tarjoilu sujui mukavia jutellen.

Sata olennaista asiaa

Sata postausta

Tämä on Kemikaalikimaran sadas juttu. Sinänsä asiassa ei ole mitään ihmeellistä, 100 on luku siinä missä 89 tai 126. Mittari osoittaa kuitenkin sen, että kirjoitan tätä blogia innolla. Vaikka blogi onkin vasta noin puoli vuotta vanha, Kemikaalikimara starttasi jo vuonna 2006, jolloin laadin kustantajalle ehdotuksen kirjasta sisällysluetteloineen.

Aihepiiri on laaja ja liittyy tietenkin kemikaaleihin - tai pikemminkin aineisiin - ilman erityisiä rajauksia. Voin kirjoittaa kellarissa lymyävästä radonista, ihovoiteen säilötäaineesta, tatuointiväreistä, kiihdytysautojen polttoaineista, tekstiiliväreistä, seinälaasteista tai vaikkapa lainsäädännöstä, jos joku sellaista tietoa kaipaa. Vinkatkaa, jos toivotte jotain erityistä. Olen luvannut kirjoittaa muutamasta aiheesta. En suinkaan ole unohtanut niitä. Moni juttu on keskeneräisenä, luonnosvaiheessa. Ne ilmestyvät sieltä aikanaan, kuten zeoliitit, makeutusaineet (aspartaamit, steviat ynnä muut).

Sata tärkeintä kemikaalia

Lukuun 100 liittyy varsinainen aihekin - 100 olennaisen tärkeää kemikaalia. Törmäsin tähän Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen juttuun ympäristömyrkyistä. Kirjoituksessa esitetään mielenkiintoinen ja hyvin havainnollinen vertailu. Lukekaa kursiivilla kirjoitettu ajatuksella! Boldasin tekstistä muutaman lauseen.

"Tunnettuja kemiallisia aineita on yli 10 miljoonaa. Teollisia kemikaaleja on käytössä arviolta 50 000 - 100 000. Siten kukaan ei voi hallita kaikkia niiden ominaisuuksia, ei myöskään haittoja. Toisaalta tilanne ei ole näin synkkä. On todennäköistä, että kymmenen tärkeintä haitallista kemikaalia aiheuttaa ihmisen terveydelle enemmän haittoja kuin loput yli 10 miljoonaa yhteensä. Luultavasti sata tärkeintä haitallista kemikaalia aiheuttaa terveyshaitoista ylivoimaisesti suurimman osan. Nämä tuntemalla voi välttää olennaisen osan kemikaalien haitoista. "

Kymmenen ainetta aiheuttavat enemmän haittaa kuin 10 000 000 ainetta yhteensä? Kymmenistä tuhansista sata tärkeintä aiheuttaa ylivoimaisesti suurimman osan haitoista? Mitkä nämä sata ainetta ovat ja missä niitä esiintyy? E-koodilistalla, INCI-luettelossa - tuskinpa.

Vuonna 2005 tehdyssä kemikaaliriskien kartoituksessa koko väestöä koskien esille nousivat ongelmakohdiksi ja lisäselvityksen aiheiksi muun muassa seuraavat asiat:

• hengitysilman epäpuhtaudet (pienhiukkaset, otsoni, häkä, mikrobitoksiinit, tupakansavu)
• juomavesi (mikrobiologiset riskit, vedenpuhdistuksessa syntyvät yhdisteet, kaivovesien fluoridit, arseeni, uraani ja radon)
• ravinto (riskit vähäisiä, lähinnä mikrobiologisia, ympäristömyrkyt PCB, dioksiinit jne., suuri yksittäinen riski etanoli)
• Kosmetiikka (ei pidetä suurena riskinä, joskin tiedoissa puutteita, erityinen riskiryhmä tatuoinnit)
• Näiden lisäksi on erityisryhmiä, kuten metsästäjät ja kalastajat, joilla raskasmetallien saanti voi muodostua liian suureksi, puulämmitteisissä taloissa asuvat (häkä) tai ne, jotka harrastuksensa takia ovat alttiina kemiallisille aineille (askartelu, remontointi, jne.)

Näin ovat pähkäilleet professorit ja tutkijat - alan asiantuntijat - ja miksi emme uskoisi heitä? Kantavana teemana sekä kirjassa että tässä blogissa on kertoa asioista siten, että riskit on suhteutettu. Myrkyiksi ei pidä leimata aineita, jotka eivät sellaisia ole. Toisaalta on hyvä tietää riskeistä ja asioista, jotka saattavat koskettaa itseä tai lähipiiriä, mutta joita ei kenties ole tullut ajatelleeksi.

Sata kehua

Olen totaalisen, täysin ja perin juurin kyllästynyt - en suinkaan kirjoittamiseen vaan lukemiseen. Minusta on mielenkiintoista lukea ihmisten kokemuksista. Varjopuolena asiassa on, että netissä kirjoituksissa, blogeissa sekä erilaisilla keskustelufoorumeilla törmää erittäin usein täysin asiattomiin kirjoituksiin ja kommentteihin. Eriävää mielipidettä ei suvaita, ei eroteta asiaa ja henkilöä, halutaan tietoisesti loukata, luetaan rivien välistä, kuvitellaan ja keksitään asioita.

Tästä suivaantuneena päätin aloittaa 100 kehun kampanjan. Naisjärjestöjen keskusliitolla oli muutama vuosi sitten kampanja:"Kehu nainen päivässä". En lähtenyt moiseen mukaan, vaikka tarkoitus varmaan oli hyvä. Mielestäni muutkin kuin naiset ansaitsevat kehuja. Aloitetaan tästä, tuleekin isolle porukalle isot kehut.

KEHU 1: Olen tosi onnellinen siitä, että olen saanut ja saan työskennellä iloisten ja mukavien ihmisten kanssa, jotka ovat tosiammattilaisia. Hommat hoituvat! Tämä koskee niin entistä kuin nykyistä työnpaikkaani. Terveiset kaikille!

Lue myös:

• Villakoirat syövät palonestoaineita
• RAPEX - ihmisen turvaksi
• Tarvitsenko tätä todella?

Lähteet:

• Ympäristömyrkyt, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 7.4.2008
• Selvitys elinympäristön kemikaaliriskeistä, Kansanterveyslaitoksen julkaisuja 11/2005

Kuva: rvacapinta, Flickr, lisensoitu Creative Commons-lisenssillä

Impotenssivaroitus rannalla

Talven jäljiltä mökkirannassamme on usein ylimääräistä meren tuomaa roinaa. Milloin löytyy kanisteri, milloin styroksia, lankupätkiä tai kuten eräänä keväänä palanen jonkun laituria. Tänä keväänä jäiden, tuulten ja aaltojen kuljettamaa ihmisen jäljiltä olevaa tavaraa ei juuri ollut. Sattuipa silmiini juhannuspäivänä pieni pahvinen rasia - tyhjä tupakka-aski. Vettyy ja mätäneehän se, mutta ennen sitä on ainakin esteettinen haitta. Luin roskiin viedessäni pakkauksen tekstit: "Tupakointi aiheuttaa impotenssia ja voi heikentää verenkiertoa." Selvä juttu, mutta miten?

Nikotiini vaikuttaa autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston kautta verisuonistoon ja heikentää veren virtausta siittimen paisuvaiskudokseen eli erektio heikkenee. Pitkäaikaisessa tupakoinnissa on riskinä impotenssi, kun siittimen suurten verisuonien sisälle syntyy rasva-ainekerrostumia (ateroskleroosin) ja pienen verisuonet supistuvat. Siinäpä sitä rangaistusta roskaajalle.

Kuvan Machismo-rasiassa myydään lapsille purukumia, ei tosin Suomessa.

Katso myös:

• Ihana Salem-maailma
• Hehkeä hymy - monta konstia hampaiden turmaksi

Kuva: renaissancechambara, Flickr, lisensoitu Creative Commons -lisenssillä

Tatuointiväreille vihdoinkin sääntelyä

Kosmetiikasta ollaan kovin huolissaan. Juttuja aiheesta voi lukea lähes päivittäin, toisin kuin tatuointiväreistä, vaikka jälkimmäisiä nakutetaan ihoon pysyvästi. Tatuointiväreillä ei myöskään ole tähän mennessä ollut minkäänlaista lainsäädäntöä, ei esimerkiksi listoja sallituista tai kielletyistä aineista. Kosmetiikan pykälät kun eivät ole koskeneet tatuointivärejä. Lainsäädännössä on aivan käsittämätön aukko. Kuka hyvänsä saa ryhtyä tatuoijaksi, eikä tatuointivärien koostumusta valvo kukaan.

Tatuoiontivärien joukossa on muun muassa raskasmetalleja ja erilaisia orgaanisia värejä, joista 70 % on atsovärejä. Niissä on syöpää aiheuttavia aromaattisia amiineja. Osa atsoväreistä on luokiteltu myös allergeeneiksi. Ihoon nakutetaan myös raskasmetalleja, joita ei saisi joutua edes luontoon. Maaleissa lyijyvalkoisen käyttö on ollut pitkään kiellettyä, mutta tatuointivärit voivat sitä sisältää. Aivan käsittämätöntä. Tässä yhteydessä voidaan täysin perustellusti ja kirjaimellisesti sanoa, että kaikenlaista myrkkyä sitä ihmiseen pistetäänkin. Kuten Matti Hannuksella Duodecim- lehden pääkirjoituksessa vuonna 2005 toteaa: "Lainsäädännön puuttuessa kuka tahansa saa tatuoida kenet hyvänsä millä aineella lystää."

Kuvan herra on ikuistettu 1920-luvulla ja rouva vuonna 1907, mutta vasta vuonna 2008 on tatuointiväreille laadittu vaatimukset . Toukokuun alussa 2009 määräykset astuivat voimaan Saksassa, saa nähdä koska Suomessa. Tuoreiden määräysten mukaan tatuointiväreissä ei saa käyttää tiettyjä aniliinivärejä, syöpää aiheuttavia tai muuten vaaralliseksi katsottuja aineita, määritellään rajat epäpuhtauksille, kuten raskasmetalleille sekä vaatimukset mikrobiologiselle puhtaudelle ja pakkausmerkinnöille. Jo on aikakin!

Lähteet:

• Resolution ResAP(2008)1 on requirements and criteria for the safety of tattoos and permanent make-up
• Tatuointiväreissä on myrkyllisiä aineita, mutta konsulit vain nukkuvat, Hannuksela M. Duodecim 2005;121:1805-6

Muuta luettavaa

• Miten eroon tatskasta?
• Tatuoinnit ja epiduraalipuudutus
  
• Tatuoinnin jäteongelmia
• Polttomerkityt lapset

Kuva 1. Tatuointikuva 1920-luvulta, protectorrr, Flickr, lisensoitu Creative Commons lisenssillä
Kuva 2: Mrs. M. Stevens Wagner 1907, protectorrr, Flickr, lisensoitu Creative Commons lisenssillä