Kalkkimaali - ihmemaali?

Olen seurannut suosiossa oleva niin sanottua kalkkimaalausta koskevia keskusteluja, lukenut aiheesta blogikirjoituksia sekä valmistajien antamaa tietoa tuotteista. Tuotemerkkejä ovat muun muassa Annie Sloan, Jeanne d'Arc Living JDL, Vintro ja Rust Oleum.  Kalkkimaalauksen sanotaan olevan helppoa, sen kun vain alkaa maalata. Periaatteessa ei tarvitse esitöitä, vanhan maalin tai lakan poistamista, ei hiomista eikä pohjamaalausta. Keskusteluista käy kuitenkin ilmi, että todellisuus on jotain muuta. Olen törmännyt kovin moneen kirjoitukseen, jossa kerrotaan epäonnistuneesta projektista. Etenkin aloittelevat maalarit jättävät perehtymättä aiheeseen. Valmistajat ja jälleenmyyjät hehkuttavat helppoutta, joka pätee vain osittain.  Toki sosiaaliseen mediaan jaetaan kuvia myös upeasti maalattuista huonekaluista ja sisustusesineistä, joiden omistajat ovat aiheesta tyytyväisiä. Kyseessä on todella mukava harrastus ja siksi soisi,  että työtä ei tarvitsisi tehdä moneen kertaan.

Kalkkimaalien koostumus

Niin sanotut kalkkimaalit ovat vesiohenteisia maaleja, jotka sisältävät kalsiumkarbonaattia, valkoista jauhetta, jota käytetään myös liiduissa. Sisustusmaaleissa oikeampi nimitys olisikin "liitumaali", vaikka sana "kalkkimaali" on vakiintunut yleiskäyttöön. Liitumaaleja ei pidä sekoittaa "oikeisiin kalkkimaaleihin", jotka sisältävät sammutettua kalkkia eli kalsiumhydroksia ja ovat siten erittäin emäksisiä ja syövyttäviä ja ovat tarkoitettu rapatuille pinnoille ulkoseinissä, kellareissa jne. Tässä kirjoituksessa kalkkimaalilla tarkoitetaan liitupohjaisia sisustusmaaleja.

Kalkkimaalit sisältävät liitua, väripigmenttejä, sidosaineita, vettä ja hieman orgaanisia liuottimia. Rust Oleumin selosteen mukaan maalissa on akrylaattia sidosaineena.

Tikkurilan maalialansanasto kertoo:

Akrylaatti
Vesiohenteisen maalin sideaineena käytettävä polyakrylaattisekapolymeeridispersio. Akrylaattimaalien toimivuus perustuu niiden tarttuvuuteen sekä kulutuksen-, veden- ja puhdistuksenkestävyyteen. Näitä ominaisuuksia tarvitaan ulkomaaleissa, mutta myös sisämaalauksessa, esimerkiksi keittiössä, eteisessä ja käytävissä, lastenhuoneessa ja kylpyhuoneessa.

Kalkkimaaleissa on sidosainetta vähän ja kiintoainetta runsaasti, tuotesarjasta riippuen jopa lähes 65 %. Maali jättääkin himmeän, täysmatan pinnan. Maalipinta ei lohkeile, vaan kuluu ohentuen. Ominaisuutta käytetään tehosteena. Pinta "vanhennetaan" esimerkiksi hiekkapaperilla, jolla kalusteeseen saadaan rustiikkisen oloinen. Kalkkimaali jättää kauniin himmeän pinnan, mutta kestää huonosti pyyhkimistä ja imee rasvaa ja likaa. Vesilasista voi jäädä pintaan jälki. Kolhut irrotavat maalia helposti. Jotta pinnasta saisi hieman helppohoitoisemman ja kestävämmän, sen voi vahata tai lakata vesiliukoisella lakalla. Sarjojen lakat ovat akryylaattipohjaisia. Vahoissa on luonnonvahojen lisäksi joko tärpättiä tai mineraaliöljypohjaista liuotinta.

Vesiliukoiset maalit tarvitsevat säilöntäainetta. Vintron käyttöturvallisuustiedotteessa sanotaan:

"Sisältää 5-Kloori-2-metyyli-2H-isotiatsol-3-onin [EY nro. 247-500-7] ja 2-metyyli-2H-isotiatsol-3-onin [EY nro. 220-239-6] (3:1) seos. Voi aiheuttaa allergisen reaktion."

Kyseessä ovat säilöntäaineet MI ja MCI, jotka ovat aiheuttaneet runsaasti allergioita, kun kosmetiikassa MI ja MCI ovat korvanneet parabeenejä. MI:n käyttö iholle jätettävässä kosmetiikassa onkin kielletty 12.2.2017 alkaen. Parabeenien välttely kosmetiikassa on aiheuttanut sen, että maaleissakin pyritään eroon MI:stä. Maalia ei luonnollisesti ole tarkoitus levittää iholle, mutta herkistyneellä jo hyvin pienikin määrä MI:tä voi aiheuttaa oireita. Vintrolle on ilmoitettu säilöntäaine, muille brändeille en löytänyt tietoa, mitä säilöntäainetta tuotteissa on käytetty. MI:lle herkistyneiden kannattaa olla varovainen kaikkien maalien kanssa ja suojata ihonsa.

Kalkkimaalien yhteydessä mainitaan toisinaan, että ne eivät sisällä lyijyä. Miksiköhän tämä tieto kerrotaan, sillä ei sitä sisällä muutkaan maalit?  Lyijypigmenttien käyttö sisämaaleissa on Suomessa kielletty jo 1920-luvulla - lähes sata vuotta sitten.

Käyttökohteet

Kalkkimaalit on kehitetty lähinnä kalusteille ja sisäkäyttöön. Seinille on omat tuotteensa. Kalkkimaalisivustoilla neuvotaan erilaisia tekniikoita kalusteiden, koriste-esineiden, seinien ja esimerkiksi tekstiilien maalamiseen ja värjäämiseen. Maalien sanotaan sopivan lähes kaikille pinnoille: puulle, metallille, lasille, keramiikalle ja kankaalle. Kalkkimaalien valmistajien mukaan vain mielikuvitus on rajoitteena. Kannattaa kuitenkin pohtia, mihin kohteisiin kalkkimaalia käyttää.  

Kalkkimaalilla ei kannata käsitellä kohteita, joissa tarvitaan kestävyyttä niin kosteuden kun mekaanisen kulumisen suhteen kuten kylpyhuoneen seiniä, lavuaaria, keittiön työtason välitiloja, ikkunanpokia tai ulko-ovia. Myös kuumenevissa kohteissa, kuten takoissa tai muureissa, kannattaa tarkistaa, että maali sopii tarkoitukseen.

Maalamisen helppous? 

Annie Sloan maalin maahantuojan Måla &More sivulla sanotaan kalkkimaalista näin:

"Sillä voi maalata ja sisustaa kauniisti, helposti, nopeasti ja monipuolisesti. Ei tarvita esitöitä, ei hiomista, ei puhdistusta, ei pohjamaaleja… Ja useimmiten kertasively riittää."

Kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta. Totuus onkin paljon monimutkaisempi.
Millekään pinnalle ei voi maalata, ellei se ole puhdas. Rasva ja lika on poistettava. Tämä pätee oli kyseessä sitten kalkkimaali tai tavallinen kalustemaali.

Annie Sloan maalin ruotsalaisella maahantuojan sivulla annetaankin varsin toisenlaista tietoa: 

Pienimpänä työnä pesu tiskiaineella tai suovalla (rasvanpoisto) karhealla sienellä. Kiiltävät pinnat karhennetaan hiekkapaperilla. Aiemmin käsitellyiltä pinnoilta poistetaan irtoava maali, jopa teräsharjaa kehotetaan käyttämään.

JDL vastaa kainosti:

"Tarvitseeko kalusteen tai esineen pinta hioa ennen JDL Vintage Paint- kalkkimaalilla maalausta? Ei tarvitse, mutta aina parempi on maalin tarttuvuus ja pysyvyys, sekä lopputulos, jos pintaa karheuttaa hionnalla."

Mitä maalattavalle kalusteen tai esineen pinnalle pitää tehdä ennen JDL Vintage Paint- kalkkimaalilla maalausta? Yleensä pinta ei tarvitse pakollista esikäsittelyä, mutta pyyhintä liasta ja pieni hionta ei ole koskaan pahitteeksi. Ainoastaan petsattu puu ja käsittelemätön tammi, sekä mänty saattavat tarvita ensin Primer&Sealer- pohjustusaineen esikäsittelyksi kalkkimaalin alle estämään maalin värjäytymistä.

 Rust Olemin ohjeissa sanotaan puolestaan näin:

Remove all dirt, grease, oil, salt and chemical contaminants by washing the surface with soap and water and let dry. Remove loose paint and rust with a wire brush osandpaper. Lightly sand glossy surfaces. Remove any wax by lightly wiping the surface with mineral spirits.

Nämä ovat aivan normaaleja esivalmisteluja, samat kuin mitkä tein maalatessani keittiön kaappien ovet kalustemaalilla. Keittiö on kohde, joissa pinnat likaantuvat helposti ja puhdistettavuus ja kestävyys ovat tärkeitä. Annie Sloanin sivuilla todetaan, että keittiönkaappeihin sivellään vähintään kaksi kerrosta kalkkimaalia, jonka jälkeen 2-3- kerrosta vahaa. Yhteensä siis vähintään viisi kerrosta, vaikka tuotetta mainostetaan sanoilla: "Usein kertasively riittää". Kalustemaalilla pääsin kolmella: pohjamaali ja kaksi kerrosta varsinaista maalia. Kalkkimaali vahoineen on siis huomattavasti työläämpi ja pintana huonommin kestävä vaihtoehto kuin kalustemaali. 

Kalkkimaali saattaa tosiaan tarvita pohjamaalin (primer, sealer), joka estää joko puun tai aiemmin maalatun värin siirtymistä uuteen maalipintaan.  Aloitteleva maalari saattaa olla ihmeissään. Ei tarvita pohjatöitä eikä pohjamaalauksia, vaikka jälkimmäiseen on olemassa oma tuotekin?
Kuvassa alla näkyy lopputulos kokeillessani kalkkimaalausta metallitarjottimelle. Kalkkimaalaus lilalla, koristekuvio vaalealla kalkkimaalilla kakkupaperin avulla. Siinä vaiheessa kaikki vielä hyvin. Kun levitin saman sarjan lakan päälle, alkoi tarjottimen punainen väri puskea läpi. Tässä on vain pienehkö tarjotin. Entä jos on maalannut suuren lipaston?

Aamulehden artikkelissa yrittäjä Ida Alakorpi toteaa näin:

Paljon erilaisilla efektimaaleja sivellyt Alakorpi ei aivan sataprosenttisesti lämpene kalkkimaali-innostukselle.
- Toki kalkkimaalin kuivuminen tapahtui huikean nopeasti, ja tarttuvuus on hyvää. Pidän sitä silti paljon työläämpänä kuin normaaleja maaleja. En myöskään pidä siitä, että kalkkimaalin päälle piti levittää vaha, jotta siitä saadaan kulutuksen kestävä, Ida Alakorpi sanoo.
Alakorpi ei usko kalkkimaalin eristävän puukvartseja, mitä ei tee normaali vesiohenteinen kalustemaalikaan.
- Nämä pinnat tarvitsevat maalin alle oksalakan tai multistopin, joka eristää kvartsit.
– Jos niitä ei eristä, tulevat oksankohdat vaaleista sävyistä läpi keltaisena.

Olen itse varsin laiska maalari. Haluan maalata saman kohteen elämäni aikana mieluusti vain kerran tai ainakin mahdollisimman harvoin. Kun maalaan, teen pohjatyöt huolella. Valitsen tarkoituksenmukaisen ja kestävän vaihtoehdon. Kestävyys on yksi ekologisuuden mittari. Joskus valintani on vesipohjainen, joskus liuotinpohjainen, kuten lakka ulko-oveen tai keittiön välitilan kaakelimaali. Maalla saunarakennus on puolesaan käsitelty aidolla punamultamaalilla ja sisäpanelit pellavaöljyä sisältävällä kuultovärillä. Maalauspinnan kestävyys mitataan vuosissa tai vuosikymmenissä. Kovin usein keskusteluissa näkee kommentteja, joissa työ on tehty muutama kuukausi sitten. Lyhyen ajan perusteella ei voi tehdä johtopäätöstä, kestääkö pinta vai ei - paitsi jos jo siinä ajassa pinnassa on kulumajälkiä.

Kun nuhruinen esine maalataan, jälki on aina mullistava, oli työ tehty sitten kalkkimaalilla tai kalustemaalia. Kalkkimaali ei ole mikään ihmemaali, joka sopii aivan kaikkeen. Kalkkimaalareita kehotan perehtymään tuotteisiin ja ohjeisiin, jotta iso työ ei mene hukkaan.

Seuraava oma maalausprojektini on ikkunanpokat, perinteisesti pellavaöljymaalilla. Kaikille maalareille onnistumisen iloa - teki sitten sileää tai maalaisromattista shabby chic -pintaa.

Keittiöremontti - kaakeleiden maalaus

Keittiöremontti on aivan loppusuoralla. Uudet tasot ovat paikallaan, enää on jäljellä välitilan kaakeleiden ehostus. Pähkäilin eri vaihtoehtojen välillä, poistaako kaakelit kokonaan ja laittaa niiden tilalle levy tai kenties lasi, vaiko pinnoittaa seinä tai vain yksinkertaisesti maalata vanhat kaakelit. Koska kyseessä on pientä pintaremottia -kokeilu, päädyin kaakaleiden käsittelyyn. Siinä ei tarvita kuin purkki maalia ja työvälineet.

Maalaushan olisi tietysti kannattanut tehdä ennen uusien tasojen asentamista, mutta aina aikataulutus ei mene nappiin. Ennen maalamista nimittäin pitää poistaa silikonisaumat. Olisi ollut luontevaa pestä seinä huolella, sitten poistaa silikonit, maalata kaakelit ja asentaa uudet tasot. Nyt jouduin poistamaan upouudet silikonit, kun en tajunnut sanoa asentajalle, että jättää sen homman väliin. 

Kaakelit ja saumat pestään huolella. Käytin kidesoodaliuosta ja karkeaa sientä. Huuhtelu ja annetaan kuivua hyvin. Maalaamiseen käytin Ronseal -kaakelimaalia, puhtaan valkoista. Värisävyt löytyvät täältä. (Kyseisen tiedoston nimessä on muuten koominen kirjoitusvirhe "Kakkelimaalin värisävyt.jpg")

Maali on erilaista kuin tavalliset lateksi- tai alkydimaalit. Kaakelimaali on samaan aikaan sekä valuvaa että tahmeaa. Maalaus ylhäältä alaspäin tasaisin vedoin. Olen elämäni aikana maalannut kaikennäköistä, seinistä huonekaluihin, mutta tämä vaikutti hieman hankalalta - etenkin toinen kerros. Ohjeissa sanotaan, että toinen maalikerros saattaa olla tarpeen silloin, jos maalataan tummia tai runsaasti 
kuvioituja kaakeleita. Alkuperäinen kaakelin väri oli vaalea, joten se peittyi suhteellisen helposti. Päätin kuitenkin maalata toisen kerroksen, koska en ollut täysin tyytyväinen lopputulokseen. Toisen kerroksen voi maalata vasta vuorokauden kuluttua. Toinen kerros olikin haastavampi  kuin ensimmäinen. Maali tasoittuu - ja valuu - vähän viivellä ja jos sitä yrittää korjata, tulee helposti suttuisia kohtia. Niille, jotka vaativat sadan prosentin onnistumisen ja täysin sileän pinnan, en voi suositella kaakelien maalausta. Mutta jos haluaa raikastaa tai uudistaa keittiön ilmettä ilman isompaa remonttia, pensseliin tarttuminen on oiva vaihtoehto. Yleisilme kirkastui noin puolella litralla maalia, vaikka maalasin kahteen kertaan ja pienet epätasaisuudet eivät häiritse, vaikka ne lähemmällä tarkastelulla huomaakin. Maalaus oli siis tässä kohdassa paikallaan. Saumat on mahdollista maalata erikseen muulla värillä, mutta jätin ne valkoisiksi. En kaipaa ruudukon korostamista.

Mikään ekomaali kaakelimaali ei ole. Kaakeleiden pinnassa ei pysy ihan mikä tahansa. Pinnan täytyy kestää vettä ja vähän kolhujakin, joten maali on oltava tiukkaa. Kannattaa maalata ajankohtana, jolloin voi pitää voimakasta tuuletusta. Maali nimittäin haisee melkoisesti, eikä liuotinhöyryjä ole hyvä hengitellä. Noudata muuenkin käyttöohjeita: käytä suojakäsineitä, sillä maali sisältää herkistäviä aineita sekä huolehdi jätteistä. Sinänsä ristiriitaista, että maalipurkin kyljessä annetaan ohjeet suojakäsineistä ynnä muista. Kuitenkin samantapaisia -ei samoja, mutta yhtä herkistäviä - aineita käytetään esimerkiksi rakennekynsissä. Valintakysymyksiä.

Seuraavassa keittiöremonttitekstissä teen yhteenvedon koko hommasta.

Kaikki keittiöremonttiin liittyvät kirjoitukset löytyvät klikkaamalla oikean reunan tunnistetta "keittiöremontti".

Keittiöremontti - tasot

Keittöremontissani on ollut pitkä, pitkä tauko. Toisaalta vähitellen tehdessä ei asialla niin väliä olekaan. Keittiö on ollut käytössä koko ajan. Viimeisinä asioina olivat tasot ja välitilan kaakelit. Vanhat tasot olivat puujäljitelmälaminaattia. Kellertävänruskea väri ei vaan sovi silmään, ei sitten millään ja tasojen reunassa olevat puulistat olivat jo aika kulahtaneet ja parista kohdasta hiukan irti. Huono selitys, ne olisi voinut kiinnittää ja siistiä. Pääsyy vaihtoon oli siis väri.

Perhe ilmaisi materiaalitoiveeksi kiven tai vastaavan. Aluksi päädyimme kvartsikomposiittiin. Värivalikoimaa löytyy runsaasti. Meillä oli toiveena harmaa, ei ihan vaalea, mutta ei tummakaan. Kvartsikomposiitissä on luonnonkvartsia noin 95 % ja sideaineena hartsi. Kvartsikomposiitti sietää lämpöä, mutta sen kuumuudenkesto on graniittia alhaisempi. Hintaa moisella on kuitenkin niin paljon, että tuumimme toisen kerran, sillä keittiössämme on tasopintaa paljon. Pelkkä tasojen vaihto olisi kustantanut yli 5000 euroa. Kun koko keittiöremontin ideana on tehdä tarvittavat muutokset kustannustehokkaasti, päädyimme lopulta laminaattitasoon, yksivärinen harmaa, suorilla reunoilla. Hinta puolittui.
Toiveena oli aavistuksen tummempi harmaa, mutta hyvä tämäkin. Muutos on melkoinen, vai mitä?

Lieden takana olevan pikkutason reuna on lujilla uunista puhisevien kuuminen höyryjen takia, joten korokkeen etureuna katettiin alumiinilistalla. Havaitsimme oitis, että metallilistaa tarvittaisiin myös kolmion mallisen laminaattitason reunaan, mutta sellaisen voin hankkia ja kiinnittää itsekin.

Pyysin asennusmiestä lisäämään kahteen usein käytössä olevaan vetolaatikkoon hidastimet. Kolisevien laatikoiden takia ei tarvitse vaihtaa kaikkea, vaan asian voi korjata helposti. Täällä juttua ovien vaimentamisesta.

Tämän jälkeen on jäljellä enää välitilan kaakeleiden ehostaminen. Jos joku olisi ollut fiksu, niin olisi hoitanut sen ennen tasojen vaihtoa, mutta kun ei ollut niin ei. :)

 Kaikki keittiöremonttiin liittyvät kirjoitukset löytyvät klikkaamalla oikean reunan tunnistetta "keittiöremontti".

Keittiöremontti - pistorasioiden paikkojen järkeistäminen

Sattuipa osuva kirjoitus silmiin Helsingin Sanomissa. Jutussa ihmetellään, miksi töpseliä ei saa irti.

"Kaikissa pistorasioissa on valmiina lapsisuoja, minkä vuoksi töpselin molempien tappien pitää osua reikiin yhtä aikaa, muuten tapit eivät mene sisään. Se on tosi hankalaa, jos pistorasiaa ei näe.
Ihmettelenkin, miksi keittiön ja kylpyhuoneen pistorasiat asennetaan usein mahdollisimman vaikeaan paikkaan valaisimeen yläkaappien alle, uusissa asunnoissa vielä kaapin etureunaan listan taakse.
Olen juuri nähnyt tuliterän senioriasunnon, jossa pistorasiat oli asennettu näin.
Siinä ei ole paljon ajateltu asukasta. Pitää käydä melkein rähmälleen työtason päälle nähdäkseen, mihin pistoke pitää työntää ja kuinka päin.
...
Ihmettelen, miksei pistorasioita asenneta sopivalle korkeudelle seinään, josta reiät näkee helposti. "

"Samaa ihmettelen minäkin. Lisäksi yläkaappien alle sijoitetut pistorasiat ovat esteettinen haitta. Eihän se pistorasia sieltä näy, mutta ne roikkuvat johdot näkyvät, niin kuin esimerkiksi ylemmässä kuvassa.

Keittiöremontissamme poistettiin vanhat loisteputket, joiden yhteydessä oli pistorasiat. Kumpaankin nurkkaan asennettiin kulmamalliset pistorasiat ja pariin paikkaan keskelle kaapistoa perinteisesti yläkaappien alle pari uutta pistorasiaa. Kulmaan sijoitetut pistorasiat ovat kahvinkeittimelle ja leivänpaahtimelle, mutta riittäähän noista useammallekin laitteelle. Yläkaappien alle olevat tehosekoittimelle, vatkaimille ja muille harvemmin käytetyille vempaimille. Kompromissi, mutta toimii. Moderneissa keittiöissä on pöytätasoista nousevia pistorasioita. Jos kahvinkeitin on jatkuvasti kiinni pistorasiassa, niin mihin tarvitaan liikkuvaa ja kalliimpaa ratkaisua, kun asian voi hoitaan näinkin? "Keep it simple" toimii tässäkin. Reiät näkee helposti, eikä johto roiku näkösällä. Normaalisti keitin on pistorasian edessä (täällä kuva), nyt kiskaisin sen syrjään kuvaa varten. Vastaavanlainen ratkaisu on siis leivänpaahtimelle.

Keittörempasta puuttuvat enää välitilojen freesaus ja tasojen vaihto, sitten on on valmista. Loppu häämöttää.

Keittiöremontti - paikka tiskiharjoille

Keittiöremontti on nytkähtänyt taas hiukan eteenpäin, kun roskiskaappi sai pientä täydennystä . Uuden jätevaunun päälle jäi hyvin tilaa. Pohdin aikani, millaisen hyllyn siihen laittaisi. Kunnes tajusin taas kurkata  Lanka- ja muovin -sivuille. Sieltähän se löytyi, juuri sopiva ulosvedettävä ja irrotettava, pestävä ja kestävä metallihylly. En vaan tajunnut tilata samassa yhteydessä kuin jätevaunua. Tilasin hyllyn lopulta rautakaupan kautta, niin ei tarvinnut maksaa toimituskuluja. Nyt hylly on paikoillaan ja tiskiharjoille ja -aineille on oiva paikka. Lähellä käden ulottuvilla, mutta kuitenkin piilossa.

 

Kaikki keittiöremonttiin liittyvät kirjoitukset löytyvät klikkaamalla oikean reunan tunnistetta "keittiöremontti".

Keittiöremontti - valaistus

Pieni päivitys keittiöremontin tilanteenseen. Juuri ennen joulua saatiin hommattua ja asennutettua valaistus. Kolmen vanhan loisteputken tilalle asennettiin koko kaapiston mitalta led-kiskoa - myös liesituulettimen taakse ja kuivauskaapin alle. Kuivauskaapin kohdalle ei vaan saa tulla liitoskohtaa. Palikat valitaan ja asennetaan siten, että metrinen pätkä on yhtenäisenä kuivauskaapin alla. Valokiskon kiinnitettiin kaapiston alapuolelle noin puoleen väliin. Näin se antaa tasaisimman valon, eikä etureunan lista varjosta. Työvalaistuksen voi sytyttää oikealla olevan mikroaaltouunin alapuolelle ruuvatusta kytkimestä. Yhdellä läpsäisyllä saa työtasot valaistuksi. Yleisvalaistusta ja tunnelmointia varten liimattiin kaapistojen päälle ledvalonauha (300 Lm/m) sekä ruuvattiin litteä 50 cm valolista vitriinin etureunaan.

 

Keittiöremontti - ensimmäisen vaiheen kustannukset

Keittiöremontti on välivaiheessa. Monta ongelmakohtaa on jo tässä vaiheessa hoidettu kuntoon:

• sokkelit vaihdettu
• kaapistojen ovet ja laatioiden etulevyt maalattu
• ovet hidastettu
• jätevaunu uusittu
• laatikostojen sisuksia uusittu 

Keittiön yleisilme on paljon siistimpi ja valoisampi sekä toiminnallisuus parantunut selvästi. Kuvat on muuten otettu tänä aamuna. Tiskipöytä on raivattu, mutta ikkunan viereisellä tasolla on kaikenlaista remppaan liittyvää roinaa. Aamuaurinko paistaa kirkkaasti keittiöömme, mistä tulee hyvälle tuulelle, vaikka pitääkin vähän siristellä.

Uusi jätevaunu rullaa hienosti ja ovet eivät pauku. Jätevaunut yläpuolelle on tulossa hylly, joka on tilattu, mutta ei vielä noudettu saati asennettu. Lanka- ja muovin valikoimissa on nimittäin myös metallinen ulosvedettävä taso, joka sopii passelisti jätevaunun päälle. En vaan moista hoksannut ennen kuin näin sellaisen rautakaupassa. Ratkeaa sitten ongelma siitä, missä säilyttää tiskiaineet, hankaussienet ynnä muut.  Maalaamisessa on pientä stilisointia vielä. Avohyllyissä olevat puiset laatikot on vielä maalaamatta. Kukahan sen tekisi? (Lähtee katsomaan itseään peilistä.)

Oman ajan ja hikipisaroiden lisäksi kului euroja seuraavasti. :

Kustannukset	€
Sokkelit ja peitelevyt	30
Sokkelien ja peitelevyjen asennus	250
Maalit ja maalaustarvikkeet	99
Suojakartonki	10
Kaksi kaapiston ovea toimituskuluineen	87
Ovien hidastimet toimituskuluineen	118
Jätevaunu	138
Jätevaunun hidastin   Jätevaunun   yläpuolinen taso kiskoilla	12   59
Patavaunut (4 kpl)  + pohjalevyt	130
Toimituskulut (jätevaunu ja patavaunut)	23
Lokerikot laatikoihin	21
Yhteensä	919 €

Kaikki tarvikkeet on ostettu normaaleilla hinnoilla. Sokkelit asensi ammatti-ihminen, joten siitä tuli suurin yksittäinen kuluerä. Ilman sitä kokonaiskulut olisivat noin 670 €. Sokkelihomma ei lopulta mennyt ihan niinkuin Strömsössä, mutta palaan siihen valaistuksen yhteydessä. Alle tonnilla saa tehtyä melkoisia muutoksia, jos vaan riittää tarmoa maalata ja väkertää. Mutta homma jatkuu. Seuraavaksi trimmataan valaistus ja tasot, kumpaankin on tarjoukset olemassa, mutta toteutusajankohta on vielä auki. Sillä välin vietetään vähän kissanpäiviä ja nautitaan siitä, mitä on jo saatu aikaan. Kissan nimi on muuten Manu.

Kaikki keittiöremonttiin liittyvät kirjoitukset löytyvät klikkaamalla oikean reunan tunnistetta "keittiöremontti".

Keittiöremontti - pientä säätöä hyllyissä ja laatikoissa

Tässä keittiöremontissa hommat tehdään silloin kuin omaan aikatauluun sopii (lue, silloin kun huvittaa), siispä päivityksissä on ollut pientä taukoa.

Syvät kaapit ovat mahdottoman epäkäytännölliset, niinpä asensin kahteen alakaappiin ulosvedettävät korihyllyt, matalan ja syvän. Alempaan voi laittaa vaikka tyhjät pullot. Korivaunut tilasin samasta paikasta kuin jätevaunun Lanka ja muovi- nettikaupasta. Kaksi matalaa koria pohjalevyineen maksoi 61 €.Syvät ovat hiukan kalliimmat.

 

Aterinlaatikot saivat uudet sisuskalut. Vanhat olivat laatikostoihin liian pienet ja siirtyivät paikoiltaaan laatikkoja suljettaessa ja avattaessa. Alle laitettu hyllypaperi ruttaantui rumasti.

Joskus viihtyvyys on pienestä kiinni. Oikean kokoiset lokerikot pitävät nyt aterimet hyvässä järjestyksessä. Samalla tuli siivottua ja järjestettyä laatikot.

Jääkaapin yläpuolisessa kaapissa oli ärsyttävä yksityiskohta. Kaappi on 120 cm leveä ja ilman väliseinää. Noin leveä hyllylevy notkuu ja näkyy rumasti. Vika on kaiken lisäksi hankala korjata, sillä hyllyä pitää joko tukea tai jollain konstilla saada asennettua väliseinä. Liian hankalaa. Pitkän pohdiskelun jälkeen keksin ratkaisun. Ostin valkoiseksi maalattua metallista U-kiskoa, joka sopii mitoiltaan hyllylevyn reunaan. Katkaisu sopivan mitaiseksi ja liimaus paikalleen. Hylly on edelleenkin hiukan notkolla, mutta tilanne parani ja lopputulos kelpaa meille. Puhdas valkoinen ei myöskään erotu niin selkeästi kuin kellastunut hyllyn reuna. Kuvat ennen ja jälkeen.

Seuraavassa remonttikirjoituksessa teen yhteenvedon siitä, kuinka paljon homma on maksanut tähän mennessä.

Kaikki keittiöremonttiin liittyvät kirjoitukset löytyvät klikkaamalla oikean reunan tunnistetta "keittiöremontti".

Keittiöremontti - leikkuulaudat

Keittiöremontissa on pieni tuumaustauko, mutta laitan teille pari päivitystä jo tehdyistä hommista. Keittiönremontin maalausvaiheessa, kun irrottelin laatikostojen etulevyjä sain oivalluksen. Kai tiedätte puiset, naarmuiset leikkuulaudat, joissa muhii entisten asukkaiden jäljiltä kenties vuosien tahrat - ei kovin houkutteleva vaihtoehto leivän tai vihannesten leikkaamiselle. Keittiössämme on ulosvedettävät jo parhaat päivänsä nähneet leikkuulaudat, joita emme ole käyttäneet varsinaiseen tarkoitukseensa. Ne toimivat lähinnä irtonaisten leikkuulautojen varastona. Lähtötilanne oli siis tällainen:

Tuumin, pitäsikö hankkia jostain uudet levyt tai kentien vaihtaa tilalle laatikko, mutta hoksasin, että lautojen kääntöpuolet ovat ihan kuin uudet. Laiskuus iski, en jaksanut lähteä metsästämään tai teettämään uusia, vaan päätin trimmata vanhat.  Ruuvasin kiskot irti. Levyyn jääneisiin ruuvinreikiin tipautin puuliimaa ja naputin reikiin päästä kavennetut tulitikunpätkät ja kuivumisen jälkeen tasoittelin puukolla ja hiekkapaperilla. Pikku askartelu, joka ei edes vienyt kauaa.

En halunnut kastella kuivaa puuta ennen kuin olin käsitellyt käyttöön tulevan puolen. Näytin siistille puolelle hiekkapaperia ja käsittelin laudan pariin kertaan elintarvikekäyttöön sopivalla työtasoöljyllä. Vasta sitten jynssäsin naarmuisen puolen vedellä, tiskiaineella ja juuresharjalla. Annoin kuivua ja kiinnitin kiskot takaisin. Ylemmän levyyn etureunan alle ruuvasin puulistan, jotta laudan saa kätevämmin vedettyä esiin.

Kaappeja siivotessani löysin ammoin ostaneeni magneettilistan. En muistanut, mihin olin sitä aikanaan suunnitellut, mutta väliäkös sillä. Nyt magneettilistalle löytyi hyvä paikka. Ruuvasin sen kiinni ylempään leikkuulautaan, ja voila - sain keittöveitsille oivan  säilytyspaikan. Vino asennus johtuu pelkästään listan kokonaismitasta, muuten se ei olisi mahtunut. Jos joku aikoo varta vasten hankkia magneettilistan veitsiä varten, kannattaa ottaa lyhyempi. Pieni ajatusvirhe asennuksessa tuli. Näiden kuvien jälkeen listan olen kääntänyt listan siten, että ylempi pää oikeassa reunassa. Ensimmäinen versio kun oli vasenkätinen ja meillä on vain oikeakätisiä.

Hintaa tälle ei etukäteen suunnitelulle remontille on työtasoöljypullon verran, jos unohdettua magneettilistaa ei huomioida. Vaan eipä sellainenkaan paljon maksa. Työtasoöljyä kului sitä paitsi mitättömän vähän.Palaan aiheeeseen myöhemmin. Mitä muuta puutasoöljyllä voi tehdä.

Kaikki keittiöremonttiin liittyvät kirjoitukset löytyvät klikkaamalla oikean reunan tunnistetta "keittiöremontti".

Keittiöremontti - paukkuvien ovien vaimentaminen

Eräs tuttu kommentoi keittiöremonttinsa jälkeen, miten mahtavaa on kun kaapinovet eivät enää pauku. Hiljaisuutta varten ei tosin tarvita uusia ovia ja kaappeja. Meteliin ovat syynä saranat. Niitä on saatavana tavallisina tai hidastettuina. Jälkimmäiset osaavat sulkea oven hissun kissun, tavalliset päästävät oven vauhdilla kiinni. Keittiömme on sen ikäinen, että hidastettuja saranoita ei vielä ollut käytössä tai ainakaan niitä ei meidän kotonamme ole yhdessäkään ovessa.

Ennen kuin lähtee saranoiden vaihtoon, kannattaa tarkistaa, millaiset saranat ja minä merkkiset saranat ovissa on. Joihinkin saranoihin voi nimittäin hankkia lisäosan, joka vain napsautetaan saranaan kiinni. Helppoa kuin mikä. Meillä saranat ovat Blum-merkkisiä, mutta sen verran vanhoja, ettei lisäosa sovi. Uudempiin Blumeihin, joissa on neliskanttinen reikä saranan "varressa", lisäosan voi kiinnittää.  Vaihtoehtona oli vaihtaa saranat kokonaan tai hankkia irrallisia hidastimia, jotka ruuvataan kaapin runkoon. Päädyin jälkimmäiseen. Hidastimia tarvitaan yksi kappale saranoiden väliin. Korkeaan kaappiin kaksi, matalampiin yksi. Toimivat tosi hyvin.  Tilasin hidastimet netistä hintaan 4 € kappale. Hiljaisuus ei maksa paljon ja asennus on helppoa. Mittaaminen ja ruuvaaminen käy kätevästi, kun tekee pahvista sapluunan, johon on merkitty ruuvinpaikat.

Umpinaisessa kaapissa hidastin ei haittaa ulkonäöllisesti mitään, mutta lasivitriiniin ostin uudet hidastetut saranat (yksi per ovi), koska en halunnut kaappiin lisää härpäkkeitä.Maustekaapin syvyys ei riittänyt hidastimen asentamiseen eikä yllättäen myöskään hidastetuun saranaan, joten hankin tappimalliset. Ehkä paras olisi kuitenkin ollut sisänurkaan asennettava malli? Hidastimet tilasin sieltä, mistä ne kätevimmin sain hankittua. Saranat ja tappimalliset ostin kohdalle osuneesta liikkeestä. Kaikki normaalihintaan.

Hidastimet eivät toimi laatikoissa. Tätä en tietenkään uskonut, vaan hankin hidastimet myös laatikoita varten. Kokeilu varmisti valmistajan tiedon - ei toimi ei. Laatikoita pohdin myöhemmin ja toisaalta ne eivät edes sisältyneet alkuperäiselle  ongelmakohtalistalle. Nyt minulla on - onnekseni - ylimääräisiä hidastimia, jotka ruuvaan vaatekomeroihin ja kylpyhuoneen kaappeihin. Ja jos loppuu kesken, niin hommaan lisää. Asumismukavuus parenee melkoiseti tosi helpolla konstilla. Tehkääpä kotona pieni ylläri. Asentakaa hidastimia salaa, silloin kun muu perhe ei ole kotona.

Kehotin poikaani testaaman ovet, paiskaamaan kiinni ja katsomaan, miten käy. Kaikkiin muihin on tuolloin asennettu hidastimet, paitsi maustekaapin oviin. Armoton rysäys ja helähdys, pelkäsin että pippurit ja curryt lentävät lattialle, sillä tietysti poika paiskasi maustekaapin oven. Miesväen korvissa on joku suodatin? 

Kaikki keittiöremonttiin liittyvät kirjoitukset löytyvät klikkaamalla oikean reunan tunnistetta "keittiöremontti".

Keittiöremontti - uusi jätevaunu

Pari ämpäriä, sekaroskat ja biojäte, se nyt vaan ei nykyisin enää riitä jätteiden lajittelussa. Meillä oli tiskipöydän alla kapea jätevaunu, jossa oli kaksi vähän isompaa ja yksi kapea jäteastiaa. Lajittelukapasiteettia tarvittiin tiukasti lisää, metallille, lasille ja kartongille omansa. Lisäksi roskiskaapin ovet (2x30 cm) olivat kammottavassa kunnossa. Päätin vaihtaa kaksi kapeaa ovea uuteen 60 cm oveen ja hommata kunnollisen jätevaunun. Ovien hankkimisesta olen kertonut jo aiemmin täällä. Kuvassa vanhan systeemin purku on jo lähtenyt liikkeelle.

Jätevaunun löysin Lanka ja Muovi Oy:n nettimyymälästä, hintakaan 138 € ei ollut paha verrattuna siihen, mitä keittiöliikkeissä saa mekanismeista maksaa. Lisäksi ostin hidastimen, vähän yli kympin ja tietysti pitää lisätä myös toimituskulut. Vaunussa plussaa on tukeva rakenne, ei mitään rimpuloita vääntyviä kehikoita, vaan jämäkkä metallirunko, joka valmistajan sanojen mukaan kestää 100 kg painon. Kehikkoon voi valita neljä, viisi tai kuusi sankoa. Lisäksi tuote on valmistettu Suomessa. Langalla ja Muovilla ei muuten ole osaa eikä arpaa tähän kirjoitukseen, he ovat vain toimittaneet vaunun normaalihintaisen tilaukseni mukaan.
Irrotin pesuallaskaapista vanhan vaunun kiskot, jynssäsin kaapin puhtaaksi, kittasin pohjan reiät ja maalasin kaapin lattian. Tässä vaiheessa maalaamista oli ollut jo sen verran, että minimoin homman, eikä kaappi itse asiassa pesun jälkeen ollut ollekaan niin pahassa kunnossa kuin ajattelin. Vai miltä näyttää?

Vaunun asennus sujui varsin helposti selkeiden ohjeiden ansiosta. Hidastimen ruuvaamisessa kaapin pohjalle tuli pientä sekoilua, mutta ihan oma vika. Mitäs yritin oikaista, enkä noudattanut kirjaimellisesti annettuja ohjeita. Kiinnitin hidastimen ensin väärään kohtaan. Nyt kelpaa, vaunu vetäytyy itsestään takaisin kaappiin, kun irrottaa vetimestä - vai onkohan meillä ovat kaapit vinossa? Yhtä kaikki, kätevää on. Hidastus toimii, mutta ei ehkä ole niin hiljainen kuin voisi, vaan vaunu pitää hiljaisen kolahduksen mennessään kiinni. Vaikka kyseessä on varsin mitätön juttu, valmistaja voisi ehkä tätä vielä kehittää.

Ostin pitkän tankomaisen vetimen, johon voi ripustaa käsipyyhkeen. Kätevää, kun käsipyyhe on aivan altaan vieressä, sananmukaisesti käsien ulottuvilla. Nyt pitää vielä hommata jätekaappiin vaunun yläpuolelle hylly, johon saa tiskiaineet ja muut sellaiset. Ja sellainenhan löytyi. Olisi kannattanut tilata samalla kuin jätevaunu. Lue hyllystä lisää täältä. 
Projekti onnistui paremmin kuin odotin - myös muun perheen mielestä. Kai uudesta jätevaunusta voi olla onnellinen?

Kaikki keittiöremonttiin liittyvät kirjoitukset löytyvät klikkaamalla oikean reunan tunnistetta "keittiöremontti".

Keittiöremontti - kaapinovien ja avohyllyjen maalaus

Vihdoinkin pääsen kertomaan keittiöremontin etenemisestä. Maalausurakka on lähes päätöksessä - ainakin toistaiseksi. Pyökinväriset avohyllyt ja laatikostot ovat nyt valkoiset ja ovet siistit. Työ sujui hitaammin kuin ajattelin, vaikka näissä asioissa minulla riittääkin kärsivällisyyttä. Periaatteena kun on, että juuri nämä kaapit maalaan elämäni aikana vain kerran. Kun teen, niin teen kunnolla.
Maalausurakan loppusuoralla siivosin vielä laatikostot. Ne oli tyhjennettävä, kun kiinnitin etulevyjä takaisin paikoilleen. Löysin keittiötarvikkeiden joukosta pari Batmania. Näitä hemmoja on aikanaan käytetty syntymäpäiväkakun koristeena. "Prinsessakakussa" kelmulla päällystetyn talouspaperirullan sisään laitetaan barbie-nukke. Kakku toimii prinsessan hameenhelmana. Meillä kakusta on juuri hyppäämässä Batman. Nämä oli pakko laittaa näkösälle. Pojat tosin tuumivat, että tuskin jäävät pysyviksi koristeiksi. Ai miten niin?

Maalaustarvikkeet kävin hakemassa läheisestä maaliliikkeestä, jossa on asiantunteva palvelu. Työvälineiksi suositeltiin vaahtomuovitelaa, jolla kuulemma saa hyvän pinnan sekä maalaamista siten, että ovet paikoillaan. Aiemmin olin saanut ohjeeksi eräältä tutulta, että ovet kannattaa maalata vaakatasossa, jotta maali tasoittuu paremmin. Helat pitää ottaa irti, mutta entäpä saranat, jos kerran maalaa ovet paikoillaan?

Ankarasti pohdittuani tein kompromissin: puhdistin pinnat siten, että ovet olivat paikoillaan. Ensin kaikki yläkaapit valmiiksi ja sitten alakaapit. Irrotin ovet ja laatikoiden etulevyt ja maalasin niiden sisäpuolet lattialla pohjamaalilla sekä kerran varsinaisella maalilla. Sitten asensin ovet ja etulevyt takaisin paikoilleen. (Ja jos joku on uusimassa saranoita, se tehdään tässä vaiheessa. Saranoista lisää myöhemmin.) Saranoiden lähelle ei tarvinnut enää maalitelan kanssa mennä. Maalaaminen on itse asiassa yksinkertaisempaa ja helpompaa, kun ovet ovat pystysuorassa. Niitä ei tarvitse käännellä maalauskertojen välissä. Kääntelyrumba olisi ollut melkoinen, jos olisi tehnyt kaiken vaakatasossa. Paikallaan oleviin oviin ei pääse putoamaan roskaa ja pölyä kuten vaakasuorassa makaaviin. Hyttysiä ja kissankarvoja jouduin silloin tällöin nyppimään maalatusta pinnasta. Helpommalla pääsee, jos maalaa vain ovien ulkopinnat, mutta halusin maalata myös sisäpinnat. Että on sitten siistiä, kun kaappiin kurkkaa. Kaappien runkoja maalailin niiltä osin, kuin niitä on näkyvissä. Siistin kaapit sisäpuolelta myöhemmin - siis siistin ja pesen. Maalaan vain tarpeen mukaan reunoja tms.

Pohjatyöt

Pohjatyöt on maalauksen tärkein vaihe. Niissä fuskaaminen kostautuu tavalla tai toisella. Jos ei viitsi tehdä pohjatöitä kunnolla, ei kannata edes aloittaa. Likaiselle pinnalle maali kun ei tartu, minkä tosin saattaa huomata vasta parin vuoden jälkeen, kun maali alkaa paikoitellen irrota. Maali ei myöskään peitä koloja ja epätasaisuuksia. Olen nähnyt komeron ovet, joihin on telattu maalia ilman kunnon pohjatöitä. Parisen vuotta ovet olivat suhteellisen siistit. Nyt niissä monia kohtia, joista vanha väri pilkottaa näkyvissä. Jos jäljen haluaa korjata, on maali poistettava ja sitten tehtävä pohjatyöt uudemman kerran. Tuplatyö siis, joten parempi tehdä kerran ja asianmukaisesti.Ennen kuin aloitat työn, suojaa lattia. Osta rulla suojapaperia ja peitä sillä keittiön lattia, niin ei tarvitse murehtia lattian naarmuuntumisesta tai maalipisaroista. Muovit ja sanomalehtipaperit kannattaa unohtaa.
Keittiön kaapeissa on aina rasvaa, etenkin hellan ympäristössä ja se rasva on pestävä pois huolella. Pesulioksena voi käyttää maalipesua tai kidesoodaa. Suojahanskat ovat tarpeen tässä hommassa. Kumpikin aine on emäksistä ja irrottaa rasvaa hyvin. Jynssäsin kaapit keittiösienen karhealla puolella. Normaalistihan karheaa sientä ei maalatuille pinnoille kannata käyttää lainkaan, sillä se naarmuttaa tehokkaasti. (Yksi tuttu pilasi auton maalipinnan moisella.) Mutta maalauksen pohjatöihin karhea sieni sopii hyvin, eipä tarvitse pesun jälkeen erikseen hioa pintaa. Pesuliuos pitää lopuksi pyyhkiä pois. Pyyhin jynssätyt pinnat rätillä, joka oli kasteltu lämpimällä vedellä. Koska emäksiset liuokset huuhtoutuvat aika huonosti ja pinta tuntuu usein niljakkaalta pyyhkimisen jälkeen lorautin huuhteluveteen tilkan parasta ennen päivämäärän ylittänyttä sitruunamehua. Piti laittaa etikkaa, mutta se oli loppu. Happamuus neutraloi pesuainejämät. Pesin pinnat siten, että ovet olivat paikallaan. Lopuksi tietty annetaan kuivua.
Mdf-pintoissa olevet turvonneet kohdat pitää korjata. Meillä pari ovea oli niin rokkoisia, että ne vaihdoin kokonaan. Pari pientä vauriota korjasin lakkakitillä. Terävällä puukolla turvonnut ja hapera mdf pois, päälle lakkakittiä, joka kuivuttuaan hiotaan tasaiseksi. Sitten maalaus normaalisti. Toinen tärkeä ohje - lue tuotteen käyttöohjeet. Minun varastosta löytynyt kittini oli päässyt kuivumaan, pelkkä purkin kansi eri riitä. Lakkakitin päälle kannattaa laittaa muovikelmu, ohjeissa luki. Olisi vaan joku (siis minä) joskus lukenut.

Pohjamaalaus

Vanhoille pinnoille suositellaan pohjamaalausta. Pohjamaali on ikään kuin liimaa vanhan ja uuden maalin välissä. Koska maalasin valkoisella, pohjamaalia ei sävytetty mitenkään. Muussa tapauksessa myös pohjamaali kannattaa sävyttää. Pohjamaali on liuotinohenteista, joten tuuletuksesta kannattaa huolehtia. Maalaus sujuu telalla mukavasti. Muovisen maalikaukalon suojasin roskapussilla, jonka vaihdoin aina kun aloitin homman. Maalaustelan käärin vanhasta lakanasta leikattuun kangasliuskaan, vähän kuin sideharsoa olisi kierretty ympäri, kostutin sen tärpätillä ja laitoin muovipussiin mahdollisimman ilmatiivisti. Pari telaa pilasin, kun laitoin pelkästään muovipussiin. Tärpätti haihtuu kovin helposti, varsikin kun sattui olemaan hellepäiviä ja sisällä lämmintä lähemmäs 30 astetta.

Maalaus

Pohdin maalatako vesiohenteisella vai liuotinohenteisella maalilla. Jos maalaisin paljon, suosisin vesiohenteista maalia, mutta nyt päädyin liuotinohenteisella kalustemaaliin, jota maaliliike suositteli. Pohjamaali on joka tapauksessa liuotinohenteinen. Jos joku tässä kohdassa pohtii,  miksi en valinnut perinnemaaleja, kuten pellavaöljymaalia, kannattaa lukaista Isyyspakkaus -blogin Tommi K:n kokemukset. Kellastunut maali ja uudelleen maalaus ei vaikuta mukavalta vaihtoehdolta.

Värisävyksi valitsin F497 (Paperi), puolihimmeä. Halusin neutraalin valkoisen, ei kellertävää, mutta ei myöskään kylmää - toimii. Kuten aiemmin kerroin kaksi ovea meni kokonaan vaihtoon, koska ne olivat niin huonossa kunnossa. Uudet ovet olivat valkoiset, mutta eri sävyä, niinpä maalasin ne aivan samoin kuin vanhatkin ovet. Nyt uusissa, kovalle kulutukselle joutuvissa ovissa on vahva maalipinta. Maalauksessa hankalinta oli avohyllyjen maalaus. Lokeroita kun on aika monta ja kahden rivin lokerot vielä laajenevat sisäänpäin. Lisäksi alunperin varsin tumma pinta vaati monta maalauskertaa. Kun valkosiin oviin riitti pohjamaali + kaksi kerrosta pintamaalia, lokerikkoja piti rullata neljäänkin kertaan. Hankalaa ja työlästä, jäseniä on kolottanut, mutta lopputulos on sen arvoinen. Kaapistojen kanssa meni aikaa noin yhdeksän päivää. Tunteja en laskenut, välillä oli pitkiäkin päiviä. Mikä parasta, maalausremontti ei estä keittiön käyttöä. Alla näkyy ero vanhan ja maalatun välillä, yläkaapit maalattu, alakaapit odottavat vuoroaan.

Vanhat vetimet pesin ja kiillottelin ja ruuvasin takaisin paikoilleen. Vaihtoon meni jätevaunu, mutta siitä lisää myöhemmin erillisessä kirjoituksessa. Jäljellä ovat valaistus, sähkötyöt ja tasot. Ne tekee joku muu, minä vaan suunnittelen. Välitilan kaakelipintaa pitää myös ehostaa jollain tavalla, mutta se tehdään tasojen uusimisen yhteydessä. Projekti  alkaa olla voiton puolella. 

Kaikki keittiöremonttiin liittyvät kirjoitukset löytyvät klikkaamalla oikean reunan tunnistetta "keittiöremontti".

Keittiöremontti - kaapistojen kohtalo

Keittiöremontti on muhinut päässäni pitkään. Pohdin erilaisia ratkaisuja ja haarukoin kustannuksia. Kysyin myös muiden mielipiteitä ja kokemuksia. Isoin ja ainakin meillä kustannuksiin eniten vaikuttava asia on se, mitä tekee kaapistoille ja oville. Vaihtoehtoja kun on monia.

• sekä rungot että ovet uusiksi
• vanhat rungot ja uudet ovet
• vanhat rungot ja ovien maalauttaminen.
• vanhat rungot ja ovien kunnostaminen itse.

Perusteluja kuulin monenlaisia.

• "Voihan sitä vaihtaa pelkät ovet. Miksi niitä runkoja vaihtaa, jos ne ovat kunnossa."
• "Ovet ovat kaapiston kallein osa, joten jos vaihtaa ovet saman tien kannattaa vaihtaa kaikki."
• "Joskus pärjää ihan vaan kahvoja vaihtamalla."
• "Uudessa keittiössä eivät ovet pauku."
• "Kannattaa laittaa kaikki uusiksi. Saa modernin ratkaisun."

Kun remontin kantavaksi teemaksi tuli, että tehdään tarvittava, mutta ei ylimääräistä, ratkaisu oli selvä. Vanhan erittäin siistit rungot säilytetään. Keittiö on toimiva ja siinä on runsaasti säilytystilaa. Runkojen heivaaminen energiajätteeseen olisi ollut hölmöläisten hommaa. Tuttu puuseppä maalta kertoi, että eräs asiakas teetätti uuden keittiön "kaikki pois ja uutta tilalle"-menetelmällä. Uudet rungot olivat lähes samanlaiset kuin vanhat, mutta kun oli pakko saada uutta. En välttämättä myöskään halua nykyisin muodissa olevia vaakamallisia yläkaapistoja. Ovathan ne kauniita, mutta se takia en ole valmis maksamaan tuhansia euroja.
Lause: "Ovet ovat kaapiston kallein osa..." ratkaisi ovien kohtalon. Jos kerran ehjiä runkoja ei kannata hävittää, miksi vaihtaa ehjät ovet? Varsinkin, jos ne kerran maksavat kaapissa eniten ja koska satavarmasti olisin päätynyt valkosiin sileisiin oviin - lähes samanlaisiin kuin nykyiset. Jos ovissa olisi ollut krumeluureja, olisin todennäköisesti päätynyt ovien vaihtoon. 

Jos kunnostaminen ja maalaaminen ei itselle maistu, voi ovet irrottaa ja maalauttaa. Jäljestä tulee tehdasmaisempaa kuin itse sutimalla ja telaamalla. Maalausfirmat myös hoitavat pakkeloinnint ja muut pienet ehostukset, joita oviin tarvitaan ennen maalausta. Koska minulla pysyy pensseli ja tela kädessä, päätin tehdä kunnostustyöt itse. Ovien paukkumisen, joka monesti vanhoissa kaapistoissa häiritse voi eliminoida ilman kaapistojen uusimisia. Palaan siihenkin myöhemmin.

Pari kullanarvoista uutta ovea

Tiskialtaan kohdalla alakaapin ovet olivat pahassa kunnossa, joten ne piti uusia kokonaan. Lisäksi uusi jätevaunu vaatii toisenlaisen ratkaisun. Kaksi kärsineen näköistä 30 sentin ovea nakataan jätteeksi ja tilalle asennetaan 60 sentin ovi, jotta kaappiin saadaan leveämpi jätevaunu. Koska en ole mikään remonttiekspertti, ovien hankinnassa oli hiukan päänvaivaa. Lopuksi vielä paloivat käämit. Selailin netissä keittiövalmistajien katalogeja, myös sen joka keittiömme on alunperin toimittanut. Nykyisin muodissa ovat teräväreunaiset ovet. Meidän 90-luvulta peräisin olevat ovemme ovat hiukan vanhahtavat, sillä niissä on pyöristetyt reunat. Pyöristyksiä on lisäksi monenlaisia. Netistä löytyvistä kuvista ei saanut selkoa, joskus tekstissä oli pyöristyssäde ilmoitettu, joskus ei.  Kun en saanut tolkkua oviin ja R-mittoihin, marssin erääseen keittiötä toimittavaan liikkeeseen. Ystävällinen myyjä lupasi toimittaa haluamani ovet pyöristetyillä reunoilla. Saranoita varten poraukset tehdään sähköpostilla ilmoittamieni mittojen mukaan. Kuulosti hyvältä - hintaa lukuunottamatta. Ovet ovat kuulemma vakio-ovia kalliimmat, koska ne pari ovea pitää erikseen ottaa linjalta. Hinta on 90 € kappale ja lisätoimenpiteet nostavat hintaa vielä lisää. Postitus kotiin maksaa 45 €. Tässä vaiheessa aloin nikotella. Entä jos ne tulevat liikkeeseen ja haen sieltä? Se maksaa 20 € ja kaikki yhteensä noin 290 €. Hämmästelin mielessäni, miten pari ovea voivat maksaa yhteensä lähes 300 € ja miksi maksaisin erikseen siitä, että pari ovea tulee muun kyydin mukana liikkeeseen? Lupasin palata asiaan sähköpostitse saranamittojen kera, mutta päätin, että selvitän vielä muitakin vaihtoehtoja.

Surffailin kotona uudemman kerran keittiösivustoilla ja löysin nettikaupan, jossa myytiin kaipaamiani sileitä, vakiomittaisia ovia pyöristetyillä reunoilla. Tarkistin mitat vielä kerran ja naputtelin tilauksen. Ovet saapuivat muutaman päivän päästä. Poraukset saranoita varten olivat juuri niin kuin olin ilmoittanut. Kokonaishinta oville oli 87 € toimitus mukaan lukien - se siitä erikoislisästä. Tapaamalleni keittiömyyjälle lähti sähköposti. Annoin palautetta siitä, että yritti veloittaa yli kolminkertaisen hinnan. Jos heillä ei ole kyseistä ovimallia tarjolla, olisi reilumpaa sanoa se suoraan. Joku raja asiakkaan aliarviointiin. Pari ovea on pieni kauppa, mutta toiminnallaan myyjä varmisti, että en enää jatkossa kyseisen liikkeen ovea avaa. Isäni antoi minulle aikanaan yhdeksi elämänohjeeksi: "Pidä aina puolesi, sillä kukaan muu ei sitä puolestasi tee." Tässä tapauksessa olisin maksanut 200 € ylihintaa. Kuluttajan on syytä olla tarkkana, eikä niellä ihan mitä vaan.

Maalaushommat ovat hyvässa vauhdissa, lihakset kipeinä ja kädet maaliläiskiä täynnä. Työtä riittää, mutta ainakin näkee kättensä jäljen. Lähiaikoina tulossa kirjoituksia maalauksesta kuvineen sekä uudesta jätevaunusta, joka saapui eilen. Kohta testiin joutuvat asennustaitoni. Meneekö osia väärinpäin ja kuuluuko kirosanoja?

Kaikki keittiöremonttiin liittyvät kirjoitukset löytyvät klikkaamalla oikean reunan tunnistetta "keittiöremontti".

Keittiöremontti - sokkelit

Keittiöremontti -  tai miksi sitä nyt sitten sanoisikaan - etenee hitaasti, mutta etenee kuitenkin. Kun olohuoneessa ja keittiössä hiottiin parketti, keittiökaappien puunväriset osat alkoivat näyttää entistäkin tunkkaisemmilta. Aikaisemmin sekä lattia että kaapiston puunväriset osat olivat tasaisen kamalia. Taidanpa muuten tehdä ihan erillisen kirjoituksen lattian kunnostamisesta. Itsekin kun ennen toimenpidettä surffailin netissä ahkerasti ja luin muiden kokemuksia.

Kaapistojen sokkelit yleensä laitetaan keittiöremontissa viimeisenä, mutta koska tämä on epätavallinen projekti, se tehtiin ensimmäisenä. Vanhat sokkelit repsottivat ja väri sopi tosi huonosti kauniiseen lattiaan. Punertavan pyökin värinen levy ei oikein mallaa juuri hiotun ja valkolakatun tammen kanssa. Lattioiden hiontaa varten sokkelit irroitettiin ja havaitsimme, että vanhoja, muovisia kiinnikkeitä oli mennyt rikki useita. Kun joku meidän perheestä vielä potki työn tiimellyksessä pari kiinnikettä lisää hajalle, suunnistin kohti puutavaraliikettä. Valkoisen levyn ostaminen oli helppo tehtävä, mutta ne kiinnikkeet. Keittiökaapistoja myyvässä liikkeessä sanottiin, että kiinnikkeitä ei myydä erikseen, vaan ne tulevat jalkojen mukana. Enhän minä niitä tarvitse, vaan pelkät kiinnikkeet. Irtokiinnikkeitä kuulemma kysytään silloin tällöin, mutta niitä ei valitettavasti ole saatavilla. Suuressa rautakaupassa sama vastaus. Jotta saisi ostettua kaksi kiinnikettä, pitäisi ostaa myös neljä jalkaa. Minä tarvitsin 10-12 kiinnikettä. Näinkö vaikeaa voi remontointi olla? Vai onko lähtökohtana, että aina laitetaan kaikki uusiksi? Toki olisin voinut ostaa 24 ylimääräistä kaapistonjalkaa, eipä siitä olisi konkurssiin mennyt, mutta en halunnut luovuttaa ihan heti enkä varsinkaan ostaa tarpeetonta tavaraa. Totesin myyjälle, että en ole ongelmani kanssa yksin. Hyllystä nimittäin löytyi pussi, joka oli revity auki ja kiinnikkeet viety. Neljä jalkaa oli vielä pussissa tallella.

Soitin tutulle remonttimiehelle, jota pyysin jeesaamaan sokkeleiden kanssa ja kysyin, mistä voi hankkia sokkelinkiinnikkeitä. Hänelläpä sattui olemaan niitä ja lupasi ottaa mukaan. Ensiasennukset osoittivat, uudet kiinnikkeet olivat eri mittaisia kuin vanhat, joten jokaisen kiinnikkeen alle piti askarrella pieni koroke, jotta klipsi ylettäisi jalan ympärille. Tiskikonetta varten tarvittiin lisäksi sokkelilevyyn kolo. Mutta ala- ja yläsokkelit saatiin kuin saatiinkin vaihdettua. (Vai miksi niitä kaapin yläpuolisia levyjä sitten sanotaankaan, sokkelihan on perustus.) Piirun verran raikkaampi ilme keittiössä.

Homma on jatkunut tarvikkeiden metsästyksellä. Jätevaunu ja pari ovea on tilattu. Valaistuskaveri poikkeaa ensi viikolla. Maalit on ostettuna. Enää pitäisi jonkun *vain* ryhtyä hommiin. Taidan juoda ensin aamukahvit ja hakea suojapaperia lattialle, etten tärvää juuri kunnostettua lattiaa.

Kaikki keittiöremonttiin liittyvät kirjoitukset löytyvät klikkamalla oikeasta reunasta löytyvää tunnistetta "keittiöremontti".

Lue myös

• Keittiöremontti - miksi ihmeessä?
• Ja vaaleus tuli
• Luhistunut kaunotar elvytetty

Keittiöremontti - miksi ihmeessä?

Mainitsin hyvälle ystävälleni keittiötä katsellessamme, että pitäisi vähän remontoida kettiötä. Hän tokaisi kummissaan: "Miksi ihmeessä?" Keittiömme on tilava ja äkkiä katsottuna hyvässä kunnossa. Vai mitä tuumaatte? Keittiö on viimeksi uusittu joskus 90-luvun puolivälissä. Näin päättelimme tarroista, jotka löytyivät sokkelilevyjen takaa. Ei ikäloppu, muttei kovin uusikaan. Kunto on kuitenkin se, joka ratkaisee.

Lähempi tarkastelu osoittaa kulumista, kuten alla olevista kuvista voi todeta. Muutamassa ovessa on "rokkoa".

Roskiskaappi on sisäpuolelta aivan hirveässä kunnossa, auttamattomasti liian pieni ja toimimaton lajitteluun.

Työtason reuna repsottaa paikotellen ja lakatut laatikostot hilselevät ja ovat ylipäänsä kellastuneet. Kellastunut puu, oli se sitten mäntyä tai tammea tai mitä muuta puulajia tahansa, pitää saada raikastettua. Perisuomalainen kellastunut ja tummunut mänty on jotain selleista, joka häiritsee feng shuitani varsin rajusti. Muistatte varmaan taannoisen katonmaalausurakkani - Ja vaaleus tuli.

Valaistus on toteutettu kolmella loisteputkivalaisimella, joiden yhteydessä ovat pistorasiat. Valaistus voisi olla parempi ja varsin epäkäytännöllistä on se, että jokainen loisteputki pitää syttää erikseen. Pistorasioiden paikat eivät esteettisessä mielessä ole parhaat mahdolliset. 

Kaapiston "elävöittämiseksi" avohyllyt on tehty pyökin värisestä levystä. Taustavärin takia avohyllyt ovat tummia kraatereita, eikä juuri mikään esine erotu. Hyllykkö syö esimerkiksi oheisen turkoosinvihreän lasikannun upean värin kokonaan. Huomaa myös yläosan vinksottavat levyt.

Näiden lisäksi harmituksen aiheita ovat muun muassa paukkuvat ovet ja laatikot, liian korkealla oleva "kukkahylly" ja jotenkin vanhanaikaisen oloinen taso ikkunan edessä. Tason ainokainen jalka näyttää jotenkin orvolta. Vaihtoehtoja ja argumentteja remonttitoimenpiteille on lukuisia - minimalistisesta koko keittiön räjäyttämiseen. Ja kustannukset tietysti myös sen mukaiset. Päätimme, ettei keittiötä uusita kokonaan, vaan kunnostetaan vain korjaamista vaativat kohteet kuitenkaan vaatimuksista tinkimättä. Raportoin täällä, mitä olemme saaneet aikaiseksi ja millaisilla kustannuksilla. Projektia voit seurata tunnisteen "keittiöremontti" avulla.