John Naish: "Riittää jo"

John Naish on kirjoittanut ajatuksia herättäen omistamisesta, ahneudesta, kuluttamisesta ja pätemisestä tavaran määrällä ja laadulla. Kirja on jaoteltu kokonaisuuksiin, joissa käsitellään informaatiota, työtä, tavaraa, valinnanvaraa, onnea ja kasvua. Naish höystää tekstiään tutkimustuloksilla, joista löytyy lähdeluettelo.

Riittävästi informaatiota

Meidät kyllästetään informaatiolla, uutisilla, mainoksilla, sähköposteilla, tekstiviesteillä (ei kai sentään blogikirjoituksilla...) TV-kanavia on satoja. Jos ei koko ajan seuraa tapahtumia, jää jostakin paitsi. Oletko uutisnarkomaani? Naish itse ei omista edes kännykkää - ja kuitenkin tekee toimittajan työtä.

"...olemme edenneet tilanteeseen, jossa meitä saartaa roskainformaatio. En tarkoita pelkästään laitonta roskapostia, vaan myös kaikkea sitä hyödytöntä ja sisällyksetöntä informaatiota, joka varastaa aikaamme ja jota me syydämme toisillemme joka päivä sähköpostin, puheluiden ja erilaisten tekstien välityksellä."

Siispä datadieetille infotainmentin sijaan!

Riittävästi ruokaa

Brittien - ja suomalaisten - ylipaino-ongelmat tunnetaan. Naish ei tarjoa ruokavaliovalistusta, mutta kritisoi "syö niin paljon kuin haluat"-paikkoja ja kehottaa ruokalemaan nautiskellen, mutta yksinkertaisesti.

Riittävästi tavaraa

Naishin teesien mukaan suuri määrä ihmisiä mittaa onnellisuuttaan omaisuuden, auton, asunnon, elektroniikan määrään verraten. Me hamstraamme tavaraa, jota emme tarvitse ja joka lopulta on vain rasitteena. Kritiikkiä saa myös kierrätyksen tehottomuus. Käyttökelpoinen tavara ei kelpaa kenellekään. (Veikkaan että Suomessa tilanne ei ole ihan noin paha, kuin mitä Naish kertoo brittien toiminnasta.) Naish perustelee toimintamallia evoluutiolla. Ihminen on metsästäjä-keräilijä on tottunut keräämään pahan päivän varalle. Sama meininki jatkuu vielä nykyisinkin. Perusteluista huolimatta epäloogistuttakin löytyy. Toisaalla Naish kertoo, että ihminen on oppinut ylettömään ostohysterian vasta viime vuosikymmenten aikana. Perusviestiin se ei kuitenkaan vaikuta. Mallia on muutettava, sillä tämä pallo ei nykyistä kulutusta kestä.

Riittävästi työtäNaish varoittaa loukusta, jossa elintason ja statuksen säilyttämiseksi tehdään yhä enemmän töitä. Kyse voi myös pelosta olla vapaalla, asenteesta tai työholismista.

"Vaikka jatkuvasti lisääntyvät työtuntimme saattavat kuulostaa orjuudelta, jopa monet yhteiskuntamme rikkaimmista ihmisistä pitävät voimien äärirajoilla puurtamista coolina. "

Riittävästi valinnanvaraaOlemme laumasieluja, jotka etsivät yksilöllisyyttä. Tästä johtuen kaikki on brändätty. Naishin mukaan olemme liiaksi sidoksissa tuotemerkkeihin, joiden avulla kuvittelemme olevamme tuotteita mainostavien ihmisten kaltaisia. Kutkuttavimpia kuvauksia ovat Naishin protestinomaiset kokeilevat kauppareissut. Hän kävi ostamassa, tai yrittämässä ostaa, itselleen housut ja kengät - ihan millaiset vaan. Naish ei vain halunnut määritellä niiden merkkiä tai edes tyyppiä. "Mitä sinä minulle suosittelet?" Myyjiltä loppuivat eväät.

Riittävästi onnea

Pyrimme onnellisemmaksi ja käytämme liikaa energiaa itsemme kehittämiseen. Tyytyväisyys ja onnellisuus on ylellistä ja suotavaa, mutta Naishin mielestä yhteiskuntamme pyrkii siihen lähes epätoivoisesti ja korostamalla muun muassa liiallisesti itsetuntoa. Vastakohtana tähän Naish kertoo hykerryttävän vertauksen alankomaalaista munkista Tuomas Kemipiläistä:

"Säkki, jouhipaita ja tuhka ovat onneksi jääneet muodista (vaikka lyönkin vetoa, että Kempiläinen pönkitti omaa egoaan nimenomaa olemalla tosi, tosi nöyrä)."

Riittävästi kasvua

Kirjassa käsitellään taloudellista kasvua. Naish ennakoi talouden romahtamista ympäristönäkökohtien perusteella. "Olemme piippu ohimolla." Parhaillaan meneillään olevaa talouskriisiä kirjassa ei ole käsitelty. Ilmeisesti se ei vielä ollut alkanut ennen alkuperäisen kirjan ilmestymistä. Naish pohdiskelee:
"Miten kävisi yksinomaan kasvuun perustuvalle taloudelle, jos me kaikki omaksuisimme yhtäkkiä riittävyyden filosofian? Romahtaisiko maailmantalous? Tämä kysymys taitaa olla merkittävä talouspoliittinen norsu ekologisessa posliinikaupassa."

Brittinä Naish kirjoittaa briteistä, mutta kirjailijan kuvaamat ilmiöt ovat täälläkin tuttuja. Kirjan esimerkit ovat paikotellen hieman yliampuvia, kuten tarina eräästä avioparista. Mies hukkasi vaimonsa, joka oli hautatunut kaatuneiden tavararöykkiöiden alle. Kirja antaa paljon ajattelemisen aihetta - myös niille, jotka jo ovat miettivät kulutustottumuksiaan. Entäpä Anonyymit työholistit? (Onko Suomessa vastaavaa?) Pitääkö kaikkien olla sisäisiä sankareita? Erityisen ilahduttavaa on se, että kirjassa käsitellään muitakin teemoja kuin vain aineellista kuluttamista. Kannattaa lukea.

Kirjan aihepiiri liittyy olennaisesti myös tässä blogissa käsiteltäviin aiheisiin. Kuluttaminen lisää kemikaalikuormaamme ja rasittaa ympäristöä. Ostamme kaikenlaista tarpeetonta. Kirjoitan asiasta oman pätkän.

• "Riittää jo!" Bookyssä  (kumppanuuslinkki)