Mikrobit ja kemikaalit ruoassamme -luento tiistaina 18.10.2016

Muistutanpa luennosta tiistaina 18. lokakuuta klo 18.00–19.45 Helsingin yliopiston päärakennuksessa, sali 10 (Fabianinkatu 33, 3. krs, käynti Fabianinkadun puolelta).

Mikrobit ja kemikaalit ruoassamme

Luennoitsijat:

Prof. emerita Mirja Salkinoja-Salonen, Helsingin yliopisto:
Haitalliset, hyödylliset ja välttämättömät mikrobit

Mikrobeista voi olla haittaa, mutta ne ovat myös hyödyllisiä - itse asiassa välttämättömiä - ihmisen elimistön hyvinvoinnille. Mikrobikauhuiset ja "antimikrobisista" tuotteista innostuneet suomalaiset sairastuvat siitä, että tuhoavat oman elimistönsä "terveyspoliisit".

DI Anja Nysten, Ekosäätiö:
Vieraita aineita lautasella

Vieraat aineet ruoassa ovat aineita, jotka eivät ole elintarvikkeen valmistus- tai lisäaineita, esimerkiksi pakkauksista irtoavat aineet, torjunta-ainejäämät ja ympäristömyrkyt. Lisäaineet puolestaan ovat ruoassa tarkoituksella. Sekä lisäaineet että vierasaineet herättävät kuluttajissa huolta.

Puheenjohtaja: suurlähettiläs emeritus Mikko Pyhälä, Ekosäätiö

Mikrobiologi Mirja Salkinoja-Salonen on kansainvälisesti arvostettu tutkimustyöstään ja nimitettiin äskettäin Aalto-yliopiston kunniatohtoriksi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Mirja_Salkinoja-Salonen

Vuoden 2016 alussa Suomen tiedetoimittajat palkitsi dipl. ins. Anja Nysténin Tiedeviestintä-palkinnolla arjen kemian kääntämisestä ymmärrettäväksi tavallisille kuluttajille blogissaan "Kemikaalikimara". http://www.hs.fi/elama/a1465961851175

Mikä on Ekosäätiö?

Ekosäätiö perustettiin vuonna 1991 jatkamaan ja edelleen kehittämän VTT, pääjohtaja Pekka Kuusen jälkeensä jättämää yhteiskunta-politiikan ja ekologisen ajattelun perintöä.  

Ekosäätiö kutsuu vuotuisessa luentosarjassaan eri intressipiirien edustajia etsimään ja kehittelemään yhteisiä linjoja vastakkaisiin suuntiin vaikuttavien jännitteiden kentissä. Luentosarja toteutetaan yhdessä ajatushautomo Demos Helsingin, Kriittisen Korkeakoulun ja Suomen ympäristöopisto Syklin kanssa Helsingin yliopiston tiloissa.

Luentoilloissa kulloistakin teemaa käsitellään paikallisesta ja globaalista näkökulmasta. Puheenjohtajina toimivat Ekosäätiön hallituksen, valtuuskunnan ja Eko-senaatin jäsenet sekä yhteistyökumppanit.

Sitruunahappohysteria

Olen seurannut hämmästyneenä, miten helposti tavallisesta, yleisesti käytystä ja normikäytössä harmittomasta aineesta on muutamalla kirjoituksella saatu aikaan melkoinen nettikohu. Kyseessä on sitruunahappo, josta Kemikaalitutka-sivustolla on kirjoitettu useampikin juttu. En alunperin ajatellut kirjoittaa aiheesta, mutta asia näyttää saaneen sellaiset mittasuhteet, että jonkilainen selvennys lienee paikallaan.

Keinotekoisesti, tai tarkemmin ottaen, bioteknisin mentelmin valmistetun sitruunahapon sanotaan olevan erilaista kuin sitruunasta eristetyn. Tässä tapaukseessa käytettävä mikrobi on home nimeltä Aspergillus niger tai Candida guilliermondii sieni.  Osa homevauriotaloille altistuneille sanoo saavansa oireita sitruunahappoon valmistuksessa jääneistä epäpuhtauksista. Lisäksi sitruunahapossa kerrotaan olevan epäpuhtauksia, raskasmetalleista alkaen. Tämän lisäksi Kemikaalitutkan mukaan kuluttajia johdetaan harhaan, koska sitruunahappoa ei valmisteta sitruunoista vaan Kemikaalitutkan termein homeesta ja melassista.

Kuka ja miksi? 

Ennen kuin aletaan purkaa väitteitä auki, on kysyttävä olennaiset kysymykset: Kuka ja miksi?
Sivusto on Kemikaalitutka, Safkatutkan rinnakkaissivusto. Kemikaalitutkalla on useita kirjoittajia. Ei siis ole olemassa yhtenäistä Kemikaalitutka-linjaa, vaan kirjoitusten taso vaihtelee todella paljon. Sivusto on kaupallinen, se myy mainostilaa. Mitä mehevämpi juttu, sen enemmän liikennettä, kommentteja, klikkauksia ja tuloja.
Sitruunahappokirjoitusten takana on Anne Engholm. En löytänyt hänestä muuta tietoa kuin että hän pitää Porissa Magiart (Art & Wellbeing) -liikettä. Engholmin koulutus ei käy ilmi mistään. En myöskään löytänyt mitään hänen kirjoittamaansa ennen Kemikaalitutkaa.

Sitruunahappo on sitruunahappo

Engholmin mukaan biokemiallisesti tuotettu sitruunahappo on erilaista kuin sitruunasta eristetty. Sitruunahappoa ei valmisteta homeesta, vaan homeet tuottavat sitruunahappoa melassista. Jos on kyseessä täysin puhdas sitruunahappo, aine on sama oli se mikrobeiden valmistamaa tai sitruunoista eristetty.

Engholm kauhistelee sitruunahaposta tutkittavia epäpuhtauksia, joita ovat muun muassa arseeni, lyijy ja elohopea. Olisin kyllä enemmän huolissani, jos epäpuhtauksia ei analysoitaisi. Metalleja on maaperässä, joten niitä kulkeutuu myös kasveihin. Luonnonkosmetiikan huulipunistakin on löytynyt lyijyä, joka on epäpuhtautena pigmentissä. Edellinen ei kuitenkaan tarkoita, että kyseinen huulipuna olisi terveysriski. Kyse on määristä.

Sitruunahappo ja homeallergia

Sitruunahapon puhtaus riippuu siitä, miten hyvin sitruunahappo saadaan eristettyä liuoksesta.
American Academy of Allergy, Asthma and Immunology -sivustolla on kysymys sitruunahapon ja homeallergian yhteyedestä. Ohessa pätkä vastauksesta. 

"The process by which commercial citric acid is made does involve aspergillus niger. However, the mold is filtered from the final product, and this product is treated with calcium hydroxide to yield calcium citrate, and citric acid is then formed by treatment with sulfuric acid. Therefore, it is highly unlikely that there is mold contained within citric acid preparations. And there is nothing that I could find in the medical literature which documents asthmatic responses to the ingestion of citric acid because of mold allergens contained within the commercial preparations.

There is, however, an abundance of lay literature on the Internet which postulates such a reaction. "

En väitä, etteikö joku voisi saada oireita sitruunahaposta tai sen mahdollisista epäpuhtauksista. Homeille altistuneet voivat toki kokeilla, onko asialla vaikutusta vai ei.  Kala-, pähkinä-tai selleriallergiset eivät voi kuvitellakaan syövänsä kyseisiä ruoka-aineita. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkien muiden pitäisi niitä välttää.

Missä medialukutaito?

Kemikaalitutka lietsoo sitruunahappohysteriaa, minkä ehtii. Huolestuttavaa on se, miten paljon kyseiset kirjoitukset saavat jakoja. Missä on ihmisten medialukutaito? Kemikaalitutkan motiivina on herättää kohua. Kemikaalitutka myös sensuroi keskustelua. Asiallisia, mutta kriittisiä kommentteja poistetaan näkyvistä. Sellaiselle toiminnalle ei pidä lahjoittaa klikkejä.

 

Lue myös

• Motiivien tutkailua, osa 1 - Mainostuloilla pyörivät sivustot
• Motiivien tutkailua, osa 2 - Mainoksen ja uutisen ero
• Motiivien tutkailua, osa 3 - Piilevät sidonnaisuudet

Blogitutkailua - selluloosaa ja muuta safkaa

Kuitu on pahasta?

Sattui netin syövereissä silmiin Safkatutka-blogin kirjoitus selluloosasta.

 "Selluloosa on meille suomalaisille tuttu juttu. Se on lähinnä paperin valmistuksessa käytetty metsäteollisuuden tuote. Sitä löytyy kuitenkin mm. muovituotteista, puhdistus-aineista, kissanhiekasta, liimoista, asfaltista, hammastahnoista ja laksatiiveista,  Sitä on myös monissa ruoka-aineissa ja valmisteissa ”parantamassa” rakennetta. Selluloosaa käytetään paljon myös täyte-aineena elintarvikkeissa. Selluloosan avulla lisätään tuotteen kuitupitoisuutta, se pidentää myös tuotteen hyllyikää."

Selluloosaa on kasvien soluseinämissä, siis muidenkin kuin puun. Yleensä kuitupitoisen ruoan suosimista pidetään hyvänä asiana. Esimerkiksi metyyliselluloosa on niin sanottua liukoista kuitua. Kuituahan on myös esimerkiksi ruisleivässä.

Suolisto-ongelmia koskevassa kirjoituksessa Safkatutka erityisesti kehotetaan lisäämään kuidun syöntiä.

"Täysjyvätuotteista on myös hyötyä, mutta vältä vehnää. Kuituja saat lisäksi kasviksista, juureksista, hedelmistä, marjoista, pähkinöistä, siemenistä ja kuituvalmisteista. Voit testata psyllium­kuitulisällä. Aloita kokeilu 1 teelusikallisella päivässä. Sekoita psyllium 1 desilitraan vettä ja nauti se välittömästi. Juo tämän jälkeen vielä 3 dl vettä psylliumin turpoamisen takia. Testaa viikon ajan tällä annostuksella ja lisää sen jälkeen määrää 2-­3 teelusikalliseen/päivä. Käytä kuurimaisesti esimerkiksi neljä viikkoa ja pidä tauko."

Mitenkähän psylliumkuituun suhtauduttaisiin, jos sille annettaisiin E-koodi? Yllä olevasssa lainauksessa suositellaan täysjyvätuotteita, mutta kehotetaan välttämään vehnää? Mikä vika on grahamissa, vehnäleiseissä jne.? Valkoisen vehnän välttämisen ymmärrän.

Selluloosapohjaisille lisäaineille ei ole määritelty hyväksyttävää päivittäistä enimmäissaantia. Sellaiseen ei ole tarvetta. Safkatutka kuitenkin varoittaa:

"Joissain tapauksissa lisäaineet saattavat kenties jopa vaarantaa terveytemme."

Saattavat, kenties, mahdollisesti, ehkä vaarantaa terveytemme... Tarkempaa selontekoa kirjoituksessa ei ole, mitkä lisäaineet ja miten. Selluloosapohjaiset lisäaineet eivät sitä tee. Artikkelin tarkoitus lienee kritisoida ruoan jatkamista selluloosalisäaineilla. Kritiikki on aina paikallaan, mutta se pitää tehdä faktoihin perustuen. 

Metsäteollisuuden kytkeminen sellulloosakirjoitukseen on muuten mielenkiintoinen juttu. Toinen paperin valmistuksessa liittyvä metsäteollisuuden tuote on ksylitoli. Sitäkin valmistetaan myös puusta - tai tarkalleen ottaen - sellunkeiton jäteliemestä, vaikka tuotteesta toisinaan käytetään runollisempaa nimitystä "koivusokeri". Ksylitoli sentään sopii safkatutkalaisille, hyvä niin. Raaka-aine kun ei tuotetta pahenna.

Spirulina hyvä proteiinin lähde?

Safkatutka - ja itse asiassa monet muutkin sivustot - mainostavat spiruliinaa hyvänä proteiinin lähteenä.

"Spirulina on yksi maailman proteiinitiheimmistä ravinto-aineista. Sen painosta  jopa 70% voi olla proteiinia." 

Prosentit eivät kerro koko totuutta. Spirulinan normaali annostus on 6-10 g/päivässä. Tästä saa 4-7 grammaa proteiinia. Toinen vastaava levä on clorella, sille annetaan normaaliannostukseksi 2 g/päivässä. Noin 70 kg painoinen ihminen tarvitsee proteiinia lähemmäs 100 grammaa päivässä. Spirulinassa on runsaasti hivenaineita, mutta tuotteen mainosaminen proteiinin  mainostaminen on yliampuvaa.

Levät eivät suinkaan sovi kaikille, vaan ne voivat aiheuttaa ripulia ja pahoinvointia. Eräs ystäväni ei syö susheja, joissa on levää, koska oksentaa joka kerran sellaisia syötyään. Saman voi saada aikaan spirulina- ja clorella-levät. Spirulina muuten on itse asiassa sinilevä eli syanobakteeri. Kyllä vaan, samaa sukua kuin vesistöissä kesäisin lilluvat levälautat.  Syanobakteereista noin puolet ei tuota myrkkyjä. Spirulina kuuluu tähän ryhmään.  Pöperömaija kirjoittaa, miten hänen spirulinakokeilunsa pääättyi:

"En aiemmin osannut oikein yhdistää spiruliinaa ja pahoinvointia kunnes tänään päivän jauhe-mehushotin otettuani sain jälleen tehdä tuttavuutta vessanpöntön kanssa. Noin tunti spirulinan ottamisen jälkeen alkoi yllättäen pahoinvointi, joka kulminoitui oksentamiseen. Päivä oli ollut siihen asti ihan normaali syömisineen ja juomisineen joten syyllistä ei tarvinnut kaukaa hakea. Loppujen lopuksi aloin yhdistellä edellisten viikkojen lukuisia äkillisiä pahonvointikohtauksia ja tajusin niiden mitä todennäköisimmin johtuneen spiruliinasta."

Tästä etenkään tuotteiden myyjät harvemmin puhuvat. Miksi ripulia, pahoinvointia ja oksentamista ei lueta terveysvaikutukseksi? Minkähänlainen meteli sosiaalisessa mediassa syntyisi, jos E-koodattu aine saisi ihmiset heittämään laattaa?  Mutta koska superfood - ja niiden myynnistä tulevat ansiot - ollaan hiljaa.
Lisäys 13.6.2015. Pahoinvoinnin ja oksentelun syy voi olla epäpuhtauksissa. Saastuneessa levässä voi olla mukana haitallisia bakteereita tai bakteerien tuottamia toksiineja.  (Lisätietoa spirulinasta englanniksi.)

Safkatutka on kirjoittanut myös bisfenoli A:sta. Kyseisessä kirjoituksessa on sen verran epätarkkuutta ja suoranaisia virheitä, että taidan kirjoittaa siitä oman pätkän.

Safkatutkalaiset tekevät taatusti sivustoaan innolla ja antaumuksella.  Sivuston perustaja on todennut:

"Safkatutka on alun perin perustettu halusta muokata kotimaista ruokatuotantoa ja teollisuutta parempaan suuntaan. Haluamme ohjata ihmisiä terveempiin vaihtoehtoihin, luonnonmukaisempaan ruokaan sekä myrkyttömämpään elämään. Suomalaisten terveyden edistäminen on meille sydämen asia."

Hyviä periatteeita. Ruokakulttuurin kohtentaminen on arvostettava asia. Mutta jos mainostaa itseään Suomen vaikuttavimpana ruokamediana ja lupaa rehellistä tietoa, on rima pidettävä korkealla ja tarkistettava faktat.

E-koodisivustot syynissä

Selailin eilen E-koodeihin eli elintarvikkeiden lisäaineisiin liittyviä sivustoja. Tehdäänpä pieni katsaus kolmeen E-koodeja käsittelevään sivustoon ja millä periaatteilla niitä kootaan. Ja jälleen kerran selvennys, ettei kukaan vahingossakaan ymmärrä väärin. Minä en kannata runsasta lisäaineiden käyttöä. Tämä kirjoitus käsittelee netissä liikkuuvaa tietoa aiheesta.




TERVEYDENJUURI.FI -sivustolla kuvataan palvelun sisältöä näin: "Terveydenjuuri.fi verkkopalvelun tavoitteena on jakaa puolueetonta tietoa ravitsemuksesta, kehittää suomalaisten ruokatietoutta ja parantaa luomu- ja lähiruoan saatavuutta." Sivustolta löytyy tietoa lisäaineista seuraavasti:

"Pahimmat lisäaineet 

Päätimme listata pahimmat lisäaineet, joita on syytä välttää ainakin pitkäaikaisessa käytössä. Jotkut listatuista lisäaineista voivat aiheuttaa jo pieninä annoksina ongelmia. Lisäaineiden suhteen on hyvä muistaa se tosiasia, että niitä ei ole testattu mahdollisten yhteisvaikutusten suhteen. Voikin vain arvailla, että miten esimerkiksi E 104 + E 120 + E 213 cocktail vaikuttaa ihmiseen…
Päivitämme listaa pikkuhiljaa, sillä jo sen kirjoittaminen aiheuttaa päänsärkyä. Löydät listasta ensin lisäaineen E-koodin, sitten lisäaineen nimen ja lopuksi tuotteet, joiden kohdalla todennäköisimmin törmäät mainittuun lisäaineeseen."

Mitä nämä pitkäaikaisessa käytössä ilmenevät haitat ovat, saati sitten jo pieninä annoksina vaikuttavat? Ja miten moisen listan kanssa pitäisi toimia? Katsokaapa, millaisissa tuotteissa lisäaineita pääasiassa on: karkit, leivonnaiset, limsat, marsipaani, hillot, pussikeitot, juomajauheet, siiderit, dippikastikkeet, purkka, margariini, mehut, jäätelö, valmiskakut, kuorrutukset, lihajalosteet...
Miksi tästä pitää tehdä niin hirvittävän vaikeaa? Miksi ei voi vain sanoa, että jättäkää syömättä tuotteet, jotka eivät ole kunnon ruokaa, vaan niin sanottuja "herkkuja", jotka eivät muutenkaan kuulu terveelliseen ruokavalioon. Lihajalosteissa on etenkin pienillä lapsilla liikasaantivaarana nitriitit, mutta niistä viranomaisetkin varoittelevat.

• Terveydenjuuri 

E-KOODIT.FI  lupaa tarjota monipuolista ja puolueetonta tietoa elintarvikkeiden lisäaineista sinun terveytesi vuoksi ja kertoa elintarvikkeiden lisäaineista ymmärrettävästi.

"Vertaa E-koodeja ja lisäaineita kaupassa

Muistatko kaikki 323 E-koodia ulkoa?

E-koodi on hyödyllinen tapa kertoa selkeällä ja yhdenmukaisella tavalla elintarvikkeiden lisäaineista. E-koodeja on vain liian paljon muistettavaksi. E-koodit.fin avulla voit perehtyä lisäaineisiin tarkemmin vaikkapa kännykällä jo paikan päällä ruokakaupassa 1193 taustoittavan lisätietolinkin voimalla."

En muista E-koodeja ulkoa, enkä edes halua muistaa. Ratkaisen ruokavalioni koostumuksen paljon yksinkertaisemmalla tavalla kuin syynäämällä tietokantoja ja opettelemalla ulkoa koodeja. Lisäaineiden välttely on itse asiassa hyvin helppoa. Kun jättää pois suurimmat lähteet, kuten karkit, virvoitusjuomat, pussikeitot, kevyttuotteet, pitkän hyllyiän leivonnaiset, on jo välttänyt melkoisen määrän lisäaineita.

Sivuston ylläpitäjä kertoo kunnioitettavan avoimesti taustastaa ja osaamisestaan. Tekstin lihavoinnit ovat minun tekemiäni.

"Mikä on E-koodit.fi?

E-koodit.fi on riippumaton palvelu, joka pyrkii kokoamaan elintarvikkeiden lisäaineista tietoa mahdollisimman puolueettomasti. Käytännössä tämä tarkoittaa että sivustolle kerätään kaikki vastaantulevat tiedot lukijoiden itsensä arvotettavaksi ja keskusteltavaksi. Lähtökohtaisesti asiasta kiinnostunut webbikehittäjä ei rehellisyyden nimissä tiedä yhtään mitään.

Sivustolla on runsaasti lainauksia ja linkkejä muihin verkkopalveluihin, jotta E-koodit.fi toimisi lähdehakemistona netissä julkaistuille lisäaineartikkeleille, ja jotta jokainen kiinnostunut löytäisi niin tuoreet kuin vanhat artikkelit. Jos haluat poistaa sivustoosi tehdyt linkitykset, ota yhteyttä.Omalla vastuulla
Tiedot perustuvat Eviran tietoihin sekä suomen- ja englanninkielisiin verkkosivustoihin. Sivuston tiedot ja linkit ovat keskenään ristiriitaisia ja saattavat myös sisältää virheitä, joista sivuston tekijä ei ota vastuuta. Tietojen parantamiseksi kommentoi virheellisiä tietoja tai anna palautetta.
Suurin osa lisäaineista on todennäköisesti kohtuullisen vaarattomia etenkin kun pysytään päivittäisen maksimiannostuksen (ADI, Acceptable Daily Intake) alapuolella. Lisäaineiden todennäköisestä vaarallisuudesta kertonee myös se, kuinka paljon niistä on internetissä kirjoitettu ja keskusteltu. "

E-koodit on siis webbikehittäjän, joka ei tiedä itse asiasta yhtään mitään. Tietoteknisesti sivuston laatiminen ja ylläpito voi tietysti olla ihan hauskaa puuhaa.  Lisäaineiden vaarallisuus perustuu ristiriitaisen tiedon ohella myös nettikirjoittelun ja -keskustelun määrään. Mitä enemmän jostain aineesta meuhkataan virheellisinkin perustein, sen todennäköisemmin aine päätyy "vaarallisten" listalle. Melkoinen kehäpäätelmä. Sivustolla on myös E-koodittomia lisäaineita. Jos aineella ei ole E-koodia, se ei ole lisäaine, vaan vierasaine. Tekijän olisi suonut perehtyvän edes lisäaineen määritelmään.

• E-koodit.fi

 

  

 FINLAND.SOMEFOOD.ORG

"Somefoodin historia

Vuonna 2011 keittiön pöydän ympärillä ihmeteltiin elintarvikkeiden tuotepakkausmerkintöjä – niistä ei saatu selvää ja lisäainemerkintöjä ei ymmärretty. Insinöörimies googletteli suomenkielistä apua. Apua ei löytynyt, joten lisäainetiedon kerääminen aloitettiin harrastuksensa. Harrastuksesta syntyi kaikille avoin ekoodi.com -palvelu. Virallisen linjauksen mukaan elintarvikkeiden lisäaineet olivat hyväksyttyjä eikä niistä ollut haittaa, kansalaisten kokemusperäinen tieto kertoi muuta. Palvelu tarjosi mahdollisuuden ihmisten kokemusten, kokemusperäisen tiedon ja erilaisten tutkimustulosten jakamiseen sekä täydentävän vaihtoehdon viralliselle linjalle. Kokemusperäisen tiedon pohjalta syntyi lisäaineluokittelu (hyödylliset, harmittomat, epäilyttävät ja haitalliset) ja tietokanta lisäaineita sisältävistä tuotteista. Näin alkoi matka elintarviketiedon maailmaan."

Kaikki kunnia harrastukselle. Teknisen koulutuksen saaneena ja harrastuksekseni tätä blogia ja aiheesta kirjoittavana arvostan moista.Soisin silti tekijän perehtymään aiheeseen paremmin.
Somefoodissa lisäaineet löytyvät ainakin kirjautumattomassa tilassa luokiteltuina vaarallisiin, epäilyttäviin, eläinperäisiin ja muihin. Onko kirjautuneessa tilassa luokitus kenties toinen:  hyödylliset, harmittomat, epäilyttävät ja haitalliset? Vaaralliset aineet on varmuuden vuoksi merkitty muokatulla pääkallomerkillä. Pääkallomerkin käyttö tarkoittaa akuuttia myrkytysvaaraa. 

Päivitetty 7.4.2013. Eläinperäisissä aineista mainitaan varmasti eläiperäiset aineet, E120 karmiinit, kokkiniili, karmiinihappo, E901 mehiläisvaha, E904 sellakka, E1105 lysotsyymi, Hauste, Castoreum (ei ole lisäaine, eikä sille ole lueteltu tuotteita) ja  liivate (ei ole lisäaine, merkittävä omalla nimellään).
Eviran sivustolla luetellaan puolestaan neljä täysin eläinperäistä lisäainetta ja kaikkiaan 40 (neljäkymmentä) lisäainetta, jotka mahdollisesti ovat eläinperäisiä. Eläinperäisiä valmistusaineita on lueteltu 15. Suosittelen käyttämään Eviran sivustoa.

Somefoodin tiedonkeruustrategia selviää kommenttikeskustelusta. Lihavoinnit minun tekemiäni.

"Millä perustein tietyt lisäaineet ovat luokiteltu epäilyttäviksi tai jopa terveydelle haitallisiksi? Esimerkiksi paljon puhuttu natriumglutamaatti ei ilmeisesti aiheuta muita terveyshaittoja kuin luulosairautta tietyissä ihmisissä. Olisi kiva lukea lisää faktatietoa aiheesta."

"Moi. Näiden lisäaineiden kategorisointi on hankalaa, sillä tietoja pitää kaivaa wikipediasta, blogeista ja artikkeleista – ja koska ei ole kemistin tai lääkärintutkintoa, niin tulkinta menee normikuluttajan silmin (eli mutu-tuntumalla). Aika monen lisäaineen kohdalla on paljon epäilyksiä, mutta vähän todellista näyttöä – kuten E621 kanssa. Kävin päivittämässä E621een linkkejä niihin lähteisiin, minkä perusteella luokittelimme E621 ’vahvasti epäiltyihin / haitallisiin’. Kysyimme tuota myös Snellmanin asiakaspalvelusta ja saatiinkin nopeasti vastauksena mm. ”…Natriumglutamaatista ei kuitenkaan ole yksiselitteistä tutkimustietoa. Joillekin ihmisille natriumglutamaatti saattaa aiheuttaa allergisia oireita…” – eli E621:stä on luovuttu monissapaikoin varmuuden vuoksi ja mahdolliset haitat näkyvät yleensä vain herkillä ihmisillä mm. astmaatikoilla.
Koska tämä blogi on lähtöisin tavallisen kuluttajan näppäimistöltä, niin muidenkin lisäaineiden kategorisointi on tällä hetkellä ’paras arvaus’ tyylillä ja perustuu siihen tietoon mitä on ollut saatavilla kohtuullisella vaivalla. Tarkoitus on tottakai tarkentaa sekä lisäainekuvauksia, lähteitä ja kategorioita jahka saadaan blogille
lisää ikää ja ajettua ensimmäiset tuotteet sisään. Toivottavasti tämä blogi korjaa myös sitä harhakuvaa että kaikki lisäaineet eivät ole automaattisesti pahasta – ei elintarvikkeita voi luokitella sen mukaan kuinka monta E-koodia siitä löytyy (kuten Silminnäkijän ohjelmassa oli.)

Sivuston periaatteina ovat kuluttajalähtöisyys, puolueettomuus ja yksityisyyden kunnioittaminen.

"Kuluttajalähtöisyys, olemmehan itsekin kuluttajia: palvelu on ihmisille ilmainen. Tarkoituksena on auttaa ihmisiä löytämään itselleen sopivaa elintarviketietoa."

Jos tieto perustuu mutu-tuntumaan ja parhaaseen arvaukseen, on hyvin todennäköistä, että annettu tieto tosiaan on "kuluttajalle itselleen sopivaa". Tällaisella tietokannalla ylläpidetään ja monistetaan netissä pyöriviä asenteita.

• Finland.Somefood.org

Intoa tietokantojen ylläpitäjillä riittää, mutta valitettavasti pelkästään se ei riitä. "Musta tuntuu" ei tee tietolähteistä luotettavia tai puoluueettomia.

Lue myös

• Nitraatit ja nitriitit syyniin
• E-hutunkeittoa
• Tekosyitä lautasella

Värillisiä jääkuulia ja -lyhtyjä

Jos keittiön laatikoissa sattuu olemaan elintarvikevärejä, niin tässä niille oiva käyttö. Syödä niitä ei tarvitse, eikä heittää poiskaan.Samalla tavalla voi tietysti tehdä värillisiä jäälyhtyjä. Ämpäriin värivettä ja ulos jäätymään. Elintarvikevärejä ei tarvitse lähteä ostamaan. Väreiksi käyvät esimerkiksi vesiväri tai punajuuriliemi. Marjamehuja en kyllä raaskisi näin käyttää, vaikka joissakin ohjeissa niin lukeekin.

Lähde: Our Beautiful World & Universe,  Coloured ice marples

• Jäälyhdyn teko-ohje
• Kukilla koristeltu jäälyhty

PS. Jaoin tämän vinkin ensiksi Kemikaalikimaran Facebook-sivulla, mutta päätin laittaa myös tänne blogin puolelle. Kannattaa seurata Kemikaalikimaran FB-sivua. Kaikki jutut eivät ilmesty tänne.

Hyvät vanhemmat! Rehtorilla on asiaa lastenne syömisistä

Espoolaisen Järvenperän koulun oppilaiden vanhemmat saivat oheisen kirjeen 27.11.2012.

Hyvät vanhemmat!

Olemme huomanneet, että moni koulumme oppilas jättää koululounaan syömättä. Myöskään aamupalaa ei aina ehditä tai jakseta syödä. Ruokailun väliin jättäminen näkyy koulussa keskittymättömyytenä, levottomuutena ja uupumisena. Ruuan sijaan jotkut oppilaat käyvät lounastamassa esimerkiksi läheisessä pitseriassa tai hampurilaisravintolassa. Lisäksi käydään ostamassa läheisestä kaupasta sipsejä, karkkia ja limsaa, joita sitten yritetään syödä jopa kesken oppitunnin. Sen lisäksi, että kaupasta ostettu ”välipala” (karkki, sipsit, energiajuomat) on yleensä epäterveellistä, on koulun alueelta poistuminen kesken koulupäivän kielletty.

Lisäksi ruokalan henkilökunta on huomannut, että joku/jotkut oppilaat vääntelevät aterimia. Henkilökunta seuraa tilannetta, ja kiinni jäädessään aterimien vääntelijä joutuu korvaamaan aiheuttamansa vahingon.

Myös välituntikäyttäytymisessä on ilmennyt ongelmia. Oppilaat (erityisesti 7. luokan) käyttäytyvät välitunneilla huomattavan levottomasti aikaisempiin vuosiin verrattuna. Levottomuus ilmenee huutamisena, riehumisena, tönimisenä ja juoksenteluna. Olemme joutuneet tämän vuoksi kaksinkertaistamaan välituntivalvonnan. Myös koulun roskaaminen karkkipapereilla, tyhjillä limsatölkeillä, yms. on lisääntynyt tolkuttomasti. Tämän takia ensi viikosta alkaen oppilaat eivät saa tuoda kouluun karkkia, sipsejä, limuja, energiajuomia, yms. Oppilaat voivat syödä omia eväitään koulun ruokalassa klo 13.30–13.45. Samaan aikaan (maanantaista torstaihin) on tarjolla maksullista välipalaa. Myynnissä on täytettyjä patonkeja, sämpylöitä, jukurttia, hedelmiä, yms. euron parin hintaan. Välipalan voi maksaa käteisellä tai välipalakortilla, jonka voi hankkia Yhteispalvelupisteestä (esim. Sellosta, Tapiolan Kulttuurikeskuksesta tai Isosta Omenasta).

Toivomme, että kotona keskusteltaisiin hyvistä käytöstavoista sekä terveellisestä ravinnosta ja sen vaikutuksesta jaksamiseen niin koulussa kuin harrastuksissakin.

Uskomme, että yhteistyöllä saamme välitunnit rauhoittumaan ja koulun siistiksi!

Järvenperän koulun rehtori,

opettajat ja muu henkilökunta

Kouluruoan arvostus on alamaissa ja moni jättää koululounaan väliin. Keskusteluissa ryöpsähtävät esiin vanhempien huoli kouluruoan lisäaineista, vaikka todellinen lisäainekuorma tulee aivan muualta. Osa vanhemmista tuskin edes tietää - tai välittää -  miten nuori päivällä syö. Olen syönyt kyseisen koulun ruokaa sekä tiedustellut opettajilta ruoan laadusta. Ruoka on perusruokaa, ei gourmet-ruokaa, mutta kunnollista. Vanhemmat, jaksatteko itse tehdä pitkän työpäivän, karkin ja energiajuomien voimalla tai syömättä mitään? Ravitsemuskasvatus on sitäpaitsi ensisijaisesti kodin asia, joten parannettavaa riittää.

Lue myös

• Elämää lihiksillä ja karkilla  - tai syömättä mitään 
• Lapsen lihavuus koulun syytä?
• Huippuhetkiä elämääsi - Bullshit!

Pärinät, tiltit ja kassan kilinä

Kysyin yläkouluikäiseltä pojaltani, miten paljon nuorilla kuluu energiajuomia. Jotkut kuulemma juovat jopa kolme tölkkiä päivässä. Ihmettelin, että eikö sellaisesta määrästä jo tärise. "Ei tärise, vaan pärisee. Kaverilta kysytään: Päriseekö?" Tunne lienee suunnilleen sama, kuin joisi litran kahvia ja yrittäisi sen jälkeen keskittyä töihin. Hommat menevät ihan tilttiin. Yhä nuorempia pyritään saamaan tuoteryhmän kuluttajiksi.Markkinoille on tuotu Tilt 7, jota markkinoidaan ala-asteikäisille.

"Valmistaja ei usko, että juoma lisäisi tuotteiden kulutusta tai nuorentaisi juojien ikää, koska lapset ostavat energiajuomia jo nyt.

Kauppiaat kertovat, että jo alle 10-vuotiaat ostavat energiajuomia. Nyt voi ainakin valita lapselle sopivan energiajuoman. Tarkoitus ei ole koukuttaa lapsia kofeiiniin", sanoo Foody Allenin toimitusjohtaja Aki Wahlman"

Pistämätöntä logiikkaa. Tarkoitus ei ole koukuttaa lapsia kofeiiniin ja energiajuomiin?  Miksi sitten moinen kyseenalainen tuote lanseerataan markkinoille?

Sipoolaisia kauppiaita asia ei kiinnosta - toisin kuin espoolaisia

Sipoon kunta lähetti kesällä kymmenille kaupoille vetoomuksen, jossa vaadittiin energiajuomien myynnin kieltämistä alle 15-vuotiaille. Sipoossa nuorisotoimi alkoi huolestua siitä, että jo alakouluikäisillä juomien lipittely on lähes trendi.

 – Epäilemme, etteivät vanhemmat ole aina edes tietoisia tämän trendin laajuudesta. On aivan arkinen juttu nähdä jopa 8-vuotiaita puolen litran pullot käsissään. Sama asia on huomattu nuorisotaloilla, kouluissa ja seurakunnissa, kertovat nuoriso-ohjaaja Maria Järvinen ja erityisnuorisotyöntekijä Johanna Ijäs.

Aloite lässähti pahasti. Kauppoja asia ei kiinnosta, sillä myynti on sallittua. Ongelmana ei suinkaan ole lain puute, vaan asenne. Espoossa Lippajärven ja Järvenperän alueella vanhemmat esittivät viime keväänä koulujen lähellä oleville kaupoille samanlaisen pyynnön. Auroran koulun vanhemmat lähestyivät lähikauppiasta kirjeellä. Järvenperän koulun vanhempainyhdistys piti keskustelutuokion toisen kauppiaan kanssa. Kumpikin kauppa päätti olla myymästä energiajuomia alle 15-vuotiaille. Yläkoulussa näkyy nykyisin energiajuomia huomattavasti vähemmän ja meno on rauhoittunut -  alkaen ihan siitä, että vessassa ramppaaminen tunneilla on vähentynyt. Aiemmin osa oppilaista oli energiajuomien takia jo aamupäivällä levottomia - siis siinä pärinätilassa. Opiskele siinä sitten keskittyneesti. Palautteen sain koulun opettajilta, jotka näkevät tilanteen päivittäin ja jotka ovat todella tyytyväisiä kauppojen tekemästä ratkaisuun. Kysyin myyntikiellon vaikutusta myös kaupan kassalla. Oppilaat ovat hyväksyneet kiellon ilman suurempia mutinoita, eivätkä edes yritä ostaa energiajuomia.

Sipoolaisten kauppiaiden "hälläväliä - asia ei kuulu meille" -asenne on käsittämätön.  Onko energiajuomista saatava tulo niin tärkeä kaupoille, että asiakkaiden toiveista ei kannata välittää?  Kouluikäisten perheet on merkittävä asiakasryhmä. Kyse on nuorista huolehtimisesta ja koulutyöskentelyn edistämisestä.
Vanhempien tulee opastaa energiajuomien suhteen ja kieltää jälkipolven kauppareissut. Osalla toimii, osalla ei. Vanhempienkin tulee herätä asiaa, sillä jälkikasvumme kertoo juovansa energiajuomia väsymykseensä. Lapsi tarvitsee unta, ei energiajuomia. Tietävätkö vanhemmat, että osa lapsista korvaa lounaan energiajuomilla? Koulu tekee parhaansa, mutta ei pysty estämään juomien hankitaa. Ulkovalvojina toimivat opettajat eivät voi, eivätkä itse asiassa saa lähteä koulun alueelta kaupalle, sillä heillä vastuu tapahtumista koulun alueella. Huoltajien ja koulun lisäksi myös kauppa voi tehdä oman osansa nuortemme hyvinvoinnin edistämisessä.

Kyseessä on näin yksinkertainen juttu - ovelle ja kassoille oheinen kyltti  ja kouluilla meno rauhoittuu. Kiitokset K-Market Raviolin Jussi Vaittiselle. 

Adressi toimitettavaksi keskusliikkeille

Kolme herttoniemelästä äitiä sai tarpeekseen pärinöistä ja kauppojen välinpitämättömyydestä. He perustivat adressin, jolla pyritään vaikuttamaan enegiajuomien myyntiin alaikäisille. Asia koskettaa monia koululaisten perheitä ja kouluja. Täällä voi ottaa kantaa asiaan. Jos kauppa ei asiaa ymmärrä, on parempi, mitä useampi sen heille kertoo. 

• Adressi:  "Energiajuomien myyti lapsille kiellettävä.".   

Energiajuomista mediassa

• Kauppa ei puuttuisi perjantaipärinöihin, Taloussanomat, 1.12.2011
• Lapsille markkinoidaan uutta "ikärajoitettua" energiajuomaa, Kauppalehti, 21.10.2011
• Ekaluokkalaisille tehtiin oma energiajuoma, Helsingin Sanomat, 9.11.2011
• Energiajuomien rajoittaminen lässähti Sipoossa, Helsingin Sanomat, 13.12.2011
• Kauppojen toivotaan rajoittavan energiajuomien myyntiä, Sipoon Sanomat, 5.5.2011

Lue myös

• Huippuhetkiä elämääsi - Bullshit!
• Markkinat vastaan terveys - Spotlight
• Elämää lihiksillä ja karkilla - tai syömättä mitään?

Luomuviisasten kerho

Näin pimeään aikaan melkein vaipuu talviuneen. Pidän syksystä, pidän talvesta, mutta en pimeästä. Jokin aika sitten näkemäni uni oli varsinaista toiveajattelua. Katselin  keväisiä hiirenkorvia ja tuumin, että kylläpäs talvi meni tänä vuonna nopeasti. Herätessäni tajusin todellisuuden - marraskuun alku ja pimeys vain syvenee. Joulua ja  kevättä odotellessa voi vaikka muistella edellistä kesää.

Yhtä raikas tuulahdus on Facebookissa avattu sivusto Luomuviisasten kerho - luonnonmukaisen elämän, ruokavalion, terveyden ja kauneuden puolesta. Sivusto levittää tietoa luonnonmukaisesta elämäntavasta, ruokavaliosta, terveydestä ja kauneudesta ilman hölynpölyä, hypeä tai hysteriaa.

Sivuston on perustanut Varpu Tavi ja ilokseni sain kutsun olla yksi ylläpitäjistä ja kirjoittajista. Sivuston nimi juontaa vanhasta radio-ohjelmasta Viisasten kerho, jossa studioon kokoontunut ryhmä nimettöminä esiintyneitä "viisaita" etsi vastauksia kuuntelijoiden lähettämiin kysymyksiin. No, ihan tuollaisesta ei ole kyse, mutta asiaa on tiedossa. Kirjoittajat eivät ole nimettömiä ja heidät esitellään vähän myöhemmin (heitä on siis enemmän kuin me kaksi),  mutta jo nyt kannattaa kurkata sivusto alla olevasta linkistä ja alkaa seurata tapahtumia.

Luomuviisasten kerho Facebookissa

Stevia hyväksytty EU:ssa makeutusaineeksi

Tiedän joitakin lukijoita kiinnostavan stevian. Nyt se on sitten hyväksytty EU:ssa. Steviaa saa käyttää makeutusaineena kaikissa 27 EU-maassa. Hyväksyntä julkaistaan virallisesti maanantaina 14.11.2011.

Steviasta löytyy hyvä yhteenveto Pronutritionist-sivustolta. Kannattaa lukea koko juttu sieltä.

Stevia on yleisnimitys Etelä-Amerikasta peräisin oleville asteriskasvien heimoon kuuluville noin 150-300:lle yrttikasvilajikkeelle. Elintarvikekäytössä stevia on myös geneerinen nimi kasvin (Stevia Rebaudiana Bertoni) lehtien sisältämille makeille yhdisteille, glykosideille. Stevian glykosideista voidaa tuottaa elintarvikekäytössä kalorittomia makeutusaineita. Etelä-amerikan alkuperäiskansojen kerrotaan käyttäneen steviaa juomiensa makeuttamiseen ja terapeuttiseen käyttöön jo vuosituhansia. Elintarvikekäytössä stevian glykosideista yleisimpiä ovat steviosidi sekä rebaudiosidi A (Reb-A). Näistä yhdisteistä tuotetut kaupalliset, kalorittomat stevia-valmisteet voivat olla jopa 300-kertaa makeampia kuin sakkaroosi eli pöytäsokeri. 

• Makeutusaine stevia vastaa luonnollisuustrendiin, 15. Mar. 2010

Kasvia voi käyttää joko sellaisenaan, uutteena tai valkoisena jauheena, steviosidina. Minullakin on steviaa kaapissa, uutetta ja jauhetta. Ostin niitä aikanaan ihonhoitotuotteina, kun laadimme reseptejä keittokirjaan Laihdu ilman nälkää, Juhli hiilihydraattitietoisesti . Kirjaan tuli jälkkäreitä ja juomiakin stevialla makeutettuna. Sääli, että painos on loppu. Steviaa on tähänkin saakka saanut kasvattaa, mutta nyt sitä saa siis myydä ihan laillisesti makeuttamisaineena. Stevian E-koodi on sitten E 960, tieto täältä.

• EUROPE: EU approves stevia sweetener use, Just Food, 11 Nov 2011 

•  Kuva: Flickr, onezzzart,  Creative Commons-lisenssi

Lue myös

• Sugar
• Kahmalokaupalla E-koodeja
• Kassalla kuulee totuuden

Lisäaineet lautasellamme

Jos joku ei vielä ole katsonut Prisma -dokumenttia Lisäaineet lautasellamme, niin hopi hopi. Kolmeosaisen sarjan ensimmäinen jakso poistuu Areenasta 10.10.2011. Vielä siis ehtii.  Kyseisessä pätkässä käytiin läpi väri- ja aromiaineita. 

Yleisenä kommenttina ohjelmasta voi todeta, että se poikkeaa selvästi nykyisestä lisäaineita vieroksuvasta uutisoinnista ja kirjoittelusta. Lisäaineet esitettiin sangen positiivisessa valossa. Välillä tuli mieleen, että mikä tai mitkä tahot ohjelman takana oikein ovat. Ohjelma on BBC:n tuottama. Välillä käy mielessä, että asioista kerrotaan kovasti elintarviketeollisuuden kannalta.
Positiivista on se, että ohjelmassa karistettiin muutamia yleisesti vallalla olevia käsityksiä. Esimerkiksi natriumglutamaatin todettiin olevan samaa ainetta kuin elintarvikkeissa luonnostaan oleva. Ohjelmassa tehtiin testi, jossa kaksi natriumglutamaatille herkkää ryhmää aterioivat siten, että kummankaan ryhmän ruoassa ei ollut lisättyä natriumglutamaattia. Toinen ryhmä söi kiinalaista ruokaa, toinen italialaista, ruokalajeja, jossa on luonnostaan runsaasti glutamaattia. Kummassakin ryhmässä ilmeni oireita. Testi ei vastaa tieteellistä koetta, mutta antaa osviittaa. Glutamaatti - myös ruoassa luonnostaa oleva - voi aiheuttaa joillekin oireita. Heidän tosiaan kannattaa vältellä natriumglutamaattia. Ne, joilla oireita ei ole, ei ole syytä paniikkiin.
Ohjelmassa tuotiin hyvin esille luonnollisten ja keinotekoiset lisäaineet. Synteettisten lisäaineiden valmistusmentelmän kuvaus tosin oli varsin hämärä. Varsin  tarpeeton oli häärääminen entisaikojen lyijykeltaisen kanssa. Karkkien värjäämisellä lyijykeltaisella haluttiin kertoa, että ennen syötiin myrkkyjä, mutta nykyisin ei. 
Ohjelmassa esitettiin, että synteettiset väriaineet ovat tarpeellisia, mistä olen eri mieltä. Esimerkiksi atsovärit olivat Suomessa kiellettyjä, mutta ne sallittiin EU:n myötä. Hyvin pärjättiin ennen niitäkin.  Kovin yleistävä oli myös väite siitä, että lisäaineiden välttely aiheuttaisi valtavia muutoksia ruokavaliossa - joillakin ehkä, mutta silloin usein olisi syytä rempata ruokavaliota muutenkin. 

Ehkä kaikkein oudoin juttu oli syöttää lapsille vihanneksia siten, että ne muokataan lisäaineilla jätskiksi tai tehdään ruusukaalista jotain aivan muuta. Koeryhmänä oli lapsia, jotka eivät suostu syömään juuri mitään vihanneksia. Tietysti voi kysyä, että millaisia vihanneksia heille on tarjottu ja miten. Eräs lapsista ei ollut maistanut koskaan ruusukaalia. Eipä se toisaalta sielä helpoimmasta päästä kasviksia olekaan. Muistan omasta lapsuudestani, kun ensimmäisen kerran maistoin paprikaa. Se oli pahaa, siis pahaa - ja nyt se on suosikkivihannekseni. Uusiin makuihin tottuminen voi vaatia jopa 15 maistelukertaa. 

Ja täältä siis löytyy:
Prisma: Lisäaineet lautasellamme, 1/3. Väriaineet, poistuu Areenasta 10.10.2011 klo 19.00
 
Seuraava jakso: YLE TV1 19.00 - 19.52,   2/3. Säilyvyyden lisääjät. Stefan Gates perehtyy ruuan säilyvyyttä parantaviin lisäaineisiin ja huomaa niiden pitävän esimerkiksi tappavat bakteerit loitolla. Entä mitä E-lisäainetta koko ihmiskunta tarvitsee?

Lue myös

• Molekyyligastronomi natriumglutamaatista 
• E-hutunkeittoa
• Mitta täynnä lisäainekeskustelusta

Nopeasti tappava ruoka - EHEC

Ravinteikkaan, monipuolisen ja maukkaan ruoan ystävänä sivuan kirjoituksissani monesti päivittäisiä syömisiä. Lukijoita kiinnostaa erityisesti lisäaineet. Viimeisimmässä Kunto & Terveys -lehdessä on kirjoittamani artikkeli aiheesta.
Olen ollut mukana tekemässä kahta keittokirjaa, joiden peruslähtökohtana on käyttää monipuolisesti raaka-aineita ja antaa vinkkejä kotiruoan valmistamiseen. Ravinteikas ruoka kunniaan!
Tästä huolimatta olen välillä ihmetellyt etenkin lisäaineita koskevaa keskustelua, jossa on käytetty muun muassa ilmaisuja: "hermomyrkky", "roska" ja"sonta". Ylen Silminnäkäijä-ohjelmassa lisäaineita verrattiin lannoitteisiin ja räjähteisiin. Antti Heikkilä on pelotellut lisäaineiden aiheuttamilla aivovaurioilla ja nimennyt lisäaineet hitaiksi tappajiksi. En edelleenkään ole vähäravinteisen lisäaineilla höystetyn ruoan kannattaja. Toivon keskusteluun jotain suhteellisuutta.

Suureksi huolenaiheeksi on noussut EHEC-bakteeri. Bakteerin aiheuttamaan ruokamyrkytykseen on sairastunut satoja ja kuollut 22 ihmistä - nopea tappaja siis. Media ja muut populistit ovat kuitenkin käyttäneet hyperlatiivisanastonsa loppuun jo ajat sitten ihan muissa asioissa. Myrkkykurkku ei ole mitään, sillä ruokahan on jo ennestään ollut median mukaan aivovaurion aiheuttavaa ja tappavaa. Kouluruokakin on leimattu syömäkelvottomaksi. Nyt on liikkeellä elintarvikkeita, joissa oikeasti piilee suuri riski. Lisä- ja vierasaineiden ohella olen Kemikaalikimara-kirjassa käsitellyt myös ruokamyrkytyksiä.

"Bakteerit tuottavat toksiineja eli myrkkyjä, jotka aiheuttavat ruokamyrkytyksen - hirvittävän olotilan, ripulia ja oksententelua ja pahimillaan hermostollisia oireita. Bakteeritoksiinit ovatkin sangen ikäviä luonnontuotteita. Kolibakteereja esiintyy ihmisten ja eläinten suolistossa. Osa niistä on normaalissa elinympäristössään isännälleen hyödyllisiä, mutta osa tautia aiheuttavia. EHEC-bakteerista (Enterohemorraaginen Escheria coli) on viime vuosina tullut yleinen ruokamyrkytysten aiheuttaja. Elintarvikkeesta löytyvä EHEC-bakteeri on joutunut ruokaan ulosteesta - tavalla tai toisella. Taudin voi saada esimerkiksi huonosti kypsytetystä lihasta, pastöroimattomasta maidosta, lantavedellä kastelluista vihanneksista tai tartuntana toiselta ihmiseltä."

Kemikaalikimara, 2008, sivu 81.

Teksti jatkuu muilla vatsaa kouristavilla mikrobeilla. Seuraavalla sivulla siteeraan Hesarista poimimaani artikkelia, jossa kerrotaan, miten saksalaiset pelkäävät kaikkien aikojen vatsatautiaaltoa. Artikkelin ilmestymisvuonna 2007 huolena oli norovirus. Sangen mielenkiintoinen kohta artikkelissa on tämä:

" Runsas vuosi sitten (eli vuonna 2006) Saksassa tehtiin kyselytutkimus, jonka mukaan peräti 13 prosenttia sakslaisista ei pese käsiään wc-käynnin jälkeen. Samaisen tutkimuksen mukaan 26 prosenttia ei pese käsiään ennen elintarvikkeiden käsittelyä. "

Aika uskomatonta, vai mitä? Luulisi, että ruokamyrkytykset ja veriripulit laittaisi pesemään käsiä?
Toivon todella, että EHEC bakteerin lähde saadaan selvitettyä pian. Viimeisin epäilys on saksalaiset luomuidut.

Lue täältä lisää asiaa EHEC:stä ja miten elintarvikkeiden kanssa pitää toimia. Hygienian kanssa kannattaa olla tarkkana erityisesti kesä- ja grilliaikaan.

• Escherichia coli / EHEC (VTEC / STEC), Evira

Lue myös

• Lisäainekeskustelujen loputon suo
• Mitta täynnä lisäainekeskustelusta
• Uutishutun hämmentelyä
• Ruoka pilalla vai ei?

Ruokaremontti ja heti! Vaikuta elintarviketuotantoon

Ruoka- ja lisäainekeskustelun velloessa hyvinkin värikkäänä tein kyselyn , mitä ruokakulttuurille pitäisi tehdä. Aiheesta on väännetty niin sensaatiohakuisia kuin maltillisempia otsikoita.
Kyselyyni tuli kerrassaan loistavia vastauksia, jotka voi lukea kokonaisuudessaan kirjoituksen "Lisäkohinaa ruoasta - sinun vuorosi" kommenttiosiosta. Valittamisen sijaan saatiin konkreettisia ehdotuksia. Kiitos pohdinnasta ja viitseliäisyydestänne vastata tähän tärkeään aiheeseen! Tämä on niin hieno lista, että laitan sen näkyviin myös Iltalehden puolelle.

Ja tämä oli vasta lämmittelyä. Näiden yleisten kysymysten jälkeen keskitytään tarkemmin elintarviketuottajiin ja -teollisuuteen ja kauppaan Kun olette lukeneet oheisen listan, käykää vastaamassa Varpu Tavin toivomuskyselyyn, jossa on kirjapalkintoja. Tarkemmat tiedot tämän kirjoituksen lopussa.

Nyt sitten vaan jokainen tahollaan toteuttamaan edes muutama näistä ideoista ja vastaamaan Varpun kyselyyn. Ruokakulttuuri kukoistukseen. Eihän se Berlusconi ollut oikeassa, eihän?

 

Kuva: www.pronutrionist.net, Creative Commons-lisenssi

Yhteenveto kyselystä Lisäkohinaa ruoasta - sinun vuorosi

1. Miten suomalaista ruokakulttuuria saadaan parannettua?

Kodeissa:

• Asennemuutosta ja laajempaa kiinnostusta ruoan laatuun, alkuperään ja makuun.
• Yritystä kehiin ruokkia jälkikasvua normaalilla kotiruoalla!
• Tekemällä ruokaa selkeistä perusraaka-aineista,joissa ei edes saa olla lisäaineita: tuoreista kasviksista, kalasta, lihasta, marjoista ja hedelmistä
• Perheiden tulisi laittaa yhdessä ruokaa alusta asti edes viikonloppuisin ja syödä yhdessä.
• Hiljennyttäisiin syömään - yhdessä, perheen tai ystävien kanssa. Ruuan valmistamiselle ja nauttimiselle ei kiireisessä yhteiskunnassamme anneta riittävästi aikaa.
• Miksi koemme olevamme niin kiireisiä, ettemme ”ehdi” laittaa ruokaa itse ? Aikaa on kyllä harrastaa vaikka mitä, istua autossa ja tuijottaa TV:tä. Valinnat on siis monesti tehty, ennen kuin edes ennätetään sinne ruokakaupan hyllyjen väliin ihmettelemään ” että mitä tänään syötäis ” .
• Lapset pienestä pitäen mukaan ruoanlaittoon.
• Keskustelua ruuasta ja valmistusmenetelmistä sekä erilaisista makukokemuksista.
• Jos aikuisetkaan eivät tiedä, mistä ruoka tulee, niin hankala lapsille on mitään opettaa. Koko perheen voimin keittiöön ja tutustumaan alkutuotantoon.
• Kysyminen joka päivä, että mitä lapset ovat hoidossa ja koulussa syöneet.
• Käyminen yhdessä lasten kanssa kaupassa, ohittaen eines-, limu-, mehu-, sipsi-, keksi- ja karkkihyllyt. Perustelut lapsille, miksi emme tänään osta makeisia tai sokeroituja jogurtteja.
• Lastataan kärryihin hedelmiä, vihanneksia ja juureksia, maitoa ja turkkilaista jogurttia, maustamatonta lihaa ja kalaa, täysjyväruisleipää, kaurahiutaleita, linssejä, pähkinöitä. Valitaan luomua, jos mahdollista.
• En eineslihoja, vaikka ne olisivat ainoita, mitä on tarjolla.
• Vanhempien ei tulisi siirtää eteenpäin mallia, jonka mukaan kokikset, karkit ja keksit ovat päivittäisiä välipaloja.
• Limut, karkit ja sipsit vähemmälle. Lisää kasviksia, kohtuudella proteiinia.
• Ulkona ruokailun tulisi myös olla muuta kuin pizza tai hampurilaisateria. 
• Ihmettelen sitä, että melkein jokainen kokkikurssi, jolle olen yrittänyt, on täynnä. Ja silti vingutaan, että ei osata laittaa ruokaa...

Kouluissa:

• Koulujen ruokamäärärahoja on nostettava. 
• Koulujen ja hoitolaitosten jättiruokalat hävitettä. Pienet keittiöt (tietenkin järkevällä tavalla) koulujen yhteyteen. Tämä jotta lapset näkisivät kuka ruoan tekee ja palaute ruoan tekijän ja syöjän välillä mahdollisimman välittömäksi.
• Hoitopaikkojen, koulujen, laitosten jne. keittiöihin omat keittäjät takaisin ja lisärahaa jostain.
• Kouluruoan houkuttelevuuuteen tulisi panostaa edelleen esim. tarjoamalla koululaisille lisää mahdollisuuksia maustaa ruokaa itse tai valita useammasta ruokavaihtoehdosta.
• Inhokkeja kuten maksaruokia edelleen listoilla. Jos on, ne pitäisi viimein heivata.
• Kouluruoan järjettömät säännökset pois. Esim jos kastike halutaan maustaa kermalla sen saa koulun kokki halutessaan tehdä. Sen sijaan, että kaikki pakotetaan käyttämään kevytihme rasvasekoitetta.
• Kuunnella lapsia ja nuoria ja opettaa heitä tekemään ruokia, mitä he haluavat oppia (ja välillä voidaan tehdä jotain uutta, ehkä eksoottistakin ruokaa). Tällöin voidaan kiinnittää huomiota raaka-aineisiin ja vaikka vertailla miltä maistuu valmishamppari ja miltä itse tehty.
• Juuresten monipuolinen käyttö.
• Kokkikerhoja lisää,
• Kouluissa tutustumista muihinkin ruokakulttuureihin konkreettisilla maaviikoilla, jolloin valmistetaan ja syödään eri maiden ruokia.
• Satsaamalla ruuanlaiton opettamiseen ja laadukkaiden raaka-aineiden valintaan.

Kotitalousopettajien koulutus (koulutuksessa olleen kokemuksia):

• Kotitalousopettajien koulutus ammattikorkeakouluun.
• Käytännössä kaikki suomen kotitalousopettajat tulevat kahdesta eri koulusta, ja käytännön tunteja esim. ruoanlaitosta on lähes pelkästään ykkösvuosikurssilla ihan naurettavan vähän, sen jälkeen opiskellaan pari vuotta tutkimuksen tekemistä.
• Kaikenlaisia mikroaaltouuniruokia ja muovi-ihmevimpaimia kokeillessa perustaidot (ja peruskysymykset) jäivät taustalle. Yksi harvinaisen hyvä opettaja totesi laitoksella pahoitellen, että nykykouluissa opiskelijoille syntyy kotitaloustuntien perusteella kuva siitä, että ruoka on joko terveellistä tai hyvää.
• Monet perusruoat olivat pannassa, sillä ruskeakastike aiheutti syöpää ja aidosta voista puuttuivat hyvät rasvat - kaikenlaiset kevyttuotteet ja valmismaustetut ruokakermat tuli sen sijaan tutuiksi "todella kätevinä" tuotteina. Leivontatunneilla tehtiin parin perusleivonnaisen lisäksi "lisää vain vesi"-jauhe-herkkukakkua, ja välillä vaahdotettiin eri kermoja ja mittailtiin mitkä kevytkermat kestää parhaiten huoneenlämmössä. Ruoassa korostettiin terveellisyyttä tai käytännöllisyyttä ja maku oli ihan sivuseikka.

Muita keinoja:

• Makeisveron kaltainen ”haittavero” tietyille elintarvikeryhmille olisi oikea päätös.
• Laadukkaita ruuanvalmistusohjelmia televisioon.
• Olisi hyvä löytää toimijoita, jotka järjestäisivät tietoiskuja kotimaisista marjoista ja yrteistä, sienistä ja villivihanneksista ja erilaisista ruuanlaittotavoista.(Martoilla esim varmaan on jo tätä))
• Lisää erilaisia yhdessä tekemisen ja syömisen kerhoja ja tapahtumia, joissa satsattaisiin myös terveellisiin raaka-aineisiin ja ruuan kauniiseen esillepanoon.
• Ravintolat ja lounaspaikat houkuttamaan myös lapsiperheitä syömään esim. edullisilla perhepäivillä.

2. Miten elintarviketeollisuuden ja kaupan tulee mielestäsi toimia?

• Kauppiasvetoisilla kaupoilla on mahdollisuus profiloitua nyt luomun ja terveellisen ruokavalion edistäjinä.
• Entä jos kuluttajat ja kauppa liittoutuvat toiveineen. Se olisikin oikeata "asiakasomistajuutta". Useat kaupat profiloituvat nytkin tietyn tyyppisiksi. Miksei ne voi jatkaa profiloitumistaan jos elintarviketeollisuus ei vastaa huutoon.
• Lisätä valikoimaa esim. luomulaatuisen ruoan suhteen.Kauppa voisi ehkä ainakin väliaikaisesti tukea luomua ottamalla niiden myynnistä tavallista pienemmät katteet itselleen. Luomubroilerillekin uskoisin riittävän kysyntää. 
• Kauppa helliköön "lähiruokaa" ja enemmän kotimaista. 
• Kausituotteiden suosinta ja niiden mainitseminen mainonnassa. Lapsuudessani esimerkiksi kotimaista tomaattia ei saanut talvella. Juuresten ja säilyvien vihannesten merkitystä korostettava.
• Elintarviketeollisuuden pitäisi luopua jo vapaaehtoisesti aineista, joihin kohdistuu edes suuria epäilyjä terveyshaitoista ja etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Esim natriumglutamaatista,sakariinista, syklamaatista,BHT- ja BHA-aineista sekä aspartaamista ja monista haitallisiksi epäillyistä väriaineista ym. Nitraateista ja nitriiteistä pitäisi pyrkiä mahdollisimman paljon luopumaan.
• Lisäaineiden määrää tulisi rankasti vähentää ja suosia lisäaineina luonnollisia aineita esim luonnon värejä enemmän (niin kuin joissain mehujäissä ja karkeissakin on jo ihanasti).
• Stevian käyttöönottoon makeuttajana esim juomissa tulisi kiinnittää huomiota ja olla yhteyksissä asiasta viranomaisiin. 
• Miksi kehitetään mitä ihmeellisimpiä sokeriherkkuja, joita kutsutaan rahkaksi tai jugurtiksi. Perinteiset viilitkin liene kohta häviävät hyllystä keinomakeutetun sokeriherkun tilalta. Eikö pelkkä yksinkertainen maku enää riitä?
• Voiko valmistaja tosiaan kirkkain silmin väittää, että possun liha muuttuu sydänystävälliseksi rypsiä syöttämällä.
• Kauppoihin mahdollisimman vähälisäaineisia eineksiä. Osa lisäaineista on ihan perusteltuja puhtauden ja säilyvyyden kannalta, mutta turhat lisäaineet, joilla yritettän esim. peittää jo alun perin luokattomia raaka-aineita, pitäisi saada pois.
• Vihannesten ja hedelmien laatu on luokattoman huono monissa ketjukaupoissa. Sen sijaan kun vihanneksia ostaa vaikkapa pieneltä luomumyyjältä tai luomuruokapiirin kautta, saa aivan toisen tasoista tavaraa.
• Elintarviketeollisuus suunnittelemaan ruokia, joissa raaka-aineet maistuvat ja näkyvät. Mahdollisimman pienillä lisäaineilla.
• Tehotuotannosta tulisi siirtyä luonnollisempaan ja eettisempään tuotantoon.

3. Miten kuluttajan tulee mielestäsi toimia?

• Ottaa itse selvää, mitä kannattaisi syödä ja syöttää läheisilleen ja pyytää kauppoihin lisävalikoimaa. 
• Ottaa oma vastuu siitä, mitä syö.
• Kuluttaja voisi miettiä entistä tarkemmin ostojensa eettisyyttä.
• Vaatia laatua ja lupausten täyttämistä myyjiltä. 
• Vaikuttaa myös vaikkapa järjestöjen, kuluttajaviranomaisten ja poliitikkojen kautta, jotta yhteiset pelisäännöt saataisiin kuluttajaystävällisemmiksi.
• Kuluttajan kannattaa suosia luomutuotteita.
• Kannattaa ostaa mahdollisimman vähän käsiteltyjä, luonnollisia ja puhtaita ja ravinnetiheitä ruoka-aineita,
• Lukemalla tuoteselostukset ja tekemällä ostopäätöksensä sen mukaan sekä menemällä kauppoihin, joissa todella löytyy hyviä tuotteita.( Myös esim luomuruokapiirit, laadukkaat nettikaupat ja maatilatorit sekä suoramyynti tiloilta ovat usein hyvä valinta! )
• Myös suora palaute on ehdoton konsti, jota käytetään aivan liian vähän tänä tekniikan aikakautena. 
• Kuluttajan haastava tehtävä on hankkia tietoa ravinnosta
• Kuluttajahan on siinä suhteessa kingi, että jos ostat jotain niin kauppa kyllä reagoi ostopäätöksiin.
• Jos siis ei halua syödä lisäaineita, ei myöskään osta niitä sisältäviä tuotteita. Ja käänteisesti, pyrkii ostamaan ja mahdollisesti pyytää kauppoja lisäämään valikoimiinsa lisäaineettomia tuotteita, jos niitä ei ole saatavilla. Kaupat kuuntelevat yllättävän hyvin jopa yksittäisiä asiakkaita.
• Kuluttaja suosikoon kotimaisia tai vähintään reilun kaupan tuotteita, luomua ja lähellä tuotettuakin. Kuluttajan pitää myös vaatia kaupalta, että haluamansa tuotteet ovat saatavilla.
• Aktiiviset toimijat perustakoot vaikka kimpun kansanliikkeitä kuluttajan tueksi! 
• Me bloggarit voimme vähintään kerran kuukaudessa muistutella "ruoka-asioista" lukijakunnallemme.

4. Miten viranomaisten tulee mielestäsi toimia?

• Ruuan turvallisuuden valvonta, ehkä vähän tehokkaammin kuin nykyään.
• Reagoida lisääntyneeseen tietoon lisäaineiden terveyshaitoista ja tiukentaa rajoituksia ja kieltää tietyt pahimmat aineet jopa kokonaan ja rajoittaa myös esim enimmäismäärää,paljonko lisäaineita yksi tuote saa sisältää.
• Myös varoituksia (kuten tupakkarasioissa) voisi harkita paketteihin esim nitraattien ja nitriittien karsinogeenisyydestä.(Osittain)kovetetut kasvirasvat pitäisi kokonaan kieltää, koska jo oikeastaan kaikki tahot myöntävät ne terveydelle haitallisiksi
• Stevia pitäisi sallia hyvänä makeutusvaihtoehtona ja ei pitäisi muutenkaan suhtautua niin ynseästi moniin luonnon raaka-aineisiin,joita on oikeasti käytetty menestyksellä jo vuosisatoja. Esim pakurikäävästä tehty teejauhe ja jotkin ulkomaiset ns superfoodit..
• Viranomaiset toimivat nytkin hyvin. Ruoan turvallisuus (eli ettei siinä ole taudinaiheuttajia) on heidän tärkein tehtävänsä. Ehkä profiilin nostaminen ei olisi pahitteeksi. 
• Puuttua harhaanjohtavaan viestintään ja julkisuudessa esitettyihin virheellisiin terveysväittämiin.
• Viranomaisilla on myös runsaasti tietoa, jota olisi hyvä jakaa ja muuttaa sellaiseen muotoon, että tavan kadun tallaajakin sen ymmärtää.
  Viranomaiset voisivat antaa suosituksia einesten käytön vähentämisestä, mutta toisaalta, minusta se on jokaisen oma valinta, miten syö. Tuskinpa se on kenelläkään suosituksista kiinni, ettei tule syötyä terveellisesti.
• Mahdollistaa se, että luomua on mahdollista tuottaa kohtuullisella hinnalla.
• Viranomaiset haittaavat pientuotantoa aivan liikaa. Pienteurastamot on lopetettu lähes kaikki, pienkanalat eivät kannata, pientuotanto muutenkin on ajettu ahdinkoon. Maatilojen koot ovat kasvaneet ja alkavat olla kestämättömiä. On unohdettu, että tuotanto syntyy ihmisistä, ei automaatista. 
• Tehotuotanto eläinten kasvatuksessa kuriin, suurten teurastamoiden alasajaminen, sekä kotiteurastusten salliminen. Tinkimaitoa, prkl!
• Ruoan omavaraisuuden lisääminen kaikin keinoin, ettei tarvitse talvellakaan syödä Etelä-Afrikan tomaattia...!

5. Listaa mielestäsi kolme tehokkainta tapaa vähentää lisäaineiden saantia. Mihin lisäaineisiin keskityt?

• Raaka-aineista ruoan valmistaminen itse. Mahdollisimman vähän prosessoitujen ruokien ostaminen. Vrt mustikkajugurtti / maustamaton jugurtti ja mustikat. 
• Miettiä mitä oikeasti tarvitsee ostaa, jotta saa kunnolla syödäkseen.
  
• Ostaa tuoreita tuotteita, ellei satu omaamaan omaa puutarhaa. 
• Kun ostaa jotain paketissa tai jotain jalostettua, lukee läpi tuoteselostuksen.
• Ostaa lisäaineetonta leipää, juustoa yms. Perusruoka kunniaan!
• Välttämällä eineksiä, karkkeja ja limuja.

Kirjoita ja vaikuta!

Ruokakulttuurin parantamista voi jatkaa vastaamalla Varpun Tavin toivomuskilpailuun:

Mitä toivot elintarviketuottajilta, -teollisuudelta ja kaupalta?

Kirjoita mahdollisimman nasevasti ja tarkasti (esimerkiksi "parempaa sapuskaa halvalla" ei ole tarkka vastaus) omat toivomuksesi. Varpu palkitsee parhaat kolme kirjoitusta kirjapalkinnolla.
Varpu kokaa vastauksista blogikirjoituksen, jonka julkaisee Iltalehdessä. Varpu välittää palautteen myös kontaktiensa kautta esimerkiksi Lihaliitolle jne. 

Olemme Varpun kanssa yhteistyössä sopineet mielipidekyselyjemme julkistamisesta.Haluamme koota mahdollisimman laajan mielipide-otannan, joten levittäkää tietoa ja kutsukaa kaikki mukaan!

Nyt läppärit sauhuamaan ja vaikuttamaan! Lähetä ideasi ja toivomuksesi sähköpostilla osoitteeseen

toivomuskilpailu@mybook-kustannus.com

Vastausaika maanantaihin 11.4. mennessä. Nyt on mahdollisuus saada ääni kuulumaan ja vaikuttaa!

Medialukutaitokurssin tarpeessa? - Osa 2

Luin tänään nettikirjoituksen, josta aloin taas epäillä medialukutaitoani. Kirjoitus sattuu vielä liittymään samaiseen Virpi Salmen lisäainekolumniin kuin edellinen ihmettelyni.

Kerrataanpa alku: Helsingin Sanomissa Virpi Salmi hämmensi lisäainesoppaa kirjoituksellaan "Lisäainesekot, sekoilkaa lisää". Juttu alkaa näin:

"Taloussanomat teki kolmisen viikkoa sitten tarkoitushakuisen kauhistelujutun kouluruuan lisäaineista. Kouluruokaa arvostelemaan oli raahattu kohupaasaaja ja entinen kirurgi Antti Heikkilä.

Tämä terveysalan bisnesmies ja taajaan haastateltu asiantuntija oli järkyttynyt siitä, että jauhelihakastikkeessa oli "vain" 36 prosenttia jauhelihaa ja pinaattiletuissa "vain" 16 prosenttia pinaattia.

Ehkäpä siksi, että ruokalajit ovat tosiaan nimeltään "kastike" ja "lettu", eivätkä sataprosenttinen pinaatti ja jauheliha."

Juttu siis alkoi Taloussanomista ja Antti Heikkilästä ja myös päättyi  Antti Heikkilään. Teksti oli sen verran ikävästi muotoiltu, että Antti Heikkilä hermostui asiasta. Lisäksi ilmaisu "entinen kirurgi" on virheellinen. Kirurgi on kirurgi, vaikka ei enää leikkaisikaan potilaita. Selvä asiavirhe siis. 

Heikkilä tykittää blogissaan 3.4.2011: 

"Harvoin tulee lukeneeksi niin matalamielistä, sivistymätöntä ja vajaaälystä kirjoitusta kuin tuo Salmen tekele. Hänen mukaansa kouluruuassa ei ole mitään vikaa, kun se on sitä samaa, mitä kotona syödään. Ehkä hänen kotonaan, sillä logiikan ontuminen viittaa siihen, että transrasvoja on tullut syötyä jo pitemmän aikaa. Salmen logiikkaa voisi verrata ajatukseen, että jos kotona poltetaan tupakkaa, niin se on ihan jees myös koulussa. Että sellaisia syvämietteisiä kirjoituksia HS:ssa, Suomi24:n tasoa sanoisin. Pilkut ovat paikoillaan, mutta ei sitten muuta."

Sanat matalamielinen, sivistymätön ja vajaaälyinen lienevät ihan normaalia ravitsemuskeskusteluretoriikkaa? Tämän jälkeen Heikkilä suomii Helsingin Sanomissa  30.3.2011 julkaisttua juttua "15 kysymystä ja vastausta ruoan lisäaineista."

"Mutta sen (Salmen kolumnin) perään seurasi seuraavana päivänä todellinen syväluotaava analyysi kouluruuasta. Erilaiset E-koodit todettiin terveyttä edistäviksi asiantuntijoiden toimesta, jotka ovat saaneet rahoitusta alan teollisuudelta"

Luin kyseisen Hesarin jutun kolmeen kertaan, enkä löytänyt siitä Heikkilän esittämää väitettä, jonka mukaan asiantuntijat toteasivat E-koodit terveyttä edistäviksi - päin vastoin. Jutussa sanotaan muun muassa näin:

• Värien E 102, E 104, E 110, E 122, E 124 ja E 129 käytöstä on viime kesästä alkaen pitänyt ilmoittaa merkinnällä "voi vaikuttaa haitallisesti lasten aktiivisuustasoon ja heikentää tarkkaavaisuutta".
• Patenttisininen kuuluu lisäaineisiin, jotka voivat olla suurina määrinä haitallisia, ja siksi sille on määritelty hyväksyttävä päivittäinen enimmäissaanti eli ADI-arvo.
• Bentsoehaposta voi tulla esimerkiksi päänsärkyä, ihottumaa tai astmaoireita. Tuotteissa, jotka sisältävät bentsoehappoa, voisi hyvin olla varoitusmerkintä. 
• Nitriitille on määritelty ADI-arvo. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira tutkii parhaillaan, paljonko suomalaiset saavat nitriittiä ja nitraattia lihaleikkeleistä, makkaroista ja juustoista. Tarvittaessa suosituksia muutetaan.  
• Aikuisella päivittäinen enimmäissaanti täyttyy, jos hän juo neljä litraa light-juomaa, jossa on sallittu enimmäismäärä aspartaamia. Jos tuon määrän juo, voi epäillä, onko ruokavalio ylipäätään kunnossa. 
• Yhteisvaikutuksia on tutkittu erittäin vähän. Southamptonin yliopiston tutkijat ovat kuitenkin todenneet, että natriumbentsoaatti (E 211) ja eräät väriaineet aiheuttavat lasten ylivilkkautta. EFSA päätyi samaan omissa turvallisuusarvioissaan.  
• Kaikkia lisäaineiden yhdistelmiä ei ole syytä tutkia, mutta joidenkin lisäaineiden yhteisvaikutuksista tarvitaan lisää tietoa. 
• Euroopan unionin komissio kielsi punaisen 2 G:n (E 128) käytön heinäkuussa 2007. Se on atsoväri, joka muuntuu elimistössä lähinnä aniliiniksi, jolla on todettu suurina määrinä perimää vahingoittavia ja syöpää aiheuttavia vaikutuksia. 

Mihin siis perustuu Heikkilän väite asiantuntijoiden esittämästä E-koodien terveellisyydestä? 

Heikkilän kirjoitus muuttuu vielä ristiriitaisemmaksi. Helmikuussa 2011 lääkäri Antti Heikkilä kertoi Studio55:ssä järkyttävistä vaikutuksista, joita lisäaineilla on erityisesti lapsiin ja vanhuksiin. Hänen mukaansa  lisäaineet ovat hiljaisia tappajia.

"Heikkilän mukaan lisäaineet ovat niin sanotusti "silent killers", eli ne näyttävät hyvältä mutta ovat oikeasti pahoja."

Huhtikuussa Heikkilä kirjoittaa blogissaan näin:

"Ei E-koodit sinänsä ole haitallisia, vaan ne, joilla on hämäävän luonnolliset nimet, kuten kovetettu kasvirasva, maissisiirappi jne. Mutta näistä ei HS:n analysoiva lisäaineartikkeli puhunut sanaakaan."

Tässä kohdassa Heikkilä toteaa muina miehinä itse, että lisäaineet eivät ole haitallisia, vaan muut aineet. Melkoinen takinkääntö. Missä on kuulijoiden ja lukijoiden kuluttajansuoja? Kyse ei ole siitä, etteivätkö transrasvat tai osa lisäaineista olisi haitallisia, vaan siitä, miten hällä väliä tyylillä lausuntoja annetaan - yhtenä päivänä yhtä, toisena toista.

Vai pitäsikö ihan oikeasti hakeutua jollekin medialukutaitokurssille, että edes jotenkin ymmärtäisi näitä keskusteluja?

P.S. Olen todella iloinen ja ylpeä teistä, mahtavat lukijani.Vastauksenne kyselyyni "Lisäkohinaa ruoasta - sinun vuorosi" päihittävät mennen tullen edellä esitetyn kaltaisen "sinne päin"-kirjoittelun. Teen vastauksistanne yhteenvedon, kunhan ehdin. Niin hienoja vastauksia ei jätetä pelkästään kommenttikenttiin.

Lue myös

• Medialukutaitokurssin tarpeessa?
• Uutishutun hämmentelyä
• Annan palaa!

Medialukutaitokurssin tarpeessa?

Median lisäainekattila porisee ja roiskii kaikenlaista kansan luettavaksi ja ihmeteltäväksi. Mats Eric Nilssonin Aitoa ruokaa-kirja, Ylen silminnäkijä-ohjelma sekä lukuisat lehti- ja nettijutut ovat taanneet, että kohinaa on riittänyt. Vinkkasin teille Janne Huovilan kirjoituksesta, jossa parodioidaan lisäainekeskustelua. Helsingin Sanomissa Virpi Salmi heitti lisää aineksia soppaan kirjoituksellaan "Lisäainesekot, sekoilkaa lisää". Juttu alkaa näin:

"Taloussanomat teki kolmisen viikkoa sitten tarkoitushakuisen kauhistelujutun kouluruuan lisäaineista. Kouluruokaa arvostelemaan oli raahattu kohupaasaaja ja entinen kirurgi Antti Heikkilä.

Tämä terveysalan bisnesmies ja taajaan haastateltu asiantuntija oli järkyttynyt siitä, että jauhelihakastikkeessa oli "vain" 36 prosenttia jauhelihaa ja pinaattiletuissa "vain" 16 prosenttia pinaattia.

Ehkäpä siksi, että ruokalajit ovat tosiaan nimeltään "kastike" ja "lettu", eivätkä sataprosenttinen pinaatti ja jauheliha."

Juttui siis alkoi Taloussanomista ja Antti Heikkilästä ja myös päättyi  Antti Heikkilään.

YLEn Uuden Mustan Katja Lahti antoi Virpi Salmen kirjoituksesta innoittamana näppiksen laulaa: "Virpi, mä haluaisin auttaa".

"Sitte näitä erilaisia hörhöjä riittää, kuten tässä lisäainejutussa totesit. Jengi on niin vietävissä. Nää ns. "tiedostajat" on myös raivostuttavan itseriittoisia vaik onhan se hillitön ekotsemppaaminen ja asioiden vakavastiottaminen toisaalta aika sympaattista. Ei oo mikään salaisuus, että ne on just niitä hikkejä, joiden penaaliin oli yläasteella kiva laittaa koiranpaskaa."

Uuden Mustan kirjoitus paikottaisesta huvittavuudestaan huolimatta mielestäni hieman outo. Miksi Uusi Musta ruotii Salmea siitä, että hän jutussaan varsin voimakkaasti ja aiheellisesti kritisoi Taloussanomen uutisointia sekä lääkäri Antti Heikkilän sanomisia?  Salmen jutun ydin - siten kuin minä sen luin - on perustelematon ja epälooginen lisäainekauhistelu ja uutisointi. Kirjoitus on kärkevä, enkä esimerkiksi itse käyttäisi jutussa sanontaa "lisäainesekot". Minusta kaikenlaiset henkilöjä leimaavat ilmaisut saisi jättää pois. Asiat asioina. Salmen kritiikki kohdistuu  niihin, jotka meuhkaavat, mutta toimivat epäloogisesti sekä Taloussanomien harrastamaan kohujournalismiin. Käytännössä juttu siis pitkälti samaa asiaa, josta Janne Huovilakin kirjoittaa. Virpi Salmi on vapaa toimittaja, joka kirjoittaa Helsingin Sanomiin. Taloussanomat kuuluu samaan SanomaWSOY-konserniin kuin Helsingin Sanomat, joten mistään kotiin päin vedosta ei jutussa suinkaan ole kyse - päinvastoin.

En ole ennen Virpi Salmen kirjoituksia lukenut, joten ehkä Lahden kirjoitus juontaa juurensa jostain kauempaa? Tulkitseeko Uusi Musta Salmen kirjoituksen jonkilaiseksi ivaksi LOHAS-kuluttajia kohtaan? (LOHAS = Lifestyle of health and sustainability). Vai onko kyseessä kenties tämä kohta Salmen kirjoituksessa: 

"Lisäaineasia on tavallaan hyvä ja oikea: kukapa ei haluaisi, että meidän täysimetetyt, erityislahjakkaat luomupalleromme söisivät mahdollisimman hyvää ruokaa, joka on milloin lihaisaa, milloin kasvisvoittoista, milloin lähiruokaa, milloin sivistysmielessä monipuolisen kansainvälistä, riippuen keneltä kysytään."?  

Mielestäni tässä kerrotaan siitä, miten erilaisia vaatimuksia ihmiset ruoalle asettavat - "riippuen siitä keneltä kysytään". Joukossa ovat niin LOHAS-kuluttajat kuin lihavoittoisesti syövät. Uusi musta päättää kuitenkin jostakin suivaantuneena auttaa Salmea ja kirjoittaa juttunsa loppuun vielä pihlajanmarjoista. Sarkasmi on tunnetusti on vaikea laji. Jokaisella kirjoituksella on jokin sanoma - tyylilajista riippumatta. Uuden Mustan kirjoituksen viesti ei kuitenkaan aukea minulle. Sarkastisen kritiikin kohteena on toimittaja, joka kritisoi oman konserninsa toimittajia. Vai onko minun syytä mennä medialukutaitokurssille?

P.S. Jottei kukaan nyt sitten vääntäisi tätä kirjoituksi joksikin muuksi kuin mitä se on, niin selvennän. Tässä kirjoituksessa ei puolusteta lisäaineiden käyttöä, eikä väheksytä niitä, jotka haluavat tietää, mitä syövät.  Kirjoitukseni on pohdintaa mediasta. Arvostan aitoa ruokaa sekä aitoa journalismia.

Lue myös

• Parviälyä ja aitoa journalismia
• Alumiinideodorantti voitti ekodödötestin
• Otteita mediakritiikkikeskustelusta

Lisäkohinaa ruoasta - sinun vuorosi

Nyt kun lisäaineista on ollut enemmän ja vielä enemmän juttua - niin asiallista kuin populistista - niin eiköhän ole aika tehdä konkreettisia ehdotuksia. Mitä mielestäsi pitää tehdä, kenen pitää tehdä ja miksi? Vastaukset kommentteihin - perusteluineen kiitos. Esimerkiksi  "Lisäaineet poistettava" tai "Valikoimaa muutettava" ei riitä vastaukseksi, vaan vaatimus on perusteltava ja mieluusti vielä pohdittava mahdolliset seuraukset.
Tämä ei ole mikään oikein-väärin-vääntö, vaan pohdintaa aiheesta. Kuka aloittaa?

1. Miten suomalaista ruokakulttuuria saadaan parannettua?
2. Miten elintarviketeollisuuden ja kaupan tulee mielestäsi toimia?
3. Miten kuluttajan tulee mielestäsi toimia?
4. Miten viranomaisten tulee mielestäsi toimia?
5. Listaa mielestäsi kolme tehokkainta tapaa vähentää lisäaineiden saantia. Mihin lisäaineisiin keskityt?

Tämän jälkeen siirryn taas muihin aiheisiin ja vähään aikaan ei ole lisäainejuttua tulossa, joten osallistupa keskusteluun.
Onpas mielenkiintoista nähdä, millaisia vastauksia tulee.

Lisäainekeskustelujen loputon suo

Lisäainekeskustelua on käyty jälleen siihen malliin, ettei voi kuin päätä pyöritellä. Ei ole pahemmin ollut aikaa kommentoida, joten tein viimeaikaisista keskusteluista yhteenvedon. Ei muuten tule puuttumaan vauhtia eikä yllättäviä käänteitä.  Ennen kuin alatte lukea näitä uutisoinnin helmiä kerron selvennykseksi, että kannatan mitä suurimmassa määrin hyvistä raaka-aineista laitettua ruokaa, olen huolissani koululaisten ruokailuista enkä väheksy kenenkään yliherkkyyksiä. Keskustelu vain on mennyt mielestäni överiksi. Vai mitä mieltä olette?
Koko homma lähtee liikkeelle siitä, että lisäaineet on aihe, jolla saa takuuvarmasti lukijoita, klikkauksia nettisivuille - kliks, kliks, kliks - uusia taistelutovereita sotaa elintarviketeollisuutta ja Eviraa vastaan, joiden robottikädet nostelevat ostoskärryihimme eineksiä ja pakkosyöttävät ne meille. Asiasta uutisoi 22.2.2011 Taloussanomat otsikolla Yle: Kinkkupizzassa ei ole kinkkua – näin ostajaa vedätetään ja 24.2.2011 otsikolla: "Miksi meille syötetään tällaista roskaa?" Itse artikkeli laittaa vielä paremmaksi:  
"Suuri kysymys kuuluukin, miksi meille syötetään sontaa? Ja vielä suurempi, miksi me suostumme syömään sitä?"
 Nimesin jossain vaiheessa iltapäivälehtien päivittäiset anatomiajutut tissijournalismiksi. Mikähän olisi sopiva nimitys ruoasta kertovista jutuista, joissa vilahtaa sana "sonta"?  Artikkelissa on muitakin väittämiä, jotka kohottavat kulmia. Kirjoituksessa siteerattiin YLE:n silminnäkijä-ohjelmaa:  "moni elintarvikkeistamme sisältää muun muassa maali-, räjähde-, pesuaine-, ja kosmetiikkateollisuudessa käytettäviä lisäaineita. Jopa pyykinpesuaineessa fosfaatittomuutta käytetään myyntivalttina, mutta ruoassamme se saa levätä rauhassa." 
Edellinen iskee kansaan - onhan siinä räjähteitä ja pesuaineita - PUM. No se taisi olla YLE:n eikä Taloussanomien keksintöä. Pyykinpesuaineissa fosfaatteja vältetään siksi, että ne edistävät vesistöjen rehevöitymistä. Minun on kovin vaikea nähdä, miten tämä liittyy lisäaineisiin. Fosfaatit on yhdistetty osteoporoosiin. Elintarvikkeista suurimpia lähteitä ovat kolajuomat, sulatejuustot ja lihajalosteet. Kolajuomista tai ylipäänsä fosfaattien lähteistä kukaan ei puhu mitään, vaikka kuluttajalle se olisi olennaisempaa tietoa kuin populistiset puheet räjähteistä. Mutta jatkan samalla linjalla. Lisään tähän mukaan vielä yhden pesuaineruoan, perinteisen lipeäkalan.
Eikä lisäainejuttua ilman natriumglutamaattia. Jutun asiantuntijana on lääkäri Antti Heikkilä.
"Heikkilä mainitsee erityisen haitalliseksi tyypillisen aromivahventeen, natriumglutamaatin. Esimerkiksi Ruotsissa aromivahventeiden ongelmiin on havahduttu ja niiden käyttöä on vähennetty merkittävästi. Suomessa ei."
Edellinen ei pidä paikkansa. Joillakin firmoilla glutamaatittomuus on suoranainen mainosvaltti ja moni kunta on lopettanut glutamaatin käytön laitosruoassa - tosin sillä seurauksella, että suolan käyttö on lisääntynyt. Paheiden summa näköjään on vakio.

"Ylimääräinen natriumglutamaatti aiheuttaa erilaisia neurologisia oireita ja jopa aivovaurion."
Tähän pyydän tarkennusta. Mikä määrä natriumglutamaattia tarvitaan aivovaurioon? Sain eräässä nettikeskustelussa linkkejä neurovaurioista eläinkokeisiin, joissa ilmiö on todettu. Suutari pysyköön lestissään ja insinööri omalla alueellaan. Neurologiaan en ota kantaa, mutta sen verran tutkailin artikkeleita, että laskin että 70-kiloiselle ihmiselle pitäisi annostella 280 grammaa natriumglutamaattia ihon alle pistettynä, jotta annostus olisi sama kuin rotilla. Entä jos annostus on muutama gramma syötynä? Mikä määrä on liikaa?

Taloussanomat jatkaa lisäainevellontaa "uudella" jutulla (1.3.2011): "Tiedätkö syöväsi tolkuttomasti lisäaineita?"  Taloussanomat kyllä  tietää, vaikka en söisikään.

*******
Lisäys 9.3.2011 Ja kuin pisteenä ii:n päälle Taloussanomat ruotii kouluruokaa tämän aamun jutussa: "Syötetäänkö lapsellesi koulussa roskaa? " Asiantuntijana jälleen Antti Heikkilä ja syntilistalla lisäaineet. Taloussanomat ja Heikkilä takovat, kun rauta on kuumaa - kliks, kliks, kliks. Tämäkin blogikirjoitus tulee Taloussanomien agendaa, mutta jatkossa linkitykset ovat tiukassa.
Patrik Borg kitetyttää artikkelissa asian oivasti. "Ruokalistalta on vaikea löytää ruokaa, jonka raaka-aine ei olisi peruna tai vehnäjauho. Ainekset ovat halvemmasta päästä. Viikon ruokalista on kustannustehokas, mutta se voisi olla ravitsemusarvoltaan parempi.
– Kouluruokailussa on montakin asiaa, josta olen huolissani, mutta lisäaineet eivät ole yksi niistä.
Eniten Borgia huolestuttaa se, onko kouluruokailun rahoitus, monipuolisuus ja maukkaus turvattu.
– Peräti 30 prosenttia oppilaista ei enää syö kouluruokaa. Se on huolestuttavaa ja kertoo siitä, ettei kouluruoan maku ole kohdallaan." 
Borg on oikeassa. Kouluruoan maku ei ole kohdallaan, sillä se ei muistuta pasteijoita, kääretorttua, energiajuomia, karkkeja, pullia, hampurilaisia ja pitsaa. Käykää ihan oikeasti katsomassa, mitä kouluruokailun tiimoilla tapahtuu. Kouluruokaa morkataan ja kotona syödään - niin mitä? YLE Olotilan kyselyssä puolet vastaajista ilmoitti syövänsä valmisruokia tai eineksiä viikoittain.  "Suosituimpia eineksiä suomalaispöydissä ovat nakit ja makkara, ranskalaiset, kalapuikot, valmislihapullat ja pinaattiletut."
*******

Varpu Tavi intoutui kirjoittamaan lisaäaineista Iltalehden blogissaan "Onko lisäainekeskustelussa muita vaihtoehtoja kuin kohujournalismi tai hyssyttelytiedottaminen"  - Eipä taida olla.
Varpu otsikoi juttunsa iltapäivälehtimäisen provokatiivisesti toisenlaiseksi kuin itse juttu (23.2.2011): "Glutamaatti tulee ja tuhoaa aivosi!" Jutulla oli karmeat seuraukset. Huomasin nimittäin Facebookissa, että joku kommentoi tutkineensa jääkaapillaan ostoksiaan ja alkaneensa heitellä makkarapaketteja roskikseen. Kehotetiin sitten  lukemaan muutakin kuin vain otsikon. Lukekaa tekin Varpun pohdinta natriumglutamaatista.

Varpu jatkoi lisäainekeskustelua vielä uudesta näkökulmasta(1.3.2011), "Tiedätkö, mitä perjantaipullosi sisältää?" Nyt mentiin pyhälle alueelle. Jutussa kerrotaaan alkoholijuomien lisä-, säilöntä- ja vierasaineista.  Totuus paljastuu toisessa lukijakommentissa: "Asia nyt vain on niin, että jos joku lisäaine itsessään aiheuttaisi saman efektin, kuin alkoholi, ihmiset vetäisivät sitä, terveellisyydestä piittaamatta."

Kemikaalicocktailin Noora Shingler ottaa myös kantaa natriumglutamaattiin ja alkoholiin.
"Uusimmassa NYT-liitteessä on mielestäni oivaltava ajatus: "Alkoholi on nautintoaine, miksei siis aromivahvennekin [E621]"? 
"....kun kerran alkoholi tiedetään terveydelle vaaralliseksi ja sitä silti nautitaan, miksei natriumglutamaattiin suhtauduttaisi samalla tavalla? Asia on juuri näin! Lisäaineiden kuuluisi olla harvinaista "herkkua" eikä jokapäiväisen ruoan osa."
Näin Kemikaalicocktail antoi glutamaatille synninpäästön, vaikka vuosien ajan on pitänyt ainetta pahimpana myrkkynä, jota ruokaan voi laittaa. Aineesta on tehty ohjelma Kuningaskuluttajaan, juttu YLE Olotila-sivustolle sekä monta  kirjoitusta  blogiin - ja vielä  pari  kolme. Mielipiteitä on oikeus ja mielestäni jopa velvollisuus muuttaa tiedon karttuessa. Näin radikaaliin takinkääntöön olisi mielestäni syytä perustella asiaa tarkemmin kuin maininnalla, että Nyt-liitteessä sanottiin niin. Kirjoituksella ei ole ainoatakaan kommenttia. Taitavat lukijat olla ymmällään. Sanan "herkkua" lainausmerkit on muuten sitten noteraattu.

Minä puolestaan sain ryöpytystä siitä, että kritisoin hyvällä asialla olevia toimittajia, en näe kokonaisuuksia ja nillitän asiavirheistä. Tärkeintä kun on herättää ihmiset ajattelemaan. Ymmärrän pointin, mutta esitän vastakysymyksiä. Mikä määrä fuulaa on hyväksyttävää? Kuinka paljon pötyä ja liioittelua saa kirjoittaa klikkausten metsästyksessä? Kuinka paljon lukijoita saa aliarvioida?

Mutta ei kaikki niin surkeasti ole. Valopilkkujakin löytyy. Uuden Mustan Katja Lahden kirjoitus Nauravat nakit ja nyrpeät naperot kannattaa lukea. Mielenkiintoisia juttuja löytyy myös Ravitsemusuutisista ja Pronutriotionist- sivustolta. Varpu kirjoittaa aina taattua laatua.

Lue kirjoituksieni kouluruokailun tilasta sekä lisäaineista

• Elämää lihiksellä ja karkilla - tai syömättä mitään?
• Maria Jungner, Elastinen ja Energinen  (sisältää kuvia oppilaiden lautasilta) 
• Lisäaineita lautasella? Iltalehti
• Kahmalokaupalla E-koodeja, Iltalehti