Tervantuoksuinen laituri

Kerroin taannoin kuvien kera rannalle lentäneistä laitureista. Tapaninpäivän myrsky 2011 heitteli laitureita kuin tulitikkuja. Viime kesänä meille rakennettiin upouudet jämäkät laiturit niin veneelle kuin uimareille. Rakentamisessa hyödynnettiin kohta parikymmentä vuotta sitten tontilta kaadetuista puista sahattua puutavaraa - sitä samaa, josta edellisetkin laiturit oli tehty. Toki se ei enää riittänyt, vaan piti poiketa jokusen kerran paikallisessa puutavaraliikkeessä.

Koska puutavara oli käsittelemätöntä, halusin suojata sen pinnan ja lisätä sen elinikää. Käsittelemätön puu alkaa väistämättä sinistyä ja lahota. Valitsin puunsuojaksi harmaan puuöljyn - sinistymiselle kun ei voi mitään, joten parempi värjätä heti siniharmaaksi. Puuöljystä tein oman sekoituksen. Lisäsin sekaan lorauksen pellavaöljyä sekä tervaa. Kumpikin imeytyy puuhun ja tekee pinnasta vettä hylkivämmän. Terva on myös lievästi biosidinen. Määrien kanssa oli vähän niin ja näin, mikä sitten myöhemmin kostautui. Yhdestä erästä tuli selvästi tummempi kuin aikaisemmasta ja laiturin väri vaihtuu kesken kaiken, mutta pitää paikata. Ja kun laituria taas seuraavana kesänä huolletaan, värierot tasoittuvat edelleen.

Tervansekaisen puuöljyn käsittelyssä on omat niksinsä. Aloitetaan vaikka puuöljypurkin avaamisesta. Olen elämäni aikana maalannut yhtä ja toista ja availlut isojakin purkkeja, mutta lähes kymmenen litran puuöljyämpärin kanssa tuli vaikeuksia. Piti huutaa miesväkeä apuun. Nuorempi pojistani tuli oitis kapean ruuvimeisselin kanssa. Tuumin heti, että liian pieni. Eihän tuollaisella väännetä kannen läpsyköitä auki. Vaan niinpäs vaan väännetään, katso kuva. Minä olen koko ikäni repinyt läpsköitä tongeilla ja vääntänyt niitä alapuolelta. Miten hankalaa. Onneksi on näppärää jälkipolvea.

Muita käytännön vinkkejä – osa käytännön kautta havaittu.

• Ylle kannattaa pukea vaatteet ja jalkineet, jotka saavat likaantua ja tervaantua – alusvaatteita myöden.
• Rintaliiveistä tervaseoksen saa irti, kun hankaa sitä välittömästi sappisaippualla (muukin saippua käy hätätapauksessa) sekä hankaa voimakkaasti. Tärpättiäkin voi varovasti käyttää. Tämän jälkeen pesu normaalisti.
• Harjaa laiturilta ensin pois hiekat ja irtoroskat, niin on mukavampi olla istuallaan, polvillaan ja mahallaan.
• Jos venelaiturissa on kiinni vene, sivele veneestä poispäin, etenkin jos kysessä on valkoinen lasikuituvene eikä tervattu puuvene.
• Jos kaikesta huolimatta veneeseen tulee tummia pilkkuja, keksi hyvät selitykset tai yritä olla muina henkilöinä.
• Tee homma hyvän sään aikana, eli silloin kun puu on kuivaa.
• Jos sade uhkaa, laita hösseliksi.
• Pudota pensseli veteen mieluusti laiturin matalassa päässä.  

Homma käy patsi polvien myös selän sekä riittävän monen laiturimetrin jälkeen myös hermojen päälle, kuten kuvasta ehkä näkyykin...tuulikin sen verran, että piti kääriä otsalle nauha, ettei hiukset lentäneet jatkuvasti naamalle. Lopputuloksena on kuitenkin kaunis ja hyväntuoksuinen laituri. Tervan tuoksun noteerasi myös naapuri. Uimalaiturin käsittelin samalla tavalla, paitsi että penkin ja kaiteeet käsittelin seoksella, jossa ei ole tervaa. Katsokaas kun Eppujen sanoin taivaassa vasta vaan perseet tervataan...

Sisustusilta

Tänään oli aika sisustuspainotteinen ilta. Katsoin kanavasurffailuna Pientä pintaremonttia ja Innoa, jota seurasikin Suomein kaamein kämppä ja vielä  Nelosen ohjelma himohamstraajista? Siinähän kerrotaan surullisia tarinoita ihmisistä, joilla on pakkomielteenä kerätä tavaraa. Tuli kerralla mojova annos kotiin liittyvää ohjelmaa.
Aloin silmäillä kotiamme huolestuneena. Keittiön sivupöydällä ja sen alla on kylppäritavaraa, sohvalla kasa nuorimmaisen pieneksi jääneitä vaatteita, matot rullalla, Aku Ankkoja lattialla, eteisessä paperikasseja, joissa kierrätykseen menevää pahvia. Kaiken kruunaa olohuoneen kaapin vieressä nököttävä vessanpönttö. Persoonallinen ratkaisu, vai mitä?
Syy selviää näistä kuvista. Taidan palata sisustusaiheeseen vähän myöhemmin... ehkä...

Lue myös

• Ja vaaleus tuli
• Tiedä millä remppaat
• Huussi

Asbestia ilmassa

Työpaikoilla moni hengittää syöpää aiheuttavaa asbestia tietämättään. Ohjelmassa käydään työmailla tarkistamassa, onko asbestikartoitukset tehty ja miten hitaasti erään arkistorakennuksen asbestiremontti eteni ja miten surkeasti tieto riskistä liikkui - siis 2000 luvulla.
Katso toimittaja Tero Koskisen työstämä asbestia koskeva MOT-ohjelma Varoitus, asbestia ilmassa, joka poistuu  Areenalta 5.12.2011 klo 20.00. 

Kuva. Asbestinporausta Kanadassa vuonna 1944

Flickr, BiblioArchives / Library Archives, Creative Commons -lisenssi

Viimeksi kirjoitin blogiin hiusväreistä ja nyt asbestista. Voitte varmaan kuvitella, millainen asioiden sekamelska minulla oli kirjaa tehdessäni. Olen kirjoittanut asbestista ennenkin, joten lainaan osan tekstistäni:

Asbestia käytettiin laajamittaisesti eristemateriaalina vesi- ja lämpöjohdoissa sekä ilmanvaihtokanavissa aina 1990-luvulle asti. Asbestin ja asbestipitoisten tuotteiden valmistus ja maahantuonti kiellettiin 1.1.1993 alkaen ja myyminen sekä käyttöönottaminen 1.1.1994 lähtien. Asbestia saattaa siis löytyä tuon ajan tasoitteista, liimoista, rakennuslevyistä ja muovitapeteista. Kylpyhuoneessa asbestia saattaa olla laattojen saumauksissa ja kiinnityslaastissa tai muovimaton liimassa, mikä on syytä ottaa huomioon remonttia suunnitellessa. Asbestista ei ole haittaa silloin, kun se on ehjänä paikallaan. Ongelmallinen se on vasta kun rakenteita puretaan tai kun materiaalit kuluvat ja rikkoutuvat, jolloin asbestia pääsee pölisemään hengitysilmaan. Asbestihiukkasten määrälle ei tiedetä olevan turvallista rajaa, joten asbestin määrän ilmassa tulee olla mahdollisimman alhainen.  Asbestia sisältävän materiaalin määrä ja korjaustarve tulee kartoittaa ennen kiinteistön korjaus- ja purkutöiden aloittamista. Asbestipurkutyötä saavat tehdä ainoastaan luvan saaneet yritykset, joiden työntekijät on koulutettu kyseiseen tehtävään. 
Vaikka asbestin haitat tunnistettiin jo vuosikymmeniä sitten, sen synkkä tarina ei vieläkään ole lopussa. Suomessa on todettu 2000-luvulla vuosittain noin 100 asbestoositapausta, jotka johtuvat pitkälti vuosikymmenten takaisesta työperäisestä asbestialtistuksesta. Maailmassa tuotetaan edelleen vuosittain asbestia yli kaksi miljoonaa tonnia. Sitä käytetään varsinkin kehitysmaissa.
Kemikaalikimara, sivu 54

Nämä ovat niitä kovin ikäviä asioita ihmiskunnan innovaatioissa. Tuote on sinänsä mainio, mutta vaikutukset kauheat. Silti asbestia valmistetaan yhä.
 
Lue myös

• Asbestia metsässä ja kylppärissä
• Asbesti - ajan kysymys

Ja vaaleus tuli

Pari kuvaa sangen työllistävästä projektistani. Remppahommat eivät tosiaankaan mene niin kätevästi kuin sisustusohjelmissa annetaan ymmärtää. Käden käänteessä puretaan seiniä, taiotaan pinnat vaaleaksi, loihditaan vanhoista huonekaluista uusia ihanuuksia. Ohjelmassa suunnittelija esittelee uudistettua kotia ja toteaa iloisesti "Katot me maalattiin valkoiseksi" Ihan tuosta vaan. Sanomiseen kuluu aikaan noin pari sekuntia ja koko hommasta annetaan kuva, että kaikki käy kovin helposti. Mutta miten se käy oikeassa elämässä?

Meillä oli vanha tummunut katto, joka ahdisti ja näytti raskaalta. Päätin, että nyt tulee valkoista pintaan. Pari tuttavaa sanoi, että ei kyllä itse maalaisi puukattoa, sillä se on kaunis sellaisenaan. Yksi totesi lakonisesti: "Meinaat sitten pilata sen katon." Juu, juuri niin aion tehdä.

Maaliksi valitsin vesiohenteisen panelikatoille tarkoitetun maalin. Ohjeissa lukee, että kovin tummunut katto voi vaatia useita kerroksia. Lisäksi suositeltiin pohjamaalia. Sille tielle en lähtenyt, sillä pohjamaalit ovat liuotinohenteisia ja haju on melkoinen. Mieluummin sitten useampi kerta vesiohenteista.

Laudoituksessa ei ole ponttia vaan laudat ovat rinnakkain siten, että raoista näkyy musta paperi. Rakoja ei saa vaaleiksi, joten meillä on nyt sitten raidallinen katto. Yritin esin telaamalla pelkäästään lautojen päältä, mutta jouduin sitten tarttumaan penssliin ja sivelemään reunaakin jonkin matkaa.

Oman haasteensa aiheutti portaikko. Onneksi olen puolison valinnassa saanut paikattua omia puutteitani. Pätkällä on pitkä mies ja se kauimmainenkin nurkka on saanut maalia pintaan. Nyt on sitten vedelty katto neljään kertaan, sillä vaikka väri vaaleenee roimasti jo kahdella kerroksella, kellertävyys vähenee vähitellen. Viides maalikerros on vielä telattavana, homma siis jatkuu ja jatkuu. Hain jossain vaiheessa lisää maalia ja jo tutuksi tullut maalikauppias totesi, että kyllä hänkin mökillä maalasi katon viiteen kertaan. Huh, en siis ollut töpeksinyt.  Pientä pintaremonttia pitäisi nimetä "pientä" pintaremonttia. Peukalossa on rakko, kaikki lihakset kipeinä ja ylöspäin tuijottelusta niska jäykkänä. Kampaaja totesi, että hiuksissani on maalia. Selvisi sitten sekin, miksi ammattimaalareilla on lippis päässä.

Paremmin rakennusasioista tietävä taho sanoi jossain vaiheessa, että voisi olla helpompaa paneloida katto uudestaan. Materiaalitehokkuusaivosoluni eivät tätä ajatusta sulattaneet, joten nyt ollaan sitten tässä, mutta onneksi sentään paremmalla puolella. Ehkä ensi viikonlopun jälkeen voidaan asentaa valaisimet kattoon. Vaaleus tulee, mutta hommaa se vaatii.

Tiedä millä remppaat

Annoin jokin aika sitten kuvavinkin, miksi bloginpäivitystahti on ollut viime aikoina harvempi kuin yleensä. Joku veikkasi muurausta. Ei ihan, mutta lähelle meni. Meillä oli talvella jo aiemminkin kertomani kuumavesivaraajan vaihto. Nyt sitten tehtiin tekninissä tiloissa tsekkaukset, että tilat ovat kuivat, sillä vanha oli hönkinyt höyryä tiloihin. Meidänkin pikkuvaraston katto avattiin ja suljettiin. Remppamies totesi, että katon voisi maalata, ettei uusi pala erottuisi niin selvästi. Käsittelemätön betonilattia kannattaisi telata tai sutia betonimaalilla, jotta lattia olisi helpompi pitää siistinä.

Tuumasta toimeen, kun kerran varasto oli jo roudattu tyhjäksi. Maalejakin oli valmiina. Katto valkoiseksi, seinät myös vaalealla, hieman vihertävällä sävyllä, joka oli nurkissa pyörinyt vikaostos, jolle nyt tuli oivaa käyttöä. Varaston pintoja ei oltu käsiteltu koskaan aikaisemmin millään ja siltä ne näyttivätkin: ruskeaa kovalevyä, jossa nauloja, naarmuja, likaa, öljyläikkiä. Sinne jäivät piiloon ja tulista tuli valoisa ja puhdas. Säilytyshyllykkö on tehty niin sanotusta raaka-laudasta, tukeva mutta ruma. Osa puusta oli vielä suht' vaalea, osa harmaantunutta. Tukirungossa on jollain aineella käsiteltyjä osia, hyllyissä todella rumia öljytahroja. Varastossa kun säilytetään muun muassa ruohonleikkuria, öljyjä ja ties mitä, jota ei sisätiloihin viitsi viedä. Mietin, että mitä hyllylle oikein kannattasisi tehdä. Tosi rumahan se on, kun muu huone on käsitelty siistiksi. Kävin läheisessä maalikaupassa. Selitin tilanteen ja kysyin, millä hyllyt voisi "meikata". Halusin hyllystä tasavärisen ja rumat tummat läiskät piiloon. Rasvainen kohtahan saattaa hylkiä maalia. Ratkaisuehdotukseksi sain vesiohenteisen puunsuojan, johon sävytysväriksi valittiin tummanruskea. Litralla ainetta teki ihmeitä. Lopuksi se betonilattia vaalean harmaalla. Tässäkin oli vaihtoehtoina vesi- ja liuotinohenteinen. Päätin kuitenkin ottaa sen liuotinohenteisen, sen ruohonleikkurin ja öljyjen takia. Maalikauppiaan mukaan liuotinohenteisen liuottimien kestävyys on hiukan parempi.

Lopputulos varaston ehostamisesta oli hämmästyttävä. Vanhasta ruskeasta, likaisesta kopista tuli valoisa varastotila, jossa - kuin mietittynä - on tummanruskeat hyllyt. (No vähän ehkä täytyy vielä hienosäätää hyllyn reunan maalausta, mutta se on pikku juttu.) En tajunnut ottaa "ennen"-kuvaa, sillä rumiluksesta ei paljon kuvia viitsi ottaa. "Jälkeen"-kuvakin nappasin vasta, kun mies oli jo kantanut tavarat takaisin varastoon. Ei siis edelleenkään mitenkään kuvauksellinen komero, mutta ehkä nämä tiukasti rajatut kuvat kertovat jotain. Ei siis mitään "näin sisustat olohuoneen romanttisesti tyyliä" vaan arjen estetiikkaa työkaluvarastossa. Siitä saa vähintään yhtä paljon iloa kuin parista uudesta tyynystä sohvalla.
Maalausurakka tuli yllättäen, suunnittelmatta, mutta se kannatti. Ja suosittelen lämpimästi muillekin. On todella mukava mennä siistiin varastotilaan. Samalla tuli käytyä tavarat läpi. varaston uumenissa kun oli "kerrostumaa", aikaisemmilta omistajilta jäänyttä tavaraa ja kannattaahan niitä omiakin romuja välillä perata. Parhaillaan on menossa sisällä ruskeaksi tummuneen lautakaton maalaus. Siitä kirjoitan ihan oman jutun.

Joutsenmerkittyjä sisustustarvikkeita

Kävin keväällä SFS:n tilaisuudessa, jossa kerrottiin muun muassa rakennustarvikkeiden ympäristömerkistä. Teki remppaa sitten ulkona tai sisällä, nykyisin löytyy joutsenmerkittyjä vaihtoehtoja. Tarkistin varaston maalauksessa käyttämäni tuotteet. Niillä merkkiä ei ole, mutta ovat kuitenkin lattiamaalia lukuunottamatta vesiliuokoisia, mikä on hyvä juttu erityisesti maalarille, kun ei tarvitse liuotinhuuruja hengitellä.Ympäristöasiat ja työturvallisuus kannattaa huomioida, mutta kyllä itse silti joihinkin paikkoihin valitsen liuotinohenteisen tuotteen. Maalasin parisen vuotta sitten vanhat keittiönkaapiston ovet. Vanha maalipinta oli niin liukas, että se vaati hionnan lisäksi pohjamaalin, joka on aina liuotinohenteinen. Varsinaisen maalin otin myös liuotinohenteisena. Lopputuloksesta tuli hyvä, kestää taas muutaman vuosikymmenen. Jos kyseessä olisi ollut uusi pinta, olisin todennäköisesti valinnut toisin.

Joutsenmerkkiä koskevassa tiedotteessa kerrotaan kuluttajien suhtautumisesta ympäristömyötäisiin rakennustarvikkeisiin ja sisustustuotteisiin. Tiesitkö ennestään, että rakennustarvikkeillakin voi olla ympäristömerkki? Yleensähän merkin mieltää hygienia ja siivoustuotteisiin. Toisaalta vaikka tuotteella ei ole joutsen- tai muuta ympäristömerkkiä, se voi silti olla ihan kelpo tuote.

• Sisustustuotteiden ympäristövaikutukset tärkeitä kuluttajalle
• Joutsentuotteet

Ympäristömerkittyjä tuotteita löytyy  huonekaluista, rakennuslevyistä, keittiökalusteista, lattianpäällysteistä, astianpesukoneista, kestävästä puutavarasta, pyykinpesukoneista, kemiallisista rakennustuotteista, tulisijoista, maaleista ja lakoista sekä lämpöpumpuista.
Ohessa tuore videopätkä 20 vuotta täyttävästä Joutsenmerkistä.



Lue myös 

• Maalauskokeiluja
• Suhinaa spraymaaleista
• Asbestia metsässä ja kylppärissä

Kassakuitit ja bisfenoli A

Monen silmiin sattui varmaan Helsingin Sanomissa ollut uutinen kassakuiteista ja bisfenoli A:sta, jutun jonka laitoin viikonloppuna Twitteriini. Kuiteissa olevaa bisfenoli A:n on osoitettu imeytyvät ihon läpi. Kyseessä on hormonihäiritsijä eli ksenohormoni, aine joka käyttäytyy estrogeenin tavoin.

Bisfenoli A on sama aine, jota on tutkittu muun muassa säilyketölkeistä ja tuttipulloista. Erona näihin on se, että näissä aine on polymeerimuodossa eli reagoineena. Polymeeristä mahdolliseti irtoavaa bisfenoli A on peräisin reagoimatta jäänyttä ainetta eli monomeeriä ja määrät erittäin pieniä. Joskin elintarvikkeiden kautta altistus on jatkuvaa.

Kassakuiteissa bisfenoli A on reagoimattomana, jolloin aineelle altistuu huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi säilyketölkin sisäpinnasta altistuisi. Kaikkien eniten kuittien kanssa ovat tekemisissä luonnollisesti kauppojen kassahenkilöstö. Muut ammatit, joissa joutuu aineen kanssa tekemisiin ovat muun muassa maalaus ja rakennustöissä työskentelevät. Bisfenoli A:ta nimittäin käytetään raaka-aineena epoksiliimoissa ja -pinnoitteissa (betonilattiat jne). Kaikki epoksituotteet ovat yleisiä allergisten ihottumien, astman ja allergisen nuhan aiheuttajia rakennusalalla. Yli puolet epoksihartsiaineiden aiheuttamista allergisista kosketusihottumista on bisfenoli-A -pohjaisen epoksihartsin aiheuttamia. Olisi mielenkiintoista tietää, paljonko rakennusmiehillä ja -naisilla on bisfenoli A:ta veressään, sillä he käsittelevät aineita sellaisenaan - toki ohjeistettuna suojautumaan aineelta, mutta yliherkkyydet osoittavat, että altistusta on. Oheisen jutun kiinalaistyöntekijöistä kertoo bisfenoli A:n kanssa lätränneillä olevan enemmän erektiohäiriöitä kuin niillä, joilla altistusta ei ole. Karua kertomaa. Kiinalaistyöntekijöillä altistukset ovat tosin kymmeniä kertoja suuremmat kuin länsimaissa keskimäärin.

Henkilökohtaisesti moiset lämpökuitit ovat ottaneet pannuun jo pitkään. Niiden teksti häviää ajan myötä näkymättömiin, joten esimerkiksi takuukuitti saattaa haaleta käyttökelvottomaksi. Tärkeistä kuiteista pyydänkin nykyisin aina kopion jo kaupassa, sillä mielestäni on kaupan velvollisuus toimittaa asiakkaalle kelvollinen tosite ostoksesta.

"Tutkijoiden mukaan löytö pitäisi ottaa vakavasti kassahenkilökunnan ohjeistuksessa. Aikaisemmissa tutkimuksissa kassalla työskenteleviltä on mitattu muita ammattiryhmiä korkeampia bisfenoli-A:n pitoisuuksia, mikä on yhdistetty juuri kassakuittien käsittelemiseen.
Tutkijat kehottavat, että kassalla työskentelevät käyttäisivät käsineitä tai pesisivät kätensä kuittien käsittelyn jälkeen."

Minä puolestani kehotan kuittiongelman ratkaisuksi, että kehitetään kuitti, jossa ainetta ei olisi lainkaan ja joka kestäisi säilytystä. Ei luulisi olevan mahdotonta. On sitä vaikeampiakin asioita tehty. Paljon isompi asia on aineen muiden käytön aiheuttamien riskien selvittäminen.

• Tutkijat: Ostoskuittien muovimyrkky bisfenoli -A imeytyy ihon läpi, HS 6.11.2010
• Yleinen muoviyhdiste aiheuttaa erektiohäiriöitä, HS 13.11.2009
• Elintarvikkeiden ja talousveden kemialliset vaarat, Evira 2010

Lue myös

• Juomatölkit ja bisfenoli A
• Tuttipullot syyniin
• Astioita on moneksi
• PET-pulloissa hormonihäiritsijöitä

Mainio kemikaaliopas Martoilta

Martoilta on ilmestynyt esite "Kodin kemikaalit". Viisitoistasivuisessa esitteessä on tiivissä muodossa olennaisimmat asiat, joihin arkena törmää. Asia on kovin tuttua, sillä juuri samasta on kyse myös Kemikaalikimarassa. Asiantuntijalähteet ovat samat.

"Tieto helpottaa käyttämään ja käsittelemään kemikaaleja oikein sekä tekemään järkeviä valintoja. Kemikaaleja hankkiessa teet oman kannanottosi luonnon ja terveyden puolesta, joten mieti ennen ostoa, tarvitsetko ainetta.

Huolehdi kemikaalien oikeasta annostelusta, turvallisesta käytöstä, säilytyksestä ja tarvittaessa hävittämisestä. Tutustu pakkausmerkintöihin ja noudata niitä. Muista myös tutkia pakkauksen mahdolliset varoitusmerkinnät!"

Iloinen yllätys oli se, että niin Kemikaalikimara kuin Kemikaalicoctail noteerataan oppaan takasivulla. Harmi vain, että nettisivujen osoitteet ovat väärin. Mutta eiköhän noillakin löydy.

Suomenkielinen opas perustuu vuonna 2008 tehtyyn ruotsinkieliseen versioon, joka löytyy täältä:
Kvinnor och kemikalier, Martha förbund.

Lue myös

• Putken tukoksen avaus ilman kemikaaleja
• Tiskari vihaa vaahtoa
• Turhan hienot tiskiaineet

Kahdenlaisissa messutunnelmisssa

Poiketaan vielä kesälomatunnelmissa ennen kuin sukelletaan kemikaaleihin. Oli ihan pakko poiketa nuorimmaisen kanssa Valkeakosken asuntomessuilla - ovathan ne kävelymatkan päässä äidiltäni. En nyt ala sen tarkemmin käymään messutarjontaa läpi, vaan kuvaan jäljelle jäännyttä yleisvaikutelmaa. Detaljitkin alkavat jo karista mielestä, sillä messuvierailumme oli nimittäin jo 10.7. Koska kävimme heti messujen alussa, emme päässeet kolmeen keskeneräiseen taloon. Harmi, sillä pari niistä vaikutti mielenkiintoiselta.

Perustaloja maalaismaisemassa

Viehätyin alueen maastosta. Uudet alueet ovat usein hieman ankeita, kun puusto on vielä nuorta ja istutuksia vähän. Kunhan aikaa kuluu näyttelyalueen tiet ovat hyvin viehättäviä nousuineen, kaarteineen ja näkymineen niittymäiselle puistoalueelle, joka jäi kahden taloryhmittymän väliin. Talot on sijoitettu väljästi. Suurin osa oli aivan perustaloja, keskikoko noin 150 m2.

Eräs toimittaja kommentoi messualueen sijaintia syrjäisenä. Kaikki on suhteellista. Alueelta on neljä kilometriä Valkeakosken keskustaan. Kauppoja, apteekki ja alakoulu löytyy toki lähempää. Tampereelle on matkaa 30 kilometriä, eli noin puolen tunnin ajo - omalla tai julkisilla. Kuudentoista kilometrin ja 17 minuutin päässä on Ideaparkin 200 liikettä, jos joku ostoshelveteistä/paratiiseista sattuu pitämään.

Tummanharmaata valoa

Värejä on tietysti aivan pakko kommentoida. En ymmärrä nykyistä villitystä tapetoida ja maalata seiniä tummanharmaalla, -ruskealla tai jopa mustalla. Myös monessa pesutilassa kaakelit oli valittu synkiksi. Näillä leveysasteilla pimeyttä riittää tarpeeksi muutenkin. Ei sitä mielestäni tarvitse enää sisälle tuoda. Tyylikästä ehkä, mutta ei kovin viihtyisää. Suurin yllätys oli talossa nimeltä Talo Valo. Odotin vaaleaa rakennusta, jossa valo leikittelee pinnoilla. Olihan se sitä osittain. Talo Valon keittiön seinä oli kuitenkin tumman harmaa ja alakaapit mustat. Riemuitse siinä valosta. Leikkaussalivalot moisessa tarvitaan. Tummuus oli silmiinpistävää hyvin monen talon pesutiloissakin. Taitaa olla tämän hetken trendi, aivan kuten 70-luvulla oli tumman ruskeat ja vihreät värit.

Mihin katosi askarteluhuone?

Sisustukset olivat yllättävän samanlaisia. Persoonallisuutta haettiin valaisimilla, joita oli väkerretty muun muassa papiljoteista ja nippusiteistä, mutta muuten tuli mieleen huonekaluliikkeiden esittelytilat. Poikkeuksena rivitalohuoneisto, jonka kalustus oli hankittu minimibudjetilla kirppistavarasta ja mielikuvitusta käyttäen. Esimerkiksi olohuoneen pöytä oli tehty puisista kuljetuslavoista ja kenkäteline kurkkupurkeista. Monella sisustaminen on uuden ostamisen ja vanhan käyttämisen välimuoto. Miten sovitetaan isovanhempien 50-luvun lipasto, isoisovanhempien päästävedettävä sänky ja 70-luvun kattovalaisin sovitetaan yhteen.? Aikakaudet ja esineiden historia tekee sisustuksesta mielenkiintoisen. Messuilta aikakausien iloista sekamelskaa on kuitenkin turha hakea.

Nykytaloihin ei juurikaan rakenneta kellareita ja ullakkotilojakin on niukasti. Olen miettinyt, onko se hyvä vai huono asia. Kellarit ja vintit kun ovat paikkoja, joista löytyy aarteita - ja roinaa. Mitä vähemmän säilytystilaa, sen tärkeämpää on rojun taltuttaminen. Tavaroita kun ihmisillä on enemmän kuin niitä tarvitaan.

Harrastustiloja messujen perustaloissa oli niukasti. Talot on sisustettu siisteiksi, niissä nukutaan, syödään, saunotaan, katsotaan televisiota ja seurustellaan vieraiden kanssa, leikkipaikat ovat lastenhuoneissa (vaikka todellisuudessa lapset kantavat lelunsa olohuoneeseen tai keittiöön.) Muinoin puhuttiin askarteluhuoneesta. Onko sellaisia enää ollenkaan? Talossa voisi olla yksi tila, jossa kaikki voisivat puuhata ilman huolta sotkuisuudesta. Puuhaus voi olla ompelua, maalausta, lyijylastitöitä tai mitä kukin sitten harrastaakaan. Sotkusta ei tarvitse huolehtia, sillä oven voi laittaa kiinni. Pölyävät nikkaroinnit tulee kuitenkin tehdä eri paikassa.

Messukiertely käy voimille tai ainakin jalkaterille. Tämä messualueen poni oli väsähtänyt perusteellisesti jo ensimmäisenä iltapäivänä - vai liekö normaalit päiväunet...

Reposaaren kelluvat huvilat

Kävimme lomalla tuttujemme luona Reposaaressa, jossa pidettiin loma-asuntomessut vuonna 2008. Piipahdimme katsomassa Marina Villagen tilanne. Kyseessä ovat kelluvat huvilat, joita suunnitelmissa on kaikkiaan kuusitoista. Rakennettuina on tällä hetkellä ne samat kaksi, jotka messujen aikaan olivat kesken, toinen pahasti, toinen vähemmän pahasti. Jälkimmäisessä pesutiloista puuttui kaakeleita ja muuta pientä. Tässä pari kuvaa alueen nykytilanteesta. Autioilta näyttää ja ulkoaluetta on sisustettu risalla tuolilla. Parkkipaikalla makaa putkenpätkiä. Jotenkin näyttäisi, että ovat odottamassa toimenpiteitä, toivottavasti. Kelluvissa taloissa lienee asutusta, ainakin huonekaluja näytti kauempaa katsottuna olevan. Kotilaitureille ja talojen sisälle en mennyt kurkkimaan. Pienten lasten kanssa villat ovat lähinnä painajainen. Pihalaituria kiertää vain pari narua.




Reposaaren kelluvat talot ovat Suomen ensimmäiset. Ihmettelin jo loma-asuntomessujen aikaan kelluvien talojen ideaa. Mieheni totesi nähtyämme kelluvat talot kesällä 2008 (siis ennen talouskriisiä): "Tämä oli kyllä viimeinen osoitus siitä, että talous kääntyy kohta alamäkeen." Amerikkalaisethan siitä huolta pitivät, mutta kyllä Suomessakin villiinnyttiin hankkeiden kanssa. Ajatus voi olla hyvä, mutta mielestäni paikka kelluville on väärä. Kelluvat talot sopivat urbaaniin asumiseen, kaupungin keskustan tuntumaan, esimerkiksi Helsinkiin, Turkuun tai vaikka Tampereelle. Saa nähdä, montako kelluvaa villaa lähimmän viiden vuoden aikana Reposaareen rakennetaan. Veikkauksia?

Tästä voi katsoa kelluvien talojen esittelyt: Marina Village Reposaari.

Sata kehua

KEHU 19. Niksi-Pirkka saa aina hyvälle tuulelle. Mitä tuumitte niksistä, jossa kehotetaan laittamaan helteellä geelitäytteiset rintsikat toviksi jääkaappiin tai pakastimeen?

Asbesti - ajan kysymys

Muistatte varmaan hiljattaisen postaukseni Nokian metsistä löytyneistä asbestilevyistä. Kaivoin Youtubesta oheisen pari ja puoli minuuttia kestävän pätkän, jossa kerrotaan asbestista, ihmeellisen erinomaisesta aineesta. Tottahan siinä puhutaan, asbesti on ominaisuuksiltaan lähes lyömätöntä. Se on kestävä, sähköä johtamaton, palamaton, akustisesti hyvä ja lisäksi vielä halpa - kaikenkaikkiaan loistava rakennusmateriaali. Tai oli siihen asti, kun havaittiin sen haitallisuus työntekijöille. Pienimmät asbestikuidut pääsevät keuhkoissa syvälle aiheuttaen asbestoosia, sidekudoksen kasvua ja myöhemmässä vaiheessa keuhkosyöpää.

Asbestin käyttö kiellettiin kokonaan vuonna 1994, mutta vanhemmista rakennuksista sitä löytyy. Ainetta on käytetty paitsi eristysmateriaalina, myös seinä- ja kattolevyissä sekä laasteissa. Nykyisin asbestille voi altistua, kun rakennuksia saneerataan. Ennen vuotta 1920 rakennetuissa taloissa asbestia ei ole, ellei rakennukseen ole tehty myöhemmin remonttia. Asbesti on erityisti korjausrakentamisen työsuojelullinen ongelma, mutta vanhaan taloon remonttia suunnittelevankin on hyvä pitää asia mielessä. Ennen purkutöitä on varmistuttava, ettei rakenteissa ole asbestia. Joskus on syytä tehdä asbestikartoitus. Asbestipurkua saavat tehdä vain siihen luvan saaneet yritykset.

Asbesti on malliesimerkki siitä, miten alun perin hyvä juttu osoittautuu ihan joksikin muuksi. Videopätkän lopussa on hieno teksti "Asbestos - a Matter of Time". Eipä tainneet tekijät aavistaa, miten osuva lausahdus on. Asbestoosin kehittyminen kun vie aikaa vuosikymmeniä.

• Asbestia sisältäviä rakennusmateriaaleja käytetty vielä 1990-luvun alussa, Suomen Kiinteistöliiton tiedote, 9.1.2007

Lue myös:

• Asbestia metsässä ja kylppärissä
• Jokaisessa asuu pieni lokapoika

Sata kehua

KEHU 3. Kävimme sunnuntaina Hvitträskissä ihailemassa maisemia ja söimme lounaan. Kuha oli kerrassaan mainiota ja tarjoilu sujui mukavia jutellen.