Kemikaalikimara: Tarvitsenko tätä todella?

torstai 11. kesäkuuta 2009

Tarvitsenko tätä todella?

Mitä tarkoittaa kohtuus? Kohtuus on niin määrittelemätön asia, että pyrin välttämään koko sanan käyttöä. Paljon on paljon, vähän on vähän, mutta entä kohtuullisesti? Sanaa käytetään usein silloin, kun perustellaan ostamista, syömistä, alkoholin käyttöä tai vaikkapa liikuntaa. Voi tehdä, syödä, juoda, ostaa, harrastaa - kunhan tekee sitä kohtuullisesti.

Käteeni sattui Yhteishyvä-lehti 6/2009, jossa pohdittiin kohtuutta otsikolla "Kohtuus on onnea". Juttu on luettavissa sivulta 36 alkaen, kannattaa silmäillä. Sinänsä on nurinkurista, mutta myös positiivista, että selkeästi kaupalliseen ja myynnin edistämiseen tarkoitetussa lehdessä on kriittisesti kuluttamiseen suhtautuva artikkeli.

Ennen muinoin ei puhuttu mitään ekologisuudesta tai eettisyydestä. Mummomme ja vaarimme osasivat säästäväisyyden ja kierrätyksen luonnostaan. Pitkälti tämä oli niukkuuden tuoma vaatimus. Roinaa ei yksinkertaisesti ollut saatavilla siinä laajuudessa kuin nykyisin. Elintarvikkeet tulivat läheltä. Kertakäyttökulttuuria ei tunnettu lainkaan. Sanonta: "köyhän ei kannata ostaa halpaa" on nimenomaan kertakäyttökulttuuria vastaan ja kestävän kehityksen puolesta. Joskaan asia ei ole aivan näin yksioikeinen, kalliilla voidaan myydä huonoa ja eettisesti arveluttavaa. Siinä missä isovanhemmillamme järkevä kuluttaminen oli lähes itsestään selvää, nykyihminen joutuu sitä opettelemaan.

Hyvin moni kuluttaja ilmoittaa erilaisissa gallupeissa kannattavansa ekologisia hankintoja ja muutenkin asennoitua ympäristömyönteisesti. Mutta kuinka paljon tämä painaa siinä vaiheessa, kun kaupassa tehdään valintoja? Asenteet eivät välttämättä takaa tekoja.

Autonomie Project Organic Cotton Men's T-Shirt @ TheGreenloop.com

 Mitä ostan, sitä olen?

Helsingin yliopiston taloustieteiden tutkija Kaisa Huttusen mukaan Suomessa on vallalla kaksi vastakkaista suuntausta: ekonomistinen ja ekologinen kuluttajaeetos. Eetos tarkoittaa moraalista mielenlaatua tai katsomustapaa. Ekonomistinen suuntaus maksimoi hyötyjä ja minimoi kustannuksia. Tämä on perinteistä kuluttajan toimintaa, luetaan laatu- ja hintavertailuja tuotteista, hyödynnetään tarjouksia ja alennusmyyntejä, kilpailutetaan sähköyhtiöitä ja käytetään bonuskortteja. (Viimeksi mainittujen hyödystä tosin voidaan olla montaa mieltä.) Joillekin säästäminen on itseisarvo. Kierretään kaupoissa tekemässä hyviä kauppoja - säästämässä. Mitä enemmän ostat, sen enemmän säästät.

Ekologisessa kuluttajaeetoksessa pyritään säästämään luontoa. Kestävässä kulutuksessa on kuitenkin omat ongelmansa. Sille ei ole olemassa selkeitä kriteereitä. Tekijöitä on monia, kuten työntekijöiden tai eläinten kohtelu, ympäristönäkökohdat, globaali tai paikallinen näkökulma. Lisäisin tarkennuksena listalle tuotteen koko elinkaaren ja materiaalitehokkuuden. Ongelmana on myös oletus siitä, että ympäristöä voitaisiin ylipäänsä säästää kuluttamalla. Esimerkkinä Huttunen mainitsee luomupuuvillasta valmistetun T-paidan, jonka ostaminen ei säästä ympäristöä, mutta ostamatta jättäminen säästäisi.

Olen itse miettinyt samaa ongelmaa. Toimiiko kuluttaja ekologisesti, jos kaappi pursuaa luomupuuvillapaitoja tai jos ostopäätöksen tarpeettomasta tavarasta ratkaisee ekologisuus? Ekologisuudella voidaan myös rauhoittaa omaatuntoa turhista ostoksista. Yksi olennainen kysymys kuluttamisessa on: Tarvitsenko tätä todella?

Kuva: greenloop, Flickr, lisensoitu Creative Commons lisenssillä

Ei kommentteja :

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails