Kemikaalikimara

torstai 18. joulukuuta 2014

Isomman luokan riskitekijä

Kävin joulukuun alussa työmatkalla Ugandassa ja Tansaniassa. Lähes kaikki, joille mainitsin matkastani ottivat esille ebolan. Totesin matkustavani Itä-Afrikkaan, joka on kaukana epidemia-alueelta ja että pelkään eniten liikennettä - vasemmanpuolinen liikenne ja käsittämätön ajokulttuuri. Yksi isännistä totesi, että hän pitää ajamisesta ja että rattiin päästessään hänellä ikään kuin kytkeytyy jokin osa aivoista pois kokonaan. Olinkin ison osan matkoista lievän kauhun vallassa. Kaupunkiajossa turvaetäisyys on puoli metriä ja maantiellä viisi. Kun kaupunkiajossa ruuhkassa läheltä piti -tilanteita on vajaan minuutin välein ja maantieajossa vajaan kymmenen minuutin taajuudella ja suurempien nopeuksien takia vielä isommilla panoksilla, alkavat adrenaliinitasot olla aika korkealla. Kaupunkikuvat Kampalasta.


Tansaniassa matkaa kertyi yli 500 kilometriä suuntaansa. Ensin vilkasta maantietä pitkin ja lopulta mutaista pikkutietä, joka pahimmillaan oli sananmukasisesti kuin perunapeltoa ja sateen takia liukas mudasta. Jouduimme myös peruuttamaan pätkän, kun mutatietä pitkin tuli vastaan bussi. Banaanikuormassa ollut fillari kyllä pääsi eteepäin.
Siinä missä Suomessa on taajamissa korkeintaan 50 km/h nopeusrajoitus, kuskimme ajoi kylien läpi noin 80 km tunnissa. Etenkin mutaisilla osuuksillalla pelkäsin tosissaan, että kuski keilaa tien vieressä kulkevat pyöräilijät ja jalankulkijat. Äänimerkki soi ahkerasti ja valoja vilkuteltiin vastaantulijoille. Minä suljin välillä silmäni.


Tie kävi lopulta niin huonoksi, että tuumin, että se oli sitten siinä. Tuota mäkeä (jota valitettavasti en tajunnut kuviin ikuistaa) ei enää ylös päästä. Joudumme kääntymään ja hommat jää kesken. Sanoin, että noustaan autosta, jotta kuski auton saa paremmin liejusta liikkeelle. Siinä oli sitten jo kertynyt kyläläisiä ihmettelemään. Kirjavalakkinen nuori mies hihkaisi kömpiessäni takapenkiltä: "This is Tanzania!" ja nauroi päälle. Paikallinen isäntämme jututti kyläläisiä ja kävi ilmi, että olimme ajaneet kohteemme ohi. Emme olleet huomanneet "kaupunkia". Alkoi kyllä naurattaa minuakin - varsinkin siinä vaiheessa kun kuskimme päätti, että mäen päälle on päästävä, vaikka hän tiesi, että joudumme kääntymään takaisin. Auton ympärille kertyi avuliaita työntäjiä ja etenkin neuvojia. Kuski kaasutteli tien vasemman reunan kautta yli jalankulkupolun ja kivikon mäen päälle, kääntyi siellä ja rullaili takaisin. Kaikkea se testosteroni teettää.

Ohessa takapenkiltä kuvaamani parin ja puolen minuutin pätkä paluumatkalta. Ohitamme jonkinlaisen taajaman. Tässä kohdassa meno oli suhteellisen rauhallista. Radiokin soi.



Miten leppoisalta Suomen pääkaupunkiseudun liikenne näiden kokemusten jälkeen tuntuikaan.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Piparkakkuja lapsille - ja oikeastaan kaikille muillekin

Joka vuosi puhutaan piparkakkujen ja korvapuustien kumariinista, varsinkin ennen joulua. Kumariini on maksalle haitallinen aine, jota on cassiakanelissa, siinä jota yleisimmin pipareihin laitetaan. Aitokanelissa kumariinia on vähemmän, mutta kaupoissa myytävä on erittäin suurella todennäköisyydellä cassiakanelia.

Eviran sivuilta löytyvän tiedon mukaan Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on antanut kumariinin siedettävän päiväsaannin rajaksi 0,1 mg ruumiin painokiloa kohden vuorokaudessa eli 50 kiloisella ihmisellä 5 mg kumariinia, joka vastaa noin 1 tl kanelia. Pikkulapset painavat paljon vähemmän, joten heidän ei kannata syödä useita kanelilla maustettuja tuotteita päivittäin. Pipariaikaan ei tarvitse murehtia kanelista, kun tekee piparit ilman kanelia. Tässä teille oiva ohje, mureita ja maukkaita - ja ilman kumariinia.  Myönnetään, en ole näitä itse kehittänyt, vaan kaivanut netistä. Kyseessä ovat perinteiset Kukkolan piparkakut. Jos ja kun leivon pikkuleipiä kerran vuodessa, en yritäkään tehdä terveysversioita. Olkoon sokeria ja vehnäjauhoja.

Facebook-kaverillani on heikkous. Hän on aika tarkka siitä, mitä syö. Joulun alla tahtoo pipareita kulua siihen malliin, että viime vuonna hän esitti huolensa kumariinin saannista. Ehdotin Kukkolan pipareita hieman nihkeällä vastaanotolla. Nehän pitää leipoa itse. Niinpä pakkasin huolella muutaman piparkakun ja laitoin menemään postitse maistiaisia kertomatta asiasta pihaustakaan. Sain inboxiini oheisen viestin:
"KIITOSKIITOSKIITOS! Postimies soitti kerran, avasin oven ja sain paketin. Siellä oli maailman parhaita pipareita! Ooh. Nyt täytyy kaivaa se resepti esiin ja tähdätä niiden leipomiseen. Ne maistuvat aivan oikeilta ja ovat herrrkullisia. "

Kukkolan piparkakut

3         kananmunaa
4½ dl  sokeria
400 g  voita
1 dl     siirappia
5 tl      kardemummaa
5 tl      soodaa
3 dl     perunajauhoja
9 dl     vehnäjauhoja

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita sulatettu voi, siirappi ja kaardemumma  munasokerivaahtoon. Siivilöi ja sekoita perunajahot, vehnäjauhot ja sooda taikinaan. Anna taikinan levätä 1-2 h. Kauli taikina ja painele sydämiä, tähtiä, lintuja, kissoja tai muita suosikkihahmojasi.
Paista uunin keskitasolla 200 asteisessa uunissa 6-8 minuuttia (riippuen uunista). Vahdi tarkasti, sillä piparit palavat herkästi.

Koska kaikki eivät voi syödä gluteenin takia vehnäjauhoja, kokeilin tehdä gluteenittoman version, joka onnistui mainiosti
Kukkolan gluteenittomat piparkakut

Sama ohje kuin edellä, mutta korvaa 9 dl vehnäjauhoja noin 7 dl Jyttejauhoja. Hyviä tuli näistäkin. 

lauantai 29. marraskuuta 2014

Kemikaalitietoa lapsiperheille kampanjahintaan

Untitled

Miten raskausajan ruokavalio, kosmetiikan käyttö, lastenhuoneen sisustaminen, kodin remonteissa käytettävät aineet, lelut, muoviesineet ja monet muut asiat vaikuttavat kemikaalialtistukseen?  Mitä ovat ftalaatit, palonestoaineet ja hormonihäiriköt ja missä arjen tuotteissa niitä voi olla?

Kemikaalikimara lapsiperheille kertoo, miten aineellisen arkielämämme voi järjestää turvalliseksi, järkeväksi ja huolettomaksi erityisesti lasten ja nuorten kannalta.

Kirja on nyt Bookyssä sellaiseen kampanjahintaan, että en kehtaa edes tässä sanoa. Kurkistakaa itse. Kannattaa hankkia niin itselle kuin kaverille. Edullinen hyötylahja täältä tai sivun oikean reunan kuvakkesta:

"Pisteitä ropisee aiheen kiihkottomasta, suorasta ja maalaisjärkisestä käsittelystä."
Meri Liukkonen, Metro 27.1.2014


Kirja koostuu kokonaisuuksista, joissa käsitellään kotia, raskausaikaa, vauvaikää, lapsuutta ja kohti aikuisuutta kulkevaa teini-ikää.

Vuonna 2014 Turvallisuus ja kemikaalikeskuksen Tukesin tiedotusteemana on lapset ja vuonna 2015 nuoret - aivan samaa asiaa, mitä kirja käsittelee.  Jos sinusta tämän tärkeän aihepiirin tietoa kannattaa levittää laajemmalti, laitapa linkki jakoon, kiitos.

Ihania ja huolettomia hetkiä vauvojen ja lasten kanssa!

Walking Baby

*yhteistyölinkki
Kuva 1  Flickr, Jay Ryness, CC-licence
Kuva 2. Flickr, Donny Ray Jones, CC-licence

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails