Villiyrttikimara

Talvi on yhtäkkiä vaihtunut kesään.  Olen bonganut monta mielenkiintoista rikkaruo... tai siis kasveihin liittyvää kirjoitusta. Linkkaan ne teillekin iloksenne. Jos vuohenputket ja muut eivät juuri nyt innosta, niin kurkkaa edes viimeinen linkki. :)

Kuva: Flickr, Tauno Erik, Creative Commons -lisenssi

 Villiyrttejä lautaselle

Villiyrttien keruuaika on alkanut jo tovin sitten, mutta syksyyn asti voi jatkaa. Täältä ohjeita.

• Villinä yrteistä, Yle 6.5.2013

Nyt on nokkoslettujen aika

• Nokkonen ei polta suuta, Yle, 22.5.2013 

 ...ja nokkosmuhennoksen. Talveksi nokkosta voi kuivata.

• Nokkonen on monikäyttöinen rautaisannos, Yle 6.6.2012

...ja Mariannen  kesäisen villiyritti-avokadopastan.

• Kesäinen villiyrtti-avokadopasta, Hutkiitutkiitunturissa

Pihan vuohenputkiakin voi yrittää kurittaa syömällä, salaattina, piirakoissa tai muhennoksena.
Vuohenputkea silputaan kattilaan, laitetaan voita tai öljyä, kevätsipulin varsia tai pieneksi silputtua sipulia joukkoon ja annetaan muhia vähän aikaa. Siihen voi laittaa tuorejuustoa tai kermaakin. Muhennos on oivallista paistihauen tai paistettujen muikkujen kanssa, varsinkin kalan kanssa

• Vuohenputki on ruokaisa rikkaruoho, Yle 11.6.2013

Kansanlääkintää ja kotikonsteja

Kirjassa Kansanlääkintää ja kotikonsteja käydään läpi suomalaisten sukujen perimätietoa, jolloin vanhan viisauden voimalla on hoidettu mielen ja kehon ongelmia aivastuksesta kipuun, matkapahoinvoinnista vatsavaivoihin. Kirjasta löytyvät ohjeet perinteiselle muurahaisvoiteelle ja merisuolakääreelle, miten käyttää pihkaa sekä marjoja rohdoskasveina sekä opastetaan kodin perinnelääkekaapin kokoamiseen.

• Monthan S., Hänninen O., Vertanen P, Kansanlääkintää ja kotikonsteja, Kansanlääkintäseura 2011

Osaksi luontoa - enemmän, enemmän...

Ja sitten kaikki ulos luontoon vaikka tähän tyyliin - ja tämä linkki todella kannattaa kurkata. :)

• Old Finnish People With Things On Their Heads: Amazing Photo Series

Toinen viime aikoina esillä ollut asia on hyönteisten syöminen. Täytyy palata siihen myöhemmin.

Huh ja huh!

Sain inspiksen tästä Yle Olotilan jutusta Tunarimökkeilijän kevät. Kuvissa näytetään tavallisesti ne parhaat palat kodista ja tunnelmista. Kuvat rajataan sopivasti ja näytetään kauniit ja mielenkiintoiset yksityiskohdat. Sitä mitä ei näy, sitä ei ole - paitsi että on - ja joskus oikein isosti.
Meillä on taas vaihteeksi remontti menossa, joka klassiseen tyyliin on laajentunut. Ensin piti vain hioa ja lakata olohuone-keittiön lattia. Kun tämä oli tehty, portaat näyttivät järkyttäviltä. Kun parkettimieheltä  peruuntui seuraava työmaa, portaiden remontti tuli vähän väkisin samaan syssyyn. Kun tähän remonttiin - ja ylipäänsä koko kevääseen - yhdistää uuden kirjan käsikirjoituksen viimeistelyn, pari pitkää ja pari lyhyempää työmatkaa, ylioppilasjuhlien järjestämisen ja uuden kielen opiskelun, lopputulos näyttää tältä. Ja nyt sitten näytetään niitä kuvia, joita normaalisti ei edes oteta. Nämä siis parin päivän sisällä otettuja. Enjoy!
Jos hyvin menee, voin jossain vaiheessa näyttää, miten tästä selvittiin. Kesäkukkia olen sentään käynyt ostamassa ja vähän muutakin fiksausta tehnyt.

Toukokuussa kannattaa varmaan nakata talven kanervat menemään? Perhe olisi nakannut oheisen tuolinkin, mutta minä kielsin, vaikka onhan se jotenkin parhaat päivänsä nähnyt. Vai mitä? Vanha ja hutera, mutta ehkä siitä vielä jotain tulee?

Eteisessä on mukava remontti- ja siivoustarvikevarasto. Oikeassa reunassa sentään näkyy uusitun portaikon alimmasta askelmasta kulma. Kuka on nakannut kengät noin? (Minä...) Eteisen nurkassa on mukava tavaraläjä: lippis, jouluvalot, baarijakkara evakossa yläkerrasta. Ja siellä takana, sokkeliin tarvittavaa paikkauslaastia, muovipurkki ruskean laatikoston päällä. Ei se ollutkaan hukassa.

Henkarin oikea paikka on tietysti ikkunanpokassa roikkumassa.

Miten rauhoittavaa ja rentouttavaa. Mutta kyllä tämä tästä. Raportoin lähiaikoina lisää.

Kotina slummi - osa 2

Laitetaanpa vielä muutama kuva Nairobin Kiberasta. Ensimmäisen osan voit kurkata täältä.Meidän näkökulmastamme katsottuna olosuhteet ovat alkeelliset, mutta normaalia elämää sielläkin vietetään.
Kuvan miehet tekevät kenkiä, ovat siis suutareita. Yhden kenkäparin tekemiseen kuluu kuulemma aikaa kolmisen tuntia.

Poikkesimme päiväkerhossa. Minulle sää oli kesäisen lämmin - lue hikoiluttava - mutta ilmeisesti kuitenkin sen verran viileä, että  pipoa tarvittiin. Aurinkoisesta tytön hymy on tarttuva, harmi vaan, että kuva on epätarkka.

Kuinkahan usein viitsisi itse pestä perheen pyykit pesuvadeissa? Aurinko kuivattaa pyykit tosi nopeasti.

Rautakaupasta löytää tarpeellisia työkaluja kodin remontteihin.

Msamaria Hotellin ulkopuolella myydään paikallisia "grillihiiliä" eli char coalia.

Söimme aterian paikallisessa ruokapaikassa (Nimeä en valitettavasti muista, ei kuitenkaan hotelli Msamaria). Juoksevaa vettä ei ole, mutta kädet silti pestiin ennen ruokailua. Tarjoilija tuli saippuan, vadin ja vesikannun kanssa ja kaatoi ruokailijoiden käsille kannusta vettä. Ruokana oli valinnan mukaan paikallista maissista tehtyä "puuroa" ugalia tai riisiä, kypsiä vihreitä kasviksia sukuma wikiä sekä lihakastiketta. Jossain vaiheessa tuli varsin epätodellinen olo. Olen yhdessä Afrikan isoimmasta slummissa syömässä lounasta. Tuli perspektiiviä elämään oikein isolla mitalla.

• Kotina slummi - osa 1

Tinttejä ja kalasääskiä

Tuttavani harrasti kouluiässä lintujen bongaamista. Havainnot hän kirjasi ruutuvihkoon: päivämäärä, paikka sekä lintulaji. Eräänä päivänä sivuilta löytyi päivämäärän kera merkintä : "Ei tintin tinttiä." Merkinnän oli tehnyt kaveri. Toinen kaveri puolestaan kertoi tohkeissaan lintuasiantuntijalle merkittävästä eksoottisen oloisesta lintuhavainnostaan. Kuvauksen perusteella lintuja paremmin tunteva totesi, että kyseessä oli harakka. Tervisiä vaan A:lle!

Minussa(kaan) ei ole pätkän vertaa ornitologia. Lintujen tiiraaminen - tunnistamisesta puhumattakaan - on todella hankalaa. Eihän niitä näe puskista ja puiden oksilta, vaikka olisi kiikari. Ja miten voi erottaa ruskean pikkulinnun toisesta ruskeasta hiukan pienemmästä linnusta? Onneksi teknologian avulla minäkin pystyn nauttimaan lintujen seuraamisesta. Virossa on kalasääsken pesällä kamera, joka näyttää korkealaatuista kuvaa äänen kera. Linnutkin ovat tarpeeksi isoja, näkee ilman silmälaseja ja kiikareita. Kalasääski on toiselta nimeltään sääksi. S ja K ovat siis päinvastaisessa järjestyksessä, epäloogista kyllä. Kalasääsken nimet opin jo kansakoulussa, joka sijaitsi Pohjois-Sääksmäellä.

Aloin seurata viime kesänä sääksiperheen elämää, kun kolme poikasta olivat jo kuorituneet. Kuvankaappaukset viime vuoden elokuun lopulta, kun poikaset olivat jo oppineet lentämään.
Tänä vuonna olen aloittanut jo pesärakennusvaihessa. Kamera on taas toiminnassa ja pesäpuuhat alkamassa. Joten laittakaapa linkki suosikkeihin. Jos päivällä alkaa päänuppia kiristää tavalla tai toisella, luonnon seuraaminen rauhoittaa. Kannattaa huomioida, että sääksiperheen seuraamiseen jää koukkuun.

• Linkki nettikuvaan: http://pontu.eenet.ee/player/kalakotkas.html

Hiusväriasiaa Kuningaskuluttajassa

Katsokaapa tämän illan 25.4.2013 Kuningaskuluttaja. Siinä on pätkä hiusväreistä. Kemikaalikimara-blogin lukijoille aika pitkälti tuttua juttua, mutta uusille lukijoille voi tulla uuttakin tietoa.
Tästä blogista löytää kaikki hiusväreihin liittyvät kirjoitukset klikkaamalla tunnistetta (yllätys, yllätys) "hiusvärit".

Ohjelma siis kello 19 ja katsottavissa Areenasta noin kello 20 alkaen.
Olen työmatkalla, joten näen ohjelman itsekin vasta viikonloppuna.

Kyseisessä ohjelmassa on myös asiaa siitä, miten vanhuksia huijataan kotimyynnissä. Suomessa on jo miljoona yli 65-vuotiasta. Miten ikäihmistä voi suojella pakkomyynniltä? Kannattaa katsoa.

Huili, Vihreä Lanka ja Kemikaalikimara lapsiperheille

Kemikaalikimara lapsiperheille on loppuviilauksissa. Kirja on herättänyt mielenkiintoa jo ennen ilmestymistään. Viimeisimmässä Huili-lehdessä on kirjoitus "Varovaiset ja huolettomat?", jossa pohdiskellaan Tanskan ja Suomen eroja suhtautumisesssa kemikaaleihin. Vihreässä Langassa on mielipidekirjoitukseni lapsiperheen kemikaalikuormasta eli kirjan aiheista. Mielenkiintoista on se, että olen saanut palautetta kirjasta jo ennen kirjan ilmestymistä. Vaikuttaa siis olevan todellinen hot topic!

Yhteistä näille kahdelle kirjoitukselle on suhtautuminen kemikaaleihin. Miksi Tanskassa on tiukempi linja kuin Suomessa? Saamani palaute puolestaan koski omaa suhtautumistani kemikaaleihin. Teen näistä jutuista synteesin, joka toivottavasti vastaa kumpaankin kysymykseen. Yhteen artikkeliin tai mielipidekirjoitukseen ei saa tiivistettyä lähekään kaikkea sitä, mitä haluaisi sanoa - miten voisikaan, jos kirjassa on parisen sataa sivua. Huili-lehden juttuun on haastateltu fysiologian professori Jorma Topparia, neuvottelevaa virkamiestä Marilla Lahtista ja minua. Tässä kirjoituksessa on muuten paljon asiaa lehtikirjoitusten ulkopuolelta, joten jos aihe kiinnostaa, kannattaa hankkia kyseiset lehdet. En siteeraa niitä sellaiseenaan.

Huili-lehden artikkelissa tuodaan esille Tanskassa annetut ohjeet raskaanaolevien kosmetiikan käytöstä, muun Euroopan linjasta poikkeava kielto tietyille parabeeneille sekä kuluttajille suunnattu tietokanta nanopartikkeleita sisältävistä tuotteista. Tanska kulkee omia polkujaan. mikä on Topparin mielestä hyvä asia. Marilla Lahtinen näkee asian paitsi varoivaisuutena myös politisoitumisena - mitä se sitten tässä yhteydessä tarkoittaakaan.
Edellisessä työpaikassani tehtäviini kuuluivat Reach-asiat ja kävin lukuisissa Reach-seminaareissa ja -tapahtumissa. EU:n lainsäädäntö on kankea, raskas ja laahaa perässä, mutta suunta on sama kuin tanskalaisilla, ei vastakkainen, vaikka jutussa ehkä sellainen perusvire on. Muistan elävästi, miten eräs viranomainen kuvasi laitoksensa työtilannetta kutakuinkin näin: "Meiltä ovat siirtyneet kaikkein kokeneimmat ihmiset Kemikaalivirastoon. Heidän tilalleen on palkattu uusia, jotka täytyy kouluttaa tehtäviinsä. Samaan aikaan on menossa valtion tehostamistoimet. Me teemme, mitä pystymme."  Suomalaiset viranomaiset ovat tiukoilla. Toisaalta en näe syytä, miksi esimerkiksi raskaanaoleville ei voisi ja pitäisi kertoa kemikaalien haitoista. 

Sain Vihreän Langan kirjoituksen perusteella yllättävää palautetta. Kirjoituksessa käsittelin muutamia kemikaalialtistuksia niin kodissa kuin lapsen elämässä. Lehti nimenomaan toivoi konkreettisia keinoja. Palautteen antaja toivoo puolestaan poliittista vaikuttamista.

"Kirjoituksesi (ja mahdollisesti kirjankin?) sävy oli sellainen, että kemikaalialtistuksen välttäminen jää vanhempien vastuulle, ja toisaalta mielestäni vähäteltiin tarpeellisia toimia."

"Mutta on mielestäni väärin syytää vastuu yksittäisille ihmisille, oli tavoitteena kiihkottomuuden välttäminen tai ei. Toimia politiikan ja yritysten johdolta voisi vaatia asiallisesti ja aiheellisesti ennemmin kuin yksittäisiltä vanhemmilta ja ihmisiltä."

Mielenkiintoinen kommentti vanhempien syyllistämisestä, varsinkin kun kirja ei ole vielä edes ilmestynyt, vaan vasta huhtikuun loppupuolella. Myös Huili-lehden kirjoituksessa käsitellään syyllistämistä.

"Helposti syyllistyvän kuluttajan mieleen tulee, tarvitseeko ihmisiä varoitella ja huolestuttaa joka asiasta, jos ei tiedetä tarpeeksi. Toppari myöntää, että häntäkin on arvosteltu rajusti äitien syyllistämisestä. "Olen halunnut korostaa, että kosmetiikan haittavaikutuksista ei ole näyttöä, mutta jos haluaa olla varovainen, kannattaa vähentää meikkaamista raskauden aikana, ja hiusten värjääminen kannattaa lopettaa silloin kokonaan.""

Elämä on täynnä valintoja, parempia ja huonompia. Markkinat keksivät uusia tuotteita ja aineita nopeammin kuin lainsäädäntö ehtii reagoida. Onko tästä kertominen kuluttajan syyllistämistä?  Onko esimerkiksi Toppari väärällä asialla - tai tanskalaiset? Kirja on nimensä mukaisesti suunnattu lapsiperheille - ei päättäjille - ja tieto on sen mukaista. 

Toisaalta myös viranomaiset ovat kiinnostuneita aiheesta. Tapasin pari kuukautta sitten työkuvioiden merkeissä erään viranomaisen edustajan.  Emme siis tunteneet toisiamme entuudestaan. Hän oli lukenut edellisen Kemikaalikimara-kirjan ajat sitten ja sain häneltä kirjasta parasta palautetta koskaan. Hänen mukaansa juuri tällaista kuluttajalähtöistä informaatiota tarvitaan. He eivät sellaista ehdi tuottamaan. Keskustelimme pitkään muun muassa palonestoaineista. Olimme keskustelussamme yksimielisiä siitä, että niiden käyttötarve tulisi lainsäädännössä käydä kokonaan läpi.

Olen ajoittain miettinyt tämän blogin pitämisen ja kirjoittamisen mielekkyyttä normaalin päivätyön ohella. Kirjoittaminen vie uskomattoman paljon aikaa ja kirjan kirjoittaminen on suorastaan stressaavaa. Toisaalta tämä on myös hyvin palkitsevaa. Toivon, että sinä lukijana viet asiaa omalla tahollasi eteenpäin. Kysehän on tiedon levittämisestä. Mitä enemmän ihmiset tietävät, sen suurempi paine yrityksillä ja viranomaisilla on tehdä asioille jotain ja nopeammassa aikataulussa.
Uusille lukijoilleni tiedoksi, että Kemikaalikimara on myös Facebookissa ja Twitterissä. Linkkaan sinne artikkeleita, joita en käsittele täällä blogissa. Tervetuloa myös sille puolelle!
Ja nyt kirjan viimeistelyyn, paketti alkaa olla kasassa...Ja voitte uskoa, että niitä käytännön asioita käsitellään myös täällä blogissa. Odottakaapa vaan!

Mukavaa pääsiäistä kaikille!

Lihottavat kemikaalit eli obesogeenit

Tähän väliin ohjelmavinkki. Obesogeenit ovat aineita, jotka vaikuttavat kehon rasvan määrään lisäävästi. Eläimillä tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että tietyt kemikaalit saavat eläimet lihomaan epätavallisen paljon. Samaa epäillään myös ihmisillä. Kandassa sylivauvojen ylipainoisuus on noussut 70 prosenttia vain kahden vuosikymmenen aikana. Kanadassa
Syynä saattavat olla kemikaalit, jotka vaikuttavat jo sikiövaiheessa. Aineita ei ole tarkoitettu syötäväksi, mutta niille altistuu esimerkiksi muoviesineiden, tölkkien, juomapullojen ja ruokapakkausten välityksellä.

Kuva: Flickr. Salvation Army US West, Creative Commons -lisenssi

Yle Prismassa on nähtävillä aiheesta ohjelma: Kemikaalitko meitä lihottavat?

 TV1 maanantaina 25.3. klo 19.00 - 19.44,  uusinta tiistaina 26.3. klo 23.10 ja lauantaina 30.3. klo 9.05

• Yle Areenassa 7 päivää

Kannattaa katsoa!

Ps. Viimeistelyvaiheessa oleva kirja "Kemikaalikimara lapsiperheille" käsittelee tämänkin ohjelman aihepiiriä. Miten kemikaalikuormaa voi välttää. Kirja ilmestyy huhtikuussa.

Lue myös

• Kassakuitit ja bisfenoli A
• Alumiiniset vesipullot ja bisfenoli A
• Vesihanasta bisfenoli A:ta
• Tölkkiruoka ja raskaus