sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Syysretki Huippuvuorille

Kesätauko venähti pidemmäksi kuin suunnittelin, mutta nytpä sitä taas on täynnä tarmoa. Laitanpa alkajaisiksi muutaman kuvan Huippuvuorilta, jossa kävin syyskuun puolessavälissä. Ainakin osa kuvista on tuttuja Instagram-seuraajilleni.


Majoituimme Longyearbyeniin, jossa on noin parituhatta asukasta. Ei kooltaan mikään metropoli, mutta kansainvälinen kuitenkin. Kansallisuuksia riittää. Vaikka ympäröivä luonto on jylhä ja karu, Longyearbyen on omalla tavallaan viehättävä. Rakennukset ovat siistejä ja värit mietitty tarkkaan. Tehtävään on nimetty "colour person", joka päättää, minkä väriseksi talot pitää maalata. Henkilön työhän ollaan tyytyväisiä, eikä ihme. 


Kuvan rakennelma on hiilikaivoksista tulevien kuljettimien yhtymäkohta. Alueella on hiiltä, jota käytetään paikalliseen energiantuotantoon. Kaivoksista Norjan alueella toimii vain yksi. Paikallisen pubin seinillä oli hienoja muotokuvia mainareista.



Kävimme laivaristeilyllä. Merenkäynti oli maakravuille melkoinen ja varsin iso osa voi huonosti. Olin aika hämmästynyt, kun itse en moisesta kärsinyt. Ainakin jonkinasteinen merikelpoisuus saavutettu. Ruoan lisäksi matkalla jaettiin pahoinvointipillereitä ja myötätuntoa.
Maisemat olivat upeat. Sää oli sateinen ja sumuinen, mutta hienoa yhtä kaikki. Seisoskelin tosi pitkään yksikseni kannella sekä meno- että paluumatkalla pelkästään fiilistelemässä. Näkymät vetivät sanattomaksi.


Kävimme katsomassa jäätikön reunaa, enempää siitä ei sumun takia nähnytkään. Mutta onhan tuosta havaittavissa jään siniset sävyt.



Longyearbyen on norjalaiskylä, kun taas Barentsburgissa asuu noin 400 venäläistä. Barentsburgin yleisilmettä voi kuvata sanalla kaurismäkeläinen. Maailman pohjoisimmassa panimoravintola muistuttaa kuin niukasti sisustettua uimahallin kahviota, matkamuistomyymälässä on esillä maatuskoja, huiveja ja samovaareja. Barentsburgissa on suht' uusi hotelli, vaikka matkailukausi on varsin lyhyt. Huonolla säällä Longyearbyenistä ei Barentsburgiin pääse.Suurimman osan vuotta hotelli onkin tyhjillään.



 

Longyearbyenin vieressä on 512 metriä merenpinnasta nouseva Sarkofag, jonka päälle kiipeää noin puolessatoista tunnissa. Meille sattui aika tuulinen päivä, kokemus sinänsä. Huipulla puhalsi niin puuskittain, että kapealla harjanteella oli pakko mennä kyykkyyn. Huippuvuorilla patikoidaan oppaan kanssa tai jos itsellä on aseenkäsittelylupa ja -kokemusta, niin kiväärin kanssa. Jääkarhut ovat tähän aikaan vuodesta pohjoisempana. Ne viihtyvät alueilla, joissa voi pyydystää hylkeitä. Jääkarhuja kuitenkin nähdään satunnaisesti myös taajamien lähistöllä, joten oppailla pitää olla mukana ase. Jääkarhuja emme nähneet, paitsi yhden täytetyn museossa. Kyseinen yksilö oli ammuttu kahden metrin päästä.

   
 
Kävimme myös ajelemassa koiravaljakolla, sellaista turistipuuhaa. Mutta koirat olivat mukavia, vaikka tämä kaksikko ei ehkä kovin lutuiselta näytäkään, kuten tuttuni kommentoi.


Lisää kuvia Instagramissa. Instagram.com/anjanysten

perjantai 1. elokuuta 2014

Kesäretkellä Säpin majakalla

Muutama kuva heinäkuiselta kesäretkeltä Luvialla sijaitsevaan Säpin majakkasaareen, joka periaatteessa näkyy alla olevassa auringonlaskukuvassa - se kaikkein kauimmainen saari. Kun mantereella on lämmintä lähes kolmekymmentä astetta, kannattaa lähteä ulommaksi merelle. Tuulenkin puolesta sää oli mitä parhain.


Säpissä on vuonna 1873 rakennettu majakka, nuoremman majakanvartijan talo sekä majakkamestarin ja vanhemman majakanvartijan talo (alempi kuva) ja tietysti erilaisia apurakennuksia: sauna, varasto jne.



Saaressa elelee muflonlampaita, ylämaan karjaa ja paljon käärmeitä. Emme onnistuneet näkemään mitään näistä. Muflonit ovat hyvin arkoja ja karja, joka viihtyisi erinoimaisesti pihapiirissä, on aidattu pihan ulkopuolelle. Helteiden aikaan metsät ja tuulisempi ranta ovat viileämpiä paikkoja. Käärmeitä en olisi välittänytkään kohdata. Kyypakkaus tosin oli matkassa. Saarella on muuten todella upeita, sileitä kallioita. Oivia piknik-paikkoja.




Majakkaan kivutaan kapeita ja varsin jyrkkiä puuportaita, yhteesä 139 askelmaa. Ylhäällä kyllä väkisinkin puuskuttaa. Tämän jälkeen on metallitikkaat ja lopuksi pitää vielä kammeta itsensä neliön mallisesta luukusta ulos. Ei siis mikään turistiystävällinen kohde, mutta näkymät palkitsevat. En silti suosittele korkeanpaikankammoisille. Vaikka itselläni ei ole korkeanpaikankammoa, pysyttelin visusti sisäreunalla. Epämukavaa on muun muassa se että kävelytaso viettää lievästi ulospäin, vähän samaan tapaan kuin horisontti, mutta jälkimmäinen on kuvaajan vika. Selfien ottamiseen piti keskittyä, ettei pudota kännykkää ja aurinkokin oli niin häikäisevä. Alhaalla "Majakka ja minä" -kuvaan veneenkuljettaja änkesi mukaan.







Olipas hieno retki!  
Tunnelmia voi seurata myös Instagramissa, anjanysten

torstai 10. heinäkuuta 2014

Aurinkosuoja-aineet luonnonkosmetiikassa

Karkkipäivän Sanni lähetti kysymyksen koskien karanjaöljyn käyttöä auringonsuoja-aineena. 
"Sain joku aika sitten testiin Biosolis-merkin (Ecocert-sertifioitua luonnonkosmetiikkaa) aurinkosuojatuotteita. Olen jonkun verran perehtynyt kosmetiikan ainesosiin, ja olen ymmärtänyt, että sertifioidun luonnonkosmetiikan kriteereissä UV-filtterinä hyväksytään ainoastaan titaanidioksidi ja sinkkioksidi, tosin jälkimmäistä ei kuulema nykyään saa enää kutsua UV-filtteriksi (vaikkakin se CosIng-tietokannassa edelleen mainitaan sillä funktiolla).

Biosoliksen valikoimaan kuuluu myös aurinkosuojaöljy, jossa on suojakerroin 6.

http://biosolis.info/fi_fi/our-line/details/10/Oil-Spray-SPF6

Ainoana UV-säteilyä fitteröivänä/imevänä ainesosana tuotteessa on karanjansiemenöljy. Se ei sisällä lainkaan mineraalisuodattimia. Karanjansiemenöljy ei löydy listattuna EU:n Kosmetiikka-asetuksen liitteestä VII. Olen ymmärtänyt, että ainoastaan tällä listalla mainittuja UV-filttereitä sisältävän aurinkotuotteen saa varustaa EU:ssa UVA/UVB-logolla, eli se vastaa EU:n aurinkosuojatuotesuosituksia. (Tai mitä ilmaisua siitä pitäisi käyttää... Suositus? Standardi? Vaatimus? :))

Kysyin valmistajalta, miten on mahdollista että tuotteella voidaan väittää olevan SK 6 ja se saa kantaa UVA/UVB-logoa, kun se ei sisällä mitään virallisten määritelmien mukaisesti UV-suodattimeksi laskettavaa ainesosaa. Valmistaja vastasi lähettämällä jonkun kosmelabran suorittaman tutkimuksen kyseisen öljyn UV-suojasta ja tämän tutkimuksen mukaan öljy todellakin sisältää suojakertoimen 6, ja EU:ssa kuulema saa kutsua tätä tuotetta aurinkosuojatuotteeksi. USAssa taas ei.

Olenko ihan hakoteillä, kun olen kuvitellut, että mikäli tuotteen UV-suodattimeksi mainittu ainesosa ei löydy Kosmetiikka-asetuksen liitteestä VII, sitä ei EU:ssa lueta virallisesti UV-suojaksi? (Tietysti myös ainesosien pitoisuudet vaikuttavat asiaan, ymmärrän sen, joku 1% titaanidioksidia ei tietenkään tee mistään tuotteesta aurinkosuojaa.)

Jos kerran pelkkää sinkkioksidia sisältävää tuotetta ei saa varustaa SPF/UVA/UVB-teksteillä, niin miten sitten karanjaöljyä sisältävän tuotteen saa?"

Biosoliksen tuotteilla on nettisivujensa mukaan ECOCERT luonnonkosmetiikkasertifikaatti
Pro Luonnonkosmetiikka -sivustolla kerroaan luonnonkosmetiikassa sallituista aurinkosuoja-aineista näin (tiivistelmä tekstistä) :
"Synteettisten UV-filttereiden, eli aurinkosuoja-aineiden käyttö luonnonkosmetiikassa on kiellettyä. Luonnollinen vaihtoehto on mineraaliaurinkosuoja.   ...  Luonnonkosmetiikassa on käytettävissä yksi raaka-aine, titaanidioksidi, jolla saadaan aikaan mineraaliaurinkosuoja. Titaanidioksidi on valkoinen pigmentti, jota käytetään esimerkiksi väriaineena meikeissä. Aurinkosuojatuotteissa käytetyn titaanidioksidin partikkelikoko vaihtelee, mutta nanokoko on kielletty. ...
Titaanioksidin lisäksi luonnonkosmetiikan aurinkotuotteet sisältävät kasviöljyjä ja -uutteita, joilla ravitaan ja kosteutetaan ihoa. Iholta pestävä suojatuote on biohajoava, joten se muuttuu vesistössä ja maaperässä olevien mikrobien ja bakteerien ruuaksi ja sitä kautta takaisin kiertoon.
Aikaisemmin voitiin käyttää myös sinkkioksidia, mutta se ei ole hyväksytty virallisesti aurinkosuoja-aineeksi. Sinkkioksidin käyttö kosmetiikan ainesosana on muuten sallittu."
EU on antanut aurinkosuojatuotteista suosituksen vuonna 2006. Teknokemian Yhdistys on kiteyttänyt esitteessään "Näin käytät aurinkosuojatuotteita oikein" kyseisen suosituksen näin:
EU-komission aurinkosuojasuositus
Auringon säteilyn riskit ovat niin selvät, että myös EU-komissio on antanut aurinkosuojatuotteista suosituksen (2006). Suosituksen pääkohdat ovat:
  • Aurinkosuojien on suojattava sekä UVA- että UVB-säteilyltä.
  • Mikään aurinkosuoja ei anna 100 %:sta suojaa eikä tällaista saa väittää.
  • Pakkauksissa on annettava ohjeita turvallisesta auringonotosta.
  • Pakkauksissa on oltava tuotteen annostelu- ja käyttöohjeet
  • UVB-suojakertoimen (SPF = Sun Protection Factor) on oltava vähintään 6.
  • UVA-suojan on oltava vähintään 1/3 UVB-suojasta. UVA-suojakerrointa ei merkitä pakkaukseen, mutta UVA-logo kertoo, mikäli tämä vaatimus täyttyy.
  • Suojakerroin merkitään sekä numeroin että sanallisesti (matala suoja, keskitason suoja, korkea suoja, erittäin korkea suoja).
UVA-suojan on oltava vähintään 1/3 UVB-suojasta. Tämä ilmoitetaan aurinkosuojatuotteissa UVA-logolla.
Kyseessä on suositus, ei ehdoton vaatimus. Tarkoittaako suositus, että UVB-merkintää voi soveltaa myös muiden kuin "virallisten" UV-suodattimien kohdalla?
EU:ssa sallitut UV-suodattimet on lueteltu kosmetiikka-asetuksen liitteessä VI.  Ainoa luonnonkosmetiikassa sallittu aine on titaaanidioksidi. Jotta uuden aineen saa kyseiselle listalle, pitää sen saada EU:n tieteellisen komitean hyväksyntä, mikä vaatii melkoisen määrän paperia ja aikaa.

Biosolis Huile Solairen merkinnät ovat häilyvät. Pahvipakkauksessa ei mainita UVA/UVB-suojaa, mutta itse pullossa UVA/UVB -merkintä kuitenkin on. Pakkauksessa mainitaan: "Low protection, Intense tanning". Tuote on siis tarkoitettu jo ruskettuneelle iholle. Oikeanpuolinen tuote, joka sisältää titaanidioksidia, UVA/UVB merkinnät on.



Kuvat osakopioita Sannin hienoista otoksista.

Kirjoitin Kemikaalikimara lapsiperheille -kirjaan pätkän "Muut aurinkovaurioilta suojaavat tuotteet".
"Aurinkosuojatuotteina myydään myös erilaisia flavonoidivalmisteita, beetakaroteenia, luteiinia ja astaksantiinia, vihreää teetä. Flavonoidit ovat yhdisteitä, jotka muun muassa antavat kasveille värin ja suojelevat kasveja ultraviolettivalon haitoilta. Kasviperäisiä tuotteita on sekä sisäisesti nautittavaksi että iholle voideltaviksi. Tehosta on olemassa enemmän tai vähemmän vaihtelevaa tutkimusnäyttöä. Tuotteilla on mahdollista saada lievää suojaa auringonvaloa vastaan. Myös kookos- ja muita luonnonöljyjä näkee suositeltavan käyttäväksi auringonsuojatuotteina. Vuonna 2010 julkaistun selvityksen mukaan öljyjen SPF oli välillä 2-8. Korkeimmat SPF -arvot olivat kookos- ja oliiviöljyllä. Kyseiset suojakertoimet eivät kuitenkaan sellaisenaan riitä, sillä jopa helposti ruskettuvalle suositellaan suojakertoimeksi vähintään 15:tä."
Karanjaöljy ei ole virallinen UV-suoja siinä missä ei ole esimerkiksi kookosöljykään. (SPF-arvot eivät välttämättä ole vertailukelpoisia, jos testimenetelmä on eri.)

Sanni viittaa kirjoituksessa Yves Rocherin aurinkoöljyyn, jonka SPF 6 ja jota mainostetaan "tehokkaana aurinkoöljynä". Tämän tuotteen kyljessä näkyy puolestaan ainoastaan UVA-merkintä. Kyseinen tuote on myös "testattu lääkäreiden valvonnassa", mitä se sitten tarkoittaakaan.

EU:n suositus aurinkosuojatuotteille on selkiyttänyt merkintöjä huomattavasti ja testimenetelmät ovat yhtenäistyneet, jolloin tuotteita voi verrata keskenään. Mutta jos käytäntö on tosiaan niin, että UVA/UVB -merkin saa lätkäistä purkin kylkeen riippumatta siitä, onko tuotteessa hyväksyttyä UV-suojaa tai ei, niin vielä riittää  täsmennettävää. Mitä virkaa UV-filtterilistalla ylipäänsä on, jos UVA/UVB -merkintöjä saa laittaa mille tuotteelle vaan? Ei kai voida olettaa kuluttajan tuntevan kosmetiikkalainsäädäntöä?

Lähetin tämän kirjoituksen myös Teknokemian yhdistykseen ja pyysin heiltä kommenttia. Vastaus oli selkeä ja osoitti ihmettelymme oikeaksi. UV-suojana saa käyttää ainoastaan kosmetiikka-asetuksen liitteen VI aineita. UVB ja UVA -suojat tulee olla mitattu tietyillä testeillä. Suojakerrointa ei saa laittaa pakkaukseen, jos kyseisiä testejä ei ole tehty. Suojakerroin ilmoitetaan sekä numerolla että sanallisesti (matala, keskitason, korkea tai erittäin korkea suoja) . Lisäksi UVA-logon käyttäminen vaatii, että komission suosituksen vaatimukset huomioidaan. Komission aurinkosuojasuositus on tosiaan suositus, mutta käytännössä tätä pitäisi noudattaa.

Biosolis Huile Solaraire Oil Sprayssa ei siis saa olla UVA/UVB -merkintöjä.

Lisäys 10.7.2014. Tihrustin vielä Biosoliksen aurinkoljyn nettisivua. Siellä olevissa kuvissa pullon kyljessä ei ole UVA/UVB -merkintöjä. Onkohan Sannin kuvassa joku vanha puteli?

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails