torstai 10. heinäkuuta 2014

Aurinkosuoja-aineet luonnonkosmetiikassa

Karkkipäivän Sanni lähetti kysymyksen koskien karanjaöljyn käyttöä auringonsuoja-aineena. 
"Sain joku aika sitten testiin Biosolis-merkin (Ecocert-sertifioitua luonnonkosmetiikkaa) aurinkosuojatuotteita. Olen jonkun verran perehtynyt kosmetiikan ainesosiin, ja olen ymmärtänyt, että sertifioidun luonnonkosmetiikan kriteereissä UV-filtterinä hyväksytään ainoastaan titaanidioksidi ja sinkkioksidi, tosin jälkimmäistä ei kuulema nykyään saa enää kutsua UV-filtteriksi (vaikkakin se CosIng-tietokannassa edelleen mainitaan sillä funktiolla).

Biosoliksen valikoimaan kuuluu myös aurinkosuojaöljy, jossa on suojakerroin 6.

http://biosolis.info/fi_fi/our-line/details/10/Oil-Spray-SPF6

Ainoana UV-säteilyä fitteröivänä/imevänä ainesosana tuotteessa on karanjansiemenöljy. Se ei sisällä lainkaan mineraalisuodattimia. Karanjansiemenöljy ei löydy listattuna EU:n Kosmetiikka-asetuksen liitteestä VII. Olen ymmärtänyt, että ainoastaan tällä listalla mainittuja UV-filttereitä sisältävän aurinkotuotteen saa varustaa EU:ssa UVA/UVB-logolla, eli se vastaa EU:n aurinkosuojatuotesuosituksia. (Tai mitä ilmaisua siitä pitäisi käyttää... Suositus? Standardi? Vaatimus? :))

Kysyin valmistajalta, miten on mahdollista että tuotteella voidaan väittää olevan SK 6 ja se saa kantaa UVA/UVB-logoa, kun se ei sisällä mitään virallisten määritelmien mukaisesti UV-suodattimeksi laskettavaa ainesosaa. Valmistaja vastasi lähettämällä jonkun kosmelabran suorittaman tutkimuksen kyseisen öljyn UV-suojasta ja tämän tutkimuksen mukaan öljy todellakin sisältää suojakertoimen 6, ja EU:ssa kuulema saa kutsua tätä tuotetta aurinkosuojatuotteeksi. USAssa taas ei.

Olenko ihan hakoteillä, kun olen kuvitellut, että mikäli tuotteen UV-suodattimeksi mainittu ainesosa ei löydy Kosmetiikka-asetuksen liitteestä VII, sitä ei EU:ssa lueta virallisesti UV-suojaksi? (Tietysti myös ainesosien pitoisuudet vaikuttavat asiaan, ymmärrän sen, joku 1% titaanidioksidia ei tietenkään tee mistään tuotteesta aurinkosuojaa.)

Jos kerran pelkkää sinkkioksidia sisältävää tuotetta ei saa varustaa SPF/UVA/UVB-teksteillä, niin miten sitten karanjaöljyä sisältävän tuotteen saa?"

Biosoliksen tuotteilla on nettisivujensa mukaan ECOCERT luonnonkosmetiikkasertifikaatti
Pro Luonnonkosmetiikka -sivustolla kerroaan luonnonkosmetiikassa sallituista aurinkosuoja-aineista näin (tiivistelmä tekstistä) :
"Synteettisten UV-filttereiden, eli aurinkosuoja-aineiden käyttö luonnonkosmetiikassa on kiellettyä. Luonnollinen vaihtoehto on mineraaliaurinkosuoja.   ...  Luonnonkosmetiikassa on käytettävissä yksi raaka-aine, titaanidioksidi, jolla saadaan aikaan mineraaliaurinkosuoja. Titaanidioksidi on valkoinen pigmentti, jota käytetään esimerkiksi väriaineena meikeissä. Aurinkosuojatuotteissa käytetyn titaanidioksidin partikkelikoko vaihtelee, mutta nanokoko on kielletty. ...
Titaanioksidin lisäksi luonnonkosmetiikan aurinkotuotteet sisältävät kasviöljyjä ja -uutteita, joilla ravitaan ja kosteutetaan ihoa. Iholta pestävä suojatuote on biohajoava, joten se muuttuu vesistössä ja maaperässä olevien mikrobien ja bakteerien ruuaksi ja sitä kautta takaisin kiertoon.
Aikaisemmin voitiin käyttää myös sinkkioksidia, mutta se ei ole hyväksytty virallisesti aurinkosuoja-aineeksi. Sinkkioksidin käyttö kosmetiikan ainesosana on muuten sallittu."
EU on antanut aurinkosuojatuotteista suosituksen vuonna 2006. Teknokemian Yhdistys on kiteyttänyt esitteessään "Näin käytät aurinkosuojatuotteita oikein" kyseisen suosituksen näin:
EU-komission aurinkosuojasuositus
Auringon säteilyn riskit ovat niin selvät, että myös EU-komissio on antanut aurinkosuojatuotteista suosituksen (2006). Suosituksen pääkohdat ovat:
  • Aurinkosuojien on suojattava sekä UVA- että UVB-säteilyltä.
  • Mikään aurinkosuoja ei anna 100 %:sta suojaa eikä tällaista saa väittää.
  • Pakkauksissa on annettava ohjeita turvallisesta auringonotosta.
  • Pakkauksissa on oltava tuotteen annostelu- ja käyttöohjeet
  • UVB-suojakertoimen (SPF = Sun Protection Factor) on oltava vähintään 6.
  • UVA-suojan on oltava vähintään 1/3 UVB-suojasta. UVA-suojakerrointa ei merkitä pakkaukseen, mutta UVA-logo kertoo, mikäli tämä vaatimus täyttyy.
  • Suojakerroin merkitään sekä numeroin että sanallisesti (matala suoja, keskitason suoja, korkea suoja, erittäin korkea suoja).
UVA-suojan on oltava vähintään 1/3 UVB-suojasta. Tämä ilmoitetaan aurinkosuojatuotteissa UVA-logolla.
Kyseessä on suositus, ei ehdoton vaatimus. Tarkoittaako suositus, että UVB-merkintää voi soveltaa myös muiden kuin "virallisten" UV-suodattimien kohdalla?
EU:ssa sallitut UV-suodattimet on lueteltu kosmetiikka-asetuksen liitteessä VI.  Ainoa luonnonkosmetiikassa sallittu aine on titaaanidioksidi. Jotta uuden aineen saa kyseiselle listalle, pitää sen saada EU:n tieteellisen komitean hyväksyntä, mikä vaatii melkoisen määrän paperia ja aikaa.

Biosolis Huile Solairen merkinnät ovat häilyvät. Pahvipakkauksessa ei mainita UVA/UVB-suojaa, mutta itse pullossa UVA/UVB -merkintä kuitenkin on. Pakkauksessa mainitaan: "Low protection, Intense tanning". Tuote on siis tarkoitettu jo ruskettuneelle iholle. Oikeanpuolinen tuote, joka sisältää titaanidioksidia, UVA/UVB merkinnät on.



Kuvat osakopioita Sannin hienoista otoksista.

Kirjoitin Kemikaalikimara lapsiperheille -kirjaan pätkän "Muut aurinkovaurioilta suojaavat tuotteet".
"Aurinkosuojatuotteina myydään myös erilaisia flavonoidivalmisteita, beetakaroteenia, luteiinia ja astaksantiinia, vihreää teetä. Flavonoidit ovat yhdisteitä, jotka muun muassa antavat kasveille värin ja suojelevat kasveja ultraviolettivalon haitoilta. Kasviperäisiä tuotteita on sekä sisäisesti nautittavaksi että iholle voideltaviksi. Tehosta on olemassa enemmän tai vähemmän vaihtelevaa tutkimusnäyttöä. Tuotteilla on mahdollista saada lievää suojaa auringonvaloa vastaan. Myös kookos- ja muita luonnonöljyjä näkee suositeltavan käyttäväksi auringonsuojatuotteina. Vuonna 2010 julkaistun selvityksen mukaan öljyjen SPF oli välillä 2-8. Korkeimmat SPF -arvot olivat kookos- ja oliiviöljyllä. Kyseiset suojakertoimet eivät kuitenkaan sellaisenaan riitä, sillä jopa helposti ruskettuvalle suositellaan suojakertoimeksi vähintään 15:tä."
Karanjaöljy ei ole virallinen UV-suoja siinä missä ei ole esimerkiksi kookosöljykään. (SPF-arvot eivät välttämättä ole vertailukelpoisia, jos testimenetelmä on eri.)

Sanni viittaa kirjoituksessa Yves Rocherin aurinkoöljyyn, jonka SPF 6 ja jota mainostetaan "tehokkaana aurinkoöljynä". Tämän tuotteen kyljessä näkyy puolestaan ainoastaan UVA-merkintä. Kyseinen tuote on myös "testattu lääkäreiden valvonnassa", mitä se sitten tarkoittaakaan.

EU:n suositus aurinkosuojatuotteille on selkiyttänyt merkintöjä huomattavasti ja testimenetelmät ovat yhtenäistyneet, jolloin tuotteita voi verrata keskenään. Mutta jos käytäntö on tosiaan niin, että UVA/UVB -merkin saa lätkäistä purkin kylkeen riippumatta siitä, onko tuotteessa hyväksyttyä UV-suojaa tai ei, niin vielä riittää  täsmennettävää. Mitä virkaa UV-filtterilistalla ylipäänsä on, jos UVA/UVB -merkintöjä saa laittaa mille tuotteelle vaan? Ei kai voida olettaa kuluttajan tuntevan kosmetiikkalainsäädäntöä?

Lähetin tämän kirjoituksen myös Teknokemian yhdistykseen ja pyysin heiltä kommenttia. Vastaus oli selkeä ja osoitti ihmettelymme oikeaksi. UV-suojana saa käyttää ainoastaan kosmetiikka-asetuksen liitteen VI aineita. UVB ja UVA -suojat tulee olla mitattu tietyillä testeillä. Suojakerrointa ei saa laittaa pakkaukseen, jos kyseisiä testejä ei ole tehty. Suojakerroin ilmoitetaan sekä numerolla että sanallisesti (matala, keskitason, korkea tai erittäin korkea suoja) . Lisäksi UVA-logon käyttäminen vaatii, että komission suosituksen vaatimukset huomioidaan. Komission aurinkosuojasuositus on tosiaan suositus, mutta käytännössä tätä pitäisi noudattaa.

Biosolis Huile Solaraire Oil Sprayssa ei siis saa olla UVA/UVB -merkintöjä.

Lisäys 10.7.2014. Tihrustin vielä Biosoliksen aurinkoljyn nettisivua. Siellä olevissa kuvissa pullon kyljessä ei ole UVA/UVB -merkintöjä. Onkohan Sannin kuvassa joku vanha puteli?

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Hiukset pilalla - Schwarzkopf korvasi

On viimein aika palata tapaus Schwarzkopfiin. Muistat varmaan sukulaiseni kauhukokemukset heidän hiustenhoitotuotteidensa kanssa, paakkuuntuneet hiukset ja firman reagoimattomuuden reklamaatioihin. Sukulaiseni katastrofi alkoi, kun hiustenhoitotuotteet alkoivat reagoida,  hiuksiin kovettuneitä möykkyjä jouduttiin selvittämään kaikkiaan yhdeksän tuntia, hiuksia irtosi ja takaraivoon tuli paljas kohta, jota pitää kampauksella peitellä.



Aikaa on kulunut ja asia selvinnyt. Tuotteet ja näyte paakkuuntuneista hiuksista lähetettiin aikanaan Schwartzkopfille Suomen toimipisteen kautta. Kun parin kuukauden jälkeen ei kuulunut vastausta, tein asiasta julkisen. Vasta tämän jälkeen Schwarzkopf vastasi tiedusteluihin. Sitä ennen he eivät olleet reagoineet Suomen Henkelin tiedusteluihin sekä olivat poistaneet kysymyksen, jonka laitoin heidän Facebook sivuilleen.
Schwarzkopf Finlandilta hoidettiin asiaa mallikkaasti. Heiltä oltiin muun muassa yhteydessä kahteen kampaajaan, jotka olivat olleet selvittämässä paakkuuntuneita hiuksia. Keskustelujen ja sähköpostivaihtojen jälkeen sain soiton Ruotsista, Schwarzkopfin Pohjoismainen pääpaikka kun on siellä. Ystävällinen mieshenkilö lupasi, että sukulaiseni kulut korvataan.

Niinpä sukulaiseni listasi kampaamokäynnit ja Schwarzkopf maksoi koko summan.
Tämän lisäksi Schwarzkopf lähetti kahteen eri otteeseen pakkauksen ylellisiä hiustenhoitotuotteita - lähetin kotiin toimittamana, mikä oli tosi huomaavaista. Sukulaiseni takaraivolla on kohta, jossa hiukset kasvavat edelleenkin tosi huonosti. Korvaus sentään kattoi kampaamokulut ja palautti hyvän mielen.

Suuri kiitos kuuluu Schwarzkopf Finlandin Susanna Lindqvistille, joka myös oli harmissaan päämiehensä toiminnasta.  Schwarzkopf Finlandin toimi ammattimaisesti, ystävällisesti ja asianmukaisesti - ei moitteen sijaa.  Toivottavasti tämä tapaus opetti jotain asiakaspalvelusta  päämiehelle Saksassa.

Koko tapahtumaketju löytyy täältä:

lauantai 17. toukokuuta 2014

Tervantuoksuinen laituri

Kerroin taannoin kuvien kera rannalle lentäneistä laitureista. Tapaninpäivän myrsky 2011 heitteli laitureita kuin tulitikkuja. Viime kesänä meille rakennettiin upouudet jämäkät laiturit niin veneelle kuin uimareille. Rakentamisessa hyödynnettiin kohta parikymmentä vuotta sitten tontilta kaadetuista puista sahattua puutavaraa - sitä samaa, josta edellisetkin laiturit oli tehty. Toki se ei enää riittänyt, vaan piti poiketa jokusen kerran paikallisessa puutavaraliikkeessä.


Koska puutavara oli käsittelemätöntä, halusin suojata sen pinnan ja lisätä sen elinikää. Käsittelemätön puu alkaa väistämättä sinistyä ja lahota. Valitsin puunsuojaksi harmaan puuöljyn - sinistymiselle kun ei voi mitään, joten parempi värjätä heti siniharmaaksi. Puuöljystä tein oman sekoituksen. Lisäsin sekaan lorauksen pellavaöljyä sekä tervaa. Kumpikin imeytyy puuhun ja tekee pinnasta vettä hylkivämmän. Terva on myös lievästi biosidinen. Määrien kanssa oli vähän niin ja näin, mikä sitten myöhemmin kostautui. Yhdestä erästä tuli selvästi tummempi kuin aikaisemmasta ja laiturin väri vaihtuu kesken kaiken, mutta pitää paikata. Ja kun laituria taas seuraavana kesänä huolletaan, värierot tasoittuvat edelleen.

Tervansekaisen puuöljyn käsittelyssä on omat niksinsä. Aloitetaan vaikka puuöljypurkin avaamisesta. Olen elämäni aikana maalannut yhtä ja toista ja availlut isojakin purkkeja, mutta lähes kymmenen litran puuöljyämpärin kanssa tuli vaikeuksia. Piti huutaa miesväkeä apuun. Nuorempi pojistani tuli oitis kapean ruuvimeisselin kanssa. Tuumin heti, että liian pieni. Eihän tuollaisella väännetä kannen läpsyköitä auki. Vaan niinpäs vaan väännetään, katso kuva. Minä olen koko ikäni repinyt läpsköitä tongeilla ja vääntänyt niitä alapuolelta. Miten hankalaa. Onneksi on näppärää jälkipolvea.


Muita käytännön vinkkejä – osa käytännön kautta havaittu.
  • Ylle kannattaa pukea vaatteet ja jalkineet, jotka saavat likaantua ja tervaantua – alusvaatteita myöden.
  • Rintaliiveistä tervaseoksen saa irti, kun hankaa sitä välittömästi sappisaippualla (muukin saippua käy hätätapauksessa) sekä hankaa voimakkaasti. Tärpättiäkin voi varovasti käyttää. Tämän jälkeen pesu normaalisti.
  • Harjaa laiturilta ensin pois hiekat ja irtoroskat, niin on mukavampi olla istuallaan, polvillaan ja mahallaan.
  • Jos venelaiturissa on kiinni vene, sivele veneestä poispäin, etenkin jos kysessä on valkoinen lasikuituvene eikä tervattu puuvene.
  • Jos kaikesta huolimatta veneeseen tulee tummia pilkkuja, keksi hyvät selitykset tai yritä olla muina henkilöinä.
  • Tee homma hyvän sään aikana, eli silloin kun puu on kuivaa.
  • Jos sade uhkaa, laita hösseliksi.
  • Pudota pensseli veteen mieluusti laiturin matalassa päässä.  

Homma käy patsi polvien myös selän sekä riittävän monen laiturimetrin jälkeen myös hermojen päälle, kuten kuvasta ehkä näkyykin...tuulikin sen verran, että piti kääriä otsalle nauha, ettei hiukset lentäneet jatkuvasti naamalle. Lopputuloksena on kuitenkin kaunis ja hyväntuoksuinen laituri. Tervan tuoksun noteerasi myös naapuri. Uimalaiturin käsittelin samalla tavalla, paitsi että penkin ja kaiteeet käsittelin seoksella, jossa ei ole tervaa. Katsokaas kun Eppujen sanoin taivaassa vasta vaan perseet tervataan...

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails