Kemikaalikimara

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Motiivien tutkailua, osa 3 - Piilevät sidonnaisuudet

Kirjoitin hiljattain mainostuloilla pyöritettävistä sivustoista sekä siitä, miten lukija erottaa mainoksen ja uutisen toisistaan. Pohdiskelu motiiveista jatkuu, mutta tällä kertaa ei puhuta rahaan vaan ihmiseen itseensä liittyviin tekijöihin.

Doctor Science

Kuva: Flickr, JD Hancock, Creative Commons-lisenssi

Tervettä skeptisyyttä -blogissa Pauli Ohukainen pohtii tutkijoiden ja lääkäreiden näkyviä ja näkymättömiä sidonnaisuuksia. Kirjoitus jatkuu netin terveyskeskusteluihin ja siellä esiintyviin piileviin sidonnaisuuksiin ja ideologioihin:
"Tästä päästäänkin internetin terveyskeskusteluihin. Kuinka moni siellä ilmoittaa taloudelliset sidonnaisuutensa? Niitä kun on muitakin kuin asiantuntijapalkkiot. Esimerkkeinä kirjamyynnit, maksulliset luennot ja -koulutukset, lisäravinnekauppa, suljetut maksulliset nettifoorumit yms. Jos nämä eivät ole taloudellisia sidonnaisuuksia niin ei sitten mikään. Eikä niitä edes tarvitse välttämättä ilmoittaa, jolloin voi luoda itsestään puhtoisen riippumattoman kuvan. Varsinaisten akateemisten asiantuntijapiirien ulkopuolella asiantuntijoina esiintyvät ihmiset esittävät usein olevansa kriittisiä kaikenlaisia sidonnaisuuksia kohtaan mutta voivat samaan aikaan uida niissä itse kaulaansa myöten."
Pauli Ohukainen kirjoittaa terveykeskusteluista, mutta ihan sama pätee muuallakin. Ei tarvitse myydä tai kaupitella mitään ja mielipiteet voivat silti olla vahvastisti värittyneitä. 
"Taloudelliset sidonnaisuudet ovatkin itse asiassa vain jäävuoren huippu. Ihmisellä kun voi olla paljon salakavalampiakin sidonnaisuuksia – nimittäin ideologisia ja inhimillisiä.
Niin ammattitutkijat kuin internetin ”asiantuntijatkin” ovat ihmisiä. On pelkästään inhimillistä sortua moniin sidonnaisuuksiin ilman että niitä edes tiedostaa. Kun on sitoutunut johonkin tiettyyn ideologiaan, kaikkea uutta tietoa suodattaa tietyn linssin läpi. Esimerkkejä ideologisista sidonnaisuuksista ovat mm. seuraavat:
  • Usko lääketeollisuuden pahantahtoisuuteen
  • Luottamus luontaistuoteteollisuuden hyvyyteen
  • Sidonnaisuus erilaisiin ideologisiin järjestöihin (kuten rokotus-, tai GMO-kriittiset)
  • Ravitsemussuositusten (ja niiden laatijoiden) jatkuva kritisointi
  • Tietyn ruokavalion pitäminen muita parempana kaikissa olosuhteissa
  • Vaihtoehtohoitojen harjoittaminen
  • Poliittiset ideologiat"
Muita ideologioita ovat esimerkiksi usko synteettisten aineiden pahuuteen ja luonnonaineiden terveellisyyteen sekä elintarvikkeiden lisäaineiden systemaattinen kritisointi ottamatta huomioon niiden ominaisuuksia ja käyttötapoja. Ideologisesti sidonnainen ei monesti edes suostu pohtimaan vaihtoehtoja, jotka sotivat omaa ajatusmaailmaa vastaan, vaikka päinvastaisesta olisi kuinka vahvaa näyttöä. Etenkin ravitsemuskeskustelu on jakautunut leireihin, joissa vastapuolen näkemystä ei edes haluta ymmärtää, vaikka se olisi esitetty kuinka perustellussa muodossa. Pätee sekä niin sanottuun "virallisterveelliseen" kuin kriittiseen leiriin.

Kirjoitin muutama vuosi sitten erään luonnonkosmetiikkaa myyvän yrityksen nettisivuilla olevasta tekstistä. Vertasin,  mitä Tanskan viranomaisten ovat samoista asioista esittäneet. Kyseisen firman sidonnaisuus, eli tuotteiden myynti sekä yrityksen ideologia, väritti tekstiä, jossa annettettiin ymmärtää, että Tanskan viranomaiset suosittelevat luonnonkosmetiikan käyttöä. Tällaista sanomaa ei tanskalaisten tekstistä kuitenkaan löydy. Erään lukijan henkilökohtainen ideologinen sidonnaisuus tuli esille saamastani kommentista: "... julkisesti mollaat yritystä, jolla on ihana ideologia, paljon toimivia ja hienoja tuotteita sekä erittäin ammattimainen henkilökunta!"
Onko siis niin, että jos on hyvä ideologia, sen varjolla saa kirjoittaa paikkansa pitämätöntä asiaa? Miksi hyvällä tarkoituksella oleva yritys saa johtaa harhaan? Tarkoitus pyhittää keinot?
 
Ohukainen käsittelee myös akateemisia sidonnaisuuksia:
"Näiden ideologisten sidonnaisuuksien lisäksi, taustalla vaanivat vielä niinkin perustavanlaatuiset ihmisen piirteet, kuin henkilökemiat. Akateemisessakin maailmassa tunnetaan paljon keskenään kilpailevia tutkimusryhmiä, joiden johtajilla voi olla hyvinkin katkeria kiistoja. Tällöin on odotettavissa että myös heidän mielipiteensä voivat olla tietyllä tapaa värittyneitä. Akateemisen maailman ulkopuolella pätevät samat lait – anonyymit ja omalla nimellään esiintyvät kirjoittajat voivat olla hyvinkin riitaisaa porukkaa."
Edellä mainitulle ilmiötä eli toisten tekemän tutkimuksen dissaamista kuvaa lyhenne NIH - Not Invented Here. Kilpailu on kovaa, oli kyse sitten urheilusta tai tutkimuksesta. Jos urheilussa taistellaan dopingia vastaan, tiedemaailmassa on vahdittavana vilppi, havaintojen vääristely. Alkuperäisten havaintoja muokataan tarkoituksellisesti tai jättämällä olennaisia tuloksia esittämättä. Ruma esimerkki tutkimusmaailmasta on VTT:llä esiin tullut vilppiepäily tutkimustietojen valikoivasa käytöstä, jota tutkimuslaitoksen johto katsonut läpi sormien. Asia oli tiedossa pitkään ja siitä kiisteltiin myös tutkimusryhmän sisällä. Motiiveja ei tarvitse kauaa miettiä - maine, kunnia ja taloudelliset intressit. Tämä pätee sekä tutkimusryhmän vetäjään, että asiaa piilotelleeseen johtoon.

Pauli Ohukainen antaa ohjeeksi pohtia aina ensin asiasisältöä  – sitten vasta toissijaisia seikkoja, kuten mahdollisia sidonnaisuuksia. Itse olen sen verran kyynikko, että mietin sekä asiasisältöä, kirjoittajaa tai lausunnon antajaa että mahdollisia motiiveja samanaikaisesti. Tällä "mitä, kuka ja miksi" -menetelmällä monet asiat asettuvat toisiin mittasuhteisiin kuin tekstien perusteella alunperin ajattelisi.

Lisää aiheesta

lauantai 6. helmikuuta 2016

Vertaistensa valokeilassa

Tapahtui jotain sellaista, jota en ikinä olisi osannut kuvitella. Sain Suomen tiedetoimittajain liitolta vuoden 2016 tiedeviestintäpalkinnon Kemikaalikimara-blogin kirjoittamisesta. Vuoden tiedetoimittajaksi valittiin Aamulehden Vesa Vanhalakka. Toisen tiedeviestintäpalkinnon sai "kaiken maailman dosentit", joita edusti Suomen dosenttiliitto.


Suomen tiedetoimittajain liiton puheenjohtaja Mikko Myllykoski kirjoittaa uusimmassa Tiedetoimittaja-lehdessä: 
"Palkinto on mahdollisuus antaa tunnustusta pitkästä, merkittävästä urasta tai yhtä hyvin uudesta, tuoreesta ja raikkaasta avauksesta. Tunnustuksen voi saada tunnettu, ansioitunut ja näkyvä tekijä, mutta vähintään yhtä tärkeätä on ojentaa palkinto sille, jonka ansiot ovat olleet vähemmän julkisuudessa ja toistaiseksi liian huonosti tunnettuja.

Valon päivän palkinnot ovatkin kuin valokeiloja, jotka etsivät tiedejournalismin ja -viestinnän näyttämöltä tekijöitä, joiden saavutusten halutaan piirtyvän näkyviin tavallista kirkkaammin. "
Tällaiseen valokeilaan pääsy on niin iso asia, että se vetää sanattomaksi. Ammatikseen kirjoittavat seuraavat kirjoittamistani ja ovat katsoneet palkitsemisen arvoiseksi. Se ilostuttaa ja riemastuttaa, mutta samalla myös velvoittaa. Taso on vähintäänkin säilytettävä. Laadunhallintastardareissa puhutaan jatkuvan parantamisen periaatteesta, joten rimaa pitää nostaa koko ajan. 

Liiton pääsihteeri Ulla Järvi totesi, että oli hienoa, miten palkittujen puheenvuorot nivoutuivat toisiinsa. Vesa Vanhalakka ja minä otimme esiin asioiden laittamisen oikeaan mittakaavaan. Nykyään melkein kuka vaan voi esiintyä asiantuntijana ja lukijoiden saama tieto on valitettavasti sen mukaista. Helsingin yliopiston dosenttiyhdistyksen puheenjohtaja Anne Nevgi kertoi kirjoittaneensa välittömästi pääministeri Sipilälle tämän dosentteja koskevan harkitsemattoman kommentin jälkeen. On huolestuttavaa, että osaamista ja tietoa vähätellään.  
Tietämättä "kaiken maailman dosenttien" palkinnosta olin jo etukäteen päättänyt viitata puheessani aikanaan TKK:lla opettaneeseen dosentti Laineeseen, joka antoi opiskelijoille arvokkaita neuvoja. Yksi dosentti Laineen oheista oli, että pitää oppia kopioimaan oikeita asioita, sillä vain harva luo työurallaan mitään täysin uutta. Ammattitaidossa on kyse kyvystä soveltaa jo olemassa olevaa tietoa. Kemikaaleista kirjoittaessa tulee yksittäisen aineesta tai tutkimustuloksesta kirjoitettaessa harkita mahdollista riskiä laajemmin - se mittasuhteisiin laittaminen.
Kaiken maailman dosenttien, tiedetoimittajien ja tieteestä bloggaavien tehtävä on kertoa maailmasta, sen ilmiöistä ja tieteestä ymmärrettävästi niin päätöksentekijöille kuin tavallisille kuluttajille. Työ jatkuu.

Kiitos Suomen tiedetoimittajain liitto!

Ps. Kopioin sumeilematta Mikko Myllykosken kirjoituksen otsikon. Se on niin hieno. :)


Lue myös Tiedetoimittaja-lehden 1/16 jutut:

torstai 28. tammikuuta 2016

PHMB - Mikä meni pieleen?

Säilöntäainetta  PHMB koskeva kohu on noussut melkoisiin sfääreihin. PHMB:tä sisältäviä tuotteita on löytynyt satoja ja sosiaalisessa mediassa kilpaillaan, kuka kirjoittaa päivän raflaavimman PHMB-jutun. Sadoissa tuotteissa on kiellettyä ainetta - ei mikään ihan tavallinen tapahtuma. Mikä asiassa on mennyt pieleen?

Soothing 24hr moisture...

 Kuva: Flickr, Shawn Campell, CC-lisenssi

Lainsäädännön ristiriitaisuus

Kosmetiikassa yleisesti käytetty polyaminopropyl biguanide eli PHMB sai vuoden 2015 alusta CRM luokituksen 2 eli "epäillään aiheuttavan syöpää".  CRM-luokituteltuja aineita ei kosmetiikassa saa käyttää. Kosmetiikka-asetuksen liitteessä V aineen käyttö on sallittua alle 0,3 % pitoisuudessa. 

EU:n tiedekomitean lausunnossa todetaan, että PHMB:n käyttö ei ole turvallista, jos pitoisuus on 0,3 %. Alemmista pitoisuuksista sanotaan näin:
"The safe use could be based on a lower use concentration and/or restrictions with regard to cosmetic products' categories. Dermal absorption studies on additional representative cosmetic formulations are needed."
Lainsäädäntö on näin osin ristiriitainen. Tukes antoi asiasta tiedotteen, jossa sanotaan näin:
"– Tämänhetkisen tiedon perusteella Euroopan komissio on valmistelemassa säädösmuutosta PHMB:n poistamiseksi liitteestä V. Tukesin tulkinta on, että PHMB:tä sisältävien kosmeettisten valmisteiden myynti on kiellettyä, Marilla Lahtinen sanoo."
Tätä tekstiä kirjoittaessani Ruotsin vastaava viranomainen Kemiinspektionen sivuilla ei kerrota PHMB:stä sanaakaan, vaikka asia on ollut esillä Ruotsissakin.
Tuotteita testasi alunperin THINK Chemicals, tanskalainen kuluttajaorganisaatio. THINK Chemicalsin kirjoittamassa jutussa on haastateltu viranomaisen edustajaa, jonka mukaan aine on kielletty. Tanskan viranomaisten kanta on selvä, aine on kielletty kosmetiikassa. 
CRM 2-luokitus tuli vuoden 2015 alussa ja asia on ollut ennen sitä tiedossa jo kauan, mutta lainsäädännön prosessit ovat hitaita.  Selvintä tietysti olisi, jos liite V olisi ajan tasalla. Sitä odotellessa.

Kosmetiikkateollisuuden tulkinta

Suurimman kriitiikin kohteena on kosmetiikkateollisuus, etenkin kosmetiikkajätti L'Oréal, joka ei ole ottanut vuoden 2015 alusta tullutta lakimuutosta huomioon.  Kosmetiikkateollisuus tulkitsee, että aineen käyttö on sallittua, kunnes se on poistettu liitteestä V.
Yritysten on oltava selvillä lainsäädännön velvoitteista, siitä ei ole epäilystäkään. Toisaalta markkoilla oleva suuri tuotteiden määrä kertoo, että tilanne ei ole ollut selvä. Mutta voihan kyseessä olla vetkuttelukin. Toisaalta strategia, jossa tietoisesti käytettäisiin kiellettyä ainetta maineenmenetyksen ja brändin pilaamisen uhalla, ei vaikuta kovin loppuunmietityltä.

Riskit ja sosiaalinen media

Kemikaaleja koskevassa keskustelussa ja kirjoitelussa unohdetaan hyvin usein vaaran ja riskin ero.
  • Vaaratekijä on asia, joka voi terveydellisiä haittoja.
  • Altistus kertoo, kuinka paljon, kuinka usein, missä muodossa ja pitoisuudessa aine joutuu elimistöön.
  • Riski on todennäköisyys vaaran aiheuttaman terveyshaitan toteutumiselle.
PHMB:n kohdalla vaaratekijä on sen epäily syöpävaarallisuudesta. Riski puolestaan riippuu altistuksesta. Jos säilöntäainetta on sampoossa tai muussa poispestävässä tuotteessa, altistus on pieni ja hyvin lyhytkestoinen. Iholle levitettävissä tuotteissa suurempi. Silloinkin mahdollinen syöpäriski vaatii toteutuakseen vuosien käytön, pitkäaikaisen ja toistuvan altistuksen. Tässä amerikkalaisessa syöpäjärjestön tekstissä kerrotaan kosmetiikan aiheuttamasta syöpäriskistä.
"Because human studies of the long-term effects of most cosmetics (except, perhaps, hair dyes) don’t exist, there is little evidence to suggest that using cosmetics, or being exposed to the ingredients in cosmetics during normal use of these products, increases cancer risk. Still, because there are no long-term studies, little is known about the health effects of long term exposure to many ingredients in cosmetics. This means that we cannot claim that these products will not cause health problems in some people."
PHMB on luokiteltu CRM 2 aineeksi, eikä sitä pidä väheksyä. Ei sellaisia aineita pidä olla kosmetiikassa ja jos niitä on, onhan siitä syytä viestittää.  Nykyinen kohu on saanut melkoiset mittasuhteet ja matkalla on oiottu mutkia.

Kemikaalitutka kirjoittaa näin:
Kemikaalicocktailissa asiaa on otsikoitu näin:
Kemikaalitutkan viimeisimmässä kirjoituksessa annetaan ymmärää, että PHMB:tä voi siirtyä Tummelilla hoidettujen lehmän utareiden kautta maitoon. PHMB- kohu on näköjään siirtymässä elintarvikkeiden puolelle. Riski sille, että saisi syövän juomalla Tummelilla rasvatun lehmän maitoa, on kuitenkin olematon.

Helsingin Sanomissa haastateltiin Tukesin Marilla Lahtista, joka totesi näin:
"Vaikka PHMB:tä sisältävää kosmetiikkaa myydä:än, hysteriaan ei ole aihetta", Lahtinen rauhoittelee. ”Itse en olisi aineesta huolisssani. Se on ollut pieninä pitoisuuksina sallittu aine EU:ssa kauan. Aineella on lievin syöpään liittyvä vaarallisuusluokitus.”
Tein itselleni riskinarvion edellisessä tekstissäni, toistan sen tässä:
"Tein pikaisen syynin kotoana, löysin yhden tuotteen, jossa on PHMB:tä. Käytän kyseisestä voidetta harvoin. Laitoin sen takaisin kaappiin ja käytän sitä kuten tähän asti eli harvakseltaan joko loppuun  tai hävitän mahdolliset jämät säilyvyysajan mentyä umpeen. Kannattaa myös pohtia altistuksen määrää. Poishuuhdeltavissa tuotteissa altistus on erittäin pieni. Iholle jätettävissä tuotteissa, kuten voiteissa, suurempi. Altistus riippuu myös siitä, paljonko usein ja kuinka monia tuotteita käyttää. Mutta toki jokainen tekee omat päätöksensä ja lasten kohdalla kannattaa olla tarkempi"
Mikä meni pieleen?

Aika moni asia on mennyt pieleen. Lainsäädäntö on ristiriitainen ja laahaa jäljessä. Säädösmuutoksen tulkinnan tiedottaminen on epäonnistunut. Yritykset eivät ole osanneet ennakoida tulevaa tai eivät ole ottaneet tosissaan luokituksen muutosta, vaikka vastuu on aina valmistajalla. Sosiaalisessa mediassa varoitetaan kuluttajaa isolla kädellä ja kuluttajat panikoituivat.

Jatkossa aine poistuu suurella todennäköisyydellä kosmetiikka-asetuksen liitteen V sallittujen säilöntäaineiden listalta, viranomaiset täsmentävät tiedottamista, PHMB:tä sisältävät tuotteet poistuvat kaupoista ja aine INCI-listoilta. Palaa rauha - ennen seuraavaa kohua.

Lue lisää

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails