Kemikaalikimara

lauantai 2. joulukuuta 2017

Kesko ja digitalisaation ihmeet

Täydennys 2.12.2017  Alla oleva tuskailu toimimattomasta e-laskusta on saatu  päätökseen. Kuten useimmiten, julkisuus toimii. Kesko ryhtyi viimein selvittämään asiaa. Jostain syystä mystinen "receiver info" ei ollut siirtynyt eteenpäin. Kuluttajan ei toisaalta tarvitse tietää mitään kyseisestä informaatiosta, joka on pankin ja yrityksen välistä tiedonsiirtoa.
Sain ohjeeksi poistaa maksupalvelusta e-laskupyynnön, naputtaa verkkopankkiin  marraskuun 14 päivänä erääntyvän laskun, jonka viitenumeron perusteella voin sitten tilata e-laskun uudelleen. Tein työtä käskettyä ja automaattinen veloitus toimi - jopa niin hyvin, että summa hävisi tililtä kahteen kertaan. Toki Kesko palautti summan välittömästi, kun asiasta ilmoitin. Lisäksi sain selvityksen siitä, miksi maksuhuomautuksissa ei ole viitenumeroa. Maksuhuomautuksia menee myös yrityksille ja samassa huomautuksessa voi olla koottuna useita laskuja. Tosin en oikein ymmärrä tätäkään. Jos laskun numeron saa listattua huomautukseen, miksi viitenumeroita ei voi laittaa mukaan. Mutta tämä  on varmaan sitä tietotekniikkaa, jolle ei voi mitään.
Keskossa oltiin kovasti pahoillaan siitä, että asiassa oli haastetta ja viivettä. Lupasivat ottaa opikseen, että kuluttajapalautteeseen on reagoitava ripeämmin sekä lähettivät hyvitykseksi 20 EUR lahjakortin.




Suomi on digitalisaatiossa kärkijoukossa, näin ainakin puheiden perusteella on saatu ymmärtää. Senja Larsen tosin kirjoittaa Kauppalehdessä vuonna 2016 näin:
"Digitalisointi tarkoittaa vain prosessien ja toimintojen sähköistämistä. Tavoitellut säästöt ja tuottavuusparannukset tosin kompastuvat yleensä kehnoihin toteutuksiin."
Entäpä sitten, jos se toimintojen sähköistäminen ei onnistu lainkaan? Olen viime aikoina taistellut, että saisin säännöllisesti tehtävän maksun hoituvan automaattisesti äitini tililtä. Ei onnistu, ei sitten millään.

Vanhalle äidilleni hankittiin kotipaikkakunnallaan kauppapalvelu. Kaupungin henkilö hakee kauppakassin ja ostoslistan ja tuo ostokset seuraavana päivänä kotiin. Ostokset hankitaan paikallisesta Citymarketista, joka lähettää kerran kuussa laskun. Kätevää kuin mikä, paitsi että laskun maksaminen tökkii. Äidilläni ei ole nettipankkitunnuksia vaan hän on vienyt laskut pankkiin. Kävimme sitten yhdessä Osuuspankissa ja sain käyttöoikeuden tiliin, jotta voin nettipankista maksaa laskuja ja tilata e-laskuja. Näin tein myös Citymarketin laskulle. Vaan jostain tuntemattomasta syystä maksu ei siirry ja äitini saa aina maksuhuomautuksen. Aloin selvittää asiaa ja jouduin käsittämättömään kolmen luukun karuselliin. Ohessa lyhennettynä kuvaus tapahtumista.

Soitin Keskoon, joka kehotti kääntymään paikallisen Citymarketin puoleen. Asia kuulemma hoidetaan sieltä. Citymarketin asiakaspalvelupäällikkö kysyi, onko tehty sopimus suoraveloituksesta ja onko kaikki tarvittavat tiedot täytetty. On tehty, mutta täytin varmuuden vuoksi lomakkeen uudelleen. En tosin ollut ennen törmännyt termeihin: "verkkolaskuosoite", "välittäjä (operaattorin tunnus)" ja "välitäjätunnus". Pitääkö tavallisen kuluttajan tietää nämä? Täytin laskutushakemuksen ja skannasin Citymarketille saatteella, "Ohessa täytettynä ja kopio (1 ja viimeinen sivu) viimeisimmästä laskusta. Onko oikein? Toivottavasti vihdoin onnistuu verkkomaksu."



Asian piti olla kunnossa, kunnes tuli taas maksuhuomautus. Otin jälleen yhteyttä Citymarketiin ja sain oheisen vastauksen:
"Sain tällaisen viestin tilinhoidostamme, kun välitin tietoja verkkolaskutuksesta:

"Tarvitsemme pankista ”receiver” –infon, jotta voimme yksityisasiakkaille päivittää e-laskutuksen tiedot.
Pyydätkö, että tytär on yhteydessä pankkiin."
Olitteko ollut jo pankkiin yhteydessä tai yrittänyt verkkopankin kautta vaihtaa laskua e-laskuksi?"
Puhelimessa Citymarket kertoi, että vastaavia on kuulemma ollut ja asia on ratkennut, kun asiakas on käynyt pankissa selvittämässä. Tätä on siis tapahtunut muissakin pankeissa kuin OP:ssa. Pankissa on käyty ja verkkopankin kautta vaihdettu lasku e-laskuksi. Pankkiin on matkaa 150 kilometriä ja mitä uutta tuo asiaan se, että menen toteamaan asian luukulle? Maksoin rästissä olleen laskun ja laitoin lisätiedoksi laskun numeron. Viitenumeroa kun maksuhuomautuksessa ei ollut.

Soitin Osuuspankkiin ja kerroin tapahtumat. E-laskutus näkyy verkkopankissa aivan oikein. OP:n henkilö oli ihmeissään. Hän ei tiennyt, mitä "receiver"-info tarkoittaa, tuumi että Kesko taitaa käyttää ihan omaa terminologiaa. Kuinka kuluttaja voisi tietää, mistä on kyse?
OP:n henkilö oli hyvin ystävällinen ja yrittää selvittää asiaa. Lähetin hänelle Citymarketin kanssa käydyt sähköpostit. Tosin sain häneltä vaihtoehtoisekin tavan hoitaa asia - voihan sen laskun lähettää kuoressa pankkiin. Tyrmäsin ehdotuksen välittömästi. Lähtökohtana on helpottaa vanhan ihmisen elämää tuomalla ostokset kotiin. Jos tämän palvelun laskutusta ei saa hoidettua muuten, kuin että mummun on vietävä kirjekuoria pankkiin, jotain on pahasti pielessä. Digitalisaatio ei ole edennyt riittävän pitkälle. Ruoka kulkee, mutta maksut eivät. Toinen ehdotus oli, että poistan e-laskutuspyyntö ja teen sen uudestaan. Jäin sitten miettimään sitä ja muistin, että e-laskua tilattaessa pitää antaa viimeisen laskun viitenumero. Sitähän ei maksuhuomautuksessa ollut.

Soitin Keskon myyntireskontraan, puhelinnumero sentään maksuhuomautuksesta löytyi. Kerroin viitenumeron puutteesta, johon vastattiin näin:
"Sitä on moni muukin pyytänyt maksuhuomautuksee ja olemme vieneet asiaa eteenpäin,  mutta ei sitä ole pyynnöistä huolimatta siihen saatu".
Kerroin e-laskutuksen vaikeudesta, mihin Kesko vastasi:
"Luulen, että se johtuu siitä, että verkkopankissa pitää valita laskuttajaksi Kesko eikä Citymarket, koska olemme vaihtaneet käytäntöjä" (lyhennetty versio selityksestä).
Luulen? Eikö Keskon väki tiedä, miten laskutusjärjetelmät toimivat? Jos muutoksia on tehty, miksi Kesko ei ohjeista kauppoja?
"Meille nyt ei niin paljon kerrota näistä toiminnoista."
Jos Kesko ei saa hoidettua pientä, mutta olennaista muutosta maksukehoitukseen, myyntireskontra ei tiedä, miten laskutus toimii, Citymarketeja ei opasteta, jotain on systeemissä pielessä. Kerroin ymmärtäväni, että asia ei ole puhelimeen vastanneen vika vaan ylemmällä taholla ja että voin kyllä jutella tästä sen ylemmän tahon kanssa ja pyysin toiminnoista vastaavan henkilön nimeä.
"Hetkinen, tiedustelen vähän. (Puhelun mykistys).... Emme me ohjaa tätä puhelua eteenpäin. Jos tehdään niin, että selvitämme asiaa ja palaamme sitten."
Olen koko ensi viikon matkoilla ja haluan selvittää tämän nyt. Kerrotko, kuka vastaa asiasta?
"Tämä on iso organisaatio. Siitä vastaa moni. Emmekä me voi olla puhelinvaihteena."
Et siis tiedä, kuka vastaa toiminnoista? Viet asian eteenpäin jollekin/joillekin ihmisille. Keitä he ovat tai kuka on esimiehesi?  Ei tarvitse kääntää puhelua, sillä voin soittaa itsekin.

En saanut nimiä.

Sillä välin Citymarket oli selvittänyt asiaa. Sain oheisen viestin:
"Soitin tuossa muutaman puhelun ja laskutustavan muuttaminen e-laskuksi tulisi tosiaan onnistua omassa verkkopankissa sen jälkeen, kun yhden kerran on sitä kautta maksanut paperilaskun. Laskun voi muuttaa verkkopankissa e-laskuksi ja valita sieltä Kesko Oyj:n laskun tilaajaksi tai miten se nyt sinne sitten valitaan. :)

Pankistahan oltiin näin yhteydessä aiemmin: "Äidillä ei ole verkkopalvelusopimusta, joten e-laskusopimusta ei voi tehdä."
Ja ilmeisesti oli tarkoitus, että tästä syystä tilaat e-laskun oman verkkopankkisi kautta? Näin pankin yhteydenotosta ymmärsin, että olitte sopineet.
Masterdata, joka ketjussa näitä laskutustapoja vaihtaa, sanoo edelleen, että tarvitsevat ”ReceiverInfo” –tiedon pankista.
Eli kuulostaa helpolta, mutta jossain nyt tökkii siis.. Toivottavasti pankista osaavat auttaa, kuinka saat omasta verkkopankista tilattua äitisi laskut sinne e-laskuina ja sitä kautta lähetettyä tuon Receiverinfon laskutuspalvelu Masterdatalle.
Pahoittelen, etten pysty täältä käsin enempää avuksi olemaan!! Laitoin tuonne Masterdatalle myös viestiä ja kyselin, että mistä voi johtua, ettei Receiverinfoa sinne ole tullut...
Mukavaa viikonloppua tästä sotkusta huolimatta! :)"
Nyt mukaan on tullut Masterdata? Pitäisikö kuluttajan tosiaan tietää, miten tieto kulkee pankista Keskolle tai Masterdatalle?  Mikä se ReceiverInfo on? Asiaa selvittävät niin OP kuin toivottavasti myös Kesko. Vastuu sotkusta on niillä ihmisillä, joiden nimiä minulle ei annettu, ei niillä, joiden kanssa olen yrittänyt asiaa selvittää. Citymarketissa ja OP:ssa on oltu todella ystävällisiä. Puhelimeen vastannut henkilö vaikutti lähinnä lannistuneelta. Keskosta tulee tapahtumien perusteella vaikutelma, että siellä on todella vanhanaikaiset toiminnot eikä tieto kulje.

Olen tulevan viikon työmatkalla ja päivitän tapahtumat sen jälkeen. Pyydän Keskolta selkeät ohjeet sekä minulle että Citymarketille sekä hoitamaan myös se maksukehoituksen täydennys viitenumerolla, kiitos.

PS. Äiti soitti juuri ja kysyi, soitinko siitä laskusta. Vastasin, että aikamoinen sotku, mutta selvitän. Hoituu kyllä.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Kalkkimaali - ihmemaali?

Olen seurannut suosiossa oleva niin sanottua kalkkimaalausta koskevia keskusteluja, lukenut aiheesta blogikirjoituksia sekä valmistajien antamaa tietoa tuotteista. Tuotemerkkejä ovat muun muassa Annie Sloan, Jeanne d'Arc Living JDL, Vintro ja Rust Oleum.  Kalkkimaalauksen sanotaan olevan helppoa, sen kun vain alkaa maalata. Periaatteessa ei tarvitse esitöitä, vanhan maalin tai lakan poistamista, ei hiomista eikä pohjamaalausta. Keskusteluista käy kuitenkin ilmi, että todellisuus on jotain muuta. Olen törmännyt kovin moneen kirjoitukseen, jossa kerrotaan epäonnistuneesta projektista. Etenkin aloittelevat maalarit jättävät perehtymättä aiheeseen. Valmistajat ja jälleenmyyjät hehkuttavat helppoutta, joka pätee vain osittain.  Toki sosiaaliseen mediaan jaetaan kuvia myös upeasti maalattuista huonekaluista ja sisustusesineistä, joiden omistajat ovat aiheesta tyytyväisiä. Kyseessä on todella mukava harrastus ja siksi soisi,  että työtä ei tarvitsisi tehdä moneen kertaan.


Kalkkimaalien koostumus

Niin sanotut kalkkimaalit ovat vesiohenteisia maaleja, jotka sisältävät kalsiumkarbonaattia, valkoista jauhetta, jota käytetään myös liiduissa. Sisustusmaaleissa oikeampi nimitys olisikin "liitumaali", vaikka sana "kalkkimaali" on vakiintunut yleiskäyttöön. Liitumaaleja ei pidä sekoittaa "oikeisiin kalkkimaaleihin", jotka sisältävät sammutettua kalkkia eli kalsiumhydroksia ja ovat siten erittäin emäksisiä ja syövyttäviä ja ovat tarkoitettu rapatuille pinnoille ulkoseinissä, kellareissa jne. Tässä kirjoituksessa kalkkimaalilla tarkoitetaan liitupohjaisia sisustusmaaleja.

Kalkkimaalit sisältävät liitua, väripigmenttejä, sidosaineita, vettä ja hieman orgaanisia liuottimia. Rust Oleumin selosteen mukaan maalissa on akrylaattia sidosaineena.

Tikkurilan maalialansanasto kertoo:
Akrylaatti
Vesiohenteisen maalin sideaineena käytettävä polyakrylaattisekapolymeeridispersio. Akrylaattimaalien toimivuus perustuu niiden tarttuvuuteen sekä kulutuksen-, veden- ja puhdistuksenkestävyyteen. Näitä ominaisuuksia tarvitaan ulkomaaleissa, mutta myös sisämaalauksessa, esimerkiksi keittiössä, eteisessä ja käytävissä, lastenhuoneessa ja kylpyhuoneessa.
Kalkkimaaleissa on sidosainetta vähän ja kiintoainetta runsaasti, tuotesarjasta riippuen jopa lähes 65 %. Maali jättääkin himmeän, täysmatan pinnan. Maalipinta ei lohkeile, vaan kuluu ohentuen. Ominaisuutta käytetään tehosteena. Pinta "vanhennetaan" esimerkiksi hiekkapaperilla, jolla kalusteeseen saadaan rustiikkisen oloinen. Kalkkimaali jättää kauniin himmeän pinnan, mutta kestää huonosti pyyhkimistä ja imee rasvaa ja likaa. Vesilasista voi jäädä pintaan jälki. Kolhut irrotavat maalia helposti. Jotta pinnasta saisi hieman helppohoitoisemman ja kestävämmän, sen voi vahata tai lakata vesiliukoisella lakalla. Sarjojen lakat ovat akryylaattipohjaisia. Vahoissa on luonnonvahojen lisäksi joko tärpättiä tai mineraaliöljypohjaista liuotinta.

Vesiliukoiset maalit tarvitsevat säilöntäainetta. Vintron käyttöturvallisuustiedotteessa sanotaan:
"Sisältää 5-Kloori-2-metyyli-2H-isotiatsol-3-onin [EY nro. 247-500-7] ja 2-metyyli-2H-isotiatsol-3-onin [EY nro. 220-239-6] (3:1) seos. Voi aiheuttaa allergisen reaktion."
Kyseessä ovat säilöntäaineet MI ja MCI, jotka ovat aiheuttaneet runsaasti allergioita, kun kosmetiikassa MI ja MCI ovat korvanneet parabeenejä. MI:n käyttö iholle jätettävässä kosmetiikassa onkin kielletty 12.2.2017 alkaen. Parabeenien välttely kosmetiikassa on aiheuttanut sen, että maaleissakin pyritään eroon MI:stä. Maalia ei luonnollisesti ole tarkoitus levittää iholle, mutta herkistyneellä jo hyvin pienikin määrä MI:tä voi aiheuttaa oireita. Vintrolle on ilmoitettu säilöntäaine, muille brändeille en löytänyt tietoa, mitä säilöntäainetta tuotteissa on käytetty. MI:lle herkistyneiden kannattaa olla varovainen kaikkien maalien kanssa ja suojata ihonsa.

Kalkkimaalien yhteydessä mainitaan toisinaan, että ne eivät sisällä lyijyä. Miksiköhän tämä tieto kerrotaan, sillä ei sitä sisällä muutkaan maalit?  Lyijypigmenttien käyttö sisämaaleissa on Suomessa kielletty jo 1920-luvulla - lähes sata vuotta sitten.

Käyttökohteet

Kalkkimaalit on kehitetty lähinnä kalusteille ja sisäkäyttöön. Seinille on omat tuotteensa. Kalkkimaalisivustoilla neuvotaan erilaisia tekniikoita kalusteiden, koriste-esineiden, seinien ja esimerkiksi tekstiilien maalamiseen ja värjäämiseen. Maalien sanotaan sopivan lähes kaikille pinnoille: puulle, metallille, lasille, keramiikalle ja kankaalle. Kalkkimaalien valmistajien mukaan vain mielikuvitus on rajoitteena. Kannattaa kuitenkin pohtia, mihin kohteisiin kalkkimaalia käyttää.  

Kalkkimaalilla ei kannata käsitellä kohteita, joissa tarvitaan kestävyyttä niin kosteuden kun mekaanisen kulumisen suhteen kuten kylpyhuoneen seiniä, lavuaaria, keittiön työtason välitiloja, ikkunanpokia tai ulko-ovia. Myös kuumenevissa kohteissa, kuten takoissa tai muureissa, kannattaa tarkistaa, että maali sopii tarkoitukseen.

Maalamisen helppous? 

Annie Sloan maalin maahantuojan Måla &More sivulla sanotaan kalkkimaalista näin:
"Sillä voi maalata ja sisustaa kauniisti, helposti, nopeasti ja monipuolisesti. Ei tarvita esitöitä, ei hiomista, ei puhdistusta, ei pohjamaaleja… Ja useimmiten kertasively riittää."
Kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta. Totuus onkin paljon monimutkaisempi.
Millekään pinnalle ei voi maalata, ellei se ole puhdas. Rasva ja lika on poistettava. Tämä pätee oli kyseessä sitten kalkkimaali tai tavallinen kalustemaali.

Annie Sloan maalin ruotsalaisella maahantuojan sivulla annetaankin varsin toisenlaista tietoa
Pienimpänä työnä pesu tiskiaineella tai suovalla (rasvanpoisto) karhealla sienellä. Kiiltävät pinnat karhennetaan hiekkapaperilla. Aiemmin käsitellyiltä pinnoilta poistetaan irtoava maali, jopa teräsharjaa kehotetaan käyttämään.

JDL vastaa kainosti:
"Tarvitseeko kalusteen tai esineen pinta hioa ennen JDL Vintage Paint- kalkkimaalilla maalausta? Ei tarvitse, mutta aina parempi on maalin tarttuvuus ja pysyvyys, sekä lopputulos, jos pintaa karheuttaa hionnalla."
Mitä maalattavalle kalusteen tai esineen pinnalle pitää tehdä ennen JDL Vintage Paint- kalkkimaalilla maalausta? Yleensä pinta ei tarvitse pakollista esikäsittelyä, mutta pyyhintä liasta ja pieni hionta ei ole koskaan pahitteeksi. Ainoastaan petsattu puu ja käsittelemätön tammi, sekä mänty saattavat tarvita ensin Primer&Sealer- pohjustusaineen esikäsittelyksi kalkkimaalin alle estämään maalin värjäytymistä.
 Rust Olemin ohjeissa sanotaan puolestaan näin:
Remove all dirt, grease, oil, salt and chemical contaminants by washing the surface with soap and water and let dry. Remove loose paint and rust with a wire brush osandpaper. Lightly sand glossy surfaces. Remove any wax by lightly wiping the surface with mineral spirits.
Nämä ovat aivan normaaleja esivalmisteluja, samat kuin mitkä tein maalatessani keittiön kaappien ovet kalustemaalilla. Keittiö on kohde, joissa pinnat likaantuvat helposti ja puhdistettavuus ja kestävyys ovat tärkeitä. Annie Sloanin sivuilla todetaan, että keittiönkaappeihin sivellään vähintään kaksi kerrosta kalkkimaalia, jonka jälkeen 2-3- kerrosta vahaa. Yhteensä siis vähintään viisi kerrosta, vaikka tuotetta mainostetaan sanoilla: "Usein kertasively riittää". Kalustemaalilla pääsin kolmella: pohjamaali ja kaksi kerrosta varsinaista maalia. Kalkkimaali vahoineen on siis huomattavasti työläämpi ja pintana huonommin kestävä vaihtoehto kuin kalustemaali. 

Kalkkimaali saattaa tosiaan tarvita pohjamaalin (primer, sealer), joka estää joko puun tai aiemmin maalatun värin siirtymistä uuteen maalipintaan.  Aloitteleva maalari saattaa olla ihmeissään. Ei tarvita pohjatöitä eikä pohjamaalauksia, vaikka jälkimmäiseen on olemassa oma tuotekin?
Kuvassa alla näkyy lopputulos kokeillessani kalkkimaalausta metallitarjottimelle. Kalkkimaalaus lilalla, koristekuvio vaalealla kalkkimaalilla kakkupaperin avulla. Siinä vaiheessa kaikki vielä hyvin. Kun levitin saman sarjan lakan päälle, alkoi tarjottimen punainen väri puskea läpi. Tässä on vain pienehkö tarjotin. Entä jos on maalannut suuren lipaston?


Aamulehden artikkelissa yrittäjä Ida Alakorpi toteaa näin:
Paljon erilaisilla efektimaaleja sivellyt Alakorpi ei aivan sataprosenttisesti lämpene kalkkimaali-innostukselle.
- Toki kalkkimaalin kuivuminen tapahtui huikean nopeasti, ja tarttuvuus on hyvää. Pidän sitä silti paljon työläämpänä kuin normaaleja maaleja. En myöskään pidä siitä, että kalkkimaalin päälle piti levittää vaha, jotta siitä saadaan kulutuksen kestävä, Ida Alakorpi sanoo.
Alakorpi ei usko kalkkimaalin eristävän puukvartseja, mitä ei tee normaali vesiohenteinen kalustemaalikaan.
- Nämä pinnat tarvitsevat maalin alle oksalakan tai multistopin, joka eristää kvartsit.
– Jos niitä ei eristä, tulevat oksankohdat vaaleista sävyistä läpi keltaisena.
Olen itse varsin laiska maalari. Haluan maalata saman kohteen elämäni aikana mieluusti vain kerran tai ainakin mahdollisimman harvoin. Kun maalaan, teen pohjatyöt huolella. Valitsen tarkoituksenmukaisen ja kestävän vaihtoehdon. Kestävyys on yksi ekologisuuden mittari. Joskus valintani on vesipohjainen, joskus liuotinpohjainen, kuten lakka ulko-oveen tai keittiön välitilan kaakelimaali. Maalla saunarakennus on puolesaan käsitelty aidolla punamultamaalilla ja sisäpanelit pellavaöljyä sisältävällä kuultovärillä. Maalauspinnan kestävyys mitataan vuosissa tai vuosikymmenissä. Kovin usein keskusteluissa näkee kommentteja, joissa työ on tehty muutama kuukausi sitten. Lyhyen ajan perusteella ei voi tehdä johtopäätöstä, kestääkö pinta vai ei - paitsi jos jo siinä ajassa pinnassa on kulumajälkiä.

Kun nuhruinen esine maalataan, jälki on aina mullistava, oli työ tehty sitten kalkkimaalilla tai kalustemaalia. Kalkkimaali ei ole mikään ihmemaali, joka sopii aivan kaikkeen. Kalkkimaalareita kehotan perehtymään tuotteisiin ja ohjeisiin, jotta iso työ ei mene hukkaan.

Seuraava oma maalausprojektini on ikkunanpokat, perinteisesti pellavaöljymaalilla. Kaikille maalareille onnistumisen iloa - teki sitten sileää tai maalaisromattista shabby chic -pintaa.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Voiko se olla totta?

Olin aluksi hieman skeptinen, kun Tiina Raevaara pyysi minua kirjoittaamaan luvun kemikaalikeskustelusta Skepsiksen kirjaan. En ole kyseisen järjestön jäsen, mutta suhtaudun kriittisesti asioihin ja mielelläni käytän mahdollisuuden kertoa nettikeskustelujen ja median esittämistä kummallisuuksista.


Kirjan nimi on osuvasti: "Voiko se olla totta?" Kirjan takakannen tekstissä kitetytetään sisältö näin:
"Tiedon valtaväylällä on synkkiä sivupolkuja. Internetin piti tuoda maailman kaikki tieto kaikkien ulottuville, muta verkossa jylläävät pseudotiede, salaliittoteoriat ja suoranainen humpuuki. Ihmisten eristäytyminen samanmielisten some-kupliin takaa, ettei korjaava tieto koskaan eksykään silmien eteen. Miten luotettavan tiedon voi löytää kokemusasiantuntijoiden ja tunteisiin vetoavan populismin joukosta?
Tässä kirjassa eturivin skeptikot tarjoavat tieteen näkökulmia meille tarjottavaan informaatiovirtaan sekä neuvoja, kuinka siihen kannattaa suhtautua. Verkkomaailman ottaessa yhä suurempaa otetta elämästämme tietoa ja tiedoksi naamioitua huuhaata on tarjolla aina vain enemmän. Skeptisyys ja kriittinen suhde annettuun tietoon on tärkeämpää kuin koskaan."
Kirjassa käsitellään muun muassa enkeliterapioita, terveydenhoitoon markkinoitavia humpuukituotteita , enneunia ja ihmisten halua uskoa yliluonnolliseen. Omassa osuudessani kerron kokemusasiantuntijoista, median yliampuvista ja harhaanjohtavista tiedeuutisista sekä siitä, luotettavaakin tietoa voidaan käyttää väärin. Tästä esimerkkinä on Kemikaalivirasto ECHAn kemikaalitietokanta, joka on ammattilaisellekin vaikea käyttää, saati maallikolle, jolla ei ole osaamista arvioida, mitä kemikaaleista annettu tieto tarkoittaa käytännössä.



Kävimme kirjan toimittaneen Tiina Raevaaran kanssa Radio Rockin Harri Moision ja Kim Sainion haastateltavana. Keskustelut voi kuunnella alla olevan linkin takaa:
Sunnuntaina 8.10.2017 kello 16.20 aiheesta keskustelevat Turun kirjamessuilla (Kuisti, B-halli) Tiina Raevaara, Vesa Linja-Aho ja Anja Nysten, haastattelijan kustantamo Ursan Tuukka Perhoniemi. Tervetuloa!

Ps. Olen saanut kirjoituspalkkion tekstistäni kertakorvauksena. Kirjan myynti ei vaikuta jo saamaani korvaukseen millään tavalla. 

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails