Chemistry - all about you

Vuosi 2011 on kansainvälinen kemian vuosi, joten odotettavissa on erilaisia aiheeseen liittyviä tapahtumia. Heino homma, että kemia on saanut teemavuoden. Tunnuslauseena on Kemia - osa hyvää elämää! Vuoden kunniaksi Unesco on tehnyt tällaisen videon.

Mielestäni video on hieno,  mutta jossain määrin tylsä ja yllätyksetön. Video ei kerro siitä, että koko elämä on itse asiassa kemiaa. Eivät siis vain uudet materiaalit ja sovellutukset. Pätkän johtoteemana on osoittaa, miten kemiasta on suunnattomasti hyötyä, siis nimenomaan kemian keksinnöistä ja uusista aineista. Koska tämä on kemian mainosvideo, ongelmista ei luonnollisestikaan kerrota. Kaikki jutut eivät ole "hyvää elämää". Mutta kaiken kaikkiaan teemavuosi on hyvä juttu, sillä se nostaa asian painoarvoa keskusteluissa ja toivottavasti omalta osaltaan lisää kiinnostusta aiheeseen.

Kemikaalikimarassa jokainen vuosi on kemian vuosi ja pidän teemaa esillä muuallakin kuin täällä. Jos käsiinne sattuu Kunto& Terveys-lehti 1/2011, sieltä voi lukaista jutun "Arjen kemikaalikimara". Artikkeleita ja tapahtumia on tulossa myös jatkossa, mutta kerron niistä myöhemmin lisää.

Lue myös

• Rajattomasta rannekkeesta ryppyvoiteisiin
• Tsekkaa nämä terveysblogit - IL
• Ei kemikaaleille!

DocPoint: Submission - ihmiskunnan uhkapeli

Tänään alkoi DocPoint, Helsingin dokumenttielokuvafestivaali. Ohjelmistossa on mukana tärkeä elokuva - Submission, joka kertoo kemikalisoitumisesta, joka koskettaa paitsi ympäristöä, myös ihmistä itseään. Ohjaaja Stefan Jarl antoi analysoida oman verensä, josta löytyy toista sataa erilaista elimistölle vierasta ainetta. Lapsillamme niitä on vielä enemmän. Submission tai Underkastelse, kuten nimi ruotsiksi kuuluu, esitetään uudestaan lauantaina. Harmikseni minulle ei sopinut kumpikaan ajankohta, mutta jos joku kaipaa lauantaille 29.1. ohjelmaa, kannattaa hankkia liput ja suunnistaa kohti Maximia. 

• Submission (Underkastelsen)  Stefan Jarl, 87min, Ruotsi, 2010

Ohessa pari lainausta Kemikaalikimara-kirjasta.

"Erittäin pysyviä aineita kutsutaan POP-yhdisteiksi. POP on lyhenne sanoista ”Persistent Organic Pollutants”, pysyvät orgaaniset yhdisteet.  

Kuten nimityskin kertoo, POP-aineet ovat ympäristömyrkkyjä, jotka hajoavat luonnossa erittäin huonosti. Rasvaliukoisina ne kertyvät hiljalleen ravintoketjun huipulle ja leviävät kaikkialle. POP-yhdisteitä löytyy arktisilta alueilta, kaukana sieltä, missä aineet ovat alun perin syntyneet. Aineet leviävät ilma- ja merivirtojen sekä jokien kuljettamina arktisille alueille muodostaen uhkan alkuperäiskansoille, joiden perinteisesti käyttämät ravintoeläimet, kuten hylkeet ja kalat, ovat POP-yhdisteiden saastuttamia. Ympäristömyrkyt haittaavat esimerkiksi lintujen ja hylkeiden lisääntymistä. Dioksiinien ja niiden kaltaisten PCB-yhdisteiden haittavaikutukset kohdistuvat erityisesti lapsiin, nuoriin ja raskaana oleviin."

"Tutkijat pitävät yhtenä syynä ympäristön kemikaaleja, pitävää näyttöä asiasta ei kuitenkaan ole. Monet yhdisteet vaikuttavat elimistössä samaan tapaan kuin hormonit.  Rasvaliukoiset elimistölle vieraat aineet kulkeutuvat soluihin ja voivat häiritä elimistön normaalia hormonaalista säätelyä. Tällaisia aineita kutsutaan hormonihäiritsijöiksi tai ksenohormoneiksi. Kemikaalit ja ympäristömyrkyt saattavat periaatteessa häiritä minkä tahansa elimistön hormonin, kuten kilpirauhashormonien, naissukuhormoni estrogeenin tai mieshormoni testosteronin toimintaa. Miehillä saattaa esimerkiksi estrogeenin määrä kasvaa. Miehen siittiöntuotantokyky muodostuu sikiökaudella, jonka aikana tapahtuvat häiriöt vaikuttavat siittiöiden määrään ratkaisevasti. Kehittyvä sikiö on erittäin herkkä hormonimuutoksille. Häiriö poikasikiön hormonituotannossa kehitysvaiheessa voi vaikuttaa siemennesteen laatuun sekä kivessyövän ja erilaisten sukuelinten kehityshäiriöiden syntyyn. Kivekset eivät laskeudu tai virtsaputki aukeaa siittimen alapintaan kärjen sijaan. Vaikutukset saattavat myös tulla esiin vasta aikuisena, kun haikara ei toiveista huolimatta saavu.

Hormonihäiritsijäkemikaaleissa on niin luonnonaineita kuin synteettisiä, kuten PCB, alkyylifenolit, bromatut palonestoaineet ja ftalaatit.  Myös raskasmetallit, kuten lyijy ja elohopea, saattavat vahingoittaa lisääntymisjärjestelmää. 

Hormonihäiritsijät eivät välttämättä ole mitään supermyrkkyjä. Hormonaalisia vaikutuksia saattaa olla aineilla, joita käytetään tavallisissa jokapäiväisissä tuotteissa, jolloin altistus tulee salakavalasti. Muotituotteissa on ftalaatteja, kosmetiikka ja puhdistusaineet sisältävät hajusteina synteettisiä myskejä, dietanoliamiinia (DEA) ja monoetanoliamiinia (MEA). Epäilyn alla ovat säilöntäaineina käytettävät parabeenit, jotka aiheuttavat harvoin yliherkkyyksiä, mutta joiden on havaittu aiheuttavan hormonivasteen. Hormonaalisesti vaikuttavilla aineilla erittäin pienetkin määrät pitkän ajanjakson aikana vaikuttavat elimistöön, minkä vuoksi vaikutusten tutkiminen on hyvin vaikeaa.   Kemikaalien hormonitoimintaa häiritsevät vaikutusmekanismit tunnetaan huonosti. Ei myöskään olla varmoja, mitkä aineista todella ovat häiriköitä. Listalta todennäköisesti myös puuttuu aineita. Tutkimustyötä tarvitaan, jotta lisääntymistä uhkaavat tekijät saadaan selville."

Kemikaalikimara, 2008

Kemikaalikimarassa on kuvituksena vanhoja mainoksia. Syy siihen on harkittu. Me katsomme nyt noita vanhoja kuvia järkyttyneinä ja osin huvittuneina, mutta emme välttämättä ymmärrä, että muutaman kymmenen vuoden päästä tämän ajan mainoksia päivitellään. Miten silloin voitiin olla noin ajattelemattomia?  Vaikka esimerkiksi DDT:n käyttö saatiin kiellettyä, pahislistalle on tullut uusia aineita, kuten erilaisia fluoriyhdisteitä, joita on lykätty vaikka mihin. Ihmiskunta tosiaankin pelaa uhkapeliä.

Ja samasta aiheesta kirjoittaa myös Helsingin Sanomat 26.1.2011:  Ympäristömyrkkyjen yhteisvaikutukset ovat osittain vielä tuntemattomia.
Lue myös 

• Perfluoratut yhdisteet eivät hajoa - voihan PFAS...
• Harakan hylje ja ympäristömyrkyt
• Villakoirat syövät palonestoaineita

Eksyksissä Ikeassa?

Brittiprofessori Alan Pennin mielestä sisustusjätti Ikea on suunnitellut taitavasti liikkeensä labyrinteiksi, joihin asiakkaat eksyvät ja ostavat tuotteita suunniteltua enemmän. Asiasta uutisoitiin muun muassa Iltalehdessä.

"Ikean tavaratalot on suunniteltu siten, että ne ovat kuin labyrinttejä, joiden sokkeloissa asiakas nopeasti kadottaa suuntavaistonsa.
Koska lähes jokainen asiakas joutuu ulospääsyä etsiessään harhailemaan läpi tavaratalon kaikki sokkelot, matkan varrella ostoskärryyn tulee yleensä poimittua ostoksia enemmän kuin alunperin oli tarkoitus.
Tätä mieltä on ainakin University College Londonin professori Alan Penn. Hän jopa väittää, että osa Ikean huikeasta menestyksestä perustuu nimenomaan asiakkaiden häkellyttämiseen."

Kuva: Flickr, Patric Hoesly, Creative Commons-lisenssi

Ei ollut mikään yllätys. Asumme varsin lähellä Espoon Ikeaa, joten siellä tulee toisinaan poikettua koukkujen, vetimien, kehysten tai muun pikkutavaran etsiskelyssä. Olemme asuneet alueella pitkään ja kolmessa eri asunnossa, joten pikkusälää on tarvittu. Meiningin havaitsee hyvin nopeasti. Asiakkaat johdatetaan portaita pitkin - no onhan siinä toki hissikin käytettävissä - yläkertaan, josta alkaa suuri seikkailu Ikea-huoneiden labyrintissä. Huone toisensa jälkeen, sohvineen, pöytineen, hyllyineen, verhot "ikkunoissa", valaisimet paikoillaan, lautaset pöydällä. Ja sitä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... olohuoneita, makuuhuoneita, lastenhuoneita, kaapistoja, pöytiä, keittiöitä. Yläkertakierroksen lopussa on kahvat ja muu keittiöön liittyvä pikkutavara - ja sitten portaat alakertaan, josta löytyy astiat, kankaat ja verhotarvikkeet, kehykset ja kylpyhuonesälä. 

Jos haluaa ostaa valokuvakehyksen, pitää kulkea tosi pitkä reitti - ellei tunne oikopolkuja. Koska olen laiska ja koska en aio ostaa huonekaluja, vaan seinäkoukkuja, heittäydyn Ikea-reissulla ikäväksi asiakkaaksi. Menen oikoreittiä alakertaan. Kyllä vaan, sellainen on olemassa, vaikka sitä ei ole merkitty. Se on se kiinni oleva, mutta ei kuitenkaan lukittu ovi hissin vasemmalla puolella. Kerroksissa on myös muita oikoreittejä, kunhan osaa katsoa. Eihän henkilökunta voi ravata jatkuvasti liikkeen päästä päähän.  

Markkinointijohtaja Sirpa Korpela kiistää Iltasanomissa teorian, että asiakkaita eksytettäisiin tahallaan: "Hän sanoo, että kaikissa tavarataloissa on sisääntullessa kartat, joista selviää lyhimmät reitit."  Kartat ehkä löytyvät, mutta "virallinen" reitti alakertaan kulkee käsittääkseni kuitenkin on yläkerran kautta ja kävelyreitit on merkitty nuolilla ihan kuin murtsikkaladut - kierrä tähän suuntaan, siis myötäpäivään. En kierrä, vaan menen vastapäivään suorinta tietä kohteeseen. Saan välillä paheksuvia katseita, kun kuljen vastavirtaan. Joskus kierrän kaupan merkittyä reittiä "oikeaan" suuntaan ihan vaan huvikseni. Saan nimittäin melkoista mielihyvää kävellessäni suuren liikkeen ympäri ostamatta mitään suunnittelematonta, en edes sitä servettipakettia.

Samaan asiakkaan kaupassapitokonseptiin kuluu Ikea-ravintolan lihapulla-ateria hintaan 2,45 EUR. Nälkäisellä asiakkaalla on kiire pois kaupasta, siksi kannattaa tarjota ruokaa puoli-ilmaiseksi. Vaikka ruoka-annoksia myytäisiin täysin  tappiolla, katetta tulee toisaalta, kun väki kerää ostoskärryihin tavaraa. Liikkeiden tehtävänä on myydä mahdollisimman paljon ja asiakkaiden halutaan viettävän aikaa liikkeessä mahdollisimman pitkään.

Ikea ei tosin asiakkaiden kävelyttämisessä ole ainoa, vaan sitä samaa tehdään kaikkialla muuallakin alkaen ihan päivittäisruokatavarakaupasta. Maitohyllyt ovat kaupan perällä ja matkan varrelle on ripoteltu maistiaispisteitä. Ostamiseemme vaikutetaan tuotteiden sijoittelulla ja reitityksellä. Kaikki on harkittua, oli kyseessä sitten jättikauppa tai kioski.

 

Kuva: Flickr, jean-louis zimmermann, Creative Commons-lisenssi

Professori Alan Penn kertoo Lontoon Ikeasta, kuva on Ranskasta ja minä kirjoitan Espoon liikkeestä, mutta eiköhän niissä kaikissa ole sama konsepti käytössä. Mitä muita labyrinttiliikkeitä on olemassa? Eiköhän oteta motoksi: "Inspiroidu oikoreiteistä"?

Laitetaanpa tähän vielä aikaisempi kirjoitus samasta aihepiiristä:

• Kuluttajaa viedään kuin pässiä narussa

Lue myös

• Kahdenlaisissa messutunnelmissa
• Kalustekaruselli
• Mitä jos lamppusi sanoo poks?

Standardi drag show?

Näin torstaina drag shown todella yllättävässä paikassa, seminaarissa ISO 26000 standardista. Onko mitään tylsemmältä kuulostavaa asiaa kuin joku uusi standardi, jonka mieltää lähinnä teknisiin ratkaisuihin, kuten latureiden liittimiin, eristeisiin, ruuvien kantoihin (miksi niitäkin piti mennä muuttamaan?), laatujärjestelmiin sekä ziljooniin muihin paperipölyltä maistuviin asioihin? ISO 26000 on upouusi standardi, joka antaa ohjeita, miten yrityksissä ja organisaatiossa huomioidaan yhteiskuntavastuu. Ei siis mikään pikkunippeliruuvistandardi, vaan ohjeistus seitsemällä pääteemalla, jossa on mukana muun muassa ihmisoikeudet, ympäristö, kuluttaja-asiat. Tärkeää ja myös erittäin mielenkiintoista. 

Tapahtuma oli nimeltään "Social Responsibility Day" ja se pidettiin Tukholmassa järjestäjänä Miljöaktuellt-lehti. Koko päivän puhuttiin ruotsia, vaikka jostain kumman syystä tapahtuman nimi oli englanniksi. Kaikki framilla olleet esittivät asiansa selkeästi, luontevasti ja osa jopa intohimolla. Se yksi puhuja, joka ei osannut vastata esitettyyn kysymykseen, kuittasi asian hauskasti itseironialla. Ruotsalaisilla on joko luontaisesti parempi taito esiintyä kuin suomalaisilla tai sitten he saavat siihen koulutuksessa paremmat eväät. On tietysti mahdollista, että koska järjestäjä oli mediatalo, he osasivat valita hyvät puhujat.Seinälle heijastetuissa kuvissa ja teksteissä ei ollut mukana ainuttakaan "tappo-power pointeja". Viimeksi mainitulla tarkoitan sivuja, joissa on parikymmentä kohtaa pienellä tekstillä siten, että ne taatusti nitistävät kuuntelijan mielenkiinnon. 

Ja sitten välipalana drag show.

Diamond Dogs.  Keskimmäisen kuvan biisin voi katsoa täältä.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että ovatpas keksineet räväkkää viihdykettä seminaariin. Seuraavaksi kiittelin mielessäni, että olin lähtiessä napannut kameran käsilaukkuun. Huvittavaa oli se, että en kiireessä löytänyt kameran koteloa, vaan käärin sen kestohedelmäpussiin. Niinpä kaivoin hedelmäpussin esille ja räpsin kuvia.
Esityksen jälkeen selvisi syy, miksi Diamond Dogs oli mukana. ISO 26000:ssa on kohta, jossa puhutaan syrjinnästä kattaen muun muassa naiset, etniset ryhmät, vammaiset ja vastaavat heikossa asemassa olevat. Ruotsalaiset olivat kymmenien maiden välisissä neuvotteluissa saaneet ajettua läpi, että tekstisä mainitaan myös HIV-positiiviset ja seksuaaliset vähemmistöt, minkä he ylpeänä toivat esille.

Mielestäni ruotsalaisten asenteesta asioiden esille tuomisestsa voisi ottaa oppia. Enkä tarkoita, että kuivan asiallisista seminaareista pitäisi tehdä sirkustapahtumia, vaan että vaikka kyseessä olisi tärkeä, vakava ja tylsäkin asia, siihen ei tarvitse suhtautua kuivan asiallisesti. Esiintyessään voi laittaa itseään likoon.

Lue myös

• Kemikaalibileet
• Saastuttamisen maksimointia
• Ihana Baltic Sea Action Group

Säteileekö? Korkea aika mitata

Tähän väliin uusintana kirjoitus radonista. Hiihtämisen ohella on muitakin juttuja, jotka pitää hoitaa talvella. Tiesitkö, että Suomi on kärjessä - jos ei urheilussa, niin ainakin yhdessä asiassa. Meillä on asuntojen ja työpaikkojen radonpitoisuudet maailman suurimpia. Kuinka moni tiesi? Radonin on arvioitu aiheuttavan noin 300 keuhkosyöpätapausta vuodessa.

Radon on maaperästä lähtöisin oleva radioaktiivinen kaasu, joka tunkeutuu alapohjan raoista rakennuksen sisälle. Mitä suurempi sisä- ja ulkoilman lämpötilaero on, sen enemmän radonia rakennukseen pääsee. Suomessa on muutamilla alueilla suuria  radonpitoisuuksia. Kurkkaa kartta. Kartta ei tosin kerro, onko juuri sinun kotonasi radonia, sillä asiaan vaikuttaa maaperän laatu ja talon rakenteet. On aivan mahdollista, että naapurilla on radonia ja sinulla ei - tai päinvastoin. Enimmäisarvon 400 Bq/m³ ylittäviä asuntoja ja työpaikkoja voi olla kaikkialla Suomessa, mutta suurin todennäköisyys niiden löytymiselle on Etelä-Suomen läänissä ja Pirkanmaan alueella ja erityisesti soraharjuilla. Radonmittauksia tehdään pientaloissa, työpaikoilla ja kerrostalojen ensimmäisessä kerroksessa. Ylempiin kerroksiin radonia ei juurikaan enää pääse.

Radonmittaukset aloitettava viimeistään maaliskuun alussa

Radon ei haise, maistu eikä näy, joten sen olemassaolon voi todeta vain mittaamalla. Mittauksia voi tiedustella terveystarkastajilta ja tilata STUKista. Mittaus käy helposti joko kahdella tai pienissä asunnoissa yhdellä mittauspurkilla, joiden annetaan köllötellä pari kuukautta huoneistossa - talvisaikaan. Mittausaika on kaksi kuukautta marraskuun alun ja huhtikuun lopun välisenä aikana. Homma on siis hoidettava sangen pian ja purkit tilattava, jos aikoo tänä vuonna saada mittaukset tehtyä. Muuten joutuu odottelemaan seuraavaa talvea. Parin kuukauden jälkeen purkit lähetetään takaisin Stuk:iin ja jäädään odottelemaan tuloksia. Asunnon huoneilman radonpitoisuus ei saisi ylittää arvoa 400 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m³). Uusi asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylittäisi arvoa 200 Bq/m³. Jos vanhassa asunnossa arvot ylittyvät, suositellaan toimenpiteitä, joita voi olla radonkaivon rakentaminen, rakenteiden tiivistäminen.

Jos maassa on radonia, sitä on myös syvältä maasta otettavassa vedessä. Porakaivovettä käyttää noin 200 000 suomalaista. Kallioperämme vuoksi porakaivovesien radonpitoisuudet ovat  Suomessa maailman korkeimpia.  Kaivovedenkin radonpitoisuuden alentamiseen on olemassa ratkaisuja, joten ei kannata heittää kirvestä kaivoon, vaikka radonia löytyisikin.

Säteilyturvakeskuksen sivuilta löytyy oiva tietopaketti radonista.

• Radon, Säteilyturvakeskus

Lue myös

• Juomavesi ja fluoridi
• Älä tuhoa mökkiä 
• Harakan hylje ja ympäristömyrkyt 

Kuva: STUK

Kalustekaruselli

Kalustekarusellissa pyörähti taas yksi kierros. Peiliovet lähtivät Karkkilaan. Karusellin voi käynnistää milloin vaan, mutta luontevimmin se käynnistyy muuton yhteydessä - ei väliä kenen muuton. Jos et tiedä, mistä puhun, lue kuvaukseni meidän karusellistamme.

 

Kuva: Flickr, alpha du centaure, Creative Commons-lisenssi

Piironkikaruselli

• Ostin vuosia sitten kirppikseltä umpipuisen, tummanruskean piirongin, hiukan nuhruisen, josta sai huonekalumeikkaamalla ja vetimet vaihtamalla kelpo kalusteen.
• Äitini muutti vajaa vuosi sitten ja tilanpuutteen takia mummulasta peräisin oleva vanha piironki piti saada jonnekin - eli meille. 
• Laitoin ruskean kirpparipiirongin huuto.net-sivustolle edulliseen hintaan, sillä enhän itsekään ollut siitäpaljoa maksanut. Lipasto huudettiin "osta heti" hinnalla ja se pääsi Tikkurilaan.

Kirjoituspöytäkaruselli

• Naapurimme K teki kotonaan muutoksia ja halusi päästä eroon nuorelle tarkoitetusta valkoisesta kirjoituspöydästä. Otimme vastaan juniorillemme.
• Parin vuoden päästä muutimme. Työhuoneemme  kulmakirjoituspöytä ei mitenkään sopinut mitoiltaan  uuteen kotiimme, joten aikamme pöydän kanssa tuskailtuamme päätimme luopua siitä. Se sai uuden ja tärkeän tehtävän eräässä toimistossa, nimellisellä hinnalla.
• Uuden kotimme naapurit myivät hiljattain asuntonsa ja muuttohäslingissä kysyivät, tarvítsemmeko kahta laatikostoa ja yhtä saman kokoista kaappia. Ostimme laadukkaat huonekalut sopuhintaan ja hankin niihin kansilevyt, jotta saan kaksi meille uutta kirjoituspöytää, toisen työhuoneeseen, josta se vanha oli jo lähtenyt, toisen nuorimmaiselle, jonka vanha kirjoituspöytä- se valkoinen naapureilta saatu -  alkoi jo olla pieni.
• Laitoin juniorin kirjoituspöydän kuvan Facebookiin sivulle Annetaan/ lahjoitetaan/ vaihdetaan/ vastaanotetaan, josta tuttavani H bongasi sen. Niin kirjoituspöytä sai jälleen uuden kodin.

Kirjahylly-peiliovi-karuselli

• Isosta asunnosta huomattavasti pienempää kotiin muuttaneet naapurit lahjoittivat meille myös kaksi  isoa hyllyä, joista toinen oli jo valmiiksi yhteisessä varastotilassamme. Jotta hylly mahtuisi paikalleen meidän puoliskolle, hyljättyinä lojuneet suuret peiliovet oli saatava pois tieltä. Edellinen asukas oli ne poistanut alkuperäisestä paikastaan. Eivät muuten edes olleet kaapinovina vaan ihan vaan tiiliseinän koristeena, Edelliset omistajat eivät ilmeisesti halunneet pitää takkahuonetta jumppasalina - no emme mekään. 
• Laitoin peiliovista viestin palstalle Annetaan/ lahjoitetaan/ vaihdetaan/ vastaanotetaan ja flaksi kävi. Ovet haettiin Karkkilaan,  tytön huoneeseen.Kaivattujen ovien paikalla on kuulemma ollut tähän asti verhot. Peiliovia oli kuulemma suunniteltu nelisen vuotta. Huokasin tyytyväisyydestä, kun peräkäry katosi nurkaan taakse.
• Toinen kirjahylly viedään jälkipolven huoneeseen, josta kannetaan pienempi kaappi varastotilaan, kunhan se vain saadaan ensin siivottua.

Pikkukaruselli

• H, jonka kotiin vietiin valkoinen nuorisokirjoituspöytä,  lähetti minulle viestin, että hänellä on parit ylimääräiset verhotangot. Meillä kun näes on parissa ikkunassa aika onnettomat. Nyt pitää käydä niitä katsomassa.
• Mitähän seuraavaksi?

Eikö tämä kuulostakin aivan huonekalukauppiaiden painajaiselta? Rahaakin on liikkunut tavaramäärään nähden aivan olematon määrä.

Aiheeseen sopii myös seuraava Facebook-sivusto: Kestävä elämäntapa 

Lue myös

• Lumottuja puita
• Liika on liikaa
• Ylikulutuksen puolella

Suuria valheita fluorista ja pohdintaa asiantuntijuudesta

Netistä löytää ihan mitä tahansa informaatiota - kuten Aito Terveys -sivuston kirjoitus Fluori - suuri valhe. Juttu sattui silmiini Facebookissa, jossa sitä ilmeisesti oikein urakalla klikkaillaan eteenpäin. Kirjoitus on pitkä, enkä aio ruotia sitä kokonaan läpi, mutta laitan muutaman siteerauksen kommentteineen.
Kirjoituksessa on perustavaa laatua oleva puute. Siitä puuttuu täysin riskinarviointi. Koska kirjoitus on tarkoitettu suomalaisille lukijoille, sen pitäisi antaa informaatiota Suomen tilanteesta. Suomessa on maaperässä fluoria. Kirjoittaja ei kerro missä alueilla ja kuinka paljon? Mitä pitää tehdä, jos asuu kyseisellä alueella?

"Pohjaveden luonnollinen fluori on ihmiselle harmittomampaa kuin se, mitä ihminen itse tuottaa, mutta myös luonnollisesti esiintyvän fluorin alueilla ihmiset sairastuvat luuston fluoroosiin, mikä johtaa selkärangan epämuodostumiin, lihasten surkastumiseen ja halvauksiin."

Kirjoittaja jättää kertomatta, että näin pahoja fluorialueita löytyy muun muassa Intiasta ja Kiinasta. Kuinka monta fluoroosia, halvausta tai selkärangan epämuodostumaa on Suomessa esiintynyt? Olen käsitellyt maaperän sisältämiä fluorideja sekä Kemikaalikimara-kirjassa että tämän blogin alkuaikoina vuonna 2009 kirjoituksessa  "Juomavesi ja fluoridi"

Fluorimyrkytykset

Elina Hytösen kirjoituksessa kuvataan hyvin tarkasti fluorimyrkytyksen oireita: 

Fluorimyrkytyksen varhaisia oireita, (tutkijat kävivät läpi 112 fluoroositapausta Ontariossa, Ohiossa, Italiassa ja British Columbiassa, Fluoride 1998).
Lihakset ja luusto: artriitti (etenkin kaula- ja lannerangassa), lihaskipu, pistely, kyvyttömyys hallita raajoja.
Ruuansulatuskanava: (nämä oireet ovat usein ensimmäisiä ja voivat olla hyvinkin ankaria): mahakipu, pahoinvointi, oksennus, vatsan turvotus, ripuli, ummetus, akuutit vatsaongelmat, suun tulehdukset.
Neurologiset: migreenin kaltaiset päänsäryt, sumea näkö ja leijuvat laikut näkökentässä, kouristukset, lihasvärinä.
Hengitystiehyet: nenään liittyvät ongelmat, nenäverenvuoto, emfyseema, astma.
Iho: dermatiitti, tulehdusta hiusverisuonten ympärillä.
Muita oireita: Yskä, runsas lima, hengitysvaikeudet, suun haavaumat, ienverenvuoto, palpitaatiot, huimaus, univaikeudet, kova jano, liiallinen virtsaaminen, virtsatiehyiden ja –rakon vaivat, käsien ja nilkkojen ödeema, nivelkivut, kankeus, reumaattiset kivut, ihottumat, mentaalikykyjen rappeutuminen, etenkin muistinmenetys ja huono keskittymiskyky, tinnitus, väsymys ja syvä uupumus. Moni joutui vuodepotilaaksi.

Fluori on todella myrkyllinen aine ja fluorimyrkytys vakava juttu. On olemassa fluoriyhdisteitä, jotka menevät hujauksessa iho läpi aiheuttaen pahimmillaan tuskallisen kuoleman, mutta sellaisiin aineisiin tavallinen kuluttaja ei törmää koskaan.  Miten fluorimyrkytys edes liittyy Suomen tilanteeseen? Montako fluorimyrkytystä on todettu?

Hammastahnat ja fluori

Jutussa viitattiin fluoria sisältävien hammastahnojen aiheuttamiin myrkytyksiin. En tiedä tarkoitetaanko, että hammastahnaa syöneelle tulee yllä kuvatut oireet ja sen lisäksi se vielä tyhmentää.  Kirjoituksesta ei ainakaan löytynyt minkäänlaista ohjetta, mitä pitää tehdä, jos lapsi sattuu syömään hammastahnaa. Myrkytystietokeskuksen sivulta löytyy seuraava ohje:

"Hammastahnat (fluoria sisältävät)
Alle 40 ml fluorihammastahnaa syöneelle lapselle voi antaa maitoa tai muutaman kalkkitabletin fluorin sitomiseksi. Vatsaoireita voi esiintyä. Jos syöty määrä on yli 40 ml, ota yhteys Myrkytystietokeskukseen."

Tässä kohdassa voisi kyllä antaa Myrkytystietokeskukselle palautetta yksikköjen käytöstä. Millilitroja havainnollisempi yksikkö on esimerkiksi desilitra tai ruokalusikallinen. 40 ml on hieman vähemmän kuin kolme ruokalusikallista (3 x 15 ml= 45 ml) tai vajaa puoli desiä, vastaten noin puolikasta tavallisesta 75 ml hammastahnatuubista.

Kemikaalikimaraa kirjoittaessani keskusteli fluorista ja hampaista hammaslääketieteen dosentin kanssa. Hänen mukaansa alueilla, joissa maaperässä on fluorideja, hampaat ovat paremmassa kunnossa kuin muualla. Toisaalta liika fluoridien määrä voi tehdä kiilteestä liian kovaa, jolloin se on myös hauraampaa. Fluoridien määrällä on siis väliä. Hammastahnan annosteluksi suositellaan aikuisille herneen ja pienelle lapselle riisijyvän kokoista määrää. Tämän muistan yli kymmenen vuoden takaa neuvolakäynneiltä, mutta löytyy tieto netistäkin:

Erityisesti alle kouluikäisellä on tärkeä noudattaa varovaisuutta hammastahnan ja muiden fluorituotteiden käytössä hammasfluoroosin ehkäisemiseksi (taulukko «Hammastahnan määrä ja fluoripitoisuus.»). Hammasfluoroosi johtuu liiallisesta fluorin saannista, joka aiheuttaa hampaisiin valkoisia läikkiä. Hammasfluoroosissa kiille on hauras ja helposti lohkeava ja karioituva kiilteen vajavaisen mineralisaation vuoksi.

Aito Terveys -sivuston artikkelissa todetaan myös: "Mutta kukaan ei valvo tai aseta rajoja fluorinkäytölle, päinvastoin, sen huonosti informoituja lobbaajia on runsaasti hammaslääkäreissä ja lehdistössä." Melkoinen väite. Ainakin minä olen saanut aina aivan asiallista tietoa. Jos Aito Terveys -sivuston kirjoituksen tarkoitus on valistaa, että fluorin kanssa tulee olla varovainen, niin miksi ei käytetä materiaalia, joka on relevanttia tähän tarkoitukseen?

Kuva: Flickr, rightee, Creative Commons-lisenssi

Kauhistelun perimmäinen tarkoitus?

Ensimmäinen ajatukseni oli, kun luin jutun ensimmäistä kertaa oli: "Anna mun kaikki kestää...Mikä tämän disinformaatiota levittävän kirjoituksen tarkoitus oikein on? " Miten sivusto voi väittää olevansa "Aidosti terveyden asialla", jos se levittää tällaista materiaalia? Nopean silmäilyn perusteella sivuston muutkin artikkelit  kaipaisivat ruodintaa. Silmäni olivat fluoriartikkelin lukemisen jälkeen varmaan yhtä pyöreät kuin yllä olevassa kuvassa, mutta ei hymyilyttänyt yhtä leveästi.  

Fluori - suuri valhe sotkee kaikkea mahdollista asiaan liittyvää miettimättä lainkaan kokonaisuutta.  Maaperän fluoridit ovat osassa maailmaa todella iso ongelma. Suomessa ongelma on pienempi, mutta toimenpiteistä tai ohjeista ei puhuta mitään. Jos jossain päin maailmaa lasten luut vääntyvät maaperän ja juomaveden sisältämien fluoridien takia, tarkoittaako se, että Suomessa ei voi harjata hampaita fluorihammastahnalla? Miksi kirjoittaja ei ota lainkaan selvää, mitä Suomen asiantuntijat asiasta sanovat? Miksi pitää hysterisoida fluorimyrkytyksillä, jos voisi sanoa, että käytä hammastahnaa maltilla ja tarkista, onko kotikuntasi maaperässä fluorideja - siis jos sinulla on oma kaivo. Vai onko tässä kyse vain hyvästä jutusta, joka hivelee omia ja mahdollisien lukijoiden ennakkoluuloja?

Asiantuntijuuden  tunnistaminen 

Jos epäilee jutun luotettavuutta, kannattaa etsiä tietoa kirjoittajasta. Fluoriartikkelin laatineesta Elina Hytösestä löysin seuraavanlaisen kuvauksen:

" FM Elina Hytönen on toiminut HS:n kulttuurikriitikkona, dramaturgina Helsingin kaupunginteatterissa sekä MTV-teatterissa, Kansan Uutisten toimittajana ja Nuoren Voiman Liiton toiminnanjohtajana. Hän on julkaissut teoksen Lohikäärmeen lääketiede - Kiinalaisen lääketieteen perusteet sekä artikkeleita useisiin kokoomateoksiin mm. Luovaan tasapainoon ja Roolien murtajat - Tasa-arvokeskustelua 1960-luvulta 2000-luvulle."

Uskon Elina Hytösen olevan asiantuntija - dramaturgiassa. Lisäksi hän on opiskellut kiinalaista lääketiedettä. Entä jos minä kirjoittaisin teatteridramaturgiasta? Jutusta tulisi taatusti jotain sellaista, että teatteriväki todennäköisimmin tikahtuisi nauruun. On hämmästyttävää, miten ohuella tietopohjalla juttuja tehdään. 

Asiantuntijan tunnistaminen on vaikea juttu, sillä koulutuksen saanut ihminen ei välttämättä ole asiantuntija. On myös olemassa niin sanottuja itse oppineita asiantuntijoita. Kirjassa Suuri Kaalihuijaus - Kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä asiantuntija määritellään henkilöksi, joka sananmukaisesti tuntee asian. Se ei siis sulje pois niitä, joilla ei ole alan koulutusta, eikä automaattisesti ota mukaan koulutettuja. Mielestäni tittelittömän asiantuntijan ominaisuus on se, että hän suhtautuu asiaan - omat mielipiteensä ja kirjoituksensa mukaan lukien - kriittisesti, kommunikoi ja vaihtaa mielipiteitä koulutuksen saaneiden asiantuntijoiden kanssa sekä kertoo avoimesti taustansa. Feikkiasiantuntijoilla ja guruilijoilla on tarve piiloutua tittelien ja mukatittelien taakse, eivätkä he koskaan myönnä olevansa väärässä, sillä he pelkäävät sen nakertavan uskottavuuttaan. Todellisuudesssa asia toimii juuri päin vastoin. Henkilö joka pohtii asiat monelta kannalta ja uuden tiedon valossa pystyy perustellusti muuttamaan kantaansa, on uskottava. Tuuliviirin antaamaan tietoon ei sen sijaan kannata luottaa. Asiantuntijuutta on pohtinut myös Varpu Tavi Iltalehden blogikirjoitukssaan Hömppähumppaa ravitsemuksesta.

Olen itse joutunut varsin kummallisiin tilanteisiin. Kemikaalikimara-kirjan tekovaiheessa olin tekemisissä noin kahdenkymmennen oman alansa asiantuntijan kanssa ja kirjan valmistumisen jälkeen monien toimittajien. Oli hyvin hämmästyttävää, kun vailla kemian koulutusta oleva toimittaja ilmoitti olevansa kanssani eri mieltä. Tietysti voi olla, onhan maassa mielipidevapaus, mutta samalla hän oli eri mieltä näiden kirjani tekstin tarkistaneiden asiantuntijoiden kanssa. Loppupäätelmänä voidaan todeta, että toimittaja kirjoitteli juttuihinsa omia mielipiteitään, mikä on tietenkin lukijan kannalta sangen ikävää.

Stoppi disinformaatiolle

Laita tämä kirjoitus liikkeelle - mieluusti samanlaiseen lentoon kuin millä alkuperäistä fluorihömppää levitetään - jotta disinformaatiokirjoituksille tulisi stoppi tai ainakin vähintään hidastus.

• Fluori, Terve suu, Terveyskirjasto, 15.9.2009 Kaarina Sirviö
• Fluori - suuri valhe, Elina Hytönen, Aito Terveys, 2011
• Hömppähumppaa ravitsemuksesta,Varpu Tavi Iltalehden blogi, 14.1.2011

Lue myös

• Juomavesi ja fluoridi
• Viritä medialukuantennisi
• Suuri kaalihuijaus - Kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä

Näin tullaan Anjan kioskille

Blogiin tullaan mitä erikoisimmilla hakusanoilla. Olen kerännyt mehukkaimpia talteen hakusanakimaraksi sinunkin iloksesi.


Asiaa

"anjan kioski"
Täällähän se.

"ruotsin kemikaalikimara"
 Nemen, borde jag börja skriva på svenska?

"miten kemia liittyy kosmetiikkaan"
Ai mitenkä? Varsin oleellisesti. Kaikki kosmatiikka - siis kaikki - luonnonkosmetiikka mukaan lukien koostuu kemiallisista yhdisteistä.

"mikä ihmeen ppd"
Yksi kosmetiikan pahimmista herkistäjistä, parafenyleenidiamiini. Klikkaa tunnistetta PPD oikeasta reunasta.

"itse tehty hiusväri"
Kerrotko sitten, millainen seos tuli?

"hirvensarvisuola doubing"
Hirvensarvisuola on pikkuleipien kohotusaine. Hirvensarvisuolaa tosin käytettiin muinoin hermoja kiihottavana lääkeaineena. Urheilu taitaa olla aika epätoivoista puuhaa?

"kymmpi pensa"
Onneksi Google löytää E10-jutut, vaikka haussa olisi lukuisia kirjoitusvirheitä.

"Valkoinen lakana no likainen etikkaa?"
Tarkoittaako tämä puhtaiden lakanoiden liotusta etikassa? Miksi ihmeessä?


Tunnustuksia ja pohdiskeluja

"pesen hiukseni pilsnerillä"
Jatkuvasti vai kokeilumielessä?

"tykkään vain karkista"
Pidemmän päälle huono juttu, varsinkin jos sillä korvataan kunnon ruoka.

"karkilla on asiaa"
Karkin puheenvuoro edelliseen.

"pinnallinen mies meikkivoide"
Naisetkin laittavat meikkivoiteen pintaan.

"ihmisen myrkyttäminen"
Toivon, että tällä haettiin jotain dekkaria.Tästä blogista ei löydy moiseen ohjetta.

"ollako pilalla vaiko eikö"
Onko tämä suomalaisversio Shakesperen kuuluisasta: "Ollako vaiko eikö olla, siinä pulma?"

"on korkea aika"
Niin minustakin.

Dagen efter

"mahassa kiertää krapula"
"hikoilu krapulassa"
"krapulan loivennus"
Ei voi muuta kuin sinnitellä ja lukea alkuun vaikka tämä: Krapulatiedon lyhyt oppimäärä

"tabletti jolla ei krapulaa"

Sehän on tietysti soma, tablettimuodossa nautittava aine, joka vaikuttaa kuten alkoholi, mutta ei aiheuta krapulaa. Asiasta riemastuneille pitää tuottaa pettymys - soma on fiktiota. Aine on kuvattu Aldous Huxleyn vuonna 1932 ilmestyneessä tieteisromaanissa "Uljas uusi maailma".


Vain aikuisille 

"pikiöljy testosteroni"
Olen kirjoittanut tasan yhden kirjoituksen pikiöljystä ja ihmetellyt kovasti, miksi pikiöljy on blogin yleisimpien hakusanojen listalla kolmantena sanojen kemikaalikimara ja hiusväri jälkeen. Tästäkö se johtuu?

"peniksen pakenemis reaktio"
Pakeneeko kumppani vai penis?

"valtavat rintaliivit"
Toiveajattelua. Enkä taatusti kerro kuppikokoani täällä.

"pieru video"
Löytyisikö YouTubesta? Kannattaa varmaan hakea englanniksi, fart tai flatus.

"suomen parasta aikuisviihdettä"
Oho! Ehkä joku saa suurta tyydytystä lukiessaan tätä blogia.


Outoja ilmiöitä  

"vauvan tiskiaine"
Tiskaatko vauvan vai käytätkö todella, todella alaikäisiä kotitöissä?

"sähkömittarin raksuttaa vaikka ei olisi kulutusta"
Sähköyhtiö huijaa? Naapuri varastaa sähköä? Sähkö karkaa pistorasiasta? Tai sitten kodissa on sittenkin joku laite jota ei muista, joka vie koko ajan virtaa. (Mikä tietenkin on varsin tylsä selitys.)

"suojautuminen lentokone säteilyltä pukeutuminen"
Foliohatun lisäksi kokohaalari samasta materiaalista.

"kaljun päätäit"
Olen sanaton...

Täällä lisää hulvattomia hakusanoja

• Maatalouden kriisistä silikonitisseihin
• Kolmesataa täynnä - hauska homma jatkuu

Ryppyvoidetta vai spakkelia

Helsingin Sanomissa oli 12.1.2011 juttua kosmetiikkamarkkinoinnin taikasanoista otsikolla "Ryppyvoide turvottaa ja bluffaa". Eipä siinä sinänsä mitään uutta ole, että mainokset bluffaavat ja liioittelevat. Mielenkiintoista jutussa ovat kuvaukset, miksi ja miten voiteilla saadaan aikaan sileämmältä näyttävä iho.

"Kaikissa ryppyihin vaikuttavissa aineissa on sama mekanismi eli ne turvottavat ihoa lievästi, ja silloin iho näyttää vähemmän ryppyiseltä. Ne eivät siis poista ryppyjä", sanoo kosmetiikan turvallisuuden ja toksikologian asiantuntija, dosentti Eeva-Liisa Sainio.

Voiteet saattavat sisältää myös ihoa vaalentavia ja optisesti heijastavia ainesosia sekä akrylaatteja, nailoneja ja silikoneja, jorka ovat  muoviyhdisteitä. Niiden avulla iho näyttää sileämmältä ja mattamaisen tasaiselta. Sanonta "spakkelia naamaan" on harvinaisen osuva.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ihonhoito on niin monimutkaista. Toki iho pitää puhdistaa päivän jälkeen, mutta miksi ihmeessä sitä pitää voidella aamuin illoin, jatkuvasti, viikosta ja vuodesta toiseen? Näiden lisäksi kuorinnat, naamiot ja seerumit. Onko tosiaan niin, että naama ei pärjää koskaan omillaan - ei koskaan? Tämä ei sitten ole asketismin ylistystä, vaan puhdasta ihmettelyä. Asiantuntijat vielä toteavat, että ryppyvoiteet ovat bluffia ja että niistä voi pitkään käytettäessä olla jopa haittaa. Voiteilla ei voida vaikuttaa ihon rakenteeseen, vaikka mainoksissa muuta annetaan ymmärtää. Ainoat vaikuttavat tehoaineet ovat artikkelin mukaan keramidit ja hyaluronihappo. Keramidit ovat ihossa luonnostaan olevia rasvahappoja ja hyalyronihappo pitkäketjuinen sokeri, joka sitoo erinomaisesti vettä. Vaikutus lakkaa, kun lopettaa voiteen käytön. Tämä sotii vahvasti sitä vastaan, että ryppyvoiteiden käyttö tulee aloittaa jo ennen ryppyjen tuloa. Tietenkin kuivaihoinen voi ihoaan hoitaa. Jos ihoa kiristää se tarvitsee kosteutta ja rasvaa. Kyseenalaistan terveen ihon jatkuvan jynssäämisen ja loputtoman rasvaamisen.

Ihoa hoitavat aineet saa tehokkaimmin hyödyksi syömälle ne. Olen pohdiskellut tätä teemaa taannoin Iltalehden blogissani, linkki alla. Sianniskaa ei tarvitse alkaa järsiä, mutta hiukan miettiä, mitä ne ihon tarvitsemat aineet ovat. Missä niitä on ja missä ei.

• Ryppyvoide turvottaa ja bluffaa, Helsingin Sanomat, 12.1.2011
• Dekoltee ja sianniska, Iltalehden blogi

Lue myös

• Purnukka-arsenaalin tarpeellisuus
• Julmat Botox-bileet
• Rita Stiens: "Totuus kosmetiikasta"

Rajattomasta Rannekkeesta ryppyvoiteisiin

On ollut kirjoitussaralla säpinää, kahden jutun dead line suunnilleen samaan aikaan. Toinen on vakiokolumni Kemia-lehdessä, toisesta kirjoituksesta kerron myöhemmin lisää. Helsingin sanomissa oli tänään pitkä artikkeli ryppyvoiteista. Siitäkin on tulossa siteerauksia ja kommentteja.

Kuva: Marko Suomi, Rajaton Ranneke(tm), Siristä silmiäsi kun katsot kuvaa ettei rannekkeen voimakenttä välittyisi liian intensiivisesti.  (Marko Suomi ja Kahvakuulaloki)

Kirjoitin hiljattain Suuri kaalihuijaus -kirjasta ja lupasin jatkaa (siitäkin) aiheesta. Niin teinkin, mutta juttu lipsahti Iltalehden puolelle. Laitoin mukaan Marko Suomen mainion kuvan ja tekstin Rajattomasta Rannekkeesta. Markon rannekekuva on niin hieno, että pakkohan se oli laittaa tännekin.Käykää lukemassa kirjoitus Iltiksen sivuilta ja ilman muuta kannattaa laittaa ranneke tilaukseen. 
Kaalihuijausteema varmaan pyörii täällä jatkossakin, sillä vaihdoin kirjan tiimoilta muutaman sanan Tommi Uschanovin kanssa. Olemme hengenheimolaisia, vaikka kirjoitamme aivan eri aiheista. Tommi kirjoittaa politiikasta ja yhteiskunnasta ja minä kemikaaleista, ekologisuudesta ja kuluttamisesta. Politiikasta pysyn visusti erossa.

Kiitos sähköpostiini saamistani palautteista ja kehitysehdotuksista. Niitä on tosi mukava lukea. Posti lämmittää mieltä.

• Rajaton Ranneke ja kemikaalihömppää, Iltalehden blogi

Aitoja asioita

Kävin hauskan keskustelun Facebookissa, kun kommentoin erään sisustuslehden kuvia.

"Miten kivitalon valkoinen olohuone, ilman verhoja ja mattoja, valkoisten nahkahuonekalujen ja muutaman purkillisen risuja kera voidaan mainita "Kodikkaaksi ja lämpimäksi."

"Samoin hämmästelen kovasti, miten alle sataan neliöön tungetun 6 hengen perheen kodissa ei näy lainkaan tiskiä, lattialla lojuvia leluja, sukkia ja kalsareita, vaan kaikkialla on valkoisen, mustan ja oranssin harmoniaa höystettynä desing-esineillä. Päätin jälleen kerran, etten enää osta sisustuslehtiä - en edes puoleen hintaan."

Sisustuskuvat ovat enemmän tai vähemmän lavastettuja. Toisaalta eipä kukaan lehdistä haluasi katsoa leluröykkiöitä tai eteisen kenkäkasaa. Silti esimerkiksi asuntomessujen uudet talot upouusine huonekaluineen ei ainakaan minuun kolahda. Niistä puuttuu jokin. Uusi on aina uusi - juuri niin, ne elämisen jäljet puuttuvat, tylsää kuin mikä.

Sama pätee muotikuviin, joissa kuvanmuokkauksella kauniiden, nuorten naisten ihosta tehdään muovisen sileä. Katsoin hiljattain ohjelman "Katso, mutta älä muokkaa", jossa malli Alesha Dixon naistenlehtien kuvamanipulaatioon kyllästyneenä pyrki saamaan itselleen kansikuvakeikan, jossa kuvaa ei muokata digitaalisesti lainkaan. (Alesha. Look But Don't Touch, dokumentti, Iso-Britannia). Ohjelman mukaan kaikki naistenlehtien kuvan muokataan - siis kaikki. Ja niihin kuviin erityisesti nuoret naiset vertaavat itseään, käytännössä siis asioihin, joita ei ole olemassakaan.
Ohjelman nähtyä tämä videopätkä oli raikas tuulahdus:



Video on hauska parodi ja viesti on tärkeä. Joku tässä kuitenkin vähän tökkii. Kaikki muut naiset - paitsi pääesiintyjä Anita Renfroe - esitetään huvittavina. Mutta onhan tämä hauska ja samalla tavalla sitä pitäisi jokaisen itseäänkin katsoa.

Eikö päivän sana olekin aito? Koski se sitten ruokaa, koteja, mainoksia tai ihmisiä? 

Lue myös

• Kohupaljastus kohukirjasta "Aitoa ruokaa"
• Kahdenlaisissa messutunnelmissa
• Tähtimainokset ja sammakko

Tyhjä pää

Alkoi kolmas vuosi Kemia-lehden kolumnistina. Kirjoittaminen ei ole aina helppoa, vaikka mistään pitkästä ja syväluotaavasta artikkelista ei olekaan kysymys. Mitä tehdä, kun dead line lähestyy, eikä mielessä ole edes aihetta, mistä kirjoittaa? Näin ratkesi ongelma Kemia-lehden 6/2010 juttuun. 

Tyhjä pää

Kolumnistin piinan hetkiä ovat ne päivät tai pikemminkin myöhäiset illat, kun jutun deadline lähestyy ja pää on täysin tyhjä – kuten juuri nyt. Mutta ei hätää. Vaivaan löytyy lukuisia joko sisäisesti tai ulkoisesti käytettäviä aineita ja konsteja.  Tyhjyyteen tarvitaan tietenkin täytettä, siis massaa.

Viisi- ja kuusikymmentäluvulla päänupin kokoa kasvatettiin tupeerauksilla ja hiuslakalla. Kuka muistaa massiiviset tönköksi kiinnitetyt pallokampaukset? Volyymissä ainakin löytyi. Nykyään fyllejä laitetaan huuliin, sekä nenänpielen ja kulmakarvojen välisiin juonteisiin. Muutamalla hyaluronihappopistoksella voi silottaa ilmettä tai loihtia täyteläiset, töröttävät pusuhuulet.

Ihoon voi tuikata botuliinia. Kun lihasten toimita on lamaannutettu, ei voi kurtistaa otsaa ja voilá, rypyt ovat poissa. Siloisempi, vaan onko suloisempi? Ylähuulta voi täyttää myös nuuskapusseilla, jolloin ollaan aika kaukana pusuhuulista. Nuuskan myynti on tosin lailla kielletty – paitsi tietysti Ruotsissa.

Hampaiden täyttäminen vaatii puolestaan erityistä ammattitaitoa ja pitkälle kehitettyjä polymeerikemian tuotteita, keraamisia paikkoja tai kultaa. Edellisiä tarvitaan, jos on tunkenut suuhunsa kovin usein merirosvosalmiakkeja tai toffeeta. Ksylitolipurkalla ja fluorideja sisältävällä hammastahnalla voi yrittää kompensoida haittavaikutuksia.

Joku näppärä saattaisi  todennäköisesti ehdottaa, että voihan sitä kirjoittaa pää täynnäkin tai kenties jopa tajuntaa laajentavien aineiden voimalla.  Ehkä, mutta lopputulos olisi vielä kummallisempi kuin tämä tyhjällä päällä naputettu. Sitä ei kestäisi kukaan –  tuskin edes Kemia-lehden lukija.

Lue myös

• Orgaanista epäorgaanista
• Blondi kampaaja
• Ei kemikaaleille!
  

E-kymppiä tankkiin

Kuva: Flickr, Pål Berge, Creative Commons-lisenssi

Nyt se ysivitonen on sitten vaihtumassa. Entinen 95 E on jatkossa 95E10 tarkoittaen, että bensiini sisältää 10 % etanolia eli kansanomaisemmin viinaa. Välillä puhutaan myös bioetanolista korostamaan etanolin valmistustapaa. Syksyn mittaan lehdissä on spekuloitu, miten E10 sopii eri autoille. Joihinkin sopii, joillakin voi teettää vaikeuksia. Jos auton valmistaja ilmoittaa, että 95 E10 ei sovi, on käytettävä 98 E5:tä, jossa etanoli on vain 5 tilavuusprosenttia. Voit tarkistaa soveltuvuuden sivun alalaiden linkistä.

Luvut 95 ja 98 tarkoittavat polttoaineen oktaanilukua.

"Oktaaniluvulla mitataan bensiinin purituskestävyyttä. Mitä korkeampi oktaaniluku, sitä suuremman puristuksen polttoaine kestää itsestään syttymättä. Jos polttoaine syttyy moottorissa liian aikaisin, kohdistuu moottorin mäntiin erittäin kova rasitus, moottori "nakuttaa". Mikään moottori ei kestä jatkuvaa nakutusta.Polttoaineen oktaaniluvun pitää olla suurempi kuin moottorin rakenne vaatii. Auton valmistaja ilmoittaa pienimmän tarvittavan oktaaniluvun. Vaadittua isommasta oktaaniluvusta ei ole mitään hyötyä, mutta ei toisaalta haittaakaan - paitsi lompakolle."
Kemikaalikimara s. 216

Moottorin oktaanilukuvaatimus on aina ensisijainen jatkossakin: jos vaatimus on enemmän kuin 95, ei 95 E10 sovellu käyttöön.

Virhetankkaus?

Jos vahingossa tahkaa uutta bensaa autoon, johon sitä ei suositella, ei tapahdu mitään katastrofaalista, ei vahinkoja eikä tankkia tarvitse alkaa tyhjentää. Käynnistyvyys tosin saattaa pakkasessa kärsiä. Kun polttoaineesta on kulunut kolmasosa tai puolet täytetään tankki soveltuvalla polttoaineella. Mutta jos erehtyy laittamaan 95 E10:ä dieseltankkiin, matka loppuu siihen. Edessä on tyhjennysoperaatio, josta olen kertonut aiemminkin kirjoituksessa Sadattelua bensa-asemalla.

Entä veneet, ruohonleikkurit ja muut?

Veneilykausi ja ruohonleikkuu on ajankohtaista pikemmin kuin uskotkaan, vaikka tällä hetkellä hanget vain kasvavat. Sivustolta löytyy myös venemoottoreiden valmistajien ohjeistus polttoaineista.

Pienkoneille, joita ovat ruohonleikkurit, moottorisahat, lumilingot ja jyrsimet suositellaan ensisijaisesti alkylaattibensiiniä, seuraavaksi 98 E5:tä ja jos edellisiä ei voida käyttää 95 E10:a. Viimeksi mainittu siis soveltuu, mutta ei ole paras mahdollinen vaihtoehto.

• Tietosivusto: E10 bensiini

Lue myös

• Sadattelua bensa-asemalla
• Piha siistiksi käryttämättä
• Päälisin puolin vihertäviä sekä sisältä harmaita autoja

Suuri kaalihuijaus - Kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä

Tommi Uschanovin kirja Suuri kaalihuijaus on  kertoo yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä konkreettisin ja värikkäin esimerkein. Kirjan nimi juontaa toisen maailmansodan jälkeen liikkeelle lähteneestä kaupunkilegendasta, jonka mukaan byrokraatit ovat käyttäneet kaalinsiemenien määrittelyyn peräti 11 tai myöhemmin kerrottuna peräti 2611 sanaa. Vastaavanlaisia legendoja koskien eri säädösten sanamääriä tai vaikkapa eskimokielen lunta kuvaavien sanojen lukumäärästä pyörii loputtomiin.

Uschanov kuvaa ihmisten yhteiskunnallisten uskomusten ristiriitaisuuksia, jota ilmenevät muun muassa kyselytutkimuksissa. "Verot valtion maksettaviksi","Julkisia palveluja pitää parantaa ja veroja laskea".

 Suuri osa suomalaisista ei tiedä kotikuntansa veroäyriä. Vuonna 2008 vain 38 % osasi nimetä hallituspuolueet. Ne, jotka nostavat yksittäisen poliittisen kysymyksen tärkeysjärjestyksessä korkealle, tietävät siitä vähemmän kuin ne, joiden mielestä asia ei ole kovin tärkeä.  Uschanov ruotii, miksi politiikka ei kiinnosta kansaa ja  mikä ylipäänsä tarkoitetaan "kansalla". Tietämättömyyden kuvaus alkaisi jo varsin vaiheessa hirvittää lukijaa, ellei Uschanov olisi lohdullinen. 

"Tietämättömyydestä huolimatta yhteiskunta jatkaa menoaan päivästä toiseen ilman suurempia apokalypsejä. Se, että tietämättämyyden suuri määrä ja kaikkialle levinnyt luonne silti hätkähdyttää, kun siitä ensimmäisen kerran kuulee ja sen tiedostaa, tuo ehkä kirjaan sen perustavimmman jännitteen."

Kritiikkiä saavat tavallisen kansan lisäksi muun muassa poliitikot, journalistit, mainostajat, asiantuntijoina esiintyvät ei-asiantuntijat, mielipidetiedustelut ja  nettikirjoittelu. Ketään ei säästellä. Kirja-arvioon on mahdotonta sisällyttää kaikkia mielenkiintoisia näkökulmia, joten otan esimerkeiksi jornalismin sekä asiantuntijuuden.

Mediakriittiisyys

Kirjan luvussa "Ratkaisuehdotuksia tietämättömyyteen" Kirjassa kuvataan varsin pelottavalla tavalla suomalaista mediakulttuuria:

"Joukkoviestinten tiedontarkistuskulttuuri on jotain, mikä puuttuu Suomessa lähes täysin. Yhdysvalloissa esimerkiksi vanha perinteikäs The New Yorker-viikkolehti on kuuluisa siitä, ette sen palveluksessa työskentelee kokonainen joukko lengendaarisen ankaria ja asiansa osaavia ammattimaisia tiedontarkistajia, jotka lukevat läpi kaikki lehteen menossa olevat tekstit. Mikäli jossain esitetään väite, jolle ei ole mainita riittävän vakuuttavaa lähdettä tai perusteluja ja jota ei pidetä myöskään yleisenä totena, tarkistaja ottaa yhteyttä kirjoittajaan ja pyytää tätä oikaisemaan väitteensä."

Mitäpä muuta tuohon voi todeta, kuin että paikkansa pitää. Jos toimittajalle annetaan juttua varten aikaa päivä, eipä siinä kovin hirveästi tietoja tarkistella. Näiden lisäksi ovat vielä toimittajat ja lehdet, jotka eivät edes viitsi etsiä uutta tietoa, vaan tietoisesti levittävät vanhoja käsityksiä, vaikka haastateltava sanoisi muuta.

Yhtä hämmästyttävä ilmiö on se, että Suomessa tiedotusvälineet eivät kritisoi toistensa virheitä, mikä muualla on arkipäivää. Täällä ilmestyy Journalismikriitiikin vuosikirja sekä Kiilablogi, mutta kuka näistä on edes kuullut saati lukenut? Kuka kritisoi mediaa, kun media ei itse tee sitä? Ei korppi korpin silmää noki?

Asiantuntijuuden ylistys

Dunninger-Kruger-efekti tarkoittaa: mitä vähemmän jostakin asiasta tietää, sitä todennäköisempää on, ettei edes ymmärrä, ettei tiedä asiasta mitään. Jos ei edes tiedä, ettei tiedä, miten voi silloin ottaa asiaan kantaa saati olla kriittinen ja antaa parannusehdotuksia? Vastakkain ovat auktoriteettiusko ja asiantuntijaviha. On mahdollistaa uskoa aivan kaikki annettuna tai vastakohtana olla äärimmäisen kriittinen ja epäillä kaikkia asiantuntijoita.

Asiaa sivuttiin tässä blogissa, kun heitin leikkimielisen haasteen ruffeilusta. Kommenteissa Anna-Liisa esitti kysymyksen, miten ruffeilu sopii kuvaan, jonka mukaan länsimainen kulttuuri on alkanut ihannoida aivan liikaa “itsenäistä ajattelua”, “omilla aivoillaan ajattelevia ihmisiä” ja “kriittisyyttä" jotaen pahimmillaan asiantuntijavihaan. Kysyin Uschanovilta itseltään, jos toisaalta pitää olla kriittinen, mutta toisaalta kriittisyyttä on liikaa, niin eikö silloin asiassa ole ristiriita. Uschanov vastasi hyvin selkeästi, että ristiriitaa ei ole. Jokaisen on itse tunnistetettava oman tietämyksensä taso ja niissä asioissa, joista ei tiedä on luotettava asiantuntijoihin.

Asiantuntijoilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka tuntevat kyseessä olevan aihepiirin. Se ei siis ole sidoksissa esimerkiksi koulutukseen, oppiarvoon tai työpaikkaan. Uschanovin mukaan sana "asiantuntija" tarkoittaa ihmistä, joka tuntee asian, täsmälleen samoin kuin postinkantaja tarkoittaa ihmistä, joka kantaa postia.

"Jos ministeriön kamreeri tai haihatteleva dosentti ovat väärässä, hei eivät silloin ole "väärässä olevia asiantuntijoita" vaan "asiantuntijoina esiintyviä ei-asiantuntijoita."

Mutta mistä tietää, kuka on asiantuntija, kuka taas asiantuntijana esiintyvä ei-asiantuntija?
Tässä kohdasssa tulee mieleen vanha sanonta opiskelijoiden, jotka ovat vasta matkalla asiantuntijuuteen, käsityksestä omasta osaamisestaan:

• Luulee tietävänsä
• Tietää luulevansa
• Tietää tietävänsä
• Suuren kaalihuijauksen hengessä lisätään vielä: Tietää mitä ei tiedä

Suuri kaalihuijaus kannattaa ehdottomasti lukea, sillä se on todella silmiä avaava opus. Kirja käsittelee poilitiikkaa ja yhteiskunnallisia asioita, mutta johtopäätökset pätevät muuallakin. Minulle kirja kolahti siinä määrin, että teen erillisessä postauksessa yhteenvedon, miten havainnot pätevät Kemikaalikimaran aihepiirissä. 

• Kannattaa lukea myös Marko Hamilon arvio kirjasta Skeptikon päiväkirja-blogissa.

• Tommi Uschanov: Suuri kaalihuijaus - Kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä, Teos 2010 , (kumppanuuslinkki Booky.fi)

Lue myös

• Viritä medialukuantennisi
• Brändityöryhmän tulos - Ruffe
• Räksyttäviä kyylääjiä, perskärpäsiä ja muuta nettikivaa

Mainiota uutta vuotta!

Tällä hetkellä minulla on vähän kaikki vaiheessa. Joulunameja tein eilen, mutta epäilen vahvasti, että ne eivät säily jouluun asti. Tämäkin piti laittaa tämä jo eilen, mutta eiköhän se ehdi vieläkin.

Oikein mainiota vuotta 2011 kaikille lukijoilleni!

Kuva Flickr, peterl1084, Creative Commons-lisenssi

Ps. Käyttehän keräämässä roskat, jos olette eilen räjäytelleet tai raketteja lähetelleet