Harakan hylje ja ympäristömyrkyt

Kuva:  Asta Ekman

Lupasin kirjoittaa yhteenvedon kemisti, FM Asta Ekmanin luennosta Helsingin työväenopistossa 26.10.2009. Astan luennon aiheena oli luontaiset ja ihmisen tuottamat haitalliset aineet luonnossa. Esityksessä oli todella paljon asiaa, joten tiiivistin tähän ydinkohdat.

Yleistietoa kemikaaleista

Kemikaalit voi jaotella luonnon kemikaaleihin tai ihmisen valmistamiin eli synteettisiin aineisiin. Kummassakin ryhmässä on sekä hyödyllisiä, haittomia, vaarallisia tai erittäin vaarallisia aineita. Luonnon yhdisteiden joukossa voi olla hyvinkin vaarallisia aineita, sillä kasvit kehittävät myrkkyjä suojautuakseen tuholaisilta. Esimerkiksi luonnon hajusteet eivät aina ole turvallisempia kuin laboratoriossa valmistetut. Luonnon vaarallisia aineita ovat esimerkiksi mikrobimyrkyt aflatoksiini, botuliini, okratoksiini, patuliini sekä epätäydellisessä palamisessa syntyvä häkä.

Monesti kemikaaleilla tarkoitetaan teollisesti valmistettuja aineita. Synteettisiä kemiallisia aineita käytetään monissa tuotteisssa (esimerkiksi kosmetiikka, torjunta-aineet, tuttipullot, tietokoneet)

Se, että jotain kemikaalia on tuotteessa, ei vielä tee sitä vahingolliseksi.

Pitää tietää:

• paljonko kemikaalia on tuotteessa
• siirtyykö kemikaali ihmiseen ja ympäristöön
• miten vaarallista kemikaali on
• millainen määrä vaikuttaa ihmisen terveyteen ja ympäristön hyvinvointiin

Kemikaalista, jolle ei altistuta, ei voi myöskään olla haittaa.

Ympäristön kannalta haitalliset aineet

Luonnon omat kemikaalit (ja suurin osa synteettisistä kemikaaleista) on luonnossa hajoavia. Ympäristön kannalta ongelmallisempia ovat aineet, jotka:

• Eivät hajoa tai hajoavat erittäin hitaasti
• Kertyvät eliöihin ja ovat niille myrkyllisiä pieninäkin pitoisuuksina
• Rikastuvat ravintoketjussa

Osa synteettisistä aineista on erittäin pysyviä. Tällaisia aineita ovat muun muassa PCB, dioksiinit ja furaanit. Erittäin haitallisia aineita voi syntyä vahingossa, esimerkiksi polttoprosesseissa.  Vaikka pitoisuus, jona kemiallinen yhdiste pääsee luontoon olisikin hyvin pieni, voi se rikastua vaaralliseksi pitoisuudeksi ravintoketjun huipulle. Esimerkkejä: PCB-, DDT-, dioksiini- ja furaaniyhdisteet, elohopea, lyijy, ja kadmium. Nykyisin huomio kiinnittyy fluoriyhdisteisiin. Pysyvät tai hitaasti hajoavat aineet kertyvät ravintoketjun huipulle, kuten petokaloihin.  Tästä syystä esimerkiksi kalan syömiselle on olemassa suositukset.

Hylkeet

Kuvassa on Astan kuvaama hylkeenpoikanen Harakan saarella Helsingin edustalla. Asta on tutkinut harmaahylkeiden PCB-pitoisuuksia. (Verkkoihin ym. kuolleilla hylkeillä) Ympäristömyrkyt kertyvät pääosin rasvakudokseen. Uroksilla on pienemmät pitoisuudet kuin naarailla, sillä hylje-emoista osa myrkyistä siirtyy hylkeenpoikasiin.

Ilma
Pahimmat ilman epäpuhtaudet Helsingissä ovat typpidioksidi ja pienhiukkaset sekä jossain määrin alailmakehän otsonimäärien kasvu. Myös katupöly ja kaukokulkeumat ovat riesana. Pääkaupunkiseudun päästölähteitä ovat satama-toiminta, liikenne, puiden pienpoltto ja energian tuotanto.