Kemikaalikimara: Purnukka-arsenaalin tarpeellisuus?

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Purnukka-arsenaalin tarpeellisuus?

Kymmenen päivää pesemättä kasvoja

Sattuipa Helsingin sanomissa (29.6.2009) silmiini juttu, jonka otsikkona oli: "Kasvoja ei tarvitse pestä joka aamu". Artikkelissa tiedusteltiin, tuleeko finnejä, jos ei peseydey joka päivä. Johtava hoitaja Tuire Hastell Iholiiton Ihopisteestä vastasi näin:

"Olin kerran Lapissa kymmenen päivää pesemättä kasvoja, eikä iho ole koskaan ollut niin hyvä. Suomessa ilma on niin puhdas, ettei siitä jää likaa iholle. Joku Ateena tai Istanbul on eri asia. Jos ihoon tulee helposti mustapäitä, siitä kannattaa hoitaa pesuaineilla , jotka on tarkoitettu mustapäiden estämiseen. Finneistä ei tarvitse kärsiä, ne saadaan hoidettua pois."
Mahtava uutinen! Iho voi pärjätä ihan itsekseenkin, jopa pesemättä. Minusta kosmetiikkakeskustelu on väärillä urilla. Energiaa käytetään pohtimiseen ja selvittämiseen, mitä tuotemerkkiä kannattaa käyttää ja mitä ei. Olennainen kysymys on se, mitä tuotteita tarvitaan ylipäänsä. Kaapit kerätään täyteen purkkeja, joiden loppuun käyttämiseen kuluisi aikaa kymmenen vuotta, elleivät tuotteet vanhenisi ennen sitä. Kuluttajat ovat huolissaan kemikaalikuormastaan ja selvittävät hankalia INCI-luetteloita. Meille uskotellaan, että emme voi elää ilman valtavaa purnukka-arsenaalia. Se, jolla ei ole joka vuorokauden ajalle ja ruumiinosalle omaa voidetta, ei huolehdi itsestään - eikä kosmetiikkafirmojen tuloksesta.
beauty ~ only skin deep?



 Tuire Hastellilla kymmenen päivän pesemättömyys paransi ihon kuntoa. Iho tuntui vain pitävän hoitamattomuudesta. Miksi ihoa sitten pitää jatkuvasti puhdistaa, kuoria, virkistää, kosteuttaa, puunata ja tuunata? Onko aivan mahdoton ajatus, että paras ihovoide on ihon itsensä valmistamaa - Made Only for You! On kaiken lisäksi tosi ekologista, ei turhia pakkauksia. Ja kyllä, meikkaan (lähes) päivittäin ja puhdistan ihoni. Kasvojen puhdistamiseen tarvitsen yhden ainoan tuotteen, voiteen, jolla meikit lähtevät. Kasvovettä tulee hanasta. Muita minulle täysin tarpeettomia tuotteita ovat esimerkiksi deodorantit ja hiustenhoitoaineet. Miksi hinkata dödöä kainaloon, jos hikoilee kasvoista? Miksi lässäyttää hyväkuntoiset hiukset? Minusta on turha rasittaa kroppaa tarpeettomilla aineilla ja on aivan aiheellista miettiä, mitä nahkaansa sivelee - vai siveleekö mitään. Käytetäänhän aineita vuosia ja monesti jopa vuosikymmeniä.

Vihreyttä etsimässä

Tuotteiden houkuttelevuutta lisätään luonnollisuudella. Vihreys puree. Luonnolla ja luonnollisuudella myydään kuitenkin ties mitä. Viherpesu on tosi yleistä. Purkin kuin purkin kyljessä on hedelmä, marja tai yrtti. Esimerkiksi hiusvärit voivat allergisoida pahastikin. Kun pakkauksen kylkeen laitetaan merkintä "sisältää greippiuutetta", kuluttaja voi olla turvallisin mielin?

Kauneus ja Terveys -lehdessä 8/2009 on artikkeli luonnonkosmetiikasta. Juttu kertoo luonnonkosmetiikan periaatteista, määritelmistä ja myös tuotteiden aiheuttamista haitoista. Kosmetiikan luonnollisuudelle ei ole olemassa virallista määritelmää tai lainsäädäntöä. Erilaiset järjestöt ovat kuitenkin luoneet tuotteille kriteeristöjä, jotka poikkeavat toisistaan jonkin verran. Tunnetuimpia sertifikaatteja ovat saksalaisen kemianteollisuuden BDIH, ranskalaisen Cosmebion ECO sekä BIO. K&T esittelee nämä lyhyesti nettisivuillaan. (Huomatkaa kuvan nainen, jonka naturelleihin, lähes meikkaamattoman oloisiin kasvoihin sekä laittamattomien (mutta värjättyjen?) näköisiin hiuksiin on käytetty peräti 14 eri tuotetta.) Suomessa Luonnonkosmetiikka ry pyrkii saamaan tuotteille yhdenmukaiset määrittelyt.

Pääperiaatteina luonnonkosmetiikassa on käyttää mahdollisimman luonnollista alkuperää olevia raaka-aineita ja luomulaatuista aina kun mahdollista. Raaka-aineiden tulee olla mahdollisimman vähän prosessoituja, eikä niitä saa olla testattu eläimillä. Tuotteiden tulee aiheuttaa ympäristölle mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle koko elinkaari huomioiden. Huomiota kiinnitetään myös pakkausten ekologisuuteen ja pakkausmerkintöihin. Jos vaatimukset täyttyvät, yrityksen on mahdollista hakea tuotteilleen oikeutta käyttää sertifiointiorgaanisaation logoa.


Luonnonkosmetiikan tuotteet eivät saa sisältää esimerkiksi synteettisiä hajusteita ja väriaineita, tiettyjä säilöntäaineita (kuten formaldehydin vapauttajat, parabeenit), maaöljyperäisiä raaka-aineita ja synteettisiä UV-filttereitä. (Tarkempi lista täältä.). Hajusteet ja säilöntäaineet ovat yleisimmät yliherkkyyksien aiheuttajia, joten niiden välttäminen on aivan aiheellista, ihan samoin kuin tarpeettoman kemikaalikuormituksen välttäminen ylipäänsä. UV-filttereiden käyttökiellon takia luonnonkosmetiikan on vaikea täyttää auringonsuojatuotteille annettuja vaatimuksia. Lue aikaisempi postaukseni auringonsuojatuotteista.

Kosmetiikka ei ole kemikaalitonta - ei edes luonnonkosmetiikka

En varmaan ole ainoa, jota nyppii kosmetiikkamainosten tyyli. Lehtiä lukiessani hyppään systemaattisesti kosmetiikkamainosten yli, sillä minua ärsyttää niiden hypetys, hehkutus, ylisanojen käyttö ja näennäistieteellinen "informaatio". Tämä koskee siis kaikkea kosmetiikkaa. Taidanpa kirjoittaa mainonnasta ihan oman pätkän. Sitä ennen pitää varmaan pakottautua lukemaan niitä mainoksia...

Luonnonkosmetiikasta kertovissa jutuissa, kuten myös edellä mainitussa K&T:n artikkelissa, puhutaan kemikaalittomasta kosmetiikasta. Termi on sangen kummallinen. Sillä tarkoitettaneen tuotteita, jotka eivät sisällä keinotekoisia aineita. Kemikaalitonta kosmetiikkaa ei kuitenkaan ole olemassakaan. Kaikki kosmetiikkatuotteet ovat seoksia kemiallisista aineista. Luonnonhajusteet, balsamit ja uutteet sisältävät yleensä satoja kemiallisia yhdisteitä. Kaikki nämä yhdisteet eivät myöskään ole haitattomia. Luonnosta peräisin oleva ei ole synonyymi haitattomuudelle.

Luonnonkosmetiikka voi olla joillekin erinomaisen oiva vaihtoehto, mutta ei suinkaan kaikille. Esimerkiksi säilöntäaineille herkistyneille saattaa luonnonkosmetiikka sopia, sillä niissä tietyt säilöntäaineet ovat kiellettyjä. Vähemmälle huomiolle jää se, että allergikot voivat saada luonnonkosmetiikasta pahojakin reaktioita. Tuotteet voivat sisältää runsaasti allergeenejä, kuten lanoliinia, luonnon hartsia, bentsoehappoa, mehiläisvahaa tai erilaisia yrttiuutteita. Esimerkiksi mykerökukkaisseos (Compositae Mix) on yksi kosketusallergian testiaine.

Toinen häiritsevä seikka luonnonkosmetiikasta puhuttaessa on terminologian pyörittely. Synteettiset aineet ovat luonnonkosmetiikka-ajatelun mukaan paha, paha juttu. Näin ainakin annetaan ymmärtää. Synteettisyyttä käytetään markkinointikikkana. Mutta kun luonnonkosmetiikan tuotteessa on synteettisesti muokattu ainesosa se onkin "kasvista johdettu ainesosa" tai "luontaisen kaltainen". Esimerkiksi itseruskettavissa tuotteissa on ruskettavana aineena dihydroksiasetoni, jota voidaan valmistaa joko sokereista tai synteettisesti glyserolista. Onko toisella tavalla valmistettu aine synteettinen haitallinen kemikaali ja toinen ei? Entä puolukoiden sisältämä bentsoehappo, jota myös voidaan valmistaa keinotekoisesti? Tekeekö synteettisyys saman aineen "vaarallisemmaksi"? Silikonit ovat luonnonkosmetiikassa pannassa ilmeisesti synteettisyytensä takia. Käyttäjille ne ovat kuitenkin harmittomia. Esimerkiksi vauvoille ilmavaivoihin tarkoitettu lääke sisältää silikonia. Eli vauvoille sitä voi syöttää, mutta ei laittaa aikuisen hiuksiin?

Kaapistani löytyy sekä tavallista, että luonnonkosmetiikkaa, mutta en hehkuta kummankaan puolesta. Olennaisinta on selvittää, mitä oikeasti tarvitsee. Jotkut tarvitsevat voiteita, jotkut rasvailevat tavan vuoksi, olettaen, että niin pitää tehdä, jotkut kärsivät iho-oireista liiallisen hoitamisen takia. Kannattaa uskoa omiin kokemuksiin markkinointiväittämien sijaan.

Törmäsin netissä surffaillessani samaa aihetta käsittelevään blogikirjoitukseen. Evil Dressmaker (mahtava nimimerkki!) on selvästikin paneutunut asiaan ja laatinut kiihkottoman yhteevedon, jossa käsitellään muun muassa silikoneja, parabeeneja ja mineraalimeikkejä. Lukekaa Evilin postaus:"Kosmetiikka - kemikaalikoktaileja vai luonnollista ihonhoitoa". Mainio kirjoitus!

Lue myös
Sata kehua

KEHU 4. Suomen kesä on hieno, niin hieno!

Kuva: sunshinecity, Flickr, lisensoitu Creative Commons -lisenssillä

28 kommenttia :

la belle au bois dormant kirjoitti...

Hyvä kirjoitus jälleen kerran, kiitoksia. Välillä on kovin turhautunut olo kaiken maailman rasvojen, puhdistusaineiden yms. viidakossa ja tulee sellainen olo, että ihosta tulee aivan onneton tapaus ilman näitä kaikkia vaiheita. Itselläni oli suhteellisen paha atooppinen ihottuma, johon ihotautilääkärit käskivät vaan koko ajan mättämään perusrasvoja. Melkein vuoden käytin, ongelma ei hävinnyt. Kun lopetin perusvoiteilla läträyksen, ihon kutina ja tulehdusalttius katosivat melkein samantien. Tuntuu, että näiden (ihotauti)lääkäreiden palvoma perusrasva ei välttämättä olekaan niin upea keksintö, ainakaan kaikille ihmisille.

Anja kirjoitti...

Onpas hyvä esimerkki la belle au bois dormant. En osaa ranskaa, mitä nikkisi tarkoittaa?

Miten ihosi voi nyt? Käytätkö mitään voiteita? Olen kovin huono ottamaan kantaa erilaisiin voiteisiin, sillä käytän niitä todella vähän. Minua välillä oikein hämmästyttää, miten vahvasti ihmiset ovat omaksuneet erilaisten kosmeettisten tuotteiden "välttämättömyyden". Kun iho oireilee, vaihdetaan tuotetta, vaikka voisi kokeilla olla ilman. Ravinnollakin on suuri merkitys. Sisältä päinhän iho uusiutuu.

Nan kirjoitti...

Hyvä kirjoitus! Olen itsekin pohtinut erilaisten voiteiden ja hoitotuotteiden järkevyyttä. Lomilla ja viikonloppuisin en useinkaan käytä mitään kasvojenhoitotuotteita tai dödöjä, mutta arkisin vielä "huollan" itseni. En ole kuitenkaan varma, tarvitsenko kuitenkaan kosteusvoiteita joka päivä.

Omat kokemukseni ovat saman suuntaisia kuin Tuire Hastellilla: kun en hoida ja puunaa ihoani joka päivä, se muuttuu paremmaksi. Ei se huono muutenkaan ole, mutta hieman rasvainen. Lisärasvan tunkeminen kasvoille joka päivä tuntuukin hullulta, kun siitä kasvoni tulevat vain rasvaisiksi, mutta olen niin "asiantuntijoiden" "tiedon" varassa, että voiteita pitää käyttää. Ehkä luovun niistä jonain päivänä.

Antiperspirantit jätin pois jo jokunen vuosi sitten ja se oli hyvä päätös. Jonkin aikaa oli tuskaista, kun hikeä pukkasi ihan hirmuisesti, mutta kai se oli vain tilanteen normalisoitumista monen vuoden antiperspirantin käytön jälkeen. Nykyään arkioleminen ei dödöjä vaadi (vaikka deodoranttia töissä käytänkin). Ainoastaan jännittävissä tilanteissa huomaan hikoilevani siten, että se hiki myös haisee, joten niihin tilanteisiin kannattaa varautua, jos ei halua haista.

Minusta tuntuu, että ei kannata orjallisesti noudattaa jotain ihonhoito-ohjeita, vaan yrittää löytää se omalle iholle *luonnollisin* ja järkevin hoitotapa unohtamatta itselle sopivaa ruokavaliota.

Anja kirjoitti...

En käytä kosteusvoiteita. Meikit poistan voiteella (merkit vaihtelevat), jonka huuhtelen kasvoilta. En lisäile muita voiteita. Hyvin tuntuu toimivan.
Sinulla Nan taitaa iho huolehtia voitelusta ihan hyvin itsekseenkin.

Minua häiritsee hirvittävästi se, että ihmisille keksitään erilaisia tarpeita. Kävin hiljattain kampaajalla. Tiloissa toimii myös kosmetologi, joka tarjosi hiustenhoitoainetta vitosella. Totesin etten käytä lainkaan, sillä hoitoaineet latistavat hiukseni. Pärjään paremmin ilman. Myyjä totesi, että tämä ei ole niin kovin hoitava. No mitä ihmettä sillä aineella oikeasti tekee? Hoitoaine, joka ei hoida ja jos hoitaa, niin latistaa? En tietenkään ostanut.

Nan kirjoitti...

Tuo tarpeiden keksiminen on kyllä totta: nyt kun ihmisten perustarpeet alkaa enimmäkseen olla täytetty, niin sitten keksitään uusia, jotta raha pysyy liikkeessä.

Kieltämättä kuulostaa varsin omituiselta tuo kampaajasi kommentti. Onhan hoitoaineen käytöstä tullut nykyään "normaalia" ja siitä poikkeaminen on muka outoa. Uskon kyllä, että eivät kaikki hoitoaineita tarvitse, voin itsekin olla välillä ilman, vaikka itselleni ne enimmäkseen sopivatkin. En tosin ymmärrä, miksi jotkut ostavat kymmeniä euroja maksavia hoitoainepurkkeja, kun tuskin niillä on merkittävästi parempi lopputulos kuin hieman halvemmilla. En ole itse ainakaan huomannut.

Olen taas ollut ilman kosteusvoidetta, kun ihoni tuntuu pärjäävän paremmin ilman. Kai se niin on, että kosteusvoidetta voisi käyttää vain tarvittaessa (kuten pakkasen kuivattamalla iholla).

Anja kirjoitti...

Täsmennyksenä, että hoitoainetta ei tarjonnut kampaajani, vaan toinen samoissa tiloissa toimiva yrittäjä. Kampaajani kanssa olemme yksimielisiä esimerkiksi siitä, että harmaitani ei peitetä. :)

Joskus tosi kauan sitten eräs kampaaja läksytti minua siitä, etten käytä hoitoainetta. Sai räksyttää ihan rauhassa - siis sen ainoan kerran - uudelleen en mennyt. Ja tämä tapahtui lähes parikymmentä vuotta sitten. Pointtihan tässä on se, että minulla on hyväkuntoiset hiukset, jotka saan aivan hyvin kammattua pesun jälkeen. Mikä siis on se hoidon tarve?

Kriittisyyteni on alkanut jo kauan sitten. Teini-iässä ostin dödön, jota yleensä unohdin laittaa. Tajusin hyvin pian, etten sellaista tarvitse. Miksi siis käyttää?

Anni kirjoitti...

Asiaa!!

Itselläni on todella kuiva atooppinen iho, jota on välillä pakko rasvata. Käytän rasvana oliiviöljyä, kookosöljyä tai rypsiöljyä. Meikkaan melko harvoin, ja silloinkin yleensä vain silmät ja huulut, meikkivoiteita en varsinkaan kesällä käytä. Meikit lähtevät hyvin vedellä ja öljyllä, mutta on mulla Dr Hauschkan meikinpoistoainekin, kun sellaisen lahjaksi sain viime jouluna.

Olen muutamia vuosia asunut kahden tytön kanssa kimppakämpässä, ja voi luoja kun kylppäri näytti aina sotkuiselta kun siellä oli kymmeniä erilaisia purkkeja. Nyt asun kahden pojan kanssa, ja minä ja toinen kämppikseni olemme shampoottomalla linjalla. Ihanaa kun kylpyammeen reunalle ei ole kuin yksi saippuapala ja yksi nestesaippua. Ja saippualle pesen vaan kainalot, ja kesällä jalkapohjat, kun tulee käveltyä paljain jaloin.

Dödöä käytän sellaisina päivinä, kun tiedän sitä tarvitsevani, kuten helteellä asiakaspalvelutyössä. Dödönä on kristallikiva tai mikä sen virallinen nimi onkaan.

Anja kirjoitti...

Minulla on aika saman tapainen linjaus. Ihoa en tosin pahemmin joudu rasvailemaan. Olen joskun antanut jonkun käyttämättä jääneen naamarasvani miehelle jalkavoiteeksi...

Entinen kollega, jolla on kolme tytärtä, kauhisteli joskus kylppärin purkkien määrää. Se on kuulemma tolkuton. En yhtään ihmettele.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä postaus - jälleen :)

Kanssasisarieni ajatusmaailma välillä ihmetyttää... En oikein ymmärrä, miksi 1-vuotiaalle neidille ostetaan tuoksuvia kampausnesteitä (minulla on poika, joten en tiedä oikeata termiä). Lapsen kanssa olen suosinut apteekin sarjaa, jonka shampoossa ja pesuvaahdossa on käytetty vain muutamaa kemikaalia. Ilman tuoksuja tai värejä. Ja on tullut puhdasta.

Mitä kasvojen ja hiusten pesuun tulee, niin olen huomannut saman - vähemmän on parempi. Paksut meikkivoiteet tukkivat ihon. Monet hiustuotteet eivät meinaa lähteä normaalissa shampoopesussa pois...

Hoitoainetta käytän, mutta hiukseni ovat suomalaisittain epätyypilliset: paksut, karheat ja niitä on paljon. Olenkin ihmetellyt, miksi suomalaisille myydään niin paljon hoitoaineita, koska monet silkkihaivenet eivät niitä kaipaisi. Päinvastoin!

Ja vielä - vedelläkin on väliä. Keski-Euroopassa asuessani vesi oli kemikaaleilla niin voimakkaasti pehmennetty, että oli kuin saippua olisi ollut valmiiksi mukana... Ja se kyllä näkyi ihossa ja hiuksissa :(

Anja kirjoitti...

En kyllä itse laittaisi, enkä laittanut, pienille lapsille mitään. Vauvalle rasvaa vain peppuun, silloin kun punotti. Ei muuten mitenkään rutiininomaisesti. Mutta en toisaalta pessyt saippuallakaan. Tuoksuvat kampausnesteet ovat täysin turhia.

la belle au bois dormant kirjoitti...

Nimimerkkini tarkoittaa Sleeping Beautya eli suomalaisittain Prinsessa Ruususta :)

Kaikille oikein lämmintä ja kemikaalitonta kesää :D ei anneta kosmetiikkateollisuuden jyrätä liikaa!

la belle au bois dormant kirjoitti...

Ainiin, unohtui äskeisestä... ihoni on nyt ihmeellisen hyvässä kunnossa. Teininä minulla oli usein paha ihottuma käsissä, sain sairaslomaakin kun kämmenet olivat niin auki ja olin kaiken lisäksi silloin vielä taidekoulussa, se saattoi pahentaa tilannetta. Sitten kun kädet helpottivat, tuli viitisen vuotta myöhemmin käsivarsiin paha ihottuma, piti pitää sinkkisukkaa yms. Perusrasvaa käytin orjallisesti, kunnes kyllästyin ja vähän sen jälkeen iho tuntui usein kuivalta, mutta nyt tilanne on jo tasoittunut enkä rasvaa kuin ehkä kerran kuukaudessa selkää kun se tuntuu rutikuivalta saunan tai suihkun jälkeen.

Anja kirjoitti...

Taidekoululla tai pikemminkin taiteeseen käytettävillä aineilla on varmasti osuutta käsien huonoon kuntoon. Sinulle varmaan onkin tuttu linkkiluettelon Taidegraafikon työsuojelu-sivusto? (Kohdassa muuta mielenkiintoista.)

Hieno juttu, että ihoprobleemi hellitti.

Anonyymi kirjoitti...

Onhan hoitoaineella sellainenkin vaikutus, että hiukset eivät tunnu niin sähköisiltä - suomalaisten hiukset ovat varmaan silkkiset, mutta usein myös sähköiset. Ainakin itse käytän (itse tehtyä) hoitoainetta tästä syystä, ja myös joskus hopeahoitoainetta taittamaan keltaista pois hiuksista.

Anja kirjoitti...

Voi hyvinkin olla noin. Omat hiukseni eivät ole kovin lentelevät, mutta taatusti jollain on. Osa tarvitsee hoitoainetta, mutta en usko, että kaikki.

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Löysin blogisi vasta (?) nyt, oivallista luettavaa. Itselläni on tänä vuonna menossa teema "purnukat ja kosmetiikka vähemmiksi", joten sikäli juuri tämä teksti kolahti erityisesti.

Linkkasin ja vinkkasin blogistasi myös Kulutjuhlassamme.

Anja kirjoitti...

Tervetuloa lukemaan Kemikaalikimaraa Mari(nadi) Koo ja tietty muutkin! Täytyypä tutustua blogiisi.

Minulla on myös menossa purnukkaprojekti, joka edistyy varsin mukavasti. Kylppärin kaappi on siistiytynyt roimasti, vaikka ei se ennenkään ole järkyttävästi tursunnut. Hankintoihin vaikuttaa myös se, että ostettu tuote on käytettävä loppuun, ellei ole erityisen painavaa syytä.

Helena kirjoitti...

Olen kyllä sitä mieltä että esim. silmänympärysiho on sileämpi jos on pesemättä. Kysymys. Ovatko parabeenit esim. huulivoiteessa riski? Kertyvätkö muka elimistöön?

Anja kirjoitti...

Parabeenejä epäillään hormonihäiritsijöiksi. Ne eivät kerry elimistöön.
Riski muodostuu kahdesta tekijästä, mahdollisen vaaran aiheuttajasta sekä altistuksen määrästä.
Jos huulivoiteessa on parabeenia, jota epäillään hormonaalisesti vaikuttavaksi aineeksi ja huulivoidetta levitetään huulille, ainetta joutuu elimistöön. Tämän jälkeen pitää pohtia, miten paljon ja kuinka usein altistus tapahtuu. Huulten pinta-ala on kovin pieni ja rasvaa kuluu vähän, joten altistus on hyvin pieni. Suurempi altistus tulee siitä, jos esimerkiksi päivittäin voitelee koko kroppansa.

Helena kirjoitti...

Parabeeni huulirasvassa oli viimeisenä merkitty ainesosaluetteloon. Eikö parabeeneja ole marjoissakin? Uskaltaako enää hankkia mitään vartalovoidetta jossa on parabeeneja?

Anja kirjoitti...

Olet Helena oikeassa, esimerkiksi mustikoissa metyyliparabeenia. Parabeenit ovat betsoehapon johdannaisia ja niitä voidaan käyttää myös elintarvikkeissa lisäaineina. Käsittääkseni se on kuitenkin harvinaista.
Kosmetiikassa parabeenit aiheuttavat vain harvoin allergioita. Aineita kuitenkin tutkitaan, sillä niillä on havaittu olevan hormonaalisia vaikutuksia.

Käytän itse niin vähän erilaisia voiteita, että en omalla kohdallani näe parabeeneja riskinä. Mutta jos on tapana voidella itsensä päästä varpaisiin päivittäin vuodesta toiseen, altistus on jatkuvaa. En tiedä, osaako kukaan vielä kertoa, miten suuri määrä lopulta on haitaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo kasvojen pesemättä jättäminen kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta haluaisin tiedustella, että tarkoitetaanko tällä pelkästään erilaisten pesuaineiden poisjättämistä vaiko sitä, että kasvoja ei huuhdella aamuisin edes vedellä (epäilen)? Ihoni on alkanut voida viimeaikoina huonosti, joten olisi kiva kokeilla tällaista vaihtoehtoa. Välillä on tietenkin hyvä pestä kasvot perusteellisemmin..

Anja kirjoitti...

Itse tulkitsen pesemättä jättämisen niin, että kasvoja ei jynssätä ja puunata erilaisilla aineilla. Kyllä minäkin aamuisin huuhtelen kasvoni vedellä.
Ihon vointiin vaikuttaa merkittävästi myös ravinto. Helli itseäsi hyvällä ruoalla. (Siis ruoalla, ei ns. herkuilla.)

Anonyymi kirjoitti...

hei Anja!
ihan ensiksi on pakko sanoa että aivan mahtavaa lukea blogiasi! löysin sinut vasta eilen ja olen ahminut kirjoituksiasi niin etten malttaisi nukkumaan mennä! itse olen kosmetologi joka on jäänyt kotiin hoitamaan lasta. pienen lapsen kanssa kotona on tullut tuo jatkuva naaman jynssääminen tarpeettomaksi ja mieskin hokee että "sä oot jo naimisissa" ;) opiskeluaikanani itselläni ja monella opiskelutoverilla iho alkoi oirehtia liiasta käsittelystä. en tiedä mitä teen hoitovapaani jälkeen mutta tuntuu hiukan hämmentävälle ajatus palata töihin vaahtoamaan ihmiselle ihonhoidon ja varsinkin kaikkien niiden tuotteiden tärkeydestä, joita ilman olen niin hyvin pärjännyt itse. ihoni on voinut paremmin ja herkkyysreaktiot ovat vähentyneet.

Anja kirjoitti...

Kiitos Anonyymi!
On todella mielenkiintoista lukea kokemuksistasi opiskeluajoiltasi. Tulee vaikutelma, että liika käsittely voi aiheuttaa oireilua, jota taas hoidetaan lisäkäsittelyillä. Voiko osa kosmetiikankäyttäjistä siis olla "hoitokierteessä"?
Minulle on aika vieras ajatus se, että kaikki ihmiset tarvitsivat jatkuvasti massiivista ihonhoitoa lukuisten eri tuotteiden kera. Toki tämä on yksilöllinen kysymys. Osa tarvitsee voitelua ja esimerkiksi kovilla pakkasilla ilma on niin kuivaa, että ihossakin tuntuu.

Pikku perhonen kirjoitti...

Satuin ohimennen tähän blogiin, ja vihdoinkin olen saanut omille pohdinnoilleni vastauksen! Olen jo monen vuoden ajan kummeksunut sitä, minkä vuoksi lähipiirini naiset mättävät naamaansa milloin mitäkin. Itse pesen kasvoni kerran päivässä kraanavedellä ja joskus saunan jälkeen laitan sille Nivean perusvoidetta - ja viimeksi kosmetologini kehui, miten hyvässä kunnossa ihoni on! Ja kun vietin viime kesäni ulkomaisessa suurkaupungissa, ihoni alkoi saasteiden yms. vaikutuksesta kukkia - ja parani sillä, että tulin takaisin Suomeen. Eli en enää ole yksin ajatusteni kanssa, että ihonhoidossakin vähemmän on enemmän, ja mitä luonnollisempi, sen parempi.

Kiitos blogista, näitä tekstejä on ilo lukea!

Anja kirjoitti...

Kiitos kannustavasta kommentista Pikku perhonen!

Anonyymi kirjoitti...

Itse olen yleensä pessyt kasvot aamuisin vedellä ja kosteuttanut kosteusvoiteella. Iltaisin pesen meikit pois, enkä käytä mitään puhdistusainetta ja kosteusvoidetta kummempia aineita. Tämän talven aikana olen jättänyt aamuisen kasvojen vesipesun kokeeksi kokonaan pois, vaikka se vaatikin ensin totuttelua. Kysehän lienee osaksi myös psykologisesta jutusta. Huomasin, että ihoni voi aivan yhtä hyvin, pesaisinpa kasvoni vedellä tai en. Herään yhtä virkeänä kuin ennenkin eikä kosteusvoidettakaan tarvitse läträtä niin paljoa. Minusta tuossa väitteessä, että ihmiset "hoitavat" ihoaan liikaa, voi hyvinkin olla perää. Taitaa olla tosiaan kyse vain markkinamiesten luomista kuvitelmista, että koko ajan pitää olla puunaamassa milloin milläkin aineella.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails