Kemikaalikimara: Brändityöryhmän tulos - Ruffe

lauantai 27. marraskuuta 2010

Brändityöryhmän tulos - Ruffe

"Herätys, tavis - brändää itsesi", vaatii Lisa Sounio. Voi veljet sentään, onko ihan pakko? Vaikka en olekaan täysin vakuuttunut asian tarpeellisuudesta, perustin brändityöryhmän, johon kuuluu itseni lisäksi minä. Työryhmä oli tosi tehokas. Parin päivän kahvinjuontituumiskelun ja lyhyen konsultoinnin salaisen ryhmän kanssa päästiin lopputulokseen. Yksi salaisen ryhmän jäsenistä tosin totesi:"Luulen, että olet tehnyt sen jo." Se ei kuitenkaan riittänyt brändityöryhmälle. Jotain enemmän pitää olla, esimerkiksi kuvaava nimi. 
Tiukkaa asiaa kirjoittava, ajan ilmiöitä ruotiva on Ruffe. 
Ruffe on englantia ja tarkoittaa kiiskeä, siis sitä piikikästä kalaa. Toki olisi ollut mahdollista ottaa käyttöön ilmaisu vastarannan kiiski, mutta se ei mielestäni ole ollenkaan niin ytimekäs kuin ruffe. Lisäksi vastarannan kiiski on periaatteesta vastaan aina ja ihan kaikissa asioissa. Ruffe puolestaan kiiskeilee vain silloin, kun on aihetta. Tosin  Hikipedian kuvauksesta löytyy vastarannan kiiskestä myös ruffeen sopivia piirteitä:
Liikkeelle lähtiessään vastarannan kiiski pyrkii lohen tavoin uimaan jokea ylös eikä halua kulkea minkäänlaisten virtausten vietävänä. Tärkeimmän sisällön kalan elämälle kuitenkin tuovat tilanteet, jossa joku ulkopuolinen kohde ilmoittaa olevansa jotakin mieltä. 

Kun elinalueen tilanteessa tapahtuu minkäänlaisia muutoksia, kieltäytyy vastarannan kiiski taipumasta ”kulutushysteriaan”, ”tiedemiesten sekopäisiin ajatuksiin” tai ”yleisiin normeihin” ja jatkaa elämänmenoaan samalla lailla kuin tähänkin asti.
Ruffe ei alita rimaa sieltä, missä se on korkeimmalla, vaan toimii tiukkojen periaatteidensa mukaisesti:

Ruffe
  • analysoi monipuolisesti ajan ilmiöitä unohtamatta lähdekritiikkiä
  • ei kumarra ketään
  • kyseenalaistaa kaiken - myös omat kirjoituksensa 
Englannin kielinen sana ruffe lausutaan samoin kuin rough, mikä myös kuvaa Ruffen tyyliä sangen hyvin. Jos kuninkaalla ei ole vaatteita, Ruffe kertoo sen, vaikka sekä kuningas että kansa suuttuisivat. Kuningas siksi, että huiputus on paljastettu, kansa siksi, että heistä oli mukavaa katsella nakkea kunkkua. Erityisen tarkka ruffe on siitä, että hän keskittyy vain kuninkaan tekemisiin, eikä mene henkilökohtaisuuksiin, kuten vatsakumpuun tai ärrävikaan. Jos ruffen pitää kritisoida, hän kritisoi ihmisten tekemisiä ei ihmisiä itsessään. Ruffe ei mene koskaan asiattomuuksiin. Ruffe arvostaa faktaa, mutta kavahtaa tiukkapipoisuutta ja vastustaa fanaattisesti fanatismia. Ulkoisena tunnusmerkkinä ovat naurunrypyt.

Oletko ruffe?

Periaatteet sopivat, kirjoitti ihan mistä tahansa aihepiiristä. Jos haluat olla leikkimieliesesti kannatusjoukoissa, koet itse olevasi ruffe tai sinulla on vakaa aikomus tulla sellaiseksi, kerro se blogissasi tai missä sitten kirjoitatkaan ja linkkaa tämä kirjoitus. Kerro kommentteissa sivustostasi tai muuten vaan ruffeilustasi sekä nimimerkkisi.  Kolmelle ekalle lähetän yllärin heti. Loput kolme arvon loppujen kesken. Aikaa on tiistaihin 30.11.2010 klo 24.00 asti. Brändityöryhmä on lyönyt keskenään vetoa, löytyykö kuutta ruffea vai ei. Mielenkiintoista nähdä.

Brändäys näyttää olevan ajan sana:
Suomibrändistä kirjoittan myöhemmin. Tehtävä Suomelle on mielestäni tosi hieno juttu.
Olen nyt sitten suorittanut Sounion käskyn. Tavis on brändätty. Brändityöryhmän toimeksianto päättyy  tiistain jälkeen. Voi taas jatkaa samalla lailla kuin tähänkin asti, vai miten se vastarannan kiiski tekee?

16 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen ehdottomasti ruffe. Voisin luokitella itseni jopa vastarannan kiiskeksikin. Olen kyllästynyt siihen, että maailma pyörii vain rahan ympärillä. Meillä ihmisillä ei ole merkitystä, kunhan vain rikkaat rikastuvat entisestään.

Olen kyllästynyt valheisiin. Olen kyllästynyt siihen, ettei omilla aivoillaan saisi ajatella. Olen kyllästynyt siihen, että kärjistetysti viranomaiset aivopesevät meitä - vain koska heidät on aivopesty siihen. Olen kyllästynyt siihen, että totuutta saa vetää hohtimilla esiin. Olen myös kyllästynyt kiihkoiluun. Siksi kiitänkin sinua, Anja, että tuot tärkeitä asioita esille ilman kiihkoa faktoihin tukeutuen!

Pelkään sitä, että olen tietämättäni vahingoittanut peruuttamattomasti itseäni altistumalla aineille, joiden yhteisvaikutuksista kukaan ei tiedä mitään. Pelkään sitä, että edellä mainitusta syystä en voi saada lapsia. Pelkään, että jos voin saada lapsia, lapseni syntyvät myrkkyjen vuoksi vammaisina. Pelkään, että jos saan lapsia, lapseni altistuvat sellaisille kemikaaleille, joista seuraa hidas kuolema.

Syön täysin virallisten ravitsemussuositusten vastaisesti luottaen omaan järkeeni. Vähennän kemikaalikuormaani. En niele ilmastonmuutoskiihkoilua, vaan perustelen valintani faktoilla. En ole fanaattinen: Jos luomuvoita ei ole kaupassa, ostan tavallista. Margariinin tosin jätän hyllyyn. En saarnaa ihmisille, mutta keskustelen mielelläni, jos toinen tekee aloitteen.

Riitänkö ruffeksi? Vai perustelenko lisää? Blogia minulla ei ole.

Terv. Brandäämistään vastustava tavis-ruffe

Anja kirjoitti...

Brandäämistään vastustava tavis-ruffe:
Mahtavaa! Sitä paitsi ruffelaisuutensa tason voi jokainen määritellä itse. Mutta tuo on kyllä varsin tiukkaa. :)
Jos on elellyt normaalisti, ei kannata pelätä aiheuttaneensa vakavia seurauksia lapsille, joita ei vielä ole olemassa. Jos alkaa kauheasti pelkäämään kaikkea, on loputtomassa suossa asioiden kanssa. Suuntaa ruffe-tarmosi muuhun kuin pelkäämiseen.

Salattu Minä kirjoitti...

Voisin alkaa Ruffeksi myös, oma blogini kun on aika tavalla keskittynyt siihen mikä minua nykymaailmassa ja ihmisissä ärsyttää, itseni mukaanlukien vaikkakaan aihepiiriä ei sinänsä ole mitenkään tarkasti määriteltykään. :)

Parannettavaa toki varmasti vielä on, mutta olen valmis ottamaan haasteen vastaan.

T: Salattu Minä

Mari Koo kirjoitti...

Ruffe on sen verran hyvä tavoite, että lähdin mukaan tekstilläni. Nillitykseksi meni, mut yritän välillä saada ne naururypytkin esiin :)

Anja kirjoitti...

Hieno homma, Salattu Minä ja Mari Koo. Minusta homma toimii juuri noin, kirjoitetaan asiasta, välillä tiukastikin. Ja ehdottomasti naurunrypyt, mieluummin kuin Sibelius-rypyt. :)

Taiga kirjoitti...

Ruffe ilmoittautuu. Hävettää laittaa linkkiä kirjoitukseeni, koska se on kömpelö, mutta laitan kuitenkin, kun aikaraja häämöttää...

http://taiga70.blogspot.com/2010/11/vuh-ruf-ruffe.html

Terhi kirjoitti...

Tahtoo ehdottomasti kategorisoitua ruffeksi ;) Inhoan lokerointia, mutta tämä lokero tuntuu omalta. En pidä musta-valkoisesta maailmasta, koska on olemassa niin paljon eri värisävyjä. Uskon myös, että jokainen kyllä löytää sen oman totuutensa, kunhan uskaltaa etsiä sitä. Ja se totuuskin on muuttuvainen ;)

En laita linkkiä tähän - onko se ruffeilua?

Reijo Laatikainen kirjoitti...

Bloggaajalle Ruffen periaatteet sopii jos kenelle. Mutta voiko Ruffe-tittelin antaa itselleen? Kyky kyseenalaistaa omat kirjoitukset on vaikeaa, pystyykö siihen aidosti? Ehkä Ruffe-arvonimen voi antaa vain ulkopuolisten raati. Ruffeksi vain, se on oikea suunta, hyvä kirjoitus!

Anja kirjoitti...

Terhi: Mainio juttu! Totuus on muuttuvainen. Ruffe hakee niitä harmaan sävyjä mustavalkoisen välistä.
Linkin laittamatta jättäminen on ehdottomasti ruffeilua, sillä ruffe miettii itse, miten haluaa toimia. Ruffe ei kumarra edes toisia ruffeja. :)

Reijo: Ruffe ei ole titteli, vaan toimintamalli tai periaate, jolla kirjoittaa. Sinä olet ilmiselvä ruffe.

Janne kirjoitti...

Täällä ollaan jälkijättöisesti mukana. Väittäisin, että varsinkin pitkän linjan bloggaajien motiivina, jopa sisäisenä pakkona, on olla ruffe. Välillä paremmin ja välillä huonommin onnistuen - ainakin omasta puolestani.

http://ravitsemusuutiset.wordpress.com/2010/11/30/nain-ruokit-trollia/

Anja kirjoitti...

Janne: Luin jo aikaisemmin trollikirjoituksesi, joka on täyttä asiaa. Olen NIIN kyllästynyt sekä trollien juttuihin, että siihen, että trollien annetaan mellastaa. Mutta niitähän riittä aihepiiristä riippumatta.

Sanna kirjoitti...

Tällaisena hitaana maalaisena ehdin vasta nyt mukaan. Hyvä Anja, meidän jokaisen pitäisi löytää itsestämme oma sisäinen ruffemme!

Tässä lisää:
http://sannansoppa.blogspot.com/2010/12/loytakaamme-sisainen-ruffemme.html

Anonyymi kirjoitti...

Mä haluun Ruffelandiaan asumaan! Mutta en silti ala kirjoittaa omaa blogia.

t. Maiju

Anna-Liisa kirjoitti...

Mites ruffeus suhtautuu tähän:

"[Tommi Uschanovin kirjan Suuri kaalihuijaus] ehkä keskeinen kriittinen sanoma on, että länsimainen kulttuuri on alkanut ihannoida aivan liikaa “itsenäistä ajattelua”, “omilla aivoillaan ajattelevia ihmisiä” ja “kriittisyyttä.” Nämähän ovat periaatteessa mitä hienoimpia valistusarvoja. Mutta kun näihin ihanteisiin ei liitetä mitään varauksia ja ehtoja, ruokimme vain Dunning-Kruger-ilmiötä. Ihmiset ovat mielellään “kriittisiä”, vaikka tietävät puheena olevasta asiasta niin vähän, etteivät edes tiedä, mikä kanta on valtavirtaa ja mikä jollakin tavalla “kriittinen” näkemys. Auktoriteettiuskosta on siirrytty asiantuntijavihaan.

Tieteen suurimmat sankaritarinat ovat näitä kopernikuksia, galileoita ja darwineja, jotka uskalsivat asettua aikansa auktoriteetteja vastaan. Mutta mitä tarkemmin perehtyy tieteen suurien vallankumouksellisten elämäkertoihin, sitä selvemmäksi käy, ettei useimmilla heistä ollut lainkaan vallankumouksellista mielenlaatua. He halusivat tietää, eivät kumota. Kumouksellisuus tuli sivutuotteena tieteellisen menetelmän noudattamisesta.

Vastakkaiseksi, mutta samaa väitettä vahvistavaksi esimerkiksi voi nostaa Freudin. Psykoanalyysi on länsimaisen tieteen hulluimpia harharetkiä. Freud ei kuitenkaan päätynyt siihen tieteellisen menetelmän vaan messiaanisen kunnianhimon kautta. Freud halusi nähdä itsensä kuvainkaatajana, tabujenrikkojana ja kopernikaanisena vallankumouksellisena. Lopputuloksena oli järkyttävän auktoriteettiuskoinen instituutio.

Miten peruskoulun tai lukion opettaja, tiedetoimittaja tai yliopiston professori voisi kannustaa ihmisiä luopumaan auktoriteettiuskosta ilman että se johtaa Uschanovin kuvaamaan asiantuntijavihaan? En tiedä hyvää vastusta tähän kysymykseen.
"

Marko Hamilon blogi Tiede-lehdessä:
http://www.tiede.fi/blog/2010/12/02/auktoriteettiuskosta-asiantuntijavihaan/

Anja kirjoitti...

Kirjoittamasi lainaus on Hamilon yhteenvetoa Ushanovin kirjasta. Olen lukenut Suuren kaalihuijauksen aivan hiljattain ja minusta kirja nimenomaan tukee ruffeutta. Eihän tämäkään asia ole mustavalkoinen. Ääripäissä olisivat täydellinen usko kaikkeen, mitä sanotaan tai toisaalta täydellinen vastarannankiiskeily. Olennaista on lähdekriittisyys, joka välillä puuttuu auktoriteeteiltakin.

Pohdin itse asiassa kirjoittavani Kaalihuijauksesta arvion blogiini, mutta ajattelin aiheen olevan turhan kaukana blogin teemoista. Ehkä arvio kuitenkin on paikallaan. Laitan työlistalle.

Anja kirjoitti...

Jatkoa edelliseen. Törmään satnnaisesti Ushanoviin eri tilaisuuksissa. En ole aiemmin hänen kanssaan jutellut, mutta nythän on oiva syy vaihtaa ajatuksia. Pitää kysyä Tommilta itseltään, mitä mieltä hän ruffeilusta on.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails