Krapulatiedon lyhyt oppimäärä

Perjantaina 26.9. minulle soitti radio Novasta Jaana Ahtiainen, joka teki parin minuutin haastattelun viikonloppuun liittyvistä asioista, kuten siivouksesta, ruoanlaitosta ja meikkaamisesta ennen lähtöä hippaamaan - viikonloppu kun oli tulossa.  Haastattelu kesti noin pari minuuttia, joten syväluotauksiin asiassa ei päästy.  Jälkeenpäin tuli hippaamisesta mieleen krapula. Huomautus: kirjoitan krapulasta -  en krapulassa.

Aldous Huxleyn futuristisessa teoksessa Uljas uusi maailma käytettiin päätä sekoittavana aineena soma-nimistä ainetta. Vaikutus on suunnilleen sama kuin alkoholilla, ajatusten turtuminen ja suuremmalla määrällä soma-uni. Alkoholiin verrattuna somalla oli ylivertainen ominaisuus, siitä ei tullut krapulaa. Krapulassahan on kyse on yhden kemiallisen aineen liikakäytöstä aiheutuva oireyhtymä, jossa päätä särkee, vatsassa kiertää, hikoiluttaa, masentaa ja kyrsii. Ei ole somaa, kun ei ole somaa.

Perusasiat krapulasta

• Krapula on keskushermostoperäistä, pienoismalli alkoholistin vierotusoireista.
• Etanoli sotkee ja hidastaa hermoston toimintaa (puhe, koordinaatio, estojen häviäminen), aivot ja elimistö haraa vastaan laittamalla kropan ylikierroksille. Kun alkoholi on poistunut, hermoston ärsytys ja ylikierrokset jäävät jäljelle (vapina, särky, pahoinvointi, hikoilu) - eli krapula.
• Krapulamorkkis voi tulla vaikka ei töpeksisi, sillä etanoli alentaa mielialaa kohentavan serotoniinin määrää elimistössä.
• Humalatila vaikuttaa myös testosteronin määrään sekä muuhun hormonitoimintaan.
  
• Krapulassa ei kannata kuntoilla tai saunoa rankasti. Esimerkikiksi sydämen rytmihäiriökohtauksia hoidetaan eniten viikonloppuisin.
• Krapulaan ei pääsääntöisesti vaikuta se, mitä juo. Jos juo montaa lajia sekaisin, juo myös paljon etanolia.
• Punaviinien väriaineet ja valkoviinien säilöntäaineena käytettävät rikkiyhdisteet aiheuttavat krapulaa muistuttavaa päänsärkyä.
• Kannattaa muistaa veden juonti, vaikka krapula ei johdukaan vesipulasta.
  
• Loivennus ei kannata. Humalan pidennys ei poista krapulaa.
• Krapulan ehkäisyyn on muutama konsti, tietenkin juoda vähemmän, syödä hyvin juomisen yhteydessä, huolehtia verensokerista.
• Odotettavissa olevaa krapulapäänsärkyä voi helpottaa ottamalla ennen nukkumaanmenoa tulehduskipulääkkeen, ei kuitenkaan parasetamolia. Särkylääkkeitä ei kuitenkaan suositella käytettäväksi usein, sillä ne lisäävät merkittävästi mahahaavan riskiä.
  

Lääkettä itse aiheutettuun päänsärkyyn

Parisenkymmentä vuotta sitten markkinoille yritettiin tuoda Prodol-merkkistä lääkettä - itse aiheutettuun päänsärkyyn. Lääkemainonnan etiikkaa valvola lautakunta ei kuitenkaan pitänyt alkoholin ja lääkkeen yhdistämisestä, vaikka lautakunnalle koitettiinkin kertoa, että itseaiheutettu päänsärky voi tulla muustakin kuin alkoholista, kuten tupakasta tai telkkarin tuijottelusta. Listalle voisi lisätä myös liian auringonottamisen ja valvomisen. Mutta ei auttanut, itse aiheutettua päänsärkyä ei enää saanut käyttää mainoksissa. Slogan on kuitenkin jäänyt elämään kieleen. Toista on alla olevan Jomo-lääkkeen mainoksen kanssa, jossa ei edes yritetty käyttää kiertoilmaisuja.

JOMO on uusittu lääke krapulapäänsärkyyn. Krapula menee ohi aikanaan. Parhaiten reippaalla liikunnalla raittiissa ilmassa ja terveellisellä ravinnolla. Krapulalle tyypillistä päänsärkyä lievittää uusittu JOMO. Aikuisille 1 tabletti korkeintaan kolmesti päivässä. 

En kyllä itse kehottaisi krapulaista reippaaseen liikuntaan, vaan pikemminkin varovaiseen, jos on vähääkään taipumusta esimerkiksi rytmihäiriöihin. JOMO lääke poistettin aikanaan markkinoilta, koska siinä oli kahta vaikuttavaa ainetta. Nykyisin särkylääkkeissä saa olla vain yhtä vaikuttavaa ainetta. Sama kohtalo koitui särkylääkkeiden klassikolle Hota-pulverille.

Krapulatiedon pidempi kurssi

Krapulatiedon pidempään kurssiin sisältyvät lähteinä käytetyt artikkelit.

• Krapulassa solukalvot kapinoivat, Jukka Ruukki, Tiede-lehti, 8/2003
• Itseaiheutettu fraasirikos, Pasi Heikura, Yle blogit, 10.9.2008 
• Tulehduskipulääkkeiden käyttö, Duodecim Terveyskirjasto, 11.3.2009
• Krapula ei jyskytä jokaisen humaltuneen ohimoita, Savon Sanomat, 9.7.2008
  

Lue myös:

• Kurkku kipeä - ota antibioottia! 
• Sydämenpysäyttävä potenssi 
• Mikko Ylikangas: "Unileipää, kuolonvettä ja spiidiä"

Sata kehua

KEHU 55. Kehut kaikille reippaille koululaisille.

Salmenkaita, Tavi: Laihdu ilman nälkää

Laihdu ilman nälkää Bookyssä.

Kemikaalikimara-blogissa käsitellään ruokaa, kuten lisäaineita, pakkauksista irtoavia aineita tai ruokakulttuuria yleisellä tasolla. Pohdinnan ravitsemuksesta olen kuitenkin jättänyt tämän blogin ulkopuolelle. Ajattelin silti vinkata teitä  kirjasta, joka aikanaan teki minuun vaikutuksen kiihkottomuudellaan ja monipuolisuudellaan. Laihdu ilman nälkää hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla kirjoitettiin vuonna 2004 ja ensimmäinen painos ilmestyi tammikuussa 2005. Nyt on julkaistu kolmas täysin uudistettu painos. Ilkka Salmenkaita ja Varpu Tavi ovat käyneet tekstin läpi kokonaisuudessaan: tarkistaneet, täydentäneet ja myös karsineet. Harmikseni tekstistä  on raksittu pois keventäviä ja  hauskoja juttuja, mutta pokkariversioon ne eivät yksinkertaisesti olisi mahtuneet. Asiasisältö on kuitenkin yhtä timmi kuin ennenkin, mutta ajanmukaistettuna. Laitan tänne lähiaikoina kyselyn arvontoineen. Ette ikinä arvaa, mikä opus on arvonnan palkintona... sekä pari muutakin kirjaa. Seuratkaa blogia.

Varsinaisen arvostelun kirjasta on kirjoittanut lääketieteen tohtori Timo Kuusela.

Laihdu ilman nälkää

Vuonna 2004 tekijät (I.S.,lääkäri, V.T., tietokirjailija) julkaisivat saman nimisen kirjan. Olisiko siis aihetta kiinnostua uutuudesta (3. kokonaan uudistettu painos)?
Ainakin siksi, että vanhaa kirjaa ei enää saa kirjakaupoista. Myös siksi, että jo alunperin erittäin ennakkoluuloton kirja on saanut runsaasti uutta lihaa luiden ympärille tutkimustiedontiedon lisääntyessä.
Vielä vuonna 2004 vallitsevat ravitsemusopit olivat ylivoimaisessa asemassa sen ajan Suomessa. Siinä tilanteessa ajatuksiltaan poikkeavan kirjan julkaisemisen oli osoitus huomattavasta kansalaisrohkeudesta siitäkin huolimatta, että kirjoittajilla oli huonoja terveyskokemuksia virallisia oppeja noudattettuaan.
Aineenvaihduntaan liittyvän tautisuuden odottamattoman voimakas lisääntyminen (2-diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, ylipaino, alkoholista riippumaton rasvamaksa jne) onkin synnyttänyt kysymyksiä, miksi näin on tapahtunut. Ongelman piti olla ratkaistu kaavalla: 50-60% ravinnon energiasta hiilihydraateista, 30% rasvasta ja tästäkin vain 10% tyydyttyneistä eläinrasvoista (kovaa rasvaa!) ja loppuprosentit valkuaisaineista.
Taas kerran osoittautui siunaukselliseksi se ajatus, että ”totuus” on syytä ajoittain kyseenalaistaa.
Kirjan nimi LAIHDU ILMAN NÄLKÄÄ kertoo tärkeän viisauden riippumatta laihdutuksen aiheesta; kauneusihanne tai terveyden tavoittelu. Laihdutettaessa nimittäin nälän hallitseminen on tärkeä ja omasta mielestäni tärkein ongelma. Nälän tunteen voittaminen vaatii ponnistelua ja kolmannes ihmisistä kokonaan epäonnistuu. Onnistujillakin saavutus näyttää olevan useimmiten väliaikainen.
Nykyihminen ei ole taipuvainen näkemään vaivaa laihtuakseen. Kaikki keinot on käytössä. Lääkkeeliselläkin laihdutuksella on vakavia varjopuolia. Nälättömyyden merkitys laihduttajalle on hyvin tärkeä.
Miten kirjan ohjeilla onnistutaan hallitsemaan painoa ja parantamaan terveyttä – ilman nälkää?
Tulokseen pääsemiseksi on kehitetty käsite ”HIILIHYDRAATTITIETOINEN” (HHT).
Kirjassa on laaja esitys tällaisista diettimuodoista (mieluummin elämäntavoista), joita aikojen kuluessa on kehitelty . Menetelmien ydinkohdat on selvitetty riittävästi. Hiilihydraattitietoinen merkitsee jokseenkin samaa kuin ”karppaus”, ”vähähiilihydraattinen” (VHH ) jne. Sanaan sisältyvä viisaus on ”tietoisuus”. Mikä jollekin on liikaa, sopii toiselle erinomaisesti.
Vuona 2009 alkaa olla yleisesti tiedossa, että ”sokeritautia hoidetaan sokerilla” tai ” sika lihotetaan viljalla” eli jotakin on ehkä sittenkin tehty väärin. Meille, jotka hoidamme tautejamme ”tietoisesti” tässä ei enää ole uutta.
Hiilihydraattitietoisuuteen johdattelu sujuu niin asian kuin kielenkin osalta sujuvasti. Asioiden tajuaminen ei vaadi syvällisiä opintoja. Tässä mielessä kirjaa voi suositella tavalliselle kansalaiselle, jolla yhä useammin on ylipainoa ja aineenvaihduntaan liittyvää sairautta.
Vuosikymmenien opetus, suorastaan aivopesu, terveellisestä syömisestä on kivettynyt kaavamaiseksi, ja voi sitä, joka ei liiku. Siksi varmasti aluksi moni kohottelee kulmiaan, kun kirjassa suositetaan syömään vähemmän tai ”tietoisesti” jokapäiväistä leipäämme, puuroamme, pastaamme ja pottujammekin.
Poikkeavat näkemykset on perusteltu asiallisesti ja kirjan lopussa on riittävä julkaisuluettelo lisätietoa kaipaaville.
Asiaan perehtymätön lukija saa myös riittävän tiedon pääasiallisista ravintoaineistamme (makroravinteet) ja niistäkin joita myös tarvitsemme: vitamiinit, kivennäiset, hivenaineet (mikroravinteet).
Kirjan lopussa on kaksi ravintopyramidia. Ne poikkeavat suuresti Suomessa yleensä esitetyistä ravintopyramideista. Hupaisinta on se, että niinkin myöhään kuin vuoden viimeisinä päivinä 2008 Amerikan Diabetesliitto (ADA) julkaisi uusimman versionsa, jossa on paljon yhtäläisyyttä jo 2006 julkaistun kirjoittajien pyramidin kanssa. ADA:n näkemystä pidetään vallankumouksellisena.

Yhtä jäin kaipaamaan.
Vuosikymmeniä on opetettu vieroksumaan rasvoja. Näin siitäkin huolimatta, että rasvat ovat terveyden ja hyvinvoinnin kannalta hyvin tärkeitä, jopa tärkeämpiä kuin hiilihydraatit (tärkkelys, sokeri, hedelmäsokeri jne).
Rasvoja tarvitaan jatkuvana virtana, ei pelkästään energian tuottamiseen, vaan elimistön rakenteisiin, elimistön toimintaa säätelevien hormonien ja entsyymien tuotantoon jne.
Soluja peittävässä kalvossa on kaksi kerrosta. Solukalvon rakenne on erittäin tarkoin säädelty ja rasvahapot (oikeat) ovat elintärkeitä.

Jätänkin valistuneen lukijan arvioitavaksi/laskettavaksi sen valtavan solukalvojen aineenvaihduntapinta-alan, jonka muodostamisessa alati vaihtuvat rasvahapot ovat keskeisessä asemassa; onko pinta-ala jalkapallokentän, Suomen, Euroopan tai peräti minkä hyvänsä mantereen kokoinen. Tätä ei kirjassa kerrottu.

Lukijan kannattaa tosiaan miettiä rasvojen merkitys uudellen.

Timo Kuusela

Kysymyksiä ja kommentteja niin Varpu Taville kuin Timo Kuuselalle voi esittää hiilaritietoiset.net keskustelupalstalla. Jos vaikka probleemi rasvahapoista ja pinta-aloista jäi vaivamaan.

• Laihdu ilman nälkää Bookyssä.
• Laihdu ilman nälkää, Hiilihydraattitietoista kotiruokaa Bookyssä

Lue myös:

• Tekosyitä lautasella
  
• Kuluttajakapina!
  
• Pientä ja suurta luomusta
  

Iso talo ja pienet kärpäset

Tiedoksenne,  että olen päivittänyt päivänpolttaavaa aihetta koskevan kirjoitukseni. Banaanikärpästorjuntaan on otettu mukaan keino, jossa kärpäsiä ei hukuteta kemikaaliseokseen. Käykääpä lukemassa päivitetty ohje täältä - siis Banaanikärpäsansasta.

Otsikon viittaus isoon taloon tarkoittaa Valkeakosken asuntomessujen yleisöäänestyksen tulosta. Kävijöiden mielestä messujen paras ja hienoin talo on ratamoottoripyöräilijä Mika Kallion. uhkea kivitalo Perheemme kahden hengen messutiimi ei kuitenkaan äänestänyt kyseistä kohdetta. Talo on hieno, mutta tyyli ei aivan meidän makumme mukainen. Tämän totesi  tiimimme 12-vuotias jäsen. Otimme talosta pari  valokuvaa. Tässä niistä toinen. Toinen kuva on punaisesta Ducati-pyörästä. Huomasin vasta tästä kuvasta, että Kallion pyörässä on Red Bull -mainos. Lukekaapa myös kirjoittamani postaus energiajuomista.

Moottoripyörä voisi olla varsin kätevä peli, jos kärpäset alkavat ahdistaa. Pääsisi ainakin vauhdilla karkuun. Nyt en siis tarkoita banaanikärpäsiä, vaan metsämme vallanneita hirvikärpäsiä. Ällöttäviä otuksia....

Lue myös

• Kahdenlaisissa messutunnelmissa
  
• Huippuhetkiä elämääsi - Bullshit! 
• Banaanikärpäsansa
  

Sata kehua

KEHU 54. Kehut niille kenkävalmistajille, joilla on tuotteissaan jo valmiiksi kunnolliset korkolaput, ettei tarvitse käyttää uusia kenkiä suutarilla.

Kipinöitä ja lieskoja

Tällä viikolla olen pohtinut niin paljon kemikaaleja sekä niihin liittyviä riskejä, velvoitteita sekä rekisteröinnin kiemuroita, että ei ole enää riittänyt paukkuja tänne. Miten osuva ilmaisu, sillä pohdinnassa olivat myös tulipalot ja räjähdykset...
Näin loppuviikosta sopii aiheeksi pienet uutiset. Helsingin Sanomissa kerrottiin 24.5.2009 harvinaisesta tapahtumasta, pienen pienestä tulipalosta  -  och samma på svenska.

Käsidesi sytytti sairaanhoitajan käden tuleen Ruotsissa
Käsien desinfiointialkoholi sytytti tällä viikolla sairaanhoitajan käden tuleen Ruotsin Norrbottenissa Kiirunan kunnassa.

Palon epäillään syttyneen staattisen sähkön vuoksi. Hoitaja oli käsien desinfioimisen jälkeen silittänyt koiraa ja hoitanut potilasta, jolla oli keinokuituiset housut. Kun hän sitten tarttui metallikärryyn, hänen vasen kätensä alkoi palaa sinisellä liekillä.

Hoitaja sai tukahdutettua tulen farkkuliivin avulla ja selvisi tulipalosta lievillä palovammoilla.

Käsien desinfiointiaineen valmistaja tai ainetta myyvä apteekkiketju eivät ole koskaan kuulleet vastaavanlaisista tulipaloista.

En ole kyllä minäkään kuullut, että käsien desinfiointiaine syttyisi, mutta onhan tuo täysin mahdollista. Desinfiointiaineissa on etanolia noin 70 %. Kun ainetta hieroo käsiin, etanoli haihtuu ilmaan ja voi muodostua  syttyvä seos. Syttymiseen riittää yksi ainoa staattisen sähkön aiheuttama kipinä, ei siis tarvita varsinaista liekkiä. Koiran silitys ja keinokuituiset vaatteet saivat aikaan sähköisen varauksen. Rits! Varaus purkautui, kun hoitaja koski metalliin. Jos hoitajalla olisi ollut jalassaan antistaattiset kengät, kipinää tuskin olisi yntynyt. Yleensä hoitajilla ja sairaalahenkilökunnalla on antistaattiset kengät, sillä staattinen sähkö voi häiritä myös herkkiä elektronisia laitteita.

Harvinaislaatuinen tapaus. Mutta kuvaa hyvin, miten helposti palavasta aineesta on kyse.


Desinfiointiaineiden käyttö on sitten ihan toinen juttu. Hoitolaitoksissa niitä tarvitaan ja silloin kun käsiä ei voi muuten pestä. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos ohjeistaa sikaflunssan takia seuraavasti:

Miten influenssatartunnan voi estää?

Tartuntavaaraa voi vähentää yksinkertaisilla toimilla: Suojaa suusi ja nenäsi kertakäyttönenäliinalla kun yskit tai aivastat. Heitä käytetty nenäliina roskiin. Jos sinulla ei ole nenäliinaa, yski tai aivasta puserosi hihan yläosaan, älä käsiisi. Pese kädet vedellä ja saippualla tai käytä alkoholipitoisia käsien desinfiointiaineita, erityisesti yskittyäsi tai aivastettuasi. Vältä koskemasta silmiä, nenää tai suuta, ellet ole juuri pessyt käsiäsi.

Pätee kyllä ihan tavalliseenkin flunssaan ja nuhaan...

Lue myös:

• Mieletön jysäys 
• Älä tuhoa mökkiä 
• Varoitusmerkkien terapiaistunto 

Sata kehua:
KEHU 53. Kehut niille, jotka osaavat tehdä vakavasti otettavaa hommaa pilke silmäkulmassa. Ilo tehdä töitä.

Stretchy-Seat ja Texylon - miehen iloksi

Syyspäivän tasauksen kunniaksi ja talvea odotellessa pari vanhaa kalsarimainosta ajalta, jolloin virttyneet flanellikalsarit vaihtuivat strecheihin. Stretch-kuitua alettiin valmistaa 1960-luvulla. Elastaani on hyvin joustavaa. Se venyä yli viisinkertaiseksi ja palautua takaisin alkuperäiseen mittaansa. Kuitua käytetään muiden kuitujen seassa antamaan haluttuja ominaisuuksia resoreille, alusasuille, sukille, uima-asuille...
Elastaani haurastuu helposti, eikä se kestä korkeita lämpötiloja eikä huuhteluainetta.
Pimeneviä iltojen ja kylmeneviä säitä ajetellen mainos sekä pitkistä kalsareista että myös lyhyemmistä.

Lets get down to business

STRETCHY-SEAT is a Munsingwear's exclusive. It is a special horisontal panel knitted to give up and down. No other underwear has STRETCHY-SEAT. Men find it so comfortable they keep coming back for more. That's good business. Strechy seat is an exclusive feature of Munsingwear. 

Skit Trunks, Shorts, Leggings and Shig Highs.

MUNSINGWEAR'S "STRETCHY-SEAT"
UNDERWEAR FOR MEN

Hyvon yllä, hyv'on olla TV-mainos vuodelta noin 1968. Hyvon Kudeneule Oy mullisti kotimaan alusvaatemarkkinat 60-luvulla. Miesten flanellisten ja puuvillaisten kalsonkien tilalle tulivat antibact-raikastetut, kulumattomat ja napittomat Texylon-alusasut. Juttu ei kerro, mitä ainetta antibakteerisissa housuissa käytettiin. Kovin alusvaatemainosten maailma muuttunut. Tämä varmaan saisi ykkösijan maailman epäeroottisempana kalsarimainoksena. Nainen tekee miesten alushousujen laaduntarkkailua. Housuja venytellään telineessä suuntaan jos toiseenkin. Kalsarit olivat kuitenkin niin suosittuja, että kauppiaat maksoivat tilaukset etukäteen.

Lue myös:

• Mihin tarvitaan pyykinhuuhteluainetta? 
• Kasarimeininki palaa?  
• Pyykinpesu ja Rapa-Ripa 

Sata kehua

KEHU 52. Kehut Hämeen komeille maisemille.

Kurkku kipeä - ota antibioottia!

Antibioottivalmiste, joka poistaa kivun ja parantaa nielun. 
Apteekista ilman reseptiä.

Näin mainostetiin antibiootteja vuonna 1957. Antibiootteja on käytetty niin runsaasti, että niiden teho on heikentynyt huomattavasti vaarallisiin ja vastustuskykyisiin bakteereihin.  Tutkimusprofessori, bakteriologian dosentti Pentti Huovinen onkin sitä mieltä, että antibioottien alkaa olla tie kuljettu loppuun. Jotain muuta on keksittävä. Kovin leveää väylää niiden kanssa on mentykin, alkaen näistä ilman reseptiä myydyistä kurkkukipuantibiooteista päätyen häijyihin lopulta vastustukykyisiin bakteereihin, joihin ei tepsi enää tehostetutkaan lääkkeet. Ohjeistuksista huolimatta antibioottien käyttöä ei ole juurikaan vähennetty. Tuotekehityskin on keskittynyt muihin asioihin.

Vastustuskykyisten taudinaiheuttajien syntyminen on tapahtunut myös malarialääkkeiden kanssa. Väärennetyisssä malarialääkkeissä on usein vaikuttaavaa ainetta, mutta niin vähän, että se ei tapa taudin aiheuttajaa vaan toimii pikemminkin "siedättäjänä". Malariaan ei ole enää montaa vaikuttavaa lääkeainetta. Ihmiskunta on toimissaan niin viisas, niin viisas...

• Antibioootit eivät pian kelpaa lääkkeeksi, Turun Sanomat, 18.9.2009
• Drug fakes damage malaria control, BBC News 14.11.2005

Lue myös:

• Jim ja Michael 
• Sydämenpysäyttävä potenssi 
• Kesäreissun ensiavut ja tropit

Sata kehua

KEHU 51. Kehut Alexander Flemingille. Monta ihmistä on hänen keksinöllään pelastettu.

Luksuslaukut - kuumia puheenaiheita

Sattui silmiini Blogilistan kuumien puheenaiheiden lista, eli aiheita, joista kirjoitetaan useassa blogissa:  Rooma, Lontoo, Vila, Gucci, Louis Vuitton, Seura, Versace, Night Out, Miss Italia ja Prada.  Blogilistalla on 26 455 blogia ja suosituimmat aiheet koskevat italialaisia - ei ihan tavalliselle kansalle- tarkoitettuja merkkituotteita. Hämmästyttävää. Puheenaiheiden perusteella lamasta ei tunnu olevan tietoakaan.

Kuva. Galleria Vittorio Emanuele II -kauppakuja Milanossa. Vasemmalla Pradan, oikealla Luis Vuittonin liike.

Luettelosta ajatus kierähti käsilaukkuihin - luomuksiin, joiden hinnat ovat satoja tai jopa tuhansia euroja. En sen kummemmin ala peilaamaan luksuslaukun ostajan sielunmaisemaa. Jokainen tekee rahoillaan, mitä haluaa. On kuitenkin hyvä tietää, millaisesta toiminnasta on kyse. Helsingin Sanomissa oli taannoin juttu näistä himotuista tuotteista sekä niiden tekemisestä. Kaivoin  esiin jutun sekä siihen liittyvän ohjelman, sillä kuinkahan moni luksuslaukkua halajava tietää laukkubisneksen karusta todellisuudesta. Kaikkien laukkuklassikkojen tuotanto ei kestä päivänvaloa. Ohessa pätkä Helsingin Sanomien artikkelista:

Kiinalaismies säntää karkuun takaovesta, kun Firenzen poliisi marssii sisään kaupungin laitamilla sijaitsevaan varastoon. Ompelimoksi muutetussa hallissa parikymmentä kiinalaista ompelee Chanelin, Burberryn ja Max Maran käsilaukkuja – loput tehtaan työntekijöistä nukkuvat ja odottavat yövuoron alkamista hallin kattoon rakennetuissa nukkumakopeissa.
Poliisin rutiinitarkastuksessa käy ilmi, että tehtaan 28 kiinalaisesta työntekijästä 18 on laittomasti maassa. He asuvat tehtaassa.
Tuhannen euron käsilaukku valmistuu täällä muutamalla kymmenellä eurolla.
Poliisikierros Firenzen periferian tehdashalleihin jatkuu, ja vain hikipajoissa valmistettavien luksustuotteiden nimet vaihtuvat: Louis Vuitton, Dolce&Gabbana, Prada, Richmond, Ferragamo, Montblanc, Dior ja monta muuta.

Artikkelissa viitataan Sabrina Gianninin vuonna 2007 tekemään Report-ohjelmaan. Ohjelma on italiankielinen ja kestää yli tunnin. En osaa italiaa, mutta silmäilin ohjelman hieman harppoen. Ohjelman sisällön voi lukea englanniksi tästä tekstistä: "Slaves of luxury" - luksuksen orjat.

Luksuslaukkujen valmistus on raakaa bisnestä, jossa käytetään laitonta ja järjestäytymätöntä työvoimaa  eikä piitata työntekijöiden työturvallisuudesta, siitä hengitteleelö työntekijä liimoja ja liuottimia. Laittomat työntekijät jopa asuvat tehtaissa. Luksuslaukkuja markkinoidaan designilla ja laadukkalla nahalla. Entä ne muoviset ja kankaiset laukut? Lätkäisemällä parin kympin hikipajalaukuun juuri SE merkki SE firma käärii satojen prosenttien katteet. On jotenkin surkuhupaisaa, että jotkut säästävät ja säästävät menoissaan voidakseen ostaa kalliin laukun rahoittaen tällaista toimintaa. Onhan se styleä kulkea juuri SEn merkin veskan kanssa - vai onko? Onko piraattilaukkujen ja hikipajojen massatuotantolaukkujen välillä lopultakaan kovin suurta eroa? Huijausta näköjään kummatkin.

• Luksusmuoti syntyy laittomissa hikipajoissa Italiassa, Helsingin Sanomat, 23.6.2008
• Mitä merkkilaukku maksaa? Taloussanomat,16.10.2007
• Report, Schiavi del Lusso, Sabrini Giannini, Rai-tv, 2.12.2007
• Slaves of luxury, käännösteksti Report-ohjelmasta 

Lue myös

• Lumottuja puita 
• Tarvitsenko tätä todella?
• Tähtimainokset ja sammakko
  

Päälisin puolin vihertäviä sekä sisältä harmaita autoja

Päälisin puolin vihreä auto

Vihreäksi mainostettu auto voi olla vihreä vain maalipinnaltaan, vaikka mainoksissa toista väitetään. Kuluttajavirasto on laatinut  automainonnan ympäristöväittämiin ja niiden käyttöön pelisäännöt yhdessä Autotuojien ja Autoalan Keskusliiton kanssa.

• vain saman kokoluokan autoja vertaillaan keskenään.
• markkinoinnista välittyy kuluttajalle todenmukainen kokonaiskuva.
• väitteet perustuvat toteennäytettyihin tosiasioihin.

Pientä kauppakassia ei saa siis verrata pakettiautoon tai maasturiin. Toisaalta pelisäännöt mahdollistavat, että suurikulutuksisia autoja voidaan mainostaa ympäristöväitteillä. Tuulilasi-lehdessä pohditaan aivan aiheellisesti ohjeistusta sekä sitä, että bensarosvo maastoauto tai citymaasturi voidaan nimetä ympäristöystävälliseksi. Ympäristöystävällisyyttä kun ei ole sidottu esimerkiksi auton CO2-päästöön, vaan autoja verrataan kokoluokittain. Kokoluokan paras saa käyttää ilmausta ympäristöystävällisin - jopa se kaupungissa tuiki tarpeeton maasturi. Jutussa on myös vertailuja eri merkkien kesken.

Ympäristösopimus mahdollistaa nyt sen, että isokokoinen edustusauto tai maasturi, jonka päästöt ovat kaukana keskimääräisistä uusien autojen CO2-päästöistä,  voi nyt kertoa olevansa ympäristöystävällinen tai peräti ympäristöystävällisin kokoluokkansa auto. Kuten vaikkapa Hummer.
Jos eläisimme Ruotsissa, luultavasti sanaa ympäristöystävällinen saisi korkeintaan käyttää autoista, jotka täyttävät sikäläisen "miljöbil" määritelmän. Sen rajana on CO2-päästö 120 g/km. Ruotsissa rajaan yltävät myös monet etanolia käyttävät autot. Suomessa ne taas luokitellaan bensiinikäyttöisiksi,  ja CO2-päästöt ovat huomattavasti suuremmat kuin Ruotsissa virallisiksi hyväksytyt päästötiedot.
Kummallista, että Kuluttajavirasto ei vaatinut kaikkiin mainoksiin tekstiä:

”Myös vähäpäästöiset tai ympäristön kannalta muuten vähemmän haitalliset autot kuormittavat ympäristöä”.

Niinpä. Auto kuormittaa ympäristöä kaikissa elinkaarensa vaiheissa alkaen konepeltiin ja muuhun koriin louhittavista metallimalmeista, vaihdetangon nupin muovista, käytön aikana kuluvat polttoaineista,  auton huolloista, ongelmajätteinä käsiteltävät voiteluöljyistä ja jäähdytinnesteistä pääteyn lopulta autonraadon hävitykseen.Voidaanko ylipäänsä mitään autoa nimetä ympäristöystävälliseksi - edes sitä kirkkaimman vihreintä?

• Ympäristöväittämien käyttö autojen mainonnassa, Kuluttajaoikeuden linjaus, 2009
• Kuluttajavirasto teki ökyautoista ympäristöystävällisiä, Tuulilasi, 15.9.2009 

Sisältä harmaa auto

Autoon liittyy myös toinen viimeaikainen uutinen. Tupakointia autossa silloin, kun autossa on alaikäisiä, suunnitellaan kiellettäväksi. On todella sääli, jos ihmiset eivät moista asiaa älyä ilman lakia. Mutta ilmeisesti lapsien kuljettaminen  savustuslaatikoissa on yleistä. 

Tässä vanha Mosse-mainos ajalta, jolloin auton ympäristöystävällisyyteen ei kiinnitetty juurikaan huomiota. Mainosvaltteina olivat uudet urheilumalliset polkimet, entistä parempi ohjaus, parempi jousitus ja edullisempi hinta. Perheen isällä on piippu suussaan autoa ajellessaan, lapset eivät tosin taida olla kyydissä.

Lue myös:

• Kiesin myrkkyliemi 
• Sadattelua bensa-asemalla 
• Mieletön jysäys 

Sata kehua

KEHU 50. Eilen tuli uutisissa juttua Helsinkiläisestä koulusta, jossa harrastetaan bänditoimintaa. Kuka tahansa pääsee soittamaan. Nuoremman lapseni koulussa on samanlaista toimintaa. Suuret kehut aktiivisille kouluille sekä opettajille!

Pientä ja suurta luomusta

Varoitus! Tässä jutussa viilataan pilkkuja sekä pyöritään yksittäisten sanojen ympärillä. Kuulemma  kielipoliisit ja putkiaivoiset insinöörit sekä muut pilkunviilaajat tekevät moista, joten minulla on oikeus siihen. Joskus on (sisäinen) pakko hieman kaivaa sanojen merkityksiä tarkemmin, vaikka pyrkinkin välttämään kirjoittamasta kemian terminologiasta, kemiallisista kaavoista, molekyylien rakenteesta, tilastoista.

Orgaanista epäorgaanista

Kirjoitin taannoin hiusväreistä, joita mainostetaan sloganilla "Certified Organic Incredients". Kyseessä on siis tuotesarja, jota mainostetaan luonnonmukaisilla ainesosilla. Todellisuudessa väri sisältää paitsi sertifioituja luonnonmukaisia ainesosia myös keinotekoisia aineita, jotka ovat kaukana luonnonmukaisuudesta, mutta ovat silti orgaanisia. Ristiriita syntyy siitä, että sanalla organic on useita merkityksiä:

organic = orgaaninen, eloperäinen, elimellinen

Orgaanisilla yhdisteillä tarkoitetaan aineita, joiden rakenteessa on hiiltä. Orgaaninen kemia on hiiliyhdisteiden kemiaa. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko aine luonnonmukainen vai ei. Esimerkiksi kemikaalien pahikset, joita ovat muun muassa ftalaatit, dioksiinit ja PAH-yhdisteet ovat orgaanisia aineita - kuten myös muovit tai vaikkapa dimetyylifumaraatti DMF, herkistävä homeenestoaine, jota on löytynyt huonekaluista ja farkuista.

Epäorgaanisia aineita ovat aineet, joissa ei ole hiilisidoksia. Epäorgaaniset yhdisteet tulevat pääosin ei-biologisista mineraalilähteistä. Mineraaleja ovat esimerkiksi alumiinioksidi, piidioksidi tai kalsiumkarbonaatti. Myös vesi, happi ja typpi ovat epäorgaanisia aineita.

organic = luonnonmukainen, luomu-

Organic käännetään sanaksi orgaaninen, silloinkin kun tarkoitetaan luonnonmukaista tai luomua Kyseisellä logiikalla luonnonmukaisesta mineraalimeikistä tulee orgaaninen mineraalimeikki eli orgaaninen epäorgaaninen aine. Kuulostaa vähän samalta kuin nestemäinen palasaippua, kiinteä nestesaippua, suorat kiharat tai kuuma jääkaappi.

Työterveyslaitos kirjoittaa kampaajien ammattitaudeista näin:

Kolme hiuskosmetiikassa käytettyä ainetta ovat aiheuttaneet useimmat allergiset iho- ja hengityselinsairaudet kampaajille. Listan kärjessä ovat valkaisuaineiden sisältämä ammoniumpersulfaatti, hapanpermanenttiaineiden glyseryylimonotioglykolaatti ja hiusten kestovärien synteettiset orgaaniset väriaineet ja näistä erityisesti parafenyleenidiamiinin johdannaiset.

Periaatteessa hiusvärikauppias voi sanoa tuotteidensa olevan täysin orgaanisia ja on aivan oikeassa, vaikka purkin sisältö olisi pelkkää synteettistä väriaineseosta. Värit kun ovat kemiallisessa mielessä orgaanisia. Ihan toinen juttu sitten se, ovatko ne luonnonmukaisia. Jos tuotteen joku aines on organic (luomu), se ei tarkoita, että kaikki komponentit ovat.

Organic voi olla organic - tai sitten ei. Tuskin asia mitään suuria väärinkäsityksiä aiheuttaa, mutta selkeämpää olisi, jos organic käännettäisiin sanaksi luonnonmukainen, silloin kun kerran sitä tarkoitetaan. Toisin kuin englanninkielessä suomenkielessä on oma sana luomulle ja luonnonmukaiselle, joten miksi ei käyttäisi niitä?

Kemikaalitonta kosmetiikkaa?

Olen törmännyt monesti termiin kemikaaliton kosmetiikka, sampoo, meikki tai  hiusväri. Kemikaalitonta kosmetiikkaa ei ole olemassakaan, sillä kaikki aineet ja seokset koostuvat kemiallisista yhdisteistä. Luonnosta peräisin olevat aineet sisältävät lukumääräisesti paljon enemmän kemikaaleja kuin synteettisesti valmistetut. Lainsäätäjä määrittelee kemikaalin tai aineen näin:

Aineella tarkoitetaan alkuainetta ja sen yhdisteitä sellaisina kuin ne esiintyvät luonnossa tai millä tahansa valmistusmenetelmällä tuotettuina.

Jos näin ei olisi, puolukoiden bentsohappo ei olisi kemikaali, mutta keinotekoisesti valmistettu bentsoehappo on? Vaniillini olisi kemikaali, mutta vaniljasokerin aromiaine ei? Kemikaalitonta kosmetiikkaa halajavat tarkoittanevat, että tuotteet eivät saa sisältää haitallisia synteettisiä kemikaaleja, mikä on oikeuttu ja perusteltu vaatimus. Synteettisissä tosin aineissa on myös täysin myrkyttömiä ja turvallisia aineita kuten esimerkiksi silikonit, mutta kemikaalittomia tuotteita vaativat laskevat nekin "myrkkykategoriaan".  Entä miten huomioidaan luonnon haitalliset kemikaalit? Onko allergisoiva yrttiuute kemikaaliseos vai ei? Kyllä se on - ja niin on allergisoimatonkin.

Suuret kuviot

Jos edellä puhuttiin pienistä kieliasun viilauksista, niin tässä huomattavasti suurempaa kuvaa. Kuva on raportista, jossa on selvitetty Yhdysvaltojen elintarvikeyritysten yhteenliittymisiä vuosina 1997-2007. Vihreillä soikiot ovat luomutuotteisiin keskittyneitä yrityksiä, keltaiset pallot elintarvikejättejä, kuten Nestle, Kraft, Pepsi, Coca Cola, Heinz. ja Kellog. Siniset pallurat taas strategisia yhteenliittymiä. Jätit keräävät ympärilleen luomutuoteyrityksiä. Kuluttajien suuntaan yrityskaupat pidetään usein salamyhkäisesti piilossa. Kyseessä on markkinoiden laajentaminen, omien brändien kirkastaminen ja uusien tuoteiden tuominen sarjoihin.

Consolidation in the North American Organic Food Processing Sector, 1997 to 2007,  IJSAF Volume 16, issue 1 (2009), pages 13-30

Lue myös:

• Sata olennaista asiaa
• Paljonko painaa lusikallinen leivinjauhetta?
• Salmenkaita, Tavi: Laihdu ilman nälkää
  

Sata kehua

KEHU 49. En ole hirvittävän innokas saunoja, mutta onhan sauna ihan loistava keksintö. (Tämän jutun kirjoittamisen aloitin lauantaina...)

Pytty-kampanja ei ole pönttö

Joskus kirjoitusten aiheet löytyvät aivan nenän edestä. En suinkaan ole halannut vessanpönttöä, vaan näin aamulla bussissa edessäni olevan penkin selkämyksessä tarran, jossa kerrottiin Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen Pytty-kampanjasta.

Kampanjan tarkoituksena on herättää ihmiset miettimään, mitä vessanpönttöön saa laittaa ja mitä ei. Ohje on hyvin yksinkertainen: vessanpönttöön saa laittaa vain sitä itseään kera lirauksen sekä pienen määrän vessapaperia - siis ei esimerkiksi talouspaperia. Joissakin maissa vessapaperitkin pitää laittaa roskikseen vessanpöntön sijaan, kuten esimerkiksi Kreikassa, viereisen kuvan tapaan.

Pönttöön eivät kuulu myöskään pumpulipuikot, tamponit, tupakantumpit, kahvinporot, kukkamulta, lääkkeet, tärpätti tai akkuhappo. Pönttöön kuulumattomat aineet voivat tukkia viemärin sekä aiheuttaa harmia jätevedenpuhdistamolla. Ongelmajätteet voivat jäädä vesistöjen rasitteiksi.

Katsokaa mainiot julisteet:

• Kotikorjaajan väärä valinta
• Pönttö pärjää pillereittä
• Pikku-Pekan panos on tulvan alku
• Pthyi!
• Kaatopaikka ei ole kylppärissä

Tutustukaa kampanjaan ja painakaa asia pönttöönne - tai voi käydä kuten oikeanpuolisessa kuvassa.

Pytty-kampanja

Lue myös:

• Desinfioitu viemäri
• Lumottuja puita
• Mieletön jysäys

Sata kehua

KEHU 48. Kehut Pytty-kampanjan hauskoille esitteille.

Kuva dan taylor, Flickr, Creative Commons lisenssi

Kuva: Charlie Brewer, Flickr, Creative Commons lisenssi

Kasarimeininki palaa?

Sinkkuelämässä palataan karmealle 80-luvulle. Käykääpä katsomassa Iltalehden juttu aiheesta, Huh huh, mitä punkprinsessoja, 10.9.2009. Kaunottaret on stailattu reippaasti kasarityyliin. Nyt sitten vain odotellaan, koska tyyli palaa ihan tosissaan. Onko viitteitä jo ilmassa?

Tässä aivan aitoa kasaria. Näitä discohaalareita myytiin syksyllä 1980.

Jodei-Discohaalarit

Tosikovaan säpinään villit satiinidiscohaalarit, vetskareita, värejä, vauhtia. Alle kiiltelevän loimuava toppi, jalkaan discopiikkarit tai -lenkkitossut ja sisään rrrepeilevää elämäniloa.
Satiinia, joka kyllä pysyy menossa mukana. Kuvat kertokoon puolestaan. Värit: musta, pink, lila

Kyllä - rrrepeilevää on kirjoitettu kolmella ärrällä.

Näitä hieman arkisempia asuja mainostettiin keväällä 1980. Kevään suuressa muotikatsauksessa!

Lähteet:
For You, Magazine For You and Your Friends 3/80
For You '80, Suuri erikoisaleluettelo, Kevään 1980 muotiuutuudet

Lue myös:

• Kasarimeininkiä
• Rullaluistelu on nyt muodissa
• Yksipuolinen rakkaussuhde

Sata kehua

KEHU 47. Ostin ja paistoin muikkuja. Suosittelen!

Tekstiilien kyseenalaiset aineet

Sinisistä housuista jalat punaisiksi

Viikon kemikaaliuutinen koskee dimetyylifumaraattifarkkuja (DMF), erittäin herkistävää ja pahoja allergisia reaktioita aiheuttavaa homeenestoainetta dimetyylifumaraattia (DMF). Ainetta on löytynyt aikaisemmin huonekaluista sekä kengistä ja nyt siis farkuista. Aine lähtee pyykkäyksessä. Tuoleja ja kenkiä ei juurikaan pestä, mutta farkut voi työntää pyykkikoneeseen. Ihoa vasten olevat tekstiilit onkin syytä pestä ennen käyttöä. Kuka ylipäänsä haluaisi sujahtaa haisevien peltilakanoiden väliin tai vetäistä ylleen epämääräisen hajuisen paidan? Moisien ostoa kannattaa välttää, mutta vähemmän aromikkaatkin tekstiilit kannattaa pestä ennen käyttöä.

Intialainen atsovärihuivi, Kuva RAPEX-sivuilta.

DMF on EU:ssa kielletty aine, mutta niin on moni muukin. Silti niitä löytyy tekstiileistä. Kävin vaihteeksi taas katsomassa RAPEX:ia (The Rapid Alert System for Non-Food Products). Suomessa vedettiin markkinoilta viikolla 35 kiinalaisia huiveja ja viikolla 33 intialaisia huiveja sekä kiinalaisia päiväpeittoja. Tuotteet sisälsivät kiellettyjä atsoväriaineita.

Kiellettyjä aineita ovat muun muassa:
1) Formaldehydi (viimeistelyaineissa)
2) Polybromatut bifenyylit yms. (palonestoaineita)
3) Klooratut liuottimet (puhdistusaineita, joista voi jäädä jäämiä)
4) Kadmium ja sen yhdisteet (väriaine, muovien stabilointi)
5) Nikkeli ja sen yhdisteet (pitoisuusrajoituksia metalliosissa, napit, vetoketjut, niitit...)
6) Pentakloorifenoli (PCP)
7) Klooratut parafiinit yms. (nahkojen rasvaus)
8) Elohopea (lankojen kyllästäminen)
9) Nonyylifenoli ja nonyylifenolietoksylaatti
10) Orgaaniset liuottimet (kuivapesuaineita, on korvattava vähemmän haitallisilla aineilla tai valmisteilla mahdollisimman pian)
11) Atsovärit (pitkä lista väriaineita)
12) Perfluorioktaanisulfonaatti (PFOS)

Lähde: Tekstiilialan ympäristölainssäädännön velvoitteet, 2008

Vuosia sitten ystäväni sai pahan reaktion ostamistaan tummansininisistä puuvillahousuista. Siniset housut muuttivat jalat punaisiksi. Herkistäväksi aine on voinut olla esimerkiski formaldehydi tai väriaine. Ei ollenkaan mukava juttu. Valvonta ei pysty käymään läpi kaikkia maahantuotuja eriä.

Iätön takki ja merkittömät farkut

Luonnonmateriaalit ja synteettisistä materiaaleista väännetään kättä. Kumpi on ekologisempi vaihtoehto? Synteettinen kuluttaa öljyvaroja ja energiaa. Puuvilla on luonnonmateiaali, mutta sen viljeleminen rasittaa ympäristöä melkoisesti lannoitteilla, torjunta-aineilla, vedenkulutuksella ja maaperän köyhtymisellä. Tekstiilien valmistus vaatii melkoisen valikoiman aineita alkaen pellolta, kuitujen muokkauseen, langan valmistukseen, värjäykseen ja viimeistelyyn.

Tekstiilien ympäristövaikutukset tulivat esille myös Habitaren seminaarin paneelikeskustelussa. Hinnan takia tuotteita tehdään maissa, joissa lainsäädäntö on lepsumpaa ja hintataso alhaisempi kuin täällä. Panelistit kehottivat kuluttajia miettimään, miksi T-paita maksaa muutaman euron tai aurinkovarjo alle kympin - vähemmän kuin raaka-aineet. Mikä on halpuuden hinta? Meille halvalla kemikaalijäämiä sisältäviä tuotteita, valmistuspaikassa ympäristö- ja työterveysongelmia. Ehdottoman oikeaa vastausta parhaimman vaihtoehdon kysymykseen ei taida olla olemassakaan. Varmaa on kuitenkin se, että joka ikinen kaupasta ostettu vaate aiheuttaa ympäristökuorman. Panelissa tuli esiin tavoitetilan esimerkkinä takki, joka olisi aina samannäköinen, toimiva ja kestävä. Oli vaatteen ostanut vuonna 1983 tai 2000-luvulla, ostovuotta ei voisi päätellä. Kiehtova ajatus.

Toisaalta en kyllä kehota tuijottamaan pelkkään hintaankaan. Tuskin nuo DMF:ää sisältävätkään farkut erityisen halpoja ovat olleet, tietääkö joku? Eri firmojen tuotteita, kuten kenkiä, vaatteita ja laukkuja, kun tehdään samoissa tehtaissa. Erot syntyvät siinä vaiheessa, kun lätkäistään eri brändin merkki kylkeen, mikä ratkaiseen hintalapussa olevan summan. Brandi saattaa kertoa laadusta, mutta kalliilla voidaan myydä myös halpatuontitavaraa. Kuluttajana olen ollut jonkin sortin kapinallinen jo nuoresta lähtien. Muistan lukioaikana ratkoneeni farkuista systemaattisesti irti sekä vyötärönauhan nahkaiset lätkät että pienet saumaan ommellut tunnukset. Kyytiä saivat tuolloin niin Mic Macin kuin Beaversin lätkät. Farkkuvalinnan ratkaisi istuvuus. Merkki ei ollut vaatteessa olennainen asia - eikä ole vieläkään.

Jos jotakuta kiinnostaa tekstiilien aiheuttamat ympäristövaikutukset, kannattaa silmäistä tämä Finatexin laatima yhteenveto "Tekstiilit ja ympäristö".

Lue myös:

• Selkäsyyhyn jälkikutinat
• Kinkkinen kenkäjuttu
• Rapex - ihmisen turvaksi

• Tekstiilien kemikaalit, Yhteishyvä 22.1.2009
• Tekstiilit ja ympäristö, Finatex, 1998

Lumottuja puita

Ekoa, puuta ja hiilijalanjälkiä

Poikkesin perjantaina Habitaressa kurkkaamassa ekologiset tuolit sekä kuuntelemassa pätkän päivän EcoDesign-seminaarista. Tuoleissa oli sekä villejä ideoita, kuten PUF-FUPin puuvillanaruun pujotetut korkkipallot. Korkkipallokasassa voisi olla mukava mietiskellä pallomerifiiliksissä. Osassa tuoleja on käytetty kierrätettyjä materiaaleja, kuten makeisteollisuuden viallinen tai vanhenunut karkkipaperi (SNOWJOB), toppatakki (RE-JACKET) tai muovista punottu korituoli (ZULU-MAMA). Puun ylivoimaa on silti vaikea ylittää. Puisia tuoleja oli näyttelyssä selvästi eniten. STOOL-tuolissa, vai pitäisikö sanoa pienessä jakkarassa, on käytty materiaalina selluloosan valmistuksessa syntyvä sivutuote. Helsingin Sanomat esitteli perjantain 11.9.2009 numerossa näyttävästi ekotuoleja ihmetellen, miksi näyttelyssä mukana olleille tuotteille ei ole laskettu hiilijalanjälkeä. Kritiikki meni pieleen, sillä STOOL-tuolille on laskettu suuntaa antava hiilijalanjälki. Kollegani teki laskelmat ja yhteenveto on esillä jakkaran vieressä.

Ekologinen kuluttaminen

Väliotsikko on tietoisesti ristiriitainen. Voiko kuluttaminen olla koskaan ekologista? Paneelikeskustelelussa pohdittiin, miten vastuu muutoksesta ekologisempaan suuntaan jakautuu kuluttajan, kaupan ja suunnittelijan välillä. Paneelin pyrki etsimään ratkaisuja toimia oikein ja lopuksi panelistit saivat esittää asioita, joihin kuluttajien kannattaa kiinnittää huomiota valintoja tehdessään. Koska oltiin Habitaressa, ohjeet koskevat huonekaluja sekä muuta kodin sisustusta, mutta ohjeet lienevät pätevät muuallakin. Panelisteilla oli kolme ohjetta kuluttajalle:

• osta kotimaista
• osta laadukasta, joka kestää
• osta vain sellaista, johon ihastut ja rakastut - sellaista josta todella pidät

Asiantuntijapanelisteilla oli näin yksinkertaiset ohjeet. Asioista ei pidä tehdä vaikeampia kuin ne ovat. Suunnittelijoiden pitää puolestaan huolehtia, että tuotteen vaikutukset ympäristöön ovat mahdollisimman pienet. Vastuuttomuudesta oli esimerkkinä muodissa olevat halvat mammuttisohvat, joiden käyttöikä voi olla hyvinkin lyhyt. Paljon raaka-aineita, paljon jätettä.
Ostan huonekaluja harvoin. Viimeisin hankinta oli kotimainen, laadukas ja sellainen josta todella pidin - huokaisin helpotuksesta.

Paneelissa keskustelivat yksikönpäällikkö Henrik Österlund (Motiva), EcoDesign-näyttelyn kuraattori, professori Yrjö Kukkapuro, sisustusarkkitehti Samuli Naamanka (Reseptori Oy), Taina Snellman (Tikau) ja Pauliina Valpas, N2 Laundry.


Lumotut halot

Kotimatkan tein Kampin kautta. Narinkkatorilla oli meneillään Hallinkaisten performanssi Luonnonperintösäätiön ja ikimetsien hyväksi. Paikalla oli myös Pentti Linkola, josta tuli mieleen kouluajat ja Valkeakosken lukiossa pidetty luontopäivä. Linkolaa pyydettiin puhumaan koululle, mutta hän kieltäytyi perustellen, että hänen ajatuksensa ovat liian radikaaleja koululaisille esitettäviksi.
En tiennyt Narinkkatorin performanssista etukäteen, mutta löysin Facebookista tapahtuman kuvauksen:

Hakkuutyömaa
Perjantaina 11. 9. 2009 hilaamme hikisen savotan ohikulkijan silmän alle Hkin keskustan Narinkkatorille. Soitamme kirveitä ja sahoja noin kello 15.00 lähtien, aina siihen asti, kunnes tehtävämme on täysi, suoritettu, kaput, finiitto, Loppuslut. Joku toiveikas puhui kello kahdeksasta ja toivomme toki, että hän tarkoitti saman illan klo kahdeksaa, eikä vaikkapa seuraavan aamun kello kahdeksaa.
Jalona tavoitteenamme on säästää joku onnekas metsäalue säälimättömän monitoimikoneen hyökkäykseltä. Leimaajan lavealta kädeltä. Eli; Ohikulkijoilla on mahdollisuus, polttomerkitsemäämme koivuhalkoa vastaan, omantuntonsa mukaan, antaa lahjoitus Luonnonperintösäätiölle, joka ostaa lahjoitustuotolla metsää rauhoitettavaksi valitsemastaan kohteesta. Savottaamme osallistuu myös Taiteilija Ilkka Juhani Takalo- Eskola. Tarjoamme paikallaolioille urkumusiikkia.

Hakkutyömaalla kommandopipoiset hemmot sahasivat ja pilkkoivat halkoja. Mustat pipot oli tosin koristeltu kukilla ja muilla iloisilla asioilla. Pilkotut puut saivat polttoleiman muuttuen lumotuksi. Ostin yhden. Lumous on keittiössämme.

Lue myös:

• Tarvitsenko tätä todella?
• Liika on liikaa
• Turhuuksien tavarataivas - Osa 1

• Huonekalujen laatu- ja ympäristökriteerit, Suomen ympäristökeskus, 8.6.2009

Sata kehua

KEHU 46. Kehut niille, jotka jaksavat taistella möhkälesohvien jyräystä vastaan.

Banaanikärpäsansa

Pyöriikö keittiössäsi banaanikärpäsiä? Meillä pyörii, mutta ei kauaa, sillä satuin näkemään kaverini Facebook-sivulla oheisen vinkin. Kuvassa oleva ystäväni (huomatkaa kärpäslasit) kertoo:

"Olen imponeerattu uusimmasta tietooni tulleesta keittiövinkistä: banaanikärpäsansan saa rakennettua juomalasista, balsamiviinietikasta, tiskiaineesta ja paperinpalasta. Etikka ja pesuaine lasiin, paperista pienireikäinen truutta lasin päälle ja pyydys on valmis. Elikot menevät paperitötterön pohjassa olevasta reiästä sangen viskoosiksi muuttuvaan seokseen ja sinne jäävät! Pari päivää eikä kärpäsistä tietoakaan..."

Tätähän täytyi kokeilla ihan heti. Viritin ansan tiskipöydälle. Ohjeista poiketen en käyttänyt balsamiviinietikkaa vaan omenaviinietikkaa. Töräytys tiskipulveria päälle, hölskytys ja paperitruutta lasin päälle. Ilmeisesti seoksesta lähtee vastustamattoman ihana tuoksu. Joskaan kovin suuria kulinaristeja banaanikärpäset eivät tunnu olevan, sillä omenaviinietikkakin tuntuu toimivan. Lasissa kellui aamulla kahdeksan ruumista.

Ystäväni ohjeen mukaan tiskiaineen tulee olla konetiskiainetta, mutta taidan tehdä testin, toimiiko ansa myös käsitiskiaineella. Perustuuko ansan tappoteho konetiskiaineen emäksisyyteen vai kenties siihen, että kärpästen siivet kastuvat tahmassa? Siinä mielessä voisi toimia vaikka tuoremehu. Täytyy varmaan testata sekin.

Kärpäsentappoon tuli sen verran kommentteja, että tein niistä yhteenvedon.

Banaanikärpäsansaan tarvitaan:

• Juomalasi tai lasipurkki (läpinäkyvä, niin voi laskea raadot)
• Kansi: ei välttämätön, voi käyttää esimerkiksi paperista truuttaa tai kantta, jossa reikä.
• Nitistysliemeen jotain makeaa, yksi tai useampi näistä: balsamiviinietikka, omenaviinietikka, mikä tahansa etikka,siirappia, sokeria, mehua, hedelmänpala, punaviiniä, konjakkia (banaanikärpäset ovat näköjään persojaalkoholijuomille...)
• sekä käsi- tai konetiskiainetta
• Nitistysliemi sekoitetaan juomalasiin, joka sijoitetaan banaanikärpästen majapaikoille. Ansa on viritetty... 

Flybusters

Kemiallisten konstien lisäksi voi banaanikärpäskansaa harventaa julmalla, mutta tehokkaalla tavalla - imuroimalla. Työhön soveltuu mikä tahansa pölynimuri, mutta suulake kannattaa ottaa pois. Ja jotta homma sujuu mukavasti, niin taustalle voi laittaa soimaan aiheeseen sopivan kappaleen Ghostbusters.

Muita konsteja on hedelmien peseminen. Banaanikärpästen munia on kiinni hedelmissä ja pesulla niistä saa suuren osan pois. Pidä hedelmät peitettyinä. Huolehdi bioroskiksesta ja kartonkikeräykseen menevistä maito-, mehu ja jugurttitölkeistä. Kärpäset kun piipahtavat niissäkin munimassa.

• Banaanikärpäset taas kiusana keittiössä, HS, 12.9.2009
• Näin pääset eroon keittiössä pörräävistä kärpäsistä, Iltasanomat, 21.9.2011

Lue myös

• Kesä ja kärpäset
• Rikkaruohoveto
• Torjuntavoitto murkkuinvaasiosta?
• Lumottuja puita
  

Sata kehua
Kehu 45. Parhaat keksinnöt ovat yksinkertaisia. Kehut sille, joka on tämän truuttaohjeen keksinyt alun perin.

Kärpäskuva: Zimpenfish, Flickr, Creative Commons lisenssi

Et ehkä sittenkään tiennyt kaikkea

Kirjoitan aiheesta, josta kaikki tietävät kaiken - tai ainakin luulevat tietävänsä. Jos eivät tiedä, niin vähintäänkin haluavat sulkea korvansa tai silmänsä, aihehan on loppuun kaluttu. Viis siitä että kyseessä on aineyhdistelmä, joka tappaa vuosittain tuhansia suomalaisia. Tiedättekö muuten ketään joka olisi menettänyt henkensä esimerkiksi ruoan E-koodin takia? Tai edes sairastunut vakavasti? Jokin aika sitten kuoli nainen myrkylliseen ruokaan - valkoiseen kärpässieneen - luonnonaineeseen.

Tämä postaus käsittelee kasvia, jota ihminen on oppinut käyttämään nautintoaineena. Koska omat tietoni aiheesta ovat puutteelliset, lainasin kirjastosta kolme aiheeseen liittyvää kirjaa. Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Hannu Vierola on koonnut tupakasta tiukat tietopaketit sekä naisille että miehille erikseen. Joskaan asioita ei voida täysin luokitella mies-nais-asioiksi. Miehen impontessi tai naisen lapsettomuus kun ovat kumpaakin koskettava asia. Tupakka vaikuttaa terveydentilassa lähes kaikkeen, mutta ohitetaan tällä kertaa keuhkosyövät ja -ahtaumataudit, aivohalvaukset ja muut möröt, jotka kenties ensimmäisinä tulevat mieleen. Poimin kirjasta muutamia yksityiskohtia. Ovatko nämä seuraavat asiat ennestään tuttuja - entä tietävätkö lapsesi?

Pysy nuorena - elä kauemmin, Tyttöjen ja naisten tupakkatietokirja

"Tupakointi vanhentaa tehokkaasti: 20 savuketta päivässä tekee ihmisestä 10 vuotta ikätoveriaan vanhemman ja ryppyisemmän. Kun nainen (tai mies) on tupakoinut vähintään 10 vuotta, se näkyy kasvoissa."

"Tupakointi pahentaa kuukautiskipuja, koska nikotiini supistaa kohdun verisuonia. Yli 10 savuketta päivässä polttavilla on kaksi kertaa useammin kivuliaat kuukautiset. Tupakoinnin lopettaminen vähentää kuukautiskipuja. "

Lapsettomuuden riski kasvaa 35 %, jos nainen tupakoi.

Äidin raskaudenaikainen tupakointi, lapsen pieni syntymäpaino ja lapsen altistuminen kodin tupakansavulle ovat tärkeimmät kätkytkuoleman riskitekijät.

Raskauden aikainen tupakointi kaksinkertaistaa lapsen riskin saada astma tai allerginen nuha, ja myös atooppisen ihottuman vaara kasvaa.

Tupakansavusta emättimeen päätyvä bentsopyreeni vähentää tulehduksilta suojaavien maitohappobakteerien eli laktobasillien määrää, ja tupakoivilla on herkemmin pahanhajuista bakteeripitoista valkovuotoa ja emätintulehduksia.

Tupakansavun raskasmetalli kadmium kertyy munasarjoihin, ja siksi tupakoivilla naisilla munarakkulat hiipuvat aikaisemmin ja munasolun irtoaminen (ovulaatio) vaikeutuu. Myös menopaussi (kuukautisten päättyminen) tapahtuu 2-4 vuotta normaalia aiemmin."

Virtsankarkailu pahenee usein vaihdevuosi-iässä estrogeenihormonin puutteen takia. Tupakointi lisää virtsankarkailun vaaraa.

Siinäpä sitä naisen elämää tupakan kera - lopputuloksena kivuliaat kuukautiset, ennenaikaisesti rypistynyt naama ja aiemmin iskevä mummotauti ja Tenat - vapaaehtoisesti toki.


Tupakka - Miehen tietokirja

Englantilaisessa tutkimuksessa tupakoinnin havaittiin aiheuttavan nelinkertaisen ennenaikaisen hiusten harmaantumisen riskin ja hiustenlähtö (kaljuuntuminen) oli tupakoivilla kaksi kertaa yleisempää.

Tupakointi lisää miehen luunmurtumariskin keskimäärin 2,5- kertaiseksi.
Tupakointi vähentää luun tiheuttä.

Influenssarokotteen teho on tupakoivilla heikompi.

Yhden savukkeen tupakoiminen heikentää sormien verenkiertoa 42 %. Tämä kannattaa muistaa kaikissa lajeissa, joissa hyvä tuntuma kilpailuvälineeseen on tarpeen (ammunta, golf jne.)

Jo kahden savukkaan perättäinen tupakoiminen heikentää merkitsevästi erektiota. Tupakoivilla miehillä erektiohäiriöitä ilmenee kaksi kertaa useammin kuin tupakoimattomilla. Enemmistö impotenssiklinikoiden asiakkaista on tupakoivia ja ylipainoisia miehiä. Nuorillakin miehillä runsas tupakointi esimerkiksi ravintolaillan aikana voi heikentää erektiota.

Enemmistö potenssiongelmaisista nuorista miehistä tupakoi säännöllisesti.

Tupakansavu on lisääntymismyrkky nin miehelle kuin naisellekin. Tupakointi heikentää miehen siittiöiden laatua, määrää ja liikkuvuutta. Tupakansavun kemikaalit viakuttavat miehen hormoneihin ja toksisia aineita (lyijy, kadmium) kertyy siemenplasmaan spermantuotannossa.

Vierolan kirjat luettuani, tuumin aina kaupan edessä tupakalla olevan nuorison nähdessäni, että pojat ovat siinä hommaamassa impontenssia ja tytöt ennenaikaisia vaihdevuosia. Pitäsi varmaan sanoa asia ääneen.

Kirjan sisällöt ovat laajoja ja informatiivisia, joskin jossain määrin raskasta luettavaa. Vierola kertoo asioista tarkasti ja tutkimuksiin viitaten. Kirjat sopivat hyvin esimerkiksi niille, jotka kaipaavat motivaatiota tupakoinnin lopettamiseen. Kummastakin tietopaketista löytyy asiaa yli kolmensadan sivun verran.

Lue myös:

• Klubiaskin kansi ja onnelliset päivät
• Lääkäreiden suosikkitupakka
• Ihana Salem-maailma

Jim ja Michael

Michael Jackson on haudattu. Jacksonin kuolinsyyksi varmistui anestesialääkkeen yliannostus. Lisäksi hänen tiedetään käyttäneen melkoista lääkecocktailia. Tapauksesta tuli mieleen Jim Morrison, joka löydettiin hengettömänä kylpyammeestaan 38 vuotta sitten. Siinä missä Jacksonin ruumis tutkittiin tarkaan, Morrisonille ei edes tehty ruumiinavausta. Morrison kuoli joko alkoholin aiheuttamaan sydänkohtaukseen tai heroiiniin. Kumpikin tähti oli hyvin lahjakas, kumpikin kuoli epämääräisissä olosuhteissa kemiallisiin aineisiin.

Tässä yhteydessä täytyy muistella yli viidentoista vuoden takaista Pariisin matkaa. Päätimme poikaystäväni, tulevan mieheni, kanssa käydä katsomassa Morrisonin hautaa Père-Lachaisen hautausmaalla. Emme ostaneet hautausmaan karttaa, vaikka sellaisen ohjeen saimme. Hautausmaan porttien sisäpuolella totesimme päätöksen typeräksi, sillä hautausmaa jatkui lähes silmänkantamattomiin, eikä meillä ollut mitään käsitystä haudan sijainnista. Ohitsemme marssi määrätietoisin askelin pitkätukkainen nuorukainen ja tajusimme välittömästi, minne hän on menossa. Seurasimme kaveria ja haudalta kuuluva musiikki varmisti suunnan. Hauta näyttää tältä, (rullatkaa alaspäin) - paitsi että kuvasta puuttuu haudalla notkuva väki. Nauttikaa myös pätkä Morrisonia ja Doorsia.

Huipulla on rankkaa, mutta niin on muuallakin. Noin kuukausi sitten uutisoitiin 400 000 suomalaisen syövän masennuslääkkeitä, monet vanhukset ovat ylilääkittyjä ja ihmiset eivät tiedä tavallisten kipulääkkeiden liikakäytön haittoja. Tietoisia riskejä otetaan esimerkiksi dopingaineiden kanssa. Kemikaalikimarassa ei rajata aiheita. Käsittelyyn joutuvat yhtä lailla niin anaboliset steroidit, särkylääkkeet, impattavat aineet kuin täisampoot, ravintolisät tai rakennekynnet. You name it!

Lue myös:

• Mikko Ylikangas: "Unileipää, kuolonvettä ja spiidiä"
• Kännioksennus vai alkoholimyrkytys?
• Sydämenpysäyttävä potenssi

Sata kehua

KEHU 44. Uskokaa tai älkää, olen liian nuori ollakseni Morrison fani, mutta pakkohan tuota "Touch me":tä on kehua. Vai olisiko "Light me fire" sittenkin parempi?

Antiperspiranttien alumiinianomalia

Antiperspiranttien alumiinia käsittelevä kirjoitus on muhinut blogin keskeneräisissä kuukausitolkulla kiteyttämistä odottaen. Asia sisältää niin paljon ristiriitaisuuksia, mielipiteitä ja eri tahojen intressejä. Ihan alkuun selvennykseksi, että en arvioi lääketieteellisten tutkimusten oikeellisuutta tai sitä, pystyykö alumiini kulkeutumaan elimistössä. En käytä minkäänlaisia antiperspirantteja tai deodorantteja, joten omakohtaisia kokemuksia minulla ei ole.

Antiperspiranttimainos vuodelta 1955

Antiperspirantit ja deodorantit

Antiperspirantti vähentää hikoilua (anti- = vasta-, perspiration = hikoilu). Antiperspiranteissa käytetään tehoaineina alumiiniyhdisteitä, kuten alumiinkloridia, alumiinikloorihydraattia tai muita vastaavia yhdisteitä (ALUMINIUM CHLORIDE, ALUMINIUM CHLOROHYDRATE, ALUMINUM ZIRCONIUM TRICHLOROHYDREX GLY). Yhdisteiden teho perustuu siihen, että ne tukkivat hikitiehyitä.

Deodorantti vähentää hajua, mutta ei hikoilua (de- = vasta-, esto- , odor = haju). Vaikuttavina aineina käytetään hajustetta että alkoholia (etanolia), joka tuhoaa pahaa hajua synnyttäviä bakteereita.

Monissa tuotteissa on sekä hienmuodostusta että hajua vähentäviä aineita.

Antiperspirantit ja rintasyöpä

Antiperspiranttien alumiinin ja rintasyövän yhteys on esillä vähän väliä. Pengoin netin kätköjä ja löysin oheiset suomalaiset asiaa käsittelevät jutut. Kuningaskuluttaja haastatteli vuonna 2006 Helsingin Allergia ja Astmayhdistyksen kosmetiikka-asiantuntija Päivi Kousaa, joka totesi

- On paljonkin tutkimuksia alumiinista, ja niiden tulokset ovat olleet aika ristiriitaisia, mutta tällä hetkellä ei ole yhdessäkään tutkimuksessa pystytty tieteellisesti todistamaan, että alumiini olisi haitallinen, toteaa Kousa.

Pari vuotta myöhemmin 2008, MTV3 haastatteli Syöpäjärjestöjen sihteeriä, lääketieteen ja kirurgian tohtori Harri Vertiota, joka lyttäsi koko jutun liikkuvaksi legendaksi.

"- Tavallisin myytti lienee se, että deodorantit aiheuttavat rintasyöpää, koska ne tukkivat kainalon huokosia. Tällä ei ole mitään todellisuuspohjaa."

Samana vuonna MTV3 teki toisenkin jutun nostaen kestoaiheen jälleen esille otsikolla: "Aiheuttaako alumiini syöpää?". Mitään uutta jutusta ei käynyt ilmi. Tutkimukset olivat edelleenkin ristiriitaisia. Asiaa väännetään ja käännetään myös lehtiartikkeleissa, sen sadalla keskustelupalstalla sekä blogeissa.

Tutkimuksia, selvityksiä, kritiikkiä

Vilkas keskustelu juontaa tutkimuksista, joissa Darbre löysi rintasyöpäkudoksesta alumiinia. Darbre päätteli, että alumiini on mahdollinen kasvaimen aiheuttaja. Tutkimusryhmältä on aiheen tiimoilta useita artikkeleita. Vastaavanlainen havainto tehtiin parabeeneilla. Tutkimuksia kritisoitiin, varsinkin parabeeneja koskien löydettiin suuria puutteita. Vuonna 2008 arvioitiin kaikkiaan 59 tutkimusta ja päädyttiin lopputulokseen, että antiperspiranttien käyttö ei ole rintasyövän riskitekijä. Amerikkalainen "National Cancer Institute" kiteyttää asian kahteen avainasiaan:

1. Ei ole olemassa tutkimusta, jossa voitaisiin linkittää deodoranttien ja antiperspiranttien käyttö rintasyöpään.
2. Deodorantteja ja antiperspirantteja koskevissa tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia.

Tein pubmed-tietokannassa haun sanoilla "antiperspirant, breast, aluminium". Tuorein asiaan liittyvä artikkeli on kesäkuussa 2009 ilmestynyt McGrath'in kirjoittama katsaus, jossa hän on verrannut antiperpiranttien myyntilukuja sekä rinta- ja eturauhassyöpätilastoja keskenään. Kyseiset tilastot korreloivat keskenään. McGrath esittää myös hypoteesin korrelaation syistä, jota en voi referoida, sillä artikkelista näkee vain tiivistelmän.

Korrelaatio voi osoittaa jotain - tai sitten ei. Yksinään se ei kuitenkaan riitä todisteeksi. Asiat voivat korreloida keskenään, mutta niillä ei välttämättä ole syy-yhteyttä. Klassinen esimerkki on jäätelönsyönti ja hukkumiskuolemat, joiden kummankin määrä kasvaa kesäisin. Rintasyövän riskitekijöitä on paljon, kuten perintötekijät, ravinto, tupakointi ja synnytysten vähyys. Mielenkiintoista nähdä, millaisia kommentteja ja kirjoituksia McGrath'in hypoteesi kirvoittaa. Veikkaan vilkasta keskustelua. Seuraan tilannetta ja pidän teidät ajan tasalla.

Antipersipirantteja 1960-luvulta

Synteettiset alumiiniyhdisteet ja aluna

Antiperspiranttien vaihtoehtona ovat deodorantit sekä luonnonmineraaleista valmistetut kivideodorantit. Yleinen virheellinen käsitys on, että erilaiset kivideodorantit ovat alumiinittomia. Myyjät eivät kovin hanakasti väärinkäsitystä halua oikoa. Synteettisiä yhdisteitä morkataan alumiinin takia, mutta vaihtoehtona tarjotaan kuitenkin alumiiniyhdisteitä. Asiaa kierretään ja kaarretaan esimerkiksi sanomalla vaikuttavaksi aineeksi ammonium-alum, vaikka oikea nimitys on alumiiniammoniumsulfaatti. Alum ei edes ole suomea.

Toimittaja Rita Stiens kirjoittaa kirjassaan "Totuus kosmetiikasta" synteettisten alumiiniyhdisteiden olevan vaarallisia ja voivan aiheuttaa ihottumaa ja tulehduksia. Rintasyöpää hän ei mainitse. Stiens kirjoittaa alunan olevan inerttiä alumiinioksidia ja alumiinihydroksidia ja että niistä ei vapaudu alumiinia, toisin kuin esimerkiksi mahdollisesti alumiinikloorihydraatista voi vapautua. Kivideodoranteissa käytettävä aine on kuitenkin tavallisesti alumiinikaliumsulfaattia tai alumiiniammoniumsulfaattia eli eri ainetta kuin Stiens kertoo.

Alunan ei sanota tukkivan ihohuokosia, kuten synteettisten alumiiniyhdisteiden. Mitä tulisi sitten ajatella tästä luonnonkivideodoranttimainoksesta, jossa tuotteen sisältämän kristallialuunan sanotaan "tiukentavan huokosia?" Onko mainoksessa virhe vai onko se kenties ainoa rehellinen luonnonkivideodoranttimainos?

Loogisesti ajatellen, jos alumiini ei ole haitallista, niin eikö silloin synteettiset alumiiniyhdisteetkin ole turvallisia? Jos alumiini on haitallista, eikö tällöin myös alunadeodoranttien turvallisuus ole kyseenalaista? Kulkeutuuko toisen vesiliukoisen aineen alumiini eri tavalla kuin toisen? Kivideodoranttien valmistajien mukaan alunan molekyylipaino on niin suuri, että ainetta ei pääse elimistöön. Mikä on se molelyylipaino, jossa yhdisteitä pääsee? Jos asiantuntijat eivät ole yksimielisiä siitä, voiko alumiini ylipäänsä kulkeutua kainalokuopasta rintaan, miten ihmeessä voidaan luokitella eri yhdisteiden erot? Mitä pitää ajatella tieteelliseltä vaikuttavasta tekstistä, jonka seassa on alumiinittomien deodoranttien mainoksia?

Ylipäänsä koko alumiinikeskustelu herättää hämmennystä, sillä antiperspiranttien lisäksi alumiinin lähteitä on paljon muitakin, kuten juomavesi, ruoka tai tietyt närästyslääkkeet.

Vääntö jatkuu

Kosmetiikkabisneksessä liikkuvat suuret rahat. Alalla toimijoilla on intressit osoittaa omat tuotteensa haitattomiksi - sama pätee niin tavalliseen kuin luonnonkosmetiikkaan. Tutkijat haluavat tiedeyhteisön huipulle mullistavilla havainnoilla. Tiedeyhteisö puolestaan ei julista aineita haitallisiksi ilman pätevää näyttöä. Toimittajat haluavat raflaavia otsikoita. Soisin, että asia selvitettäisiin siten, että jossittelu loppuisi. Lopetataan joko antiperspiranttien käyttö tai aiheeton spekulointi.

Lue myös:

• Ruskeveriköksi kuivin kainaloin
• Purnukka-arsenaalin tarpeellisuus
• Turbofuusioenergistä parranajoa ja maskuliinista ihonhoitoa

Sata kehua

KEHU 43. Tämän postauksen kirjoittaminen oli niin työlästä, että tekisi mieli kehua itseäni, kun vihdoin sain tämän valmiiksi. Kehun kuitenkin Kävelyllä-blogin pitäjää, jolla on blogissaan hurmaava kokoelma vanhoja mainoksia.

Kuvat http://www.flickr.com/photos/roadsidepictures/ / CC BY-NC-ND 2.0