Kemikaalikimara: Salmenkaita, Tavi: Laihdu ilman nälkää

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Salmenkaita, Tavi: Laihdu ilman nälkää

Laihdu ilman nälkää Bookyssä.

Kemikaalikimara-blogissa käsitellään ruokaa, kuten lisäaineita, pakkauksista irtoavia aineita tai ruokakulttuuria yleisellä tasolla. Pohdinnan ravitsemuksesta olen kuitenkin jättänyt tämän blogin ulkopuolelle. Ajattelin silti vinkata teitä  kirjasta, joka aikanaan teki minuun vaikutuksen kiihkottomuudellaan ja monipuolisuudellaan. Laihdu ilman nälkää hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla kirjoitettiin vuonna 2004 ja ensimmäinen painos ilmestyi tammikuussa 2005. Nyt on julkaistu kolmas täysin uudistettu painos. Ilkka Salmenkaita ja Varpu Tavi ovat käyneet tekstin läpi kokonaisuudessaan: tarkistaneet, täydentäneet ja myös karsineet. Harmikseni tekstistä  on raksittu pois keventäviä ja  hauskoja juttuja, mutta pokkariversioon ne eivät yksinkertaisesti olisi mahtuneet. Asiasisältö on kuitenkin yhtä timmi kuin ennenkin, mutta ajanmukaistettuna. Laitan tänne lähiaikoina kyselyn arvontoineen. Ette ikinä arvaa, mikä opus on arvonnan palkintona... sekä pari muutakin kirjaa. Seuratkaa blogia.

Varsinaisen arvostelun kirjasta on kirjoittanut lääketieteen tohtori Timo Kuusela.
Laihdu ilman nälkää

Vuonna 2004 tekijät (I.S.,lääkäri, V.T., tietokirjailija) julkaisivat saman nimisen kirjan. Olisiko siis aihetta kiinnostua uutuudesta (3. kokonaan uudistettu painos)?
Ainakin siksi, että vanhaa kirjaa ei enää saa kirjakaupoista. Myös siksi, että jo alunperin erittäin ennakkoluuloton kirja on saanut runsaasti uutta lihaa luiden ympärille tutkimustiedontiedon lisääntyessä.
Vielä vuonna 2004 vallitsevat ravitsemusopit olivat ylivoimaisessa asemassa sen ajan Suomessa. Siinä tilanteessa ajatuksiltaan poikkeavan kirjan julkaisemisen oli osoitus huomattavasta kansalaisrohkeudesta siitäkin huolimatta, että kirjoittajilla oli huonoja terveyskokemuksia virallisia oppeja noudattettuaan.
Aineenvaihduntaan liittyvän tautisuuden odottamattoman voimakas lisääntyminen (2-diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, ylipaino, alkoholista riippumaton rasvamaksa jne) onkin synnyttänyt kysymyksiä, miksi näin on tapahtunut. Ongelman piti olla ratkaistu kaavalla: 50-60% ravinnon energiasta hiilihydraateista, 30% rasvasta ja tästäkin vain 10% tyydyttyneistä eläinrasvoista (kovaa rasvaa!) ja loppuprosentit valkuaisaineista.
Taas kerran osoittautui siunaukselliseksi se ajatus, että ”totuus” on syytä ajoittain kyseenalaistaa.
Kirjan nimi LAIHDU ILMAN NÄLKÄÄ kertoo tärkeän viisauden riippumatta laihdutuksen aiheesta; kauneusihanne tai terveyden tavoittelu. Laihdutettaessa nimittäin nälän hallitseminen on tärkeä ja omasta mielestäni tärkein ongelma. Nälän tunteen voittaminen vaatii ponnistelua ja kolmannes ihmisistä kokonaan epäonnistuu. Onnistujillakin saavutus näyttää olevan useimmiten väliaikainen.
Nykyihminen ei ole taipuvainen näkemään vaivaa laihtuakseen. Kaikki keinot on käytössä. Lääkkeeliselläkin laihdutuksella on vakavia varjopuolia. Nälättömyyden merkitys laihduttajalle on hyvin tärkeä.
Miten kirjan ohjeilla onnistutaan hallitsemaan painoa ja parantamaan terveyttä – ilman nälkää?
Tulokseen pääsemiseksi on kehitetty käsite ”HIILIHYDRAATTITIETOINEN” (HHT).
Kirjassa on laaja esitys tällaisista diettimuodoista (mieluummin elämäntavoista), joita aikojen kuluessa on kehitelty . Menetelmien ydinkohdat on selvitetty riittävästi. Hiilihydraattitietoinen merkitsee jokseenkin samaa kuin ”karppaus”, ”vähähiilihydraattinen” (VHH ) jne. Sanaan sisältyvä viisaus on ”tietoisuus”. Mikä jollekin on liikaa, sopii toiselle erinomaisesti.
Vuona 2009 alkaa olla yleisesti tiedossa, että ”sokeritautia hoidetaan sokerilla” tai ” sika lihotetaan viljalla” eli jotakin on ehkä sittenkin tehty väärin. Meille, jotka hoidamme tautejamme ”tietoisesti” tässä ei enää ole uutta.
Hiilihydraattitietoisuuteen johdattelu sujuu niin asian kuin kielenkin osalta sujuvasti. Asioiden tajuaminen ei vaadi syvällisiä opintoja. Tässä mielessä kirjaa voi suositella tavalliselle kansalaiselle, jolla yhä useammin on ylipainoa ja aineenvaihduntaan liittyvää sairautta.
Vuosikymmenien opetus, suorastaan aivopesu, terveellisestä syömisestä on kivettynyt kaavamaiseksi, ja voi sitä, joka ei liiku. Siksi varmasti aluksi moni kohottelee kulmiaan, kun kirjassa suositetaan syömään vähemmän tai ”tietoisesti” jokapäiväistä leipäämme, puuroamme, pastaamme ja pottujammekin.
Poikkeavat näkemykset on perusteltu asiallisesti ja kirjan lopussa on riittävä julkaisuluettelo lisätietoa kaipaaville.
Asiaan perehtymätön lukija saa myös riittävän tiedon pääasiallisista ravintoaineistamme (makroravinteet) ja niistäkin joita myös tarvitsemme: vitamiinit, kivennäiset, hivenaineet (mikroravinteet).
Kirjan lopussa on kaksi ravintopyramidia. Ne poikkeavat suuresti Suomessa yleensä esitetyistä ravintopyramideista. Hupaisinta on se, että niinkin myöhään kuin vuoden viimeisinä päivinä 2008 Amerikan Diabetesliitto (ADA) julkaisi uusimman versionsa, jossa on paljon yhtäläisyyttä jo 2006 julkaistun kirjoittajien pyramidin kanssa. ADA:n näkemystä pidetään vallankumouksellisena.

Yhtä jäin kaipaamaan.
Vuosikymmeniä on opetettu vieroksumaan rasvoja. Näin siitäkin huolimatta, että rasvat ovat terveyden ja hyvinvoinnin kannalta hyvin tärkeitä, jopa tärkeämpiä kuin hiilihydraatit (tärkkelys, sokeri, hedelmäsokeri jne).
Rasvoja tarvitaan jatkuvana virtana, ei pelkästään energian tuottamiseen, vaan elimistön rakenteisiin, elimistön toimintaa säätelevien hormonien ja entsyymien tuotantoon jne.
Soluja peittävässä kalvossa on kaksi kerrosta. Solukalvon rakenne on erittäin tarkoin säädelty ja rasvahapot (oikeat) ovat elintärkeitä.

Jätänkin valistuneen lukijan arvioitavaksi/laskettavaksi sen valtavan solukalvojen aineenvaihduntapinta-alan, jonka muodostamisessa alati vaihtuvat rasvahapot ovat keskeisessä asemassa; onko pinta-ala jalkapallokentän, Suomen, Euroopan tai peräti minkä hyvänsä mantereen kokoinen. Tätä ei kirjassa kerrottu.

Lukijan kannattaa tosiaan miettiä rasvojen merkitys uudellen.

Timo Kuusela
Kysymyksiä ja kommentteja niin Varpu Taville kuin Timo Kuuselalle voi esittää hiilaritietoiset.net keskustelupalstalla. Jos vaikka probleemi rasvahapoista ja pinta-aloista jäi vaivamaan.

Lue myös:

3 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisesta kirjavinkistä!

Omakohtaisen kokemuksen perusteella voin sanoa, että hiilihydraattitietoinen dieetti tosiaan toimii. Raskausaikana jouduin (sain?) noudattaa raskausdiabetes-ruokavaliota: max 200 g hiilihydraattia päivässä. Ja nekin mielellään runsaskuituisia.

Kieltämättä jäi selkärankaan aika hyvin, että perunan syömisessä ei ole kauheasti järkeä... Toisaalta salaattiin laitan mieluummin kunnon oliiviöljyä kuin jotakin ylikaupallista lisäainekasaa jota kutsutaan nimellä 'salaatinkastike'.

Anonyymi kirjoitti...

Ihan pikkuinen korjaus Anjan mieltä ilahduttavaan postaukseen:

Laihdu ilman nälkää kirjoitettiin kesän ja syksyn 2004 aikana, ja se ilmestyi tammikuussa 2005.

Kemikaalikimara kirjoitti...

No hops, korjaan virheen. Jos minulla on julkaisuvuosi 2006 ja Timolla 2004, niin keskiarvo sentään on oikein. :)

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails