Kemikaalikimara: Kuluttajakapina!

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Kuluttajakapina!

Alkoi sen verran suivaannuttaa viimeaikaiset lehtikirjoitusten aiheet, että päätin aloittaa kuluttajakapinan.


Tuoretiskeillä vanhentunutta

Lebeau

 
Tämän viikon kohuaihe on Helsingin Sanomissa 21.8.2009 julkaistu anonyymi mielipidekirjoitus tuoretiskien tarjonnasta. Kaupan alalla työskentelevä kertoi miten vanhentuneita tuotteita puretaan pakkauksista palvelumyyntiin ja niljakkaita kalafileitä kuskataan varaston ja myyntipisteen välillä päivätolkulla. Jonkin asteisena skeptikkona mietin, että onko tässä mitään uutta. Niinhan on toimittu kautta aikojen. Miten kummassa asia olisi voinut muuttua? Tämä ei tarkoita sitä, että toiminta olisi mitenkään hyväksyttävää - päinvastoin. Homma vaan on niin, että niin kauan kun ihminen tekee kauppaa, vilunkia esiintyy.
Olen saanut isosta kaupasta, joka profoloituu hyvällä kalatiskillä, limaista ja pahanmakuista nieriää. Jälkikasvu kysyi: "Mitä sä yrität meille syöttää?". Kerroin myöhemmin saman kyseisen liikkeen kalatiskillä.
Mieheni osti pikkukaupan irtomyynnistä kinkunsiivuja, jotka selvästi olivat parhaat päivänsä nähneet. Valitus hyvitettiin tuplamäärällä tuoretta kinkkua.
Naapurini jätti ostamatta pikkukaupasta salaattipakkausta, koska seuraava myyntipäivä oli viimeinen. Kuinka ollakaan samaa salaattia ilmestyi parin päivän päästä irtomyyntiin. Soitto valmistajalle varmisti, että kyseistä salaattia ei edes pakata irtomyyntiä varten.

Facebook:iin on perustettu ryhmä "Tuoretiskit boikottiin". En liity, enkä kannata. Tuoretiskeiltä kaikesta huolimatta saa palvelua, ne työllistävät ja hyvin hoidetusta tiskistä saa laadukkaista elintarvikkeita. Jos tuoretiskejä ei ole, mikä on vaihtoehto? Pelkästään pakattuja elintarvikkeita, onko se parempi? Niissäkin on kikkailtu päivämäärien kanssa.

Kuvassa ranskalaisen Marc Lacosten ottama kuva ilmeisesti sikäläisestä tuoretiskistä. Missä ovat marinoidut lihat?

Päätyhyllyt ja keskitila boikottiin?


Aihepiiriin liittyy myös Talouselämän (21.8.2009) kirjoitus kaupan kynnysrahoista.
Kaupassa käynti on peli, jota kauppaketjut ohjaavat. Kauppa perii tavarantoimittajilta kynnysrahaa parhaista pelipaikoista, joissa kuluttaja käy hyvin satimeen.
"Kun tuote siirtyy hyllystä päätyyn, myynti viisinkertaistuu. Keskikäytävän lattialla myynti kymmenkertaistuu, turkulainen K-kauppias Hannu Aaltonen tietää.
Hyllynpäädyt, keskilattiat ja sisääntuloaulat ovat haluttuja; pyrkijöitä on enemmän kuin mahtuu.
Tavarantoimittajat - ja viime kädessä kuluttajat - maksavat parhaista myyntipaikoista. Koko homman tavoitteena on tietenkin saada ihmiset ostamaan enemmän. Miettikääpä esimerkiksi kosmetiikkaa. Tavaratalojen aulat ovat täynnä myyntipömpeleitä, joissa kosmetiikkayritysten konsulentit (ei siis tavaratalojen henkilökunta) kaupittelee omia tuotteitaan. Ylelliset myyntipisteet luovat tavarataloille luksusmielikuvaa.

Kauppias Aaltosen mukaan myyntipaikka on hintaa tehokkaampi myynninedistäjä. Tavaransijoittelu tehdään kaupoissa siten, että kuluttaja ostaa mahdollisimman paljon. Aaltonen sijoitti hapankorput keskelle lattiaa ja myynti moninkertaistui, vaikka hinta pysyi ennallaan. Harvan ostajan listalla luki harpankorppuja. Kuluttajat saadaan näin ostamaan sellaista, mitä he eivät alunperin olleet ajatelleetkaan ostaa. Tiedättekö muuten yhtäkään kauppaa, jossa maitotuotteet olisivat lähellä kassaa? Ne ovat aina liikkeen peränurkassa, jotta asiakkaat saadaan marssimaan koko liike läpi. Huonekaluliikkeeissä on valmis luontopolkumainen reitti nuolineen - katso kaikki meidän tuotteemme.

Vahvat brändit saavat parhaat paikat, koski se sitten elintarvikkeita tai käsilaukkuja. Tarvitsin hiljattain uutta käsilaukkua, sellaista, johon tarvittaessa mahtuu A-4-materiaalia. Kaupassa vaikutti olevan vain kaiken sortin kummallisia luksusluomuksia tähtitieteellisine hintoineen. En ollut valmis maksamaan laukusta mielettömiä summia ja kyseiset laukut eivät yksinkertaisesti sopineet tarkoitukseeni. Pyörin aikani osastolla, kunnes tajusin, mistä on kyse. Löysin tarkoitukseeni sopivan, kotimaisen, tyylikkään ja kohtuuhintaisen laukun laukkuosaston perimmäisestä nurkasta alimmalta ripustustelineeltä. Kotimainen laukkufirma ei ilmeisesti ollut maksanut kynnysrahaa.
Kassalla edelläni oleva nainen etsi töihin sopivaa käsilaukkua, joka sopisi hänen uusiin kenkiinsä. Katsoin kenkiä, nostin löytöäni ja kysyin: "Tällaistako?". Sellaistahan hänkin.... Purnasin sijoittelupolitiikkaa ja myyntipaikkojen kaupittelua myyjälle, joka naurahti hämmentyneenä.

Kuluttajakapina!

Luontoliitolla on "Älä osta mitään"-kampanja: teemapäivä, joka haastaa ihmiset punnitsemaan jokapäiväisiä ostovalintojaan, hallitsemaan ostoimpulssejaan ja muuttamaan käyttäytymistään pysyvästi ekologisemmaksi. Hieno ajatus, mutta koska täydellinen ostamattomuus on mahdollista vain hetken, miettiminen tulee tehdä jokapäiväiseksi - koski se sitten ekologisuutta, tuotteiden laatua tai kauppiaiden meille virittämiä ansoja.
Aloitetaan kuluttajakapina! (Lista täydentyy kommenttien myötä.)
  • Osta vain etukäteen tehdyn kauppalistan mukaan.
  • Boikotoi myyntitilaa, päätyhyllyjä ja keskitilaa, joiden tarkoitus on vain houkutella lisämyyntiin.
  • Tuoretiskejä ei boikotoida, mutta jos sieltä löytyy vähänkään epäilyttävää, kysytään asiasta kaupassa isoon ääneen.
  • Reklamoi huonoista tuotteista. Jos tuote ei ole priimaa, kysy ensin kassalta kuuluvasti, mihin voi valittaa nuhjaantuneesta kalasta tai happaman tuoksuisista kinkunsiivuista. Reklamaatio tehdään tuoretiskillä, siten että muutkin kuulevat.
  • Vältä marinoituja tuotteita, ei anneta kauppaille mahdollisuutta vilunkiin.
  • Katso tuotevalikoimia tarkemmin. Ei osteta sitä, mitä kauppias on laittanut selvimmin näkösälle silmien korkeudelle, vertaile hintoja.
  • Suosi kauden tuotteita ja lähellä tuotettuja elintarvikkeita.
Muita ohjeita kuluttajakapinaan? Kertokaa kommenteissa, laaditaan yhteinen lista kuluttajakapinaan! Ei anneta kauppiaiden ohjata meitä.
Lisäys 24.8.2009: Evira on ehdottanut kauppohin "häpeätarroja", joka lätkäistään ovesuuhun, jos liike saa huomautuksen elintarvikkeiden laadusta tai tuoreudesta. Jonkinlainen huomautusten julkisuus on paikallaan. En silti ole aivan vakuuttunut, onko tarra paras vaihtoehto. Myös kuluttajat voivat osoittaa, jos toiminta on kyseenalaista.
Lue myös:
Sata kehuaKEHU 33. Kehut lähikauppani tuoretiskin iloisille ja palvelualttiille myyjille.

Kuva: Marc Lacoste, Flickr, lisensoitu Creative Commons lisenssillä

7 kommenttia :

kte kirjoitti...

Nyt kun itse olen alkanut viettää kaupassa aikaani myös etsien uusia tuotteita ja bongailemaan luomua ja reilua kauppaa - sekä tietysti lähituotteita - niin olen törmännyt sellaisiin tuotteisiin, joita en muka koskaan aiemmin ole nähnyt. Ai, meidän kaupassako myydään halloumijuustoa? Ja seesamiöljyä? Spaghettia ja muutakin löytyy täysjyvänä - en vain ennen ole näitä tuotteita huomannut, vaikka varmasti vuosikausia siellä ovat olleet. Ne vain ovat ylimmillä hyllyillä tai muualla, minne katse ei normitilanteessa karkaile. Kylläpä on maailma tässäkin suhteessa avartunut :D

No, reilun kaupan ja luomutuotteet silmiin yleensäkin osuvat paremmin, koska hyvin usein ne ovat alennuksessa ja kirkkaanvärinen tarra kiinnittää huomion. Joko kohta umpeen menevän päiväyksensä takia tai siksi, että ne ovat valikoimasta poistuvia tuotteita. Kysyntää siis ei ole..

Anonyymi kirjoitti...

Inhoan kaupassakäymistä, isot marketit ja kaupat ovat lähes vastenmielisintä mitä tiedän. Ostan kaiken kirppiksiltä (kyllä, alusvaatteet, kengät, kaikki), käyn kauppalistan kanssa ruokaostoksilla 1-2 kertaa kuukaudessa kohtuullisen kokoisessa S-Marketissa.
Liityn kapinaan mielelläni :-)

Johanna

Anonyymi kirjoitti...

Kun muutin takaisin Suomeen, huomasin että suomalaisessa elintarvikekaupassa on pari keskeistä ongelmaa:
- kaupan keskittyneisyys typerine bonuskortteineen (kivijalkakaupat yksityisomistajineen ovat muisto vain)
- kuluttajan vaatimustaso, pienestäkin kaupasta pitäisi löytyä sitä halloumia ;)

Keskittynyt kauppa johtaa siihen, että kuluttajan äänen merkitys vähenee. Ostetaan bulkkia, mahdollisimman halvalla. Jos katsoitte MOT:n reilu vuosi sitten, Keskon kilpailutus ei taida kestää päivänvaloa..

Kuluttajien vaatimustaso on todella hurja. En suoraan sanottuna ymmärrä, miksi hankalan logistiikan päässä olevassa Suomessa pitää olla kaikkea aina tarjolla. Se jos mikä nostaa hävikkiä, ja täten hintaa. (Tai sitten myydään pilaantunutta.) Senpä vuoksi kainosti ehdottaisin, että Anjan kapinalistaan lisättäisiin 'suosi kauden tuotteita'. Näin kotimaisen elonkorjuun kaudella he-vi -osastolla riittäisi varmasti hieman pienempikin ulkomainen sortimentti?

siivousfriikki kirjoitti...

Kauden tuotteiden suosimisesta kirjoitin minä, identiteetti unohtui. Mutta lisäys: huomasin, että Suomeen muutettuani sain itse tehtyjen kalaruokien jälkeen turhan usein käydä nopsasti vessassa ruokailun jälkeen...

Ja aika nopeasti tajusin, että tuoretiskeilta ei kannata kalaa ostaa kuin lauantaisin :(

Anonyymi kirjoitti...

Ehdottaisin myös monikansallisten yhtiöiden boikotointia. Ne jotka polkee jalkoihinsa pienet ja paikalliset yhtiöt esim Unilever Nestle, Loreal...Aina löytyy vaihtoehtoja ja yleensä parempia.

T: Boikotoija

Anja kirjoitti...

Kiitos kommenteista. Lisäilen näitä listalle.
Kommentti valikoiman runsaudesta laittoi oikein miettimään miten paljon sortimenttia kaupassa pitää olla. Mitä enemmän erilaista, sen helpommin tuotteita jää vanhenemaan.

Anonyymi kirjoitti...

mä kanssa lakkasin ostamasta savustettua kalaa sen pahan ja oudon maun takia, kunnes myöhemmin selvisi että miksi. Pyydäpä tuoretiskin salaatin tuoteseloste luettavaksesi.Se on ihan samaa tavaraa lisäaineineen kuin hyllyssä oleva salaatti mielestäni,sitä vaan ei ole purkitettu .Se tulee isoissa astioissa kauppaan.Irtopullien ja muiden irto- ainesosat on kalliimpia kuin pussitettujen, siinä saa rahalleen vastinetta.ja ne kun ei säily niin niissä on vähemmän söilöntäaineita

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails