Kemikaalikimara: Kasarimeininki palaa?

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Kasarimeininki palaa?

Sinkkuelämässä palataan karmealle 80-luvulle. Käykääpä katsomassa Iltalehden juttu aiheesta, Huh huh, mitä punkprinsessoja, 10.9.2009. Kaunottaret on stailattu reippaasti kasarityyliin. Nyt sitten vain odotellaan, koska tyyli palaa ihan tosissaan. Onko viitteitä jo ilmassa?

Tässä aivan aitoa kasaria. Näitä discohaalareita myytiin syksyllä 1980.



Jodei-Discohaalarit
Tosikovaan säpinään villit satiinidiscohaalarit, vetskareita, värejä, vauhtia. Alle kiiltelevän loimuava toppi, jalkaan discopiikkarit tai -lenkkitossut ja sisään rrrepeilevää elämäniloa.
Satiinia, joka kyllä pysyy menossa mukana. Kuvat kertokoon puolestaan. Värit: musta, pink, lila
Kyllä - rrrepeilevää on kirjoitettu kolmella ärrällä.
Näitä hieman arkisempia asuja mainostettiin keväällä 1980. Kevään suuressa muotikatsauksessa!



Lähteet:
For You, Magazine For You and Your Friends 3/80
For You '80, Suuri erikoisaleluettelo, Kevään 1980 muotiuutuudet

Lue myös:
Sata kehua

KEHU 47. Ostin ja paistoin muikkuja. Suosittelen!

19 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Apua. Nuo nilkkasukat korkkareissa. Pliiz...ei enää kasaria. Etsi meidän iloksi sen sijaan 50-70-luvun kuvia, niin saisi vähän nostalgiaa ja hyvää fiilistä. Mulle ei noi kasarit saa vielä muuta kuin kauhunväristyksiä aikaan.

Anja kirjoitti...

Kasarihan on nostalgiaa. :)
Jos postaus sai aikaan kauhunväristyksiä, niin hyvä! Kirjoitusten on tarkoituskin herättää ajatuksia ja tunteitakin. Kasari on loistava esimerkki muoti-ilmiöistä ja -kikkailuista, joista oli puhe tässä postauksessa:

http://kemikaalikimara.blogspot.com/2009/09/lumottuja-puita.html

Mutta en silti aio hukuttaa lukijoitani neovärisiin juttuihin. Muutakin on tulossa.

MahaTar kirjoitti...

Ja ne ovia leveämmät olkatoppaukset..vauh!

Anja kirjoitti...

Jäädään odottamaan olkatoppauksia. :)

Anonyymi kirjoitti...

Terve, Anja! Luin äsken tuon jutun, jossa oli kuvia satiinihaalareihin sonnustautuneista naisista. Minulle tuli noista kuvista nostalginen ja tietyllä tavalla kaihoisa olo. 1980-luvun puolivälissä naapurissamme asui tuolloin n. 40-vuotias naistuttava, joka useasti piti yllään tummanpunaista Finn Lassie -merkkistä satiinihaalaria. Teini-ikäisen pojan silmissä haalaripukuinen nainen näytti seksikkäältä. Haalaripukujen ohella minulle on jäänyt 1980-luvulta mieleen HOPPER -merkkiset paitapuserot. Allekirjoittaneen vaatekaapista löytyy vielä tänäkin päivänä oranssin värinen HOPPER -paita. Sain tuon paidan isosiskoltani. Olisi ihan mielenkiintoista päästä aikamatkalle 1980-luvulle. Kiitos vielä muistoja mieleen tuoneesta jutustasi...

Anja kirjoitti...

Terve Anonyymi! Tosi hauska juttu, jos blogipätkäni herätti mukavia muistoja. Melkein voin kuvitella naapurin nelikymppisen satiinihaalareiassa. :)
Minulle kävi aivan hiljattain hiukan samantapainen juttu. Ajoin junalta kotiin ja radiosta tuli jonkun Bond-filmin biisi. Tuli yhtäkkiä mieleen kotikaupunkini pieni elokuvatetteri ja sen tunnelma sekä elokuvateatterin kadunkulma, jossa aikanaan oli vastapäätä kahvila. Miniaikamatka.

Anonyymi kirjoitti...

Terve, Anja! Ennen varsinaista tarinointia tahdon kiittää sinua siitä, että vastasit viime lauantaina jättämääni kommenttiin. Ja, mitä mainitsemaani haalaripukuiseen naiseen tulee, niin hän oli näin jälkeenpäinkin mietittynä aika näyttävän näköinen nainen. Ulkoisen olemuksensa puolesta naapurini oli jostakin Ava Gardnerin ja Tiia Lousteen välimaastosta. Aika mielenkiintoinen tuo juttu, jossa sinä teit aikamatkan jonkun Bond-filmin biisin innoittamana. Minulle on sattunut useasti sillä tavalla, että joku kappale saa minussa aikaan mielikuvia, joista osa on tästä maailmasta ja osa haavemaailmasta. Tähän tarinan loppuun aion esittää sinulle sellaisen pyynnön, että jatkat tätä blogia. Pitämäsi blogi on suoraan sanottuna tosi mielenkiintoinen. Että tämmöinen tarina tällä kertaa. Ei tässä muuta kuin oikein mukavaa torstai-päivän jatkoa. PS: 1970-luvun vaatekappaleista minulle on jäänyt mieleen safarityylinen asetakki, jota isosiskoni silloin tällöin piti. Vaaleanvihreässä asetakissa oli olkapoletit, napilliset rinta- ja helmataskut, sekä panospaikat rintataskujen yläpuolella. Tuo asetakki vaikutti lapsena luettujen Tarzan-sarjakuvien ohella siihen, että minusta tuli safarityylisen pukeutumisen vankkumaton kannattaja...

Anja kirjoitti...

Haa, muistan safarityylin. Minullakin oli jossain vaiheessa kitin värinen lyhythihainen safaripaita, jossa oli poletit olkapäillä ja taskujen päällä läpät ja napit.
Muistan myös leveälahkeiset 70-luvun housut - siis ylhäältä kireät ja alhaalta leveät. Lahkeeseen piti ommella vielä joku kuva.
Kasarimuoti on kyllä silti kaikessa loistossaan omaa luokkaansa. :)

Anja kirjoitti...

Ai niin, piti vielä sanoa, että blogin pitäminen jatkuu taatusti. On se sen verran hauskaa puuhaa.

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys vielä! Mukava kuulla, että blogin pitäminen jatkuu. Safarityylisestä pukeutumisesta vielä sen verran, että kesällä 2006 minulla oli tapana pukeutua safaripaitoihin ja reisitaskuhousuihin. Pukeutumiseni johdosta minua sanottiin suurriistanmetsästäjäksi. Se on aika hauska juttu kuinka ihmiset löytävät mielleyhtymiä tietynlaisesta pukeutumisesta. Muistan minäkin nuo leveälahkeiset housut. Totta puhut kuitenkin sen suhteen, että kasarimuoti on kaikessa loistossaan ihan omaa luokkaansa. Ai niin, meinasi ihan unohtua eräs juttu. Sain viime syksynä eräältä kurssinpitäjältä tummanvihreää värisävyä olevan safaripaidan, jossa oli olkapoletit ja napilliset läppätaskut. Napit oli tehty metallista...

Anja kirjoitti...

Safaripaita päälle ja reisitaskuhousut jalkaan ja metsästämään vaikka Ruokolahden leijonaa.

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=2&t=226

Anonyymi kirjoitti...

Äskeinen kommenttisi oli sen verran mainio, että minun on lähes pakko kommentoida sitä ennen kuin poistun toisille sivuille. Yhteen aikaan näin paljon Afrikkaan sijoittuvia unia. Afrikkaan olen matkannut omia polkuja kulkevana seikkailijana, siirtomaaherrana, siirtomaasotilaana sekä suurriistanmetsästäjänä. Etelä-Amerikka on Afrikan ohella sellainen maanosa, jossa olen unissani seikkaillut. Etelä-Amerikan mannerta olen kolunnut omia polkuja kulkevan seikkailijan, Indiana Jones-tyylisen arkeologin sekä antisankarin hahmoissa. Antisankareista puheenollen: Olen useasti nähnyt sellaista unta, jossa seikkailen jonkun naisen kanssa jollakin usvan verhoamalla vesistöalueella Etelä-Amerikassa. Eläimistöstä ja kasvillisuudesta päätellen olemme Amazonasilla. Se ei selviä, että kuinka olemme vesistöalueelle päätyneet. Se on selvää, että tavoitteenamme on löytää virta ja vene, jotta pääsisimme ihmisten ilmoille. Unen lopussa eteemme ilmestyy vene. Jos veneessä olevat henkilöt ovat miehiä, niin silloin minua ei huolita veneeseen. Jos veneessä olevat henkilöt ovat naisia, niin silloin myös minut huolitaan veneeseen. Veneessä olevat miehet joko afrikkalaisia seikkailijoita, etelä-amerikkalaisia sissisotilaita tai Euroopasta kotoisin olevia liikemiehiä. Veneessä olevat naiset ovat Euroopasta kotoisin olevia seikkailijoita tai tutkimusmatkailijoita. Pidän tuollaisista unista, joissa on ripaus eksotiikkaa ja erotiikkaa. Erotiikka korostuu naispuolisen matkakumppanini vaatetuksessa. Ystävättäreni kahlaa rinnallani pelkkään paitaan pukeutuneena. Ystävättäreni on sonnustautunut joko pyjamapaitaan, farkkupaitaan tai kaarevahelmaiseen safaripaitaan, jonka univormumaisuutta napilliset hihat, napilliset rintataskut ja olkapoletit korostavat. Päähineenä ystävättäreni pitää joko knallihattua, stetsonia tai etelä-amerikkalaisten intiaaninaisten käyttämää huopahattua. Ja, mitä omaan vaatetukseeni tulee, niin minä olen sonnustautunut safaripaitaan ja reisitaskuhousuihin. Päähineenä minulla on toisinaan musta stetson. Tämän tarinan myötä toivotan sinulle mukavaa torstai-päivän jatkoa. Pitää käydä kommentoimassa tätä blogia jatkossakin...

Anja kirjoitti...

Indiana Jones?

Anonyymi kirjoitti...

Toisilla sivuilla vieraillut anonyymi on täällä taas. Indiana Jones-tyylisellä arkeologilla tarkoitan sellaista miestä, joka pukeutuu hieman samalla tavalla kuin tämä Harrison Fordin esittämä hahmo. Vaatetukseen kuuluu safaripaita, reisitaskuhousut ja Camel-bootsit. Päähineenä on samanlainen lierihattu kuin Indiana Jonesilla. Mahdollisia vaaratilanteita ajatellen varustuksiin kuuluu myös revolveri ja ruoska...

Anja kirjoitti...

Juu, minulta jäi huomamatta mainintasi Indiana Jonesista, mutta kuvauksestasi tuli heti kyseinen hahmo mieleen. Että ilmiselvä elokuvasankarihahmo kommentoi blogiini.

Anonyymi kirjoitti...

Joo, eihän sitä tiedä, vaikka täällä kommentoisi Suomen kieltä opiskellut Harrison Ford. Aika hauskaa, että yhdestä 1980-luvulle sijoittuvasta muistosta on tullut jo näinkin paljon juttua. Kiitos siitä kuuluu sinulle. Mitä muuten olit mieltä tuosta unesta, jossa minä seikkailen jonkun naisen kanssa jollakin usvan verhoamalla vesistöalueella Etelä-Amerikassa. Minusta tuollaiset unet ovat ihan mukavia. Nyt on semmoinen homma, että minä lähden ruuan laittoon. Mutta sitä toivotan sinulle oikein mukavaa torstai-päivän jatkoa...

Anja kirjoitti...

Eikös juuri tuo kuulosta kovasti Indiana Jonesilta? Ehkä vähän menee Bondinkin puolelle, mutta vaatetus ei täysin sovi kuvioon. Vai onko Bond ollut joskus safariasussa? On varmaan.

Anja kirjoitti...

Laitahan hyvää ruokaa!
Mainiota viikonloppua.

Anonyymi kirjoitti...

Pakko vielä kommentoida. Mutta sitten minä poistun ruuan laittoon. Joo, Indiana Jonesilta tuo kuulostaa. Ja, kuten äsken mainitsit, niin saattaa tuo mennä vähän Bondinkin puolelle. Roger Mooren esittämä James Bond pakeni roistoja Intian viidakoissa elokuvassa Octopussy vuodelta 1983. Tuossa kohtauksessa Roger Moore oli sonnustautunut tyylikkääseen safarijakkuun. Octopussy oli muuten ensimmäinen Bond-elokuva, jonka näin elokuvateatterissa. Tämä tapahtui lokakuussa 1983. Tuolloin olin 13-vuotias pikkupoika. Ja, nyt sinne ruuan laittoon. Mainiota viikonloppua myös sinulle. Ja, kiitos vielä kerran tästä keskustelutuokiosta...

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails