Hiilijalanjälki mietityttää

Järjestin kesällä kyselyn hiilijalanjäljistä, tarvitaanko moista mittaria vai ei.Vastausvaihtoehdoista sai valita useamman.

Hiilijalanjälki

• on hyvä ja tarpeellinen
• on periaatteessa hyvä, jos on yhtenäiset perusteet
• on tarpeeton
• on selkeä mittari
• on epämääräinen mittari
• ei kuvaa ympäristövaikutuksia kattavasti
• vaikuttaa hankintapäätöksiini
• ei vaikuta hankintapäätöksiini
• ... en tiedä...

Vastaajia oli yhteensä 38 kpl. Reilusti yli puolet (68 %) oli sitä mieltä, että hiilijalanjälki on periaatteessa hyvä, jos on olemassa yhtenäiset perusteet.  Toisaalta puolet epäili, että hiilijalanjälki ei kuvaa ympäristövaikutuksia kattavasti. Yhdeksän vastaajista (23 %) ilmoitti merkin vaikuttavan hankintoihinsa.

Kävin syyskuussa Aalto-yliopistossa Otaniemessa miniseminaarissa "Business ethics for chemists – Current trends in the EU chemical regulations". Seminaarissä käsiteltiin elinkaarianalyysejä ja kemikaalilainsäädäntöä. Pidin esityksen aiheesta, miten kuluttajat näkevät kemikaalien aiheuttamat riskit. Sain jälkeenpäin luettavaksi pari opiskelijoiden kirjoittamaa esseetä. Oli ilahduttavaa lukea analyyttistä pohdintaa  Laitanpa teillekin hiilijalanjälkeä käsittelevästä osuuden Terhi Pesosen kirjoituksesta.

"Nykyisin kuluttajan on vaikea olla huomaamatta vihreiden arvojen trendikkyyttä tuotteistamisessa. Vihreät arvot ovat vallanneet tuotteet (palvelusektori mukaan lukien) ympäristöystävällisten tuotteiden, hiili- ja vesijälkien jne. muodossa ja niiden markkina-arvo tällä hetkellä on käsittämättömän suuri. Ei siis ihme, että mahdollisimman moni yritys haluaa osingoille luoden ympäristömerkinnöillä tuotteelleen lisäarvoa tavalla tai toisella. On esimerkiksi hyvinkin trendikästä ilmoittaa välipalakeksipaketin kyljessä; ”kun syöt 100g tuotetta, sen ilmastovaikutus on 240g hiilidioksidia”. Keskiverto kuluttajalle se harvoin kertoo mitään sillä useimmiten tietoisuus ja vertailupohjat hiilijalanjäljestä puuttuvat. Kuluttaja ei esimerkiksi ymmärrä, onko kyseinen päästö paljon vai vähän. Jos vertailupohjana on vaikkapa HSL:n mainoskampanja, jossa kilometri henkilöautolla tuottaa päästöjä 176 g/km, kuulostaa välipalakeksin syöminen silloin kuluttajan korvaan yllättävän suurelta hiilidioksidipäästöltä.

Itseäni mietityttää lähinnä kuinka suuri kyseisten merkkien arvo ja informatiivinen hyöty todellisuudessa on? Voisin väittää, että suurin osa kuluttajista ei edes ymmärrä, miten tai mistä kyseinen CO2 arvo muodostuu tai miten se lasketaan. Käsitykseni mukaan myös erilaisten ympäristömerkkien hankkiminen pakettien kylkeen maksaa ja näin ollen onko hyötysuhde silloin todella niin hyvä, että merkkejä kannattaa laittaa? Jos kuluttaja on oikeasti kiinnostunut tuotteen ympäristökuormituksesta kyseinen merkki saattaa jopa vain ärsyttää sillä suuri osa muusta tärkeästä informaatiosta jää kuitenkin saamatta. Muun muassa mitä tekee yhdellä tiedolla hiilipäästöstä jos vesijalanjälkeä tai muita ympäristökuormituksia ei mainita. Tai entäpä tuotanto-olosuhteet ja työntekijöiden hyvinvointi (olettaen, että tuotanto ei ole länsimaissa)? Pakettiin tulisi siis lisätä koko ympäristömerkkiperhe hiilijalanjäljestä vesijalanjälkiin, luomutuote  merkinnöistä reilun kaupan  merkkeihin jne. Ei yksi CO2 merkintä anna kattavaa kuvaa koko prosessista. Näin ollen tuotteen kyljessä oleva hiilijalanjälki merkki ei todellisuudessa ole muutan kuin ärsyttävä markkinointikikka, ellei sitten yritys ole tosissaan onnistunut laskemaan hiilijalanjälkeään merkittävästi esimerkiksi LCA:n (life cycle assessment) eli tuotteen elinkaarianalyysin avulla.  Toisaalta, aivan kuten Tuomas Mattila (SYKE) ensimmäisellä luennolla totesikin, tuotesuunnittelussa jonkinlainen trade-off on välttämätöntä, jos haluaa pienentää hiilijalanjälkeä, heijastuu se väistämättä muualle tuotteen elinkaareen ja on periaatteessa mahdottomuus pyrkiä kohti täydellistä tilannetta. "

Terhi suhtautuu CO2-merkintään varsin kriittisesti. Hiilijalanjälki kuvaa kasvihuonekaasujen (GHG greenhouse gases) muodostumista tuotteeen elinkaaren aikana. Se ei ota mitään kantaa esimerkiksi vedenkäyttöön, maaperän eroosioon, aineiden myrkyllisyyteen tai vesistöjen rehevöitymiseen. Hiilijalanjälki on silti mielestäni käyttökelpoinen mittari  tuotteiden kehitystyössä, vaihtoehtoja vertailtaessa ja ympäristölle haitallisten toimintojen kartoituksessa. En kaipaa CO2-merkintöjä tuotteiden kylkeen, vaan sitä, että valmistajat ovat ylipäänsä selvittäneet tuotteidensa ympäristövaikutukset, muitakin kuin kasvihuonekaasuja koskien. 

Lue myös

• Nuuskitko hiilijalanjälkiä?
• Langan elämä
• Lumottuja puita
• Orgaanista epäorgaanista

Nuuskitko hiilijalanjälkiä?

Hiilijalanjälkiysely toimii taas, vastaamaan siis, hopi hopi. 

Olen lähiaikoina käynyt parissakin seminaarissa, jossa on käsitelty vastuullista toimitaa ja vastuuviestintää. Vastuullisuudella tarkoitetaan ympäristö- ja yhteiskuntavastuuta. Mitä kuluttajat haluavat ja miten yritysten tulee muuttaa toimintatapojaan. Toukokuun lopulla pidetyssä kemian alan viestijöiden tilaisuudessa puhujina olivat yritysvastuujohtaja Sirpa Juutinen, Aalto-yliopiston vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme, Vihreän Langan päätoimittaja Elina Grundström, kehitysjohtaja Asta Kuosmanen Marttaliitosta ja  Mari Koistinen Porkkanamafiasta. Marihan on tuttu myös sekä Kulutusjuhla- että omasta Mari Koo-blogistaan, jossa hän kuvaa tapahtumaa sanoilla: "Jäi tosi hyvä fiilis tuosta tilaisuudesta, ja Otaniemestä kotiin oli kepeää fillaroida!"  Samaa mieltä. Kotiin tosin menin julkisilla. Arvokeskustelu on paljon pidemmällä kuin  muutama vuosi sitten. Kyse ei siis ollut vain vastuullisuusviestinnästä, sillä ilman tekoja ei ole viestitettävääkään.

Mari kirjoitti blogissaan tapahtumasta ja aiheesta, joka minullakin jäi tapahtuman jälkeen pyörimään päähän -  hiilijalanjäljestä. Hiilijalanjäljellä (carbon footprint) tarkoitetaan useimmiten tuotteen tai palvelun elinkaaren aikana tuottaman hiilidioksidin (CO2) ja muiden kasvihuonekaasujen kokonaismäärä, joka ilmoitetaan laskettuna hiilidioksidiksi. Monella yrityksellä on kova into saada tuotteelleen numeroarvo, joka kuvaa tuotteen vaikutusta ilmastonmuutokseen. Laskenta on tehty muun muassa Elovena-juomalla, Santa-Ines-viinillä, Helsingin Sanomilla ja Primulan leipomolla.

Laskennalle on kehitetty standardeja ja ohjeistoja. Laskenta antaa yrityksille tietoa ympäristövaikutuksista ja sitä voidaan hyödyntää valmistuksen kehittämisessä, mutta mikä informaatioarvo tuotteeseen tai palveluun liitetyllä hiilijalanjäljellä on?  Tiedätkö, mitä se tarkoittaa? Teetkö päätöksiä sen perusteella? Kaipaatko ylipäänsä tuottelle hiilijalanjäljen lukuarvoa tai muuta ekologisuusmittaria? Jos ei, millä konsteilla kuluttajaa voi parhaiten informoida tuotteen ympäristövaikutuksista. Vastuullisuuteen liittyy toki monia muitakin asioita, kuten työvoiman käyttö, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, vesijalanjälki jne, mutta keskitytään tässä nyt siihen hiilijalanjälkimittariin. Tarvitaanko sitä vai ei? Kerro mielipiteesi oikean reuan  kyselyssä ja kommentoi toki sanallisestikin.
Kerron tämän kyselyn yhteenvedossa, millaisia mielipiteitä hiilijalanjäljestä edellä mainitussa seminaarissa kuultiin. Kuvissa eri kansallisuuksien hiilijalanjälkiä asukasta kohden. Amerikassa kaikki on suurta.

Lue myös

• Langan elämä
• Lumottuja puita
• Muunneltavan asunnon lukuisat huoneet

Kuvat: Flickr, net_efekt,  Creative Commons-lisenssi

Langan elämä

Millainen on langan elämä? Sain vieraskirjaan mielenkiintoisen kysymyksen Helinältä:

Kemikaalit ja ekologisuus mietityttävät myös tätä himoneulojana kunnostautunutta blogisi lukijaa.
Ja asiaan: on tullut uusi lanka, joka on 80% kierrätetyistä muovipulloista tehtyä ,loppu 20% vanhaa tuttua polyakryylia.
Hieno juttu! Jäi kuitenkin mietityttämään se, että kuinka iso asia kierrätyspullot lankamateriaalina ovat sen jälkeen kun otetaan huomioon kemikaalit, joilla lankaa prosessoidaan sekä tietysti tehtaan päästöt sinänsä. Ja tietysti se loppu 20% on ihan uutta muovia, jota tehdään langan valmistukseen. Onko langan ekologisuus loppujen lopuksi +-0? Vaikeaa olla ekologinen neuloja: en halua suosia muovilankoja, puuvilla köyhdyttää maaperää, soijan tieltä kaadetaan sademetsiä.Kotimaistakin pitäisi yrittää suosia ja ottaa huomioon eläinten oikeudet.
Olisin kuitenkin kiinnostunut saamaan tietoa kemikaalien ja päästöjen osuudesta kierrätyspullo-langassa.
Terveisin Helinä

Laitoitpa Helinä tosi pahan kysymyksen! Ekologisuus kun ei ole mitenkään yksiselitteinen asia.  Tuotteiden aiheuttamia ympäristövaikutuksia voidaan arvioida elinkaarianalyyseillä  (LCA, Life Cycle Assessment) Nimensä mukaisesti menetelmässä huomioidaan tuotteen koko elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset aina raaka-aineesta lähtien päättyen tuotteesta luopumiseen tai hävitykseen. Tarkastelussa huomoidaan monia tekijöitä, kuten kierrätettävyys, käytetyt kemikaalit, vedenkulutus, kuljetukset, päästöt, mahdollinen käytön aikainen energiankulutus, ja loppuhävitys. Paljon puhuttu hiilijalanjälki on yksi osa elinkaarianalyysiä. Hiilijalanjäljen laskennassa huomioidaan vain tuotteen vaikutus kasvihuonekaasujen syntyyn,  mutta ei esimerkiksi vedenkulutusta tai valmistuksessa käytettävien kemikaalien haitallisuutta. Elinkaarimallille on olemassa standardeja, ohjeistuksia,  miten laskentaa tulee tehdä, sekä myös ekoinventaariotietokantoja sekä ohjelmistoja kyseiseen tarkoitukseen.

Akryylilangan rasitteena on uusiutumattomien raaka-aineiden käyttö, huono kierrätettävyys ja  kemikaalien käyttö. Samat asiat pätevät kierrätyspulloista tehtyyn lankaan, joskin kierrätysmateriaalin käyttö pienentää ekologista kuormaa huomattavasti. 

Villalangan kohdalla taas on mietittävä, miten lampaat ja niiden ruoka on kasvatettu (rehut, maa-ala, vedenkulutus, lannoitteet, jne.), villan käsittelyn ja värjäyksen vaikutukset. Puuvillalla on todella suurena painolastina lannoitteiden, torjunta-aineiden ja veden käyttö, nämä siis esimerkkeinä.

Kierrätyksessä PET-pullot murskataan ja sulatetaan ja lankojen ollessa kyseessä värjätään. Alkuperäinen raaka-aine on peräisin fossiilisista lähteistä.  Vastausta Helinän alkuperäiseen kysymykseen kemikaalien ja päästöjen osuudesta kierrätyspullolangassa en  suoralta kädeltä tiedä. Toisaalta muovien ja PET-pullojen kierrättämisestä on tehty selvityksiä, kuten esimerkiksi tämä.
Ja entä sitten, kun kaikki tämä laitetaan rinnakkain? Ympäristövaikutukset eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Onko esimerkiksi  kemikaalien kulutus pahempi asia kuin paikallinen vesistön rehevöityminen? Mikä lopultakin on ekologisin vaihtoehto?

Ei ole helppoa neulojan elämä lankavalintojen tehdessä. Ulla -verkkolehdessä 03/08 kerrotaan eko- ja ekohenkisistä langoista. Tällä listalla kaikki langat ovat luonnonkuitua. Mitä muuten tarkoittaa ekohenkinen lanka? Voisiko kierrätyspullolanka olla ekohenkistä, jos sitä ei voi täysin ekoksi sanoa?

PET-pulloista valmistetaan nykyisin myös Brasilian jalkapallojoukkueelle peliasuja, asiasta oli juttu Guardianissa Brazil's World Cup football team to sport "green" and yellow strip, jota myös Vihreä lanka siteeraa: Brasilian jalkpallomaajoukkueen paidat hankitaan kaatopaikalta.

Bongasin muuten aamulla bussissa elämäni toisen neulegraffitin. Joku oli neulonut busiin vaakakaiteeseen valkomustaraidallisen päällysteen. Hauska!

Lue myös

• Bongasin neulegraffitin
• Neuleblogin alku ja loppu
• Pyykkipulveristeppi 

Kuva: http://www.flickr.com/photos/23470998@N04/2268183278/ / CC BY-SA 2.0

Kiitoradalla

Koska jotkut lukijat parahtivat kasarimeiningistä, niin laitetaan välillä jotain muuta.  Katsokaapa tästä Pukinetalo Ajanmiehen mainoksesta 1960-luvun miesten muotia, mannekiinina Ville-Veikko Salminen. Loppukohtauksessa Tapiolan maisemia Espoossa.

Mainoksen pienkoneesta tuli väkisinkin mieleen Finnairin lakko. Koneen nousua voi katsella vaikka tältä videolta, jossa Finnair Airbus A330 nousee Helsinki Vantaalta. Kuinkahan moni palaveri voitaisiin korvata netti- ja videoyhteydellä? Tekniikkahan on jo olemassa. Aikaa ja energiaa säästyisi melkoisesti.

Kiitoradasta muistui puolestaan mieleen keskustelu vuosien takaa. Leikin tuttavaperheen pojan kanssa, joka kuvasi innoissaan lentokapteenin töitä. Lentokapteeni on mies, joka ajaa lentokonetta - ja tähän kohtaan lennokas demonstraatio. Sanoin siihen, että voihan se kapteeni nainenkin olla, johon poika totesi määrätietoisesti: "Ei voi! Tytöt ei tiedä, koska kiitorata loppuu".Olen ollut naispilotin kyydissä. Kyllä hän tiesi, milloin kiitorata loppuu - tai sitten kävi melkoinen tuuri.

Lue myös

• Autovalmistajat kehityksen tiellä 
• Lamppu välähti  
• Lumottuja puita 

Sata kehua

KEHU 71. Kuka jaksaa kävellä alati hehtaarihalleissa ja minikaupasta ei saa kaikkea, mitä tarvitsee. Kehut sopivan kokoisille ruokakaupoille.Onneksi sellaisiakin on.

Pyhä Lotto ja Santa Materia

Pyhäinpäivän viikonloppuun sopii pohdiskelu viime viikolla uutisoidusta pyhäinhäväistyksestä. Alun perin pyhäinhäväistys mainittiin itse uutisessa, mutta lieneekö otsikosta tullut palautetta tai toimitukselle pistos sieluun, kun otsikko muutettiin neutraalimmaksi: "Lottoarvontaan tulossa pelle ja katsojien nettiterveisiä."  Ilta-Sanomat provosoi aiheesta keskustelupalstallaan 28.10.2009.

Lottoarvonnassa pomppiva pelle on pyhäinhäväistys!

Perinteinen Loton ja Lauantai-Jokerin arvonta on kohta historiaa, kun lähetyksen sisältö muuttuu ja arvontalähetykseen tulee uusi ja hauskaksi kaavailtu Jokerihahmo.

Arvontalähetyksessä pomppiva pellehän on suoranainen pyhäinhäväistys! Juontajana toimiva jokerihahmo syö veikkausinstituution uskottavuutta ja tekee lähetyksestä paremminkin lastenohjelman. Mitä mieltä sinä olet?
Jokeri

Minulle oli täysi uutinen, että lottoarvonta  on jotenkin pyhä toimitus ja että sen voi häpäistä. Kyseessä on rahapeli, jota pelataan miljoonien eurojen ja sitä myöden korkeamman elintason ja materian toivossa. Mutta ehkä tässä kuitenkin piilee jonkinlainen totuus. Ehkä Iltasanominen otsikko kuvaa nykyistä arvomaailmaa. Raha ja materia ovat pyhiä asioita, joiden temppeleinä toimivat Veikkauksen pääkonttori, Jumbot, Ideaparkit, Isot Omenat sekä muut ostosparatiisit. Taivasosuutta paratiisiin tavoitellaan veikkaamalla.

Santa Materia

Elämässä on monenlaisia käännepisteitä, kuten muutto omaan kotiin, työelämään siirtyminen, lasten saaminen. ja uusien harrastusten löytäminen. Nuoreen kotiin tarvitaan kaikenlaista, mutta entä sitten, kun on jo kaikkea? Minua hämmästyttää se, miten paljon ihmiset viettävät aikaa ostoskeskuksissa. Käyn itse niissä vain kun on pakko. Ruokaostokset hoidan mieluusti pienemmissä liikkeissä. Kirppiksillä käyn, mutta enimmäkseen poistun ilman ostoksia. Miksi ostaisin jotain, jota en tarvitse? Vain siksi, että se on halpa tai niin sanottu merkkituote?
Luetuimmat ja suosituimmat blogit ovat muotiaiheisia ja muotihan vaihtuu tiuhaan. Bloggaajat esittelevät vaatehankintojaan ja -yhdistelmiään. Bloggaaja Evil Dressmaker pohti asiaa ja päätti aloittaa  kokeilut pukeutumislaboratoriossa. 

Nyt jo lähes kaksi vuotta erilaisia tyyli- ja muotiblogeja lukeneena täytyy toisinaan ihmetellä sitä miten paljon ihmiset ostavat jatkuvasti uutta tavaraa. Toiset blogit keskittyvät esittelemään lähes pelkästään uusia hankintoja enkä voi olla hämmästelemättä miten uutta esiteltävää riittää lähes jokaiselle viikonpäivälle. Kun koskaan ei näe sitä miten ihmiset hankkiutuvat eroon vanhoista vaatteistaan alkaa väkisinkin miettiä millaiset vaatevarastot ihmisillä täytyykään kotonaan olla.

Näiden pohdintojen ja oman ärtymyksen seurauksena olen päättänyt aloittaa massiivisen projektin nimeltä Pukeutumislaboratorio. Projektin aikana käyn laboratoriotestien omaisesti läpi oman vaatekaappini sisältöä ja teen pukeutumistestejä kokeillen omasta kaapista löytyviä vaatteita ja asusteita. 

Testien lopputuloksena hamassa tulevaisuudessa olen toivottavasti saanut vaatekaappini yhtenäisemmäksi, tiiviimmäksi ja lemppari-pitoisuudeltaan kylläisemmäksi.

Tästä linkistä löytyvät kaikki Evil Dressmakerin laboratoriokokeilut. Täytynee itsekin aloittaa labrahommat. Olen myös pohtinut kirjoittamista antishoppailusta. Vastarannankiiskinä en aio kertoa, mitä olen ostanut vaan mistä olen luopunut. Materian hankkimisen sijaan focus materiasta irti pääsemiseen ja tarpeettoman tavaran välttämiseen.

Joulukin taas lähestyy. Teen teille joulukalenterin, jossa ei anneta ostosvinkkejä, vaan kaikenlaista  muuta hyödyllistä ja mukavaa joulua ajatellen. Joululauluksi valittakoon joku muu kuin Santa Materia.

Lue myös

• Kolmannes kodin tavaroita turhia
  
• Pankkipinkkiä
• Luksuslaukut - kuumia puheenaiheita 

Sata kehua
KEHU 65. Kehut kirpparitoiminnalle, jolla yhdelle tarpeeton tavara saadaan käyttöön tarvitseville. Joskaan kirppareilla käydessä ei kannata keksiä tarpeita.

Kuva: http://www.flickr.com/photos/jopemoro/ / CC BY-ND 2.0

Lamppu välähti

Kirjoitin maaliskuussa 2009 energiansäästölampuista otsikolla "Energiansäästölampusta ongelmia?". Pohdiskelin, miten energiansäästöt lasketaan ja mitä ongelmia lampuista voi tulla. Teknillisessä korkeakoulussa on tutkittu lamppujen ja asuntojen energiataseita tuloksella, että hehkulamppu voi säästää energiaa ja että lamppujen vaihdon ekologisuus riippuu talon lämmitysratkaisusta.  Asiasta kirjoitti Helsingin Sanomat pitkän jutun 7.9.2009.

Tutkimuksen alustavien tietojen mukaan hehkulamppujen vaihto energiansäästölamppuihin ei ole ekologiselta kannalta järkevä teko, jos talo lämpiää uusiutumattomalla polttoaineella, kuten öljyllä. Jos taloa lämmitetään sähköllä lamppujen vaihdon jälkeen sähköä kuluu yhtä paljon kuin ennenkin. Uudet lamput kuluttavat vähemmän sähköä, mutta lämmitysteho otetaan sähköpattereista.

Väännön aihe on ollut se, miten suuri osa hehkulamppujen lämmöstä saadaan hyödyksi, mikä osa lämmöstä menee harakoille ja mikä osa hyödyksi. Asiasta kun ei ennen TKK:n tutkimusta ole tarkkaan selvitetty. On epäilty, että hehkulampun lämmöstä menee suuri osa hukkaan, mutta TKK:n tutkimus osoitti toista. Lämpö jakatuuu tasaisesti huoneesee, toisin kuin pattereilla lämmitettäessä, jolloin lämmin ilma nousee ikkunan vierestä katonrajaan ja poistuu helpoimmin harakoille. Mielenkiintoinen tieto on se, että hehkulampusta säteilevät lämpö tuntuu iholla lämpimämmältä kuin huoneessa oikeasti on. Hehkulamppu antaa iholle miellyttävän lämmöntunteen.

Hehkulamppujen vaihtaminen energiansäästölampuiksi vaikuttaa hiilijalanjälkeen näin:

• Öljylämmitteisessä talossa lamppujen vaihto lisää fossiilisen energian kulutusta, jolloin hiilijalanjälki kasvaa
• Sähkölämmitteisessä talossa lamppujen vaihto pitää energiankulutuksen lähes ennallaan. 
• Maalämpöä hyödynnettäessä sähkönkulutus ja hiilijalanjälki pienenevät.
• Kaukolämpöä hyödynnettäessä asia on monimutkaisempi. Hyödyn ratkaisee se, millä energialähteellä sähkö ja lämpö tehdään voimalaitoksessa.
  

Hehkulamppudirektiivi on voimassa ja hehkulamput poistettu kaupoista. Olemme siis tilanteessa, jossa uusien hehkulamppujen myynti on kielletty, lampunvaihtoruljanssin lopputuloksen hyöty on erittäin kyseenalainen ja lisäksi saamme vielä käytetyistä energiansäästölampuista ongelmajäteprobleemin. Miten paljon niitä jatkossa päätyy kaatopaikoille?

 Koti-insinöörien laskelmat

Tutkimuksen tulos on yllätys - ainakin kirjoittaneelle toimittajalle Jussi Laitiselle, joka kommentoi syntyvää kohua seuraavasti:

Ei voi olla totta: energiansäästölamppuihin vaihtaminen voi lisätä kuluttajan päästöjä!

Älyttömältä kuulostava tutkimustulos herättänee raivoa kuluttajissa, jotka ovat tuskailleet kalliiden mutta surkeasti toimivien pienloisteputkien kanssa. Se kirvoittaa myös rutkasti "mitäs minä sanoin" -tyyppistä puhetta. Koti-insinöörit ova väittäneet palstoilla jo pitkään, että hehkulamput lämmittävät tehokkaasti ja jos ne poistetaan, lämpö pitää ottaa jostain muualta. Mutta nyt pitää olla tarkkana: TKK:n mittaustuloksia ei saa yleistää. Lampunvaihdon päästövaikutus riippuu täysin talon lämmitysmuodosta.

Sattunneesta syystä tunnen lukuisia varsin paljon insinöörikunnan edustajia ja  minua huvittaa kovasti Laitisen kommentit. Koti-insinööri - miten herttainen nimitys. Ainakin tämän blogin kirjoittaja koti-insinöörikavereineen on kritisoinut nimenomaan sitä, että säästölukuja ilmoitettaessa on huomoitu vain ja ainoastaan lampun kuluttama sähköenergia. Lämmitystapoja ei ole huomioitu laskelmissa tai se on tehty summittaisesti.  Eräs erittäin kriittisesti energiansäästölamppuihin suhtautuva kollegani huomoi omissa laskemissaan ja päätelmissään myös sen, että valoa tarvitaan kylmimpään aikaan eli lämmityskautena. Kollegani otti jopa yhteyttä Motivaan heidän esittämistään laskelmista. Tarkkana on siis oltu.

Kirjoitin Kemia-lehteen 3/2009 kolumnin energiansäästöstä, jossa kirjoitin dilemmasta näin:

Hehkulamppudirektiivi kuohuttaa tunteita. EU:n päättäjät perustelevat päätöstä sähkönkulutuksen kokonaissäästöillä Euroopan mittakaavassa. Lamppuvalmistajat piirtävät tasealueen yhden lampun ympärille kertoen energiansäästölampun säästävän 80 % vastaavaan hehkulamppuun verrattuna. Suomalainen sähkölämmitteisessä talossa asuva insinööri laskee omat säästönsä huomioiden lamppujen hukkalämmön, säteilyn, sisätilan ilmavirtaukset sekä vuodenajat valoisuuksineen. Kaikki saavat eri tuloksen ja keskustelua riittää.

Nythän se keskustelu vasta alkaakin...

Lue myös

• Energiansäästölampusta ongelmia?
• Energiakeskustelua energiaa säästämättä
• Turhan hienot tiskiaineet

Sata kehua

KEHU 59. Kehut Harri Koskisen Block-lampulle, jota Finnish Design Shop kuvaa seuraavasti: "Block-lamppu muistuttaa suurta jääpalaa, jonka sisällä palaa hehkulamppu. Tämä vastakohtien leikki tekee valaisimesta vastustamattoman"  Block-valaisiin on kuulunut vuodesta 2000 New Yorkin Museum Of  Modern Artin pysyvään kokoelmaan.

Kuvat: www.harrikoskinen.com

Lumottuja puita

Ekoa, puuta ja hiilijalanjälkiä

Poikkesin perjantaina Habitaressa kurkkaamassa ekologiset tuolit sekä kuuntelemassa pätkän päivän EcoDesign-seminaarista. Tuoleissa oli sekä villejä ideoita, kuten PUF-FUPin puuvillanaruun pujotetut korkkipallot. Korkkipallokasassa voisi olla mukava mietiskellä pallomerifiiliksissä. Osassa tuoleja on käytetty kierrätettyjä materiaaleja, kuten makeisteollisuuden viallinen tai vanhenunut karkkipaperi (SNOWJOB), toppatakki (RE-JACKET) tai muovista punottu korituoli (ZULU-MAMA). Puun ylivoimaa on silti vaikea ylittää. Puisia tuoleja oli näyttelyssä selvästi eniten. STOOL-tuolissa, vai pitäisikö sanoa pienessä jakkarassa, on käytty materiaalina selluloosan valmistuksessa syntyvä sivutuote. Helsingin Sanomat esitteli perjantain 11.9.2009 numerossa näyttävästi ekotuoleja ihmetellen, miksi näyttelyssä mukana olleille tuotteille ei ole laskettu hiilijalanjälkeä. Kritiikki meni pieleen, sillä STOOL-tuolille on laskettu suuntaa antava hiilijalanjälki. Kollegani teki laskelmat ja yhteenveto on esillä jakkaran vieressä.

Ekologinen kuluttaminen

Väliotsikko on tietoisesti ristiriitainen. Voiko kuluttaminen olla koskaan ekologista? Paneelikeskustelelussa pohdittiin, miten vastuu muutoksesta ekologisempaan suuntaan jakautuu kuluttajan, kaupan ja suunnittelijan välillä. Paneelin pyrki etsimään ratkaisuja toimia oikein ja lopuksi panelistit saivat esittää asioita, joihin kuluttajien kannattaa kiinnittää huomiota valintoja tehdessään. Koska oltiin Habitaressa, ohjeet koskevat huonekaluja sekä muuta kodin sisustusta, mutta ohjeet lienevät pätevät muuallakin. Panelisteilla oli kolme ohjetta kuluttajalle:

• osta kotimaista
• osta laadukasta, joka kestää
• osta vain sellaista, johon ihastut ja rakastut - sellaista josta todella pidät

Asiantuntijapanelisteilla oli näin yksinkertaiset ohjeet. Asioista ei pidä tehdä vaikeampia kuin ne ovat. Suunnittelijoiden pitää puolestaan huolehtia, että tuotteen vaikutukset ympäristöön ovat mahdollisimman pienet. Vastuuttomuudesta oli esimerkkinä muodissa olevat halvat mammuttisohvat, joiden käyttöikä voi olla hyvinkin lyhyt. Paljon raaka-aineita, paljon jätettä.
Ostan huonekaluja harvoin. Viimeisin hankinta oli kotimainen, laadukas ja sellainen josta todella pidin - huokaisin helpotuksesta.

Paneelissa keskustelivat yksikönpäällikkö Henrik Österlund (Motiva), EcoDesign-näyttelyn kuraattori, professori Yrjö Kukkapuro, sisustusarkkitehti Samuli Naamanka (Reseptori Oy), Taina Snellman (Tikau) ja Pauliina Valpas, N2 Laundry.


Lumotut halot

Kotimatkan tein Kampin kautta. Narinkkatorilla oli meneillään Hallinkaisten performanssi Luonnonperintösäätiön ja ikimetsien hyväksi. Paikalla oli myös Pentti Linkola, josta tuli mieleen kouluajat ja Valkeakosken lukiossa pidetty luontopäivä. Linkolaa pyydettiin puhumaan koululle, mutta hän kieltäytyi perustellen, että hänen ajatuksensa ovat liian radikaaleja koululaisille esitettäviksi.
En tiennyt Narinkkatorin performanssista etukäteen, mutta löysin Facebookista tapahtuman kuvauksen:

Hakkuutyömaa
Perjantaina 11. 9. 2009 hilaamme hikisen savotan ohikulkijan silmän alle Hkin keskustan Narinkkatorille. Soitamme kirveitä ja sahoja noin kello 15.00 lähtien, aina siihen asti, kunnes tehtävämme on täysi, suoritettu, kaput, finiitto, Loppuslut. Joku toiveikas puhui kello kahdeksasta ja toivomme toki, että hän tarkoitti saman illan klo kahdeksaa, eikä vaikkapa seuraavan aamun kello kahdeksaa.
Jalona tavoitteenamme on säästää joku onnekas metsäalue säälimättömän monitoimikoneen hyökkäykseltä. Leimaajan lavealta kädeltä. Eli; Ohikulkijoilla on mahdollisuus, polttomerkitsemäämme koivuhalkoa vastaan, omantuntonsa mukaan, antaa lahjoitus Luonnonperintösäätiölle, joka ostaa lahjoitustuotolla metsää rauhoitettavaksi valitsemastaan kohteesta. Savottaamme osallistuu myös Taiteilija Ilkka Juhani Takalo- Eskola. Tarjoamme paikallaolioille urkumusiikkia.

Hakkutyömaalla kommandopipoiset hemmot sahasivat ja pilkkoivat halkoja. Mustat pipot oli tosin koristeltu kukilla ja muilla iloisilla asioilla. Pilkotut puut saivat polttoleiman muuttuen lumotuksi. Ostin yhden. Lumous on keittiössämme.

Lue myös:

• Tarvitsenko tätä todella?
• Liika on liikaa
• Turhuuksien tavarataivas - Osa 1

• Huonekalujen laatu- ja ympäristökriteerit, Suomen ympäristökeskus, 8.6.2009

Sata kehua

KEHU 46. Kehut niille, jotka jaksavat taistella möhkälesohvien jyräystä vastaan.