Pro Light - ja pimeys tuli

Piti vaihtaa vessoihin samalaiset lamput, jotta valaistus olisi tasainen. Isommassa vesassa on kolme valaisinta ja pikkuvessassa kaksi. Siispä ostin pari pakkausta energiansäästölamppuja. Niistä jäisi vielä kolme lamppua varastoon tuleviin tarkoituksiin. Vaan eipä mennyt ihan nappiin tämä hankinta. Vaihdoin lamput torstaina ja lauantaina havaitsin yhden pimentyneen. Parin tunnin päästä sammui toinen ja maanantaina kolmas. Näin saatiin vauhdilla lisää ongelmajätettä. Kyseessä olivat siis lamput, joille luvataan käyttöikää peräti 8 000 tuntia. Kolmella ensimmäisellä ei päästy edes sataan, vaikka olisi valaissut vessoja yötä päivää. Lamput lisäksi syttyvät niin hitaasti, että asiat ehtii toimittamaan ennen kuin valo on kirkastunut. Lamppuja täytyykin pitää päällä koko ajan, joten energian säästön kanssa on vähän niin ja näin.  Ainoa hyvä asia on se, että valon sävy on varsin miellyttävä, siis sitten, kun se jaksaa ilmestyä. Suivaantuneena laitan teillekin tiedoksi lamppujen merkin - Pro Light, jonka nimesin tänään uudelleen - Pimeys tuli. 

• Energian säästäminen
• Vihreä energia
• Vähennä hiilidioksidipäästöjä
• Käytä 80 % vähemmän energiaa
• Ilmainen lamppu! Osta 3, saat 4

Vihertävänkirjava paketti korulauseineen ei paljon auta, jos laatu on tätä. Mikään ekoteko ostokseni ei ollut. Sitä paitsi ei ole olemassa ilmasia lamppuja, kuten ei ole ilmasia lounaitakaan. Kuka maksaa ne muutamassa päivässä kolme rikki mennyttä?  En minä ainakaan. Palautan lamput ostopaikkaan, sillä tuotteen pitää kestää pidempään. Vaan olisiko pitänyt kellojen soida, kun kyseiset lamput olivat tarjouksessa? Laatuvaatimukset koskevat myös tarjoustuotteita. 

Asiaan kuin asiaan pitäisi näköjään ensin kaivaa testitulokset. Kuluttaja-lehti on testannut energiansäästölamppuja vuonna 2009. Pro Light - Pimeys tuli- lamppuja testissä ei tosin ole mukana.

Kertokaapa kokemuksianne eri lamppumerkistä, mitkä ovat hyviä, minkä kanssa on ollut ongelmia. 

• Energiansäästölamput 21.10.2010, Kuluttaja-lehden testi

Lue myös

• Mitä, jos lamppusi sanoo poks?
• Hana kiinni!
• Vapaa-ajan asunnoissa törsätään energiaa

Elohopeaa ja energiansäästöä

Sattui silmiin Uuden Suomen artikkeli "Kiinalaistehtaassa joukkomyrkytys elohopeasta". Yli 150 työntekijää on saanut elohopeamyrkytyksen, joka ilmenee päänsärkynä, hiustenlähtönä, nivelsärkyinä  ja vapinana. Tehtaan sähkö- ja valolaitteita valmistavilla tuotantolinjoilla käytetään nestemäistä elohopeaa.

Kumpi on ekologisempi ratkaisu käyttää hehkulamppuja, joissa ei ole elohopeaa vai energiansäästölamppuja, joiden valmistuksessa on vakavia terveys- ja ympäristöhaittoja? Ekologisuus on sangen usein hyvin vaikeasti määritettävissä oleva asia. On helppo sanoa, että energiaa pitää säästää, mutta miten se pitää toteuttaa? Lämpimissä maissa on järjetöntä lämmittää lampuilla ja viilentää ilmastoinnilla. Vaan entä Suomessa - etenkin nyt, kun ulkona on parikymmentä astetta pakkasta?

Entä miten voidaan vertailla suuremman energiankäytön haittoja verrattuna satojen ihmisten terveyteen? Elohopeamyrkytyksiä on sattunut aikaisemmin. Kiinassa työsuojelu on todella heikossa kantimissa. Halvalla tuotettua, kyseenalaisin menetelmin. Suuri osa niistä lampuista tuodaan länsimaihin - meille.

Lue myös

• Lamppu välähti 
• Mitä jos lamppusi sanoo poks? 
• Energiansäästölampusta ongelmia?
  

Tina onkin lyijyä

Kirjoitin eilen teille ilotulitteista. Toinen vuoden vaihtumiseen liittyvä asia on tinojen valaminen, kun halutaan kurkistaa, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Vanha perinne on valaa "tinaa". Sana on lainausmerkeissä, sillä tina ei suinkaan ole tinaa vaan 90 %:sti lyijyä - raskasmetallia, joka voi käsistä kulkeutua ja kertyä elimistöön.  Uudenvuoden "tinojen" käsittely ei siis ole mitenkään terveellistä puuhaa. Etenkään lasten ei kannata antaa kosketella tinoja. Parasta on jättää koko tinanvalanta väliin. Käytettyjä "tinoja" ei saa laittaa roskiin, vaan ne kuuluvat ongelmajätteen keräykseen. Kuvassa ihan aitoja hevosenkenkiä.

Ylen sivuilla esitellään vaihtoehtona steariinin tai sokerin valaminen. Tarkkana saa tosin siinäkin puuhassa olla, sillä etenkin sokeri lämpenee todella kuumaksi. Kemikaalikimara -kirjassa esittelin vaihtoehtona perinteisen kahvikuppiennustuksen, joka sopii lapsillekin. Ennustamiseen tarvitaan kahvikuppeja ja erilaisia esineitä: langanpätkiä, leikkiauto, kiviä, kolikko, jne. Jokainen saa vuorollaan nostaa kupin, katsoa esineen, jonka perusteella ennakoidaan vuoden tapahtumia. Onko tulossa matka, vaalea ihailija tai kenties uusi työpaikka. Kahvikuppiennustus on lisäksi ihan yhtä luotettava kuin perinteinen tinanvalanta. Erilaisia leikkejä sekä askarteluohjeista löytyy myös kirjasta "Kaiken maailman juhlat".

Lue myös

• Tulevan ennustaminen onnistuu myös sokerista tai kynttilänpätkästä, Yle 29.12.2009 
• Ennusta ekologisesti, sulata sokeria, Yle 29.12.2009
  
• Uudenvuoden rätinää ja pauketta 
• Vieraskirja  
• Olenko ongelmajätettä?
  

Kuva: http://www.flickr.com/photos/jclement/ / CC BY-NC 2.0

Olenko ongelmajätettä?

EKOLOGISUUS ja kierrättäminen soluttautuvat kaikkialle, myös krematorioihin.

Keskustelua käydään siitä, voiko vainajien tuhkauksesta ylijääviä metalliosia ottaa talteen. Entä hyödyntää poltossa syntyvää hukkalämpöä?

Ajatukseni kierähti omaan kierrätyskelpoisuuteeni maallisen taipaleeni jälkeen. Kehää kiertävistä mietteistäni tuskin on iloa kenellekään, mutta ehkä ainakin jokunen näistä jutuista jää pölyttymään ullakoille. Suurin osa joutunee silti kierrätyspaperin joukkoon.

ELIMILLENI olen antanut hyötykäyttöluvan. Lompakossani säilytän elinluovutustestamenttia äkillisen onnettomuuden varalta. Jos sarveiskalvoni tai sisäelimeni kelpaavat jollekin toiselle varaosaksi, niin hyvä.

Krematoriot vaativat polttoon tukipolttoainetta – myös minun kohdallani. Rutikuivaksi tyypiksi kun en tunnustaudu. Palamiseni aiheuttamaa kuumuutta pitää ilman muuta käyttää hyödyksi, sillä harakoita en halua lämmittää.
Timanttia tuhkistani tuskin puristetaan, vaikka olisihan se kieltämättä sangen tyylikäs loppusijoitus.

TANSKASSA ruumiiden tuhkaamisesta ylijäävät metalliosat kierrätetään jo romuksi. Rautaista tahtoa lukuun ottamatta minun kropastani ei ainakaan toistaiseksi löydy metallisia komponentteja: ei metallista tehtyjä niveliä, titaaninauloja eikä kuparikierukkaa. Pitäisikö minun olla huolissani ruuvien puutteesta?

Ainoat metalliseokset sijaitsevat suussani. Muutaman amalgaamipaikan takia kuormitan joko maaperää tai krematorion puhdistusprosessia. Myös haukea on tullut jonkin verran syötyä.

Tuleeko minusta ongelmajätettä?

Kolumni on julkaistu Kemia-lehdessä 6/2009.

Kuva: Greencolander, Flickr, Creative Commons lisenssi

Lamppu välähti

Kirjoitin maaliskuussa 2009 energiansäästölampuista otsikolla "Energiansäästölampusta ongelmia?". Pohdiskelin, miten energiansäästöt lasketaan ja mitä ongelmia lampuista voi tulla. Teknillisessä korkeakoulussa on tutkittu lamppujen ja asuntojen energiataseita tuloksella, että hehkulamppu voi säästää energiaa ja että lamppujen vaihdon ekologisuus riippuu talon lämmitysratkaisusta.  Asiasta kirjoitti Helsingin Sanomat pitkän jutun 7.9.2009.

Tutkimuksen alustavien tietojen mukaan hehkulamppujen vaihto energiansäästölamppuihin ei ole ekologiselta kannalta järkevä teko, jos talo lämpiää uusiutumattomalla polttoaineella, kuten öljyllä. Jos taloa lämmitetään sähköllä lamppujen vaihdon jälkeen sähköä kuluu yhtä paljon kuin ennenkin. Uudet lamput kuluttavat vähemmän sähköä, mutta lämmitysteho otetaan sähköpattereista.

Väännön aihe on ollut se, miten suuri osa hehkulamppujen lämmöstä saadaan hyödyksi, mikä osa lämmöstä menee harakoille ja mikä osa hyödyksi. Asiasta kun ei ennen TKK:n tutkimusta ole tarkkaan selvitetty. On epäilty, että hehkulampun lämmöstä menee suuri osa hukkaan, mutta TKK:n tutkimus osoitti toista. Lämpö jakatuuu tasaisesti huoneesee, toisin kuin pattereilla lämmitettäessä, jolloin lämmin ilma nousee ikkunan vierestä katonrajaan ja poistuu helpoimmin harakoille. Mielenkiintoinen tieto on se, että hehkulampusta säteilevät lämpö tuntuu iholla lämpimämmältä kuin huoneessa oikeasti on. Hehkulamppu antaa iholle miellyttävän lämmöntunteen.

Hehkulamppujen vaihtaminen energiansäästölampuiksi vaikuttaa hiilijalanjälkeen näin:

• Öljylämmitteisessä talossa lamppujen vaihto lisää fossiilisen energian kulutusta, jolloin hiilijalanjälki kasvaa
• Sähkölämmitteisessä talossa lamppujen vaihto pitää energiankulutuksen lähes ennallaan. 
• Maalämpöä hyödynnettäessä sähkönkulutus ja hiilijalanjälki pienenevät.
• Kaukolämpöä hyödynnettäessä asia on monimutkaisempi. Hyödyn ratkaisee se, millä energialähteellä sähkö ja lämpö tehdään voimalaitoksessa.
  

Hehkulamppudirektiivi on voimassa ja hehkulamput poistettu kaupoista. Olemme siis tilanteessa, jossa uusien hehkulamppujen myynti on kielletty, lampunvaihtoruljanssin lopputuloksen hyöty on erittäin kyseenalainen ja lisäksi saamme vielä käytetyistä energiansäästölampuista ongelmajäteprobleemin. Miten paljon niitä jatkossa päätyy kaatopaikoille?

 Koti-insinöörien laskelmat

Tutkimuksen tulos on yllätys - ainakin kirjoittaneelle toimittajalle Jussi Laitiselle, joka kommentoi syntyvää kohua seuraavasti:

Ei voi olla totta: energiansäästölamppuihin vaihtaminen voi lisätä kuluttajan päästöjä!

Älyttömältä kuulostava tutkimustulos herättänee raivoa kuluttajissa, jotka ovat tuskailleet kalliiden mutta surkeasti toimivien pienloisteputkien kanssa. Se kirvoittaa myös rutkasti "mitäs minä sanoin" -tyyppistä puhetta. Koti-insinöörit ova väittäneet palstoilla jo pitkään, että hehkulamput lämmittävät tehokkaasti ja jos ne poistetaan, lämpö pitää ottaa jostain muualta. Mutta nyt pitää olla tarkkana: TKK:n mittaustuloksia ei saa yleistää. Lampunvaihdon päästövaikutus riippuu täysin talon lämmitysmuodosta.

Sattunneesta syystä tunnen lukuisia varsin paljon insinöörikunnan edustajia ja  minua huvittaa kovasti Laitisen kommentit. Koti-insinööri - miten herttainen nimitys. Ainakin tämän blogin kirjoittaja koti-insinöörikavereineen on kritisoinut nimenomaan sitä, että säästölukuja ilmoitettaessa on huomoitu vain ja ainoastaan lampun kuluttama sähköenergia. Lämmitystapoja ei ole huomioitu laskelmissa tai se on tehty summittaisesti.  Eräs erittäin kriittisesti energiansäästölamppuihin suhtautuva kollegani huomoi omissa laskemissaan ja päätelmissään myös sen, että valoa tarvitaan kylmimpään aikaan eli lämmityskautena. Kollegani otti jopa yhteyttä Motivaan heidän esittämistään laskelmista. Tarkkana on siis oltu.

Kirjoitin Kemia-lehteen 3/2009 kolumnin energiansäästöstä, jossa kirjoitin dilemmasta näin:

Hehkulamppudirektiivi kuohuttaa tunteita. EU:n päättäjät perustelevat päätöstä sähkönkulutuksen kokonaissäästöillä Euroopan mittakaavassa. Lamppuvalmistajat piirtävät tasealueen yhden lampun ympärille kertoen energiansäästölampun säästävän 80 % vastaavaan hehkulamppuun verrattuna. Suomalainen sähkölämmitteisessä talossa asuva insinööri laskee omat säästönsä huomioiden lamppujen hukkalämmön, säteilyn, sisätilan ilmavirtaukset sekä vuodenajat valoisuuksineen. Kaikki saavat eri tuloksen ja keskustelua riittää.

Nythän se keskustelu vasta alkaakin...

Lue myös

• Energiansäästölampusta ongelmia?
• Energiakeskustelua energiaa säästämättä
• Turhan hienot tiskiaineet

Sata kehua

KEHU 59. Kehut Harri Koskisen Block-lampulle, jota Finnish Design Shop kuvaa seuraavasti: "Block-lamppu muistuttaa suurta jääpalaa, jonka sisällä palaa hehkulamppu. Tämä vastakohtien leikki tekee valaisimesta vastustamattoman"  Block-valaisiin on kuulunut vuodesta 2000 New Yorkin Museum Of  Modern Artin pysyvään kokoelmaan.

Kuvat: www.harrikoskinen.com

Päälisin puolin vihertäviä sekä sisältä harmaita autoja

Päälisin puolin vihreä auto

Vihreäksi mainostettu auto voi olla vihreä vain maalipinnaltaan, vaikka mainoksissa toista väitetään. Kuluttajavirasto on laatinut  automainonnan ympäristöväittämiin ja niiden käyttöön pelisäännöt yhdessä Autotuojien ja Autoalan Keskusliiton kanssa.

• vain saman kokoluokan autoja vertaillaan keskenään.
• markkinoinnista välittyy kuluttajalle todenmukainen kokonaiskuva.
• väitteet perustuvat toteennäytettyihin tosiasioihin.

Pientä kauppakassia ei saa siis verrata pakettiautoon tai maasturiin. Toisaalta pelisäännöt mahdollistavat, että suurikulutuksisia autoja voidaan mainostaa ympäristöväitteillä. Tuulilasi-lehdessä pohditaan aivan aiheellisesti ohjeistusta sekä sitä, että bensarosvo maastoauto tai citymaasturi voidaan nimetä ympäristöystävälliseksi. Ympäristöystävällisyyttä kun ei ole sidottu esimerkiksi auton CO2-päästöön, vaan autoja verrataan kokoluokittain. Kokoluokan paras saa käyttää ilmausta ympäristöystävällisin - jopa se kaupungissa tuiki tarpeeton maasturi. Jutussa on myös vertailuja eri merkkien kesken.

Ympäristösopimus mahdollistaa nyt sen, että isokokoinen edustusauto tai maasturi, jonka päästöt ovat kaukana keskimääräisistä uusien autojen CO2-päästöistä,  voi nyt kertoa olevansa ympäristöystävällinen tai peräti ympäristöystävällisin kokoluokkansa auto. Kuten vaikkapa Hummer.
Jos eläisimme Ruotsissa, luultavasti sanaa ympäristöystävällinen saisi korkeintaan käyttää autoista, jotka täyttävät sikäläisen "miljöbil" määritelmän. Sen rajana on CO2-päästö 120 g/km. Ruotsissa rajaan yltävät myös monet etanolia käyttävät autot. Suomessa ne taas luokitellaan bensiinikäyttöisiksi,  ja CO2-päästöt ovat huomattavasti suuremmat kuin Ruotsissa virallisiksi hyväksytyt päästötiedot.
Kummallista, että Kuluttajavirasto ei vaatinut kaikkiin mainoksiin tekstiä:

”Myös vähäpäästöiset tai ympäristön kannalta muuten vähemmän haitalliset autot kuormittavat ympäristöä”.

Niinpä. Auto kuormittaa ympäristöä kaikissa elinkaarensa vaiheissa alkaen konepeltiin ja muuhun koriin louhittavista metallimalmeista, vaihdetangon nupin muovista, käytön aikana kuluvat polttoaineista,  auton huolloista, ongelmajätteinä käsiteltävät voiteluöljyistä ja jäähdytinnesteistä pääteyn lopulta autonraadon hävitykseen.Voidaanko ylipäänsä mitään autoa nimetä ympäristöystävälliseksi - edes sitä kirkkaimman vihreintä?

• Ympäristöväittämien käyttö autojen mainonnassa, Kuluttajaoikeuden linjaus, 2009
• Kuluttajavirasto teki ökyautoista ympäristöystävällisiä, Tuulilasi, 15.9.2009 

Sisältä harmaa auto

Autoon liittyy myös toinen viimeaikainen uutinen. Tupakointia autossa silloin, kun autossa on alaikäisiä, suunnitellaan kiellettäväksi. On todella sääli, jos ihmiset eivät moista asiaa älyä ilman lakia. Mutta ilmeisesti lapsien kuljettaminen  savustuslaatikoissa on yleistä. 

Tässä vanha Mosse-mainos ajalta, jolloin auton ympäristöystävällisyyteen ei kiinnitetty juurikaan huomiota. Mainosvaltteina olivat uudet urheilumalliset polkimet, entistä parempi ohjaus, parempi jousitus ja edullisempi hinta. Perheen isällä on piippu suussaan autoa ajellessaan, lapset eivät tosin taida olla kyydissä.

Lue myös:

• Kiesin myrkkyliemi 
• Sadattelua bensa-asemalla 
• Mieletön jysäys 

Sata kehua

KEHU 50. Eilen tuli uutisissa juttua Helsinkiläisestä koulusta, jossa harrastetaan bänditoimintaa. Kuka tahansa pääsee soittamaan. Nuoremman lapseni koulussa on samanlaista toimintaa. Suuret kehut aktiivisille kouluille sekä opettajille!

Pytty-kampanja ei ole pönttö

Joskus kirjoitusten aiheet löytyvät aivan nenän edestä. En suinkaan ole halannut vessanpönttöä, vaan näin aamulla bussissa edessäni olevan penkin selkämyksessä tarran, jossa kerrottiin Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen Pytty-kampanjasta.

Kampanjan tarkoituksena on herättää ihmiset miettimään, mitä vessanpönttöön saa laittaa ja mitä ei. Ohje on hyvin yksinkertainen: vessanpönttöön saa laittaa vain sitä itseään kera lirauksen sekä pienen määrän vessapaperia - siis ei esimerkiksi talouspaperia. Joissakin maissa vessapaperitkin pitää laittaa roskikseen vessanpöntön sijaan, kuten esimerkiksi Kreikassa, viereisen kuvan tapaan.

Pönttöön eivät kuulu myöskään pumpulipuikot, tamponit, tupakantumpit, kahvinporot, kukkamulta, lääkkeet, tärpätti tai akkuhappo. Pönttöön kuulumattomat aineet voivat tukkia viemärin sekä aiheuttaa harmia jätevedenpuhdistamolla. Ongelmajätteet voivat jäädä vesistöjen rasitteiksi.

Katsokaa mainiot julisteet:

• Kotikorjaajan väärä valinta
• Pönttö pärjää pillereittä
• Pikku-Pekan panos on tulvan alku
• Pthyi!
• Kaatopaikka ei ole kylppärissä

Tutustukaa kampanjaan ja painakaa asia pönttöönne - tai voi käydä kuten oikeanpuolisessa kuvassa.

Pytty-kampanja

Lue myös:

• Desinfioitu viemäri
• Lumottuja puita
• Mieletön jysäys

Sata kehua

KEHU 48. Kehut Pytty-kampanjan hauskoille esitteille.

Kuva dan taylor, Flickr, Creative Commons lisenssi

Kuva: Charlie Brewer, Flickr, Creative Commons lisenssi

Energiansäästölampusta ongelmia?

Kuva: www.airam.fi, Historiikki







Edisonin keksinnöstä eroon

EU:n lainsäätäjien myllyssä on direktiivi, jolla takia hehkulamppujen valmistus loppuu. Thomas Alva Edisonin keksintö jätetään historiaan. Edison perusti General Electric-yhtiön. Mitähän Thomas Alva tuumisi, jos tietäisi hänen keksintönsä kiellettävän ja amerikkalaisten liikemiesten saaneen aikaan sotkun, jonka takia koko amerikkalainen autoteollisuus on kärsimässä hätää, General Motors mukaan lukien.

Eräiden mielipiteiden mukaan hehkulamput ovat auttamattoman vanhaa tekniikkaa ja on aika siirtyä uudenaikaisempiin valaisimiin. Hehkulamput voi korvata loisteputkilla, energiansäästölampuilla (ES) tai LED-valaisimilla. Rakennuksia ei ole järkevää lämmittää lampuilla tai elektronisilla laitteilla. (Näin kuitenkin tehdään passiivitaloissa, jotka ovat uutta tekniikkaa ja joissa lämmitys tapahtuu muun muassa valaistuksen ja elektronisten laitteiden avulla.) Hehkulamppujen syntinä on suuri energiankulutus, noin 90 % lampun ottamasta energiasta muuttuu lämmöksi. Energiansäästölampuilla lämpöä syntyy vähemmän. Lämmön muodostuminen ja sen hyödyntäminen ovat aiheita, jotka täällä pohjoisessa kuumentavat jopa tunteita. ES-lampuilla on sekä kannattaja- että vastustajajoukko. Siinä missä ES-lamppujen kannattajat vaativat energiansäästön nimissä hehkulamppukieltoa, vastustajien mielestä ES-lamput pitäisi ongelmajätteen synnyttäjinä kieltää. Lähipiirissäni käytyjen lamppukeskustelujen jälkeen näkökannat ovat lähestyneet. Asia kun ei ole lainkaan yksiselitteinen.

Paljonko energiaa säästyy?

Hehkulamput on jo kielletty muun muassa Kuubassa ja Australissa, jossa sähköverkko on ollut lujilla helteiden takia. Sähköä kun kuluu rakennusten jäähdyttämiseen. Suomessa kulutuspiikit osuvat talvipakkasille, kun rakennuksia muutenkin lämmitetään - ja on pimeää. Australian ja Suomen tilanteet ovat siis täysin erilaiset. Australiassa pienempi määrä hukkalämpöä pienentää lisäksi myös jäähdyttämiseen kuluvaa energiamäärää. Suomessa lamppujen tuottamaa lämpöä voidaan hyödyntää. ES-lamppu säästää sähköä, mutta miten paljon se säästää energiaa? Talosta kun karkaa lämpöä joka tapauksessa, eikä lämpöhäviöihin vaikuta lampun tyyppi sitä eikä tätä.

Jotkut ovat sitä mieltä, että keskustelu hukkalämmöstä pitää lopettaa ja suunnata katse tulevaan. Joskus on tosiaan tehtävä kompromisseja, mutta siitä huolimatta insinöörikunta vääntää keskenään kättä siitä, miten paljon hehkulamppujen tuottamasta energiasta saadaan hyötylämmöksi ja kuinka paljon menee harakoille? Asiaan vaikuttavia muuttujia ovat muun muassa:

• talon lämmitysjärjestelmä (sähkölämmitteisestä talossa on sama, hehkuttako patteri vai lamppu, kaukolämpötalossa tilanne on toinen)
• lämmityksen säätöjärjestelmän hitaus/nopeus
• valaisimien sijainti (katon rajassa hyöty ei ole niin suuri kuin pöydällä tai lattialla sijaitsevalla valasimella)

Motivan sivuilta löytyy laskelma sähkön säästön rahallisesta hyödystä kuluttajalle. Laskelman mukaan sähkön kulutuksen alenemasta hyötyvät myös sähkölämmitteisessä talossa asuvat, joskin heillä hyöty on pienempi kuin kaukolämmitteisessä asuvat. Lähtökohtana on käytetty, että lamppujen tuottamasta lämmöstä saadaan hyödynnettyä keskimäärin 70 % .

ES-lamppusaasteen keräily järjestämättä

ES-lamput ovat sisältämänsä elohopean takia ongelmajätettä. Helsigin Sanomat kirjoitti aivan aiheellisesti 2.3.2009 pääkirjoitussivullaan ES-lamppujen keräilystä. Miten se aiotaan järjestää? Nykyisin puolet käytetyistä ES-lampuista kulkeutuu kaatopaikoille, jonne ne eivät kuulu. Aikaa ei ole paljon ja keräilyn järjestäminen vaatii lakimuutoksia. Vaikka järjestelmä saataisiinkin polkaistua käyntiin ripeästi, merkittäviä määriä ES-lamppuja nakataan sekajätteen joukkoon. Sähköä säästyy, mutta jäteongelma pahenee. Miten paljon kuluu energiaa siihen, että käytettyjä lamppuja kerätään, kuljetetaan ja käsitellään? Onko elinkaariarvoinnissa huomioitu kaatopaikoille joutuvat ES-lamput? Tuskin.

Mitä ruuvataan johdon päähän?

Näyttää siltä, että hehkulamput poistuvat. Hyvää ratkaisua ei ole tilalle, vaan joudumme odottamaan tuotekehityksen tuloksia. Tuote, joka elinkaarensa päässä on ongelmajätettä, ei ole kestävä ratkaisu. ES-lamput ovat välivaihe, joka toivottavasti jää lyhyeksi ennen LEDien kypsymistä. Tuotekehitystä uusien lamppujen osalta tarvitaan, sillä ES-lamput toimivat huonosti kylmässä, LEDit puolestaan ovat vielä vauvoja, pieniä ja hentoja. Ne eivät vielä ole kehittyneet sellaisiksi, että hämärän hyssyä vieroksuvat ikänäköiset niiden kanssa pärjäisivät. Energiansäästölamput puolestaan syttyvät hitaasti ja ovat monesti värisävyiltään kylmiä. Kestoikää niille luvataan monin verroin enemmän kuin hehkulampuille, mutta siitä huolimatta moni ES-lamppu pimenee ennenaikaisesti. Muutosta perustellaan myös sillä, että valmistajat pakotetaan nopeampaan tuotekehitykseen. Vanha sanonta:"Ilman viimetippaa ei tapahtuisi mitään" saattaa päteä tässäkin. Kun hehkulamppuja ei enää saa, on vaihtoehtoja oltava. Kuluttajat vaativat - viimeistään silloin, kun kaapin perukoilta on kaivettu vihoviimeinenkin viisi vuotta sitten hamstrattu hehkulamppu.

kuva: http://www.kristallikruunu.com/

Olen monen vuoden ajan harkinnut yksinkertaisen kristallikruunun hankkimista. (Kuvassa hieman liian kruusattu.) Sopivaa ei ole vielä tullut kohdalle. Lamppudirektiivi jäädytti hankkeeni toistaiseksi.

• Energiakeskustelua energiaa säästämättä