Lapsuudenkotini pihalla kasvoi piharatamoita, saunakukkia, pihatataria, suolaheinää, leskenlehtiä - eli nykyisen käsityksen mukaan rikkaruohoja. Rikkaruohoksi kutsutaan ruohovartisia kasveja, jotka kasvavat meidän ihmisten kannalta väärissä paikoissa. Nykyisin pihamailla saakin kasvaa vain ruohoa ja siististi järjestettyjä perennoja. Siinä missä ennen oli hiekkatie, jota sitkeät monilukuiset kasvit yrittivät viherryttää, tulee tämän päivän pihastandardien mukaan olla kivetys siististi aseteltuna reunakivetyksineen. Kivien ja laattojen raoista ei saa kasvaa mitään. Pihapolut eivät saa ruohottua, eivätkä varsinkaan rikkaruohottua. Jos jotain kasvaa, otetaan aineet apuun.Talouselämä uutisoi jokin aika sitten rikkakasvien torjunta-aineiden myynnin kasvaneen 2000-luvulla kaksinumeroisin luvuin. Rautakeskossa on ykköstuotteen eli Roundupin menekki on kasvanut tänä keväänä 50 %. Vaikuttavana aineena on glyfosaatti.
Voin vaikka lyödä vetoa, että vaikka luvut kasvaisivat kolminumeroisilla prosenteilla, rikkaruohoista ei päästä eroon. Aivan tarpeetonta kemikaalikuormaa. Parempi vaihtoehto on napakka ote ja nykäisy ja maanmuokkaus. Voikukkia vastaan on aivan omat työkalunsakin. Rikkaruohot voittavat, mutta voihan sitä silti yrittää jonkin verran harata vastaan.
Myrkky löysi markkinat, Talouselämä 17.6.2009 (Glyfosaattia ei ole luokiteltu myrkyksi, vaikka Talouselämän jutusta niin voisi päätellä.)Voin vaikka lyödä vetoa, että vaikka luvut kasvaisivat kolminumeroisilla prosenteilla, rikkaruohoista ei päästä eroon. Aivan tarpeetonta kemikaalikuormaa. Parempi vaihtoehto on napakka ote ja nykäisy ja maanmuokkaus. Voikukkia vastaan on aivan omat työkalunsakin. Rikkaruohot voittavat, mutta voihan sitä silti yrittää jonkin verran harata vastaan.
Lue myös nämä:
Sata kehua
KEHU 2. Pienet yllätykset ovat mukavia. Kaverini järjesti minulle konserttilipun, jonka lunastin ovelta. Ystäväni oli piirtänyt kuoreen välkyn näkoinen pitkähäntäinen katin, jonka näkemisestä tuli entistä paremmalle tuulelle. Konserttikin oli hieno.
Kuva: Brief Gasp, Flickr, lisensoitu Creative Commons-lisenssillä
Kuva: Brief Gasp, Flickr, lisensoitu Creative Commons-lisenssillä
2 kommenttia :
En ole koskaan ymmärtänyt, mitä ihmisillä on voikukkia vastaan. Jos sitä olisi vaikea kasvattaa, kaikki haluaisivat sitä kukkapenkkiinsä, koska kaunishan se on. Ja syömäkelpoinenkin vielä.
Oma suosikkini pihoista on juurikin perinteinen maatalon piha, jossa polun ruoho (rikkaruohoineen) on kulunut pehmeäksi ehtoisan emännän kiireisten askelien alla. :)
Voikukat ovat hienoja silloin, kun ne kukkivat. Sitten kun kukkavarsi on lähes puoli metriä pitkä ja pölisyttelee siemeniä, kasvi ei ole kovinkaan viehko. Voikukan vastustus varmaan juontaa tarpeesta pitää ruohikko tasaisena ja vihreänä ja siitä, että se leviää niin helposti. Ruohikosta nyppään pois isot ruusukkeet, kukkapenkistäkin nyppään irti. Ruohonleikkuri kyllä pitää voikukan aisoissa, tai ainakin matalana.
Meillä oli mökillä pitkään, eli monta vuotta, tuuminnassa puinen patio, jolle puutarharyhmä pöytineen ja tuoleineen sijoittaisiin. Totesin sitten, että sellaista ei kannata rakentaa. Pöytäryhmä on ruohikolla pihlajien varjossa - sen pehmeäksi kuluneen polun varrella. Ainoatakaan perennaa en ole istuttanut vaan iloitsen "rikkaruohoista".
Lähetä kommentti