Kemikaalikimara

Pikkujoulukauden kunniaksi kysyin teiltä olennaisen tärkeän kysymyksen. Katsoin nimittäin pitkästä aikaa vanhan Maxwell Smart -pätkän. Salainen agentti 86 eli Maxwell Smart on se alati hankaluuksiin joutuva kenkäpuhelinmies, jolla jää nenä oven väliin ja joka aina paljastuu Kaoksen konnille. Smart on useimmiten vähemmän smart, mutta hommat ratkevat ja maailmanrauhaa uhkaavat rikolliset saadaan kiinni. Smartia esitti Don Adams, joka kuoli vuonna 2005 82-vuotiaana.

Brittiläinen James Bond hoitaa samat jutut kuin amerikkalainen Smart, mutta isommalla rytinällä ja tietysti vikittelee siinä sivussa naisia. Bond-elokuvia tulee uusintoina. tasaiseen tahtiin. Mutta se tärkeä kysymys: Kumpi agenteista on mielestäsi parempi, Smart vai Bond? Vai onko se sittenkin pikkujouluihinkin sopivaa musiikkia soittava Agents? (Siis Agents eikä The Agents, kuten kyselyssä lukee. Tekstiä ei saa enää korjattua.)
Raati on ratkaissut, Bond päihittää Smartin. Katso koko tulos täältä.

Kuva Agentti 86, Wikipedia
Kuva: Agentti 007, Sean Connery elokuvassa Tohtori No, Wikipedia

Lue myös

Sata kehua
KEHU 77. Eihän tässä kohdassa voi kehua kuin Mel Brooksia ja Ian Flemingiä.

Tänään on Luonto-Liiton "Älä osta mitään"-päivä ÄOM, jolla halutaan herättää ihmiset ajattelemaan hankintojaan ja kuluttamistaan.

Miksi ostan sen mitä ostan? Voisinko olla ostamatta tai ostaa fiksummin? Näitä asioita pohtimalla tulemme vähitellen fiksummiksi kuluttajiksi. Saattaa olla, että tulemme jopa onnellisemmiksi – emme ostamalla himoitsemaamme uutuustuotetta, vaan kiintymällä entistä enemmän jo omistamiimme rakkaisiin esineisiin, joilla on historia ja tarina.

Teemapäivä on paikallaan, joskin toivoisin, että ihmiset miettisivät asioita useammin, sillä suuntaus tuntuu olevan pikemminkin kuluttamisen lisäämiseen kuin sen vähentämiseen. Jos ihmiset säästävät, se johtuu taloudellisesta tilanteesta, ei suinkaan siitä, tarvitaanko roinaa vai ei. Kokonaiset perheet viettävät aikaa ostoskeskuksissa, Jumboissa, Selloissa, Omenissa, Forumeissa, Myllyissä, Ideaparkeissa, paikoissa, joiden syvin sisältö on ostamisessa ja kuluttamisessa. Pitäsiköhän aloittaa antishoppailublogi, jossa uusien hankintojen sijaan kuvaisin, mistä tavaroista olen hankkiutunut eroon ja miksi? Laitan harkintaan, ehkä ensi vuoden puolella...

Lue myös

Sata kehua

KEHU 76. Kehut marraskuun aurinogolle ja Helsingin hienoille vanhoille taloille. Kulkekaa kaupungilla katse yläviistossa.

Tämä on vajaan vuoden ikäisen blogini kahdessadas julkaistu kirjoitus. Keskeneräisiä kirjoituksia makaa luonnoksissa odottelemassa innostuksen puuskaa, sopivaa hetkeä tai yksinkertaisesti aikaa kirjoittaa. Kovin usein tekti valmistuu myöhään illalla tai yöllä, kuten tämäkin...

Laiska töitään luettelee, sanoo vanha sananlasku. Kerron silti, mitä hommia on rästissä. Työn alla ovat muun muassa rakennekynnet, glyfosaatti, nanopartikkelit, solariumit, fluoriyhdisteet sekä asiaa fluoriyhdisteiden tutkimuksesta. Sampoiden aineista on kysytty kirjoituksta. Syksyllä aloitin tekstiä tanskalaisten ja amerikkalaisten ohjeista koululaisten tarvikkeille koskien muoviesineita. Pahoittelen, että aika ei ole riittänyt tekemään kaikkea tätä loppuun asti, mutta onneksi tulee vuosi uusi. Kerättynä on myös hauskoja juttuja välipaloiksi.

Viime aikoina on lisäaine natriumglutamaatti tai MSG, kuten englanninkielinen lyhenne kuuluu, ollut jälleen paljon esillä En näe kyseisen aineen käytölle erityisiä syitä, mutta tapaus E621 on kuitenkin sen verran mielenkiintoinen blendaus tutkimusta, tunteita ja tiedottamista, että mielestäni kurkistus ilmiöön mediakriittiset kakkulat silmillä on paikallaan.

Olen suunnitellut joulukalenteria. Siinä ei esitellä tavaroita - ellei ole todella pätevä syy. Joulukalenterin painotus on ilossa, yhdessä tekemisessä ja hyödyssä - pienissä asioissa, joista tulee hyvä mieli.

Lukijoille, kommentoijille ja sähköpostia lähetelleille kiitokset. Keskustelu on monologia mukavampaa.

Lue myös

Sata kehua

KEHU 75. Pimeydessä on se hyvä puoli, että voi sytytellä kauniita valoja.

Valoa marraskuun pimeyteen ja lampputietoa lukijoille. Vastaan jo ajat sitten saamaani kysymykseen, mitä tehdä energiansäästölampun rikkoutuessa. Energiansäästölamput ovat pieniä loistelamppuja ja sisältävät siten pienen määrän elohopeaa. Käytetty lamppu tulee toimittaa ongelmajätekeräykseen. Mutta entä sitten, jos lamppu paukahtaa rikki? Minne ne elohopeat joutuvat?

Asiasta on tehty oiva yhteenveto Lampputieto-sivustolla, josta lainaan lampun rikkoutumista koskevan asian tähän. Sivustolla kannattaa käydä tutustumassa muutenkin, sillä asiaa löytyy muun muassa lamppuvalinnoista ja energiansäästöstä.

Energiansäästölamput sisältävät pieniä määriä elohopeaa, joten lampun rikkoutuessa kannattaa noudattaa varovaisuutta. Kylmässä uudessa lampussa elohopea on joko pienten elohopeapisaroiden muodossa, kiinteänä amalgaamina tai elohopea-rautapisaroina. Kun lamppu sytytetään, elohopea höyrystyy ja täyttää lampun höyryllä. Kun lamppu kylmenee sammuttamisen jälkeen, elohopea palaa pisaroiksi tai kiinteämpään muotoon lasin sisäpinnalle.

Yksittäisen kylmän lampun rikkoutuminen ei aiheuta terveyshaittaa. Kun kylmä lamppu särkyy, elohopea säilyy lasin pintaan tarttuneina pisaroina, amalgaamina tai elohopea/rautakerroksena lasipalasissa, mutta ei leviä huoneeseen elohopeahöyrynä.

Suosi umpinaisia valaisimia esimerkiksi lastenhuoneissa

Kuuman lampun rikkoontuessa myrkyllistä elohopeahöyryä vapautuu huoneilmaan. Vakavampi terveyshaitta aiheutuu kuitenkin vasta jatkuvammasta altistumisesta elohopeahöyrylle. Kuuman lampun rikkoutumisen ehkäisemiseksi on kuitenkin järkevää käyttää umpinaisia valaisimia sellaisissa käyttötiloissa, joissa lampun rikkoutuminen on todennäköisempää, esimerkiksi lasten huoneissa.
Ehjästä lampusta ei pääse elohopeaa huoneilmaan.

Toimi näin kylmän lampun rikkoutuessa:

Kerää lasinsirut ja muut osat esimerkiksi jäykällä paperilla tai pahvilla ja laita jätteet kannelliseen lasi- tai muovipurkkiin.

Pyyhi sen jälkeen lattia pienellä märällä rätillä. Laita myös rätti purkkiin.

Sulje purkki ja merkitse kirjoittamalla purkkiin esimerkiksi ”voi sisältää energiansäästölampusta peräisin olevaa elohopeaa”.

Vie purkki ongelmajätteen keräyspisteeseen.

Älä käytä pölynimuria.

Pölynimuri voi levittää elohopeapölyä ja elohopeapisarat voivat jopa höyrystyä. Näin elohopea siirtyy hengitysilmaan. Keskuspölynimuria voi käyttää, koska siitä poistoilma menee ulos. Jos keskuspölynimuria käytetään, pitää säiliö tyhjentää ja viedä ongelmajätekeräykseen.

Pisaramuodossa, amalgaamina tai elohopea/rauta-yhdisteenä elohopea ei imeydy merkittävässä määrin ihon läpi. Käsien kautta suuhun joutuva elohopea imeytyy vain hieman, ja terveysriski on pieni. Käsien pesu on suositeltavaa.

Toimi näin lämpimän lampun rikkoutuessa:

Päällä olevan, kuuman lampun rikkoutuessa myrkyllistä elohopeahöyryä vapautuu pieniä määriä huoneilmaan. Sulje ovet huoneeseen jossa lamppu on mennyt rikki.

Tuuleta huone esimerkiksi avaamalla ikkuna ja poistu huoneesta.

Eurooppalainen lamppualan järjestö (ELC) suosittelee, että huonetta tuuletetaan 20-30 minuuttia.

Kun lampun rikkoutuneet osat ovat viilentyneet voit toimia samalla tavalla kuin kylmän lampun rikkouduttua.

Lähde: lampputieto.fi

Lue myös

Sata kehua

KEHU 74. Näin pimeän aikaan tarvitaan paitsi valoa myös heijastimia. Kehut kaikille, jotka käyttävät heijasinta. Hommatkaa läheisillenne sellaiset ja käyttäkää itsekin.

Kuva: http://www.flickr.com/photos/carstenkessler/ / CC BY-SA 2.0

Mainoksia ei kannata uskoa, eikä lehtiartikkeleiksi naamoituja kaupallisia tiedotteita. Miutta miten suhtautua asiaohjelmiin ja niin sanottuihin luotettaviin läheisiin?

Medialukutaidolla tai toiselta nimeltä mediatajulla tarkoitetaan yksilön kykyä lukea ja tulkita erilaisia mediatekstejä tulivat ne sitten TV:stä, radiosta lehdistä, internetistä tai mainoksista. Asiasta on ilmestynyt hiljattain pari mielenkiintoista uutista. Tuoreeen tutkimuksen mukaan suomalaisten medialukutaito on Euroopan parasta. Hyvä me! Suomalaisten kintereillä olivat tanskalaiset, englantilaiset ja hollantilaiset. Tutkimuksssa selvitettiin ja eriteltiin sekä yksilöllisiä taitoja, kuten viestintätaitoa ja kriittistä ajattelua että ympäristöllisiä tekijöitä, joita ovat median saatavuus, mediakasvatus, politiikka ja mediatalojen toiminta.
Positiivinen uutinen jossain määrin yllätti minut. Olimme nimittäin juuri edellisiltana koulun vanhempainyhdistyksessä puhuneet niin koululaisten kuin vanhempien mediakriittisyyden lisäämisestä. Olenko siis ollut väärässä arviossani medialukutaidosta? Vai onko se joka puolella parannusta vailla, myös siis meillä? Mitä mieltä sinä olet?

Journalistin ohjeet

Toinen aiheeseen liittyvä uutinen on julkaistu Helsingin Sanomissa 10.11.2009 ja koskee tutkija Sakari Huovinen kritiiikkiä Julkisen sanan neuvostoa JSN ja sen antamia Journalistin ohjeita kohtaan. Ohjeet ovat hänen mielestään aikansa eläneet. Perusteluna on se, että mediasisällön tuottajina on toimittajien lisäksi erilaisia tiedottajia, mainostajia, bloggaajia ja mediapersoonia, joilla ei ole mitään tietoa kyseisistä ohjeista. Kuka vastaa juttujen oikeellisuudesta, kun toimittajien työtä on ulkoistettu, juttuun lisätään lukijoiden aineistoa tai juttu tehdään tiimityönä? Huovinen tarjoaa tilalle talokohtaisia ohjeita, joilla viestimet voisivat kertoa lukijoilleen, millaisia pelisääntöjä he toiminnassaan noudattavat. Lukijana pohdin, mitä talokohtaiset ohjeet tarkoittavat käytännössä, varsinkin jos talokohtaiset ohjeet poikkeavat runsaasti toisistaan. Huovinen myös suositteli, että laatumedia lakkaisi toimimasta sensaatiomedian takuumiehenä, eli sananvapauden nimissä ei julkaistaisi mitä tahansa roskaa.

Esimerkkejä kyseenalaisesta journalismista

Olen tavannut tai keskustellut aihepiirini tiimoilta todella ammattitaitoisten ja sympaattisten toimittajien kanssa. jotka tekevät työnsä huolella tiedot tarkistaen, lähettävät artikkelin kommentoitavaksi ja myös huomioivat kommentit. On ilo lukea tai seurata asiantuntevasti tehtyä juttua ja ilahdun aina, kun toimittaja kysyy lisätietoa. Omalle kohdallani olen pyytänyt ja saanut oikaisun juttuun, jossa oli pieni asiavirhe. Valittettavasti olen myös törmännyt täysin asiattomaan kirjoitukseen, josta olin pakotettu ottamaan yhteyttä kyseiseen mediataloon. Olen kuitenkin nähnyt liikaa asiavirheitä sisältäviä juttuja, lähdekritiikin puutetta ja jopa suoranaista vääristelyä. Ja tarkoitan tässä kirjoittelua ja ohjelmia yleensä, en vain kemikaaliaiheisia juttuja. Valitettavasti niin sanotussa luotettavassakin mediassa esiintyy kyseenalaista tiedon värittämistä tai jopa vääristelyä. Ohessa kolme esimerkkiä tuttavapiiristäni:

Vuonna 2004 Ylen Prisma -ohjelmassa haastateltiin tuttavaani hänen hiilihydraatteja rajoittavasta ruokavaliostaan. Ohjelmaa varten kuvattiin tuttavani kotona aamiaisen laittoa, johon kuului salaattia juustolla ja relish-majoneesikastikkeella sekä kermakahvia. Toimitus ilmeisesti halusi tehdä kliseisen Atkins-henkisen jutun ja korvasi pekonittoman aamiaisen otoksella, jossa aivan joku muu henkilö aivan jossain muualla paistoi tirisevää pekonia, mikä näytettiin haastettelun kuvana jutustelun aikana.

Journalistin ohjeet (JSN)
11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

Vuonna 2006 haastateltiin Kotilääkäri -lehden diabetesnumeroon diabetesta potevaa työkaveriani, jolla oli ruokavalionsa avulla saanut insuliiniannoksensa 180 yksiköstä 55-60 yksikköön. Haastattelu kesti noin tunnin. Jutussa ruokavalio kuvattiin parilla lauseella harhaanjohtavasti: "Olen luopunut sokerista ja makeisista, ja rasvaa käytän kohtuudella. Syön salaatteja ja vihanneksia runsaasti, enkä mene koskaan nälkäisenä kauppaan. Tutkin tarkkaan ruokien tuoteselosteet." Seuraavalla sivulla esiteltiin perinteinen lautasmalliruokavalio, joka ei vastaa työkaverini ruokavaliota, kuten ei vastannut parin lauseen kuvauskaan. Tuttavani nimittäin vähensi myös muun muassa leivän syöntiä, huolehti proteiinien saannista eikä rajoittanut rasvan käyttöä. Tuoteselosteita hän ei tutki.

Journalistin ohjeet (JSN)
8. Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

Vuonna 2007 Varpu Tavia haastateltiin Valitut Palat -lehteen. Varpu kertoo episodista näin: "Toimittaja teki sähköpostihaastattelun aiheesta vaihdevuodet. Kirjoitin hänelle keskeiset näkemykseni ja laitoin vielä liitteenä otteita kirjastani Nainen parasta vuosikertaa. kerroin hänelle ruokavaliokorjauksen tarpeellisuudesta, huonojen hiilihydraattien karsimisesta ja rasvojen tärkeästä merkityksestä sukuhormonien toiminnassa. lisäksi kerroin itse menestyksekkäästi käyttäneeni luonnollista (oik. luonnollisenkaltaista) keltarauhashormonia voiteena mm. turvotukseen ja rintojen arkuuteen.
Kun juttu ilmestyi, siinä väitettiin minun kehottaneen vaihdevuosiikäisiä KEVENTÄMÄÄN ruokavaliota ja VÄHENTÄMÄÄN rasvojen käyttämistä. Lisäksi mainittiin minun käyttävän keltarauhashormonia.
Tein Valituille Paloille oikaisupyynnön. Oikaisupyynnöstäni julkaistiin vain puolet. Valituissa Paloissa ilmestyi kolme kuukautta myöhemmin kirpunkokoisena tekstinä, että tietokirjailija Varpu Tavi käyttää luonnollista keltarauhashormonivoidetta. Toimituspäällikön mukaan ruokavaliota koskeva oikaisupyyntöni ei ollut aiheellinen.
Toisin sanoen erittäin laajalevikkinen aikakauslehti käänsi koko sanomani päälaelleen, eikä oikaisupyynnölläni ollut mitään merkitystä!"

Journalistin ohjeet (JSN)
8. Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
20. Olennainen virhe on viipymättä korjattava.

Puhu mitä puhut, me näytämme ja kirjoitamme, mitä haluamme? Näissä esimerkeissä eivät olleet mitkään sensaatiolehdet vaan instituutiot Yle, Kotilääkäri ja Valitut Palat. Lehti voi toki valita näkökulmansa, mutta onko oikein vääristellä haastateltavan viesti toiseksi? Tiedätkö sinä vastaavia sumutusesimerkkejä? Kontaktini mediaan on sangen ohut, mutta jos pelkästään minä tiedän tällaisia asioiden vääntelyjä, kuinka yleistä se lopulta onkaan? Miten ohjelmat leikataan? Mitä näytetään kuvissa? Mitä kirjoitetaan tekstiksi? Esimerkiski TV-haastattelut ovat monesti pätkittyjä. Materiaalia on aina enemmän kuin ohjelmaan mahtuu, mutta joka kerran, kun kuulen lauseen katkaistun ennen sivulausetta, mieleeni tulee väkisin kysymys: Mitä jätettiin pois?

Julkisen sanan neuvostoon voi kuka tahansa tehdä kantelun asiasta, joka koskee hyvää journalistista tapaa tai ilmaisu- ja julkaisuvapautta. JSN antaa vuosittain kymmenittäin langettavia päätöksiä koskien muun muassa tietojen tarkistemista, virheiden korjaamista, piilomainontaa, yksityisyyden suojan rikkomista ja toimittajan toimimista omassa asiassaan. Langettavat päätökset eivät ole parantaneet journalistisia tapoja. Tutkija Huovinen esittääkin terävän kysymyksen: "Onko journalismin itsesääntely menettänyt uskottavuutensa?" Minun mielestäni on. En silti ymmärrä ehdotusta JSN:n lakkauttamisesta tai vielä vähemmän journalistin ohjeiden romuttamisesta. Jos toimittajat eivät pysty noudattamaan reiluja pelisääntöjä, ohjeista pitää tinkiä? JNS:n puheenjohtaja Pekka Hyvärinen toteaa näin: "Journalismin ohjeiden pitää olla väljät. Se aika on ohi, jolloin päällepäsmärit sanovat, mitä toimittajien pitää tehdä." Keitä tarkoitetaan näillä päällepäsmärieillä? Saska Saarikoski olisi HS:n jutussaan voinut avata asiaa. Vai onko jutun kärki tarkoitettu vain alalla toimiville, ei tavallisille lukijoille?

Viritä antennisi

Ohjelmia katsoessa, lehtiä ja erilaisia kirjoituksia lukiessa ja kuvia katsellessa kannattaa pitää mielessä muutama asia:

Kuka on kirjoittanut jutun, mikä on kirjoittajan viiteryhmä ja mahdollinen henkilökohtainen ambitio.
Repäiseviä ja liioittelevia artikkeleita tehdään muuallakin kuin iltapäivälehdissä. Tikusta tehdään asiaa ja tyhjästä sensaatiota.
Toimittajat voivat olla jumissa joko lehden linjan, omien tai päätoimittajan ajatusten, ennakkoluulojen tai toiveiden kanssa.
Jotain kerrottiin, mutta jätettiinkö jotain kertomatta?
Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa - varsinkin photoshopin aikana. Siinä missä joissakin maissa poistetaan kuvista poliittisesti epäsopivia henkilöitä, länsimaissa muokataan naisista anorektisia posliinikasvoja.

Medialukutaidon mestari, pidä jatkossakin silmä tarkkana, korvat höröllä ja antennit viritettynä. Skarpit lukijat ansaitsevat skarppeja juttuja.

Ranskassa vaaditaan varoitustekstiä muokattuihin muotikuviin, HS 16.11.2009
Elettra Wiedemann, Elle- lehdessä 2009, kirjoitus Tähtimainokset ja sammakko

Lue myös

Sata kehua
KEHU 73. Kehut kaikille ammattitaitoisille toimittajille.

Kuva: http://www.flickr.com/photos/x-ray_delta_one/ / CC BY-SA 2.0

Muistatte varmaan kirjoitukseni Nuppi turvoksiin hiusvärillä. Taas on yksi nuppi paisunut hiusvärien takia, tällä kertaa 15-vuotiaalla brittitytöllä. Asiasta uutisoi The Sun. Vaikka kyseessä on lööppijournalismilehti, minusta on ihan hyvä, että näitä kuvia näytetään. Allergisen reaktion riski on pieni, mutta täysin mahdollinen ja pahimmillaan se näyttää tältä:

Horror of hair dye for Abigail, The Sun, 19.11.2009
Katsokaa myös kuvan alareunan linkin slideshows, jossa näkyy kaunis Abigail tavallisena ilman turvotusta.

Riski hiusväreistä saatavalle allergiselle reaktiolle on pieni, mutta se kannattaa tiedostaa. Jos haluat värjätä hiuksesi tummiksi, älä tee sitä juuri ennen tärkeää tapahtumaa tai matkaa. Toipuminen vie aikansa, eikä esimerkiksi omissa häissä olisi mukava astella silmät turvoksissa.Jos olet joskus - vaikka vain kerran - ottanut ihollesi mustan hennatatuoinnin, älä värjää hiuksiasi lainkaan.

Abigailin äiti vaatii tuotteiden valmistajia tiedottamaan vaaroista tarkemmin. Lokakuussa ilmestyi hiusvärien merkinnöistä EU-direktiivi, joka määrää lisäämään herkistävien hiusvärien pakkausselosteiin selkeät varoitusmerkit. Kolmiolääkkeet tiedetään, ensi vuonna alkaa markkinoilla olla kolmiohiusvärejä.

Hiusten värjääminen on pelkästään ulkonäköasia. Vaikka kaikkein herkistävimmät aineet kiellettäisiin, siitä ei olisi kenellekään muulle haittaa kuin hiuskosmetiikkateollisuudelle. Mutta ehkä siinä onkin se syy, miksi näitä turvonneita päitä näkee lehdissä vuodesta toiseen...

Lue muita hiusvärijuttuja:

Sata kehua

KEHU 72. Kehut vanhemmille, jotka kieltävät lapsiltaan hiusvärien kanssa läträämisen.

Kuva: Asta Ekman

Lupasin kirjoittaa yhteenvedon kemisti, FM Asta Ekmanin luennosta Helsingin työväenopistossa 26.10.2009. Astan luennon aiheena oli luontaiset ja ihmisen tuottamat haitalliset aineet luonnossa. Esityksessä oli todella paljon asiaa, joten tiiivistin tähän ydinkohdat.

Yleistietoa kemikaaleista

Kemikaalit voi jaotella luonnon kemikaaleihin tai ihmisen valmistamiin eli synteettisiin aineisiin. Kummassakin ryhmässä on sekä hyödyllisiä, haittomia, vaarallisia tai erittäin vaarallisia aineita. Luonnon yhdisteiden joukossa voi olla hyvinkin vaarallisia aineita, sillä kasvit kehittävät myrkkyjä suojautuakseen tuholaisilta. Esimerkiksi luonnon hajusteet eivät aina ole turvallisempia kuin laboratoriossa valmistetut. Luonnon vaarallisia aineita ovat esimerkiksi mikrobimyrkyt aflatoksiini, botuliini, okratoksiini, patuliini sekä epätäydellisessä palamisessa syntyvä häkä.

Monesti kemikaaleilla tarkoitetaan teollisesti valmistettuja aineita. Synteettisiä kemiallisia aineita käytetään monissa tuotteisssa (esimerkiksi kosmetiikka, torjunta-aineet, tuttipullot, tietokoneet)

Se, että jotain kemikaalia on tuotteessa, ei vielä tee sitä vahingolliseksi.

Pitää tietää:

paljonko kemikaalia on tuotteessa
siirtyykö kemikaali ihmiseen ja ympäristöön
miten vaarallista kemikaali on
millainen määrä vaikuttaa ihmisen terveyteen ja ympäristön hyvinvointiin

Kemikaalista, jolle ei altistuta, ei voi myöskään olla haittaa.

Ympäristön kannalta haitalliset aineet

Luonnon omat kemikaalit (ja suurin osa synteettisistä kemikaaleista) on luonnossa hajoavia. Ympäristön kannalta ongelmallisempia ovat aineet, jotka:

Eivät hajoa tai hajoavat erittäin hitaasti
Kertyvät eliöihin ja ovat niille myrkyllisiä pieninäkin pitoisuuksina
Rikastuvat ravintoketjussa

Osa synteettisistä aineista on erittäin pysyviä. Tällaisia aineita ovat muun muassa PCB, dioksiinit ja furaanit. Erittäin haitallisia aineita voi syntyä vahingossa, esimerkiksi polttoprosesseissa. Vaikka pitoisuus, jona kemiallinen yhdiste pääsee luontoon olisikin hyvin pieni, voi se rikastua vaaralliseksi pitoisuudeksi ravintoketjun huipulle. Esimerkkejä: PCB-, DDT-, dioksiini- ja furaaniyhdisteet, elohopea, lyijy, ja kadmium. Nykyisin huomio kiinnittyy fluoriyhdisteisiin. Pysyvät tai hitaasti hajoavat aineet kertyvät ravintoketjun huipulle, kuten petokaloihin. Tästä syystä esimerkiksi kalan syömiselle on olemassa suositukset.

Hylkeet

Kuvassa on Astan kuvaama hylkeenpoikanen Harakan saarella Helsingin edustalla. Asta on tutkinut harmaahylkeiden PCB-pitoisuuksia. (Verkkoihin ym. kuolleilla hylkeillä) Ympäristömyrkyt kertyvät pääosin rasvakudokseen. Uroksilla on pienemmät pitoisuudet kuin naarailla, sillä hylje-emoista osa myrkyistä siirtyy hylkeenpoikasiin.

Ilma
Pahimmat ilman epäpuhtaudet Helsingissä ovat typpidioksidi ja pienhiukkaset sekä jossain määrin alailmakehän otsonimäärien kasvu. Myös katupöly ja kaukokulkeumat ovat riesana. Pääkaupunkiseudun päästölähteitä ovat satama-toiminta, liikenne, puiden pienpoltto ja energian tuotanto.

Koska jotkut lukijat parahtivat kasarimeiningistä, niin laitetaan välillä jotain muuta. Katsokaapa tästä Pukinetalo Ajanmiehen mainoksesta 1960-luvun miesten muotia, mannekiinina Ville-Veikko Salminen. Loppukohtauksessa Tapiolan maisemia Espoossa.

Mainoksen pienkoneesta tuli väkisinkin mieleen Finnairin lakko. Koneen nousua voi katsella vaikka tältä videolta, jossa Finnair Airbus A330 nousee Helsinki Vantaalta. Kuinkahan moni palaveri voitaisiin korvata netti- ja videoyhteydellä? Tekniikkahan on jo olemassa. Aikaa ja energiaa säästyisi melkoisesti.

Kiitoradasta muistui puolestaan mieleen keskustelu vuosien takaa. Leikin tuttavaperheen pojan kanssa, joka kuvasi innoissaan lentokapteenin töitä. Lentokapteeni on mies, joka ajaa lentokonetta - ja tähän kohtaan lennokas demonstraatio. Sanoin siihen, että voihan se kapteeni nainenkin olla, johon poika totesi määrätietoisesti: "Ei voi! Tytöt ei tiedä, koska kiitorata loppuu".Olen ollut naispilotin kyydissä. Kyllä hän tiesi, milloin kiitorata loppuu - tai sitten kävi melkoinen tuuri.

Lue myös

Sata kehua

KEHU 71. Kuka jaksaa kävellä alati hehtaarihalleissa ja minikaupasta ei saa kaikkea, mitä tarvitsee. Kehut sopivan kokoisille ruokakaupoille.Onneksi sellaisiakin on.

Yle Teema esitti hiljattain Veli-Matti Saikkosen 1960 ja -70 luvun vaihteessa ohjaaman elokuvan Takiaispallo. Elokuvassa esiintyi nimekkäitä henkilöitä, kuten Terhi Panula, Kirka, Tapio Hämäläinen, Hillevi Lagerstam, Aila Arajuuri sekä Veikko Nissinen alis Nessinen. Takiaispallo kuvattiin Valkeakoskella ja paikallinen kuuluisuus sai roolin filmistä. Nessinen oli - niin elokuvassa kuin tosielämässä - persoonallinen, pahasti ontuva ja alkoholisoitunut mies. Näytti siltä, kuin hänen toinen jalkansa olisi ollut huomattavasti lyhyempi kuin toinen. Hiuksia ja partaa ei Nessinen ollut ajanut vuosiin. Roolihahmoa kuvataan sanoilla "omituinen mies" ja sitähän Nessinen oli. Hän vietti aikaa muiden pultsareiden kanssa, mutta kirjoitti myös juttuja Valkeakosken Sanomiin sekä runoja. Kaikki Valkeakoskelaiset tiesivät, kuka on Veikko Nissinen.

Yritin etsiä kuvaa Nessisestä, mutta en löytänyt. Sen sijaan törmäsin tähän Futisforumilla käytyyn keskusteluun, jossa muisteltiin Valkeakosken Hakan pelimatkaa Tukholmaan. Matkaan lähti myös faneja - Nessinen mukaan lukien. Nimimerkki Keskilinkki muistelee:

Hakan fanijoukon villitsijänä oli 70- ja 80-luvuilla vuosia Nessinen eli Veikko Nissinen (toivottavasti muistan nimen oikein), joka siirtyi taivaallisten kenttien ääreen jo vuosia sitten. Röllipeikon näköinen Nessinen oli invalidi (toinen jalka oli kai puujalka) ja ontui eteenpäin vaikeannäköisesti. Hakan matsissa jalka ei haitannut menoa ja tunnelma oli toista luokkaa kuin nykyään.

Kerran Nessinen vain syyllistyi ylilyöntiin. Haka pelasi 19. lokakuuta 1983 Cup-voittajien Cupin ottelun Hammarbyta vastaan Tukholmassa Söder-stadionilla ja Valkeakoskelta matkasi bussi-lastillinen faneja katsomaan ottelua.

Bussi pysähtyi Tukholmassa Kuninkaanlinnan kupeelle ja mukana oleva Nessinen, joka sotalapsena osasi jonkin verran ruotsia, lähti puhuttamaan liikkumattomana seisovaa vartiosotilasta. Kun vastausta ei alkanut tulla, Nessinen alkoi elehtiä hurjasti ja vartiosotilas taisi pelästyä hurjan näköistä miestä. Vartikoppiin piilotetun napin painallus hälytti vartiopäällikön ja linnasta ryntäsi ulos joukkueen verran täysissä varusteissa olevia sotilaita pistimet tanassa.

Vekan invaliditeetti taisi sillä kertaa pelastaa hänet muilta jatkoseurauksilta

Takiaispallossa oli omituisen miehen lisäksi myös naispuolinen alkoholisti, Marjatta Kaartinen (Aila Arajuuri), kaunis ja tyylikäs nainen, jolla oli tyly aviomies. Elokuvassa työnjohtaja Aaro Saarinen loukkantui vaimolleen, joka kommentoi Marjatan juomatapoja: "Ilmankos sille viina maistuu." Tyylikkään naisen alkoholismia ei haluttu tai osattu nähdä. Takiaispallon varsinainen aihe on kahden sukupolven välinen kuilu. Terhi Panula ja Kirka esittävät nuoria rakastavaisia.

Marjatasta tuli mieleen jokunen vuosi sitten kuulemani lääkärin pitämä luento aiheesta työpaikka ja alkoholi. Aivan tarkkaan en lukuja muista, mutta suuruusluokat ovat nämä: jokaista sataa työntekijää kohden on noin kymmenen suurkuluttajaa ja näistä kaksi ongelmatapauksia. Ongelmatapaus voi olla myös jakkupukuinen nainen, joka on paniikissa repii Alkon oven ripoja lakon uhatessa. Mistä silloin saa hankittua viinipullon? Kun työkaverit alkavat puuttua ongelmajuomiseen, sitä on jatkunut keskimäärin jo seitsemän vuotta. Kukaan, eikä varsinkaan henkilö itse, halua tunnustaa tosiasioita.

Alkoholi, Työterveyslaitos, 2.4.2009

Lue myös

Sata kehua
KEHU 70. Kehut totisesti hauskalle suomalaiselle puhallinorkesterille, vähemmän totinen on aina mukavaa.

Kuva: Kuva Valtakadulta Valkeakoskelta, Nessisen ajoista näkymä on jonkin verran muuttunut. Kimmo Virtanen, Creative Commons-lisenssi

ISTAHDIN määräaikaistrimmaukseen kampaajan tuoliin. Ajankohtaiskatsaus naistenlehtiin jäi väliin, sillä saksien klipsuttelun ohessa kampaajani halusi avautua – yllätys, yllätys: kemiallisista reaktioista.

Kampaajan päänvaivana oli blondi asiakas, joka itsepintaisesti halusi omaan päähänsä permanentin eli kestokiharat, vaikka toimenpide voisi pilata tämän hiukset perusteellisesti. Vaalennetuissa hiuksissa permanenttaus saattaa nimittäin tehdä tepposet – kemiallisen leikkauksen, kuten kampaajani asian ilmaisi. Tukasta tulee venyvä ja vanuva hamppukasa, jota ei voi kammata tai harjata ilman hiuksien katkeilua.

VAALENNUS on varsin brutaali prosessi, jossa hiukset ”tyhjennetään” pigmenteistä hävittämällä ne hapetteella. Permanenttauksessa hiuksen sisältämien keratiiniproteiinien rikkisillat puolestaan katkotaan pelkistimellä, jolloin hiuksesta tulee muovailtava. Keratiiniketjut liukuvat uusiin käherrysrullien määräämiin asemiin, ja rikkisillat kiinnitetään takaisin hapetteella.

Voila! Hiukset ovat käkkärällä – ellei niistä siis ole tullut katkeilevaa kuminauhapehkoa.

NIIN kuulemma kävi eräälle asiakkaalle, joka ei ollut kehdannut ennakkoon kertoa itse tekemistään vaalennuksista. Hiukset olivat vaikuttaneet hyväkuntoisilta, mutta tilanne oli toinen, kun permanenttiaineet olivat tehneet tehtävänsä.

Tukka ei kestänyt kahta rajua käsittelyä. Lopputulos oli niin hirveä, että kampaaja ehdotti hiusten katkaisemista viiden sentin mittaisiksi.

MITÄ kampaajani pitäisi tehdä? Kertoa jääräpäiselle asiakkaalle, ettei halua pilata tämän tukkaa, ja jättää permanentti tekemättä? Selvittää tälle mahdolliset seuraukset vielä neljännen kerran ja ryhtyä rullaamaan? Vaatia asiakkaalta nimi paperiin, että kestokiharat käherretään hänen omalla vastuullaan?

Annoin ohjeen. Ammattilaisena näet asiassa olevan riskin. Tee päätökset siten, että voit nukkua yösi rauhassa.

Vaikka kampaajani on blondi, hän ei ole blondi.

Kolumni on julkaistu Kemia-lehdessä 7/2009.

Kuvan henkilö ei ole kampaaja eikä asiakas.

Kuva: http://www.flickr.com/photos/pumpkincat210/ / CC BY 2.0

Liue myös

Muistutukseksi maanantai 9.11.2009. Kemikaalikimaraa jälleen livenä. Tervetuloa kuuntelemaan ja kyselemään!

Kodin aineet kylpyhuoneesta autotalliin

Ma klo 17–18.30 Diakonia-ammattikorkeakoulu, auditorio 119, Sturenkatu 2, Kurkkaa kartta

Maailma muodostuu kemiallisista yhdisteistä. Osa on luonnon omia aineita, mutta tiede on tuottanut lukuisia kemikaaleja, joita monia käytämme päivittäin joko tietäen tai tietämättämme. Monet kemikaalit ovat ihmiselle hyödyksi ja iloksi, mutta monet ovat tarpeettomia, haitallisia tai ympäristöä kuormittavia. Siksi on tärkeää tietää, miten niiden kanssa pitää toimia ja pohtia, voisimmeko kokonaan välttää niiden käyttöä ja siten vähentää ympäristön kuormitusta.

9.11. Tiskiaine, tärpätti, epoksi, diesel – kodin ja kulkuvälineiden hoidossa tarvittavat aineet
Kemiantekniikan DI Anja Nystén

Hakiessani vuosia sitten lastani hoidosta, minulle ojennettiin muovipussi sanoen: "Tässä on vähän pyykkiä, kun pissalla käydessä meni vähän ohi." Vieressäni seisova toinen äiti lohdutti pientä poikaani "Älä sure, kaikilla miehillä menee ohi." Tähän luonnonlakiin perustuu uimahallien shortsikielto. Uimahallin altaaseen saa pulahtaa lyhyissä uimahousuissa, vaan ei shortseissa - paitsi Helsingissä, jossa uida saa shortsit jalassa, kunhan kyseessä ovat uimashortsit. Vaan mistä ne erottaa? Ja mistä tietää, onko shortseja käytetty muutenkin kuin vain uimiseen. Helsingin Sanomissa 8.11.2009 pohditaan shortsikieltoa ja uimahallikäyttäytymistä yleensäkin artikkelissa:"Saako shortseissa uida vai ei?"

Uimahallien ongelmaryhmiksi nimetään kaksi: shortseja käyttävät nuoret miehet sekä vesijumppaan tulevat meikatut naiset, jotka laittavat uimapuvun päälleen jo kotona. Altaaseen mennään iltameikki päällä ja kampaus valmiina. Koska lookkia ei saa pilata, naiset eivät suostu käymään suihkussa.
Pieniltä vauvoilta voi lirahtaa veteen pissaa, mutta artikkelin mukaan kastelematon tukka tuo veteen enemmän epäpuhtauksia kuin pienen lapsen virtsa. Vauvauinnissa on toki vaarana isompikin vahinko, mutta sellaisen sattuessa uinnit loppuvat siihen paikkaan ja vauva-allas tyhjennetään.

Shotsikiellosta väännetään Helsingin Sanomien keskustelupalstalla:

Ettei kyse olisi sittenkin tirkistelyn mahdollisuudesta siinä missä naisten uikkareista ei mitään erityistä voi tirkistellä, kun taas miesten uimahousuista näkee sisällön. Jos kyse on siis kireistä uikkareista, "speedoista".
Kuulemma koulua käyvillä nuorilla on tapana pukea jo kotona uikkarit (juuri ne lyhyet) jalkaan jo valmiiksi kotona niin ei tarvitse erikseen mukana raahata kun on uintipäivä. Siinä ne vasta hyvissä mehuissa onkin...
Kuka hemmetti käyttäisi suurikokoisia shortseja alushousuinaan? Kesäperustelun ymmärrän, en noita muita...

Eikös kaikilla pitäisi olla valinnanvapaus siitä missä ui? Siis, Suomi on vapaa maa! Omasta mielestä Speedo tyyliset uimahousut ovat ERITTÄIN nolot ja epämukavat. Mielestäni Farkku- ja Maastokuviohousuista leikatut uimapuvut ovat pikenmminkin legendaa kuin totta. Ja täytyy olla aika älykääpiö jos pelkää että UIMA-ALTAASEEN tarttuisi bakteereja, kun sinne tippuu laastareita, aivastellaan, syljeskellään vesiä ulos suusta, ja pienenimmät saatta esim. kusta housuun.

Pääsimme perimmäisten asioiden äärelle eli ulkonäköön. Miehet eivät kehtaa uida tavallisissa uimahousuissa eivätkä naiset ilman meikkiä.

Uima-altaan vettä likaavat ihmiset. Ihmisestä lähtee hikeä, rasvaa, ihosolukkoa, meikkiä, hiuksia, hiuslakkaa, hajusteita, virtsaa ja ulostetta - sitä enemmän, mitä vähemmän ihmiset peseytyvät ennen altaaseen menoa tai jos altaaseen mennään likapyykissä. Jotta vesi pysyy uimakelpoisena, on vettä desinfioitava. Jos desinfiointiin käytetään klooria, veteen syntyy muun muassa kloroformia, joka haihtuu vedestä hengitettäväksi. Sitä myös imeytyy uidessa suoraan ihon lävitse verenkiertoon. Klooriyhdisteet myös haihtuvat hengitysilmaan saunassa, jos lauteille mennään uima-asussa, mikä on syynä löylyhuoneiden uima-asukieltoon. Mitä enemmän veteen irtoaa iihmisisä mönjää, sitä enemmän joudutaan käyttämään desinfioivia aineita. Vesien kloorauksen haittoja uimahalleista työskentelevien terveydelle on tutkittu Kuopion yliopistossa. Desinfiointiin voidaan käyttää hypökloriitin sijaan otsonia, josta ei tule veteen sivutuotteita.

Uimahallien ohjeet ovat kovin yksinkertaiset:

Peseydy ennen altaaseen ja saunaan menoa
Käytä puhdasta uima-asua
Saunaan ilman uima-asua

En ymmärrä, mikä tässä asiassa on niin vaikeaa.

Lue myös

Sata kehua
KEHU 69. Luonnonvedet ovat lämpimiä kovin lyhyen aikaa. Hienoa, että uimaan pääsee myös talvella.
Kuva: http://www.flickr.com/photos/23826464@N04/ / CC BY-ND 2.0

Tupakointi on ainoa ansa ilman minkäänlaista syöttiä, ilman juustonpalaa. Ansaa ei laukaise se, että tupakka maistuu hyvältä; varoituskellomme alkaisivat soida ja järkevinä ihmisinä ymmärtäisimme, miksi puolet väestöstä maksaa itsensä kipeiksi myrkyttääkseen itseään. Mutta koska ensimmäinen savuke maistuu kauhealta, meidän nuori mielemme uskoo vakaasti, ettemme voi koskaan tulla tupakasta riippuvaisiksi. Ajattelemme, että koska emme pidä siitä, voimme lopettaa milloin haluamme.

Luin puhtaasti mielenkiinnosta Allen Carrin kirjan Stumppaa tähän! Haluan ymmärtää, mikä on se tekijä, miksi ihmiset jatkavat tupakointia, vaikka samaan aikaan haluavat siitä eroon. Carr oli ketjupolttaja, jolta kului vähintään 60 ja pahimmillaan 100 savuketta päivässä. Carr yritti lopettamista useita kertoja, ennen kuin oivalsi, mistä on kyse. Tämän jälkeen lopettaminen oli helppoa.

Tupakoinnin aloittaminen

Teini-ikäisiä on tavallisesti vaikeampi saada lopettamaan kuin muita. Ei niin, että lopettaminen olisi heille vaikempaa. He vain eivät usko olevansa nikotiinista riippuvaisia tai sitten he ovat riippuvuuden varhaisessa vaiheessa ja luulevat erheellisesti pystyvänsä automattisesti lopettamaan ennen seuraavaa.

Vanhemmat, jotka tietävät lastensa inhoavan tupakkaa, tuudittautuvat helposti vääränlaiseen turvallisuudentunteeseen. Kaikki lapset inhoavat tupakan hajua ja makua ennen kuin jäävät itse koukkuun.

Edellisestä tuli mieleen näyttelijä Tiina Lymin lausahdus taannoin eräässä naistenlehdessä. Lymiltä kysyttiin, mitä hän katuu eniten. Lymi vastasi: "Sitä, että milloinkaan olen koskenutkaan tupakkaan.". Nuorena kaveripiiri, kokeilunhalu, näyttämisen tarve ja uhma vanhempia vastaan edesauttaaa tupakoinnin aloittamista. Aniharva aloittaa aikuisena. Carr'n mukaan jokainen heistä toivoo, ettei olisi koskaan aloittanut, ja pitää tupakointia ajan ja rahan hukkana.

Nikotiiniriippuvuus ja aivopesu

Carr'in ajatusmallin mukaan tupakoinnissa pitää kiinni kaksi asiaa: nikotiiniriippuvuus ja aivopesu. Nikotiiniriippuvuus on petollinen, sillä se on voimakas, mutta sen vierotusoireet kuitenkin hyvin lieviä.

Nikotiinista vierottamiseen ei liity fyysisiä oireita. Kyse on tyhjästä, levottomasta olosta, tunteesta, että jotakin puuttuu. Siksi monet ajattelevat, että sillä on jotain tekemistä heidän käsiensä kanssa. Kun tilanne pitkittyy, tupakoijasta tulee hermostunut, epävarma, levoton ja ärtyisä. Se on nälkää - myrkyn NIKOTIININ nälkää.

Kaikki tupakoijat alkavat polttaa aivan tyhmistä syistä; kenenkään ei ole pakko aloittaa. muuta ainoa syy tupakoinnin jatkamiseen on nikotiinihirviön ruokkiminen, oli kyse sitten satunnaisesta tai säännöllisestä tupakoinnista.

Toinen olennainen asian on aivopesu. Alitajuntaamme pommitetaan pienestä pitäen vakuutteluilla, että tupakka rentouttaa, lisää itseluottamusta ja rohkeutta. Tupakoijien suurin harhakuvitelma on, että tupakanpoltto helpottaa stressiä, vaikka kyseessä on vierotusoireiden lievittäminen.

Menetelmä

Carr'in menetelmässä tupakointia jatketaan niin pitkälle, että on sisäistänyt, mistä on kyse. Tämän jälkeen lopettaminen on helpottava ja vapauttava kokemus. Carr tuomitsee tupakkalakot, tupakoinnin vähentämisen, sopivan ajankohdan odottamisen sekä myös nikotiininkorvaustuottet, purukumit ja inhalaattorit, sillä ne vain ylläpitävät nikotiiniriippuvuutta.

Koska en ole itse koskaan tupakoinut, minun on vaikea arvioida Carr'in menetelmän toimivuutta. Se kuitenkin vaikuttaa logiselta ja järkevältä. Carr kumoaa yleisen hokeman lopettamisen vaikeudesta ja kääntää asian päälaelleen. Kun lopettaa tupakoinnin, ei luovu mistään, vaan vapautuu. Carr kumoaa tupakointiin liittyvät teesit yksi kerrallaan. Tupakointi ei esimerkiksi lievitä stressiä vaan aiheuttaa sitä. Kuka odottaa hermostuneena taukoa palaverissa tai teatterissa?

Onko sinulla kokemusta joko Carr'in tai jostain muusta menetelmästä? Kerro kommeneissa, kiitos.

Stumppaa tähän! Bookyssä (kumppanuuslinkki Booky.fi)

Lue myös

Sata kehua

KEHU 68. Kehut kaikille tupakasta luopuneille sekä niille, jotka pohtivat asiaa. Tuumasta toimeen!

Postauksen otsikossa on kolme termiä, joista yhdestäkään en tiedä niin paljon, että voisin kirjoittaa yksittäisestä aiheesta. Sen sijaan näiden kolmen yhdistelmä on mielenkiintoinen.

NHF (The National Health Federation) järjestää lauantaina 7.11.2009 tilaisuuden, josta tarkemmin NHF:n nettisivuilla. Tilaisuudessa NHF:n puheenjohtaja ja oikeudenkäyntiasianajaja Scott Tips kertoo Codex Alimentariuksesta, kokoelmasta elintarvikealan standardeja, ohjeita ja suosituksia.

NHF on järjestö, jota NHF Finlandin nettisivuilla kuvataan näin:

Vuonna 1955 perustettu National Health Federation on kansainvälinen ja yleishyödyllinen organisaatio, jonka pyrkimyksenä on suojata yksilön oikeutta syödä terveellistä ruokaa, nauttia lisäravinteita sekä käyttää vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä ilman valtioiden säätämiä rajoittavia lakeja.

NHF:n sivuilla on tiedotteita ja artikkeleita koskien Codexia, FDA:ta, EU:n politiikkaa, fluorideja ja rokotteita. Viimeisen kohdalla päästään sikainfluenssaan ja jopa pieni Suomikin on mainittu järjestön sivuilla tällä jutulla: 75 % Finns Says No To Swine Flu Vaccine

Poll: 75% Of Finns Don’t Want The Swine Flu Vaccine

In Finland at least three somewhat big media outlets, Ilta-Sanomat, MTV3 and Helsingin Sanomat, have held polls asking the Finnish people if they are going to take the swine flu vaccine. The results are as follows.
The first online poll was held by MTV3. It’s unclear how many people took part in it, but 61% said they do not want the swine flu vaccine.
Nearly 12,000 people answered the Helsingin Sanomat gallup, and the overwhelming majority, 75%, answered “No”.
Then a third poll at the end of September held by Ilta-Sanomat rendered the exact same percentage as the Helsingin Sanomat gallup, 75% will not be taking the vaccine. Over 16,000 people took part in the Ilta-Sanomat poll.
So it seems that inspite of intense government and mainstream media propaganda and fear mongering on the swine flu, the Finnish people have not bought the hype. Better luck next time.

Liittyvät artikkelit:
1. HS Gallup: 75% suomalaisista ei aio ottaa sikainfluenssarokotetta
2. Ketkä eivät halua sikainfluenssarokotetta?
3. IS Kysely: 75% suomalaisista ei aio ottaa sikainfluenssrokotetta

Kyllä vaan, amerikkalaisella sivustolla on silkkaa suomea. Liittyvät artikkelit eivät suinkaan johda HS:n tai IS:n sivuille, vaan Sikainfluessa.biz -sivustolle, jonka slogan on sikainfluenssa, rokote ja skandaalit. Odotan mielenkiinnolla miten Sikainfluenssa.biz ja NHF uutisoivat Kuopion rokotusjonot ja käsirysyt terveyskeskuksissa.

Ne, jotka mahdollisesti käyvät NHF:n tilaisuudessa, nauttikaa jazz-musiikista.

Lue myös

Julkishallinto hampaaton internetissä. Jukka-Pekka Puro, Helsingin Sanomat 3.11.2009

Asiakas istui peruukki päässä tupakka kädessä. Koska keinokuituperuukki oli kovin tulenarkaa, niin runsas tupakointi oli jättänyt jälkensä hänen peruukkeihinsa. Jokaisen peruukin "otsatukka" oli sulanut.

Törmäsinpä tällaiseen hauskaan blogikirjoitukseen Ylen Elävässä arkistossa. Seija Aunila kuvaa 1970-luvun meinikiä peruukkeineen ja tupakoimistapoineen.
Käykääpä lukemassa Aunilan kirjoitus: "Tupakkaa ja nailonperuukkeja".

Lue myös

Amerikkalaiset löivät laimin autojensa kehittämisen, mistä maksavat nyt kallista hintaa. Pienempikulutuksiset eurooppalaiset, japanilaiset, taiwanilaiset, kiinalaiset autot päihittävät mennen tullen amerikkaiset bensarosvot ja ahdinko oli valmis. Uusi Ford Mercury on ulkonäöltään lähes samanlainen kuin parikymmentä vuotta sitten. Turvallisuuteen liittyviä parannuksia on tehty, mutta esimerkiksi kojelauta mittaristoineen ja jalopuujäljitelmineen on kuin suoraan 1980-luvulta - tai kauempaa.

Autoteollisuus seisoi kädet tanassa kehityksen tiellä keskittyen vastustamaan tiukempia päästörajoituksia ja rajoituksia bensankulutukselle. Siinä missä muut kehittävät pienempiä ja vähemmän kuluttavia menopelejä, amerikkalaiset jatkoivat lotjakkeiden tuoantoja ja suunnittelivat vielä isompia autoja, muun muassa Hummerin, jättikokoisen citymaasturin, jonka General Motors lopulta myi ahdingossaan kiinalaisille. Edes barbihummeri ei auttanut.

Amerikkalainen autoteollisuus pihisee hädin tuskin hengissä. Chrysler ajatui Fiatille ja lopettaa nyt automerkkejään. Itse asiassa monet muutkin autovalmistajat karsivat mallistoistaan vanhanaikaisia tai taloustilanteen takia mahdottomaksi käyneitä automalleja. Kuten Taloussanomat uutisoi: Katso, mitkä automallit kaasuttavat historian hämärään.

Talouden taantuma ja uudet omistajat pakottavat amerikkalaisetkin autovalmistajat väkisin kehityksen tielle - jo oli aikakin. Entäpä amerikkalaiset kodinkoneet, pyykinpesukoneet, hellat, jääkaapit? Mahtavatko eurooppalaiset energialuokat ja vedenkulutusnormit riittää laisinkaan. Paljon on vielä tehtävää, niin siellä kuin meilläkin.

Tässä pieni nostalgianäyte Trabantista, itäsaksalaisesta automerkistä, jota ei voitane syyttää liiasta pröystäilystä. Mutta eipä auto tainnut pärjätä päästömittauksissakaan.

Lue myös

Sata kehua
KEHU 67. Pakkohan se oli käydä katsomassa Picasso-näyttely Ateneumissa. Upeita töitä.

Kuva: http://www.flickr.com/photos/gibbons/ / CC BY-ND 2.0

Tämän päivän (3.11.2009) Akuutti-ohjelmassa oli juttua lisäaineista. Kiertelimme muutaman minuutin pätkää varten pari ja puoli tuntia ruokakaupassa ihmettelemässä lisäaineita. Syynäsimme makkaroita, avokadomössöjä, leivonnaisia, liemikuutioita, jogurtteja, karkkeja, virvoitusjuomia.... Harmittavan vähän ohjelmaan mahtui mukaan. Ohjelmasta jäivät pois muun muassa avokadotahnat, jotka sisältävät 3-5 % avokadoa, vitaminoidut kevytjogurtit, joita ei suositella pienille lapsille, donitsit ja pussikeitot. Virvoitusjuomistakaan ei kehumista löytynyt. Syynäsimme karkkihyllyjä tovin aikaa, mutta atsovärejä emme löytäneet. Ilmeisesti niitä ei edes tuontimakeisissa juurikaan ole, ei ainkaan tuon silmäilyn perusteella. Ohjelmassa haastateltiin myös Taina Rautiota Evirasta, joka totesi sangen suoraan, että kevyttuotteet sisältävät runsaasti lisäaineita.

Näytin ruudukkoa, joka on peräisin tästä Eviran lisäaineesitteestä sivulta 12. Jos ruokavalio koostuu oikean reunan tuotteista, lisäaineita saa runsaasti. Jättämällä nämä vähiin koko ruokavalion koostumus muuttuu terveellisemmäksi ja lisäaineet hoituvat siinä sivussa.Ei kannata tehdä asiasta turhan vaikeaa.

Ohjelma on nähtävissä Yle Areenalta 10.11.2009 klo 19.20 asti. Lisäainepätkä on aivan ohjelman lopussa.

Lue myös

Sata kehua
KEHU 66. Kehut niille, jotka ovat aamusta alkaen pirteitä ja positiivisia. Poikkesin aamulla kaupassa ostamassa aitoja makuja ja törmäsin yhteen ikipositiiviseen ihmiseen. Mukava aamu.
Kuva: http://www.flickr.com/photos/uherrmann/ / CC BY-SA 2.0

Muistutukseksi maanantai 2.11.2009. Kemikaalikimaraa jälleen livenä. Tervetuloa kuuntelemaan ja kyselemään! Viimekertaisesta Asta Ekmanin ympäristöaiheisesta luennosta kirjoitan tänne yhteevedon, kunhan vaan ehdin.

Kodin aineet kylpyhuoneesta autotalliin

Ma klo 17–18.30 Diakonia-ammattikorkeakoulu, auditorio 119, Sturenkatu 2, Kurkkaa kartta

Maailma muodostuu kemiallisista yhdisteistä. Osa on luonnon omia aineita, mutta tiede on tuottanut lukuisia kemikaaleja, joita monia käytämme päivittäin joko tietäen tai tietämättämme. Monet kemikaalit ovat ihmiselle hyödyksi ja iloksi, mutta monet ovat tarpeettomia, haitallisia tai ympäristöä kuormittavia. Siksi on tärkeää tietää, miten niiden kanssa pitää toimia ja pohtia, voisimmeko kokonaan välttää niiden käyttöä ja siten vähentää ympäristön kuormitusta.

2.11. Ruoka ja kauneus – elintarvikkeiden luontaiset, vieras- ja lisäaineet sekä kosmetiikka, tatuoinnit ja korut
Kemian tekniikan DI Anja Nystén

9.11. Tiskiaine, tärpätti, epoksi, diesel – kodin ja kulkuvälineiden hoidossa tarvittavat aineet
Kemian tekniikan DI Anja Nystén

Pyhäinpäivän viikonloppuun sopii pohdiskelu viime viikolla uutisoidusta pyhäinhäväistyksestä. Alun perin pyhäinhäväistys mainittiin itse uutisessa, mutta lieneekö otsikosta tullut palautetta tai toimitukselle pistos sieluun, kun otsikko muutettiin neutraalimmaksi: "Lottoarvontaan tulossa pelle ja katsojien nettiterveisiä." Ilta-Sanomat provosoi aiheesta keskustelupalstallaan 28.10.2009.

Lottoarvonnassa pomppiva pelle on pyhäinhäväistys!

Perinteinen Loton ja Lauantai-Jokerin arvonta on kohta historiaa, kun lähetyksen sisältö muuttuu ja arvontalähetykseen tulee uusi ja hauskaksi kaavailtu Jokerihahmo.

Arvontalähetyksessä pomppiva pellehän on suoranainen pyhäinhäväistys! Juontajana toimiva jokerihahmo syö veikkausinstituution uskottavuutta ja tekee lähetyksestä paremminkin lastenohjelman. Mitä mieltä sinä olet?
Jokeri

Minulle oli täysi uutinen, että lottoarvonta on jotenkin pyhä toimitus ja että sen voi häpäistä. Kyseessä on rahapeli, jota pelataan miljoonien eurojen ja sitä myöden korkeamman elintason ja materian toivossa. Mutta ehkä tässä kuitenkin piilee jonkinlainen totuus. Ehkä Iltasanominen otsikko kuvaa nykyistä arvomaailmaa. Raha ja materia ovat pyhiä asioita, joiden temppeleinä toimivat Veikkauksen pääkonttori, Jumbot, Ideaparkit, Isot Omenat sekä muut ostosparatiisit. Taivasosuutta paratiisiin tavoitellaan veikkaamalla.

Santa Materia

Elämässä on monenlaisia käännepisteitä, kuten muutto omaan kotiin, työelämään siirtyminen, lasten saaminen. ja uusien harrastusten löytäminen. Nuoreen kotiin tarvitaan kaikenlaista, mutta entä sitten, kun on jo kaikkea? Minua hämmästyttää se, miten paljon ihmiset viettävät aikaa ostoskeskuksissa. Käyn itse niissä vain kun on pakko. Ruokaostokset hoidan mieluusti pienemmissä liikkeissä. Kirppiksillä käyn, mutta enimmäkseen poistun ilman ostoksia. Miksi ostaisin jotain, jota en tarvitse? Vain siksi, että se on halpa tai niin sanottu merkkituote?
Luetuimmat ja suosituimmat blogit ovat muotiaiheisia ja muotihan vaihtuu tiuhaan. Bloggaajat esittelevät vaatehankintojaan ja -yhdistelmiään. Bloggaaja Evil Dressmaker pohti asiaa ja päätti aloittaa kokeilut pukeutumislaboratoriossa.

Nyt jo lähes kaksi vuotta erilaisia tyyli- ja muotiblogeja lukeneena täytyy toisinaan ihmetellä sitä miten paljon ihmiset ostavat jatkuvasti uutta tavaraa. Toiset blogit keskittyvät esittelemään lähes pelkästään uusia hankintoja enkä voi olla hämmästelemättä miten uutta esiteltävää riittää lähes jokaiselle viikonpäivälle. Kun koskaan ei näe sitä miten ihmiset hankkiutuvat eroon vanhoista vaatteistaan alkaa väkisinkin miettiä millaiset vaatevarastot ihmisillä täytyykään kotonaan olla.

Näiden pohdintojen ja oman ärtymyksen seurauksena olen päättänyt aloittaa massiivisen projektin nimeltä Pukeutumislaboratorio. Projektin aikana käyn laboratoriotestien omaisesti läpi oman vaatekaappini sisältöä ja teen pukeutumistestejä kokeillen omasta kaapista löytyviä vaatteita ja asusteita.

Testien lopputuloksena hamassa tulevaisuudessa olen toivottavasti saanut vaatekaappini yhtenäisemmäksi, tiiviimmäksi ja lemppari-pitoisuudeltaan kylläisemmäksi.

Tästä linkistä löytyvät kaikki Evil Dressmakerin laboratoriokokeilut. Täytynee itsekin aloittaa labrahommat. Olen myös pohtinut kirjoittamista antishoppailusta. Vastarannankiiskinä en aio kertoa, mitä olen ostanut vaan mistä olen luopunut. Materian hankkimisen sijaan focus materiasta irti pääsemiseen ja tarpeettoman tavaran välttämiseen.

Joulukin taas lähestyy. Teen teille joulukalenterin, jossa ei anneta ostosvinkkejä, vaan kaikenlaista muuta hyödyllistä ja mukavaa joulua ajatellen. Joululauluksi valittakoon joku muu kuin Santa Materia.

Lue myös

Sata kehua
KEHU 65. Kehut kirpparitoiminnalle, jolla yhdelle tarpeeton tavara saadaan käyttöön tarvitseville. Joskaan kirppareilla käydessä ei kannata keksiä tarpeita.

Kuva: http://www.flickr.com/photos/jopemoro/ / CC BY-ND 2.0

SIVUT

lauantai 28. marraskuuta 2009

perjantai 27. marraskuuta 2009

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

tiistai 24. marraskuuta 2009

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

perjantai 20. marraskuuta 2009

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

tiistai 17. marraskuuta 2009

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

tiistai 10. marraskuuta 2009

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

lauantai 7. marraskuuta 2009

perjantai 6. marraskuuta 2009

torstai 5. marraskuuta 2009

tiistai 3. marraskuuta 2009

maanantai 2. marraskuuta 2009

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

LinkWithin