Epäloogisuus on inhimillistä. Sen määrä vain herättää välillä kummastusta.
Eräs taideopettaja kertoi oppilaasta, joka ruokalassa valitsi todella tarkkaan syömisensä muun muassa lisäaineita vältellen. Opetustiloihin astuttaessa huoli kemikaaleista kuitenkin hävisi sen siliän tien. Suojautumisesta ei ollut tietoakaan, vaikka taiteen tekemisessä tarvitaan luovuuden lisäksi muutakin, kuten pölyäviä materiaaleja, myrkyllisiä väripigmenttejä, liuottimia, epoksiliimoja, lipeää ja etsaushappoja.
Meidät doupataan elintarvikkeiden lisäaineilla niin tehokkaasti, että ruumiimme ei maadu maallisen taivalluksemme päätyttyä. Näin kertoo kaupunkitarina.
Lisäaineet huolestuttavat – ajoittain. Huoli vaiennetaan vaivihkaa, kun ostoskärryihin ladataan pari tuplapullosettiä virvoitusjuomia, megapussillinen mässyä – miten kuvaava nimitys karkille –, kasa riemunkirjavia mehujäitä ja untuvatyynyn kokoinen sipsipussi. Kyseessä on kuitenkin aivan eri asia, sillä "pitäähän sitä välillä herkutella". Joissakin tapauksissa parin tunnin välein. Lisäaineita pelkäävät voivat olla rauhallisin mielin, kun jättävät nämä merkittävimmät lähteet vähemmälle. Se ei muutenkaan ole pahitteeksi ruokavaliolle.
Toinen sitkeä urbaanilegenda väittää, että ruumiinavauksia tekevät patologit saavat kalmoon kertyneiden aineiden perusteella selville, kenen taloudessa on astianpesukone ja kenen ei. Legendan mukaan puhtaista lautasista irtoaa huomattavia määriä myrkkyjä, jotka tunkeutuvat elimistöön.
Patologin pöydällä vainajasta saattaa tosiaan löytyä jäämiä, kuten ruskeanmustaa mönjää keuhkoista. On kuitenkin kiehtovampaa syyttää konetiskiaineita kuin tupakointia. Astiat kun on pakko pestä, mutta polttaminen on vapaaehtoista.
Kyseessä on siis aivan eri asia.
Eräs taideopettaja kertoi oppilaasta, joka ruokalassa valitsi todella tarkkaan syömisensä muun muassa lisäaineita vältellen. Opetustiloihin astuttaessa huoli kemikaaleista kuitenkin hävisi sen siliän tien. Suojautumisesta ei ollut tietoakaan, vaikka taiteen tekemisessä tarvitaan luovuuden lisäksi muutakin, kuten pölyäviä materiaaleja, myrkyllisiä väripigmenttejä, liuottimia, epoksiliimoja, lipeää ja etsaushappoja.
Meidät doupataan elintarvikkeiden lisäaineilla niin tehokkaasti, että ruumiimme ei maadu maallisen taivalluksemme päätyttyä. Näin kertoo kaupunkitarina.
Lisäaineet huolestuttavat – ajoittain. Huoli vaiennetaan vaivihkaa, kun ostoskärryihin ladataan pari tuplapullosettiä virvoitusjuomia, megapussillinen mässyä – miten kuvaava nimitys karkille –, kasa riemunkirjavia mehujäitä ja untuvatyynyn kokoinen sipsipussi. Kyseessä on kuitenkin aivan eri asia, sillä "pitäähän sitä välillä herkutella". Joissakin tapauksissa parin tunnin välein. Lisäaineita pelkäävät voivat olla rauhallisin mielin, kun jättävät nämä merkittävimmät lähteet vähemmälle. Se ei muutenkaan ole pahitteeksi ruokavaliolle.
Toinen sitkeä urbaanilegenda väittää, että ruumiinavauksia tekevät patologit saavat kalmoon kertyneiden aineiden perusteella selville, kenen taloudessa on astianpesukone ja kenen ei. Legendan mukaan puhtaista lautasista irtoaa huomattavia määriä myrkkyjä, jotka tunkeutuvat elimistöön.
Patologin pöydällä vainajasta saattaa tosiaan löytyä jäämiä, kuten ruskeanmustaa mönjää keuhkoista. On kuitenkin kiehtovampaa syyttää konetiskiaineita kuin tupakointia. Astiat kun on pakko pestä, mutta polttaminen on vapaaehtoista.
Kyseessä on siis aivan eri asia.
Kolumni on julkaistu Kemia-lehdessä 4/2009
Lue myös:
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti