Meidät on opetettu varomaan suolaa, mutta sokerista ei samanlaisia varoituksen sanoja kuulu. Mieltymys suolaan on kuulemma opittua ja suolan syönti on tapa, sen sijaan makean mieltymys on synnynnäistä. Äidinmaito on tosiaan makeaa, mutta entä muu ravinto - siis sellainen, johon ei ole lisätty sokeria? Makea on aina kuulunut herkku- ja juhlahetkiin. Nykyään vain suuri osa kansasta viettään herkkupäivää joka ikinen arkipäivä, viikonlopuista puhumattakaan.Helsingin sanomissa oli 28.10.2009 aiheesta pitkä juttu , josta on netissä luettavissa lyhennetty versio: Runsas sokeri lihottaa rasvatonta tavoittelevia suomalaisia.Järkyttävä määrä sokeria
Sokeri maistuu suomalaisille eri muodoissa. Helsingin Sanomien jutun mukaan 60-80 % sokerista saadaan teollisuuden valmiiksi makeuttamista elintarvikkeista kuten muroista, mysleistä, jogurteista, leivonnaisista.... piilosokerin lähteitä riittää. Näiden päälle virvoitus juomat ja makeiset. Sokeria syödään järkyttäviä määriä. Artikkelissa viitataan sokerinsaantiin verrattuna suositukseen, joka on enintään 10 % syödystä energiasta. Lähes kaikilla väestöryhmillä enimmäismäärä ylittyy alkaen parivuotiaista natiaisista. Tämän päälle tulee se määrä, joka ei näy tutkimuksissa. Sokeria nimittäin myydään enemmän kuin suomalaiset syövät sitä. Ristiriidan syy löytyy artikkelin väliotsikosta: Karkkiloukku hävettää aikuisia. Kyselyissä ei kerrota kaikkea, mitä on tullut syötyä tai tutkimuksen aikana muutetaan käytäntöjä. "Iltapäivällä söin ison korvapuustin ja kotimatkalla ostin karkkikadulta puolen kilon pussin irtomässyä." Muutama kuukasi sitten naureskeltiin ministereille, jotka ryhtyivät karkkilakkoon. Ei olisi yhtään hullumpi ajatus muillekin.
Sokeriset lisäaineet Sokerin määrä liittyy myös elintarvikkeiden lisäaineisiin. Karkit ja limsat ovat aivan kärjessä lisäaineiden suhteen. Kuitenkin suomalaiset mässyttävät karkkia mielettömät määrät. Makeanhimossa lisäainehuoli unohtuu jonnekin? Vai ovatko karkinsyöjät ja lisäainekriitiset eri porukka? Jos vanhemmat ovat huolissaan lastensa lisäainesaannista, miksi huoli ei kanna karkkihyllylle asti? Vai johtuuko huoli lisäaineista juuri siitä, että syödään niin järjettömästi kaikkea roskaa, että sitten täytyy alkaa miettiä lisäaineita?
"Suomalainen syö vuosittain kilokaupalla lisäaineita. Mihin näitä E-koodin takana piilottelevia aineita oikein tarvitaan? Entä pitääkö lisäaineita välttää ja onko se kotikeittiössä edes mahdollista?
Kuvan peukaloista toinen on minun. Kävimme pari-kolme viikkoa sitten eräässä helsikiläisessä ruokakaupassa tutkimassa elintarvikkeiden lisäaineita.Tuumin kyllä minua ohjelmaan pyydettäessä, että en taida olla oikea henkilö, kun en edes koodeja osaa. Mutta tämä ei kuulemma ollut olennaista, vaan käytännönläheinset ohjeet. Kiersimme monta kohdetta. Mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea mahtui mukaan. Karkkihylly varmaankin - ja voinette arvata, mihin asioihin kiinnitin huomiota...
Makea nainen on tietenkin Sugar Kane Kowalczyk elokuvasta Piukat paikat (Some Like It Hot).
Kuva: Wikipedia, Permissions
Kuva: Wikipedia, Permissions
Lue myös
- Ministerit karkkilakkoon - ottakaa mallia
- Huippuhetkiä elämääsi - Bullshit!
Nitriitit ja nitraatit syyniin
Sata kehuaKEHU 64. Varpu Tavin ja Ilkka Salmenkaidan kirjoittama Laihdu ilman nälkää on tervejärkinen kirja. Ohjeita noudattamalla voi syödä maukasta ruokaa. Turhat sokerit ja lisäaineet jäävät ruokavaliosta pois automaattisesti.
10 kommenttia :
Ohjelman varmaan näkee myös netti-TV:stä esityksen jälkeen? Olisi kiva, jos laitat linkin vielä siihen sitten ensi viikolla, jos unohtuu tuo pätkä katsoa telkkarista! (Ja varmasti unohtuukin, kun en sitä enää koskaan katso..)
Näkee netti-TV:stä. Laitan linkin.
Itku meinasi tulla, kun kuulin että päiväkodissa kiisseli keitetään hillosta. Lapseni oli tuolloin 13 kk, ja kotona olin pitänyt lähes sokeritonta linjaa...
Eihän tämä maailman suurin ongelma ole, mutta kansanterveyden nimissä toivoisin vielä tehokkaampaa valistuskampanjaa. On tullut mieleen kerran jos toisenkin, että onko yhteiskunnallamme varaa tällaiseen?
Yhteiskunnallamme ei olisi varaa siihen, mutta tässä ollaan. Diabetesluvut räjähtävät käsiin.
Katsoin juuri Akuutin, oikein hyvä ja käytännönläheinen juttu :) Hienoa Anja!
Kiitos Siivousfriikki!
Juu katsoin ihan sattumalta, Anjahan siellä yllättäen. Oikein hyvä! Samoin kun tämä sokerijuttu, kiitos kovasti, täytyy suositella eteenpäin...
Hyvä huomio tuo, että suola on opittua, sokeri synnynnäistä! - Jos jotain oppii, siihen täytyy olla synnynnäinen taipumus, eihän sitä muuten oppisi. Esim. koira ei opi syömään salaattia (noh, ehkä poikkeuksia on) koska se "synnynnäisesti" valmistaa C-vitamiinin itse.
Ihmisellä on myös "synnynnäinen" mieltymys esim. huumeisiin, elikkä sellaisiin biokemiallisiin reaktioihin jotka aiheuttavat hyvänolontunnetta, mutta ei se silti tarkoita että niitä voisi ryhtyä käyttämään esim. kohtuudella.
Ihminen sopeutuu lähes mihin vain ja on siksi niin menestynyt. Mutta siinä on myös lajin akilleen kantapää, myös tässä sokeriasiassa.
yo kommentti oli Helin, en tie miksi sinne nyt tuli "admin"...
Liiasta makeudesta voi aivan hyvin oppia pois, kuten olemme huomanneet. :)
Minusta on ristiriitaista, että keinomakeutusaineilla ylläpidetään tilaa, jossa kaivataan hirvittävän makeita makuelämyksiä. Vähempi on parempi - niin suolaisen kuin makean kanssa.
Ravintosuositusten mukaan sokerin osuus hiilihydraateista ei saisi ylittää 10% mutta kokonaishiilihydraattien osuus tulisi olla 55%.
Mikä tekee sokerista ravitsemuksellisesti niin paljon huonomman raaka-aineen että sen käyttö on muihin hiilihydraatteihin nähden niin rajoitettua?
Onko se hyvä maku (makeus), hammaspeikko vai fruktoosin suuri määrä?
Sokeri on tosiaan hyvin puhdas ja vailla suojaravinteita, mutta kuka syökään puhdasta sokeria?
Mielestäni sokeri tulisi suhteuttaa siihen kokonaisruokavalioon, joka päivän aikana syödään.
Lähetä kommentti