Hiusvärit laimennukseen

Täytyy taas vaihteeksi palata hiusväreihin -  kosmetiikan vahvimpiin kemikaaleihin. EU:n koneistosta on putkahtanut direktiivi, jossa rajoitetaan superherkistäjien pitosuuksia hiusväreissä. Aineiden ja niiden johdannaisten pitoisuus saa hiuksiin levitettävässä seoksessa olla jatkossa korkeintaan 2 %, kun nykyinen maksimi on 6 %. Aineita ja niiden johdannaisia käytetään etenkin tummissa hiusväreissä. EU:n päätösprosessissa kuullaan useita tahoja, jäsenvaltioita, tiedekomiteaa sekä sidosryhmiä ennen kuin haitallisien värien sääntelystä saadaan aikaiseksi yleinen strategia. Komissio päätti kuitenkin pienentää kahden superherkistäjän määriä hiusväreissä näin perustellen:

Tiedekomitea luokitteli nämä aineet äärimmäisen herkistäviksi ja aineiksi, jotka vaikuttavat merkittävästi hiusväriaineiden aiheuttamien ihoallergioiden esiintymiseen kuluttajilla. PPD:stä ja PTD:stä toimitettujen lisätietojen perusteella laadittavan riskinarvioinnin ja näiden aineiden turvallisuutta koskevien lopullisten päätösten tekemiseen tiedekomiteassa saatetaan tarvita vielä huomattavasti aikaa.

Laimennuslain tulee olla voimassa 15.7.2010. Mikähän merkitys herkistävän aineen pitoisuudella on allergisen kohtauksen saamiseen. Voidaanko esimerkiksi pähkinäallergiselle sanoa: "Tässä on vain pikkuriikkisen pähkinää...."?

Lopullisiin päätöksiin tarvitaan riskinarviointia, runsaasti aikaa ja kilotolkulla paperia. Hiukan kuitenkin ihmetyttää se, miksi asiaan ei ole puututtu jo ajat sitten. Varsikin kun jo vuonna 1948 hiusväreistä kirjoitettiin näin (Kodin lääkärikirja, Otava). Korostin olennaisen asian:

Tukan, silmäripsien, kulmakarvojen ja parran värjääminen on heikkous, josta tuskin päästään. Lääkärinä tulee näkemään etupäässä tämän menettelyn haitallisia puolia.  Muutamat väriaineet sisältävät nimittäin aineita, kuten lyijyä ja kuparisuoloja, pyrogallushappoa ja parafenyleenidiamiinia, jotka vaikuttavat vahingollisesti ihoon, aiheuttavat tulehdusta ja tukanlähtöä. Näitten häiriöitten vuoksi käännytään lääkärin puoleen. - Värjäämisen toimittavat asianomaiset itse tai antavat hius- ja kauneudenhoitoalan ammattihenkilöiden toimittaa sen. Mikäli tukkaa ja muita ihokarvoja värjätään, se on toimitettava aineilla, jotka eivät aiheuta vahinkoa. Yhteiskunnan puolesta harjoitetaan tosin valvontaa, ettei saa pitää julkisesti kaupan haitallisesti vaikuttavia kosmeettisia aineita. Ymmärrettävästi tällainen valvonta ei aina voi olla täysin tehokas. Lisäksi on huomattava, että muutamat vaarattomina pidetyt aineet, kuten vetysuperoksidi, voivat toisinaan herkille henkilöille aiheuttaa ihotulehdusta.

Yhteiskunta on kieltänyt pyrogallushapon ja lyijyn käytön hiusväreissä, mutta parafenyleenidiamiinille eli PPD:lle ei saada kieltoa sitten millään. Odotamme siis tiedekomitean lopullisten päätösten tekemistä, joihin "saatetaan tarvita vielä huomattavasti aikaa." Riskit ovat olleet tiedossa yli 60 vuotta, eikä kiirettä tunnu olevan tällä vuosituhannellakaan.

Kuvassa intialainen mustan hennan hiusväripakkaus. Musta henna on käytännössä PPD:tä sisältävä hiusväri. Luonnon henna ei ole koskaan mustaa.

Lue myös

• Hiusvärihuijauksia
• Hiusväri ja naisen sielunelämä
• Polttomerkityt lapset

Varoitusmerkkien terapiaistunto

Tanskalaiset ovat tehneet hienon kampanjan kemikaalien varoitusmerkinnöistä julisteineen ja Youtube-videopätkineen. Varoitusmerkit kerääntyvät terapiaistuuntoon, sillä heitä ei ole huomioitu. Merkit Ärsyttävä ja Syövyttävä kertovat traumaattiset tarinansa siitä, mitä tapahtui, kun heidät jätettiin huomioimatta. En osaa tanskaa, mutta eipä haittaa. Vajaan viiden minuutin pätkän sisältö aukeaa hyvin, vaikka puhetta ei ymmärtäisikään.

Video jatkuu tällä vajaan minuutin pituisella kohtauksella, jossa Ärsyttävä käy leikkauksessa. Lopputulos on tietysti hieno! Kerron myöhemmin lisää muuttuvista varoitusmerkeistä - ihan suomeksi.

Lue myös

• Rikkaruohoveto
• Suhinaa spraymaaleista
• Mieletön jysäys
• "Kemikaalit - aina läsnä arjessa", Aamulehti 14.8.2009
  

Sata kehua

Kehu 38. Ei voi kuin kehua tanskalaisten luovuutta. Miksi Suomessa ei tehdä asioita näin hauskasti?

REACHin jäljillä

Noora Shingler kirjoittaa Ylen Olotila-sivustolla tärkeää asiaa kemikaaleista ja Reachistä, EU:n kemikaaliasetuksesta, otsikolla "Terveydelle vaarallisia kemikaaleja löytyy kotinurkista". Kirjoitus perustuu EU:n Kemikaaliviraston Anna-Liisa Sundqvistin pitämään luentoon. Pisteet Nooralle siitä, että jutun lähteenä on käytetty luotettavaa tahoa. Muutama seikkaa on kuitenkin kommentoitava. Reach ja siihen liittyvät asiat kun ovat yksi osa työtäni - kuulun työpaikkani Reach-tiimiin. Muita tehtäviäni ovat muun muassa riskinarvioinnit, koulutus ja lainsäädännönseuranta yrityksille koskien kemikaaleja sekä ympäristöasioiden hallintaa. Työni on harrastukseni ja harrastukseni työni - katson asioita useasta eri näkökulmasta.

Kuluttajaviestinnässä on erittäin tärkeää erottaa olennainen epäolennaisesta. Käytössä on paljon aineita, joihin kuluttaja ei törmää koskaan. Lainsäädäntöä tarvitaan paitsi kuluttajan ja ympäristönsuojelun, myös työturvallisuuden kannalta. Kuluttajat tarvitsevat tietoa kemikaaleista, mutta varoittelu aineista joiden kanssa kuluttaja ei ole tekemisissä tai jotka eivät aiheuta riskiä on harhaanjohtavaa.

Mikä ihmeen Reach?

Reach on EU:n kemikaaliasetus. Reachiin liittyviä asioita näkyy harvoin kuluttajaviestinnässä, sillä koko järjestelmä koskee yrityksiä. Firmoissa onkin käynyt melkoinen suhina velvoitteita selvittäessä ja Reachin lakikiemuroita tavatessa. Velvoitteet koskevat kemikaalien valmistajia ja EU-maahantuojia. Jatkokäyttäjillä (nekin siis yrityksiä) on tehtäviä koskien tiedonsiirtoa käyttötarkoituksista. Kuluttajien ei kaikeksi onneksi tarvitse olla laista selvillä, Reachia kun on sanottu monimutkaisimmaksi ja laajimmmaksi EU-lainsäädännössä.

Kemikaaleja valmistavat ja EU:n alueelle maahantuovat yritykset velvoitetaan arvioimaan aineiden käytöstä aiheutuvat riskit ja antamaan ohjeet kemikaalien turvallisesta käytöstä. Vastuu kemikaalien turvallisuuden todistamisesta siirtyy viranomaisilta teollisuudelle. Aikaisemmin viranoimaisten piti osoittaa aineiden haitallisuus, mikäli niiden käyttöön haluttiin rajoituksia.

Syöpää aiheuttavat ja elimistöön kertyvät aineet jokapäiväisessä käytössä

Noora Shingler kertoo vaarallisimmista aineista näin:

"Jokapäiväisessä käytössämme on noin 800 kemikaalia, jotka tiedetään syöpää aiheuttaviksi ja 27 aineen tiedetään kertyvän elimistöön pysyvästi. Ja tämä on tutkittua, totta, painettua sanaa, mustaa valkoisella jne. FAKTAA."

Valitettavasti, vai pitäisikö pikemminkin sanoa kaikeksi onneksi, edellinen lause on faktaa vain osittain. Kommenteissa viitataan Reach-asetuksen liitteeseen XVII. Liite aineineen on totta, mutta tulkinta 800 aineen jokapäiväisestä kuluttajakäytöstä on harhaanjohtava. Kyseisellä listalla on nimittäin erittäin suuri määrä aineita, jotka ovat teollisuuden välituotteita, kuten maaöljyjakeita, kaasuöljyjä, kivihiilitervaa tai metallien käsittelyssä käytettäviä aineita. Tuotteet on tarkoitettu vain teollisuus- ja ammattikäyttöön. Suuri osa listan aineista ei ole kuluttajamarkkinoilla, -käytössä - vielä vähemmän jokapäiväisesti.

Pari esimerkkiä liitteen XVII aineista:

Kaasut (maaöljy), amiinisysteemin syöte; jalostuskaasu
(Syötekaasu amiinisysteemiin vetysulfidin poistamiseksi. Koostuu pääasiassa
vedystä. Hiilimonoksidia, hiilidioksidia, rikkivetyä ja alifaattisia hiilivetyjä,
joiden hiililuku on pääasiassa välillä C1:stä C5:een, saattaa myös olla
paikalla.)

Tervahapot, ksylenolifraktio; Tislefenolit
(Tervahappojen fraktio, joka sisältää runsaasti 2,4- ja 2,5-dimetyylifenolia,
kerätty tislaamalla matalalämpötilaisia kivihiilitervan raakoja
tervahappoja.)

Jos Ylen Olotila-sivustolla puhutaan markkinoista, oletusarvona on, että kyseessä ovat kuluttajamarkkinat - varsinkin, kun edellä on kerrottu E-koodeista, INCI-listoista, leluista ja tekstiileistä. Teollisuuden käyttämiä aineita ja välituotteita ei pidä sotkea näihin. Elintarvikkeilla ja kosmetiikalla on oma lainsäädäntönsä, ne eivät sisälly Reachiin. Lainsäädäntöä tarvitaan paitsi kuluttajien ja ympäristönsuojelun turvaksi, myös työturvallisuuden kannalta. Kuluttajaviestinnässä on erittäin tärkeää erottaa olennainen epäolennaisesta. Kuluttajille pitää kertoa aineiden haitoista, mutta ei kannata pelotella aineilla, joihin kuluttaja ei törmää.

Terveydelle vaarallisia aineita löytyy kotinurkista - Mitä kuluttajan on hyvä tietää

Liitteen XVII listalla on mukana myös aineita, joita löytyy kuluttajatuotteista, kuten atsoväriaineita, nahankäsittelyaineita, muovien pehmittimiä, palonestoaineita. Näistä aineista on syytä tiedottaa kuluttajia.

Perimää vahingoittavia, elimistöön ja ympäristöön kertyvät sekä syöpää aiheuttavat aineet voi tosiaan löytyä jopa kotinurkista, pölyhiukkasiin kertyneenä. Villakoirissa lymyäviä aineita ovat esimerkiksi palonestoaineet, joista kirjoitan erillisen postauksen.

Muitakin kuluttajatuotteissa piileviä haitallisia aineita on käsitelty Kemikaalikimara-kirjassa. (Tekstiilit, polttoaineet, PFAS-aineet jne.)

Pieni asiavirhe koskee vaarallisten aineiden luetteloa. Vaarallisten eli erityistä huolta aiheuttavien aineiden listalla (Substances of Very High Concern (SVHC) on tällä hetkellä 15 eikä 16 ainetta. Tämä tieto on todennäköisesti peräisin Anna-Liisa Sundqvistin esityksestä, johon ei ole tietoa päivitetty. Matkan varrella on yksi aine pudotettu pois. Näiden 15 aineen joukossa on muun muassa palonestoaineita, hyönteismyrkkyjä, lahonestoaineita, tekstiilivärejä tai niiden lähtöaineita sekä hajusteena käytetty myskiksyleeni. Näiden aineiden käyttö tulee luvanaraiseksi. Se, onko listalla 15 vai 16 ainetta ei ole kuitenkaan olennaista ja kovin lyhythän tuo lista on, mutta taatusti pitenee jatkossa ja hyvä niin!

Lisätietoja Reachistä

Jos jotakin kiinnostaa Reach tarkemmin, tässä Ympäristöministeriön yhteenvedossa on Reachista kerrottu ytimekkäästi ja ymmärrettävästi. Arvio kemikaalien määrästä tosin osoittautui olevan alakantissa, määrä on tarkentumassa alunperin arvioidusta 30 000:sta. Sivustolta löytyvät myös linkit varsinaiseen lainsäädäntöön sekä Reach-tietolähteisiin.

Extreme-kiinnostuneille. Jos haluat kurkistaa asetuksen soveltamiseen, avaa tämä linkki, ja avautuvalta sivun yläreunasta pdf-tiedosto, joka sisältää neljä "päätöspuuta" aineiden rekisteröinnistä. Sulje sitten äkkiä - sinun ei tarvitse osata - ellet sitten vastaa yrityksessäsi Reach asioista.

Muita asiaan liittyviä kirjoituksia

• Villakoirat syövät palonestoaineita
  

RAPEX - ihmisen turvaksi

RAPEX eurooppalaisille

RAPEX on EU:n tietojenvaihtojärjestelmä, jonka avulla voidaan tiedottaa nopeasti tuotteiden markkinoiltavedosta muihin maihin. Järjestelmä ei koske elintarvikkeita, lääkkeitä tai lääketieteellisiä laitteita.



RAPEXin sivuilta näkee viikottaiset yhteenvedot. Esimerkiksi viikolla 13/2009 kirjattiin seuraavia tapahtumia (muutama esimerkki)

• Espanja, dimetyylifumaraattia kengissä
• Ranska, ftalaatteja leluissa
• Portugali, kosmetiikassa kiellettyä metyylibromoglutaronitriiliä puhdistusaineissa,
• Liettua, karsinogeenistä isobutyylinitriittiä nahanpuhdistusaineessa
  
• Saksassa kloroformia liimassa,
• Tanska korvakoruissa lyijyä,
• Suomi, hyönteismyrkyssä kiellettyä fenitrionia

Kielletyt kemikaalit eivät ole ainoa syy markkinoilta poistamiseen. Leluista voi irrota pieniä osia tai sähkölaitteiden turvallisuudessa on puutteita tai solarium käräyttää ihon.

Vuonna 2008 kirjattiin 16 prosenttia enemmän tapauksia kuin edellisvuonna. Lähes kaksi kolmasosaa tuotteista on kiinalaisia. Suomi ilmoitti RAPEXin kautta 64 tuotteen vetämisestä markkinoilta, mikä on 20 vähemmän kuin edellisvuonna. Kokonaisuudessaan raportoitointien määrä on kasvanut vuodesta toiseen, mikä johtuu uusista jäsenmaista ja järjestelmän vakiintumisesta. RAPEXin avulla voidaan estää vaarallisten tuotteiden leviäminen uusille markkinoille. Vilunkikavereiden tavarat ovat netissä sisäänostajien, viranomaisten ja kuluttajien näkyvillä.

• Kinkkinen kenkäjuttu
• Selkäsyyhyn jälkikutinat
  

RAPEX eteläafrikkalaisille naisille

Etsiessäni tietoja EU:n RAPEX-järjestelmästä löysin hyvin erikoisen tuotteen samalla nimellä. Kyseessä on RAPEX tai Rape aXe- raiskauksia estävä naisten kondomi. Nainen laittaa lateksista valmistetun RAPEXin sisäänsä samalla tavalla kuin tamponin. Rapexin sisällä olevat sahalaidat viiltävät raiskausta yrittävää miestä ja laite kiinnittyy miehen penikseen. Nainen saa lisäaikaa pakenemiseen. Penikseen kiinnittynyt laite voidaan poistaa ainoastaan sairaalassa, jolloin rikos tulee hoitohenkilökunnan ja poliisin tietoon. Miettikää yhteiskuntaa, jossa Rapexeja valmistetaan massatuotteena. "Odota, käyn vessassa, ennen kuin lähdetään kävelylle."

• RAPEX - antirape condom
• Rape aXe:n viralliset sivut
• Lill Earlin blogikirjoitus "Penisansa" suojaa raiskaukselta

Lue myös:

• Sata olennaista asiaa

Energiansäästölampusta ongelmia?

Kuva: www.airam.fi, Historiikki







Edisonin keksinnöstä eroon

EU:n lainsäätäjien myllyssä on direktiivi, jolla takia hehkulamppujen valmistus loppuu. Thomas Alva Edisonin keksintö jätetään historiaan. Edison perusti General Electric-yhtiön. Mitähän Thomas Alva tuumisi, jos tietäisi hänen keksintönsä kiellettävän ja amerikkalaisten liikemiesten saaneen aikaan sotkun, jonka takia koko amerikkalainen autoteollisuus on kärsimässä hätää, General Motors mukaan lukien.

Eräiden mielipiteiden mukaan hehkulamput ovat auttamattoman vanhaa tekniikkaa ja on aika siirtyä uudenaikaisempiin valaisimiin. Hehkulamput voi korvata loisteputkilla, energiansäästölampuilla (ES) tai LED-valaisimilla. Rakennuksia ei ole järkevää lämmittää lampuilla tai elektronisilla laitteilla. (Näin kuitenkin tehdään passiivitaloissa, jotka ovat uutta tekniikkaa ja joissa lämmitys tapahtuu muun muassa valaistuksen ja elektronisten laitteiden avulla.) Hehkulamppujen syntinä on suuri energiankulutus, noin 90 % lampun ottamasta energiasta muuttuu lämmöksi. Energiansäästölampuilla lämpöä syntyy vähemmän. Lämmön muodostuminen ja sen hyödyntäminen ovat aiheita, jotka täällä pohjoisessa kuumentavat jopa tunteita. ES-lampuilla on sekä kannattaja- että vastustajajoukko. Siinä missä ES-lamppujen kannattajat vaativat energiansäästön nimissä hehkulamppukieltoa, vastustajien mielestä ES-lamput pitäisi ongelmajätteen synnyttäjinä kieltää. Lähipiirissäni käytyjen lamppukeskustelujen jälkeen näkökannat ovat lähestyneet. Asia kun ei ole lainkaan yksiselitteinen.

Paljonko energiaa säästyy?

Hehkulamput on jo kielletty muun muassa Kuubassa ja Australissa, jossa sähköverkko on ollut lujilla helteiden takia. Sähköä kun kuluu rakennusten jäähdyttämiseen. Suomessa kulutuspiikit osuvat talvipakkasille, kun rakennuksia muutenkin lämmitetään - ja on pimeää. Australian ja Suomen tilanteet ovat siis täysin erilaiset. Australiassa pienempi määrä hukkalämpöä pienentää lisäksi myös jäähdyttämiseen kuluvaa energiamäärää. Suomessa lamppujen tuottamaa lämpöä voidaan hyödyntää. ES-lamppu säästää sähköä, mutta miten paljon se säästää energiaa? Talosta kun karkaa lämpöä joka tapauksessa, eikä lämpöhäviöihin vaikuta lampun tyyppi sitä eikä tätä.

Jotkut ovat sitä mieltä, että keskustelu hukkalämmöstä pitää lopettaa ja suunnata katse tulevaan. Joskus on tosiaan tehtävä kompromisseja, mutta siitä huolimatta insinöörikunta vääntää keskenään kättä siitä, miten paljon hehkulamppujen tuottamasta energiasta saadaan hyötylämmöksi ja kuinka paljon menee harakoille? Asiaan vaikuttavia muuttujia ovat muun muassa:

• talon lämmitysjärjestelmä (sähkölämmitteisestä talossa on sama, hehkuttako patteri vai lamppu, kaukolämpötalossa tilanne on toinen)
• lämmityksen säätöjärjestelmän hitaus/nopeus
• valaisimien sijainti (katon rajassa hyöty ei ole niin suuri kuin pöydällä tai lattialla sijaitsevalla valasimella)

Motivan sivuilta löytyy laskelma sähkön säästön rahallisesta hyödystä kuluttajalle. Laskelman mukaan sähkön kulutuksen alenemasta hyötyvät myös sähkölämmitteisessä talossa asuvat, joskin heillä hyöty on pienempi kuin kaukolämmitteisessä asuvat. Lähtökohtana on käytetty, että lamppujen tuottamasta lämmöstä saadaan hyödynnettyä keskimäärin 70 % .

ES-lamppusaasteen keräily järjestämättä

ES-lamput ovat sisältämänsä elohopean takia ongelmajätettä. Helsigin Sanomat kirjoitti aivan aiheellisesti 2.3.2009 pääkirjoitussivullaan ES-lamppujen keräilystä. Miten se aiotaan järjestää? Nykyisin puolet käytetyistä ES-lampuista kulkeutuu kaatopaikoille, jonne ne eivät kuulu. Aikaa ei ole paljon ja keräilyn järjestäminen vaatii lakimuutoksia. Vaikka järjestelmä saataisiinkin polkaistua käyntiin ripeästi, merkittäviä määriä ES-lamppuja nakataan sekajätteen joukkoon. Sähköä säästyy, mutta jäteongelma pahenee. Miten paljon kuluu energiaa siihen, että käytettyjä lamppuja kerätään, kuljetetaan ja käsitellään? Onko elinkaariarvoinnissa huomioitu kaatopaikoille joutuvat ES-lamput? Tuskin.

Mitä ruuvataan johdon päähän?

Näyttää siltä, että hehkulamput poistuvat. Hyvää ratkaisua ei ole tilalle, vaan joudumme odottamaan tuotekehityksen tuloksia. Tuote, joka elinkaarensa päässä on ongelmajätettä, ei ole kestävä ratkaisu. ES-lamput ovat välivaihe, joka toivottavasti jää lyhyeksi ennen LEDien kypsymistä. Tuotekehitystä uusien lamppujen osalta tarvitaan, sillä ES-lamput toimivat huonosti kylmässä, LEDit puolestaan ovat vielä vauvoja, pieniä ja hentoja. Ne eivät vielä ole kehittyneet sellaisiksi, että hämärän hyssyä vieroksuvat ikänäköiset niiden kanssa pärjäisivät. Energiansäästölamput puolestaan syttyvät hitaasti ja ovat monesti värisävyiltään kylmiä. Kestoikää niille luvataan monin verroin enemmän kuin hehkulampuille, mutta siitä huolimatta moni ES-lamppu pimenee ennenaikaisesti. Muutosta perustellaan myös sillä, että valmistajat pakotetaan nopeampaan tuotekehitykseen. Vanha sanonta:"Ilman viimetippaa ei tapahtuisi mitään" saattaa päteä tässäkin. Kun hehkulamppuja ei enää saa, on vaihtoehtoja oltava. Kuluttajat vaativat - viimeistään silloin, kun kaapin perukoilta on kaivettu vihoviimeinenkin viisi vuotta sitten hamstrattu hehkulamppu.

kuva: http://www.kristallikruunu.com/

Olen monen vuoden ajan harkinnut yksinkertaisen kristallikruunun hankkimista. (Kuvassa hieman liian kruusattu.) Sopivaa ei ole vielä tullut kohdalle. Lamppudirektiivi jäädytti hankkeeni toistaiseksi.

• Energiakeskustelua energiaa säästämättä

EU:lta rajoituksia kosmetiikan kemikaaleihin

EU:lta on ilmestynyt direktiivi, jossa rajoitetaan joidenkin aineiden käyttöä kosmetiikassa.
Kielletyksi tulee dietyleeniglykoli (DIETHYLENE GLYCOL) ja fytonadioni. Dietyleeniglykolia ei kosmeettisissa tuotteissa saa jatkossa käyttää, epäpuhtauspitoisuudeksi sallitaan 0,1 %. Ainetta käytetään liuottimena ja viskositeetin alentajana.

Fytanadioni on hiusväreissä käytettävä liuotin. "Tiedekomitea katsoo, ettei fytonadionia ole turvallista käyttää kosmeettisissa valmisteissa, koska se saattaa aiheuttaa allergisia iho-oireita ja oireita saaneet henkilöt voivat joutua pidättäytymään tärkeän lääkeaineen käytöstä. Aine olisi tämän vuoksi kiellettävä."

Rajoituksia tulee dietyleeniglykolimonobutyylieetterin (DEGBE) ja etyleeniglykolimonobutyylieetterin (EGBE) käyttöön. Näitäkin käytetään hiusvärien liuottimina.

Minusta on merkillistä, että tiedekomitea ei puutu PPD:n herkistäviin ominaisuuksiin. (Lue postaukseni PPD:stä). Myös PPD:lle herkistyminen voi rajoittaa joidenkin lääkeaineiden käyttöä. Oma näkemykseni on , että on helpompaa puuttua hiusvärin liuottimeen kuin varsinaiseen väriaineeseen. Liuottimen voi korvata, mutta väriainetta ei - ainakaan nykyisellä tietämyksellä. Jos väriaine ja sen johdannaiset kiellettäisiiin, hiustenvärjäys vähenisi dramaattisesti - väriskaala kun kapenisi roimasti. Kyseessä on iso bisnes.

Tolueenin käyttöä kynsienhoitovalmisteissa rajoitetaan siten, että "syöpää aiheuttavien, perimää vaurioittavien ja lisääntymiselle vaarallisten aineiden ryhmään 3 kuuluvaksi luokiteltu tolueeni on yleiseltä toksikologiselta kannalta turvallinen silloin, kun sitä on kynsienhoitovalmisteissa enintään 25 prosenttia; olisi kuitenkin vältettävä tilanteita, joissa lapset hengittävät tätä ainetta sisäänsä."

Miten voidaan välttää kynsilakan kanssa tilanteita, joissa lapset eivät hengitä tolueenia? Jotta tätä ohjetta pystyttäisiin noudattamaan, tulisi alaikäisiltä kieltää kynsien lakkaaminen ja rakennekynsien laittaminen. Kyseistä direktiiviä lukiessa tuli mieleen (kemian DI) ystäväni, joka jo monta vuotta sitten oli tuuminut kynsiä lakatessaan: "On se kumma, että näitäkin saa vielä myydä." Liuottimien lisäksi kynsilakat sisältävät nimittäin herkistäviä yhdisteitä. Kova pintaa kun ei saa aikaan ihan kevyillä tuotteilla.

En muuten värjää hiuksiani, enkä lakkaa kynsiäni - koska olen sen arvoinen.

• Nuppi turvoksiin hiusvärillä?
• Hiusvärillä kasvot muodottomaksi
• Hiusvärihuijauksia
• Harmaantuminen haitta?
• Harmaan vallankumous
• Harmaita karvoja siellä!
• Susanista brunette