Kemikaalikimara: Ja vaaleus tuli

torstai 6. lokakuuta 2011

Ja vaaleus tuli

Pari kuvaa sangen työllistävästä projektistani. Remppahommat eivät tosiaankaan mene niin kätevästi kuin sisustusohjelmissa annetaan ymmärtää. Käden käänteessä puretaan seiniä, taiotaan pinnat vaaleaksi, loihditaan vanhoista huonekaluista uusia ihanuuksia. Ohjelmassa suunnittelija esittelee uudistettua kotia ja toteaa iloisesti "Katot me maalattiin valkoiseksi" Ihan tuosta vaan. Sanomiseen kuluu aikaan noin pari sekuntia ja koko hommasta annetaan kuva, että kaikki käy kovin helposti. Mutta miten se käy oikeassa elämässä?


Meillä oli vanha tummunut katto, joka ahdisti ja näytti raskaalta. Päätin, että nyt tulee valkoista pintaan. Pari tuttavaa sanoi, että ei kyllä itse maalaisi puukattoa, sillä se on kaunis sellaisenaan. Yksi totesi lakonisesti: "Meinaat sitten pilata sen katon." Juu, juuri niin aion tehdä.

Maaliksi valitsin vesiohenteisen panelikatoille tarkoitetun maalin. Ohjeissa lukee, että kovin tummunut katto voi vaatia useita kerroksia. Lisäksi suositeltiin pohjamaalia. Sille tielle en lähtenyt, sillä pohjamaalit ovat liuotinohenteisia ja haju on melkoinen. Mieluummin sitten useampi kerta vesiohenteista.


Laudoituksessa ei ole ponttia vaan laudat ovat rinnakkain siten, että raoista näkyy musta paperi. Rakoja ei saa vaaleiksi, joten meillä on nyt sitten raidallinen katto. Yritin esin telaamalla pelkäästään lautojen päältä, mutta jouduin sitten tarttumaan penssliin ja sivelemään reunaakin jonkin matkaa.

Oman haasteensa aiheutti portaikko. Onneksi olen puolison valinnassa saanut paikattua omia puutteitani. Pätkällä on pitkä mies ja se kauimmainenkin nurkka on saanut maalia pintaan. Nyt on sitten vedelty katto neljään kertaan, sillä vaikka väri vaaleenee roimasti jo kahdella kerroksella, kellertävyys vähenee vähitellen. Viides maalikerros on vielä telattavana, homma siis jatkuu ja jatkuu. Hain jossain vaiheessa lisää maalia ja jo tutuksi tullut maalikauppias totesi, että kyllä hänkin mökillä maalasi katon viiteen kertaan. Huh, en siis ollut töpeksinyt.  Pientä pintaremonttia pitäisi nimetä "pientä" pintaremonttia. Peukalossa on rakko, kaikki lihakset kipeinä ja ylöspäin tuijottelusta niska jäykkänä. Kampaaja totesi, että hiuksissani on maalia. Selvisi sitten sekin, miksi ammattimaalareilla on lippis päässä.


Paremmin rakennusasioista tietävä taho sanoi jossain vaiheessa, että voisi olla helpompaa paneloida katto uudestaan. Materiaalitehokkuusaivosoluni eivät tätä ajatusta sulattaneet, joten nyt ollaan sitten tässä, mutta onneksi sentään paremmalla puolella. Ehkä ensi viikonlopun jälkeen voidaan asentaa valaisimet kattoon. Vaaleus tulee, mutta hommaa se vaatii.

2 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Minä maalasin vanhan mäntypaneelin yhdisteellä pohjamaali-vesiohenteinen maali. Ensin mainittua tuli yksi kerros ja toiseksi mainittua kaksi kerrosta. Ja kaunis on! Mänty kellertää kuulemma aina ja ikuisesti läpi jos ei käytä oikeanlaista pohjamaalia.

Miten teillä kävi? :)

Anja Nysten kirjoitti...

Viisas ratkaisu ja jos olisin itse tiennyt urakan määrän, olisin myös maalannut pohjamaalin alle.
Paneelikattomaalille tosin sanotaan näin: "Paneelikatto Valkoinen ei vaadi erillistä pohjamaalia, vaan sillä voi esikäsittelyjen jälkeen maalata suoraan puupuhtaalle, maalatulle tai lakatulle pinnalle." Siksi jätin pohjamaalin pois. Mutta pitihän kattoa sitten telata paikoitellen jopa viiteen kertaan, mutta valkoinen siitä tuli. :)

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails