Tervantuoksuinen laituri

Kerroin taannoin kuvien kera rannalle lentäneistä laitureista. Tapaninpäivän myrsky 2011 heitteli laitureita kuin tulitikkuja. Viime kesänä meille rakennettiin upouudet jämäkät laiturit niin veneelle kuin uimareille. Rakentamisessa hyödynnettiin kohta parikymmentä vuotta sitten tontilta kaadetuista puista sahattua puutavaraa - sitä samaa, josta edellisetkin laiturit oli tehty. Toki se ei enää riittänyt, vaan piti poiketa jokusen kerran paikallisessa puutavaraliikkeessä.

Koska puutavara oli käsittelemätöntä, halusin suojata sen pinnan ja lisätä sen elinikää. Käsittelemätön puu alkaa väistämättä sinistyä ja lahota. Valitsin puunsuojaksi harmaan puuöljyn - sinistymiselle kun ei voi mitään, joten parempi värjätä heti siniharmaaksi. Puuöljystä tein oman sekoituksen. Lisäsin sekaan lorauksen pellavaöljyä sekä tervaa. Kumpikin imeytyy puuhun ja tekee pinnasta vettä hylkivämmän. Terva on myös lievästi biosidinen. Määrien kanssa oli vähän niin ja näin, mikä sitten myöhemmin kostautui. Yhdestä erästä tuli selvästi tummempi kuin aikaisemmasta ja laiturin väri vaihtuu kesken kaiken, mutta pitää paikata. Ja kun laituria taas seuraavana kesänä huolletaan, värierot tasoittuvat edelleen.

Tervansekaisen puuöljyn käsittelyssä on omat niksinsä. Aloitetaan vaikka puuöljypurkin avaamisesta. Olen elämäni aikana maalannut yhtä ja toista ja availlut isojakin purkkeja, mutta lähes kymmenen litran puuöljyämpärin kanssa tuli vaikeuksia. Piti huutaa miesväkeä apuun. Nuorempi pojistani tuli oitis kapean ruuvimeisselin kanssa. Tuumin heti, että liian pieni. Eihän tuollaisella väännetä kannen läpsyköitä auki. Vaan niinpäs vaan väännetään, katso kuva. Minä olen koko ikäni repinyt läpsköitä tongeilla ja vääntänyt niitä alapuolelta. Miten hankalaa. Onneksi on näppärää jälkipolvea.

Muita käytännön vinkkejä – osa käytännön kautta havaittu.

• Ylle kannattaa pukea vaatteet ja jalkineet, jotka saavat likaantua ja tervaantua – alusvaatteita myöden.
• Rintaliiveistä tervaseoksen saa irti, kun hankaa sitä välittömästi sappisaippualla (muukin saippua käy hätätapauksessa) sekä hankaa voimakkaasti. Tärpättiäkin voi varovasti käyttää. Tämän jälkeen pesu normaalisti.
• Harjaa laiturilta ensin pois hiekat ja irtoroskat, niin on mukavampi olla istuallaan, polvillaan ja mahallaan.
• Jos venelaiturissa on kiinni vene, sivele veneestä poispäin, etenkin jos kysessä on valkoinen lasikuituvene eikä tervattu puuvene.
• Jos kaikesta huolimatta veneeseen tulee tummia pilkkuja, keksi hyvät selitykset tai yritä olla muina henkilöinä.
• Tee homma hyvän sään aikana, eli silloin kun puu on kuivaa.
• Jos sade uhkaa, laita hösseliksi.
• Pudota pensseli veteen mieluusti laiturin matalassa päässä.  

Homma käy patsi polvien myös selän sekä riittävän monen laiturimetrin jälkeen myös hermojen päälle, kuten kuvasta ehkä näkyykin...tuulikin sen verran, että piti kääriä otsalle nauha, ettei hiukset lentäneet jatkuvasti naamalle. Lopputuloksena on kuitenkin kaunis ja hyväntuoksuinen laituri. Tervan tuoksun noteerasi myös naapuri. Uimalaiturin käsittelin samalla tavalla, paitsi että penkin ja kaiteeet käsittelin seoksella, jossa ei ole tervaa. Katsokaas kun Eppujen sanoin taivaassa vasta vaan perseet tervataan...