Kemikaalikimara: Otteita mediakritiikkikeskustelusta

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Otteita mediakritiikkikeskustelusta

Laitoin ilahtuneena merkille, miten runsaasti mediakriittinen kirjoitukseni koskien toimittajan työtä eri tyyppisessä mediassa kirvoitti keskustelua eri puolella nettiä. Kirjoitus sivusi YLE:n Uusi musta -sivustoa, jossa henkilökohtainen Kemikaalicocktail -blogi on osana.

Noora Shingler kommentoi kummankin sivuston roolia näin:
YLE tilaa Tarinatalolta Uutta Mustaa ja Uusi Musta sisältää Kemikaalicocktailin postaukset. Kemikaalicocktail on vuokrattu tietyksi ajaksi Uuden Mustan alle, ja on osa sivustoa - jatkossa siellä saattaa olla muitakin blogeja. Kemikaalicocktail sisältyy siis työsopimukseeni. Siinä missä Uutta Mustaa ylläpitää useampi henkilö, on Kemikaalicocktail yhä vain minun ääneni ja asenteeni, ärhäkkyyteni ja hippeilyni blogin muodossa, aivan kuten tähänkin saakka. Ja minä olen aivan yhtä kriittinen ja äkkipikainen kuten aikaisemminkin. YLEssä tilaaja on tiennyt millainen tyylini on eikä ole sen linjan suhteen esittänyt muutostoiveita.
Tyyli ja asiavirheet ovat eri asioita. On erityisen ilahduttavaa, että myös YLE:n taholta otetaan asiaan kantaa. YLEn Uusien palvelujen kehityspäällikkö  Tuija Aalto kommentoi näin:
Tärkeän asian nostat esiin. Minä näkisin, että toimittaja on toimittaja sosiaalisen median foorumeillakin, eikä blogi näin ollen auta pakenemaan journalistin ohjeita.
Tuija Aalto pohtii aihetta myös blogikirjoituksessaan Uusi musta herättää keskustelua toimittajasta bloggaajaroolissa.
Journalistin roolia verkossa tässäkin blogissa paljon pohtineena olen sitä mieltä, että toimittajalla on aina erityinen vastuu yleisölleen välittämänsä tiedon oikeellisuudesta, esiintyipä hän toimittajaroolissaan sitten yle.fi-sivustolla tai muissa yhteyksissä. Sosiaaliseen mediaan laajentuvan verkkoläsnäolon kautta toimittajuus ei rajaudu mediatalon omiin välineisiin.  Se, miten vahvalla asenteella tieto tarjoillaan, on eri asia ja siinä vapauksia voi ottaa vaikka kuinka paljon.
Aallon kommentit eivät yllätä. Olisihan se kieltämättä aika kummallista, jos sama henkilö voi kirjoittaa toisessa mediassa faktaa ja toisessa fiktioon kallellaan olevia mielipiteitä faktana. Mutta onneksi näin ei siis ole. Lukijat voivat vaatia asiatoimittajana esiityvältä oikeaa tietoa myös hänen omassa blogissaan, kuten myös yleisiä journalistin työhän liittyvien ohjeiden noudattamista. Kriittisyys on todella hyvä asia, kunhan se suunnataan myös käytettäviin lähteisiin.

Kemikaalikimara ja Kemikaalicocktail

Kirsi L pohtii kahden saman aihepiirin blogien yhtäläisyyksiä ja eroja:
Kemikaalicocktailin merkitys on omasta mielestäni ennen kaikkea ollut lukijakunnan kiinnostuksen herättämisessä mutta myös riittävän laajan lukijapohjan tarjoamassa keskustelussa.  ....

Hupaisinta tässä on, että pienesti kärjistäen teidän suhtautumisessanne useimpiin kemikaaleihin ei ole niin suurta eroa, suhtaudut vain asioihin tieteellisemmin ja kiihkottomammin (tietysti se toisaalta on erittäin isokin ero).
Minusta on todella hienoa, että kemikaaleihin liittyvät asiat saavat huomiota ja että asioista keskustellaan eri foorumeilla ja eri näkökulmista. Sekä Kemikaalikimaralla että Kemikaalicocktaililla on sama päämäärä.  Sangen hauskasti blogien nimetkin ovat hyvin lähellä toisiaan. Joku keskustelussa epäili jopa kopiointia, joten kerrotaanpa historia.
  • Tein kesällä 2006 kustannusosakeyhtiö Teokselle kirjallisen ehdotuksen kemikaaliaiheisesta kirjasta työnimellä Kemikaalicocktail. Kustantaja ei kuitenkaan hyväksynyt nimeä, sillä heidän mielestään siitä tulee mielleyhtymä lääkkeiden ja viinan sekakäytöstä. Niinpä nimeksi valittiin Kemikaalikimara.
  • Kirjoitin kirjaa koko vuoden 2007. Pidin varsinaisesta työstäni vapaata, sillä näin laajaa aihepiiriä ei pysty hoitamaan sivuhommana, mikäli sen aikoo kunnolla tehdä.
  • Vuoden 2008 alussa Noora Vanhanen (Shingler) perusti Kemikaalicocktail-bloginsa.
  • Tuolloin Kemikaalikimara-kirjani oli lähestulkoon taittoa ja painoa vaille valmis ja ilmestyi huhtikuussa 2008.
  • Aloitin Kemikaalikimara-blogin pitämisen tammikuussa 2009
Kumpikaan ei siis ole kopioinut kummankaan nimeä. vaan kyse on sattumasta.
Päämäärä on varmaankin suurin piirtein sama, mutta näkökulma toinen. Siinä missä Kemikaalicocktail on suunnattu naisille keskittyen kosmetiikkaan, ruokaan ja kulutustuotteisiin, Kemikaalikimara ei rajaa aiheita, ei katso sukupuoleen, ikään, asuinpaikkaan, eikä siihen ovatko haitalliset aineet peräisin tuotteista vai luonnosta. Kemikaalikimaran näkökulma siis huomattavasti laajempi ja kiinnittää huomiota myös asioiden merkitykseen. Anonyymi kommentoijaa pohtii asioiden suhteellisuutta ja tärkeyttä.:
Ylen osallisuus mietityttääkin juuri siitä syystä, että Shinglerin yleläisyytensä esiintuominen ja se, että saa Yleltä kempparista ja Uudesta Mustasta palkkaa, luo mielikuvaa luotettavuudesta. Luonnontieteisiin (erityisesti kemiaan, biologiaan, ympäristötieteisiin) perehtymättömillä ei välttämättä ole valmiuksia arvioida juttujen tasoa tai paikkansapitävyyttä suoralta kädeltä. Vielä vaikeampaa on hahmottaa "sävykysymyksiä", eli juuri noita asioiden suhteellisuuteen ja tärkeysjärjestykseen liittyviä seikkoja.
Tuntuu siten oudolta, että Yle jättää juttujen oikeellisuuden arvioinnin lähes täysin lukijoiden harteille. Järkevän kokonaiskuvan muodostaminen kemikaaleista Kemikaalicocktailin kaltaisen blogin perusteella on vähän sama, kuin yrittäisi muodostaa jostakin ilmiöstä/henkilöstä kuvaa iltapäivälehtien lööppien perusteella. Jutuilla on kyllä raflaavuutta ja huomioarvoa, kokonaisuus vain hämärtyy helposti.  Kai sitä populistisuudeksi sitten nimitetään.
Kemikaalikimaran yhtenä johtoajatuksena on suhteuttaa asiat, mitkä mitkä ovat terveyden tai ympäristön kannalta suuria ja mitkä pieniä asioita - eli mikä on olennaista.

Voiko blogissa kirjoittaa mitä vaan?

MayKay pohtii blogikirjoittamista:
Blogihan on perusolemukseltaan yhden ihmisen vapaa foorumi, jossa kirjoittaja voi liki sensuroimatta mm. tuulettaa elämäänsä ja näkemyksiään.Bloggaaja saa tykätä mitä vain,ja lukija siirtyköön muualle, jos ei puolestaan tykkää lukemastaan.
Omaan laatikkopäiväkirjaansa voi jokainen kirjoittaa ihan mitä tahansa, mutta julkisesti nettiin kaikkien nähtäväksi ei - vaikka ei olisikaan journalisti. Esimerkiksi erilaisista netissä heitetyistä herjauksista on selvitysten jälkeen rapsautettu sakkotuomioita.  Toimittajan kirjoituksissa tarvitaan monipuolisuutta ja reippautta. Räväkkä saa olla, mutta ei uskottavuuden kustannuksella. Heijastuspinnan Maria kiteyttää asian oivallisesti:
Jos tuo toimittajuuttaan esille toimimatta kuitenkaan mitenkään toimittajainetiikan mukaisesti, siinä voi huijata ihmisiltä perusteettomasti luottamuksen. Lisäksi näkökulman taakse ei kyllä voi kukaan piiloutua levittäessään suoranaista disinformaatiota. Jokaisella on oikeus omiin mielipiteiinsä, muttei omiin faktoihinsa.
Vähemmän kulutusta - enemmän keskustelua

Kulutusjuhlan Mari Koo kirjoittaa blogissaan kuvailusanojen  "Kulutusta, nettiä ja viestintää" alla kuluttamisen problematiikasta näin:
En itse tohdi väittää olevani merkittävä kulutuksen asiantuntija, saati tuovani blogeissani julki suuria totuuksia: katson maailmaa tietystä näkökulmasta ja se näkyy blogiteksteissäni. Kuten se ajatus, että me  yksinkertaisesti käytämme liikaa luonnonvaroja, eikä se parane vain sillä, että ostamme kirpputoreilta tai käytämme luonnonkosmetiikkaa.
Tärkeintä siis olisi muuttaa suhdetta tavaraan ja omistamiseen: pärjäämme paljon vähemmällä ja sen myötä esimerkiksi kemikaalien määrä vähentyisi.
Näinhän se on. Vähemmän tavaraa ja omistamista, lisää mainiota keskustelua!

Lue myös

8 kommenttia :

Maria kirjoitti...

Keskustelu on hyväksi! o/ Pakko myöntää, että blogien ansiosta minäkin olen kiinnostunut sellaisista ympäristöasioista ja kemikaalijutuista, joista en ennen ollut tippaakaan viehtynyt. Iso käsi tasapuolisesti kaikille keskustelunherättäjille, oli aihe sitten mikä vain! o/

kte kirjoitti...

Luin eilen näitä samoja juttuja kommenteistasi, ja pakko tähän lisätä tuosta kirjasi nimestä. Hyvä, että se tuli esille, koska varmasti monella muullakin on kirjastasi mielleyhtymä Kemppariin. Ja nimenomaan juuri niin päin, vaikka ensin oli kirja, sitten tuli Nooran blogi. Nyt, kun nimiä on maistellut, niin kyllä se Kemikaalikimara on "uskottavampi" painetun kirjan nimenä kuin Kemikaalicocktail, mikä on "höttöisempi" ja kevyempi, nuorekkaampi, trendikkäämpi nimi - erinomainen nimi netissä. Eli kun painetussa kirjassa on painavampaa asiaa, Kemikaalicocktail ei sitten kuitenkaan mun mielestä olisi ollut niin sopiva. Mutta jännä, miten teille molemmille tuli tää sama nimi mieleen suunnilleen samoihin aikoihin! Hauskaa.

Voi, en voi muuta todeta kuin että onneksi en ole itse bloggaaja, joka kirjoittaa painavemmista/syvemmistä asioista, mistä pitäisi oikeasti jotain tietää, tehdä taustatutkimusta, olla ajantasalla, olla lähdekriittinen, luova, nopea kirjoittaja, kirjoittaa laajalle lukijakunnalle..

Varpu kirjoitti...

En tiedä, tulkitsinko oikein, mutta näyttää siltä, että suoraa yhteydenottoa Anjaan ei ole otettu, edes muodollisen pahoittelun merkeissä?

Olennainen tulikin sanottua siinä kommentissa, jossa todettiin että tyyli on vapaa, mutta se ei tarkoita faktojen keksimistä.

Silloin kun toimittaja tuottaa materiaalia nettiin, häntä koskevat osin toisenlaiset säännöt kuin ketä tahansa mieltään purkavaa bloggaajaa. Vaikka kaikilta voisi toivoa käytöstapoja ja asiatietojen hallintaa, toimittajan ominaisuudessa bloggaavalta sitä PITÄÄ VOIDA EDELLYTTÄÄ.

Mulla on takanani pitkä rupeama journalistina, joten en voi kuin kummastella sitä ammattitaidon perusteiden puutetta mikä koko tässä kuviossa heijastuu. Ilmeisesti nykyisille "sisällöntuottajille" sellaiset käsitteet kuin journalistinen lähdekritiikki, riippumattomuus ja pyrkimys objektiivisuuteen sekä ylipäätään asioihin perehtyminen ennen niistä kirjoittamista on täysin "vanhanaikaista" ja toisarvoista sen rinnalla miten huomiota herättävä performanssi rakentuu oman egon ympärille, kun hiukan huiskii sinne ja tänne faktan ja fiktion sekoituksia tarpeeksi myyvissä paketeissa.

Eli lyhyesti: nykyisin ei tarvita pelkästään (uus)medialukutaitoa, vaan tarvittaisiin mitä kipeimmin (uus)mediaKIRJOITUSTAITOA.

Paula kirjoitti...

Uskon, että Schinglerin blogin ongelma on päivitysten nopea tahti. Kemikaalicocktail-blogiahan päivitetään lähes päivittäin, toisinaan monta kertaa päivässä. Tällöin ei varmaankaan ehditä tarkistamaan kirjoitettavien aiheiden taustoja tai tehdä kovinkaan kattavaa selvitystä käsiteltävistä aihepiireistä.

Niin kauan kuin käsitellään arkipäivän kysymyksiä taustatietojen merkitys ei ole niin korkea,mutta aiheen sivutessa esimerkiksi juuri kemikaaleja tai genetiikkaa tai vaikkapa maanviljelystä, kasvaa taustaselvitysten ja lähdekritiikin merkitys.

Hankalemmaksi myös Schinglerin tapauksessa tekee asian se, ettei hänellä käsittääkseni ole luonnontieteellistä taustaa (kuin siis toimittajankoulutusta), jolloin hänen on vaikeampi tunnistaa laadukasta tutkimusta tai kyseenalaistaa uutisointeja.
Lisäksi oma näkökanta pääsee värittämään ehkä liiaksi suhtautumista aihepiiriin ja Schingler ei kovinkaan usein kyseenalaista omia käsityksiään, jotka ovat kovin mustavalkoisia.

Toisaalta kemikaalicoctail-blogissa on useinkin ihan mielenkiintoisia keskusteluja ja välillä on kiva lukea keveämpiäkin kirjoituksia, kuten vaikka niitä reseptejä.

Anja kirjoitti...

Maria: Juuri noin! Keskustelua tarvitaan ja keskustelun herättäjiä. :)

Kte: Blogata voi kevyemminkin. Näissä keskusteluissa on kyse toimittajista, joilla on ammattinsa perusteella kovemmat vaatimukset.

Varpu: Sanan säiläsi heilahti oikein kunnolla ja aiheesta - uusmediakirjoitustaitoa tarvitaan.

Kysymykseesi pahoitteluista vastaan kyllä ja ei. Otin aikanaan itse yhteyttä YLEen ja tuolloin Mika Salomaa pahoitteli asiattomia kirjoituksia. Toisella kerralla lähetin tiedoksi linkin mediakriittiseen kirjoitukseeni saatesanojen kera. Viestiini en ole saanut vastausta, mutta en toisaalta sellaista pyytänytkään. Olennaista tässä on se, että mediataloissa mietitään sisäisesti, millä pelisäännöillä hommia tehdään. Blogikirjoitukseni on vastaus journalismin harharetkiin. Tätä ilmaisua käytti media-alan ammattilainen, jonka kanssa keskustelin aiheesta.

Paula: Olen samaa mieltä kanssasi, joka kohdassa. :)

Anna-Liisa kirjoitti...

Laajentaisin asiatietojen oikeellisuuden vaatimusta toimittajista ylipäätään omalla nimellään oman ammattialansa asioista kirjoittaviin. Paula mainitsi, että maallikon on vaikea tunnistaa tutkimuksista, mitkä ovat laadukkaita ja mitä höpöhöpöä. Aivan näin!

Teeman edellisen blogimerkinnön (Tutkivaa journalismia vai YLEistä rentoa blogikirjoittelua?) kommenteissa Mio kirjoitti: "Maailmalla ilmestyy tätä nykyä valitettevan paljon tieteellisiä tutkimuksia milloin mistäkin, jonka suurin arvo on lähinnä viihdearvo. Siksi meillä Suomessa on luotettavia tahoja, esim Evira, STUK (säteilyturvakeskus) ja muut vastaavat, jotka käyvät nämä lukuisat ilmestyvät tutkimukset läpi ja tekevät niistä meta-analyysit ja tiedottavat meille tärkeimmät asiat."

Tässä vaikeus sitten maallikolle tulee. Ravitsemustiede on tyypillinen aiheala, jonka laadukkaiksikaan tunnustettuja tutkimuksia eivät meidän virallistahomme noteeraa, jos näiden tutkimusten tulokset eivät ole virallisen valistuksen mukaisia.

Minulla ei ole kompetenssia tietää, mitkä väittämät ja tulkinnat mistäkin tutkimustuloksista ovat perusteltuja. Ainoa mitä voin tehdä, on yrittää välttää kovin ideologisia intomielisivustoja. Toisaalta jos virallistahot eivät kerro, mikä minut sitten perii?

Toisin sanoen: ehdottomasti äänestän faktatietojen oikeellisuuden puolesta. Jopa vapaissa mielipideblogeissa!

ari kirjoitti...

Luonnontieteiden faktoista: epätriviaaleissa asioissa faktoja on vähän. Melkein kaikki ihmiset tietävät, että maa on pallonmuotoinen vaikka toki Flat Earth Society on olemassa ja tyypit näyttävät oikeasti uskovan asiaansa.

Mutta eräs olennaisimmista luonnontieteellisistä asioista on se, että se ei tyypillisesti kerro totuuksia vaan hypoteesejä ja teorioita.

Erinomaisen hyvä esimerkki on atomimallin muuttuminen: antiikin Kreikan ja nykyisen kvanttimekaanisen käsitysten välillä ei ole enää mitään yhteistä. Ja siinä välillä oli kovin monenlaista teoriaa.

Dogmit kuuluvat uskontoihin - tieteessä niillä ei pitäisi olla mitään sijaa.

Anja kirjoitti...

Anna-Liisa: Olet aivan oikeassa. Samasta aiheesta voi löytyä aivan vastakkaista tutkimustietoa. Oma lukunsa on sitten se, mitä tutkimuksia valitaan ns. luotettaviksi. Kuka valitsee ja millä kriteereillä. Se mitä nykyään pidetään selvänä juttuna, voi parinkymmenen vuoden päästä olla jotain aivan muuta.
Tasapaino lienee jossain konservatiivisen ja intomielisen välimaastossa.
Se, mitä eniten kaipaan kemikaaliaiheisiin keskusteluihin, on asioiden suhteuttaminen. Mikä on oikeasti riski ja mikä ei ja se on eri asi kuin aineen haitallisuus.

Ari: Mitä, eikö maa olekaan litteä? :)
Mutta näinhän se on, kyseessä ovat teoriat - enemmän tai vähemmän oikeat.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails