Bambu - ekologinen vai vähemmän paha?

Ekovaatteissa päivän sana on bambu, josta saadaan aikaiseksi ihanan mukavia alusvaatteita, yöpaitoja, sukkia, pyyhkeitä ja vauvanvaatteita. Bambu on erittäin nopeakasvuinen ja satoisa kasvi, eikä tarvitse erityisiä lannoitteita, torjunta-aineita ja keinotekoista kastelua - toisin kuin puuvilla.  Bambukuitu pehmeä ja imukykyinen sekä varsin mukava iholla.

 Kuva: Flickr, #Sanxo#, Creative Commons -lisenssi

Bambua mainostetaan ekologisena ja vihreänä vaihtoehtona. Hyvin yleisesti viskoosin valmsituksesta ei kuitenkaan kerrota mitään ja jos tuotantoprosessi mainitaan, sitä saatetaan hiukan moittia energian kulutuksesta. Esimerkiksi Anne Linnonmaan Ecological Fashion sivuilla sanotaan bambusta näin:

"PEHMEÄ BAMBU

Kevyt, hengittävä ja himmeäkiiltoinen bambutrikoo valmistetaan Intiassa, viljellystä bambusta, joka kasvaa ilman lannoitusta tai torjunta-aineita. Silkin tavoin bambu tuntuu viileällä ilmalla lämpimältä ja lämpimällä viileältä. Bambu on luonnostaan antibakteerinen ja antistaattinen, sekä sillä on kyky suodattaa auringon UV-säteilystä jopa 90%."

Bambun antibakteerisuus on kyseenalaistettu Kuningaskuluttaja-ohjelmassa.

"Bambukuidusta on myös paljon markkinointiväittämiä, jotka eivät pidä paikkaansa. Bambuviskoosikuitu ei ole antimikrobinen eikä se suojaa UV-säteilyltä, toisin kuin usein markkinoidaan.Sen kyky imeä kosteutta ja sen antistaattisuus vastaavat normaalia viskoosikuitua. Bambu raaka-aineena ei tee tästä materiaalista parempaa."

Nanso ei kerro sivullaan viskoosin valmistuksesta mitään. Fjällräven puolestaan kertoo tuotantoprosessista:  ja on noteerannut sen haitat.

"Bambun käytöllä on kuitenkin myös haittoja. Bambu täytyy hajottaa, jotta sen kova, puumainen kuitu saadaan muutettua pehmeäksi, puuvillamaiseksi selluloosahaituvaksi, joka voidaan kehrätä langaksi. Hajottaminen voidaan toteuttaa kahdella tavalla – mekaanisesti tai kemiallisesti. Mekaaninen menetelmä on periaatteessa sama menetelmä, jolla valmistetaan tekstiiliä pellavasta, hampusta ja ramista. Kemiallinen menetelmä muodostaa pehmeää viskoosikangasta, ja juuri tätä bambua käytetään Fjällrävenin bambupaidoissa.
Tällainen viskoosin valmistus on saanut kritiikkiä osakseen, koska sen katsotaan olevan ympäristölle haitallisempaa kuin mekaaninen menetelmä. Olemme tietoisia tästä. Katsomme bambukuidun olevan kuitenkin parempi vaihtoehto kuin puuvilla. Varmistamme myös, että toimittajamme allekirjoittavat kemikaalien käsittelyä koskevat toimintaohjeemme."

Nämä olivat siis vain muutama satunnaisesti valittu esimerkki. Tämä homma haiskahtaa - rikkihiileltä. Bambukuitun kemiallinen valmistus on niin rajujen kemikaalien käyttöä, että oksat pois. Viskoosiprosessissa käytetään vahvaa lipeää, rikkihiiltä ja rikkihappoa.

"Kuitu valmistetaan viskoosimenetelmällä, jossa merseroitu ja esikypsytetty liukoselluloosa liuotetaan lipeään rikkihiilen avulla. Näin saatu kehruuliuos puristetaan märkäkehruuprosessissa kehruusuulakkeiden läpi kehruukylpyyn ja jähmetetään uudelleen ja tuloksena saadaan pitkää selluloosakuitua."

Rikkihiili on paitsi erittäin herkästi syttyvä, myös hermomyrkky ja on aiheuttanut työperäisiä ammattitauteja. Olen kasvanut "Piippukylässä" eli Valkeakoskella, jossa on sekä sellu- että viskoositehdas. Jos joku olisi väittänyt, että viskoosia valmistetaan ekologisesti, hänelle olisi varmaan naurettu. Kaikki tiesivät, että Säterin tehtaalla oli pahoja myrkkyjä ja että paikkakunnalla oli henkilöitä, jotka olivat invalidisoituneet rikkihiilen takia. Työsuojeluun ei kiinnitetty samalla tavalla huomiota kuin nykyisin.
Sekä viskoosi- että sellutehdas pysäytettiin vuonna 2008. Viskoositehdas tosin käynnistettiin uudelleen vuonna 2010. Prosessi on tarkoistus uudistaa siten, että rikkihiiltä ei enää tarvita.  Laitos käynnistettiin kuitenkin vanhalla prosessilla.

Oheisssa radio-ohjelmassa Avilon-yhtiön toimitusjohtaja Heikki Hassi kertoo tehtaan historiasta, viskoosin valmistuksesta, uudesta prosessista sekä maalailee viskoosin tulevaisuudennäkymiä. Viskoosi tosiaan on vaihtoehto puuvillalle. Ohjelma kestää 10 minuuttia ja on kuuntelemisen arvoinen, jos aihe vähääkään kiinnostaa. Mielenkiintoista on se, että viskoosin valmistukseen kelpaa lähes millainen risupuska tahansa, bambukin mainitaan.

• Metsäradio: Viskoosikuitujen tulevaisuus, YLE Areena 14.2.2011

Mutta palataanpa ekologisuuteen. Jos puuvillan kasvattaminen on paha juttu ja bambun vähemmän paha, tekeekö se bambusta ekologisen, varsinkin jos prosessointi on sangen kaukana terveellisestä ja turvallisesta? Muutokuituja voidaan tehdä rikkihiilettömästi (Lyocell), mutta tekniikka ei ole kovin yleinen.

Elinkaarianalyysissä on huomioitava tuotteeen koko elinikä, sieltä bambumetsästä vaatteen hävitykseen saakka, valmistusprosessi mukaan lukien. Todennäköisesti energian käyttöön keskittyvä elinkaarianalyysi on johtanut tulokseen, joka mukaan viskoosiprosessia moititaan ainoastaan energian tuhlauksesta. Elinkaarimallinnuslaskenta ei huomioi käytettyjen aineiden myrkyllisyyttä, työntekijöiden mahdollisia hermovaurioita tai vaikutuksi päästöistä ilmaan ja veteen. Kestävää kehitystä arvioitaessa on käytettävä muitakin mittareita. Bambukuidusta vaatteita valmistavat yritykset mielellään puhuvat vihreistä arvoistaan. Millaiset sairastuvuusluvut on esimerkiksi intialaisella viskoositehtaalla?  

Vanha sananlaskun mukaan jos haluaa tehdä munakkaan, on rikottava muna. Jos haluaa uusia vaatteita, jotenkin ne on tehtävä, kasvattaa puuvillaa, valmistaa viskoosia tai synteettisiä kuituja. Ekologisuus ja kestävä kehitys on kuitenkin eri asia kuin vähemmän paha.

• Viskoosi, Kuituopas, Finatex,  
• Bambun ekologisuus on markkinapuhetta, Kuningaskuluttaja, 11.11.2011

• Tuoko herkästi räjähtävä myrkkykemikaali Valkeakoskelle töitä? Tekniikka ja Talous, 19.3.2009 
• Avilon alkaa tehdä uutta ihmekuitua - tuhoaa sairaalabakteerin lähes sataprosenttisesti, Aamulehti, 23.9.2011
• Kuitutehdas Avilon kulkee syvissä vesissä, YLE, 10.11.2011

Ihan romuna?

Joskus on aivan pakko romuttaa. Tässä viedään kuumavesivaraajaamme palvelleena ja paloiteltuna matkalla materiaksi. Tilalle oli ostettava ja asennettava uutta. Vanhan varaajan purkuun varattiin päivä, seuraavana päivänä uudet tilalla ja putkisto paikalla. Tuumin aamulla lehteä hakiessa, että pihalle ilmestynyt hieno romukasa pitää ikuistaa. En ehtinyt. Menin laittamaan kahvia tippumaan ja havahduin, kun tasan kahdekselta saapuneet miehet olivat jo paiskoneet romppeet auton kyytiin. Muutenkin täsmällisiä kavereita. Tässä sitten kuva pakun perästä. Keko ruostunutta rautaa ja putkenpätkiä olisi ollut valokuvauksellisempi.

 

Muutakin on tullut ostettua, liesi, kattiloita ja lautasia. Vanha hella oli myös varsin kehnossa kunnossa, uunin pohja hilseilevä, muoviosia halkeillut, niinpä perheen miehet vaativat hankittavaksi uutta. Ankaran pohdiskelun jälkeen päädyin induktiolieteen, mikä tarkoitti, että kattiloitakin piti ostaa. Vanhat eivät suostuneet toimimaan. Tämä oli minulle melkoinen kynnyskysymys, sillä olen hankkinut astiani elämänkestoisiksi - tai ainakin melkein -  ja ottaa kovasti pannuun, jos joku käy tarpeettomaksi. Tosin silloin, kun kyseisiä astioita on hankittu ja saatu, ei induktiosta ollut tietoakaan. Mutta kyllä niille vanhoille kattiloillekin vielä käyttöä löytyy. 

Lautasten kanssa kävi sama homma, perhe alkoi puhua uusista. Vanhat olivat kuulemma jo kamalan naarmuisia ja saisivat olla hieman isompiakin. Hyvin olivat nekin palvelleet parisenkymmentä vuotta päivittäisessä käytössä. Minusta ne oli vielä ihan kelpoja, mutta tarkempi tarkastelu osoitti kotisokeuteni. Kävi muuten melkoinen säkä uusien lautasten kanssa. Liesi ja kattilat ovat kotimaista tuotantoa, enkä lautasten suhteen tehnyt poikkeusta. Kävin outlet-myymälässä ja aikani ihmeteltyäni päädyin melko suuriin yksivärisiin harmaisiin lautasiin, poistoerästä isolla alennuksella. Kyseistä väriä ei kuulemma jatkossa enää valmisteta. Kaiken lisäksi ne sopivat hyvin yhteen sieltä sun täältä kotiin ajautuneiden 50-60-luvun sinertävien Arabia-astioiden kanssa.  Joskus onnistaa.

Kerron ostoksistani täällä varsin harvoin ja silloin kun kerron sillä on selvä tarkoitus, niin kuin tälläkin kirjoituksella. Joskus on pakko ostaa uutta ja silloin kannattaa ostaa laadukasta ja kestävää. Se voi olla kalliimpaa kuin keskiverto, mutta ei välttämättä superkallista. Suosin itse mahdollisuuksien mukaan Suomessa valmistettua. Jos joku täällä vielä jotain haluaa tehdä, niin sitä pitää kannattaa - edellyttäen, että laatu on kohdallaan.

Lue myös

• Luksuslaukut - kuumia puheenaiheita
• Pro Light - ja pimeys tuli
• Less is more

Hiilijalanjälki mietityttää

Järjestin kesällä kyselyn hiilijalanjäljistä, tarvitaanko moista mittaria vai ei.Vastausvaihtoehdoista sai valita useamman.

Hiilijalanjälki

• on hyvä ja tarpeellinen
• on periaatteessa hyvä, jos on yhtenäiset perusteet
• on tarpeeton
• on selkeä mittari
• on epämääräinen mittari
• ei kuvaa ympäristövaikutuksia kattavasti
• vaikuttaa hankintapäätöksiini
• ei vaikuta hankintapäätöksiini
• ... en tiedä...

Vastaajia oli yhteensä 38 kpl. Reilusti yli puolet (68 %) oli sitä mieltä, että hiilijalanjälki on periaatteessa hyvä, jos on olemassa yhtenäiset perusteet.  Toisaalta puolet epäili, että hiilijalanjälki ei kuvaa ympäristövaikutuksia kattavasti. Yhdeksän vastaajista (23 %) ilmoitti merkin vaikuttavan hankintoihinsa.

Kävin syyskuussa Aalto-yliopistossa Otaniemessa miniseminaarissa "Business ethics for chemists – Current trends in the EU chemical regulations". Seminaarissä käsiteltiin elinkaarianalyysejä ja kemikaalilainsäädäntöä. Pidin esityksen aiheesta, miten kuluttajat näkevät kemikaalien aiheuttamat riskit. Sain jälkeenpäin luettavaksi pari opiskelijoiden kirjoittamaa esseetä. Oli ilahduttavaa lukea analyyttistä pohdintaa  Laitanpa teillekin hiilijalanjälkeä käsittelevästä osuuden Terhi Pesosen kirjoituksesta.

"Nykyisin kuluttajan on vaikea olla huomaamatta vihreiden arvojen trendikkyyttä tuotteistamisessa. Vihreät arvot ovat vallanneet tuotteet (palvelusektori mukaan lukien) ympäristöystävällisten tuotteiden, hiili- ja vesijälkien jne. muodossa ja niiden markkina-arvo tällä hetkellä on käsittämättömän suuri. Ei siis ihme, että mahdollisimman moni yritys haluaa osingoille luoden ympäristömerkinnöillä tuotteelleen lisäarvoa tavalla tai toisella. On esimerkiksi hyvinkin trendikästä ilmoittaa välipalakeksipaketin kyljessä; ”kun syöt 100g tuotetta, sen ilmastovaikutus on 240g hiilidioksidia”. Keskiverto kuluttajalle se harvoin kertoo mitään sillä useimmiten tietoisuus ja vertailupohjat hiilijalanjäljestä puuttuvat. Kuluttaja ei esimerkiksi ymmärrä, onko kyseinen päästö paljon vai vähän. Jos vertailupohjana on vaikkapa HSL:n mainoskampanja, jossa kilometri henkilöautolla tuottaa päästöjä 176 g/km, kuulostaa välipalakeksin syöminen silloin kuluttajan korvaan yllättävän suurelta hiilidioksidipäästöltä.

Itseäni mietityttää lähinnä kuinka suuri kyseisten merkkien arvo ja informatiivinen hyöty todellisuudessa on? Voisin väittää, että suurin osa kuluttajista ei edes ymmärrä, miten tai mistä kyseinen CO2 arvo muodostuu tai miten se lasketaan. Käsitykseni mukaan myös erilaisten ympäristömerkkien hankkiminen pakettien kylkeen maksaa ja näin ollen onko hyötysuhde silloin todella niin hyvä, että merkkejä kannattaa laittaa? Jos kuluttaja on oikeasti kiinnostunut tuotteen ympäristökuormituksesta kyseinen merkki saattaa jopa vain ärsyttää sillä suuri osa muusta tärkeästä informaatiosta jää kuitenkin saamatta. Muun muassa mitä tekee yhdellä tiedolla hiilipäästöstä jos vesijalanjälkeä tai muita ympäristökuormituksia ei mainita. Tai entäpä tuotanto-olosuhteet ja työntekijöiden hyvinvointi (olettaen, että tuotanto ei ole länsimaissa)? Pakettiin tulisi siis lisätä koko ympäristömerkkiperhe hiilijalanjäljestä vesijalanjälkiin, luomutuote  merkinnöistä reilun kaupan  merkkeihin jne. Ei yksi CO2 merkintä anna kattavaa kuvaa koko prosessista. Näin ollen tuotteen kyljessä oleva hiilijalanjälki merkki ei todellisuudessa ole muutan kuin ärsyttävä markkinointikikka, ellei sitten yritys ole tosissaan onnistunut laskemaan hiilijalanjälkeään merkittävästi esimerkiksi LCA:n (life cycle assessment) eli tuotteen elinkaarianalyysin avulla.  Toisaalta, aivan kuten Tuomas Mattila (SYKE) ensimmäisellä luennolla totesikin, tuotesuunnittelussa jonkinlainen trade-off on välttämätöntä, jos haluaa pienentää hiilijalanjälkeä, heijastuu se väistämättä muualle tuotteen elinkaareen ja on periaatteessa mahdottomuus pyrkiä kohti täydellistä tilannetta. "

Terhi suhtautuu CO2-merkintään varsin kriittisesti. Hiilijalanjälki kuvaa kasvihuonekaasujen (GHG greenhouse gases) muodostumista tuotteeen elinkaaren aikana. Se ei ota mitään kantaa esimerkiksi vedenkäyttöön, maaperän eroosioon, aineiden myrkyllisyyteen tai vesistöjen rehevöitymiseen. Hiilijalanjälki on silti mielestäni käyttökelpoinen mittari  tuotteiden kehitystyössä, vaihtoehtoja vertailtaessa ja ympäristölle haitallisten toimintojen kartoituksessa. En kaipaa CO2-merkintöjä tuotteiden kylkeen, vaan sitä, että valmistajat ovat ylipäänsä selvittäneet tuotteidensa ympäristövaikutukset, muitakin kuin kasvihuonekaasuja koskien. 

Lue myös

• Nuuskitko hiilijalanjälkiä?
• Langan elämä
• Lumottuja puita
• Orgaanista epäorgaanista

Langan elämä

Millainen on langan elämä? Sain vieraskirjaan mielenkiintoisen kysymyksen Helinältä:

Kemikaalit ja ekologisuus mietityttävät myös tätä himoneulojana kunnostautunutta blogisi lukijaa.
Ja asiaan: on tullut uusi lanka, joka on 80% kierrätetyistä muovipulloista tehtyä ,loppu 20% vanhaa tuttua polyakryylia.
Hieno juttu! Jäi kuitenkin mietityttämään se, että kuinka iso asia kierrätyspullot lankamateriaalina ovat sen jälkeen kun otetaan huomioon kemikaalit, joilla lankaa prosessoidaan sekä tietysti tehtaan päästöt sinänsä. Ja tietysti se loppu 20% on ihan uutta muovia, jota tehdään langan valmistukseen. Onko langan ekologisuus loppujen lopuksi +-0? Vaikeaa olla ekologinen neuloja: en halua suosia muovilankoja, puuvilla köyhdyttää maaperää, soijan tieltä kaadetaan sademetsiä.Kotimaistakin pitäisi yrittää suosia ja ottaa huomioon eläinten oikeudet.
Olisin kuitenkin kiinnostunut saamaan tietoa kemikaalien ja päästöjen osuudesta kierrätyspullo-langassa.
Terveisin Helinä

Laitoitpa Helinä tosi pahan kysymyksen! Ekologisuus kun ei ole mitenkään yksiselitteinen asia.  Tuotteiden aiheuttamia ympäristövaikutuksia voidaan arvioida elinkaarianalyyseillä  (LCA, Life Cycle Assessment) Nimensä mukaisesti menetelmässä huomioidaan tuotteen koko elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset aina raaka-aineesta lähtien päättyen tuotteesta luopumiseen tai hävitykseen. Tarkastelussa huomoidaan monia tekijöitä, kuten kierrätettävyys, käytetyt kemikaalit, vedenkulutus, kuljetukset, päästöt, mahdollinen käytön aikainen energiankulutus, ja loppuhävitys. Paljon puhuttu hiilijalanjälki on yksi osa elinkaarianalyysiä. Hiilijalanjäljen laskennassa huomioidaan vain tuotteen vaikutus kasvihuonekaasujen syntyyn,  mutta ei esimerkiksi vedenkulutusta tai valmistuksessa käytettävien kemikaalien haitallisuutta. Elinkaarimallille on olemassa standardeja, ohjeistuksia,  miten laskentaa tulee tehdä, sekä myös ekoinventaariotietokantoja sekä ohjelmistoja kyseiseen tarkoitukseen.

Akryylilangan rasitteena on uusiutumattomien raaka-aineiden käyttö, huono kierrätettävyys ja  kemikaalien käyttö. Samat asiat pätevät kierrätyspulloista tehtyyn lankaan, joskin kierrätysmateriaalin käyttö pienentää ekologista kuormaa huomattavasti. 

Villalangan kohdalla taas on mietittävä, miten lampaat ja niiden ruoka on kasvatettu (rehut, maa-ala, vedenkulutus, lannoitteet, jne.), villan käsittelyn ja värjäyksen vaikutukset. Puuvillalla on todella suurena painolastina lannoitteiden, torjunta-aineiden ja veden käyttö, nämä siis esimerkkeinä.

Kierrätyksessä PET-pullot murskataan ja sulatetaan ja lankojen ollessa kyseessä värjätään. Alkuperäinen raaka-aine on peräisin fossiilisista lähteistä.  Vastausta Helinän alkuperäiseen kysymykseen kemikaalien ja päästöjen osuudesta kierrätyspullolangassa en  suoralta kädeltä tiedä. Toisaalta muovien ja PET-pullojen kierrättämisestä on tehty selvityksiä, kuten esimerkiksi tämä.
Ja entä sitten, kun kaikki tämä laitetaan rinnakkain? Ympäristövaikutukset eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Onko esimerkiksi  kemikaalien kulutus pahempi asia kuin paikallinen vesistön rehevöityminen? Mikä lopultakin on ekologisin vaihtoehto?

Ei ole helppoa neulojan elämä lankavalintojen tehdessä. Ulla -verkkolehdessä 03/08 kerrotaan eko- ja ekohenkisistä langoista. Tällä listalla kaikki langat ovat luonnonkuitua. Mitä muuten tarkoittaa ekohenkinen lanka? Voisiko kierrätyspullolanka olla ekohenkistä, jos sitä ei voi täysin ekoksi sanoa?

PET-pulloista valmistetaan nykyisin myös Brasilian jalkapallojoukkueelle peliasuja, asiasta oli juttu Guardianissa Brazil's World Cup football team to sport "green" and yellow strip, jota myös Vihreä lanka siteeraa: Brasilian jalkpallomaajoukkueen paidat hankitaan kaatopaikalta.

Bongasin muuten aamulla bussissa elämäni toisen neulegraffitin. Joku oli neulonut busiin vaakakaiteeseen valkomustaraidallisen päällysteen. Hauska!

Lue myös

• Bongasin neulegraffitin
• Neuleblogin alku ja loppu
• Pyykkipulveristeppi 

Kuva: http://www.flickr.com/photos/23470998@N04/2268183278/ / CC BY-SA 2.0