Kemikaalikimara: Tutkivaa journalismia vai YLEistä rentoa blogikirjoittelua?

lauantai 20. helmikuuta 2010

Tutkivaa journalismia vai YLEistä rentoa blogikirjoittelua?

YLEn vaihtaessa toimitusjohtajaa jo jonkin aikaa pohdiskelemani aihe mediasta ja YLEn tuottamasta aineistosta sopii ajankohtaan hyvin. Tämä kirjoitus ei ole tutkivaa journalismia, eikä myöskään rento, vaan mediakriittinen blogikirjoitus aiheena median tuottamat blogit. Kuulostaako kimurantilta? Sitä se todellisuudessa onkin. Lukekaa ja pohtikaa, miten kummalliseksi mediamaailma on mennyt.

Kuka vastaa blogikirjoituksista?

Lehtien nettisivustoille on juttujen lisäksi hyvin usein blogeja, muutamana esimerkkeinä Uusi Suomi, Suomen Kuvalehti, Elle, Olivia, Yle, Ylen Olotila ja MTV3 Helmi. Vaan kuka vastaa lehden nettisivuilla olevista blogikirjoituksista ja laadusta? Pitääkö toimittajan noudattaa journalistin ohjeita myös blogikirjoituksissa? Oikeustieteilijä Sakari Huovinen pohdiskelee Helsingin Sanomissa 10.11.2009 journalistin työn hämärtymistä:
Alan itsesääntelyä vaikeuttaa Huovisen mukaan se, että klassisten toimittajien rinnalle mediasisällön tuottajiksi ovat nousseet monenlaiset tiedottajat, mainostajat, bloggaajat ja mediapersoonat, joilla ei ole mitään tietoa Journalistin ohjeista.
Toimittajien vastuuketjut taas ovat menneet solmuun, kun töitä on ulkoistettu, lukijoiden tuottamaa materiaalia lisätty ja juttuja alettu tehdä tiimityönä tai versioida eri medioihin. Journalistista on tullut asiakaspalvelija ja elämystuottaja.
Journalistin ohjeet on tarkoitettu median itsesäätelyä varten. Ne ovat median pelisäännöt ja niillä on  käytännössä koko  joukkoviestintäalan hyväksyntä ja tuki. Jos toimittaja saa JSN:ltä langettavan päätöksen, se on kuin joutuisi julkisuuden häpeäpaaluun - näin totesi JSN:n tuore puheenjohtaja Risto Uimonen hiljattain Helsingin Sanomien haastattelussa. Tutustukaa journalistin ohjeisiin, jotta tiedätte, millä periaatteilla toimittajat työtään tekevät - tai ainakin pitäisi tehdä. 

Uusi Musta on mitä?
Uusi Musta- sivusto on miksaus, jossa yhdistyvät Tarinatalon tuottama sisältö, Kemikaalicocktail -blogi sekä YLE. Kemikaalicocktail-blogi on tuottaja/toimittaja Noora Shinglerin henkilökohtainen - tai ainakin oli Uuden Mustan syntymiseen asti.  Toisaalta Shingler on blogissaan alusta asti tuonut selkeästi esille yleläisyytensä sekä asiatoimittajuutensa. Onko blogi nykyisin YLE:n, koska sen juttuja on Uuden Mustan sivustolla? Vastaako YLE blogin sisällöstä, koska Uuden Mustan alareunassa on YLE:n tiedot? Kuka ylipäänsä vastaa, kun toimittaja tekee mediataloon asiajuttuja ja käsittelee samaa aiheetta omassa blogissaan? Mikä on asiajuttua, mikä mielipidettä? Onko YLE Olotilassa, Uudessa Mustassa ja Kemikaalicocktalissa samat pelisäännöt?
Jos mediamaailma on yleisölle hämärää, taitaa se olla myös tekijöille. Uuden Mustan tuottaja Shingler lupaili videossaan syvälle menevää, tutkittua tietoa sekä tutkivaa journalismia. Keskustelussa, jossa lukijat kritisoivat torsoksi jäänyttä asetaldehydijuttua tuottaja/toimittaja Katja Lahti kuvaa sivustoa puolestaan näin (lihavoin pari kohtaa tekstistä):
 "...tämä todellakin on BLOGI, jossa vaahdotaan milloin mistäkin meidän rillien läpi näkyvästä ajankohtaisesta tai ikiaikaisesta aiheesta. Meidän ainoa tavoitteemme on herättää hyvätasoista keskustelua selvittämällä perusteet (ja meillähän on nyt asetaldehydiproffalle paljon parempi kysymyspatteristo kuin eilen), ei itse esiintyä minkään tieteenalan ammattilaisina tai tehdä validia tutkimusta. Mitä enemmän kommentteja, sitä laajemman näkökulman saamme kaikki asiaan!"
"Uusi Musta on uusi konsepti, blogialustalle tehty sivusto, jossa kirjoitetaan juttuja rentoon tyyliin ja herätellään keskustelua, toisaalta tarjotaan myös keskustelualue ja testiryhmiä"
Onko kyse asioihin syventyvästä journalismista vai blogi, jossa heitellään rentoja keskustelunavauksia?

Homma hanskassa?

Sain jokin aika sitten kysymyksen koskien Kemikaalicocktail -blogissa käytyä keskustelua. Linkin takaa löytyvän musiikkipostauksen kommenttiosiossa Shingler toteaa näin:
Anjan kirjan Kemikaalikimara lukeneena olen osittain menettänyt mielenkiinotni naisen mielipiteitä kohtaan. Kun toteaa, että "laita käteen muovihanskat käsitellessäsi vahvoja pesuaineita" sen sijaan, että kertoisi ekologisista ja myrkyttömistä vaihtoehdoista, tai kun pitää röökiä ja viinaa pahimpina kemikaaliriskeinä (musta ne on itsestäänselvyyksiä ja oikeat kemikaaliriskit on muualla), on vaan mun kanssa vähän eri linjoilla. En siis jaksanut lukea koko tekstiä nytkään. Anja ei ilmeisesti pidä natriumglutamaattia minään riskinä, sopii mulle. Itseasiassa se on ihan sama. Syöttäkööt sitä omille skideilleen ihan vapaasti, minä en sitä aio tehdä.
Asialle voisi kaikessa koomisuudessaan viitata kintaalla - tai hanskalla. Edellä oleva teksti on itse asiassa aika kesy verrattuna esimerkiksi siihen  Shinglerin tekstiin, jonka pyysin poistamaan YLE Olotilasta ja josta sivustosta vastaava Mika Salomaa esitti anteeksipyynnöt.  Koska vääristely on toistuvaa, oikaisen tämän hanska-asian.  Kemikaalikimarassa kehotetaan nimenomaan välttämään voimakkaita aineita. Tarjolla on muun muassa etikkaa, pesupähkinöitä, sappisaippuaa, mikrokuituliinoja sekä esitellään ympäristömerkit. Asiaa on myös desinfioivista aineista, hypokloriiteista sekä muista tarpeettomista ja ympäristölle haitallisista aineista.
Kommentissaan Shingler osoittaa puutteelliset kemian tietonsa yhdistämällä virheellisesti ekologisuuden ja haitattomuuden. Ne eivät ole sama asia. Kotonani on esimerkiksi nämä ekomerkityt maito- ja sitruunahappoa sisältävä kylpyhuoneen puhdistus- ja WC-puhdistusaine. Kummankin ohjeissa kehotetaan suojakäsineiden käyttöön.
Kemikaalikimara -kirjan tekstit on tarkastanut kaikkiaan yhdeksäntoista (19) oman alansa asiantuntijaa (muun muassa THL, TIKE, Evira, HYKS, Turun Yliopisto, A-klinikkasäätiö, Helsingin Allergia ja Astmayhdistys, Allergia- ja astmaliitto). Shingler, jolla ei tietääkseni ole minkäänlaista kemian alan koulutusta,  on omien sanojensa mukaan eri linjoilla - kannattaa muuten pitää mielessä kirjoituksia lukiessa ja ohjelmia seuratessa.  Kemikaalikimara-kirjassa on tupakasta ja alkoholista kerrottu kaikkaan 12 sivun verran, muista kemikaaleista noin 250 sivua. Ilmeisesti tuo 12 sivuakin on liikaa?
Herää myös kysymys, mikä vaikutus on sillä, että Shingler kirjoittaa kirjaa samasta aihepiiristä. Käyttääkö YLE:n toimittaja asemaansa hyväksi?

Urpoja lukijoita?

Toimittajan ei tarvitse olla alan asiantuntija - eikä voikaan olla, vaikka kovasti haluaisi. Jos kertoo kemiallisista aineista, on kuitenkin syytä tuntea edes perusasiat, ettei johda lukijoitaan harhaan, kuten on Kemikaalicoctail-blogissa ja YLE Olotilassa on tehty useanpaankin kertaan. Asiavirheitä on ollut muun muassa jutuissa koskien natriumglutamaattia, alumiinia ja antiperspirantteja, Reachiä, natriumlauryylisulfaattia  sekä hiusvärejä. Hiusvärien haitallisuus on käsitelty Kemikaalikimara -kirjassa huolellisesti, mukaan lukien konkreettinen tositapaus Ritva Lehtosen pääturvotuksesta hiusvärin sisältämän PPD:n takia. Mainitsin asiasta myös Helsingin kirjamessuilla 2008 Shinglerin haastatellessa minua. Mustan hiusvärin haitallisuus selvisi Shinglerille kuitenkin vasta myöhemmin asiaa käsittelevästä blogikirjoituksestani. Sitä ennen Kemikaalicocktailissa suositeltiin PPD:tä sisältäviä hiusvärejä myös allergisille turvallisina.
Lukijoiden on täysin perusteltua ja aiheellista kysellä lähteiden ja tietojen perään, kuten teki eräs lukija kosmetiikka-aiheisen kirjoituksen kommenteissa. Shingler, joka käyttää keskustelussa sivutusta Stiensin  kirjasta nimitystä kosmetiikkaraamattu, vastaa näin:
Se ettet pidä Rita Stiensiä vakavastiotettavan lähteenä on oma ongelmasi.
Ongelma ei suinkaan ole lukijalla, jos toimittajalla on lähdekriitissä toivomisen varaa. Kasviruokailua koskevan kirjoituksen keskustelussa Shingler kommentoi kysymyksiä esittäneelle nimimerkki Luigille tähän tyyliin (Lainauksia  keskustelusta)
- Sä oot kyllä aikamoine urpo kommentoijaksi, pakko sanoa :D

- Kiitos kohteliaisuudesta. Meillä päin urpoina pidetään niitä ihmisiä joilla on tapana   mennä henkilökohtaisuuksiin.
- ...Ja todisteita pyytää, hän — vaihteeksi.
- Miten niin vaihteeksi? Olen kommentoinut blogiasi ehkä kahden viikon ajan ja pyydän muistaakseni ensimmäistä kertaa todisteita? Anteeksi kuitenkin jos olen aiemmin jo niin tehnyt. Minulla on tapana pyytää väitteille perusteita, olen sillä tavalla outo.
Lukijat ja kuulijat, kyseenalaistakaa, kritisoikaa, kerätkää tietoa useista lähteistä ja ennen kaikkea vaatikaa laatua. Jos ette saa  toimittajilta kunnon juttuja tai kelvollisia vastauksia kysymyksiinne, muistuttakaa journalistin ohjeesta numero 1: Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen.

Journalistin ohjeet ja YLE:n arvot koetuksella

Journalistin ohjeiden ohella kovalla koetuksella ovat myös Ylen arvot, jotka löytyvät Uusi Musta -sivuston alareunassa YLE:n sivulle johtavasta linkistä.
YLEn arvot ovat:
  • suomalaisuus
  • luotettavuus
  • riippumattomuus
  • monipuolisuus
  • ihmisen arvostaminen
YLEn ohjelmatoiminnan ja tiedonvälityksen ehdoton arvo on luotettavuus. Esimerkiksi uutisten luotettavuuden ja myös nopeuden takaa oma vahva, keskitetty uutistoimisto, joka palvelee kaikilla kanavilla ja internetissä sekä mobiilisti vuorokauden ympäri. YLEllä on laaja valtakunnallinen ja kansainvälinen toimittajaverkko.
YLE on kaupallisesti ja poliittisesti riippumaton: toiminta rahoitetaan yleisöltä kerättävillä tv-maksuilla, ei mainostuloilla eikä valtion budjetista. Ohjelmistossa pyritään tasapuoliseen käsittelytapaan ja puolueettomuuteen.
Vaatikaa laatua

Minusta on todella hyvä, että elinympäristömme aineista kirjoitetaan. Mitä enemmän puhutaan ja kirjoitetaan, sen parempi. Monopoliasemaa tiedottamisessa ei ole kenelläkään. Media on menossa yhä voimakkaammin nettiin, joten toimintatapoja tulee täsmentää. Tarvitaan ammattimaisempaa otetta, asiavirheiden karsimista, vääristelemätöntä ja riippumatonta tietoa. Helsingin Sanomissa oli 19.2.2010 juttu koskien Sanoma Newsin toimitusjohtaja Mikael Pentikäisen ja YLE:n Mikael Jungnerin väittelytilaisuudesta "Mikaelien viimeinen taisto".
...Jungner varoitti siitä, että parin vuoden sisällä suomalaismedian pitää uudistua. Nettiin pitää saada järkeviä ja haluttuja palveluita. Muuten tulee ulkomaisten mediayhtiöiden "tsunami", joka valtaa paikalliset markkinat. "Nykyjournalismi ei ole verkkoon good enough", Jungner sanoo.
I agree. YLE:n uudella toimitusjohtajalla Lauri Kivisellä riittää töitä. Jos journalistinen kulttuuri on edellä kuvatun kaltaista, hommia riittää jatkossa myös Julkisen sanan neuvostolla.

Lisäys 3.3.2010  Jatkoa kirjoitukseen täällä: Otteita mediakritiikkikeskustelusta
Kannattaa silti ensin lukea tämän postauksen kommentit pohdiskeluiheen. Kommenteissa on paljon asiaa.

Lue myös

66 kommenttia :

Rhia kirjoitti...

Olen itsekseni jo pitkään ihmetellyt Kemikaalicocktailin hypetystä yhdellä ja toisella suunnalla. Niiden muutaman kyseisestä blogista lukemani artikkelin perusteella se ainakin vaikuttaa vain mutu-vouhkaukselta jossa on totuutta siteeksi vain sen verran että se saa tavallisen ihmisen hämättyä uskomaan ihan kaikkea.

Kaikkein eniten mua netin ihmemaailmassa ärsyttää se että jos oikeasti haluat kunnollista tutkittua ja paikkansa pitävää tietoa (olipa asia sitten mikä hyvänsä) niin sitä on hirvittävän vaikea löytää ja erottaa siitä kaikesta muusta "kuulin että...", "siellä sanottiin että...", "naapurille kävi niin..."-huhupuheesta. Ja kun joku tieto leviää niin se ehtii matkalla vääristyä niin uskomattomiin sfääreihin ettei mitään rajaa. Olen monilla keskustelupalstoilla törmännyt sellaisiin suoranaisiin asiavirheisiin että heikompaa ihan hirvittää.

Onneksi niitä asiallisempiakin juttuja alkaa vähitellen löytyä =) Totuutta ilman vouhkausta ja kauhistelua.

Anonyymi kirjoitti...

Team Anja! :)

Blogisi kuuluu suosikkeihini juuri siksi, että esität aina kunnon perustelut asioille.

Anonyymi kirjoitti...

Olen seurannut Kemikaalicoctail blogia jonkun verran, blogi vertautuu Ylen MOT-ohjelmaan.
Populistista pintapuolista argumentointia.

Puuhun yritetään kovasti kiivetä, mutta se tehdään takapuoli edellä. Kemian ja biologian peruskoulussa opitut asiatkin tuntuvat välillä blogin kirjoittajalta olevan hukassa.

Maria kirjoitti...

Mäkin olen ihmetellyt samaa kuin Rhia. Blogi on jotenkin onnistunut (ilmeisesti sillä populistisuudellaan) saamaan ihan käsittämättömän aseman ikään kuin kiistämättömän totuuden äänitorvena tavisten keskuudessa eri puolilla Internettiä. Jopa nuorten keskustelufoorumi Demi.fi:ssä. Erityisesti aspartaami ja natriumglutamaatti ikikuumina aiheina. Erityisesti kyllä pisti höräyttämään tuo, että perustelujen ja lähteiden vaatiminen on jotenkin urpoa toimintaa. Kas siinäpä osoitus siitä miten kyllä on tieteellisen ajattelun alkeet hanskassa. Mutta useimmille ihmisille se nyt onkin hirveä henkilökohtainen loukkaus kyseenalaistaa toisen näkemys mistä tahansa.

Ylen soisi kyllä olevan aika tarkkana suoranaisen disinformaation levittämisen suhteen.

Anna-Liisa kirjoitti...

Shingler on rasittava. Oikeasti.

Terv. Anna-Liisa

Pellon pientareella kirjoitti...

Kiitos tästä jutusta. Olen jo jonkun aikaa pohtinut, olenko jotenkin ylikriittinen tai outo, kun minua ärsyttävät suunnattomasti tuollaiset hutkitut, vajavaiset ja sinne päin -jutut, jotka eivät edes löydä asiasta sitä olennaista pointtia ja tutki ensin perusasioita (ennenkuin esim. aletaan syyttää Valiota lähestulkoon myrkyttäjäksi ja asioiden salaajaksi). Odotin Uudelta Mustalta nimenomaan JOURNALISMIA (ja älykkyyttä), mutta sitä en ole saanut tähän mennessä kuin ehkä yhdessä jutussa. YLEn olisi syytä tosiaan pohtia blogiensa lähtökohtia ja harrastaa laadunvalvontaa. Ihmetyttää kovasti myös "toimittajien" alatyylinen vastaustyyli kommentoijille ja täydellinen itsekritiikin puute. Koskaan ei myönnetä mitään puutteita jutuissa, vaan syy kaadetaan lukijoiden päälle.

Ihmettelen muuten, että siihen toiseen "korjaavaan", mielestäni todella huonoon ja puutteelliseen asetaldehydi-juttuun (Salaspuro pääsi luennoimaan vapaasti) ei ole tullut enempää kuin 5 kommenttia, eikä Uusi Musta ole vastannut kommentteihin mitenkään. Tuo ei ole journalismia, piste. Uuden Mustan olisi todellakin aika päättää ja steitata, mitä se on. Ja toimia sitten sen mukaisesti.

Kiva kun löysin tämän sivuston.

Hanna kirjoitti...

Minäkin olen miettinyt, että mikä on Uuden mustan tarkoitus, tuollaisenaan se ei vastaa odotuksiani. Olin vähän skeptinen, mutta kuvittelin, että siellä olisi asiallista sisältöä. Nyt sisältö tuntuu olevan ihan samanlaista höttöä kuin Kemikaalicocktailissakin. Toivottavasti Yle miettii uudemman kerran, että kannattaako tuollaiseen sekaantua vai ei.

Asiantuntijoita haastattelemalla ja asioita oikeasti selvittämällä sen käsittelemistä aiheista saisi monta mielenkiintoista juttua. Olisi myös hyvä, että tekijöissä olisi myös luonnontieteellistä koulutusta omaavia ihmisiä, ihan pelkkä luomuinnostus ei riitä.

Liina kirjoitti...

ihanaa, kiitos.

oon ollut pitkään aika hämmentynyt Kemikaalicocktailista, koska kirjoitukset tuntuvat usein kiitävän täyttä höyryä ihan metsään. asiantuntemuksen puutetta tunnutaan oikovan vauhdikkailla yleistyksillä ja liioitteluilla ja esittämällä omia mutukokemuksia lähes vakavastiotettavana tieteenä.

vähän kyllä itkettää Kemikaalicocktailin keskimääräisen lukijakunnan kritiikittömyys, kun kaikki Shinglerin suoltamat jutut niellään näköjään ihan purematta.

siksi olenkin tästä Kemikaalikimarasta niin onnellinen, on ihan mahtavaa kun tarjolla on asiaa ja asiallista pohdintaa, ei kiihkoilua.

Maria V. kirjoitti...

Uuden Mustan kommentoinnista huomasin juuri, että yksi kommenttini ei ollut ilmestynyt kasvisruokapostaukseen ollenkaan. Onkohan kyse moderoinnista vai teknisestä viasta? Onko muilla käynyt samoin? Ehkä tästä olisi fiksua postata ennemmin Uuteen Mustaan, mutta sattui nyt tulemaan tuosta Pellon pientareen kommentista mieleen...

Itse kemikaalicocktailista/UM:stä: minua ei ole häirinnyt kemikaalicocktailin hehkutteleva tyyli, osaan ohittaa sen. Mutta blogi on noussut jo niin suureen suosioon, että tosiaan monet saattavat pitää sitä kovinkin luotettavana auktoriteettina. Suosio ja lukijoiden mahdollinen kritiikittömyys eivät ole Nooran syy, hän tekee vain sitä mitä on koko ajan tehnyt, kirjoittelee omia ajatuksiaan. YLE:n mukaantulo tietysti tuo kuvioon omat kiemuransa.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kirjoituksesta!
Olen seurannut kemikaalicocktailia muutaman vuoden, ja minuakin on alkanut erittäin suuresti häiritä sen harrastelijamaisuus ja jopa harhaanjohtavuus. Sekä kemikaalicocktail että Uusi Musta ovat mielestäni asenteellisia ja ideologisia, erittäin subjektiivisia; ei tulisi mieleenikään käyttää kumpaakaan tietolähteenä. Sinänsä kiinnostavia aiheita molemmista toki löytyy, mutta tuotosten taso on joskus niin luokatonta ja toteutus niin huolimatonta, ettei voi kuin ihmetellä. Kirjoittajat ihkuttavat ja fantsuilevat kritiikittä milloin mitäkin, ja tuntuvat leimaavan "änkyröiksi" kaikki lukijat, jotka eivät ole mukana ihkuttamisessa ja fantsuilussa.

Asetaldihydi-postaukset ovat hyvä esimerkki tästä Uuden mustan "journalismista": Itse kirjoitukset hutaistuja ja huonoja, ainoa järkevä sisältö tuntuu löytyvän kommenttiboksista. Asiallisiin oikaisuihin taas eivät Uuden mustan toimittajat(?) välttämättä reagoi millään tavalla. Samaa ilmiötä olen havainnut Noora Shinglerin kemikaalicocktail-blogissa: Kaikki OIKEASTI mielenkiintoiset, uudenlaiset ja perustellut lukijoiden tarjoamat näkökulmat ohitetaan välinpitämättömästi, tai sitten luvataan "palata asiaan" (jota ei yleensä tapahdu) tai sitten täytetään blogia mahdollisimman pian mahdollisimman suurella määrällä pinnallista hömppää, jotta kiusallinen aihe/kritiikki häipyisi mahd. pian unholaan uusien hössötysten tieltä. Kaikenkaikkiaan usein turhauttavan yksisilmäistä, pinnallista ja pintapuolista. Sekä kemikaalicocktail että Uusi musta kärsivät mielestäni vakavasta itsekritiikin puutteesta. Ei lukijoitaan voi loputtomiin aliarvioida.

Uuden mustan kommenttiboksista löysin itse asiassa tieni tänne kemikaalikimaraan, ja tämän blogin löytäminen ilahdutti kyllä aivan välittömästi:
Ammatti-ihmisen omaan alaansa liittyviä, itseäni kiinnostavia aiheita kiihkottomasti, asiallisesti ja kriittisesti tarkasteltuina. Laatua ja asiaa populistisen vouhkaamisen sijasta.

Kemikaalicocktailia kiitän siitä, että se on saanut minussa aikaan kiinnostusta monia eri asioista kohtaan, mutta alkusysäyksen jälkeen sen anti lopahti hyvin pian heikohkon sisällön vuoksi.

Anu

inkeri kirjoitti...

Hyvin ja kattavasti sanottu!

Sol kirjoitti...

Minäkin komppailen Anua, hyvin kirjoitettu! Olen seurannut Kemikaalicoctailia ja Uutta Mustaa varsin aktiivisesti, koska niissä esiin nostetut asiat kiinnostavat, mutta samalla moni asia niissä myös ärsyttää. Olisin jopa valmis sietämään usein hieman hutiloituja juttuja, ylenpalttista hypetystä ja asiavirheitä (koska aktiiviset kommentoijat yleensä kyllä nostavat ne esiin), mutta Anunkin mainitsemat itsekritiikin puute ja todella tyly asenne asiallisiakin kommentoijia kohtaan todella alkavat käydä hermoille. Sääli, sillä kyseisiä sivustoja tuntuu seuraavan aktiivinen joukko ihmisiä, eli potentiaalia hedelmälliseen kanssakäymiseen lukijoiden kanssa todella olisi. Sitä vaan ei ole osattu hyödyntää.

Kirsi L kirjoitti...

Näkisin näiden kahden blogin eron siinä että toinen viihdyttää ja innostaa, toinen sitten tarjoaa tutkitumpaa ja punnitumpaa puhetta. Siksi en ole jaksanut Kemikaalicocktailin kepeydestä ja selvästä puolenvalinnasta ärsyyntyä.

Kemikaalicocktailin merkitys on omasta mielestäni ennen kaikkea ollut lukijakunnan kiinnostuksen herättämisessä mutta myös riittävän laajan lukijapohjan tarjoamassa keskustelussa. Kommenteissa on mielestäni hyvää keskustelua, lukijoissa on paljon ihmisiä joilla on kykyä keskustella ja tietoa asioista. En ole myöskään satunnaisena seuraajana havainnut kommentoijien mollaamista - kun minä ja jokunen muu kritisoi keskusta-asumispostausta, Shingler oli kommenttinsa perusteella erittäin tyytyväinen siihen että aiheesta heräsi tiivis keskustelu.

Ymmärtääkseni samasta syystä myös Uusi musta osittain perustettiin - keskustelufoorumiksi joka Kemikaalicocktailistakin on tullut. Sivusto ei vaikuttanut kiinnostavalta joten olen jättänyt sen väliin, muistelen että ainakin alunperin Kemikaalicocktailin puolella mainostettiin sivustoa ekopainotteisena verkkonaistenlehtenä. Ilmeisesti tekijöillä ei vielä ole ihan tarkkaa kuvaa siitä, mihin suuntaan sivua halutaan viedä.

Nuo linkittämäsi kirjaasi koskevat kommentit olivat todella omituisia, etenkin kun seuraavassa kommentissa Shingler kuitenkin on käytännössä samoilla linjoilla (ei tuntunut niinkään friikkaavan itse natriumglutamaatista kuin olevan huolissaan siitä, että sillä peitetään valmisruoan huono laatu).

Hupaisinta tässä on, että pienesti kärjistäen teidän suhtautumisessanne useimpiin kemikaaleihin ei ole niin suurta eroa, suhtaudut vain asioihin tieteellisemmin ja kiihkottomammin (tietysti se toisaalta on erittäin isokin ero).

Kiitos erinomaisesta blogista (ja kirjasta - olen suositellut sitä kovasti eteenpäin).

Anja kirjoitti...

Kiitos lukuisista kommenteista.
Pari ajatusta heräsi

Maria V totesi, että Noora tekee sitä, mitä on tehnyt koko ajan eli kirjoittaa omia ajatuksiaan. Jos tekee näin, ei voi puhua tekevänsä journalimia tai peräti tutkivaa journalismia. "Omassa blogissa saa kirjoittaa mitä tahansa" Vai saako, jos tuo jatkuvasti esille yleläisyytensä sekä asiatoimittajuutensa. Eikö tällöin edusta työnantajaansa ja tule myös toimia sen mukaisesti?

Ihan toinen juttu on sitten se, mikä on tutkivaa journalismia. Olen ollut siinä käsityksessä, että tutkiva journalismi pureutuu syvälle asioihin, joita halutaan pitää piilossa ja joilla on suurta yhteiskunnallista merkitystä, kuten lahjusrahat, kaupan kytkökset tai vaikkapa hämärät suuret maakaupat (hatustani keksittyjä esimerkkejä). Jos esimerkiksi rasvapurkin kyljestä puuttuu joku INCI-merkintä ja toimittaja keksii asian, mielestäni kyse ei ole tutkivasta journalismista. Samaa asiahan tekee esimerkiksi kuluttajaviranomaiset.
Ihan tavallista journalimia - eikä varsinkaan kehnonlaista sellaista - tule tutkivaksi journalismiksi sanoa.

Kirsi L: Olet aivan oikessa siinä, että Nooran ja minun suhtautumisessa moniin aineisiin ei ole suurtakaan eroa. Miksi olisikaan? Ehkä suurin ero on siinä, että Noora ei halua kirjoittaa mitään tupakasta ja alkoholista, koska pitää aihetta kansanterveysvalistuksena. On vaan niin, että kyseessä ovat eniten terveyshaittoja aiheuttavat aineet. Vaikka niistä ei kirjoittaisi, on muut terveysriskit syytä suhteuttaa niihin. Tätä Noora ei tee, vaan "myrkyiksi" leimataan aineita, joiden terveysriskit ovat edellisiin mainittuna olemattomia. Yksi esimerkki tästä on täällä kommenteissa mainittu asetaldehydijuttu. Noora kirjoittaa suusyövän kohdalla omenoista ja jogurteista ja mainitsee tupakan kainosti sulkujen sisällä. Kokonaankan hän ei voi jättää mainitsematta, koska tupakka on merkittävin suusyövän aiheuttaja.

Olen muuten lähettänyt linkin tästä postauksesta saatesanojen kera sekä YLE:en että Tarinataloon. Kommenttinne menevät siis ihan perille asti.

Helena kirjoitti...

Itse aloin seuraamaan kemikaalicocktailia n. pari vuotta sitten ja heti se sai minut kemikaalikammoiseksi. Olin heittämässä kaikki meikit ja shampoot pois ja tuntui että minulle iski lähes kuolemanpelko kemikaaleja kohtaan. Mutta toki blogissa on ihan hyviäkin juttuja, kuten ruokavinkkejä.

Myös ilman tieteellistä näyttöä levittely ilmastonmuutoksesta ärsyttää. A-talkissa eräs professori mainitsi ettei edes TIEDE voi todistaa lämpeneekö ilmasto tulevaisuudessa. Myös ihmisten syyllistäminen on loukkavaa. Pitää muistaa että ilmasto on aina muuttunut ja ilmaston muuttuminen on kuulunut maapallon kiertokulkuun. Lämpötila vaihtelee aina silloin tällöin, aika tavallista? Me tuskin voidaan vaikuttaa esim. auringon toimintaan mitenkään. Onhan Euroopassakin ollut joskus jääkausi ja uutta varmaan pukkaa, kun lunta tulee ja kylmyyttä lisää? :O

Saastuttamista vastaan olen ja ihmisoikeuksien loukkaamista. Itse pidän esim. moraalittomuutta suurempana uhkana kuin jotain ilmastonmuutosta. Ehkä kannattaisi miettiä miten voisi lopettaa/ehkäistä ensin sodat? Ei helppoa..

Käytän edelleen luonnonkosmetiikkaa mutta käytän myös ihan tavallisia kaupan silikonittomia shampoita. Luomushampoot olivat niin laimeita ja jotkut jopa tuoksuivat aivan liian voimakkaasti, ehkä liikaa eteerisiä öljyjä? Sain jopa migreenin yhdestä Dr Hauschkan shampoosta, se haju oli niin voimakas.. En myöskään ymmärrä mikä tekee luonnonkosmetiikasta turvallisempaa? Ovathan nekin kemikaaleja?

Kysymys vielä kemikaaleista: Tarvitseeko minun pelätä että marketin ihovoiteet altistavat syövälle? Ja mikä niissä altistaisi? Entäs hajuvedet?

Itse olen samaa mieltä että kasvoja ei todellakaan tarvitse puunata ja pestä jatkuvasti erilaisilla aineilla, joita jopa luomukosmetiikkafirmat kauppaavat.. Itse en ole koskaan ymmärtänyt esim. kasvovettä.. Mutta meikit, parfyymit ja shampoot/saippuat ymmärrän, niillä saa sentään jotain konkreettista aikaan.

Anonyymi kirjoitti...

Itse sain UM-sivulla jäitä niskaan, kun uskalsin kyseenalaistaa lentoyhtiöiden aiheuttamien päästöjen suuruusluokkaa ja VR:n viherpesua.

Törmäsin Katja Lahden projectmama.info -blogiin jo ennen UM:n aloittamista. Täytyy sanoa, että olin aika äimistynyt, kun moisen itsekeskeisen hutun kirjoittaja saa nykyisin palkkansa moisen löpinän kirjoittamisesta.

Täytyy sanoa, että käy sääliksi TODELLISTEN töiden tekijät sairaanhoitajista putkimiehiin. Oikean työn arvostus on maassamme todella huono, ja samaan aikaan hörhöilystä pulitetaan uskomattoman korkeita liksoja :(

Anja kirjoitti...

Helena: Kemikaaleja koskevissa asioissa on olennaista tietää, mikä on oikeasti riski, muuten tulee kemikaalikammoiseksi. Hieman kärjistäen, jos hiustenpesusta tai meikkaamisesta tulee kuolemanpelko, ollaan vahvasti kauhistelun puolella.
Olet Helena aivan oikessa siinä, että luonnonkosmetiikan aineet ovat kemikaaleja siinä missä ns. tavallisenkin. Ne ovat monesti erittäin hajustettuja ja saattavat olla tuoksuyliherkille aivan mahdottomia käyttää. Minulla on muuten ollut suunnitteilla kirjoittaa tuoksuyliherkkyydestä.
Aineiden haittoja ei voi määritellä sen mukaan, mistä ne on ostettu - oli paikka sitten market, apteekki tai luontaistuotekauppa. Haitallisuuden ratkaisee ainesosat. Kosmetiikka on säänneltyä, on olemassa kiellettyjen ja sallittujen aineiden listat. Kaikkein vahvimpia kosmetiikan kemikaaleja ovat hiusvärit, joita myydään sekä marketeissa ja joita laitetaan hiuksiin kampaamoissa. Näiden osalta on ollut esillä kampaajien syöpäriskin kasvaminen.

Anonyymi: En ole aiemmin lukenut Katja Lahden kirjoituksia. Toisaalta, jos sanoo kirjoituksia hutuksi, on hyvä olla konkreettisia esimerkkejä. Lahden jätteitä koskeva kirjoitus on mielestäni Uuden Mustan paras juttu.

Yleisesti ottaen minusta on todella huolestuttavaa, jos keskustelupalstojen kulttuuri "Mene muualle lukemaan, jos tämä ei mielestäsi ole hyvä" ja "Mitäs kyselet, tämän on minun mielestäni luotettava lähde", on leviämässä Ylen toimintaan. Asia vaatii minusta keskustelua niin lukijoiden kesken kuin mediatalojen sisällä.

niki kirjoitti...

Helena: luonnonkosmetiikan käyttö on perusteltua ainakin ympäristönäkökulmasta, sillä käsittääkseni ne sisältävät vain (tai pääasiassa?) biologisesti hajoavia aineita, joten aineet eivät kerry ekosysteemiin.

minna kirjoitti...

Luonnonkosmetiikkaa ei myöskään ole testattu eläinkokein, mikä ainakin minulla on se suurin syy niiden käyttöön!

Anonyymi kirjoitti...

Kemikaali-coctail on pikkusievä söpöily-blogi. Maailma ei ole musta-valkoinen tyyliin "tehdään vain kaikki näin ja ongelma poistuu."

Kävin kaksi kertaa lukemassa sitä ja ihmettelin suosiota sekä poistuin takavasemmalle. Tieteellisiä todisteita ja perusteluja asioille, kiitos.

Toteaa Helinä, asennevammainen omakotitalossa asuja.

Helena kirjoitti...

En värjää hiuksiani koskaan (olen tyytyväinen omaan sävyyn) ja meikkaankin hyvin harvoin. Mutta silloin kun meikkaan, käytän sekä synteettistä- ja luonnonkosmetiikka. Tarkoitinkin noihin ihovoiteisiin liittyen, ovatko synteettisistä aineista valmistetut jotenkin syöpävaarallisempia kuin luomut?

Tuoksuista. Teepuuöljy saa henkeni salpautumaan ja tuntuu kuin keuhkot olisivat "tukossa", hengittäminen tuntuu raskaalta ja vaikealta jonkin aikaa. Kammoan kaikkia tuotteita joissa sitä on. Eli siinä todiste että 100% luonnonaineetkin voivat olla joillekin haitallisia! Mutta hajuvesistä en ole koskaan saanut samanlaista reaktiota. Itse käytän vain kevyitä hedelmäisiä ja kukkaisia tuoksuja ja vain pienen tipan.

tt kirjoitti...

Ihana kirjoitus!

Pidin aluksi kemikaalicocktailista paljonkin, mutta kemistinä ja ympäristöasioita työkseni tekevänä nousee nykyään hiukset liian usein pystyyn. Kommentoinnin olen lopettanut, sillä en saanut asiallisia vastauksia...

Kiitos sinulle Anja asiantuntevasta blogista! (kommentoin ensi kertaa ja vastausta en odota :))

Ja Luonnonkosmetiikasta: kaikki luonnosta tuleva ei ole turvallista ja hyvää: jos otat aineen paikasta x ja viet sen paikkaan y, jonne se ei kuulu, voi se olla hyvinkin haitallinen paikan y eliöille. Pesupähkinöiden saponiinikin on haitallista vesieliöille, kuten teollisesti valmistetut tensidit. Saponiini hajoaa helposti hapellisissa oloissa, mutta niin hajoavat kaikki tensiditkin, joita pesuaineasetuksen mukaan saa EU:ssa pesuaineissa käyttää. Pesupähkinöistä tietysti puuttuu pesun kannalta turha kemia kuten esimerkiksi värit ja hajusteet ja se on hyvä. Pesupähkinöilläkään ei kuitenkaan pitäisi pyykkiä suoraan vesistössä pestä. Luonnonkosmetiikka taas sisältää yleensä läjän allergisoivia hajusteita, olivat ne kuinka luonnon eteerisiä öljyjä tahansa. Luonnonkosmetiikka tai luomupesu- ja puhdistusaineet eivät siis automaattisesti ole 100 % turvallisia ihmiselle tai luonnolle.

siivousfriikki kirjoitti...

Plus että pesupähkinöiden rahtaus läntisiin teollisuusmaihin saattaa johtaa siihen, että Intiassa on pakko turvautua teollisiin pesuaineisiin kun hinta nousee liikaa.

Mielestäni yksittäisen kuluttajan on hyvin hankala arvioida valintansa kaikki vaikutukset, ekologisesta näkökulmasta eettiseen.

Suvi kirjoitti...

Onko luonnonkosmetiikan teho sitten niissä öljyissä itsessään, vai miksi niitä käytetään niin paljon kerta tuoksu on todella voimakas?

niki kirjoitti...

Tietenkin kaikki luonnolliset aineet voivat aiheuttaa ärsytystä joillekin ja pahimmassa tapauksessa kuoleman (paha allergia)!

Synteettiset aineet saattavat ärsyttää yhtä lailla, mutta niiden ongelmana voi olla kertyminen ja rikastuminen elimistöön tai ekosysteemiin tai aineiden haitalliset yhteisvaikutukset. Tämä on aivan eri luokan ongelma kuin se, että jokin aine ärsyttää jotakin ihmistä, jolloin ongelma poistuu sillä, että lakkaa käyttämästä ko. ainetta.

Ehkä öljyä käytetään luonnonkosmetiikassa tietynlaisen rakenteen saamiseksi? Tämä on siis puhdas arvaus!

Anonyymi kirjoitti...

Minun käsittääkseni eteerisiä öljyjä käytetään luonnonkosmetiikassa ainakin samassa tarkoituksessa kuin synteettisiä hajusteita normikosmetiikassa, ihan hajusteena (kaikki ainesosat eivät ehkä ole hyväntuoksuisia, ja hajusteella tätä peitetään, tai sitten hajusteella pyritään muuten tekemään tuote miellyttävämmäksi- tosin tuoksuthan jakavat tunnetusti mielipiteitä). Lisäksi niillä on kai käyttöä tuotteen säilyvyyden kannalta.

Minusta monet luonnonkosmetiikkatuotteet tuoksuvat hyvältä - pidän eteeristen öljyjen tuoksusta enemmän kuin monista keinohajusteista. Minulla on atooppinen ihottuma, ja ihottuman kannalta tuntuu olevan yhdentekevää, käytänkö luonnon- vai normikosmetiikkaa, yleisesti pyrin vain välttämään kovin äreitä tuotteita kummassakin. Esim. Urtekramin No Perfume- kosteusvoide on esimerkki luonnonkosmetiikkavoiteesta, joka on hyvin mieto. Luulen että nämä sopivuusasiat ovat hyvin yksilöllisiä, kuka millekin herkistyy jne- yhtä hyvin herkistymisen kohde voi olla jokin synteettinen kuin luonnonaine. Helppoja ja yleispäteviä ratkaisua ei ole.

Oma ihottumani ärtyy ennenkaikkea näistä paukkupakkasista, ja nille en kyllä mitään mahda... :D

Niki kirjoitti:
"Synteettiset aineet saattavat ärsyttää yhtä lailla, mutta niiden ongelmana voi olla kertyminen ja rikastuminen elimistöön tai ekosysteemiin tai aineiden haitalliset yhteisvaikutukset. Tämä on aivan eri luokan ongelma kuin se, että jokin aine ärsyttää jotakin ihmistä, jolloin ongelma poistuu sillä, että lakkaa käyttämästä ko. ainetta."

Kyllähän luonnonaineillakin voi olla haitallisia yhteisvaikutuksia siinä, missä synteettisilläkin. Toisaalta kaikki synteettiset aineet eivät kerry ja rikastu elimistöön ja ekosysteemeihin, eli niitä ei voi niputtaa yhteen. Tietenkin voisi äkkisältään ajatella, että luonnonkosmetiikka on ympäristönäkökulmasta aina se varmempi vaihtoehto. (?) Itse ostan luonnonkosmetiikkaa juuri siitä syystä, että luotan sen olevan ympäristön kannalta parempi valinta, kun ei itse ole minkään luokan kemisti, eikä osaa punnita yksittäisiä aineita ja niiden vaikutuksia. Olen vasta tiedonhankkimisvaiheessa, kemikaalicocktail on ollut innostukseni alullepanija, mutta kuten todettua, en pidä sitä riittävän objektiivisena tietolähteenä. Tämä blogi on vasta tutkinnan alla, ja Nysténin kirja hankintalistalla... pikkuhiljaa!

Ehkä se yleinen kohtuus on kuitenkin tärkeintä ja yksinkertaisin parasta, eli vähän perustuotteita käyttöön ja ylimääräisen ainealtistuksen karsiminen noin ylipäätään. Näin ihovammaisena joutuu kuitenkin rasvailemaan aika paljonkin, joten kosmetiikan aineet kyllä kiinnostavat.

Anu

Anja kirjoitti...

Keskustelu lähtikin näköjään suuntaumaan kosmetiikan puoleen, mikä sinänsä ei ole kovinkaan suuri yllätys.
Jos vielä verrataan näkemyseroja Kemikaalicocktailin ja Kemikaalikimaran välillä, yksi niistä on aiheiden rajaus. Kemikaalicocktail ja Uusi Musta keskittyy lähinnä kosmetiikkaan, ruokaan ja kulutustuotteisiin ja muotiin. Kemikaalikimara puolelestaan kattaa elinympäristön laajemmin, jolloin mukana on myös ilma, vesi, autokemikaalit, lääkkeet jne. Ihan kaikki, mitä tavalliseen elämään kuuluu.
Mielestäni yksi suppean käsittelyn ongelma on se, että asioita ei osata laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Yhdestä INCI-listan ainesosasta tai yksittäisestä lisäaineesta saatetaan tehdä suuri numero miettimättä lainkaan onko kyseessä todellinen riski vai ei. Samalla jätetään käsittelemättä asioita, joilla todella voi olla merkitystä terveyden kannalta.
Helena kysyi: "Tarkoitinkin noihin ihovoiteisiin liittyen, ovatko synteettisistä aineista valmistetut jotenkin syöpävaarallisempia kuin luomut?"
En tiedä, onko olemassa tutkimusta, jossa olisi verrattu synteettisiä ja luomuja keskenään. Synteettisyys ei toisaalta itsessään tee aineesta syöpävaarallista, vaan aineen ominaisuudet riippumatta siitä, mistä se on peräisin. Toisaalta, kosmetiikaassa on olemassa sallittujen ja kiellettyjen aineiden lista, ja kyllä sinne kiellettyjen aineiden listalle on viime aikoinakin aineita lisätty, nämä tosin lähinnä hormonaalisten vaikutusten takia.

Näistä asioista voisi tehdä erillisen kirjoituksen, sillä tässä postauksessa keskityin journalismiin ja tapaan, joilla juttuja tehdään ja kommentoidaan.

Elli kirjoitti...

Minusta näyttää siltä, että Uusi Musta ei todellakaan ole mitään tutkivaa journalismia, se on lähinnä blogimuotoinen naistenlehti. Katjan varsin hyvin kirjoitetun perheblogin perusteella odotin jotenkin niin paljon enemmän Uudelta Mustalta ja onkin aika kova pettymys kun on selvinnyt minkälainen blogin linja on. Tai siis lähinnä korpeaa juuri se asiantuntemattomuus, kriittisyyden ja (luonnon)tieteellisen ajattelun puute sekä hieman häiritsee Nooran tapa sekoittaa Kemppari ja Uusi Musta.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, olen uusi lukija, en muista minkä linkin kautta tänne eksyin, mutta sillä ei liene väliä. Kuitenkin toimittajana minua häiritsee tämän postauksen huonolaatuinen teksti, jonka tarkoitus ilmeisesti on olla jonkin sortin journalismia? Lähinnä mieleen tuli mustamaalausyritys tätä toista tahoa (toinen blogi) kohtaan. Asia- ja asiattomasta kirjoittamisesta tämä blogi on hyvä esimerkki jälkimmäisestä, tuo haukuttu blogi enemmänkin asiallinen, vaikkakin persoonallinen.

Arawn kirjoitti...

Anonyymi: Sinusta kommentoijan kommenttien kutsuminen "urpoiksi" on asiallista? Tai kunnallisvaltuutetun kutsuminen urpoksi?

nunu kirjoitti...

Kuten monet täällä ovatkin jo todenneet, Uuden Mustan toimittajat todella antavat itsestään hirveän tökerön ja ammattitaidottoman kuvan, ja itsekritiikin puute ja tylyys kommentoijille ovat valtavia heikkouksia sivustolla. Erityisesti Katjan soisin vaihtuvan ammattitaitoiseen työntekijään, jolla on kykyä kyseenalaistaa omat kapeat ennakkoasenteensa. Terveisiä Ylelle =)

Aiheesta seitsemänteen, kommentoija nimimerkillä Helena puhui ensin ilmaston lämpenemisestä ja sanoi sitten "Itse pidän esim. moraalittomuutta suurempana uhkana kuin jotain ilmastonmuutosta." Alkaa tosiaan jo kyllästyttää tämänkaltaiset kommentit joihin törmää jatkuvasti erinäisissä yhteyksissä, ilmaston LÄMPENEMINEN ja ilmastonMUUTOS eivät ole synonyymejä, vaan jälkimmäinen viittaa ilmaston ääri-ilmiöiden lisääntymiseen, ei vain lämpötilan nousuun vaan myös tulviin, kuivuuteen, vaikkapa yltiörunsaaseen lumentuloon... Miten se voi olla niin kauhean vaikea ymmärtää, vai onko kyse vain omantunnon rauhoittelusta, että "eihän ihmisen toiminta (tai ainakaan se toiminta josta itse en ole halukas luopumaan) mihinkään oikeasti vaikuta"? Surullista, ja vähän säälittävää.

MayKay kirjoitti...

On ikävää, että luonnonkosmetiikan parina viime vuonna saama huomio, joka on alun perin pitkälti alan yrittäjien perustaman Pro luonnonkosmetiikka ry:n aikaansaamaa, on aiheuttanut niin kiivaita yhteenottoja.Niissä klapit ja halot menevät sekaisin niin kuluttajien, medioiden kuin ammattilaisten taholla.

Shinglerin blogia pitkään seuranneena myönnän sen viat ja näen sen vahvuudet.Blogihan on perusolemukseltaan yhden ihmisen vapaa foorumi, jossa kirjoittaja voi liki sensuroimatta mm. tuulettaa elämäänsä ja näkemyksiään.Bloggaaja saa tykätä mitä vain,ja lukija siirtyköön muualle, jos ei puolestaan tykkää lukemastaan.
Shingler on vauhdikas kirjoittaja ja valloittava persoona, joka on onnistunut keräämään suuren seuraajakaartin ja herättämään keskustelua. Tässä maassa, jossa erilaisuutta vierastetaan ja oman mielipiteensä ilmaisija pyritään vaientamaan, Shingler on ollut reipas ja rohkea. Joitain ylilyöntejä on sattunut, mutta kukapa ei joskus kompuroisi. Chapeau Noora!

Luonnonkosmetiikka on yksi kosmetiikkateollisuuden haara, ja nopeasti kasvava sellainen. Normikosmetiikkaa edustavat - heitä on myyntilukujen perusteella n 95% populastamme- kokevat sen nyt uhkana, sillä sen tiimoilla käydään keskustelua, joka kyseenalaistaa heidän "totuutensa" ja, ennen kaikkea,monen niiden parissa työskentelevän toimeentulon.Vaan ei huolta: jossain vaiheessa kaikki kosmetiikka muistuttaa tämän päivän luonnonkosmetiikkaa, sillä ympäristöllä eikä todennäköisesti elimistöllämmekään ei ole varaa sen keinotekoisiin raaka-aineisiin.

Luonnonkosmetiikka, sellaisena kuin sitä valmistaa pienehkö joukko alan pioneereja ja heidän seuraajiaan, on kiistatta ympäristön kannalta paras vaihtoehto. Kemikaaleja se on täynnä ;-) olemmehan me kaikki kemiaa, mutta AIDON lk:n kemikaalit ovat luonnosta peräisin
eivätkä sinne palautuessaan rasita sitä.

Lk:n valmistajat eivät väitä, että niiden tuotteille ei voisi olla yliherkkä tai allerginen - maailmassa ei varmaankaan ole raaka-ainetta ,jolle joku ei herkistyisi. Laadukas lk on kuitenkin yhä useamman iho- ja hengitystiehyeongelmaisen valinta sen tuodessa apua siinä, missä normikosmetiikka ei ole auttanut. Toki voi käydä myös toisin päin, apu löytyy vaikkapa apteekin mineraaliöljypitoisesta perusvoiteesta.

Asioista pitää voida keskustella ja väitellä mutta ei pyrkien vastapuolta vaientamaan, kuten olen itsekin työssäni joutunut kokemaan. Asiallisen kohtelun saaminen etenkin heiltä, joiden koulutuksensa perusteella tulisi osata kysyä ja kyseenalaistaa - kosmetologeilta, farmaseuteilta, lääkäreiltä - on ollut vaikeaa.

Mitä tulee moniin tämän blogin kirjoittajan tietolähteisiin, edustavat ne pääosin "sitä oikeaa totuutta", joka ei keskustele muiden kuin samanmielisten kanssa.

Rita Stiensin kirja on myös herätellyt keskustelua.Se ei ole virheetön, mutta mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Jos kirjoittajan journalistitausta saa epäilemään kirjan luotettavuutta, löytyy aiheesta muitakin teoksia, tiedemiesten ja -naisten kirjoittamia ja taustoittamia. Näistä suosittelen mm "Toxic Beauty":ia, kirj. Samuel S. Esptein
arvostettu amerikkalainen emeritusprofessori ja syöpätutkija.

Epsteinin lailla siteeraan senaattori Edward Kennedyä, joka jo 90-luvulla ennusti, että "nykyisessä kosmetiikkateollisuudessa tikittää samanlainen aikapommi kuin tupakkateollisuudessa aikoinaan". Hän ei tietääkseni sisällyttänyt piskuista luonnonkosmetiikan alaa tähän.

Anja kirjoitti...

Anonyymi toimittaja (23. helmikuuta 2010 22.10).
Tekstini on mediakriittinen blogikirjoitus aiheena median tuottamat blogit.
Teksti on tarkkaan mietitty, samoin se, julkaisenko ylipäänsä koko juttua. Keskustelin asiasta kokeneen media-alan ammattilaisen kanssa. Kysymykseeni, kannattaako kyseenalaisesta toiminnasta kirjoittaa, sain vastaukseksi: "Ilman muuta asiasta kannattaa kirjoittaa - ja oikeastaan journalismin itsensä vuoksi - pitääkin kirjoittaa."

MayKay: Kirjoitit näin: "Blogihan on perusolemukseltaan yhden ihmisen vapaa foorumi, jossa kirjoittaja voi liki sensuroimatta mm. tuulettaa elämäänsä ja näkemyksiään."
Periaatteessa näin, mutta ei aivan. Omaan laatikkopäiväkirjaansa voi jokainen kirjoittaa ihan mitä tahansa, mutta julkisesti nettiin kaikkien nähtäväksi ei.
Toinen asia on se, jos blogi on osana mediaa. Toimitaanko silloin journalistisin periaattein vai ei? Jos omassa blogissaan tuo useasti esille olevansa YLE:n asiatoimittaja, eikö silloin tule toimia sen mukaisesti? Varsinkin kun juttuja on linkattu ristiin rastiin Kemikaalicocktailin, Uuden Mustan ja aikanaan myös Yle Olotilan välillä.
Monipuolisuutta tarvitaan ja reippaus kirjoituksessa on hyvä asia, kunhan pitää mielessä journalistin ohjeet.

Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi, että asioista pitää pystyä keskustelmaan ja väittelemään. Siitä tässäkin blogikirjoituksessa on osittain kyse, että lukijatkin voivat väittää toimittajille vastaan ja saada kunnon vastauksia.

Olen hieman eri mieltä noista "yhden ainoan oikean totuuden" tietolähteistä. Varmasti voi olla vallalla keskustelemattomuuden kulttuuria, mutta toisaalta kyseiset tahot tietävät, että on paljon asioita, jotka vaativat selvittämistä ja tutkimista - tämä koskee siis kaikkea, ei vain kosmetiikkaa.
Toisaalta asiantuntijat joutuvat myös toisinaan korjailemaan liikkeellä olevaia aivan vääriä käsityksiä.

Olen hieman hämmästellyt, miten kiivaasti luonnonkosmetiikka-asiaan suhtaudutaan. Klapeja ja halkoja on varmaan lennellyt puolin ja toisin. Oma suhtautumiseni on varsin neutraali. Arvioni Rita Stiensin kirjasta kävitkin jo lukemassa. :)

Minua hämmästyttää ehkä eniten se, miten suuren osuuden kosmetiikka saa keskustelussa, Oma katsantokantani on niin paljon laajempi, että näen kosmetiikan vain yhtenä osana kemikaalialtistuksia.

Helena kirjoitti...

nunu: Eikö moraalittomuus ole uhka? Eikö me olla myös vastuussa siitä mitä me toisille ihmisille teemme? Ei luonto pelkästään meitä pelasta.. Tämä ei nyt tänne kemikaalikimaraan tietenkään kuulu, mutta minua loukkasi kommentti, koska yritin vain vilpittömästi ilmaista kantani. Toki me syyllistymme saastuttamiseen, mutta meillä ei silti ole oikeus tuomita toisia, koska kukaan ei ole toisen yläpuolella. Olen myös pahoillani että nuorena ja vielä naiivinakin en ole tietoinen kaikista synonyymeistä.. Yritän olla silti vilpitön.. Kiitos kun oikaisit nuo synonyymit..

Anonyymi kirjoitti...

Kosmetiikka saa niin suuren roolin varmasti siksi, että ihmiset itse omin käsin laittavat sitä iholleen ja valinnoillaan kokevat tekevänsä suuria valintoja ja saavansa suuria vaikutuksia. ;)

Anja kirjoitti...

Anonyymi: Noin se varmaan on. :)
Olen kirjoittanut asioiden suhteuttamisesta aikaisemmin tässä jutussa:
http://kemikaalikimara.blogspot.com/2009/06/sata-olennaista-asiaa.html

nunu kirjoitti...

Helena, jos luet viestini uudestaan saatat huomata ettei ole aihetta närkästymiseen. En millään muotoa käsitellyt moraalia tai se puutetta kommentissani vaan keskustelua ilmastonmuutoksesta, johon usein harhaanjohtavasti viitataan ilmaston lämpenemisenä. Tästähän tietenkin seuraa sitä, että sanat sekoittanut helposti voi kuitata koko homman turhan puhumisena, koska maapallon keskilämpötilahan ei tunnetusti ole säilynyt vakiona ennen ihmisten toimiakaan, joten miksi ne siihen nytkään vaikuttaisivat?

Moraalittomuus - jos asian näin haluaa ilmaista - on toki valtava ongelma nykypäivänä. Olkoon kyse ahneudesta, välinpitämättömyydestä, tietämättömyydestä tai itsekeskeisyydestä, ihmiset eivät aina osoita tarvittavaa empatiaa toisiaan kohtaan. Mutta on hyvä pitää mielessä, että elinympäristön saastuminen vaikuttaa välillisesti ja suoraan koko ekosysteemiin, josta ihminenkään edes kaiken teknologiansa avulla ei voi irtautua. Joten saastuttaminen on moraalisestikin arveluttavaa... vaikka unohtaisi luonnon ja ajattelisi pelkästään ihmisiä, niin monelta se pilaa esimerkiksi terveyden ja asuinpaikan.

MayKay kirjoitti...

Kuten rivieni välistä kuultaa, teen töitä lk:n parissa. Viittaukseni "totuuden omistajiin" perustuu koettuun.
Olen kokenut monta hyökkäystä, jopa vihan ilmausta näiden ammattikuntien edustajien taholta siksi, että kyseenalaistan heidän "dogmaansa". Uskon, että keskustelu lk - normikosmetiikka on niin vilkasta siksi, että pitkään ivalla vaiennettu vähemmistö saa viimein ääntään kuuluviin ja tulee myös kuulluksi ja kokee katharsiksen.

En voi olla nimeämättä Allergia- ja Astmaliittoa, jonka koen dogmaattiseksi ja muut äänet vaientavaksi tahoksi ja siksi nauttii aivan liian suurta arvostusta.

Kosmetiikka on jättiläismäinen teollisuus joka oikeasti tulee iholle. Siksi se on meille niin tunteita herättävä aihe .r

Anonyymi kirjoitti...

Olen miettinyt tuota "Kemppari on Nooran henkilökohtainen blogi, jonne hän kirjoittaa mitä haluaa"- asiaa. Itse nimittäin olen hiukan allerginen tuolle ajatukselle, koska ajattelen tässä niin, että "aateluus velvoittaa". Eli tuolla ajatuksella ajan takaa sitä, että jos kerran olet ammatiltasi toimittaja ja vielä monien tuntema toimittaja, olet sitä myös vapaa-ajallasi ja siksi myös kirjoituksiisi suhtaudutaan niin kuin toimittajan kirjoituksiin eli se ei nyt ole ihan vain kirjoittajan itsensä asia, mitä sinne blogiin kirjoittelee. Itse olen myös peräänkuuluttanut pientä kritiikkiä siihen, miten asioita sinne kirjoittaa ja mielestäni ei esim. ole ihan sama onko Olli Posti parantunut MS-taudista vai onko hän oireeton tällä hetkellä (http://kemikaalicocktail.blogspot.com/2009/08/superfood-monologi.html), koska kyseessä on kuitenkin elinikäinen, nykytietämyksen mukaan parantumaton neurologinen sairaus. (En siis nyt tarkoita vähätellä Ollin omaa kokemusta sairastamisesta ja nykyisen hyvän olon saavuttamisesta.)

Joku kommentoi sitä, että Anja edustaa sitä ainoaa oikeaa totuutta. Mielestäni hänen linjansa kirjoittaa on hyvin asiallinen ja ainakin tieteellisesti perusteltua. Ongelma tulee usein siitä, että kaikkea tieteellisesti tutkittua sekä kirjoihin ja kansiin kirjattua pidetään (tai tämä tunne ainakin tulee Kempparin ja osin myös Uuden Mustan lukijoiden kommenteista) lähestulkoon suurena salaliittona ihmiskuntaa vastaan. Tämä näkyy siinä, että kun perustelet jotakin esim. lääketieteen tiedolla, olet harhaoppinen ja silmään pissattu yhteiskunnan uhri, ja vastaväittäjillä onkin se oikea totuus hallussaan, josta ei kuitenkaan sitten löydy kovinkaan luotettavaa fakta- tai tutkimustietoa. Tämä asetelma puolestaan aiheuttaa vain valtavaa tunteen paloa puolin ja toisin eikä päästä oikeasti asialliselle ja avartavalle keskustelun tasolle. Kaikkeahan ei tässä maailmassa pystytä tutkimuksella todistamaan oikeaksi tai vääräksi eikä se ole edes tarkoituksenmukaista, mutta mielestäni niillä kuitenkin on ihan paikkansa tässä maailmassa ja siinä vaiheessa kun on esim. kumoamassa lääketieteen näkemyksiä tai jonkun aineen ympäristökuormittavuutta, pitäisi olla jotain muutakin kuin "musta-tuntuu"- faktaa heittää tiskiin.

En myöskään pidä siitä, että anonyymi kommentointi ei ole Kempparissa enää sallittu, koska silloin jää varmasti osa mahdollisista kommenteista pois. Osaltaan tässä ärsytyksessäni on oma lehmä ojassa, koska en halua luoda enää yhtään ylimääräistä tunnusta mihinkään ja näin myöskään en enää kommentoi sinne.

-k-

Anja kirjoitti...

MayKay: En kyllä edelleenkään oikein ymmärrä tätä mustavalkoista asetelmaa luonnonkosmetiikka versus "tavallinen", kun itse suhtaudun neutraalisti kumpaankin. Erilaisiin väittämiin suhtaudun puolestaan kriittisesti, tuli ne miltä suunnalta tahansa.

-k-: Nyt täytyy hieman täsmentää. Kommentoija MayKay sanoi itse asiassa näin: "Mitä tulee moniin tämän blogin kirjoittajan tietolähteisiin, edustavat ne pääosin "sitä oikeaa totuutta", joka ei keskustele muiden kuin samanmielisten kanssa."
MayKay, koska olet kosmetiikka-alalla, tarkoitatko vain kosmetiikkaan liittyviä lähteitä, vai kaikkia muitakin? Kosmetiikka kun on vain yksi Kemikaalikimaran kymmenestä aihepiiristä.

Ihan toinen juttu on se, että en usko ainoaan oikeaan totuuteen. Valitsin esimerkiksi kirjaani kuvitukseksi vanhoja mainoksia, jotka osoittavat, miten niinä aikoina uskottiin joidenkin aineiden erinomaisuuteen. Osaltaan haluan herätellä miettimään, mitkä meidän aikamme mainokset ovat muutaman vuosikymmenen kuluttua ihmettelyn kohteena. En usko hetkeäkään, että meidän sukupolvemme ei tekisi virheitä, joten yhtä totuutta ei ole olemassakaan. Jos ja kun uutta tietoa tulee ilmi, se pitää kertoa. Toisaalta informaatio ei saa perustua mutuun ja arvailuun.

Maria kirjoitti...

Olen K:n kanssa samoilla linjoilla. Jos tuo toimittajuuttaan esille toimimatta kuitenkaan mitenkään toimittajainetiikan mukaisesti, siinä voi huijata ihmisiltä perusteettomasti luottamuksen. Lisäksi näkökulman taakse ei kyllä voi kukaan piiloutua levittäessään suoranaista disinformaatiota. Jokaisella on oikeus omiin mielipiteiinsä, muttei omiin faktoihinsa.

Minä luotan tieteellisesti vakaisiin perusteluihin juuri sen takia, koska tiede ei ole sitoutunut mihinkään näkökulmaan, se vain esittää asiat niinkuin ne ovat. Loppu on ihmisten omien korvien välissä. Yksittäisten tahojen ja tutkimusten kohdalla eturistiriidat voivat sumentaa tuloksia, mutta sitä varten emme muodostakaan käsityksiämme yksittäisten tutkimusten pohjalta, eikö niin. Tiede on itseään korjaava systeemi, jolla ei ole intressejä torjua uutta tietoa puhtaasti sen takia, että se horjuttaisi vanhoja käsityksiä tai valtarakenteita. Historia suorastaan pursuilee esimerkkejä. Kaikenlaisia salaliittoteorioita on kyllä esitetty tieteen korruptoituneisuudesta, erityisesti luomisuskovaiset ovat perinteisesti olleet tämän näkemyksen vankkumattomia kannattajia. Miksiköhän.

Kyvyttömyys itsekritiikkiin ja perustelujen pyytämisen urpouttaminen ovat kyllä erittäin huolestuttavia piirteitä itseään toimittajaksi, tiedonvälityksen ammattilaiseksi, tituleeraavalta. En voi hyvällä tahdollakaan kutsua niitä vain kömmähdyksiksi, kun ne kuuluvat hyvin johdonmukaisesti "linjaan". Asian voi kääntää myös toisin päin: miten paljon Shingler itse siis kehtaa olla tällainen "urpo" haastatellessaan asiantuntijoita, joilla on itselläänkin eturistiriitoja? Tästähän saa uuden valistussloganin: Älä luota fiksuun toimittajaan, aina pitää olla vähän urpo!

Mio kirjoitti...

Aluksi kiitos hyvästä blogista. Sitten pari sanaa huomioistani mm. kemikaalicoctailin ja vastaavien blogien toiminnasta.

Takana on varmasti kauhean hyvä ajatus, mutta toteutus tökkii vahvasti. Pelin henkihän on se, että ollaan jotain mieltä esim. ideologisista syistä ja sitten mielipidettä tuetaan kaikilla mahdollisilla syillä, olipa se syy millainen kontekstistä irroitettu sivulause tahansa.

Yksi hyvä blogi, Paholaisen Asianajaja käsittelee tämän tapaista tässä kirjoituksessa, joka kannattaa lukea ajatuksen kanssa:

http://paholaisen-asianajaja.blogspot.com/2010/02/media-ja-merkittavan-skuupin-hankinta.html

Samoin menee monien blogien toiminta. Seuraavaksi tulee täysin keksitty tapahtuma, mutta joka kuitenkin on todellisuutta esim kemikaalicoctailissa harva se viikko.

Ilta-Sanomalat julkaisee uutisen: Absurdistanin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan Suomessa hyvin yleisen ruuan lisäaineen E66.6:n, synteettisen bensiinisyanidiglutamaatin on todettu aiheuttavan peräpukamia, keskenmenoja, ihottumaa, aivohalvauksia, sydänkohtauksia, epilepsiaa, äkillisiä kuolemia ja muuta ikävää jo lukuisissa rottakokeissa.

Sitten kemikaalicoctailiin ilmestyy suuri uutinen: MITÄS MINÄ SANOIN. E-koodi, jonka nimi on synteettinen bensiinisyanidiglutamaatti on kauhea aine, kuten jo nimestä voi päätellä ja tietenkään tätä ei ole luomutuotteissa. Välttäkää tätä ja suosikaa luomua.

Aineesta kohistaan Suomessa tovi, etenkin lukuisissa "terveysblogeissa", mm. Olli Postikin kommentoi asiaa luonnollisesti ja kertoo, että hänen firmansa tuotteissa ei tätä ole ja kaikki ovat sitä mieltä, että ruokateollisuus on tiennyt tämän jo vuosia ja salannut sen suuren salaliiton tyyliin.

Evirakin tutkii asiaa ja toteaa, että mitään syytä huoleen ei ole. Blogeissa tätä ei tietenkään noteerata, vaan Evirakin on osa kansainvälistä salaliittoa.

Miksi evira toimi kuten toimi?

No evirasta oltiin yhteydessä Absurdistanin yliopistoon ja pyydettiin kokeen paperit näytille. Aluksi niitä ei saatu, muta sitten kun vihdoin saatiin, niin ne olivat täydellistä puuta heinää ja siksi evira ilmoitti, että ei syytä huoleen.

Maailmalla ilmestyy tätä nykyä valitettevan paljon tieteellisiä tutkimuksia milloin mistäkin, jonka suurin arvo on lähinnä viihdearvo.

Siksi meillä Suomessa on luotettavia tahoja, esim Evira, STUK (säteilyturvakeskus) ja muut vastaavat, jotka käyvät nämä lukuisat ilmestyvät tutkimukset läpi ja tekevät niistä meta-analyysit ja tiedottavat meille tärkeimmät asiat.

Ihmiset eivät tätä tietenkään usko, vaan olettavat, että jokainen tehty tieteellinen tutkimus on tieteellinen tutkimus ja jokaisen tutkimuksen kaikki tieto on oikeellista ja tehty tieteen sääntöjen mukaan. Valitettevasti näin ei ole.

Karmein esimerkki tällaisestä toiminnasta on varmaan rokotusinfo.

Tavallisella ihmisellä, tai jopa tutkivalla journalistilla on hyvin vähän mahdollisuutta todeta luotettavasti jonkin tutkimuksen kaikki taustatieto, vaikka olisi jopa koulutusta itse asiaan.

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Anja, erittäin hyvä, että tällainen journalismi- ja mediakritiikkikeskustelu nousi esiin. Kirjoittelin eilen omaan blogiini tämän perusteella ja toivon, että aihe saisi toimittajat ja mediayhtiöt laajemminkin pohtimaan teemaa. Siis ei vain tätä yhtä tapausta, vaan ylipäätään toimittajan työtä, blogikirjoittelua, suhtautumista kommentoijiin jne. Tätä tulkitsin myös Anjan kirjoituksella tavoittelevan.

Kerrottakoon nyt myös se, että päivän Journalistissa (s. 18) on sivun juttu Uudesta mustasta.

Tekijät kutsuvat luomustaan antinaistenlehdeksi. Yleisölle ei tarjota unelmia ja tekopositiivisuutta, vaan kriittisyyttä ja yhteiskunnallista asennetta.
"Naistenlehtimaailmaankin kaivattaisiin hieman anarkiaa. Ei niin, että kaikki olisi vain kivaa", sanoo Noora Shingler, 29, toinen tuottajista."


Ehkäpä Journalistista saadaan vielä jatkossa lukea tätä Anjan nostamaa teemaa käsittelevä juttu? Taidanpa itse laittaa juttuvinkkiä menemään :)

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Mainitsemani Journalistin juttu löytyy näköjään myös netistä.

Anja kirjoitti...

Kiitos taas kommenteista.
Mari Koo: Olen todella ilahtunut, että kiteytit kirjoitukseni perusviestin blogiisi. Kyse on siitä, että aiheesta tulee keskustella laajemmin. Periaatteista, joilla media tekee blogeja ja erilaisia sivustoja. Siitähän kirjoitukseni lähti liikkeelle, oikeustieteilijä Huovisen pohdinnoista. Minusta mediataloissa pitäisi käydä keskustelu, miten ja millä pelisäännöillä aineistoa tuotetaan.

Anonyymi kirjoitti...

Näinhän se on. Hyvä kirjoitus, Anja.

Mion kirjoitus on myös hyvin kuvaava. :D

Mutta kyllä minä luen Kemikaalicocktailia ja Uutta Mustaa, vaikka samaa mieltä olenkin. Naistenlehtiin ei viitsi laittaa rahaa, ja joskus sitä kaipaa vähän kevyempää lukemista.

Minttu kirjoitti...

Kun pohditaan Shinglerin uskottavuutta (asia)toimittajana, kannattaa muistaa että Shingler on koulutukseltaan medianomi ja kannukset työelämän puolella on hankittu Kuningaskuluttajan juontajana. En tarkoita, että koulutus olisi ainut oikea reitti tietyn ammatin harjoittajaksi, mutta jos etiketissä tai alan käytännöissä on epäselvyyksiä niin tausta selittänee.

MissJ kirjoitti...

Mielestäni YLEnkin olisi jo aika ottaa kantaa Uuden Mustan formaattiin ja asiasisältöön (tai sen puutteeseen). Tekijöiltä näitä kannanottoja on tullut muutamia, kaikki jotakuinkin ristiriidassa keskenään. Toistaiseksi tuntuu, ettei tekijöillekään ole selvää, mitä ollaan tekemässä ja miksi. Ihmekös tuo, jos lukijalla on urpo olo.

Anja kirjoitti...

Journalismi on näköjään tilassa, jossa toimittajat tekee juttuja toimittajista.

Kun toimittajan E tekemässä jutussa toinen toimittaja S haastattelee korkean tason asiantuntijaa, tässä tapauksessa Kemikaaliviraston johtajaa, edes hänen nimeään ei viitsitä jutussa mainita.
Sen sijaan toimittajan S nimi on jutun otsikossa ensimmäisenä.
Merkillistä.

http://www.vihrealanka.fi/uutiset/shingler-kysyy-kemikaali-viraston-johtajalta-euroopan-kemikaaliviraston-p%C3%A4%C3%A4johtaja-geert-dan

Anja kirjoitti...

...ja täydennys edelliseen. Nimi puuuttuu kuulemma vain jutun nettiversiosta.

Anttoo kirjoitti...

Aivan mahtavaa että järjen ääni puhuu! Tämä juttu vapautti monia patoutuneita huudahduksia ja tummanpuhuvia tunteita. Kiitos!

Hanna kirjoitti...

Nyt se nettiversiokin on korjattu, mutta melkoisen tyhjää täynnä oleva juttu tuo oli.

siivousfriikki kirjoitti...

Kemikaalicocktailissa on eilen otettu kantaa tähän... http://kemikaalicocktail.blogspot.com/2010/02/mika-on-uusi-musta-mika-on.html

"On ilmeisesti kuitenkin syytä vielä selventää, onko tämä blogini nyt YLEn sisältöä vai ei: YLE tilaa Tarinatalolta Uutta Mustaa ja Uusi Musta sisältää Kemikaalicocktailin postaukset. Kemikaalicocktail on vuokrattu tietyksi ajaksi Uuden Mustan alle, ja on osa sivustoa - jatkossa siellä saattaa olla muitakin blogeja. Kemikaalicocktail sisältyy siis työsopimukseeni. Siinä missä Uutta Mustaa ylläpitää useampi henkilö, on Kemikaalicocktail yhä vain minun ääneni ja asenteeni, ärhäkkyyteni ja hippeilyni blogin muodossa, aivan kuten tähänkin saakka. Ja minä olen aivan yhtä kriittinen ja äkkipikainen kuten aikaisemminkin. YLEssä tilaaja on tiennyt millainen tyylini on eikä ole sen linjan suhteen esittänyt muutostoiveita.

Kemikaalicocktailissa toimin bloggaajana, Uudessa Mustassa työskentelen tuottajana ja toimittajana. Erona näiden kahden foorumin välillä on lähinnä se, että omassa blogissani kirjoitan teille vähän henkilökohtaisemmalla otteella."

Eli itse saan käsityksen, että YLE maksaa hippiblogistakin, virheineen päivineen.

Ei kaikkien blogien niin vakavia tarvitse olla (www.kyttaajat.net), mutta yhteisillä lupamaksuilla toivoisin kyllä aivan toisenlaista sisällöntuotantoa. Sitä paitsi - miksi YLE maksaa Kemikaalicocktailista, jos sitä on "tuotettu" tähän asti ilmaiseksi?

Tuija Aalto kirjoitti...

Tärkeän asian nostat esiin. Minä näkisin, että toimittaja on toimittaja sosiaalisen median foorumeillakin, eikä blogi näin ollen auta pakenemaan journalistin ohjeita.

Anonyymi kirjoitti...

Voin ihan rehellisesti kertoa, että kyllä minäkin aluksi Shinglerin juttuja luin suhteellisen tosissani. Blogi vaikutti päällisin puolin tosi uskottavalta. Jossain kohtaan kyllä pisti pahasti silmään se miten kirjoittaja laukoo omia mielipiteitään absoluuttisina totuuksina. Inhottavinta blogissa on kuitenkin se miten epäkunnioitettavasti hän suhtautuu lukioihin. Jos ei olla samaa mieltä niin sitten saadaan haukut tai ohitetaan asia kokonaan ja keskustelu loppuu siihen.

Anonyymi kirjoitti...

"Eli itse saan käsityksen, että YLE maksaa hippiblogistakin, virheineen päivineen.

Ei kaikkien blogien niin vakavia tarvitse olla (www.kyttaajat.net), mutta yhteisillä lupamaksuilla toivoisin kyllä aivan toisenlaista sisällöntuotantoa. Sitä paitsi - miksi YLE maksaa Kemikaalicocktailista, jos sitä on "tuotettu" tähän asti ilmaiseksi?"

Hyvä huomio. Rääkyessään MOT-ohjelmasta Shiglerkin kirjoitti asiasta:

"Tähän voisi todeta sen, mistä suomalaiset aina jaksavat YLElle urputtaessaan muistuttaa: tätä tehdään lupamaksajien rahoilla."

Linkki

MOT on vissiin niin luokaton ohjelma, että sitä ei saisi tuottaa lupamaksajien rahoilla, mutta rouvan oma blogi on niin laadukasta luettavaa, että ongelmaa ei ole.

Anonyymi kirjoitti...

Pointtisi saattaa olla osittain perusteltu, mutten ymmärrä sinun rivien välistä luettavaa vastenmielisyyttä Kemikaalicoktailin kirjoittajaa kohtaan. Oletko kenties kateellinen suosiosta? Onhan oman kirjan nimesikin suoraan kopioitun hänen blogistaan.

Anja kirjoitti...

Hyvä, että aiheesta on virinnyt vilkas keskustelu, myös YLEn taholla. Kiitos Tuija, että nostit asian esille silläkin taholla.

Anonyymille ja muillekin tiedoksi tapahtumien järjestys.
- Tein kesällä 2006 kustannusosakeyhtiö Teokselle kirjallisen ehdotuksen kemikaaliaiheisesta kirjasta työnimellä Kemikaalicocktail. Kustantaja ei kuitenkaan hyväksynyt nimeä, sillä heidän mielestään siitä tulee mielleyhtymä lääkkeiden ja viinan sekakäytöstä. Niinpä nimeksi valittiin Kemikaalikimara.
- Kirjoitin kirjaa koko vuoden 2007. Pidin varsinaisesta työstäni vapaata, sillä näin laajaa aihepiiriä ei pysty hoitamaan sivuhommana, mikäli sen aikoo kunnolla tehdä.
- Vuoden 2008 alussa Noora Vanhanen (Shingler) perusti Kemikaalicocktail-bloginsa.
Tuolloin Kemikaalikimara-kirjani oli lähestulkoon taittoa ja painoa vaille valmis ja ilmestyi huhtikuussa 2008.

Kumpikaan ei siis ole kopioinut kummankaan nimeä. vaan kyse on sattumasta.

Minusta on tosi hienoa, että kemikaaliasioista puhutaan ja kirjoitetaan. Tiedottamisessa ei ole monopolia. Mutta koska olen käynyt aihepiirin läpi laajalti ja huolella, näen helposti asiavirheet, joita mielestäni on voitava kommentoida, kuten myös kirjaani ja itseäni koskevia paikkansapitämättömiä heittoja.

Anonyymi kirjoitti...

Thumbs up Anja!

Itse olen viime kuukausina alkanut seuraamaan aktiivisemmin Kemikaalicocktailia sekä Uutta Mustaa sen perustamisesta lähtien. Luen juttuja lähinnä tyylin/lifetsylen/inspiraation näkökulmasta. Kemikaaleja koskevaan kirjoitteluun suhtaudun erittäin kriittisesti enkä voi hyväksyä Schinglerin näkemyksiä useinkaan. Sekä Kemikaalicocktailista että Uudesta Mustasta puuttuu suhteellisuudentaju, käsitys siitä, mitkä ovat terveyden tai ympäristön kannalta isoja tai pieniä asioita. On erittäin huolestuttavaa jos kasvava lukijajoukko ottaa näitä viestejä vastaan kritiikittömästi.

Anonyymi kirjoitti...

Se kemikaalikoktailhan on ihan täysin tasotonta kirjoittelua, missä lähinnä referoidaan bloggaajan lempparikirjoja. Mitään lähdekritiikkiä ei ole ja substanssiosaaminen on kemikaaliasioissa 0, mikä ilmenee ihan tekstejä lukemalla. Milenkiintoinen aihe mutta toteutus epäonnistunutta. Voisi luulla melkein jonkin ekomerkin myynninedistämistoiminnaksi.

Ainoa, mikä itseäni on vaivainnut on se, että niin moni on lähtenyt ko. blogia "hehkuttamaan", vaikka jokaisen täyspäisen vähääkään koulujakäyneen pitäisi huomata miten lukijoita aliarviodaan.

Sydämelliset kiitokset Anja tästä kirjoituksestasi.

Anonyymi kirjoitti...

Ylen osallisuus mietityttääkin juuri siitä syystä, että Shinglerin yleläisyytensä esiintuominen ja se, että saa Yleltä kempparista ja Uudesta Mustasta palkkaa, luo mielikuvaa luotettavuudesta. Luonnontieteisiin (erityisesti kemiaan, biologiaan, ympäristötieteisiin) perehtymättömillä ei välttämättä ole valmiuksia arvioida juttujen tasoa tai paikkansapitävyyttä suoralta kädeltä. Vielä vaikeampaa on hahmottaa "sävykysymyksiä", eli juuri noita asioiden suhteellisuuteen ja tärkeysjärjestykseen liittyviä seikkoja.

Tuntuu siten oudolta, että Yle jättää juttujen oikeellisuuden arvioinnin lähes täysin lukijoiden harteille. Järkevän kokonaiskuvan muodostaminen kemikaaleista Kemikaalicocktailin kaltaisen blogin perusteella on vähän sama, kuin yrittäisi muodostaa jostakin ilmiöstä/henkilöstä kuvaa iltapäivälehtien lööppien perusteella. Jutuilla on kyllä raflaavuutta ja huomioarvoa, kokonaisuus vain hämärtyy helposti. Kai sitä populistisuudeksi sitten nimitetään.

Myöskin voisi toivoa, että kemikaalicocktailissa ja UM:ssa tunnettaisiin vastuuta sen asian johdosta, että niitä seuraa niin moni, ja että kirjoitukset varmasti vaikuttavat monen lukijan ajatteluun ja asenteisiin. Miten tällaista vastuunottoa voisi ilmentää? Mielestäni voisi esim. olla hyvä käyttää epävarmoissa asioissa pohdiskelevampaa sävyä julistavan ja tunnepitoisen sijasta, sekä tuoda esille useampia näkökulmia ja asian eri puolia. Minimivaatimus on kyllä se, että lukijoiden eriäviinkiin mielipiteisiin suhtaudutaan vakavasti.

Anja kirjoitti...

Suhteellisuus on asia, jota itsekin monesti kaipaan. Liian usein näkee hypetettyjä otsikoita. Osa asioista saa aivan suhteettomat mittasuhteet ja toisaalta olennaiset asiat jäävät huomiotta, koska eivät ole median kannalta kiinnostavia.

Tein tästä mainiosta keskustelusta yhteenvedon. Olisi ollut mukava siteerata useampia, mutta kommentteja on niin paljon. Jatkakaa keskustelua. Se on tärkeää.

http://kemikaalikimara.blogspot.com/2010/03/otteita-mediakritiikkikeskustelusta.html

MahaTar kirjoitti...

Minä voin halvalla myydä hypeotsikoita ja uudissanoja joka lähtöön...

-Massu

Anja kirjoitti...

Massu, sen kyllä uskon. :)

Mikko kirjoitti...

Ylläolevista kommenteista siinä olen samaa mieltä, että kysymykset pitää kommentoida asiallisesti, tai ainakin se tuo hyvää mainetta sivustolle.

Kemikaalicocktail on selailuni perusteella henkilökohtainen blogi, ja kirjoittajan työpaikan siinä kohtaa kritisoiminen vaatisi hieman medialukutaidon kertausta, että miksi Yleläisen/Maikkarilaisen/Hesarilaisen etc. ison mediatalon työntekijän pitäisi omissa julkaisuissaan olla 24h työnantajan äänitorvena? On myös hyvä tiedostaa internetin aikakaudella kaikkien meidän olevan ihmisiä, joilla saa olla myös oikeus vauhkota asioista mikäli siltä tuntuu, omilla Blogspot-alustalla olevilla blogeillaan, sitä varten ne on tehtykin!

Uusi Musta -sivusto on tässä tapauksessa eri asia, koska se on Ylen sivusto ainakin logojen perusteella. Siinä pätevät Ylelle asetetut edelläkin mainitut vaatimukset luotettavuudesta journalistisissa asioissa, ja mikäli kommentointi ei ole asiallista, ei myöskään Yleisradio siitä hyvää mainetta saa.

Mutta aivan yleisesti ottaen, näistä aiheistahan ei ole ikinä liikaa keskustelua, ainakaan jos tuohon lähi-Siwaan kävelen ruokaostoksille. Siellä en törmää vihjeisiin, että kannattaa katsoa mustikkapiirakkamuovipakkauksen taakse, että mitä E:tä mahtaa sisältää.

Joten: vastakkainasettelu hyvän asian puolella olevien sivustojen kanssa on mielestäni hieman turhanpäiväistä, kun olennaisinta on vähintäänkin se keskustelun aloitus. Oli se sitten iltapäivälehden tai Tieteen Kuvalehden tasolla, en usko että yksikään näistä aiheista joita Kemikaalikimarassa, Kemikaalicocktailissa tai Uudessa mustassa on täysin hatusta heitetty. Fiksu lukija selvittää asioita myös yhtä nettisivustoa/lehteä pidemmälle. Rakkautta! <3

Anja kirjoitti...

Kiitos kommentista Mikko.
Mielestäni lukijan on saatava tietää, millä pelisäännöillä sivustoa tuotetaan. Jos sanotaan, että sivustoa tekee asiatoimittaja, silloin toimitaan niin. Jos taas kyseessä on henkilökohtaisia vuodatuksia, sekin pitää kertoa.

Tässä keskustelussa sotkeentuvat keskenään toimittajan työtä koskevat pelisäännöt, asioiden oikeellisuus, Ylen rooli jne. Kannatan mitä suuremmassa määrin tiedon levittämista sekä keskustelun herättämistä ja olen täsmälleen samaa mieltä vastakkainasettelusta. Sellainen on turhaa. Blogit ovat eri tyyppiset ja täydentävät toisiaan.

Mutta eiköhän tätä ole jo puitu...
Kohti uusia juttuja. :)

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails