Kemikaalikimara: Mennään bussilla Espoossa

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Mennään bussilla Espoossa

Linja-autossa on tunnelmaa - milloin parempaa, milloin huonompaa. Joukkoliikenne on hieno asia ja mielestäni toimii pääkaupunkiseudulla pääsääntäisesti mainiosti. Kerron kuitenkin esimerkin surkeammasta päästä, tapauksen jonka nuorimmaiseni vuodatti kotona. Poikani oli menossa kouluun, asteli pysäkille ja viittilöi. Kuski ajoi tarkoituksella noin 10 metriä pysäkin ohi siten, että poika joutui rämpimään lumikinosten yli bussiin. Poikani kaverille, joka jo oli bussissa, oli käynyt samalla tavalla. Kuski oli juoksuttanut 20 metriä, mutta kyseisessä kohdassa ei sentään ollut kinosta. Pari pysäkkiä myöhemmin eräs matkustajista piippasi pois. Kuski ajoi reippaasti pysäkille ja teki äkkijarrutuksen siten, että huonompijalkainen olisi lentänyt nurin. Kuljettaja avasi oven ja alkoi saman tien taas kaasutella, jolloin matkustaja joutui loikkimaan autosta siten, että se oli jo liikkeellä. Tovin päästä pysäkillä viittoili kyytiin pyrkivä koululainen - kuski ajoi kylmästi ohi. Kaikki tämä tapahtui vain parin, kolmen kilometrin matkalla. Millaista iloa kuljettaja saa koululaisten kiusaamisesta?
Ymmärrän hyvin, että bussikuskeilla on kiire ja että työssä törmää vaikka mihin. Matkustajien simputtamista  ja turvallisuuden vaarantamista en silti hyväksy. Kerroin pojalleni, että kuljettaja toimi asiattomasti, eikä moista tarvitse sietää. Mieheni lähetti HSL:lle palautetta linjan 25 kuljettajasta ja koska kyseessä sattui vielä olemaan kuluttajan oikeuksien päivä, lupasin pojalleni kirjoittaa asiasta blogiini.  Terveisiä bussiyhtiölle.

HPIM0370. Zoomaus bussissa
En sentään alkanut riehua, kuten oheisen jutun kiinalaismies, joka suivaantui autohuollon surkeasta palvelusta. Kaveri palkkasi joukon miehiä moukaroimaan autonsa tuusan nuuskaksi. Tempun järkevyydestä voi olla montaa mieltä, mutta huomio on ainakin taattu.
Lue myös

7 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Tuohan on tuttua jo vuosien takaa, äkkijarrutus pysäkille on aina kiva pikku jäynä.

Ja sen pysäkin ohi ajaminen, mille on pysähdysmerkki annettu, voi johtua vaikka siitä että "painoit niin varovasti, etten tiennyt haluatko varmasti pois".

Tai kun bussi on tyhjä, ja istut kahden ison ostoskassin kanssa etuoven vieressä, niin bussikuski ei avaa etuovea, vaan jatkaa sanaakaan sanomatta seuraavalle pysäkille, koska olit niin tyhmä ettet tajunnut poistumisen olevan keskiovesta. Siinä sitten on kiva tallustaa ylimääräinen pysäkinväli kotiapäin isot ostoskassit käsissä, ja mikä parasta, vesisateessa.

PS. Mistä saa kolmansia käsiä sateenvarjolle....

Mimi kirjoitti...

Tuttu juttu. Tuollaistahan tapahtuu pääkaupunkiseudulla joka päivä ja pistää miettimään, miksi joku on bussikuskina jos se työ kerran vituttaa niin paljon. Eniten suututtaa tuon kiukun purkaminen lapsiin!

Lukekaapa tämä... jos ette jo ole lukeneet:
http://www.netikka.net/knuutti/Hupijutut/linjaauto.htm

Aika kuvaavaa, vai mitä?

Kristiina K. kirjoitti...

En muista edes, koska viimeksi olen käyttänyt paikallisbussia, mutta kokemukset eivät ole unohtuneet. Eräskin sankari kalustosta välittämättä pamautti lähiön läpi ajaessaan täysillä kaikkiin korotusvalleihin. Ei ihme, että autot olivat vähän väliä huollettavana.

Ikimuistoisin sattui kyllä asuessani maalla junnuna. Normaalisti sinne ajoivat linjuria sellaiset, jotka olivat ajaneet reittiä jo vuosikymmeniä ja tunsivat kyläläiset. Erään kerran sitten bussi oli vaihdettu normaalin 50-paikkaisen sijasta kaupunkibussiin, joka aiheutti sen ettei paikkoja ollut kaikille istua. Lisäksi kuskina oli paikallisbussikuski. Kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes käännyttiin seututieltä yhdystielle ja joku onneton painoi pysähtymispainiketta ja siirtyi ovelle odottamaan. Kuskin posottaessa vain eteenpäin koululainen hätääntyi ja kysyi, että eikö häntä päästetä ollenkaan kotiin.

Kuski raivoistui aivan silmittömästi. Lopulta sen kaiken raivoamisen keskeltä selvisi, että kukaan ei varmaankaan ollut ohjeistanut, että maalla pysäytellään isompien tienhaarojen kohdalla. Kuski HUUSI suureen ääneen maalaistollukoista ja siitä, ettei pysäkkejä ole. No ei ole ei :D Tuolla ko. tiellä niitä Oikeita Pysäkkejä oli n. 10 kilometrin välein, yleensä isomman vanhan kyläkeskuksen kohdalla. Loppumatka sujui bussikuskin kiehuessa naama punaisena, mutta oppi jättämään napinpainalluksen jälkeen seuraavan tienhäärän kohdalla ihmiset pois...

Anonyymi kirjoitti...

Liekö kuski vaihtanut linjaa, ja on nyt linjalla 24,koska poikani eilinen kokemus Jupperista 17:38 lähteneestä bussista muistuttaa kovasti kirjoittajan kuvaamaa käytöstä.
Mielestäni kuski on turvallisuusriski ja HSL:n kannattaisi vakavasti pohtia, soveltuuko psyykkeeltään kuljettajan vastuulliseen työhön.

Anonyymi kirjoitti...

Oman auton käyttö on itsestäänselvyys Espoossa!

Kemikaalikimara kirjoitti...

Bussilinjat kilpailutetaan ja halvimman tarjouksen tehnyt saa reitin. Kustannuspainiesta johtuen palkat eivät varmaan ole kummoiset ja aikataulut painavat päälle. Niinpä hommiin on otettava kaikki, jotka suinkin edes väittävät osaavansa homman. Mielestäni kuitenkaan sellainen kuljettaja, joka kiusaa koululaisia ja jättää heidät pysäkille, ei ole sovelias tehtävään.

Anonyymin kanssa olen osittain eri mieltä, osittain samaa mieltä. Auton tarve riippuu täysin asuinpaikan ja työpaikan sijainnista. Olen kulkenut julkisilla säännöllisesti töihin, vieläpä siten, että vein ensin lapsen hoitoon. Muutettuamme toiselle alueelle, julkisten käyttö kävi vaikeaksi. Nykyisin kuljen töihin (eri paikkaan kuin ennen) julkisilla siten, että ajan liityntäpysäköintiin. Toimii tosi hyvin.

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaapa inhottavalta! :-/
Itselleni ei ole onneksi sattunut juurikaan tuollaisia tialnteita, vaikka olen koko lähes kolmikymppisen elämäni reissannut linja-autoilla, ensin Vantaalla, sitten seutulinajoilla ja nyt Helsingin sisällä.

Ainoa (ehkä) vastaavanlainen kokemus sattui ihan vähän aikaa sitten, kun nousin sisään bussiin. Kuljettaja laski minut sisään, ja juuri kun olin käytävällä kävelemässä, kaasutti erittäin äkillisesti koukaten matkaan. Kaaduin eteenpäin ja löin olkapääni kipeästi tankoon. Menin hämmentyneenä istumaan, mutta en tietenkään voinut olla varma, oliko äkillisyys tahallista, joten annoin asian olla.

Toisaalta olen törmännyt viime aikoina myös erityisen huomaavaisiin kuskeihin, jotka ovat odottaneet että ehdin istumaan ennenkuin ovat ylipäätään lähteneet liikkeelle, vaikka nuori olenkin eikä muita matkustajia ole noussut bussiin. Tällaisesta huomaavaisuudesta tulee hyvälle mielelle, vaikken sitä missään nimessä odotakaan, kuljettajien tiukat aikataulut tuntien. Minulle riittää ihan se, että pysäkiltä lähdetään sen verran normaalia vauhtia, ettei tarvitse kaatuilla pitkin käytäviä.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails