Kemikaalikimara: Hermomyrkkyä ja muita kauheuksia

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Hermomyrkkyä ja muita kauheuksia

Espoolaisena äitinä minun pitäisi varmaan reagoida, jos saisin tietää lapsilleni syötetyn koulussa hermomyrkkyä. Koulun keittiön aurinkoinen Immu heiluu keittössä oheisen pullon kanssa?

Juttu liittyy Espoon ruokapalvelun päätökseen lopettaa natriumglutamaatin käyttö kouluruoassa. Noora Schingler pitää innolla ja tarmolla mielenkiintoista (tietenkin!) Kemikaalicocktail-blogia, jossa hippeillään vältellen kemikaalimaailman scheissea. Noora taitaa tiedon hakemisen - toimittaja kun on - mutta uppoaa välillä epäilyttäviin lähteisiin - vähän samaan tapaan kuin Amazing Race-kilpailijat suomalaiseen suohon. Espoon kouluista ja natriumglutamaatista blogikirjoituksessa "Erävoitto! "hän kirjoittaa näin:

"Käytännössä kyse on yhden ihmisen tervejärkisestä reagoinnista vanhempien kasvavaan huoleen. Espoon koulutoimenjohtaja Minna Ahola on päättänyt, ettei riskejä enää oteta, E621:n käyttö lopetetaan Espoon kouluissa ensi syksynä. Ahola välttää myös itse aineen käyttöä aina kuin mahdollista ja tekee erittäin fiksun päätöksen suojelemalla kaikkia Espoon lapsia tältä hermomyrkyltä."

Espoon lapset ovat siis turvassa ja suojeltuja, mutta miltä? Poliklinikka.fi sivuston kuvaa sanan hermomyrkky näin:
Hermomyrkky:
hermoston toimintaan voimakkaasti vaikuttavia myrkkyjä
(kuten
neurotoksiineja, tuholaismyrkkyjä, taistelukaasuja)

Espoo on ensimmäisenä kaupunkina Suomessa lopettanut tuholaismyrkkyihin tai taistelukaasuihin verrattavan aineen lisäämisen ruokaan? Vai onko sana kenties hiukan liioitteleva? Epävarma epäily muutetaan vahvaksi totuudeksi. Mutkat suoriksi ja glutamaatti myrkyksi, vahvistukseksi amerikkalaisten kansanliikkeiden vakuutteluja.

Älä todistele, kyllä me tiedämme


Asia on mielenkiintoinen toiseltakin kannalta. Espoon ruokapalvelu nimittäin perusteli päätöstään seuraavasti:

"Haluamme eroon paljon keskustelua herättäneestä mononatriumglutamaatista E621. Vaikka sen haitallisuudesta ei ole tieteellisiä todisteita, emme halua ottaa riskiä, Ahola sanoo."

Aholan mukaan päätös ei perustu tieteelliseen näyttöön vaan siihen, että vanhemmat ovat moittineet asiasta. Pitääkö tämä tulkita niin, että Ahola mieluummin trimmaa reseptejä kuin jaksaa kuunnella ikäviä, kyseleviä vanhempia? Espoon peruskouluissa on noin 27 000 oppilasta. Kuinkahan monta moitetta Ahola on saanut? Sata moitetta vastaa 0,4 prosenttia vanhemmista. Riskin välttäminen on kuitenkin sellainen perustelu, että sitä vastaan on paha pullikoida. Vaan kuinka suuri on riski?

Aiheesta tuli mieleen kollegani kertoma juttu vanhasta tutkimuksesta, jossa kyseltiin ihmisiltä aineesta nimeltä divetyoksidi, joka on olennainen osa happosateita ja palamisttuotteita, se aiheuttaa korroosiota ja kylmällä ilmalla halkaisee putkia. Tosi ikävä aine siis. Kyselyssä kerrottiin, myös millaista tuhoa tuohon aikaan esiintyneet happosateet luonnossa aiheuttivat. Suurin osa kyselyyn vastaajista oli sitä mieltä, että haitallinen aine - vesi - pitäisi kieltää.

Jos vanhemmat - eli kouluruoan sponssaajat - vaativat ruokaa, jossa ei ole natriumglutamaattia, niin tietysti sen voi järjestää. Onhan kyseessä varsin tarpeeton aine. Tilalle tuoreita kasviksia, marjoja ja proteiinin lähteitä. Hyvistä raaka-aineista tehty ruoka on aina paikallaan.

Jotta kukaan ei - joko tahallaan tai vahingossa - ymmärtäisi väärin, en kirjoita natriumglutamaatin, vaan laadukkaan kirjoittamisen ja tiedonvälittämisen puolesta. Oma mottoni niin kirjassa kuin täällä blogissa on: kaunistelematta, mutta kauhistelematta. Natriumglutamaatti on yksi pieni mauste median ja netin kemikaalisopassa, tosin kaikkine vivahteineen kovin herkullinen sellainen, vaikka en itse aineesta pidäkään. Ohessa linkit aikaisempiin kirjoituksiini lisäaineettoman, kunnon ruoan puolesta.
"Natriumglutamaatista haasteeseen"
"Tekosyitä lautasella?"

Lisäys: 12/2009 Tapaus natriumglutamaatti on saanut jatkoa. Lukekaa myös Glutamaatti- ja lihavuusuutisointeja.

Väärä tieto ja urbaanilegendat muistetaan

Sisällytin Kemikaalikimaraan lukuisia tositapauksia, lainauksia lehtiartikkeleista, nettikeskusteluista sekä hulvattomia vanhoja mainoksia. Olin muutamassa kohdassa lainannut nettikeskusteluja, joka vilisivät villejä uskomuksia. Sain tekstiä kommentoivalta kehityspäällikkö (MMM) Pirjo-Liisa Penttilältä neuvoksi. "Älä kirjoita tai lainaa edes kevennykseksi mitään virheellistä, sillä juuri se jää ihmisten mieleen." Noudatan ohjetta, vaikka se hidastaa kirjoittamista melko tavalla. Asiat on pohdittava tarkkaan.

Olen seikkaillut mitä ihmeellisimmillä netti- ja keskustelupalstoilla. Olen lukenut muun muassa veneen pohjan pakkeloijien, kangasvärjääjien, huumeidenkäyttäjien, harrastusdouppaajien, kaiutinrakentajien ja tatuoijien keskusteluja. Blogeja ja on aivan joka lähtöön. Asiantuntijaa esittävällä ei välttämättä ole minkäänlaista koulutusta aiheeseen, jonka asiantuntijana esiintyy. Tietoa voi opisekella itsekseen. Innolla on kuitenkin hyvin vaikea korvata puuttuvaa perustietämystä. Tästä on hyvänä esimerkkinä Rita Stiensin kirja "Totuus kosmetiikasta", jossa kemian tuntemattomuus paistaa läpi. Kirjaa on siitä huolimatta sanottu jopa kosmetiikkaraamatuksi. Olen samaa mieltä. Uskoa tosiaan tarvitaan, jos kirjan aikoo vakavasti ottaa. Lukijan on vaikea erottaa virheet oikeasta tiedosta, vastuu on kirjoittajalla.

Netti on täynnä "tietoa" ja "totuutta" maustettuna missioilla, pätemisellä, toiveilla, tietämättömyydellä, kaunistelulla, kauhistelulla, pelottelulla. Sellaisessa kentässä liioittelu ja urbaanilegendat saavat siivet - päätyen ajoittain jopa valtakunnan mediaan. Olkaa kriittisiä, älkääkä uskoko aivan kaikkea.

Todellisia kauheuksia

Sain eilen postissa Tuuli Salospohjan johtaman Nuoret, liikunta ja doping -projektin loppuraportin. Tuuli työskentelee Elämä on parasta huumetta ry:ssä (EOPH). Hän tekee hienoa ja ennakkoluulotonta työtä aiheesta, jonka olemassaoloa ei välttämättä edes tiedosteta ja yleisyyttä tunneta riittävän tarkasti. Projektin aikana saatiin lisätietoa, kuinka suuri joukko nuorisostamme tärvelee dopingaineilla terveyttään Terveysriskejä ovat muun muassa: sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet, itsetuhoisuus, aggressiivisuus, vakavat mielialahäiriöt, impotenssi, kivesten surkastuminen, rintojen pieneminen, kuukautishäiriöt... lista jatkuu lähes loputtomiin...

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli artikkeli nuorten huumeiden käytöstä. Porissa on paljastunut huumevyyhti, johon on sekaantunut yli 70 nuorta. Komisario Joutsenlahti vetoaa: "Nuorten keskuudessa riehuva huumeongelma on saatava näkyväksi." Hän haastaa koulut puhumaan huumeista terveystiedon tunneilla. Valistusta tarvitsevat myös vanhemmat, sillä he eivät tunnista huumeiden käytön oireita.

Doping ja huumeet ovat asioita, joilla on suuria vaikutuksia terveyteen ja pahimmillaan vievät hengen. Otan Joutsenlahden haasteen vastaan sekä kerron Tuulin ajankohtaisesta dopingprojektista aivan lähiaikoina. Suunnittelin alunperin kirjoittavani aiheista täällä vähän myöhemmin, joten joudun valitettavasti siirtäämään pyydettyjä juttuja antiperspiranttien alumiinista sekä makeutusaineista myöhemmäksi, mutta en suinkaan unohda niitä.

2 kommenttia :

alnej kirjoitti...

Tärkeä kysymys onkin, miten saada nuoret välittämään itsestään? Yleinen mentaliteetti on "mitä välii". Harva välittää terveydestään ja siitä, miten ravinto (tai liikkuminen) vaikuttaa siihen.
Ihmisten pitäisi ylipäänsä oppia jotakin siitä, miten parempaa tuore, prosessoimaton ravinto on ja miten moninkertaisesti hauskempaa on olla terve (myös tulevaisuudessa). Terveet aktiviteetitkin tuntuvat yllättävän mukavilta, kun pää ei keiku koko ajan sokerihumalassa (/tm). Mitä on oikea nautinto ja elämän ilo?
Oppilaiden mielestä koulussa opetettu on aina sitä samaa shittiä, eikä huippuoppilaskaan välttämättä todella sisäistä pänttäämäänsä. Harvassa koulussakaan opetetaan kriittiseksi tarjolla olevia kulutushyödykkeitä (ja mainontaa) vastaan. Ei riitä, että kehotetaan olemaan käyttämättä vähin perusteluin: on saatava ihmiset itse käsittämään, pohtimaan ja kyseenalaistamaan. Nuortenkin kanssa voi KESKUSTELLA. Usein unohdetaan selittää (ja kyseenalaistaa) miksi, miten ja entäpä sitten (...). Perusopetuksen ydin on tiedonjanon herättäminen: jos halu oppia herää vasta asioiden perusteiden opettamisen (peruskoulu) jälkeen, voi tulos olla -mikä hyvänsä. Syntyy vääriä olettamuksia (heikko tietopohja) ja jopa elämänideologioita: pahimmassa tapauksessa sitä sitten sekoaa, kun uskoo kaikkea, mitä nyt vaikka elintarvikkeista väitetään. Toki hyviäkin esimerkkejä löytyy ja jotkut osaavat olla kriittisiä keskustelijoita (ja erehtyviä ihmisiä) luonnostaankin. Lähdekriittisyyden merkitystä ei pijä unohtaa.
Harva nuori jaksaakaan sitten opiskella: miksi pitäisi? Olisi oikein painottaa, että opettajakaan ei tiedä kaikkea: epävarmuus itsestä, toisaalta tiettyyn kasvuvaiheeseen kuuluva varmuus omasta oikeassa olosta kaipaavat rauhoittelua. Saa olla väärässä ja epätietoinen, saa kysyä. Saa olla jaksamatta, saa olla huono, saa epäonnistua, ei tarvitse aina suorittaa. Saa olla ihan oma itsensä: ei tarvitse sitä jotakin [energiajuomaa,vaatetta, tavaraa, elektronikkaa...] tullakseen joksikin. Pätee kehen hyvänsä.

Menipä taas asian vierestä.

Kemikaalikimara kirjoitti...

Kiitos alnej pitkästä pohdiskelusta. Asia ei ole aiheen vierestä lainkaan, sillä juuri tästä koko tässä blogissa on kysymys. Miettiä sitä, mikä on olennaista ja mikä ei. Toki kirjoitan pienistäkin asioista, mutta pyrin nostamaan esiin sellaisia juttuja, jotka jäävät vähemmälle huomiolle.

Mielestäni on hiukan kummallista mesota yhdestä lisäaineesta, jos koko ruokavalio on metsässä. Tästä on lisää juttua täällä

http://kemikaalikimara.blogspot.com/2009/10/sugar.html

Kommentti lähdekritiikistä on tosi osuva. Kaikenlaista ihan markkinälähtoistä informaatiota pidetään totena, jos se tukee omaa ajatusmallia.
Kiitos vielä pohdiskeluistasi.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails