Kemikaalikimara: Glutamaatti- ja lihavuusuutisointeja

torstai 3. joulukuuta 2009

Glutamaatti- ja lihavuusuutisointeja

Elintarvikkeiden lisäaine natriumglutamaatti on ollut tiukasti esillä viime aikoina. Nyt onkin sopiva hetki jatkaa loppuun tämä keskeneräisenä ollut postaukseni aiheesta. Helsingin Sanomat uutisoi nimittäin 2.12.2009 Glutamaattia siivotaan pois elintarvikkeista. (Printtiversiossa on enemmän asiaa, kuin linkittämässäni yhteenvedossa.) Suuret elintarvikevalmistajat poistavat tuotteistaan kiistellyn E 621:n. Imagon kärsiessä elintarviketeollisuus teki ripeän päätöksen.

Syy glutamaatin käytön vähentämiseen on kuluttajien huoli. Glutamaatin on väitetty aiheuttavan herkimmille muun muassa allergisia oireita, kasvojen punotusta, hengenahdistusta ja migreeniä.
Muuta kovin painavaa syytä kuin kuluttajien toive natriumglutamaatista luopumiseen ei ole. Glutamaattia on tutkittu tieteellisestikin, mutta sen terveyshaittoja ei ole onnistuttu todistamaan.
Minusta on mainiota, että suomaisesta ruokakulttuurista, einesten, liejukanojen ja kurakiekkojen ylivallasta keskustellaan. Elintarviketeollisuuden päätös on hieno asia. Olen silti jossain määrin hämmästellyt natriumglutamaattiin liittyvää uutisointia. Kuluttajien tulee saada tietoa, mutta kuinka paljon toimittajat voivat värittää juttuja?
Jotta kukaan ei vahingossakaan vedä johtopäätöstä, että kannatan lisäaineiden tai natriumglutamaatin käyttöä, kerron oman suhtautumiseni aineeseen. Olen ollut tekemässä kahta keittokirjaa, joista ensimmäisen reseptit alkoivat liemistä - ei siis kuutioita, vaan kunnon raaka-aineita. Kaupassa etsin marinoimattomia tuotteita. Olen aitojen makujen puolestapuhuja. Vastustan ravinneköyhiä nälänhävitysmassoja, mutta yhtä lailla myös asiavirheitä asiajutuissa.

Synteettinen vai biotuote? 
Ylen Olotilan artikkeli sekä Kuningaskuluttaja-ohjelma kertovat elintarvikkeissa käytettävän natriumglutamaatin olevan synteettinen aine. Ainetta voidaan valmistaa synteettisesti, mutta yleisesti sitä tehdään fermentoimalla eli mikrobien avulla. Fermentoimalla tehdään myös muun muassa olutta, viiniä, soijakastiketta, antibiootteja sekä muita lääkeaineita. Glutamaattia tuottavat Micrococcus glutamicus -nimiset pöpöt. Mikrobit tuottavat mäskiin kyseessä olevaa ainetta, joka sitten erotetaan suodattamalla, konsentroimalla ja kiteyttämällä liuoksesta. Kyseessä on siis tuotteen eristäminen ja puhdistaminen. Tällaiset prosessit ovat biotekniikkaa. Vastaavasti kun etanolia valmistetaan fermentoimalla ja puhdistamalla tislaamalla, tuotteesta käytetään nimitystä bioetanoli - vai pitäisikö alkaa loogisuuden vuoksi kutsua kirkkaita viinoja synteettisiksi? Ylen Olotila ja Kuningaskuluttaja käyttävät mielikuvaa, jossa synteettinen yleistetään automaattisesti huonoksi.  Valmistusmenetelmä ei kuitenkaan kerro, onko aine haitallinen vai ei.

Mikrobien tuottamama glutamiinihappo saadaan eristettyä kiteyttämällä se natriumsuolana. Glutamiinihappohan on ihmisen elimistölle välttämätön aine, jota se tuottaa itsekin. Jos sekoitetaan veteen ruokasuolaa, jota ruoassa on aina, sekä glutamiinihappoa, vedessä uiskentelee natrium-, kloridi- ja glutamaatti-ioneja iloisesti irrallaan. Jos veteen sekoitetaan ruokasuolaa ja natriumglutamaattia E 621, vedessä uiskentelee edelleenkin natriun-, kloridi- ja glutamaatti-ioneja. Tätä peruskemian faktaa vasten en ymmärrä, miksi fermentoimalla valmistettu glutamaatti on eri asia kuin elimistön tuottama välttämänön aine. Tietääkö joku lukijoista? Määrällä on toki varmasti merkitystä ja tässä on varmasti yksilöllisiä eroja. Kysymys kuuluukin, mikä on haitallinen määrä?

Natriumglutamaatin lihottava vaikutus

Natriumglutamaatti houkuttelee syömään liikaa ja voi tehdä lihavaksi, otsikoi Aamulehti 23.11.2009.  Helsingin Sanomien jutussa puolestaan viitattin tutkimukseen, jossa vanhusten ruokaan lisättiin natriumglutamaattia. Toimenpide ei vaikuttanut vanhusten painoon, mutta ei ruoan maittavuuteenkaan. En ole tutustunut kyseiseen tutkimukseen, joten en voi sitä kommentoida. Sen sijaan olen lukenut kiinalaistutkimuksen, jossa havaittin lisätyn natriumglutamaatin ja ylipainon yhteys. Natriumglutamaatin nälänhallintaan vaikuttavista ominaisuuksista on saatu aikaisemmin tietoa eläinkokeissa. Vuonna 2008 julkaistiin artikkeli, jossa asiaa tutkittiin ihmisillä. Kiinalaisessa ruoanlaitossa käytetään yleisesti mausteena natriumglutamaattia. Sitä lisätään myös siis  kotona laitettuun ruokaan. Kiinalais-amerikkalaisen yhteistyössä tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin aineen käytön ja ylipainon yhteyttä. Tutkimukssa selvitettiin, kuinka paljon ihmiset käyttävät MSG:tä (Mono Sodium Glutamate, natriumglutamaatti) ruoanvalmistuksessaan ja miten paljon kussakin käyttäjäryhmässä on ylipainoisia ihmisiä. Mitä enemmän käytettiin MSG:tä, sitä enemmän esiintyi ylipainoa. Yhteys oli selvä.
Uutisoinnissa jätettiin kuitenkin kertomatta muutama asia. Aasialaiset ovat natriumglutamaatin käytöstä huolimatta hoikkia. Tämä dilemmaa pohdittiin myös tutkimusraportissa. Ylipainon määritelmänä oli painoindeksin arvona BMI 23 ja 25, kun se länsimaissa on 25.  Eniten MSG:a käyttävien keskimääräinen BMI oli 23,5. Täysin MSG:tä käyttämättömillä keskimääräinen BMI oli 22,3. Merkittävästi lihavia BMI > 30 oli vain 3 %, joten heidän kohdallaan aineistoa ei ollut tarpeeksi.
Lehtien uutisoinnista saa kuvan, että natriumglutamaatti tekee suomalaiset lihaviksi. Etenkin koululaisista ollaan huolissaan. Olen ollut monessa vanhempainillassa, jossa keskustelua on käyty aiheesta, syövätkö lapset koulussa tarpeeksi. Hurjaa vauhtia kasvavat pojat tarvitsevat ruokaa paljon ja vanhemman kyselevät, syövätkö lapset varmasti. Toinen huoli on se, syövätkö tytöt ruokaa riittävästi. Osa kun on kovin nirsoja ja syö vain näön vuoksi. Osa jättää kouluruoan kokonaan väliin ja marssii lähikauppaan tai kioskille.   Miten paljon ruokaa korvataan täysin tyhjällä eli karkeilla, munkeilla, limsalla?

Natriumglutamaatti on lisättynä aineena turha ja joillekin, kuten migreeniä poteville, murheen aihe. Mutta toisaalta ei myöskään ole mikään paniikin paikka, jos sitä joskus ruoassa on. Ei hypeä, muttei myöskään hysteriaa.

Lisäys 6.12.2009 Lukekaa Molekyyligastronomia-blogista Anu Hopian kirjoitus: "Tomaatti Dashi". Kirjoituksessa Hopia kertoo natriumglutamaatista ja muun muassa siitä, että se on luonnollinen yhdiste. Hopia toteaa:
Minusta teollisuuden ei kannattaisi hylätä glutamaattia kokonaan.  Eihän se hylännyt suolaakaan, kun ihmiset alkoivat valittaa, että teollisuus tekee liian suolaista ruokaa.  Se vähensi suolan määrää.  Glutamaatin kohdalla voi tietysti olla, että sen pilattua mainetta ei voi enää korjata ja vahinko on peruuttamaton.
Hopia on kirjoittanut kirjan Kemiaa keittiössä.

Lue myös
Sata kehua
KEHU 81. Kehut suomalaiselle ripeälle päätöksenteolle.

20 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Järkipostaus jälleen kerran! Hyvä Anja! Terkkuja Viikistä!

Mirka kirjoitti...

Jep, kiitos Anja!

Olen täysin kyllästynyt tähän glutamaattihysteriaan. Toisaalta laitosruoassa ja eineksissä sitä on käytetty selvästi liikaa. Juuri teollisuudessa voisi järjestää oikeiden, hitaasti keitettyjen luuliemien keskitetyn valmistuksen, MSG:llä on liiankin helpoo tehdä onnettomista raaka-aineista miten kuten ruokaa muistuttavaa. Mieluummin lisään glutamaatin itse omasta pussista ruokaani jos tuntuu, että ruoka sitä kaipaa.

Ongelmana on myös pidetty, että nykyinen lapsisukupolvi ei enää osaa arvostaa aromivahventamatonta kotiruokaa.

ari kirjoitti...

Erinomainen kirjoitus. Toimittajissa on paljon ihmisiä, joilla on yleissivistystä, mutta harvalla toimittajalla on luonnontieteellistä yleissivistystä.

Säteilyhysteriaan kommentoin usein:"Tiedätkö, mistä saat suurimman säteilyannoksesi? Tiedätkö, mistä saat toiseksi suurimman säteilyannoksesi?" Vastauksethan ovat:"Lääketieteelliset syyt." ja "Sinun ikioma luustosi."

Natriumglutamaattihan eristettiin alunperin merilevästä, joten se on myös luonnon makuaine. Pitoisuudet ovat tietysti paljon pienempiä o-nigirissä tai maki-sushissa kuin eineksissä.

Liina kirjoitti...

kiitos! mullakin menee kohta kuppi nurin tän glutamaattiasian kanssa. ihanaa, että jollakin on järki selvästi aktiivikäytössä.

Anja kirjoitti...

Anonyymi, Kiitos!
(Doctor Division, I presume?)

Mirka, Osuit naulan kantaan. MSG:tä lisätään ruokiin, jotta niihin saadaan katevettä, vähärasvaisiin ruokiin makua ja koska se on helppoa. Pätee siis laitosruokiin. Joskin esimerkiksi vanhusten kohdalla on paljon merkittävämpi ongelma aliravitsemus kuin MSG:n aiheuttama ruokahalun lisäys.

Ari, kiitos kommentista. Moni asia ei ole niin yksioikoinen kuin ajatellaan ja helposti oikaistaan. Toimittajilla on toki oikeus valita näkökulmansa, mutta asiatietojen tulee siitä huolimatta olla oikein.

Näiden esimerkkien (MSG ja säteily) lisäksi on monta muuta juttua, joissa kokonaisuus hämärtyy. On helpompi poimia yksi asia, kuin pohtia laajempaa kokonaisuutta kerralla.

Liina, olipas mukavasti sanottu. Otan tuon motokseni. Järki päivittäisessä aktiivikäytössä. :)

ari kirjoitti...

Asiatietojen pitäisi tosiaan olla oikein, mutta en minä tässä asiassa haluaisi olla toimittajankaan housuissa: useimmat lehtijutut nopeasti. Minkäs teet jos pitää kirjoittaa X juttua päivässä ja siihen on Y minuuttia per juttu aikaa?

Muistan vuosien takaa freelancer-toimittajan tekemän jutun linuxista Hesarin Sunnuntaisivuille. Toimittaja haastatteli kahta(?) asiantuntijaa. Hän käytti kirjoittamiseen aikaa, hän jopa kyseli asioista uutisryhmissä sfnet.atk.linux.*, joka oli siihen aikaan the paikka, jossa Suomessa asiasta keskusteltiin.

Lopputulos oli erinomainen, mutta silti siihen jäi muutama asiavirhe. Muutama ihminen kommentoi näitä virheitä hyvinkin rumasti ja osana linux-yhteisöä oli pakko tuntea myötähäpeää ja lähettää kehuja toimittajalle meilitse.

Vaikka kuinka huolella kirjoittaisi niin jos ei itse tunne asiaa, josta kirjoittaa niin on riippuvainen asiantuntijoista, joita joku on suositellut.

Olen ollut pari kertaa haastateltavana näissä merkeissä, mutta ei se ole helppoa ollut: vaikka olen joissakin asioissa asiantuntija niin asiantuntemuskin on aina rajallista. Ja toimittajan pitää toimittaa juttu lehdelle deadlinen puitteissa.

Anja kirjoitti...

Ari, olet täysin oikeassa. Toimittajilla - siinä missä muillakin - aikataulut ovat tiukentuneet. Samoin asiavirheitä voi jäädä huolellakin tehtyihin kirjoituksiin. Olisihan se itse asiassa jopa merkillistä, jos niin ei koskaan kävisi. Virheitä näkee itse asiassa varsin usein. On kuitenkin aivan eri asia, jos kirjoittaa systemaattisesti värittäen.
Mielestäni tässä natriumglutamaattikirjoittelussa aineesta haluttiin tehdä paha, pahempi kuin se todellisuudessa on.

Nelle kirjoitti...

hyvä kirjoitus. Piti kommentoida jo aiemmin, mutta parempi myöhään kuin...

Anja kirjoitti...

Kiitos Nelle! Kommentoida voi milloin vain. Tännehän nämä jäävät. Vanhojakin juttuja luetaan, sillä ne tulevat esiin hauissa.

Maria kirjoitti...

Minäkin haluan vielä erikseen kiittää sinua Anja erinomaisesta blogista ja luotettavuutta herättävästä tavastasi käsitellä asioita. Juuri tällaista kemikaalikriittisyyttä (ja kriittisyyttä nimenomaan joka suuntaan, ei vain yhteen ennaltavalittuun näkökulmaan) olenkin kaivannut lukemistooni!

Olen myös yksi niistä, joilla meinaa kuppia kiehua suorastaan ylitsevuotavasta demonisoinnista ja mutkien oikomisesta, sellainen jotenkin tarttuu silmään, vaikkei itsellä edes ole sitä asiantuntevuutta, mitä monilla muilla on. On mukavaa, että voi lukea asiasta objektiivista näkemystä, jossa faktat ovat kaikki (toivottavasti) kohdallaan, mutta silti teksti ei yritä tuputtaa lukijalle valmiiksi pureskeltua kauhistelupakettia.

Linkkaan tämän piakkoin myös omassa blogissani!

ari kirjoitti...

Kuinkakohan moni lopettaisi viskin tissuttelun jos saisi tietää, että viski värjätäään E150:llä? "Mitä, ei, ennenhän se värjättiin sokerikulöörillä!"

Samaa kamaa, mutta Iso E on Pelottava.

Anja kirjoitti...

Kiitos Maria,
Etpä arvaakaan, miten tärkeä kommenttisi on, sillä se kertoo, että olen onnistunut tavoitteessani. Mikä ei kuitenkaan tarkoita, että antaisin otteen herpaantua. :)
Minulla oli muutama syy, miksi aloitin tämän blogin pitämisen. Mielestäni näistä asioista uutisointi on monesti yksipuolista, osin virheellistä ja erittäin usein asenteellista. Joitakin asioita demonisoidaan ja joitakin väheksytään. Mutkia oiottaessa voidaan mennä pahastikin metsään. Ja välillä ne tiet ovat sangen kiemuraisia.
Faktat pyrin tarkistamaan siinä laajuudessa kuin se blogia pidettäessä on mahdollista ja otan tosi mielelläni kommentteja ja kysymyksiä vastaan, sillä tietoa tulee jatkuvasti lisää. Uusi tieto voi kertoa jotain aivan muuta kuin nykyinen.

Ari, miten loistava vertaus. Viskin juonti on lopetettava ihan heti ison E:n takia! Välittömästi. Iso D, Pikku G ja Iso E, saisikohan näistä jonkun jutun aikaiseksi. :)

ari kirjoitti...

En ole lukenut blogiasi kuin vähän aikaa, joten en tiedä mistä kaikesta olet kirjoittanut, mutta jos itse kirjoittaisin näistä jutuista ottaisin esimerkiksi kaksi alkuainetta: seleenin ja arseenin.

1980-luvulla tiedostettiin, että suomalaisessa viljassa ei riittävästi tärkeää hivenainetta seleeniä. Liian suurina annoksina se on karsinogeeni.

Tunnetuin arseenin yhdiste on arsenikki, tunnettu myrkky. Tiedetään, että rotat tarvitsevat sitä hivenaineena. Ihmisillä ei liene kokeiltu.

Ja viskissä on ihan oikeaa hermomyrkkyä: etanolia. Kuitenkin senkin on todettu olevan säännöllisesti kohtuukäytettynä terveellistä.

Ihmisten päähän pitäisi jotenkin saada taottua kuinka absurdi käsite myrkky on.

Äh, tulipa avauduttua. Mutta raivokkaan siivoamisen jälkeen taidan kävellä pubi Oljenkorteen nauttimaan etaanihydroksyyliliuoksesta.

Anja kirjoitti...

Juuri noin, Ari.
Arseenin olen maininnut kaivovesien yhteydessä, mutta en käsitellyt aihetta sen tarkemmin.
http://kemikaalikimara.blogspot.com/2009/06/sata-olennaista-asiaa.html

Myrkylle on määritelmät, mutta puhekielessä ja ihmisten mielissä kaikki aineet ovat myrkkyjä. Myrkyllisyys on vaaratekijä, mutta se onko se riskitekijä, onkin sitten ihan toinen juttu.

Etaanihydroksyyliuoksessa voi olla mukana myös karbinolia sekä astetaldehydiä. Niitä voi siellä Oljenkorressa mietiskellä. :)

Raija kirjoitti...

Hei,
eksyin ensimmäistä kertaa tälle sivustolle, mutta mielenkiintoiselta vaikuttaa...kiitos käytännönlaheiselle asiantuntijalle!
Koska en itse ole kemisti sen enempää kuin lääkärikään, haen tietoa eri paikoista, harvoin kuitenkaan keskustelupalstoilta.
Perustietoa kuluttajalle ruoan lisäaineista ja niiden turvallisuudesta olen itse saanut kirjasta "Ravintomme lisäaineet", jossa on erikseen käyttö, haitat sekä lisäaineeton ravinto. Tekijöinä ovat lääketieteen edustajat, joiden luulisi tietävän jotain aiheesta, ainakin terveyden kannalta katsottuna. Suosittelen!
Erilaisista "lisäaineista", esim natriumglutamaatista, puhuttaessa yleensä niistä kärsivät eli oireita saavat ovat varmasti niitä "herkimmin reagoivia", muut eivät sitten ymmärrä panikoimista ollenkaan. Koska heitä on kasvava määrä, ei savua ilman tulta, vai? Ihmisen geenit ovat kehittyneet vuosituhansien ajan, mahtavatko olla luotu kymmenientuhansien "uusien" kemikaalien käyttöön joka päivä oireetta?

Anja kirjoitti...

Mukavaa kun eksyit tänne, Raija ja kiitos kommentista.

On paljon aineita, joista osa saa oireita ja osa ei. En väheksy lainkaan kenenkään migreeniä tai muita aineen mahdollisesti aiheuttamia oireita. Enkä todellakaan kannata aineen ylenpalttista käyttöä, jota on harrastettu, mutta en myöskään hyväksy aineen leimaamista virheellisillä tiedoilla.

Olet Raija aivan oikeasa uusien kemikaalien suhteeen. Niiden vaikutuksesta ei läheskään aina ole tarpeeksi tietoa.
Natriumglutamaatti vain ei ole mikään uusi aine, vaan glutamaattia elimistö tuottaa itsekin. Tässä mielessä on mielestäni harhaanjohtavaa puhua synteettisestä ja uudesta aineesta. Suolakin on haitallista liiallisessa määrin. Jollekin voi pienikin määrä natriumglutamaattia olla liikaa, mutta ei varmastikaan kaikille.
Oma vatsani ei esimerkiksi kestä tiettyjä keinomakeuttimia lainkaan, sen verran epämiellyttävä olo niistä tulee, mutta en silti ala vääntää, että kukaan muu ei saisi niitä käyttää. Ihan toinen asia on sitten, kannattaako moisia syödä.

Positiivista asiassa on se, että kiinnitetään huomiota kunnolliseen, aidoista mauista valmsistettuun ruokaan.

Pellon pientareella kirjoitti...

Itse henkilökohtaisesti olen hyvin onnellinen, että löysin asiasta juttuja, koska vasta sen jälkeen mystiset iho-oireeni selvisivät: olen yliherkkä natriumglutamaatille, olen testannut asiaa nyt konkreettisesti. Mietin mm. ennen monta kertaa, miksi kiinalainen ruoka maistuu aina samalta joka paikassa (tylsältä ja oudolta kun raaka-aineet eivät maistuneet luonnollisesti), enkä enää käynyt kiinalaisissa ravintoloissa. Iho-oireitakin tuli. Nytpä tiedän miksi.

Hyvähän se on, että sen käyttöä vähennetään ja että keskustelun yhteydessä aletaan puhua puhtaista, alkuperäisistä raaka-aineista ja ruoista. Olen täysin samaa mieltä siitä, että juttujen on oltava asiallisia, oikeellisia ja journalistisen ohjeiston mukaisia.

Anja kirjoitti...

Kiitos Pellon pientareella kommentista. Pahoittelut, että huomastin tämän vasta nyt.

En kannata ylenpalttista natriumglutamaatin käyttöä, enkä väheksy lainkaan sitä, että osa ihmisistä saa aineesta oireita. Näinhän on itse asiassa monen muunkin aineen kohdalla. Suhtaudun kuitenkin kriittisesti kirjoituksiin, joiden mukaan natriumglutamaatti on lähestulkoon pahimman luokan myrkky. Suhteellisuudentaju on tällöin hukassa.

Maria kirjoitti...

Toi muuten kun jotkut sanovat, että natriumglutamaattia tunkemalla joka ruokaan muksut jotenkin tottuvat siihen, eivätkä sitten pidä ollenkaan "aidoista" mauista, en ihan allekirjoittaisi. Eivät ihmiset suinkaan kohtalonomaisesti "lukitu" niihin makuelämyksiin, joita lapsena kokevat. Ei ole mitenkään epätavallista laajentaa makumaailmaansa, jos siis vain on asenne tähän suopea. Onhan ihmisillä nyt makupreferenssejä, jotka eivät selity pelkällä välittömän ympäristön vaikutuksella.

Minä söin koko lapsuuteni hyvin perustyyppistä suomalaista, itse alusta loppuun tehtyä kotiruokaa, enkä oikein koskaan pitänyt siitä. Siinä lienee syy, miksi söin muksuna ylipäätään todella vähän ja ruokaa jäi AINA lautaselle.

Alkaessani tehdä itse ruokani aloin harrastaa kaikenlaisia sellaisia makuja, joista ei meillä kotona ollut joko edes tietoa tai sitten oli aivan liian eksoottista ja voimakasta (tähän riittää siis jo joku vähän meksikolaistyyppinen ruoka ilman niitä tulisimpiakin aspekteja), että sitä olisi kotona kukaan muu kuin minä syönyt. En tähän päivään mennessä pidä tuikitavallisista perunoista enkä peruskaavan mukaisesta, semimauttomasta jauhelihakastikkeesta, vaikka sitä on koko ikä syöty :P Haluan voimakkaita makuja ja pidän erityisesti erilaisista pippureista ja chileistä, vaikka lapsuuteni perusteella minun pitäisi kai tuon logiikan mukaan inhota kaikkea, joka maistuu suola- ja pippurihyppysellistä enemmältä.

Toki varmasti kodilla siis on omat vaikutuksensa, ja sillä mitä syö ja millaisiin ruokatapoihin tottuu, samoin, mutta huolta siitä, ettei enää mikään muu kuin natriumglutamaatissa uitettu ruoka kelpaisi, en oikein osaa ottaa tosissani. :P

Anja kirjoitti...

Maria, hyvä pointti. Olen itsekin ihmetellyt sitä, että natriumglutamaatin jälkeen ei mikään muu maistu. Toki maku on voimakas, mutta samahan pätee esimerkiksi suolaan.
Minusta on ylipäänsä aikamoinen juttu, jos yhden lisäaineen poistaminen hoitaa niin koulaisten levottomuuden sekä ylipaino-ongelman. Jos nyt hiukan kärjistän. :)

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails