Nature = safe = efective?
Kuuntelimme muutaman luennon, mikä olikin sangen mielenkiintoista. Ystäväni ei seuraa sosiaalista mediaa, eikä lue blogiani. Pariin kertaan hän totesi minulle kesken puheiden: "Eihän noin voi sanoa". Totesin vain, että arvaapa, miksi pidän blogiani. Siinä missä niin sanottu tavallinen kosmetiikan mainonnassa luvataan liikoja, luonnonkosmetiikan markkinoinnissa ratsastetaan perustelemattomilla väitteillä. Esimerkiksi Madara Cosmeticsin Lotte Tisenkopfa-
Tisenkopfa aloitti esityksensä kertomalla allergiastaan, jonka hän sai hypoallergeenisesta tavallisesta kosmetiikasta ja päätti tehdä asialle jotain. Tisenkopfa päätti selvittää kosmetiikan ainesosia ja perusti lopulta oman yrityksen, mikä on todella kunnioitettava asia. Hiukan herätti ihmetystä se, että kritisoi hypoallergeenisuus-väitettä ja perään esittää omien tuotteidensa olevan täysin turvallisia. Koska joillekin luonnonkosmetiikan tuotteet ovat juuri allergioiden takia sopimattomia, tässä kohdassa logiikka pettää. Ja nyt ei puhuta mistään käärme- tai sienimyrkyistä. Olin juuri ennen tätä esitystä keskustellu kahvitauolla naisen kanssa, joka sanoi, ettei voi käyttää juuri mitään luonnonkosmetiikan tuotteita, sillä ne aiheuttavat oireita. Tällaisesta tapauksesta olen saanut myös postia ja kirjoittanut aiemmin. Tisenkopfa perusteli väitettään siten, että kosmetiikassa käytetyt kasvit ovat pitkän ajan kuluessa todettu useimmille turvallisiksi. Mutta aika suoriksi oli kyseisessä esityksessä mutkat vedetty.
Pakurikääpä ja jokamiehenoikeudet
Pohdintaa herätti myös messuilla suklaata myyneiden pakurikääpämiesten lausunto kääpien keräämisestä ja jokamiehenoikeuksista. Pakurikääpää kuulemma saa kerätä jokamiehenoikeudella. Lukijani kuitenkin kommentoi, että jokamiehenoikeudet eivät koske kääpiä, sillä kääpä on tiukasti puussa kiinni ja jokamiehenoikeus ei anna lupaa ottaa puista oksia tai muita osia. Tällaisia lausuntoja asiasta on annettu:
Vuonna 2011 metsäntutkimuslaitoksen erikoistutkija Risto Jalkanen totesi näin:
"Jokamiehen oikeus ei salli pakurikäävän keräämistä, jos tarkkoja ollaan. Metsäntutkimuslaitoksen erikoistutkija Risto Jalkanen muistuttaa, että musta pahka on puuainesta ja itiöemä, eli se kääpä, piileskelee puun kuoren alla.Ympäristöministeriön ylitarkastaja Pekka Tuunanen on kuitenkin toista mieltä:
– Kun on puuaineksen ottamisesta kyse, tarvitaan periaatteessa maanomistajan lupa. Mutta toisaalta eivät ne Suomen koivikot pakurin keräämiseen menehdy. Varsinkaan kun puu, jonka kyljessä pakuri kasvaa, on joka tapaksessa tuhoon tuomittu."
"Ympäristöministeriön ylitarkastajan Pekka Tuunasen mukaan käävät ovat luonnonvaraisia sieniä, joten niiden poimiminen on jokamiehenoikeutta.Melkoisen erilaiset tulkinnat. Ovatko metsänomistajat ollut näreissään pakurikääpien keräämisestä?
- Puista ei saa ottaa oksia eikä käpyjä ilman maanomistajan lupaa, mutta koska kääpä ei ole puun osa, käävän ottamista ei voi rinnastaa oksan ottamiseen. Kääpiä tulee kuitenkin kerätä puita vahingoittamatta."
Lue myös
4 kommenttia :
Hyvä postaus! Juuri tuollainen "luonnollisuus = turvallisuus" raivostuttaa. Tervetuloa vaan ihan luonnon omien allergisointia aiheuttavien aineiden pariin varsinkin näin siitepölykautena. Vai onko sekin jonkin geenimanipulaation ja pahojen kemikaalien syytä. -.-
Kiitos blogista. Hyvä että otat asian esille. Saan luonnonkosmetiikasta lähes poikkeuksetta allergiaoireita, joten tyydyn nykyisin ruokaöljyihin, samoihin joita voin syödäkin.
Minä olen saanut elämäni ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan allergisen reaktion juurikin Madaran deodorantista... Varmasti ihan hyvä sarja, mutta aika hurjia väitteitä tosiaan.
Tämä on tärkeä pointti ja sama oikeastaan pätee myös ruokaan ja sillä myytäviin mielikuviin. Luomukaan ei ole välttämättä turvallisempaa kuin normi ruoka jos tuotantoprosessi muuten mättää. Itse saan oireita sekä luonnonkosmetiikasta, että tavallisesta. Eli kokeilemalla vain sopivat löytyvät. Allergiattomien tuotteiden hyvä puoli on se, että ne eivät tuoksu. Se riittää monelle. On huomattava, että tuotteissa voi silti olla muita allergiaa tai ärsytystä aiheuttavia ainesosia.
Pakurikäävänkeruusta on ristiriitaista tietoa saatavilla. Ylen jutuissa on esimerkiksi myös kahta eri tulkintaa saako kerätä vai ei. Luulisi niiden edes tarkistavan omat vanhat juttunsa ennen kuin kirjoittavat uusia. Kuitenkin periaatteessa jos puusta otetaan puukolla irti puuainesta on se kiellettyä ilman maanomistajan lupaa. Pakurikääpää voidaan kuitenkin kerätä myös niin, että siitä otetaan vain mustaa ainesosaa esim raaputtamalla irti. Vanhan kansan mukaan se riitti esim teeaineksiin. Tämän kerääminen on monesti tulkittu sallituksi. Tämä "virallista tulkintaa" odotellessa.
Mielenkiintoista on myös se,e ttä kuulema isojen kaupunkien puistopuista ja lähimetsistä pakurikääpää ei enää löydy, kun terveysintoilijat ovat keränneet ne pois. Enkä ihmettele, pakuriteen kilohinta esim tässä nettikaupassa http://www.lootuskauppa.fi/Syovan-tukihoito/Pakurikaapajauhe on huikea 86 euroa kilo!!!!! Saakohan kerääjät kovinkaan suurta palkkaa? Toivottavasti. Soisi rahan päätyvän innokkaille luonnontuotteiden keräilijöille, joilla on ehkä lupa-asiatkin kohdallaan?
Lähetä kommentti