Kemikaalikimara: Kestoleivinpaperit - ne mitään paperia ole

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Kestoleivinpaperit - ne mitään paperia ole

No niin Miia, kauan odotettu juttu on tässä. Työkaverini nakkasi pöydälleni oheisen kestoleivinpaperin ja kysyi, mistä tuote on valmistettu. Juttu on muhinut aikansa ja viimein sain palaset kasaan.


Kestoleivinarkkien raaka-aineet

Pakkauksessa ei suoraan kerrota, mistä aineesta on kyse, mutta kirjaimet TFX ja ominaisuudet viittaavat erittäin vahvasti PTFE-muoviin, jonka yksi tuotemerkki on Teflon. Kyseessä  on samanlaista aine kuin pinnoitetuissa pannuissa. Liukas ja luistava, mikään ei tartu kiinni - ainakaan siihen asti kun pinta on jotenkin kelvollisessa kunnossa. Leivinarkin tai uuniliinan, kuten valmistaja tuotetta kutsuu, lisäksi sarjassa on verkkokoreja, jotka valmistajan mukaan voi laittaa vaikka grilliin. On olemassa myös silikonia sisältäviä kestoleivinarkkeja, mutta tässä tekstissä keskitytään fluoripolymeereihin.

PTFE-muovin raaka-aineet ovat fluorimonomeerejä, jotka ovat käytännössä luonnossa hajoamattomia. Fluorattuja yhdisteitä käytetään yleisesti lianhylkimisaineissa, kosteussuojatuotteissa kuten erilaisissa tekstiileihin tai kenkiin suihkutettavissa aineissa ja PTFE-muovin (jonka yksi kauppanimi on Teflon) valmistuksessa. Näistä fluoriyhdisteistä käytetään myös nimitystä PFAS (perfluorinated alkyalted substances). Teflonin raaka-aineena käytetään perfluorioktaanihappoa PFOA. Aine on haitallinen sekä ihmiselle että ympäristölle. Täysin polymeroituneessa tuotteessa ainetta on häviävän pieniä määriä.

Leivinarkin hoito-ohjeissa sanotaan näin:
"Care instructions: Do not subject the oven liner to heat in excess of +260oC. Never cut on the oven liner with sharp kitchen utensils."
Viitaus teräviin esineisiin johtuu naarmuuntumisesta. Epätasaiseen pintaan ruoka tarttuuu helpommin kuin sileään. Lämpötilarajoitus tarvitaan, sillä PTFE-muovi alkaa hajota 330 C:n tienoilla. Tavallista uunia lämmitetään ani harvoin yli 250 C:een, joten sellaisessa käytössä ei ole pelkoa PTFE-muovin hajoamisesta. Toinen juttu on paistinpannujen kanssa tai jos arkista leikataan pala käytettäväksi paistinpannun pohjalla. Sellainenkin vinkki tuotteelle on annettu. Jos pannua kuumentaa tyhjänä täydellä teholla, pannu voi hyvinkin lämmetä muovin hajoamispisteeseen.



Suomalainen Opa mainostaa kestoleivinpaperia aivan samankaltaisella tekstillä:
"Kestoleivinpaperia voit käyttää uudelleen ja uudelleen! Yli tuhat kertaa ja jopa 260 asteen lämmössä. Ekologinen uutuus sopii ruoanlaittoon, leivontaan, uuniin."
Ekologisuus ja ekologisuus eivät ole yhteismitallisia. Miten verrataan keskenään paperin käytöstä syntyvää energiankulutusta ja kemikaalien haitallisuutta?    

Eroon PFOA:sta 
Teflon on Du Pontin tuotemerkki. Du Pont kertoo PFOA:sta ja Teflonista näin:
"Why did DuPont decide to phase out of PFOA?
Studies have shown very low levels of this compound in the environment and in the blood of the general population. Questions about this, as well as customer interest in product alternatives, are leading DuPont to phase out the use and production of PFOA by 2015 or earlier, if possible, and to develop new products and processes that are more environmentally sustainable."
Alan merkittävä tekijä yrittää siis päästä eroon koko aineesta. Sama paine on muillakin valmistajilla, esimerkiksi Hackman mainostaa sivuillaan PFOA-vapaita pannuja.

Oheinen Du Pontin teksti PFOA.sta kannattaa lukea kokonaisuudessaan, jos on aiheesta kiinnostunut. 

Parempi ympäristö?

Ruotsalaisen valmistajan Tollcon nettisivuilla kehutaan tuotetta näinkin ympäristöystävälliseksi:
"Environment:
Thanks to the longevity of the oven liner, it helps reduce vast amounts of rubbish and this contributes to a better environment."
Aika epätoivoiselta vaikuttaa Tollcon perustelu tuotteen ympäristömyötäisyydestä. Tollcon mielestä fluoripolymeerit ovat ympäristön kannalta parempi vaihtoehto kuin tavallinen leivinpaperi? Vaikka kestoleivinarkista ei irtoaisikaan mitään pikkuleipiin ja sämpylöihin, arkin valmistuksessa käytetään varsin ikäviä aineita. Kannattaa lukea kirjoitukseni aineperhe PFAA:sta. Tanskalaistutkimuksessa on yhdistetty suvun aineet alentuneeseen siittömääriin. Korkea veren seerumin PFAA-taso korreloi selvästi alentuneeseen määrään normaaleja siittiöitä. Miksi lisätä ihmisen ja ympäristön kemikaalikuormaa tällaisilla aineilla ja tuotteilla? Kestoleivinpaperia ei myös noin vaan hävitetäkään. Tavallisen leivinpaperin voi laittaa biojätteeen, kartonkeräykseen tai energiajakeeseen - kestoleivinarkkia ei.  TFX-leivinarkkipakkauksen virheä kierrätysmerkki koskee pahvipakkausta. Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia - vai miten se meni? 

Ennen leivinpapereita pellit voideltiin. Nythän moinen on kerrassaan out, sillä muutama vuosikymmen vallalla olleiden ohjeiden mukaan rasvalla ei saa pelata eikä  paistinpannullekaan ei saisi laittaa rasvaa. Rasvakammoisuus ja laiskuus on ajanut fluoripolymeerien käyttöön, vaikka ei esimerkiksi hyvin rasvatun valurautapannun hoitaminen mikään hankala asia ole. Itse en ostaisi kestoleivinarkkia - olenhan luopunut pinnoitetuista paistinpannuistakin ja siirtynyt kokonaan valurautaisiin. Ne kestävät sukupolvelta toiselle, toisin kuin pinnoitetut pannut. Kaapissa on pari pinnoitettua kakkuvuokaa. Niitä käytän silloin aniharvoin, kun ylipäänsä kakkuja teen. Mutta jos kestoleivinarkki kotona sattuu olemaan, suosittelen pesemään sen huolella kuumalla vedellä, tiskiaineella ja harjalla. Normaaleissa uunilämpötiloissa siitä tuskin mitään irtoaa, mutta paistinpannulle tai grilliin en kyseisiä tuotteita laittaisi.
 
Lue myös

9 kommenttia :

E kirjoitti...

Hah! Olinpahan kerrankin oikeassa vuosia sitten, kun kämppikseni yritti saada meitä hankkimaan tällaisen.
Siinä ajassa, minkä tämä tuote kestää käytössä, on tavallinen leivinpaperiarkki maatunut ja kiertänyt jo moneen kertaan. Sitten kun tämän laittaa roskiin, niin se menee vain mätänemään vuosikausiksi jonnekin kaatopaikalle - ja ehkä häviää vuosituhansien saatossa.
Ja entäs ne tyypit, jotka eivät lue käyttöohjetta, ja raapivat "paperia" silti teräaseilla? Millä ihmeellä vaikka pizzan saa palasiksi käyttämättä terävää veistä tai pizzahyrrää?

Todellakin vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Ja valurautapannut pesevät kilpailijansa mennen tullen.

Anonyymi kirjoitti...

Osaatko sanoa kuinka epäterveellinen on tavallinen, naarmuuntunut teflonpaistinpannu? Juuri eilen vien metallinkeräykseen paistinpannuni kun teflonpinta oli niin kulunut, että ruoka tarttui kiinni. Olenko myrkyttänyt itseni?

Enkä ymmärrä miksi teflonpinta kului puhki jo muutamassa vuodessa kun en ikinä ole sorkkinut sitä metallisilla kokkausvälineilla, vain puulastalla.

Mia kirjoitti...

Kiitos! Ja terveiset Gardemoenilta, harmi ettet päässytkään mukaan.

Kemikaalikimara kirjoitti...

E: Valurauta on ihan rautaa!

Anonyymi: Teflon hajoaa vasta reilusti yli 300 C:een lämpötilassa. Jos et ole pannuasi kärventänyt, kyse on muovin naarmuuntumisesta, johon sitten on palanut ruokaa kiinni. Et ole myrkyttänyt itseäsi. :)

Mia: On tosi hyvä aihe. Sain taas lisää uusia ajatuksia. Harmi tosiaan, että oli jätettävä reissu väliin. Joskus on tehtävä niin. Tätini muuten oli innokas Kemikaalikimaran lukija.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tiedoista! Sain muutamia kesto"papereita" anopilta. Olen huomannut ainakin sen, ettei niiden päällä kannata mitään kovin rasvaista paistella, koska papereiden putsaamisessa menee ikä ja terveys ja paljon vettä ja tiskiainetta. Lisäksi paperit ovat uunipellillemme väärän kokoisia. Aivan törkeiksi rasvaantuneet paperit olen heittänyt jo pois, loppuja aion käyttää vaikka sämpylöitä leipoessani niin kauan kuin ne nyt kestävät suurinpiirtein ok näköisinä. Itselleni en niitä aio jatkossa ostaa, ja tässä rinnalla olenkin käyttänyt tavallisia leivinpapereita (erityisesti niihin rasvaisiin ruokiin, pizzaa tehdessä yms), jotka nekin voi usein käyttää 2-3 kertaa ja lopuksi laittaa biojätteeseen, jossa ne toimivat hyvin suojaavana kerroksena biopussin/paperipussin pohjalla.

-Kemppuli-

nn kirjoitti...

E: "Millä ihmeellä vaikka pizzan saa palasiksi käyttämättä terävää veistä tai pizzahyrrää?"

Yksinkertaisesti, saksilla. Pizzan reunaakin voi nostaa haarukalla tai pihdeillä niin, ettei saksien terä raavi mitään. :)

Anonyymi kirjoitti...

Kestoleivinpaperiin olen tehnyt kaikenlaista, myös pitsaa. Ostin iittala outletista sattumoisin muovisen pitsaveitsen , oranssisen, eli taitaa olla fiskass merkkistä. Leikkaa tosi hyvin vaikka onkin muovista!

Anonyymi kirjoitti...

Hei, osaatko kertoa, millä aineella tavan leivinpaperi on käsitelty? Ymmärtääkseni kyseessä on silikonoitu paperi, jota ei saa laittaa esim. biojätteeseen. Voipaperihan on rasvakäsitelty, mutta leivinpaperista kiinnostaisi kuulla lisää :)

Kevätterveisin lukijasi

Inkivääri kirjoitti...

Saksilla leikkaan pitsan ja viigan sen siirtää, että se ei ole onkelma vaan valmistusaine.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails