Suunnistin tänään ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia hyvän ystäväni kanssa Finlandia -talolle Luonnonkaunis 2012-messuille. Mennessä vitsailtiin, että luonnonkauniina olemme oivaa kohderyhmää. Ajattelimme lähinnä piipahtaa, mutta kuinka ollakaan, messuilla vierähti koko päivä. Niin mukavaa oli, että unohdin valokuvata, joten saatte valistettavasti tyytyä yhteen yleiskuvaan tilaisuudesta.
Kuuntelimme kolme luentoa, katsauksen kodin pesu- ja puhdistusaineiden sisältämiin ainesosiin ja niiden ympäristö- ja terveysvaikutuksiin, Mona Metherin esityksen hiusväreistä ja Madara Cosmetics Lotte Tiesenkopfa-Iltneren "Safe Cosmetics", mistä kosmetiikka koostuu ja miksi jotkut ainesosat eivät ole turvallisia.
Oli todella ilahduttavaa ja hauska yllätys, että kahdessa ensin mainitussa esityksessä oli lähteenä käytetty muun muassa Kemikaalikimara-kirjaa ja -blogia. En nyt lähde sen tarkemmin ruotimaan esityksiä, sillä niissä oli paljon sellaista asiaa, joka on ollut esillä täällä blogissakin - erityisesti hiusvärejä koskien. Mona Mether puhuu myös sunnuntaina 15.4., joten vielä ehtii. Mielenkiintoinen on myös Päivi Kousan luento allergioista ja luonnonkosmetiikasta. Lauantain luennoissa tuli esille muutama asia, joita haluan vielä kommentoida, mutta teen sen erillisessä postauksessa. Palaan siis vielä tapahtuman asiasisältöön. Kaverini ei seuraa blogiani, eikä muutenkaan pahemmin kosmetiikka-alaa,
joten oli mielenkiintoista kuulla hänen mielipiteensä asioihin.
Saimme paljon uusia tuttavavuuksia ja juttu lensi. Siinä vaiheessa, kun ystäväni oli intialaisessa päähieronnassa, käytäväkeskusteluissa pohdittiin, miten hiusvärijätit valloittavat Aasian ja Afrikan. Tuumin, että kuinkahan se onnistuu, kun siellä ihmiset ovat jo tummatukkaisia. Vastaukseksi sain, että tummahiuksisistä tehdään tietysti vaaleatukkaisia. Tietysti! Näinhän se muuten aina menee. Suoratukkaiset haluavat kiharat, luonnonkiharat suoristetaan, vaaleahiuksiset tummentavat ja tummat blondaavat. Joku voi haluta punahiuksiseksi. Pääasia, että hius on jonkun muun näköinen kuin oman.
Sain kysymyksiä niin luennoilla ja tauoilla. Ehdottomasti vaikein oli kuului kahvitauolla: "Mikä on suurin intohimosi? - Siis elämässä". Vaikea, vaikea kysymys, johon aikani tuumittuani sain vastattua jotakin. Loppupäätelmäksi asiasta tuli merkistyksellisyys, että se, mitä tekee, on jollakin tavalla merkityksellistä. Tätä pitää tosin pohtia vielä lisää.
Hankintojakin tehtiin. Minulle tuoksuttomuus tai hyvin mieto tuoksu menee kosmetiikan kriteereissä korkealle, mikä voi luonnonkosmetiikkatuotteiden kohdalla olla hankala juttu. Mutta onneksi tuoksuttomiakn löytyi. Ja suklaata... Suklaata lähti matkaan paristakin pisteestä, joista toisessa oli pari nuorta miestä pakuri- ja jonkun muun - en nyt muista minkä - käävän kanssa. Suklaareseptistä tentattiin, sillä Aaltomaljakon-muotoisten suklaiden maku oli ainutlaatuinen.Tiedustelin, onko heillä käytössä sama menetelmä kuin minulla. Kun perhe sanoo: "Paina resepti mieleen", se on jo unohdettu. Kuulemma joskus reseptit kirjoitetaan ylös. Kaverini oli kovasti kiinnostunut pakurikäävästä ja suunnitteli lähtevänsä veitsen kanssa metsään. "No nyt on sitten opittu jotain käävistäkin:" Totesin nuorille miehille, että hekin voivat illalla tuumia keskustelleensa kahden käävän kanssa. Tasapuolista, eikö totta?
Terveiset kaikille ja uusillle lukijoille lämmin tervetulotoivotus!
Luonnonkaunis -messut jatkuvat sunnuntaina 15.4.2012,
Ohjelma täällä.
