Julkaisin lokakuussa 2015 professori Kari Salmisen artikkelin vaihtoesteröidyistä rasvoista. Asiaa koskevassa kirjoituksessa mennään varsin syvälle rasvojen kemiaan, joten kirjoitusta seuraavaa keskustelua ei ole helppo seurata, saati kommentoida. Mutta kerron lyhyesti - ja toivottavasti ymmärrettävästi - mistä tässä uusimmassa väännössä on kyse. Sanaleikkejä rakastavana totesin, että rasvasota on siirtynyt asemasotavaiheeseen. Selvyyden vuoksi: En ota kantaa rasvojen terveellisyyteen. Kerron sen, mistä tällä hetkellä keskustellaan sekä pohdin pakkausmerkintöjä.
Kari Salminen kritisoi vaihtoesteröityjä rasvoja ja vaatii niistä merkintää tuotepakkauksiin
Jotta rasva pysyisi kiinteässä muodossa, on sen rakenteessa oltava tyydyttyneitä rasvahappoja, mikä saadaan aikaan rasvoja muokkaamalla käyttäen vaihtoesteröintiä. Salminen on huolissaan siitä, että prosessissa syntyy aineita, joita ei luonnossa ennestään esiinny. Eroavaisuudet liittyvät isomeriaan. Isomeereja ovat molekyylit, joilla on sama molekyylikaava, mutta niiden rakenne on erilainen. Rakenteen erilaisuudesta johtuu myös isomeerien toisistaan poikkeavat kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet.
Rasvaseminaarissa vastauksia
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos järjesti yhdessä Kuluttajaliiton kanssa marraskuussa 2015 rasvaseminaarin. Molekulaaristen elintarviketieteiden professori Kaisa Linderborg Turun yliopistosta kertoi, miksi rasvojen kemiallista rakennetta muutetaan. Esityksessä käytiin läpi myös olemassa olevaa tutkimustietoa seuraavin yhteenvedoin:
Kari Salminen täsmentää vaatimusta pakkausmerkinnöistä
Kari Salminen jatkaa aiheesta joulukuussa 2015 kirjoituksellaan Ministeriö ilmoittaa: vaihtoesteröidyistä kasvirasvoista ei tule kertoa elintarvikkeiden päällysmerkinnöissä. Salminen on ollut yhteyssä Maa- ja metsätalousministeriöön (MMM). Salmisen kirjoituksen pääkohdat:
Maa- ja metsätalousministeriön vastaus?
Ainakaan toistaiseksi MMM ei ole vastannut Salmisen viimeisimpään kirjoitukseen. Keskustelussa on kaksi olennaista kohtaa:
1. Ovatko vaihtoesteröidyt rasvat haitallisia vai eivät?
Tähän kysymykseen ei liene kenelläkään yksiselitteistä vastausta. Tutkimustietoa kun ei ole riittävästi. Rasvaseminaarissa painotettiin parissakin esityksessä (Linderborg ja Erjomaa) vaihtesteröityjen rasvojen saannin vähäisyyttä. Arviolta 5 % päivittäisestä rasvasta on vaihtoesteröityä.
2. Pitääkö vaihtoesteröidyt rasvat merkitä ainesosaluetteloon?
MMM:n vastaus, että vaihtoesteröintiä ei tarvitse ottaa huomioon ainesosaluetteloja laadittaessa, on ristiriidassa sen kanssa, että säädösten mukaan kaikki ainesosat on ilmoitettava tuotepakkauksessa.
Tärkkelys on eri asia kuin rasva, mutta tärkkelyksenkin kohdalla on kemiallinen muokkas kerrottava pakkauksissa. Eviran sivuilta kerrotaan muunnelluista tärkkelyksistä. Kemiallisesti modifioidut eli muunnetut tärkkelykset ovat lisäaineita ja ne on merkittävät ainesosaluetteloon niille annetuilla E-koodeilla. Fysikaalisesti tai entsymaattisesti muunnettuja tärkkelykset eivät ole lisäaineita vaan tavallisia ainesosia. Ne puolestaan voi ilmoittaa pakkausmerkinnöissä muuntamattomien tärkkelysten kanssa pelkästään yhteisnimellä "tärkkelys".
Rasvaseminaarissa mainittiin useampaankin otteeseen, että vaihtoesteröinti voidaan tehdä kemiallisesti tai entsymaattisesti. Ilmeisesti molemmat prosessit käytössä. Kumpi näistä on yleisempi tapa? Vaihtoesteröintiä kemiallisesti tehtäessä rasvat kovetetaan aluksi kokonaan hydraamalla. Rasvojen kohdalla kemiallisesti hydraamalla kovetetut rasvat on merkittävä sanoilla "kokonaan kovetettu" tai "osittain kovetettu". Kun kyseessä ovat vaihtoesteröidyt rasvat, käykin näin: ”Asetus ei edellytä öljyn kovettamisessa käytetyn katalyyttisen vaihtoesteröinnin ilmoittamista ainesosaluettelossa”. MMM on sitä mieltä, että jos merkintää vaativan hydrauksen jälkeen prosessia jatketaan kemiallisella katalyyttisellä vaihtoesteröinnillä, merkintävaatimus poistuu. Logiikka on kestämätön.
Riippumatta siitä, että vaihtesteröityjä rasvoja on tuotteissa ilmeisesti vähän, Salmisen esille ottama kysymys ainesosamerkinnöistä on aiheellinen. Miksi rasvojen kemiallisella vaihtoesteröinnillä näyttää olevan merkintöjen suhteen erilainen kohtelu kuin muilla ainesosilla? Eikö säädösten pidä koskea kaikkia ainesosia samalla tavalla?
Lue myös
Kuva: Flickr, Muhammad Usman, Creative Commons-lisenssi
Kari Salminen kritisoi vaihtoesteröityjä rasvoja ja vaatii niistä merkintää tuotepakkauksiin
Jotta rasva pysyisi kiinteässä muodossa, on sen rakenteessa oltava tyydyttyneitä rasvahappoja, mikä saadaan aikaan rasvoja muokkaamalla käyttäen vaihtoesteröintiä. Salminen on huolissaan siitä, että prosessissa syntyy aineita, joita ei luonnossa ennestään esiinny. Eroavaisuudet liittyvät isomeriaan. Isomeereja ovat molekyylit, joilla on sama molekyylikaava, mutta niiden rakenne on erilainen. Rakenteen erilaisuudesta johtuu myös isomeerien toisistaan poikkeavat kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet.
- Paikkaisomeria. Rasvahappomolekyyli voi olla kiinni perusrungossa triasyyliglyserolissa kolmessa eri asemassa sn-1, sn-2 ja sn-3. Kirjaimet sn tulevat sanoista stereo specific numbering. Vaihtoesteröinnin tarkoituksena on vaihtaa luontaisen kasviöljymolekyylin sn-2 asemassa oleva tyydyttymätön rasvahappo poikkeuksellisesti tyydyttyneeseen rasvahappoon. Samalla sn-1 ja sn-3 asemissa olleet rasvahapot vaihtuvat satunnaisesti. Rasvaseokseen syntyy sellaisia rasvamolekyylejä, joita luonnossa ei esiinny.
- Stereoisomeria. Rasvan ominaisuuksiin vaikuttaa myös se, onko sn-2 asemassa oleva rasvahappoketju "oikeakätinen" vai "vasenkätinen". Luonnossa esiintyy yleisesti vain molekyylin toista "kätisyttä".
- Vaihtoesteröityjen rasvojen terveysvaikutuksia ei tunneta riittävästi.
- Salminen vaatii tuotepakkauksiin merkintää vaihtoesteröinnistä.
Rasvaseminaarissa vastauksia
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos järjesti yhdessä Kuluttajaliiton kanssa marraskuussa 2015 rasvaseminaarin. Molekulaaristen elintarviketieteiden professori Kaisa Linderborg Turun yliopistosta kertoi, miksi rasvojen kemiallista rakennetta muutetaan. Esityksessä käytiin läpi myös olemassa olevaa tutkimustietoa seuraavin yhteenvedoin:
- Kasviöljyissä tyydyttyneet rasvahapot ovat tyypillisesti reuna-asemissa (sn-1 ja sn-3)
- Sian silavassa ja äidinmaidossa tyydyttynyt palmitiinihappo on sn-2 asemassa, osittain myös lehmänmaidossa.
- Luonnossa siis esiintyy tyydyttynyttä rasvahappoa kaikissa asemissa ja ruokavalion luonnonrasvat ovat satojen erilaisten rasvojen seos.
- Paikkaisomeria vaikuttaa rasvojen imeytyvyyteen. Äidinmaito on vauvalle optimaalista.
- Aikuisilla tulokset ovat ristiriitaisia. Pitkäkestoisia tutkimuksia ei ole.
- Laskennallisesti Suomessa ravinnon rasvoista vain noin 5 % on vaihtoesteröityä (lähteenä margariini), joten niiden saanti on vähäistä.
- Paikkaisomerian fysiologisia vaikutuksia tutkitaan.
- Nykyiset tutkimukset eivät tue väitettä välttää tai suosia rasvoja, joiden rakennetta on muokattu.
Kari Salminen täsmentää vaatimusta pakkausmerkinnöistä
Kari Salminen jatkaa aiheesta joulukuussa 2015 kirjoituksellaan Ministeriö ilmoittaa: vaihtoesteröidyistä kasvirasvoista ei tule kertoa elintarvikkeiden päällysmerkinnöissä. Salminen on ollut yhteyssä Maa- ja metsätalousministeriöön (MMM). Salmisen kirjoituksen pääkohdat:
- Elintarviketietoasetuksen N:o 1169/2011 keskeinen vaatimus on elintarvikkeiden valmistuksessa käytettyjen kaikkien ainesosien selkeä ilmoittaminen pakkausmerkinnöissä.
- Jos margariinin valmistuksessa käytetään hydraamalla joko kokonaan tai osittain kovetettuja rasvoja, on ne kerrottava pakkausmerkinnöissä. Tämän myös MMM myöntää: "”Jos öljy on kovetettu, öljyn nimeen on liitettävä ilmaisu `kokonaan kovetettu´ tai ´osittain kovetettu´”.
- Tullinimikkeistössä erotellaan selkeästi elintarvikekäyttöön tarkoitetut luontaiset kasviöljyt ja toisaalta vaihtoesteröidyt kasviöljyt omiksi luokikseen. Elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä niitä ei enää tavata.
- Ennakkotapauksena Salminen esittää tuotteen nimeltä Salatrim, normaalia vähemmän energiaa sisältävän vaihtoesteröimällä käsitellyn rasvan, joka on merkittävä ainesosaluettelossa.
- MMM:n mukaan ”Asetus ei edellytä öljyn kovettamisessa käytetyn katalyyttisen vaihtoesteröinnin ilmoittamista ainesosaluettelossa”.
- Salmisen kommentti:"Eihän tämän menetelmän ilmoittamisesta ole edes kysymys, vaan menetelmällä saatujen vaihtoesteröityjen kasviöljyjen, siis nimenomaisesti ainesosien ilmoittamisesta"
Maa- ja metsätalousministeriön vastaus?
Ainakaan toistaiseksi MMM ei ole vastannut Salmisen viimeisimpään kirjoitukseen. Keskustelussa on kaksi olennaista kohtaa:
1. Ovatko vaihtoesteröidyt rasvat haitallisia vai eivät?
Tähän kysymykseen ei liene kenelläkään yksiselitteistä vastausta. Tutkimustietoa kun ei ole riittävästi. Rasvaseminaarissa painotettiin parissakin esityksessä (Linderborg ja Erjomaa) vaihtesteröityjen rasvojen saannin vähäisyyttä. Arviolta 5 % päivittäisestä rasvasta on vaihtoesteröityä.
2. Pitääkö vaihtoesteröidyt rasvat merkitä ainesosaluetteloon?
MMM:n vastaus, että vaihtoesteröintiä ei tarvitse ottaa huomioon ainesosaluetteloja laadittaessa, on ristiriidassa sen kanssa, että säädösten mukaan kaikki ainesosat on ilmoitettava tuotepakkauksessa.
Tärkkelys on eri asia kuin rasva, mutta tärkkelyksenkin kohdalla on kemiallinen muokkas kerrottava pakkauksissa. Eviran sivuilta kerrotaan muunnelluista tärkkelyksistä. Kemiallisesti modifioidut eli muunnetut tärkkelykset ovat lisäaineita ja ne on merkittävät ainesosaluetteloon niille annetuilla E-koodeilla. Fysikaalisesti tai entsymaattisesti muunnettuja tärkkelykset eivät ole lisäaineita vaan tavallisia ainesosia. Ne puolestaan voi ilmoittaa pakkausmerkinnöissä muuntamattomien tärkkelysten kanssa pelkästään yhteisnimellä "tärkkelys".
Rasvaseminaarissa mainittiin useampaankin otteeseen, että vaihtoesteröinti voidaan tehdä kemiallisesti tai entsymaattisesti. Ilmeisesti molemmat prosessit käytössä. Kumpi näistä on yleisempi tapa? Vaihtoesteröintiä kemiallisesti tehtäessä rasvat kovetetaan aluksi kokonaan hydraamalla. Rasvojen kohdalla kemiallisesti hydraamalla kovetetut rasvat on merkittävä sanoilla "kokonaan kovetettu" tai "osittain kovetettu". Kun kyseessä ovat vaihtoesteröidyt rasvat, käykin näin: ”Asetus ei edellytä öljyn kovettamisessa käytetyn katalyyttisen vaihtoesteröinnin ilmoittamista ainesosaluettelossa”. MMM on sitä mieltä, että jos merkintää vaativan hydrauksen jälkeen prosessia jatketaan kemiallisella katalyyttisellä vaihtoesteröinnillä, merkintävaatimus poistuu. Logiikka on kestämätön.
Riippumatta siitä, että vaihtesteröityjä rasvoja on tuotteissa ilmeisesti vähän, Salmisen esille ottama kysymys ainesosamerkinnöistä on aiheellinen. Miksi rasvojen kemiallisella vaihtoesteröinnillä näyttää olevan merkintöjen suhteen erilainen kohtelu kuin muilla ainesosilla? Eikö säädösten pidä koskea kaikkia ainesosia samalla tavalla?
Lue myös
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti