Muutama kuva heinäkuiselta kesäretkeltä Luvialla sijaitsevaan Säpin majakkasaareen, joka periaatteessa näkyy alla olevassa auringonlaskukuvassa - se kaikkein kauimmainen saari. Kun mantereella on lämmintä lähes kolmekymmentä astetta, kannattaa lähteä ulommaksi merelle. Tuulenkin puolesta sää oli mitä parhain.
Säpissä on vuonna 1873 rakennettu majakka, nuoremman majakanvartijan talo sekä majakkamestarin ja vanhemman majakanvartijan talo (alempi kuva) ja tietysti erilaisia apurakennuksia: sauna, varasto jne.
Saaressa elelee muflonlampaita, ylämaan karjaa ja paljon käärmeitä. Emme onnistuneet näkemään mitään näistä. Muflonit ovat hyvin arkoja ja karja, joka viihtyisi erinoimaisesti pihapiirissä, on aidattu pihan ulkopuolelle. Helteiden aikaan metsät ja tuulisempi ranta ovat viileämpiä paikkoja. Käärmeitä en olisi välittänytkään kohdata. Kyypakkaus tosin oli matkassa. Saarella on muuten todella upeita, sileitä kallioita. Oivia piknik-paikkoja.
Majakkaan kivutaan kapeita ja varsin jyrkkiä puuportaita, yhteesä 139 askelmaa. Ylhäällä kyllä väkisinkin puuskuttaa. Tämän jälkeen on metallitikkaat ja lopuksi pitää vielä kammeta itsensä neliön mallisesta luukusta ulos. Ei siis mikään turistiystävällinen kohde, mutta näkymät palkitsevat. En silti suosittele korkeanpaikankammoisille. Vaikka itselläni ei ole korkeanpaikankammoa, pysyttelin visusti sisäreunalla. Epämukavaa on muun muassa se että kävelytaso viettää lievästi ulospäin, vähän samaan tapaan kuin horisontti, mutta jälkimmäinen on kuvaajan vika. Selfien ottamiseen piti keskittyä, ettei pudota kännykkää ja aurinkokin oli niin häikäisevä. Alhaalla "Majakka ja minä" -kuvaan veneenkuljettaja änkesi mukaan.
.jpg)
Säpissä on vuonna 1873 rakennettu majakka, nuoremman majakanvartijan talo sekä majakkamestarin ja vanhemman majakanvartijan talo (alempi kuva) ja tietysti erilaisia apurakennuksia: sauna, varasto jne.
Saaressa elelee muflonlampaita, ylämaan karjaa ja paljon käärmeitä. Emme onnistuneet näkemään mitään näistä. Muflonit ovat hyvin arkoja ja karja, joka viihtyisi erinoimaisesti pihapiirissä, on aidattu pihan ulkopuolelle. Helteiden aikaan metsät ja tuulisempi ranta ovat viileämpiä paikkoja. Käärmeitä en olisi välittänytkään kohdata. Kyypakkaus tosin oli matkassa. Saarella on muuten todella upeita, sileitä kallioita. Oivia piknik-paikkoja.
Majakkaan kivutaan kapeita ja varsin jyrkkiä puuportaita, yhteesä 139 askelmaa. Ylhäällä kyllä väkisinkin puuskuttaa. Tämän jälkeen on metallitikkaat ja lopuksi pitää vielä kammeta itsensä neliön mallisesta luukusta ulos. Ei siis mikään turistiystävällinen kohde, mutta näkymät palkitsevat. En silti suosittele korkeanpaikankammoisille. Vaikka itselläni ei ole korkeanpaikankammoa, pysyttelin visusti sisäreunalla. Epämukavaa on muun muassa se että kävelytaso viettää lievästi ulospäin, vähän samaan tapaan kuin horisontti, mutta jälkimmäinen on kuvaajan vika. Selfien ottamiseen piti keskittyä, ettei pudota kännykkää ja aurinkokin oli niin häikäisevä. Alhaalla "Majakka ja minä" -kuvaan veneenkuljettaja änkesi mukaan.
Olipas hieno retki!
- Omaa venettä ei tarvitse olla. Säppiin pääsee myös yleisö- tai tilausristeilyllä M/s Sympaatilla tai tilaamalla kyydin Kala-Tommilta.
- Tietoa Säpin saaresta ja majakasta
1 kommentti :
Enpä ole koskaan kuullutkaan tälläisestä paikasta, mutta oikein kivalta näyttää :)
Lähetä kommentti