Vihdoinkin pääsen kertomaan keittiöremontin etenemisestä. Maalausurakka on lähes päätöksessä - ainakin toistaiseksi. Pyökinväriset avohyllyt ja laatikostot ovat nyt valkoiset ja ovet siistit. Työ sujui hitaammin kuin ajattelin, vaikka näissä asioissa minulla riittääkin kärsivällisyyttä. Periaatteena kun on, että juuri nämä kaapit maalaan elämäni aikana vain kerran. Kun teen, niin teen kunnolla.
Maalausurakan loppusuoralla siivosin vielä laatikostot. Ne oli tyhjennettävä, kun kiinnitin etulevyjä takaisin paikoilleen. Löysin keittiötarvikkeiden joukosta pari Batmania. Näitä hemmoja on aikanaan käytetty syntymäpäiväkakun koristeena. "Prinsessakakussa" kelmulla päällystetyn talouspaperirullan sisään laitetaan barbie-nukke. Kakku toimii prinsessan hameenhelmana. Meillä kakusta on juuri hyppäämässä Batman. Nämä oli pakko laittaa näkösälle. Pojat tosin tuumivat, että tuskin jäävät pysyviksi koristeiksi. Ai miten niin?
Maalaustarvikkeet kävin hakemassa läheisestä maaliliikkeestä, jossa on asiantunteva palvelu. Työvälineiksi suositeltiin vaahtomuovitelaa, jolla kuulemma saa hyvän pinnan sekä maalaamista siten, että ovet paikoillaan. Aiemmin olin saanut ohjeeksi eräältä tutulta, että ovet kannattaa maalata vaakatasossa, jotta maali tasoittuu paremmin. Helat pitää ottaa irti, mutta entäpä saranat, jos kerran maalaa ovet paikoillaan?
Ankarasti pohdittuani tein kompromissin: puhdistin pinnat siten, että ovet olivat paikoillaan. Ensin kaikki yläkaapit valmiiksi ja sitten alakaapit. Irrotin ovet ja laatikoiden etulevyt ja maalasin niiden sisäpuolet lattialla pohjamaalilla sekä kerran varsinaisella maalilla. Sitten asensin ovet ja etulevyt takaisin paikoilleen. (Ja jos joku on uusimassa saranoita, se tehdään tässä vaiheessa. Saranoista lisää myöhemmin.) Saranoiden lähelle ei tarvinnut enää maalitelan kanssa mennä. Maalaaminen on itse asiassa yksinkertaisempaa ja helpompaa, kun ovet ovat pystysuorassa. Niitä ei tarvitse käännellä maalauskertojen välissä. Kääntelyrumba olisi ollut melkoinen, jos olisi tehnyt kaiken vaakatasossa. Paikallaan oleviin oviin ei pääse putoamaan roskaa ja pölyä kuten vaakasuorassa makaaviin. Hyttysiä ja kissankarvoja jouduin silloin tällöin nyppimään maalatusta pinnasta. Helpommalla pääsee, jos maalaa vain ovien ulkopinnat, mutta halusin maalata myös sisäpinnat. Että on sitten siistiä, kun kaappiin kurkkaa. Kaappien runkoja maalailin niiltä osin, kuin niitä on näkyvissä. Siistin kaapit sisäpuolelta myöhemmin - siis siistin ja pesen. Maalaan vain tarpeen mukaan reunoja tms.
Pohjatyöt
Pohjatyöt on maalauksen tärkein vaihe. Niissä fuskaaminen kostautuu tavalla tai toisella. Jos ei viitsi tehdä pohjatöitä kunnolla, ei kannata edes aloittaa. Likaiselle pinnalle maali kun ei tartu, minkä tosin saattaa huomata vasta parin vuoden jälkeen, kun maali alkaa paikoitellen irrota. Maali ei myöskään peitä koloja ja epätasaisuuksia. Olen nähnyt komeron ovet, joihin on telattu maalia ilman kunnon pohjatöitä. Parisen vuotta ovet olivat suhteellisen siistit. Nyt niissä monia kohtia, joista vanha väri pilkottaa näkyvissä. Jos jäljen haluaa korjata, on maali poistettava ja sitten tehtävä pohjatyöt uudemman kerran. Tuplatyö siis, joten parempi tehdä kerran ja asianmukaisesti.Ennen kuin aloitat työn, suojaa lattia. Osta rulla suojapaperia ja peitä sillä keittiön lattia, niin ei tarvitse murehtia lattian naarmuuntumisesta tai maalipisaroista. Muovit ja sanomalehtipaperit kannattaa unohtaa.
Keittiön kaapeissa on aina rasvaa, etenkin hellan ympäristössä ja se rasva on pestävä pois huolella. Pesulioksena voi käyttää maalipesua tai kidesoodaa. Suojahanskat ovat tarpeen tässä hommassa. Kumpikin aine on emäksistä ja irrottaa rasvaa hyvin. Jynssäsin kaapit keittiösienen karhealla puolella. Normaalistihan karheaa sientä ei maalatuille pinnoille kannata käyttää lainkaan, sillä se naarmuttaa tehokkaasti. (Yksi tuttu pilasi auton maalipinnan moisella.) Mutta maalauksen pohjatöihin karhea sieni sopii hyvin, eipä tarvitse pesun jälkeen erikseen hioa pintaa. Pesuliuos pitää lopuksi pyyhkiä pois. Pyyhin jynssätyt pinnat rätillä, joka oli kasteltu lämpimällä vedellä. Koska emäksiset liuokset huuhtoutuvat aika huonosti ja pinta tuntuu usein niljakkaalta pyyhkimisen jälkeen lorautin huuhteluveteen tilkan parasta ennen päivämäärän ylittänyttä sitruunamehua. Piti laittaa etikkaa, mutta se oli loppu. Happamuus neutraloi pesuainejämät. Pesin pinnat siten, että ovet olivat paikallaan. Lopuksi tietty annetaan kuivua.
Mdf-pintoissa olevet turvonneet kohdat pitää korjata. Meillä pari ovea oli niin rokkoisia, että ne vaihdoin kokonaan. Pari pientä vauriota korjasin lakkakitillä. Terävällä puukolla turvonnut ja hapera mdf pois, päälle lakkakittiä, joka kuivuttuaan hiotaan tasaiseksi. Sitten maalaus normaalisti. Toinen tärkeä ohje - lue tuotteen käyttöohjeet. Minun varastosta löytynyt kittini oli päässyt kuivumaan, pelkkä purkin kansi eri riitä. Lakkakitin päälle kannattaa laittaa muovikelmu, ohjeissa luki. Olisi vaan joku (siis minä) joskus lukenut.
Pohjamaalaus
Vanhoille pinnoille suositellaan pohjamaalausta. Pohjamaali on ikään kuin liimaa vanhan ja uuden maalin välissä. Koska maalasin valkoisella, pohjamaalia ei sävytetty mitenkään. Muussa tapauksessa myös pohjamaali kannattaa sävyttää. Pohjamaali on liuotinohenteista, joten tuuletuksesta kannattaa huolehtia. Maalaus sujuu telalla mukavasti. Muovisen maalikaukalon suojasin roskapussilla, jonka vaihdoin aina kun aloitin homman. Maalaustelan käärin vanhasta lakanasta leikattuun kangasliuskaan, vähän kuin sideharsoa olisi kierretty ympäri, kostutin sen tärpätillä ja laitoin muovipussiin mahdollisimman ilmatiivisti. Pari telaa pilasin, kun laitoin pelkästään muovipussiin. Tärpätti haihtuu kovin helposti, varsikin kun sattui olemaan hellepäiviä ja sisällä lämmintä lähemmäs 30 astetta.
Maalaus
Pohdin maalatako vesiohenteisella vai liuotinohenteisella maalilla. Jos maalaisin paljon, suosisin vesiohenteista maalia, mutta nyt päädyin liuotinohenteisella kalustemaaliin, jota maaliliike suositteli. Pohjamaali on joka tapauksessa liuotinohenteinen. Jos joku tässä kohdassa pohtii, miksi en valinnut perinnemaaleja, kuten pellavaöljymaalia, kannattaa lukaista Isyyspakkaus -blogin Tommi K:n kokemukset. Kellastunut maali ja uudelleen maalaus ei vaikuta mukavalta vaihtoehdolta.
Värisävyksi valitsin F497 (Paperi), puolihimmeä. Halusin neutraalin valkoisen, ei kellertävää, mutta ei myöskään kylmää - toimii. Kuten aiemmin kerroin kaksi ovea meni kokonaan vaihtoon, koska ne olivat niin huonossa kunnossa. Uudet ovet olivat valkoiset, mutta eri sävyä, niinpä maalasin ne aivan samoin kuin vanhatkin ovet. Nyt uusissa, kovalle kulutukselle joutuvissa ovissa on vahva maalipinta. Maalauksessa hankalinta oli avohyllyjen maalaus. Lokeroita kun on aika monta ja kahden rivin lokerot vielä laajenevat sisäänpäin. Lisäksi alunperin varsin tumma pinta vaati monta maalauskertaa. Kun valkosiin oviin riitti pohjamaali + kaksi kerrosta pintamaalia, lokerikkoja piti rullata neljäänkin kertaan. Hankalaa ja työlästä, jäseniä on kolottanut, mutta lopputulos on sen arvoinen. Kaapistojen kanssa meni aikaa noin yhdeksän päivää. Tunteja en laskenut, välillä oli pitkiäkin päiviä. Mikä parasta, maalausremontti ei estä keittiön käyttöä. Alla näkyy ero vanhan ja maalatun välillä, yläkaapit maalattu, alakaapit odottavat vuoroaan.
Vanhat vetimet pesin ja kiillottelin ja ruuvasin takaisin paikoilleen. Vaihtoon meni jätevaunu, mutta siitä lisää myöhemmin erillisessä kirjoituksessa. Jäljellä ovat valaistus, sähkötyöt ja tasot. Ne tekee joku muu, minä vaan suunnittelen. Välitilan kaakelipintaa pitää myös ehostaa jollain tavalla, mutta se tehdään tasojen uusimisen yhteydessä. Projekti alkaa olla voiton puolella.
Kaikki keittiöremonttiin liittyvät kirjoitukset löytyvät klikkaamalla oikean reunan tunnistetta "keittiöremontti".
Maalausurakan loppusuoralla siivosin vielä laatikostot. Ne oli tyhjennettävä, kun kiinnitin etulevyjä takaisin paikoilleen. Löysin keittiötarvikkeiden joukosta pari Batmania. Näitä hemmoja on aikanaan käytetty syntymäpäiväkakun koristeena. "Prinsessakakussa" kelmulla päällystetyn talouspaperirullan sisään laitetaan barbie-nukke. Kakku toimii prinsessan hameenhelmana. Meillä kakusta on juuri hyppäämässä Batman. Nämä oli pakko laittaa näkösälle. Pojat tosin tuumivat, että tuskin jäävät pysyviksi koristeiksi. Ai miten niin?
Maalaustarvikkeet kävin hakemassa läheisestä maaliliikkeestä, jossa on asiantunteva palvelu. Työvälineiksi suositeltiin vaahtomuovitelaa, jolla kuulemma saa hyvän pinnan sekä maalaamista siten, että ovet paikoillaan. Aiemmin olin saanut ohjeeksi eräältä tutulta, että ovet kannattaa maalata vaakatasossa, jotta maali tasoittuu paremmin. Helat pitää ottaa irti, mutta entäpä saranat, jos kerran maalaa ovet paikoillaan?
Ankarasti pohdittuani tein kompromissin: puhdistin pinnat siten, että ovet olivat paikoillaan. Ensin kaikki yläkaapit valmiiksi ja sitten alakaapit. Irrotin ovet ja laatikoiden etulevyt ja maalasin niiden sisäpuolet lattialla pohjamaalilla sekä kerran varsinaisella maalilla. Sitten asensin ovet ja etulevyt takaisin paikoilleen. (Ja jos joku on uusimassa saranoita, se tehdään tässä vaiheessa. Saranoista lisää myöhemmin.) Saranoiden lähelle ei tarvinnut enää maalitelan kanssa mennä. Maalaaminen on itse asiassa yksinkertaisempaa ja helpompaa, kun ovet ovat pystysuorassa. Niitä ei tarvitse käännellä maalauskertojen välissä. Kääntelyrumba olisi ollut melkoinen, jos olisi tehnyt kaiken vaakatasossa. Paikallaan oleviin oviin ei pääse putoamaan roskaa ja pölyä kuten vaakasuorassa makaaviin. Hyttysiä ja kissankarvoja jouduin silloin tällöin nyppimään maalatusta pinnasta. Helpommalla pääsee, jos maalaa vain ovien ulkopinnat, mutta halusin maalata myös sisäpinnat. Että on sitten siistiä, kun kaappiin kurkkaa. Kaappien runkoja maalailin niiltä osin, kuin niitä on näkyvissä. Siistin kaapit sisäpuolelta myöhemmin - siis siistin ja pesen. Maalaan vain tarpeen mukaan reunoja tms.
Pohjatyöt
Pohjatyöt on maalauksen tärkein vaihe. Niissä fuskaaminen kostautuu tavalla tai toisella. Jos ei viitsi tehdä pohjatöitä kunnolla, ei kannata edes aloittaa. Likaiselle pinnalle maali kun ei tartu, minkä tosin saattaa huomata vasta parin vuoden jälkeen, kun maali alkaa paikoitellen irrota. Maali ei myöskään peitä koloja ja epätasaisuuksia. Olen nähnyt komeron ovet, joihin on telattu maalia ilman kunnon pohjatöitä. Parisen vuotta ovet olivat suhteellisen siistit. Nyt niissä monia kohtia, joista vanha väri pilkottaa näkyvissä. Jos jäljen haluaa korjata, on maali poistettava ja sitten tehtävä pohjatyöt uudemman kerran. Tuplatyö siis, joten parempi tehdä kerran ja asianmukaisesti.Ennen kuin aloitat työn, suojaa lattia. Osta rulla suojapaperia ja peitä sillä keittiön lattia, niin ei tarvitse murehtia lattian naarmuuntumisesta tai maalipisaroista. Muovit ja sanomalehtipaperit kannattaa unohtaa.
Keittiön kaapeissa on aina rasvaa, etenkin hellan ympäristössä ja se rasva on pestävä pois huolella. Pesulioksena voi käyttää maalipesua tai kidesoodaa. Suojahanskat ovat tarpeen tässä hommassa. Kumpikin aine on emäksistä ja irrottaa rasvaa hyvin. Jynssäsin kaapit keittiösienen karhealla puolella. Normaalistihan karheaa sientä ei maalatuille pinnoille kannata käyttää lainkaan, sillä se naarmuttaa tehokkaasti. (Yksi tuttu pilasi auton maalipinnan moisella.) Mutta maalauksen pohjatöihin karhea sieni sopii hyvin, eipä tarvitse pesun jälkeen erikseen hioa pintaa. Pesuliuos pitää lopuksi pyyhkiä pois. Pyyhin jynssätyt pinnat rätillä, joka oli kasteltu lämpimällä vedellä. Koska emäksiset liuokset huuhtoutuvat aika huonosti ja pinta tuntuu usein niljakkaalta pyyhkimisen jälkeen lorautin huuhteluveteen tilkan parasta ennen päivämäärän ylittänyttä sitruunamehua. Piti laittaa etikkaa, mutta se oli loppu. Happamuus neutraloi pesuainejämät. Pesin pinnat siten, että ovet olivat paikallaan. Lopuksi tietty annetaan kuivua.
Mdf-pintoissa olevet turvonneet kohdat pitää korjata. Meillä pari ovea oli niin rokkoisia, että ne vaihdoin kokonaan. Pari pientä vauriota korjasin lakkakitillä. Terävällä puukolla turvonnut ja hapera mdf pois, päälle lakkakittiä, joka kuivuttuaan hiotaan tasaiseksi. Sitten maalaus normaalisti. Toinen tärkeä ohje - lue tuotteen käyttöohjeet. Minun varastosta löytynyt kittini oli päässyt kuivumaan, pelkkä purkin kansi eri riitä. Lakkakitin päälle kannattaa laittaa muovikelmu, ohjeissa luki. Olisi vaan joku (siis minä) joskus lukenut.
Pohjamaalaus
Vanhoille pinnoille suositellaan pohjamaalausta. Pohjamaali on ikään kuin liimaa vanhan ja uuden maalin välissä. Koska maalasin valkoisella, pohjamaalia ei sävytetty mitenkään. Muussa tapauksessa myös pohjamaali kannattaa sävyttää. Pohjamaali on liuotinohenteista, joten tuuletuksesta kannattaa huolehtia. Maalaus sujuu telalla mukavasti. Muovisen maalikaukalon suojasin roskapussilla, jonka vaihdoin aina kun aloitin homman. Maalaustelan käärin vanhasta lakanasta leikattuun kangasliuskaan, vähän kuin sideharsoa olisi kierretty ympäri, kostutin sen tärpätillä ja laitoin muovipussiin mahdollisimman ilmatiivisti. Pari telaa pilasin, kun laitoin pelkästään muovipussiin. Tärpätti haihtuu kovin helposti, varsikin kun sattui olemaan hellepäiviä ja sisällä lämmintä lähemmäs 30 astetta.
Pohdin maalatako vesiohenteisella vai liuotinohenteisella maalilla. Jos maalaisin paljon, suosisin vesiohenteista maalia, mutta nyt päädyin liuotinohenteisella kalustemaaliin, jota maaliliike suositteli. Pohjamaali on joka tapauksessa liuotinohenteinen. Jos joku tässä kohdassa pohtii, miksi en valinnut perinnemaaleja, kuten pellavaöljymaalia, kannattaa lukaista Isyyspakkaus -blogin Tommi K:n kokemukset. Kellastunut maali ja uudelleen maalaus ei vaikuta mukavalta vaihtoehdolta.
Värisävyksi valitsin F497 (Paperi), puolihimmeä. Halusin neutraalin valkoisen, ei kellertävää, mutta ei myöskään kylmää - toimii. Kuten aiemmin kerroin kaksi ovea meni kokonaan vaihtoon, koska ne olivat niin huonossa kunnossa. Uudet ovet olivat valkoiset, mutta eri sävyä, niinpä maalasin ne aivan samoin kuin vanhatkin ovet. Nyt uusissa, kovalle kulutukselle joutuvissa ovissa on vahva maalipinta. Maalauksessa hankalinta oli avohyllyjen maalaus. Lokeroita kun on aika monta ja kahden rivin lokerot vielä laajenevat sisäänpäin. Lisäksi alunperin varsin tumma pinta vaati monta maalauskertaa. Kun valkosiin oviin riitti pohjamaali + kaksi kerrosta pintamaalia, lokerikkoja piti rullata neljäänkin kertaan. Hankalaa ja työlästä, jäseniä on kolottanut, mutta lopputulos on sen arvoinen. Kaapistojen kanssa meni aikaa noin yhdeksän päivää. Tunteja en laskenut, välillä oli pitkiäkin päiviä. Mikä parasta, maalausremontti ei estä keittiön käyttöä. Alla näkyy ero vanhan ja maalatun välillä, yläkaapit maalattu, alakaapit odottavat vuoroaan.
Kaikki keittiöremonttiin liittyvät kirjoitukset löytyvät klikkaamalla oikean reunan tunnistetta "keittiöremontti".
10 kommenttia :
Kiitos tosi hyvistä ohjeista!
Toi lakkakitti oli uusi juttu! Täytyy hakea kaupasta ja jatkaa huomenna hommia. Ja noi ovien hidastejutut oli kans uus tuttavuus, ett saa vanhoihin hankittua, pitää ostaa noitakin.
Tosi hyvät sivut!
T. Toinen remppaaja
Jalkalistat olisin maalannut tummemmalla, vaikka harmaalla
Tein ex-miniän keittiökalusteiden rempan ohjeittesi mukaan. Osa kaapistosta oli turvonnut kamalaan kuntoon. Mattoveitsi ja kitti, veistelyä ja hiontaa. Maalaus rullaten. Uskomatonta mitä kaikkea ennenkokematonta vanha ex-anoppikin voi osata, hienoa jälkeä tuli. Kiitos seikkaperäisistä ohjeista! Muita ei edes löytynyt, aina pitäisi ostaa uutta...
Olipas mukava lukea, että tekemäsi remontti onnistui. Tosi mukava. Kiitos että kerroit. :)
Hei. Kuinka maali on pysynyt keittiönrungoissa? Tarkoitan lähinnä avohyllyjä.
Tämä kiinnostaisi minuakin. Suunnitelmissa nimittäin n. 40 kaappia ja/tai avohyllyä sisältävän ison keittiön maalaaminen ja en aloita jos pinnan kestävyys jää kysymysmerkiksi :)
Hei, kysyisin ihan tarkasti, mitä maalia (merkki) siis käyty tässä pintamaalina?
Muistaakseni Empire
Maali on pysynyt hyvin ja kestää pyyhkimistä.
Kiitos tämän jakamisesta. Meillä pitäisi tehdä keittiön kaapinovien maalaus. Hyvä tietää, että siihen on tietyt maalit joita kannattaa käyttää. Voi toki olla, että etsimme työhön ammattilaisen. On kyllä upea huomata, kuinka suuren eron saa pelkästään maalaamalla.
Lähetä kommentti