Norjassa on herännyt keskustelu siitä, kannattaako raskaana olevien, nuorten naisten sekä tyttöjen syödä runsaasti lohta. Helsingin Sanomissa oli artikkeli Norjassa käydystä keskustelusta. Norjalaisen patologian professorin Henrik Huitfeldtin mielestä Norjan terveysviranomaiset vähättelevät kasvatetussa lohessa
olevan myrkyllisen dioksiinin terveysriskejä. Lisäksi Huitfeltin mukaan runsas kasvatetun lohen syönti aiheuttaa syöpää sekä lasten kehityshäiriöitä. Hurjaa tekstiä. Keskustelun seurauksena Norjan terveysviranomainen Helsedirektoratet on muuttanut kalansyöntisuosituksiaan. Siinä missä ennen suositeltiin vähintään kahta kala-ateriaa viikossa, nykyisen suosituksen mukaan näitä kaloja voi syödä enintään puolitoista annosta viikossa. Päähuomion keskustelussa on saanut rasvaisiin kaloihin kertyvien ympäristömyrkkyjen vaikutukset sikiönkehitykseen. Huitfeldtin suositus on, että rasvaista kalaa pitäisi syödä enintään kahdesti kuussa.
POP-aineet
Rasvaisen kalan syömisessä ongelmallisia aineita ovat niin sanotut POP-aineet (Persistent Organic Pollutants). POP-aineita ovat muun muassa dioksiinit, furaanit, PCBt ja organoklooratut torjunta-aineet. Osaa valmistetaan tai on valmistettu teollisesti, osa syntyy sivutuotteina esimerkiksi polttoprosesseissa. POP-aineet poistuvat elimistöstä hitaasti, jos ollenkaan. Dioksiinit ovat peräisin pääosin menneistä synneistä kuten huolettomasta jätteiden poltosta ja sellun kloorivalkaisusta. "Vanhojen" aineiden lisäksi listalle on tullut uudempia, kuten fluoratut aineet sekä bromatut palonestoaineet. Itämeri on tunnetusti saastunut meri. Kalan kohdalla pätee sangen hyvin lausahdukseni: "Minkä taakseen jättää, sen lautaseltaan löytää."
Itämeri, Atlantti ja kalanrehu
Norjalaiset lohet eivät kasva saastuneessa Itämeressä, mutta mitä niille syötetään?
Evira toteaa sivuillaan näin: "Kasvatettu kala sisältää vain vähän dioksiineja ja PCB:tä, koska kalarehun laatua valvotaan." Eikö norjalaisille lohille syötettävän kalanrehun laatua sitten valvota vai mistä ympäristömyrkyt kassiloheen joutuvat?
Suomessa kalanrehusta on tehty ainakin seuraava selvitys:
Mielenkiintoinen kuriositeetti on, että vuonna 2011 Osmo Soininvaara kertoi blogissaan ostavansa norjalaista kassilohta, koska se on puhtaampaa kuin Itämeren lohi ja koska Atlanttia ei saa rehevöitettyä. Suomella on itse asiassa silakoiden ja Itämeren lohen suhteen poikkeuslupa myydä ihmisravinnoksi, vaikka dioksiinipitoisuudet ylittävät EU:n raja-arvot.
Mutta ihan puhtaat kalajauhot ei ole norjalaistenkaan pussissa. Kalankasvatus on norjalaisille iso bisnes. Norjalaiset haluavat nostaa endosulfaani-pitoisuuden raja-arvon kymmenkertaiseksi. Endosulfaani on torjunta-aine, jonka käyttö on kielletty tai ollaan kieltämässä kaikkiaan 60 maassa. Endosulfaanin käyttö on yhä sallittu tietyissä erityistapauksissa. Norjalaiset syöttävät kaloilleen rehua, joka on peräisin Etelä-Amerikasta, jossa endosulfaania vielä käytetään.
Suomalaiset suositukset
Suomessa Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee kala-ateriaa pari kertaa viikossa. Tähän ohjeeseen Evira on antanut täsmennyksen, jossa lapsille, nuorille ja hedelmällisessä iässä oleville on erityissuositukset koskien isoja silakoita ja Itämeren lohta ja taimenta sekä haukea. Itämerestä, etenkin Pohjanlahdesta ja Suomenlahdesta peräisin olevaa pyydettyä lohta tai taimenta ja silakkaa syömällä voi altistua tavanomaista suuremmille määrille terveydelle haitallisia dioksiineja ja PCB-yhdisteitä.
Kemikaalikimaran Facebook-sivulla kommentoitiin sitä, miksi Helsingin Sanomien jutussa suojelukohteena ovat vain tytöt. "Äidin kehosta myrkyt siirtyvät istukan ja äidin maidon kautta lapseen.
"Siksi tyttöjen naisten täytyy olla kalan syönnissä miehiä varovaisempia siitä lähtien, kun tytöt ovat pieniä" Siemennesteen laadun on todettu heikkenevän, joten eikö ohjeiden pitäisi koskea myös poikia? Suomalaisissa ohjeissa mainitaaan lapset ja nuoret sekä erikseen hedelmällisessä iässä olevat. Raskaana olevia ja imettäviä varoitetaan lisäksi hauen syömisestä metyylielohopean takia.
Lisää kysymyksiä
Samaan aikaan puhutaan paitsi ympäristömyrkyistä mutta myös kalansyönnin puolesta. Hyödyt sydän- ja verisuonitautien kannalta ovat suuremmat kuin ympäristömyrkkyjä sisältämän kalan syömisen haitat. Minua on aina ihmetyttänyt, miten aivan erilaiset asiat saadaan yhteismitallisiksi keskenään.
Asiantuntijat ovat erimielisiä haitallisten aineiden riskirajoista. Kuka lopulta on oikeassa? Pitääkö norjalaiseen kassiloheen suhtautua samalla tavalla kuin Itämeren loheen?
- Norjassa heräsi huoli lohensyönnin vaikutuksista sikiölle, HS, 22.6.2013
Kuva: Flickr, fotoroto, Creative Commons-lisenssi
POP-aineet
Rasvaisen kalan syömisessä ongelmallisia aineita ovat niin sanotut POP-aineet (Persistent Organic Pollutants). POP-aineita ovat muun muassa dioksiinit, furaanit, PCBt ja organoklooratut torjunta-aineet. Osaa valmistetaan tai on valmistettu teollisesti, osa syntyy sivutuotteina esimerkiksi polttoprosesseissa. POP-aineet poistuvat elimistöstä hitaasti, jos ollenkaan. Dioksiinit ovat peräisin pääosin menneistä synneistä kuten huolettomasta jätteiden poltosta ja sellun kloorivalkaisusta. "Vanhojen" aineiden lisäksi listalle on tullut uudempia, kuten fluoratut aineet sekä bromatut palonestoaineet. Itämeri on tunnetusti saastunut meri. Kalan kohdalla pätee sangen hyvin lausahdukseni: "Minkä taakseen jättää, sen lautaseltaan löytää."
Itämeri, Atlantti ja kalanrehu
Norjalaiset lohet eivät kasva saastuneessa Itämeressä, mutta mitä niille syötetään?
Evira toteaa sivuillaan näin: "Kasvatettu kala sisältää vain vähän dioksiineja ja PCB:tä, koska kalarehun laatua valvotaan." Eikö norjalaisille lohille syötettävän kalanrehun laatua sitten valvota vai mistä ympäristömyrkyt kassiloheen joutuvat?
Suomessa kalanrehusta on tehty ainakin seuraava selvitys:
- Kalanrehun puhtaus on tärkeä asia – dioksiini- ja PCB-pitoisuudet alle raja-arvojen, Evira 12.12.2011
Mielenkiintoinen kuriositeetti on, että vuonna 2011 Osmo Soininvaara kertoi blogissaan ostavansa norjalaista kassilohta, koska se on puhtaampaa kuin Itämeren lohi ja koska Atlanttia ei saa rehevöitettyä. Suomella on itse asiassa silakoiden ja Itämeren lohen suhteen poikkeuslupa myydä ihmisravinnoksi, vaikka dioksiinipitoisuudet ylittävät EU:n raja-arvot.
Mutta ihan puhtaat kalajauhot ei ole norjalaistenkaan pussissa. Kalankasvatus on norjalaisille iso bisnes. Norjalaiset haluavat nostaa endosulfaani-pitoisuuden raja-arvon kymmenkertaiseksi. Endosulfaani on torjunta-aine, jonka käyttö on kielletty tai ollaan kieltämässä kaikkiaan 60 maassa. Endosulfaanin käyttö on yhä sallittu tietyissä erityistapauksissa. Norjalaiset syöttävät kaloilleen rehua, joka on peräisin Etelä-Amerikasta, jossa endosulfaania vielä käytetään.
- Norge vil tillate mer gift i laksefôr, Aftonposten, 11.jun. 2013
Suomalaiset suositukset
Suomessa Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee kala-ateriaa pari kertaa viikossa. Tähän ohjeeseen Evira on antanut täsmennyksen, jossa lapsille, nuorille ja hedelmällisessä iässä oleville on erityissuositukset koskien isoja silakoita ja Itämeren lohta ja taimenta sekä haukea. Itämerestä, etenkin Pohjanlahdesta ja Suomenlahdesta peräisin olevaa pyydettyä lohta tai taimenta ja silakkaa syömällä voi altistua tavanomaista suuremmille määrille terveydelle haitallisia dioksiineja ja PCB-yhdisteitä.
Kemikaalikimaran Facebook-sivulla kommentoitiin sitä, miksi Helsingin Sanomien jutussa suojelukohteena ovat vain tytöt. "Äidin kehosta myrkyt siirtyvät istukan ja äidin maidon kautta lapseen.
"Siksi tyttöjen naisten täytyy olla kalan syönnissä miehiä varovaisempia siitä lähtien, kun tytöt ovat pieniä" Siemennesteen laadun on todettu heikkenevän, joten eikö ohjeiden pitäisi koskea myös poikia? Suomalaisissa ohjeissa mainitaaan lapset ja nuoret sekä erikseen hedelmällisessä iässä olevat. Raskaana olevia ja imettäviä varoitetaan lisäksi hauen syömisestä metyylielohopean takia.
Lisää kysymyksiä
Samaan aikaan puhutaan paitsi ympäristömyrkyistä mutta myös kalansyönnin puolesta. Hyödyt sydän- ja verisuonitautien kannalta ovat suuremmat kuin ympäristömyrkkyjä sisältämän kalan syömisen haitat. Minua on aina ihmetyttänyt, miten aivan erilaiset asiat saadaan yhteismitallisiksi keskenään.
Asiantuntijat ovat erimielisiä haitallisten aineiden riskirajoista. Kuka lopulta on oikeassa? Pitääkö norjalaiseen kassiloheen suhtautua samalla tavalla kuin Itämeren loheen?
2 kommenttia :
Kiitokset mielenkiintoisesta kirjoituksesta, vaikka minusta onkin aina hurjan surullista lukea Itämeren tilanteesta ja kalojen myrkkypitoisuuksien kasvusta. Jos kehitys jatkuu näin, 10 vuoden päästä tuskin tarvitsee enää edes miettiä, voiko kaloja syödä vai ei. Vai käykö niin, että myrkkypitoisuuksien raja-arvoja vain nostetaan ja teeskennellään, että kaikki on OK.
Tuo Norjan kasvattilohien rehuasia kyllä kummastuttaa, miksi rehu pitää hankkia tuolta saakka? Miksi puhdasta rehua ei valmisteta täällä pohjolassa?
Minua kiinnostaisi tietää, miten itse suhtaudut kalan syöntiin? Mitä kalaa syöt ja kuinka usein?
Ruokavalion ja terveyden yhteyttä mietittäessä on aina ongelmana asian monitahoisuus. Jos vältän Itämeren kalat ja dioksiinit, sairastunko siksi, että en saa riittävästi terveellisiä rasvahappoja? Onko parempi sairastua syöpään vai kuolla sydänkohtaukseen? Ajattelenko itseäni vai mahdollisia jälkeläisiäni?
Jos jätän kalan syömättä kokonaan, mitä syön sen sijaan? Punaisesta lihasta saan syövän (saanko?), kasviproteiineistakaan ei vielä tiedetä kaikkea...
Ei pidä myöskään vähätellä ruoan psykologista vaikutusta - haluanko kuolla huoleen vai nauttia hyvästä ruoasta? Parasta lienee noudattaa vanhaa sääntöä "kohtuus kaikessa". Suurin ravintoon liittyvä vaara maailmanmittakaavassa on kuitenkin edelleen se aliravitsemus, ja länsimaissa ylipaino sekä alkoholi.
Lähetä kommentti