Kemikaalikimara: Kotina slummi

Vaikka minulla on mielestäni maailman mielenkiintoisimmat hommat, en käsittele työjuttuja blogissani. Silloin tällöin tosin jaan joitakin välähdyksiä näkemistäni asioista. Työni liittyy tiivisti ympäristöasioihin ja siihen sisältyy matkustamista, välillä enemmän välillä vähemmän. Suurin osa matkoistani on lähiauleilla, mutta joskus reitti vie sangen kauas niin maantieteellisesti kuin oman elämän kuvioista. Kävin tammikuussa Keniassa ja Tansaniassa. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla oli mahdollisuus käydä slummissa, Nairobin Kiberassa. Kierroksella oli mukana useampia paikallisia, joten kävely sokkeloisissa kylissä sujui turvallisesti. Omin päin alueelle ei nimittäin kannata mennä. Kävelyn jälkeen kotiolot tuntuivat taas kerran todella luksukselta ja valituksen aiheet mitättömiltä - kuten esimerkiksi harmittelu siitä, että kaupasta ei löytynyt sitruunabasilikaa, vaan pelkästään tavallista.

Kiberassa asuu satoja tuhansia ihmisiä. Kodit on tehty savesta, pellistä tai mitä materiaalia on sattunut olemaan saatavilla. Alueella on useita kyliä vieri vieressä ja rakennuksia todella tiiviisti. Huomaa kuvassa näkyvät "kepit". Ne ovat TV-antenneja. Vessoja alueelle on alettu rakentaa vuonna 2006. Miettikää tilannetta ennen sitä - ja edelleenkin.

Yleisnäkymä on sotkuinen, sillä jätehuoltoa ei ole tai se on puuttellinen. Paikoitellen muovipusseja ja muuta roskaa on niin paljon, että kujat tuntuvat jalkojen alla pehmeiltä, kuin tatamilta. Reitillä oli kohtia, joissa roskat oli siivottu, mutta pääsääntöisesti roskaa on todella paljon. Onneksi sää oli kuiva. Voi vain kuvitella vesisateen ja millaiseksi liejuksi polut muuttuvat.