Kesätaukoni blogista venähti pidemmäksi kuin alunperin ajattelin, mutta nythän sitä voi aloittaa sitä suuremmalla tarmolla.
Keväällä mökillämme oli vastassa näin lohduton näky, mistä kyllä saimme tiedon jo talvella, kun mökkinaapuri soitti meille. Tapaninpäivän myrsky oli heittänyt sekä vene- että uimalaiturin rantaan. Venelaiturin myrskynkestävyyttä olin hiukan epäillyt, mutta en uimalaiturin. Se kun oli varsin jykevä, painava ja korkealla vedenpinnasta. Vedenpinta oli myrskyn aikan kuitenkin niin korkealla, että aallot olivat heittäneet koko systeemin tukevasti rannalle, 90 astetta poikittain - uskomatonta.
Tästä se laituri lähti....
...ja tänne päätyi
Myllerryksestä tuli mieleen kirjakaapin lukemattomat kirjat - siis merkityksessä, että niitä ei ole luettu. Niiden joukossa Alan Weismanin Maailma ilman meitä.
Jukka Kemppinen ylisti kirjan alkuperäisversiota vuonna 2008 olettaen, ettei sitä käännä kukaan suomeksi. Onneksi käänsi. Kirjasta on nykyisin saatavissa jo pokkariversiokin, eikä maksa kuin kympin verran. Ostin itse aikanaan kirjamessuilta ja onnistuin saamaan kappaleen, jossa on kirjailijan nimmari. Taidanpa siirää Weismanin kirjan lukupinon päällimmäiseksi.
Keväällä mökillämme oli vastassa näin lohduton näky, mistä kyllä saimme tiedon jo talvella, kun mökkinaapuri soitti meille. Tapaninpäivän myrsky oli heittänyt sekä vene- että uimalaiturin rantaan. Venelaiturin myrskynkestävyyttä olin hiukan epäillyt, mutta en uimalaiturin. Se kun oli varsin jykevä, painava ja korkealla vedenpinnasta. Vedenpinta oli myrskyn aikan kuitenkin niin korkealla, että aallot olivat heittäneet koko systeemin tukevasti rannalle, 90 astetta poikittain - uskomatonta.
Tästä se laituri lähti....
...ja tänne päätyi
Myllerryksestä tuli mieleen kirjakaapin lukemattomat kirjat - siis merkityksessä, että niitä ei ole luettu. Niiden joukossa Alan Weismanin Maailma ilman meitä.
"Maailma ilman meitä on ajatusleikki siitä, mitä maailmalle tapahtuisi, jos ihmiskunta häviäisi. Mitä tapahtuisi seuraavana päivänä, mitä viiden päivän, kuukauden, vuoden, sadan, tuhannen tai miljoonan vuoden kuluttua?... eikä kukaan korjaisi meidän laitureita.
Alan Weismanin mukaan jo lyhyessä ajassa asvalttitiet rakoilisivat, talot murentuisivat ja luonto alkaisi vallata tilaa. Linnut pesisivät raunioissa ja ketut partioisivat kaduilla. Sähköntuotanto loppuisi, merenpinnan alapuolella olevat metrot tulvisivat, ydinreaktorit sulaisivat, ja lopulta, tuhansien vuosien kuluttua alkaisi jääkausi, joka peittäisi valurautapatamme, hajonneet ydinkärkemme sekä barbin poikaystävineen."
Jukka Kemppinen ylisti kirjan alkuperäisversiota vuonna 2008 olettaen, ettei sitä käännä kukaan suomeksi. Onneksi käänsi. Kirjasta on nykyisin saatavissa jo pokkariversiokin, eikä maksa kuin kympin verran. Ostin itse aikanaan kirjamessuilta ja onnistuin saamaan kappaleen, jossa on kirjailijan nimmari. Taidanpa siirää Weismanin kirjan lukupinon päällimmäiseksi.
- Alan Weisman: Maailma ilman meitä, Atena, 2010 (kumppanuusmarkkinointi Booky.fi -kanssa)
1 kommentti :
Suosittelen. Minäkin vetkuttelin kirjan kanssa pitkään, mutta kun vihdoin kirjaan tartuin, harmitti, etten ollut lukenut sitä aiemmin. Kirjassa on paljon mielenkiintoisia juttuja!
Lähetä kommentti