Pahoittelut lukijani, kun olen ollut paljon poissa blogin äärestä viime aikoina. Syynä on yksinkertaisesti työkiireet - niin päivätöissä kuin kotona, paukut eivät yksinkertaisesti riitä kaikkialle. Tölkkiruokaan en silti ole tarttunut, toivottavasti ei perhekään, vaikka olenkin ollut aika vähän läsnä - niin fyysisesti kuin henkisesti. Viimeaikaisten uutisointien valossa tölkkiruokien suosiminen ei kannata - ei ainakaan usein. Kirjoitin aiheesta pätkän Iltalehden puolelle. Käykääpä kurkkaamassa "Tölkkiruoka ja raskaus".
Ajelimme toukokuisen viikonloppuna Fiskarsiin. Matkalla poikkesimme kurkkaamassa Fagervikin kartanon maisemia. Hermolepoa ja maisemia, joissa silmä lepää.
5 kommenttia :
Osaatko sanoa, millä materiaalilla esim. pahvisten maito-, jogurtti- ja mehupurkkien sisäpuoli on päällystetty? Onko aineella mitään yhteyttä tähän bisfenoli a -kohuun? Maallikon on vaikea erottaa eri materiaaleja toisistaan, joten aloin miettiä tätä asiaa luettuani tekstisi.
Hei Anja,
Ruvettiin vähän samaa miettimään kuin edellinen anonyymi eli onko sama bisfenoliongelma myös noissa pahvisissa papu tai tomaattituotteissa, jotka ovat sisäpuolelta päällystetty? Innokkaana pavun syöjänä mietin näitä määriä.
Utelias
Haluaisin täsmennystä sen verran, että oliko vierasaine veressä vaiko virtsassa, sillä siinä on suuri ero.
Käsittääkseni se oli virtsassa, ei veressä ja se kertoo siitä, että ihmisen elimistö on toiminut oikein suhteessa elimistöön joutuneisiin vierasaineisiin. Nääs munuainen ja maksa....
Minuakin alkoi kiinnostaa edellisten kommentoijien tapaan, onko esimerkiksi pahvisten tomaattimurska- ja papupurkkien kanssa sama ongelma. Niitä kun meilläkin menee aika lailla..
Mielenkiintoinen ja erittäinen tarpeellinen blogi muuten, kiitos siitä!
Terv. Minna N.
Kiitos kommenteista. Tein kysymyksiinne pikaisen vastauksen.
http://kemikaalikimara.blogspot.fi/2012/06/entapa-mehutolkit-ja-tetrapakit.html
Ruotsalaisselvityksessä mitattiin tosiaan virtsan BPA-pitoisuutta eli poistuu ainakin jossain määrin elimistöstä. Saman tekevät ftalaatitkin. Hormonaalisesti vaikuttavia aineita vaan tarvitaan niin kovin vähän. Toisaalta näissä demonstraatioissa ei otettu kantaa lainkaan, mikä määrä BPA:ta voidaan vielä katsoa turvalliseksi. Turvarajat ovat olemassa, mutta kukapa osaa varmasti sanoa, ovatko ne oiket.
Lähetä kommentti