Kemikaalikimara: Noora Shingler: Marjoja ja maskaraa - Kuinka hylkäsin turhat ruoka- ja kosmetiikkakemikaalit

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Noora Shingler: Marjoja ja maskaraa - Kuinka hylkäsin turhat ruoka- ja kosmetiikkakemikaalit


Noora Shinglerin Marjoja ja maskaraa - Kuinka hylkäsin turhat ruoka- ja kosmetiikkakemikaalit -kirjan punaisena lankana ovat Shinglerin kokemukset ja havainnot ruoan vaikutuksesta oireilevaan mahaan. Aihe on ajankohtainen, minkä voi todeta esimerkiksi illasta toiseen televisiossa pyörivistä ruoansulatusta edistävien tuotteiden mainoksista. Shingler perustelee, miksi maidon, leivän, sokerin, hiivan ja lihan syönti kannattaa jättää vähiin. Jos leipä tai maito eivät sovi, niitä ei kannata syödä, vaikka mitä muuta väitettäisiin. Vaikka kirja kertoo henkilökohtaisista kokemuksista, siitä voi ottaa mainiosti vinkkejä oman ruokavalion kohentamiseen – ja kannattaakin. Reseptejäkin on tarjolla. Tärkein viesti kirjassa on miettiä mitä syö ja oman kehon kuuntelu. Kaikille kun ei se ruisleipäkään oikein sovi.  Kirjassa kiinnitetään huomiota myös ruoan lisä- ja vierasaineisiin, ympäristövaikutuksiin sekä eläinten hyvinvointiin. Tärkeitä asioita kaikki.

Kirja on tehty samaan tapaan kuin blogikirjoitukset, mutta lähdeviitteillä täydennettynä. Lukijalle on olennaista tietää, onko tieto luotettavaa ja mistä tieto on peräisin. Lukuisista lähdeviitteistä ja tarkastuksesta huolimatta kirjaan on lipsahtanut virheitä, kuten esimerkiksi väite karrageenin olevan samaa kuin hiivauute. Väärinkäsitys jatkuu väitteellä, että karrageeni ja natriumglutamaatti ovat sakeuttamisaineita. Karrageeni tosiaan on sitä, mutta aineella ei ole mitään tekemistä hiivauutteen tai natriumglutamaatin kanssa. Natriumglutamaatti puolestaan on aromiaine, eikä sitä ei voi käyttää sakeuttamiseen.  Shingler on aikanaan tehnyt natriumglutamaatista pätkän Kuningaskuluttaja-ohjelmaan, joten uusi tulkinta natriumglutamaatista on hämmentävä.  Tietona on annettu myös urbaanilegenda margariinin koostumuksesta, ilman lähdeviitettä

Luonnonkosmetiikan puolesta

Kirjan kosmetiikkaosiossa paneudutaan meikkipussin sisältöön, kerrotaan haitallisista ja herkistävistä aineista. Kirjassa suositellaan luonnonkosmetiikkaan tavalliseen kosmetiikan sijaan, tutuksi tulevat sertifikaatit sekä luonnon- ja luomukosmetiikan erot.  Ohjeita löytyy myös ruokakaapin sisällön käyttämisestä kauneudenhoidossa. Tanskan ympäristöministeriön ohjeet raskaana oleville on oiva lisä. Luvun saavat myös e-pillerit ja miten ne vaikuttavat kaloihin.  Kemikaaliasetus Reachista sekä INCI-nimityksistä on yhteenvedot, mutta muuten ensisijaisestti kosmetiikkaa säätelevistä asetuksista sekä sallittujen ja kiellettyjen aineiden listoista ei kerrota.

Kirja käsittelee varsin tarkasti esimerkiksi hiusvärejä, aurinkovoiteita sekä yksittäisiä kemikaaleja, kuten ftalaatteja, natriumlauryylisulfaattia, parabeenejä, formaldehydiä ja sen vapauttajia. Käsittelemättä puolestaan jäävät esimerkiksi karvanpoistoaineet ja itseruskettavat tuotteet.  Lukijoita varmaan kiinnostaisi myös yhä yleisemmäksi tullut tatuointi. Onhan kyseessä toiminta, jossa kemiallisia aineita sananmukaisesti pistetään ihon alle.

Turhia E- ja S-sanoja

Arvelen osan lukijoista pitävän kirjan rennosta otteesta hyvinkin paljon, osan mielestä teksti lienee kielipoliisin painajainen. Kirjassa on runsaasti puhekielen ilmaisuja. Sanoja ”huttu” ja ”cocktail” kirjoittaja on käyttänyt tautologiaan ja huutomerkkejä peräti inflaatioon asti, joskus useita yhdellä ainoalla sivulla.  Englanninkieli vilahtaa tekstissä usein - tarpeettomasti. Saksasta on poimittu sana ”Scheisse”. Tyyli ei ole vähäpätöinen asia, varsinkaan jos se alkaa tökkiä ennen kuin on saanut luettua ensimmäisen kolmanneksen. Edellä kuvattu rentous saattaa sopia blogiin, mutta ei kovinkan hyvin painettuun kirjaan. Tekstissä mainitaan, että kustantaja rajoitti sivujen määrää. Teksti olisi kaivannut ammattitaitoisen kustannustoimittajan otetta: tiukempaa tiivistämistä ja kieliasuun keskittymistä. Kirjan vihreällä korostettu piirroskuvitus on pirteä.

Kunnollisen ruoan puolesta puhuminen on tärkeää ja sitä kirjassa on tehty tarmokkaasti. Kyseinen osuus onkin kirjan parasta antia, paljon asiaa yksissä kansissa.Ravintoon ja terveyteen liittyvän tietoisuuden sekä keskustelun lisääminen on mitä tervetulleinta. Fiksusti syöminen hyödyttää myös ihoa ja kannattaa miettiä, mitä iholle laittaa.

13 kommenttia :

E kirjoitti...

Kiitos arvostelusta. Shinglerin kirjoitustyyli on yksi suurimmista syistä, miksen enää seuraa hänen blogiaan. Harmi, että se jatkuu myös kirjan sivuilla - muuten olisin saattanut sitä vilkaistakin joku kerta.

On kuitenkin tärkeää, että näistä asioista kirjoitetaan ns. kansantajuisesti. Jospa se herättäisi ihmiset ajattelemaan ympäristöään, terveyttään ja elämänlaatuaan. Jonain päivänä...

Mimi kirjoitti...

Itse en ole kirjaa lukenut, blogia kyllä, ja noista lainasanojen ja puhekielen ilmaisujen käytöstä olen ihan samaa mieltä - kielipoliisi kun olen. Jos sama sana löytyy suomeksi, niin sitten voi käyttää sitä. Toki scheissen suomennos paska olisi melko räikeän kuuloinen ilmaisu jostakin epämiellyttävästä aiheesta, mutta kai sen voisi korvata jollakin asiallisemmalla.
Monet vanhemmat lukijat eivät välttämättä edes ymmärrä, mitä tuollaiset sanat tarkoittavat.

Kemikaalikimara kirjoitti...

Olen E aivan samaa mieltä tuosta kansantajuisesti kirjoittamisesta. Hankalasti kirjoittamiseen ja puhumiseen syyllistyy niin moni asiantuntija.
Minusta selkeä ja värikäs kirjoittaminen ei silti tarkoita, ettei teksti voi olla huoliteltua. Oikeasti ihmettelen lähinnä kustantamoa. Kustannustoimittajalla kun on iso osuus tekstin viimeistelyssä. Jos kustannustoimittaja ei tee työtään, se kyllä näkyy. Olen huomannut vastaavaa muuallakin.

Kemikaalikimara kirjoitti...

Mimi: Taitaa olla niin, että kohderyhmänä ovat nuoret naiset (poissuljettuna kielipoliisit).

Minusta on sääli, että näiltä osin kirja on viimeistelemätön. Jos teksti olisi hyvää suomenkieltä, kirjan voisi saada suuremman suosion. Kirjassa on paljon hyvää asiaa ja itse asiassa harmitti, että juttu on kuorrutettu aikuisteinikielellä.

Petriina kirjoitti...

Olenkin odotellut, että joku arvioisi puolueettomasti tämän kirjan, kiitos. Taidan lainata kirjastosta, tuskin tätä on tarpeen hankkia omaan hyllyyn.

Käytetyllä kielellä on kirjassa aivan eri merkitys kuin vaikkapa lyhyissä blogiteksteissä. Ihmettelen kovasti mainitsemiasi kirjassa esiintyviä sanoja ja sanontoja, ne eivät kuulosta omaan korvaani mitenkään asialliselta. Tykkäsinkin kovasti tuosta ilmauksesta "aikuisteinikieli" , se taitaa jäädä pysyvästi sanavarastooni.

Mukavaa sunnuntaipäivää !

Kemikaalikimara kirjoitti...

Laitan pari lainausta kirjasta:

""Cocktail ilman muoveja ja ftalaatteja, kiitos

Penteleen muovi. Se vaikuttaa olevan (melkein) kaiken pahan alku ja juuri. Kerroin Muovikemikaalicocktail-luvussa muovissa lymyävässä bisfenolista, eivätkä ftalaatit ole sen mukavampaa kemikaaliporukkaa.
Kuluttajatuotteissa on esimerkiksi ihmisen lisääntymiskykyyn vaikuttavia aineita, eikä meillä perusjampoilla ole tästä hajuakaan.
Mielestäni joissakin tuotteista tulisi - röökiaskien tapaan - lukea
varoitusteksti: "Tuote saattaa häiritä hormonitoimintaasi". Mutta eipä lue. Tällaisia varoitustekstejä tarvitsisivat kylkeensä tietyt muovituotteet."

Ja toinen:

""Tarvitseko kaiken sen, mitä ihollesi ja tukkaasi läästit?

Kun kerran itseään ei ole pakko marinoida synteettisellä
kemikaalischeissella, olen valinnut kosmetiikakseni sertifioidun luonnonkosmetiikan. Kaiken varalta. Enkä menetä siinä mitään. Hyviä kemikaalipommien korvaajia on vaikka kuinka!
Kosmetiikkabrändejä on älyttömästi. ..."

Kolmesataa sivua tällä tyylillä teki ainakin minulle tosi tiukkaa lukea. Olen seurannut jollain tasolla Kemikaalicocktail-blogia sen alusta saakka. Shingler on selvästi kehittynyt, eikä kirjassa ole enää sellaisia isoja asiavirheitä, kuin mitä blogissa oli sen alkuaikoina. Tosin tuo natriumglutamaatti on kyllä melko outo juttu, sillä hän on pitänyt asiasta niin kovaa meteliä, että perusasiat luulisi olevan jo olevan hanskassa.
Kirjassa on paikoitellen ontuvia perusteluja, mutta pääsääntöisesti siinä on todella paljon asiaa. Ja se herättää ihmiset ajattelemaan ruokavalintojaan ja valintojaan, mikä on todella mainio asia.

Kustantamon moka on todella harmillinen juttu. Kirjailija voi kirjoittaa mitä vaan, mutta kustantamon ei ole mikään pakko hyväksyä sitä. Kustannustoimittajan olisi pitänyt puuttua kieliasuun sekä vaatia tiivistämään tekstiä. Jaarittelua on turhan paljon. Kolmeensataan sivuun saa mahtumaan paljon asiaa. Tiivistämällä olisi saanut mahtuvaan vielä enemmän, jopa vähemmällä sivumäärällä.

rinkeli kirjoitti...

Tatuointivärit olisivatkin mielenkiintoinen aihe - olen kuullut väitettävän, että perinteinen musta ei olisi kovin ongelmallinen (sisältäisi pääasiassa hiiltä tms. melko inerttiä ainetta? en muista; tälle informaatiolle en myöskään ole saanut mitään virallista lähdettä eli kyseessä on ihan kuulopuhe), mutta varsinaisiin väreihin liittyisi enemmänkin ongelmia, allergioita jne. Mistäköhän näistä saisi tietoa?

Kemikaalikimara kirjoitti...

Rinkeli: Tietoa löytyy esimerkiksi tästä blogista. :)
Olen kirjoittanut asiasta myös Kemikaalikimara-kirjassa.

Tässä muutama tatuointiaiheinen juttu:
Väreistä:
http://kemikaalikimara.blogspot.com/2010/09/villeja-huhua-tatuointivareista.html

Värejä koskevasta lainsäädännöstä:
http://kemikaalikimara.blogspot.com/2009/06/tatuointivareille-vihdoinkin-saantelya.html

Epiduraalista
http://kemikaalikimara.blogspot.com/2009/06/tatuoinnit-ja-epiduraalipuudutus.html

Tatuointien poistosta
http://kemikaalikimara.blogspot.com/2009/06/miten-eroon-tatskasta.html

Mustaista hennatatuoinneista
http://kemikaalikimara.blogspot.com/2009/03/polttomerkityt-lapset.html

rinkeli kirjoitti...

Kiitos - aika karua. :o

Prinsessa Paskavarvas kirjoitti...

Itse kirjan lukeneena pidin siitä, mutta kirjoitusasusta olen ehdottomasti samaa mieltä. Se palvelee eniten blogin lukijoita ja "ulkopuolisille" lukijoille voi tuntua hieman hassulta, jopa ärsyttävältä ajoittain. Kirja tarvitsee ehdottamasti blogin tuekseen - ja toisin päin, blogi tarvitsee myös kirjaa.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka luulen olevani kirjan kohderyhmää (lähes kolmikymppinen nainen), en kyllä jaksa lukea sitä, jos kieliasu on todella noin "luova". Suomi on ilmaisuvoimainen kieli, siitä löytyy kyllä hyviä sanoja rennompaankin kirjoittamiseen ilman, että sanoja tarvitsee keksi itse tai lainata puhekielestä. Sitä paitsi esimerkiksi "läärätä" aukeni vain asiayhteydestä ja nykyiset muoti-ilmaisut kuten "Scheisse" vanhenevat pian ja koko kirja alkaa vaikuttaa ajastaan jäljessä olevalta, vaikka asia olisi kuinka hyvää.

Anonyymi kirjoitti...

siis "läästiä", ei "läärätä"

Saara kirjoitti...

Luin netin syövereistä että hiivauute olisi peitenimi aromivahventeelle E621. Onko tuo totta? Olen törmännyt hiivauutteeseen pakastekasviksissa, koiranruoassa ja luomu kasvisliemijauheessa.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails