Kemikaalikimara: Neljä - eikun kolmetoista - ruffea tähän mennessä

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Neljä - eikun kolmetoista - ruffea tähän mennessä

Heitin puolitotisen tai puolileikkisän haasteen bloggaajille ja muille kirjoittajille ryhtyä ruffeksi. Tähän mennessä mukaan ovat lähteneet Brändäämistään vastustava tavis-ruffe, Salattu Minä, Mari Koo ja Taiga. Upea juttu ja vielä upeampia ovat kirjoittajien kuvaukset:

Uusia ruffeja on lähtenyt mukaan vaikka kuinka monta. Meitä on jo yksitoista. Alussa oli siis viisi eikä neljä, sillä laskin hölmöläisten tapaan "minä, yksi, kaksi...". (Tämä meni kohtaan "Kyseenalaista omat kirjoituksesi")
Yllärit lähtevät seuraaville
Viralliseen päättymisaikaan mennessä oli ilmoittautuneita neljä, eli  Brändäämistään vastustava tavis-ruffe, Salattu Minä, Mari Koo ja Taiga. Tämä jälkeen oli kaksi ylläriä jäljellä, jotka lupasin kahdelle ensiksi ehtineelle. Viestejä tuli kahteen ketjuun. Syynäsin kellonajat, jolloin Terhille ja Massulle lähtee ylläri. Ne jotka eivät vielä ole ilmoittaneet yhteystietojaan, laittakaa viesti osoitteeseen kemikaalikimara(a t)gmail.com, kiitos.

Mutta eihän tätä tähän lopeteta. Lisää bloggaajia mukaa, sillä ruffenoitua tietoa tarvitaan. (Kielitoimistossa varmaan ilahtuvat näistä uusista sanoista.)

Katsokaapa ketä on mukana:

Maiju, joka haluaa Ruffelandiaan asumaan! Mutta ei silti ala kirjoittaa omaa blogia. Kyllä asumisen täytyy riittää. 
 
Sanna, joka heiluttaa kauhaa blogissaan Sannan soppa, kaipaa ruffeilua erityisesti ravitsemuskeskusteluun. Aihepiirille on tyypillistä se, että ollaan fanaattisesti ja järkähtämättömästi jotain mieltä ja omaa näkemystä ei haluta missään oloissa kyseenalaistaa. Muita kritisoidaan, mutta ei koskaan itseä. Kaivaudutaan poteroihin, eikä päästä keskustelemaan analyyttisesti itse asiasta. Sanna haluaa sanoutua irti jopa fanaattisesta fanatismin vastustamisesta. Olisiko pikkuruinen määrä fanatismia sittenkin hyvä? Pitää miettiä.
Terhi, joka tahtoo ehdottomasti kategorisoitua ruffeksi. Inhoaa lokerointia, mutta tämä lokero tuntuu omalta. Ei pidä musta-valkoisesta maailmasta, koska on olemassa niin paljon eri värisävyjä. Uskoo myös, että jokainen kyllä löytää sen oman totuutensa, kunhan uskaltaa etsiä sitä. Ja se totuuskin on muuttuvainen ;)
Ruffena toimii oman mielensä mukaan, eikä laita linkkiä. Sehän sopii.

MahaTar eli Massu on kyllästynyt brändeihin ja haluaa siksi brändätä itsensä ruffeksi - ihan vaan vastarantakiiskeytyäkseen ja kyseenalaistaakseen räntäyksen. Massun aamu alkaa ruffinoidulla kahvilla, jonka jälkeen näppis laulaa. Juttuja ilmestyy blogiin: "MahaTar laihtuu. Mutta miten!" MahaTar ei halua olla ilkeä, (kuten eivät ruffet ylipäänsäkään), vaan haluaa herätellä keskustelua, kaipaa kommentteja ja tuikkaa olkikupoja tuleen tuolloin tällöin.

Willow pyrkii omavaraistalouteen, syö ilmesestikin varsin hyvin. Willow arvostaa suoraan puhumista, ajattelee omilla aivoillaan, eikä niele purematta mitään. Willow kirjoittaa kahta blogia: "Pienen verson kasvatus" ja "Öiset maailmat".

Reijo Laatikainen kirjoittaa ruffena ansiokkaasti ravitsemukesta Pronuritionist-blogissaan. Reijon mielestä ruffeilu sopii bloggaajalle mitä parhaiten, mutta pohtii kuitenkin, onko mahdollista kyseenalaistaa omia tekstejään. Minusta on tärkeää, että edes yrittää. 
Teija on jouluruffeli, joka haluaa viettä antijoulua ja syödä laatikot ja joulutortut juhannuksena. Kun muut virittelevät joulua alkaa jouluRuffeli narista nurkissa ja ihmetellä ainaista parin kuukauden (jos niin vähällä pääsee niin hyvä!!) sekoilua YHDEN päivän takia! Ja kaikkihan muistaa miksi sitä juhlitaan ja miten tämä juhlakalu kuulema muinoin pisti markkinapaikalla ranttaliksi hermostuttuaan kaupallisuuteen... Ruffe kyllä huomaa ristiriitaisuudet.
Janne Huovilan mielestä pitkän linjan bloggaajan on pakko olla ruffe.  Janne kirjoittaa Ravitsemusuutiset-blogia. Jannen ruffelinjaukseen ei ole pahemmin lisättävää. Ytimekästä.
 
Brändäämistään vastustavalla tavis-ruffella ei ole omaa blogia, mutta hän kuvaa periaatteensa kommenttiosiossa. Tavis-ruffe on kyllästynyt rahan ympärillä pyörivään maailmaan sekä käyttämään hohtimia kiskoessaan totuutta esiin. Hän on huolissaan kemikaaleista, eikä usko ravitsemussuosituksia, vaan ostaa luomuvoita. Jos sitä ei ole saatavilla, niin tavallinenkin kelpaa, ilman että Tavis-ruffe saa hyperventilaatiokohtausta. Tavis-ruffe on aina valmis keskustelemaan.

Salattu minä, joka kirjoittaa Syvä Harmitus-blogia jalosti alkuperäisiä periaatteita eteenpäin. Salatun Minän lista:
  • Minä vastustan kaikkea yleistä typeryyttä ja hysterisointia.
  • Minä koitan ajatella aivoillani. 
  • Minä koitan elää elämääni ajatellen tekojani ja niiden seurauksia sen sijaan, että vain menisin eteenpäin ajattelematta mitään. 
  • Minä koitan tulla Ruffe-brändin arvoiseksi.
Omilla aivoillaan ajatetteleva ruffe soveltaa brändin itselleen sopivaksi. Tosi mainiota.

Mari Koo  intoutui listaamaan kuluttajan huijauksia. Kyytiä saavat muun muassa Iittala, Ingman ja  Roosa nauha. Jo jutun otsikko: "Ilonpilaaja naururypyin eli kuluttaja-toimittaja linssiinviilauksen äärellä" herätti minulla ne naurunrypyt.

Taiga kertoo Aurinkotuuli-blogissaan tunnistavansa ruffemaisuutensa suhtautumisessaan auktoriteetteihin. Tosi ruffemaista on lähteä työpaikasta, jos sen arvot eivät sovi yhteen omien arvojen kanssa. Taiga uskaltaa myös kyseenalaistaa toimintatapoja, jos siltä tuntuu. Ei kuitenkaan periaatteesta, ei sen takia, että haluaisi olla kaikessa vastarannan kiiski, vaan yksinkertaisesti, koska on  usein eri mieltä.  Eri mieltä oleminen ei kuitenkan tarkoita, ettei arvostaisi muita. Viimeksi mainittu on se perinteinen "Asiat riitelevät, eivät ihmiset", joka  kovin monelta unohtuu.

Hienoja juttuja. Kaikille neljälle lähetän yllärin. Lähettäkää yhteystietonne sähköpostiin kemikaalikimara(a t)gmail.com, kiitos. Ylläreitä on muuten vielä kaksi jälkellä. Jos haluat mukaan arvostettuun rufferyhmään - joko ruffeksi tai kannatusjoukkoihin - laita perustelut tähän loppuun. Kaksi ensimmäistä saa lähetyksen. Sitten olisi koolla seitsemän ruffea, vähän niin kuin ne kuuluisat veljekset. Eivätkös nekin olleet enemmän tai vähemmän jääräpäisiä?

6 kommenttia :

MahaTar kirjoitti...

Olen perin kyllästynyt ja kyllästetty, etten sanoisi ruffinoitu, sanaan BRÄNDI. Kaikki on niin brändättyä, niin brändättyä! Anopin tekohampaat varmasti putoavat pöydälle tätä sanaa karjalanmurteelle käännettäessä ja siitähän väkisin tulee "ränti".

Minä en haluaisi olla ränti. Tuskin nämä työryhmän vintiöt tajusivatkaan, että kansan syvissä riveissä syntyy vellontaa ja nauruntyrskeen lisäksi myös nyrkkiä puidaan taskussa. Jopa yleisönosastoihin räntätään arvostelevia kirjoituksia. Ränttääminenhän on siis painamista, painotuotteeseen.

Itse olen ruffi siinä suhteessa, että hanakasti vastarannankiiskeydyn, kun aletaan tarita yhtenä ja ainoana totuutena jonkun näkemystä. Oli se sitten Räsäsen Raamatulla näkemäelinten yläpuolelle tai kenen tahansa rasvapastorin tai kuitusaarnaajan Virsi oliviiöljylle ehken jopa Ylistys leivän iloille. Jo löytyy näppäimistöstä mieletön määrä niitä sanoja, joita en tiennyt sen uumenissa asuvankaan. Alan väännellä voiveistä haavassa.

En halua olla varsinaisesti ilkeä, halaan vain herätellä keskustelua, kaipaan kommentteja ja tuikkaan olkikupoja tuleen tuolloin tällöin. Ajoittain tyydyn horisemaan sinne päin. Mutta yritän olla unohtamatta sitä, että yksilönvapaus lienee meillä edelleen voimassa.

Yksilö on yksilö, yksi ihminen. Ihminen ajattelee, saa vaikutteita, kokeilee ja toimii, kuitenkin aina lähtökohta on, että toiminta koituu yksilön parhaaksi. Harvinaista mielestäni on, että yksilön näkövinkkelistä ensin tulee yhteisö ja sitten vasta yksilö itse. Toki sekin on mahdollista.

Mutta näin heti aamusta, tämä yksilö ruffinoi keittämänsä kahvin maukkauden ja kyseenalaistaa kahvinkeittimen puhtausasteen, kaivaa perkolaattorin kaapin uumenista, keittää sillä kupposen ja ihan omaksi ilokseen.

-Massu

ps. kopioin tämän vielä tuonne omaan pikku blogimaailmaanikin. Anjalle kiitos hienon ajatuksen jaosta! Ruffiruffi!

Willow kirjoitti...

Tunnistin noista aiemmista niin paljon itseäni, että listaan omia ruffi-piirteitä itsestäni tänne.

-Minäkin kyseenalaistan rahan perässä pyörivän maailman. Haluaisin pyrkiä omavaraistalouteen jossakin vaiheessa, mutta sitä ennen tarvitsee vähän saada sitä rahaa, valitettavasti. Muita keinoja etsitään.

-Lähdin pois työpaikasta, jossa viihdyin kyllä, mutta en halunnut jäädä tekemään rahaa jollekin hyvin rahanahneelle henkilölle, joka vähät välitti inhimillisyydestä.

-Haluan, että asioista puhutaan suoraan ja totuudenmukaisesti. Ei ole kenenkään etu yrittää kiertää totuudenpuhumista edes valkoisilla valheilla. Tämä pätee sekä ystävien, että poliitikkojen suhteen.

-Kemikaalit ovat huolettaneet minua jo opiskeluajoista lähtien. Olen aina käyttänyt mahdollisimman vähän mm. saippuaa, ihorasvoja, meikkejä jne. Ruokani haluan tehdä alusta lähtien itse, jotta tiedän, mitä siinä on. En pelkää voita, ja vaikka en täysin sokeriton olekaan, niin en voi todellakaan sanoa olevani sokerihiiri. Kofeiiniin ja nikotiiniin en edes koske.

-Yritän ajatella asioita omilla aivoillani, enkä niele purematta mitään.

Ja totta puhuakseni, hankalien elämäntilanteiden takia olen joutunut käyttämään lääkkeitä, joiden itseen tunkeminen arveluttaa, mutta jossainhan pitää olla vastarannan kiiskien vastarannan kiiski.

Linkattu blogini ei liity ruffeuteen juurikaan. Ellei kroppani kiukuttelut sitten vahvista sääntöä.

Kemikaalikimara kirjoitti...

MahaTar: Aivan loistavaa brändäystä! Brändi, joka vastustaa brändäystä.
Jalostin kahvinjuonnistasi termin "Ruffinoitua tietoa", tästä tulee uusi iskulause. ¨

Brändäys on ajan sana ja kyllähän brändin rakentamista näkee ja sen tunnistaa, kun vähän miettii, miksi mikäkin juttu on tehty.

Willow: Alkuperäiset ruffi-periaatteet ovat:
-analysoi monipuolisesti ajan ilmiöitä unohtamatta lähdekritiikkiä
-ei kumarra ketään
-kyseenalaistaa kaiken - myös omat kirjoituksensa

Salattu minä jalosti edellisiä eteenpäin, hyviä periaatteita kaikki.

Unknown kirjoitti...

Ihan mahtavaa; naururyppyjä tullut lisää ja pari harmahtavaa aivosolua liikehtii hyvin levottomasti!!

Varmasti meissä kaikissa asuu pieni ruffe jollain alalla. Koen kyllä olevani kovinkin ruffeli monessa asiassa, mutta varsinkin nyt on tullut esille ruffeloitumiseni jouluun.
Olen JouluRuffeli - jouluilonpilaaja.
Kun muut virittelevät joulua alkaa jouluRuffeli narista nurkissa ja ihmetellä ainaista parin kuukauden (jos niin vähällä pääsee niin hyvä!!) sekoilua YHDEN päivän takia! Ja kaikkihan muistaa miksi sitä juhlitaan ja miten tämä juhlakalu kuulema muinoin pisti markkinapaikalla ranttaliksi hermostuttuaan kaupallisuuteen... Mutta minähän en kuulu kirkkoon niin minulle "aivan sama"! Vihaan vain muuten kaikkea kaupallista hapatusta.
Miljoonat porsaat ja kalkkunat saavat ilon päättää kurjan tehotuotetun elämänsä tämän ihmisten suuren ilon kunniaksi. Pääsemme suupielet rasvassa ristimään kätemme ja rukoilemaan rauhaa ja hyvää tahtoa itse kullekkin.

Mm. näitä ylläolevia mielipiteitä jakaessani olen saavuttanut suunnattoman suosion ja olenkin haluttu vieras pikkujouluissa ym joulun juhlissa. Kertakaikkisen mahtava tunnelmanluoja..

No, niin paatunut jouluruffeli en vielä ole, ettenkö lapsille joulua leipoisi ja kotia somistaisi... Mutta odottakaas kun viimeinenkin äidin kulta on pesästä lentänyt. Vietän antiJoulua. En ole vielä päättänyt mitä siihen kuuluu, mutta yhtään joulutorttua en paista tai laatikkoja maista. Niitä syön juhannuksena :)

Mari Koo kirjoitti...

Kiitos Ruffe-postista: käsinkirjoitettu kirje oli mahtava! Jokunen hetki on minullakin siitä, että olen kynällä kirjannut paperille ajatuksia ja lähettänyt ne sitten toiselle, mutta pitänee nyt kokeilla :)

Kemikaalikimara kirjoitti...

Eikös olekin hauska juttu? Ei muuten ollut ihan helppoa aluksi, kun ei voi lisätä tekstiä väliin, korjata edellisiä lauseita tai kirjoitusvirheitä.
Suositten muitakin kokeilemaan. Käsin kírjoitetun kirjeen saaminen on sitä paitsi tosi mukava yllätys näin sähköisen viestinnän aikaan.
Muille tiedoksi, että oli siellä kuoressa muutakin kuin kirje. :)

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails