Vertaistensa valokeilassa

Tapahtui jotain sellaista, jota en ikinä olisi osannut kuvitella. Sain Suomen tiedetoimittajain liitolta vuoden 2016 tiedeviestintäpalkinnon Kemikaalikimara-blogin kirjoittamisesta. Vuoden tiedetoimittajaksi valittiin Aamulehden Vesa Vanhalakka. Toisen tiedeviestintäpalkinnon sai "kaiken maailman dosentit", joita edusti Suomen dosenttiliitto.

Suomen tiedetoimittajain liiton puheenjohtaja Mikko Myllykoski kirjoittaa uusimmassa Tiedetoimittaja-lehdessä: 

"Palkinto on mahdollisuus antaa tunnustusta pitkästä, merkittävästä urasta tai yhtä hyvin uudesta, tuoreesta ja raikkaasta avauksesta. Tunnustuksen voi saada tunnettu, ansioitunut ja näkyvä tekijä, mutta vähintään yhtä tärkeätä on ojentaa palkinto sille, jonka ansiot ovat olleet vähemmän julkisuudessa ja toistaiseksi liian huonosti tunnettuja.

Valon päivän palkinnot ovatkin kuin valokeiloja, jotka etsivät tiedejournalismin ja -viestinnän näyttämöltä tekijöitä, joiden saavutusten halutaan piirtyvän näkyviin tavallista kirkkaammin. "

Tällaiseen valokeilaan pääsy on niin iso asia, että se vetää sanattomaksi. Ammatikseen kirjoittavat seuraavat kirjoittamistani ja ovat katsoneet palkitsemisen arvoiseksi. Se ilostuttaa ja riemastuttaa, mutta samalla myös velvoittaa. Taso on vähintäänkin säilytettävä. Laadunhallintastardareissa puhutaan jatkuvan parantamisen periaatteesta, joten rimaa pitää nostaa koko ajan. 

Liiton pääsihteeri Ulla Järvi totesi, että oli hienoa, miten palkittujen puheenvuorot nivoutuivat toisiinsa. Vesa Vanhalakka ja minä otimme esiin asioiden laittamisen oikeaan mittakaavaan. Nykyään melkein kuka vaan voi esiintyä asiantuntijana ja lukijoiden saama tieto on valitettavasti sen mukaista. Helsingin yliopiston dosenttiyhdistyksen puheenjohtaja Anne Nevgi kertoi kirjoittaneensa välittömästi pääministeri Sipilälle tämän dosentteja koskevan harkitsemattoman kommentin jälkeen. On huolestuttavaa, että osaamista ja tietoa vähätellään.  

Tietämättä "kaiken maailman dosenttien" palkinnosta olin jo etukäteen päättänyt viitata puheessani aikanaan TKK:lla opettaneeseen dosentti Laineeseen, joka antoi opiskelijoille arvokkaita neuvoja. Yksi dosentti Laineen oheista oli, että pitää oppia kopioimaan oikeita asioita, sillä vain harva luo työurallaan mitään täysin uutta. Ammattitaidossa on kyse kyvystä soveltaa jo olemassa olevaa tietoa. Kemikaaleista kirjoittaessa tulee yksittäisen aineesta tai tutkimustuloksesta kirjoitettaessa harkita mahdollista riskiä laajemmin - se mittasuhteisiin laittaminen.

Kaiken maailman dosenttien, tiedetoimittajien ja tieteestä bloggaavien tehtävä on kertoa maailmasta, sen ilmiöistä ja tieteestä ymmärrettävästi niin päätöksentekijöille kuin tavallisille kuluttajille. Työ jatkuu.

Kiitos Suomen tiedetoimittajain liitto!

Ps. Kopioin sumeilematta Mikko Myllykosken kirjoituksen otsikon. Se on niin hieno. :)

Lue myös Tiedetoimittaja-lehden 1/16 jutut:

• Avaruus ja jalkapallo kiehtovat Vuoden tiedetoimittajaa
• Anja Nystén ja Kemikaalikimara avoimuuden asialla
• Tiedeviestintäpalkinto ”Kaiken maailman dosenteille”