Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni ajatusta kemikaalikurssista tänne blogiini. Idea kumpusi havainnoista, että termejä käytetään virheellisesti ja että vallalla on paikkansapitämättömiä käsityksiä. Mitkä aineet ovat (oikeasti) myrkkyjä? Miten aineet nimetään? Ovatko kaikki luonnonaineet terveellisiä? Ovatko kaikki muovit haitallisia? Mitä ovat POP-yhdisteet, silikonit ja PFC-aineet? Ja monta muuta juttua. Vaikuta sisältöön ja laita kommenttikenttään, mistä asioista kaipaat napakkaa tietopläjäystä, kiitos.
Koska tämä on kemikaalikurssin ihka ensimmäinen kirjoitus, on vastattava kysymykseen:
Mikä on kemikaali?
Raskasmetallit, torjunta-aineet, dioksiinit, muovien raaka-aineet, lianhylkimiseen tarkoitetut perfluoratut aineet ovat kemikaaleja - mutta yhtä lailla ovat puolukan sisältämä bentsoehappo tai papujen lektiini. Shea- eli karitevoi on seos erilaisia rasvoja, samoin jojoba- tai kuvassa näkyvä kookosöljy.
Lainsäätäjä käyttää kemikaali-sanaa säästeliäästi. EU:n kemikaaliasetus REACH tarkoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (Registration, Evaluation, Authorisation and Restriction of Chemicals). Varsinaisessa asetustekstissä puolestaan puhutaan aineista (substances),
Kuluttajat peräänkuuluttavat toisinaan kemikaalittomia tuotteita - ja jotkut jopa tarjoavat sellaisia. Kemikaalittomuutta käytetään monesti markkinointitarkoituksissa kertomaan, että tuote ei sisällä synteettisesti valmistettuja aineita. Tarjolla voi olla esimerkiksi kemikaalitonta kosmetiikkaa. Sana kemikaali ei kuitenkaan ole synonyymi sanan synteettinen tai haitallinen kanssa. Hiusten pesu kananmunankeltuaisella tai etikan ja ruokasoodan käyttö siivouksessa eivät ole kemikaalitonta toimintaa, vaikka toki ympäristölle parempi vaihtoehto verrattuna esimeriksi hypokloriittiliuoksen kanssa läträämiseen.
Juhani Knuuti, Pauli Ohukainen ja Juha Hulmi laativat systemaattisen katsauksen kemikaalittomista kuluttatuotteista mukaan lukien ravintoaineet, yrtit ja lisäravinteet. Koska luetteloissa ei ole yhtäkään tuotetta, Knuuti sai lukijapalautetta terminologialla saivartelusta. Knuutin vastaus:
Koska tämä on kemikaalikurssin ihka ensimmäinen kirjoitus, on vastattava kysymykseen:
Mikä on kemikaali?
Raskasmetallit, torjunta-aineet, dioksiinit, muovien raaka-aineet, lianhylkimiseen tarkoitetut perfluoratut aineet ovat kemikaaleja - mutta yhtä lailla ovat puolukan sisältämä bentsoehappo tai papujen lektiini. Shea- eli karitevoi on seos erilaisia rasvoja, samoin jojoba- tai kuvassa näkyvä kookosöljy.
Kuva: Flickr, Mattle Hagedorn, Creative Commons-lisenssi
Lainsäätäjä käyttää kemikaali-sanaa säästeliäästi. EU:n kemikaaliasetus REACH tarkoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (Registration, Evaluation, Authorisation and Restriction of Chemicals). Varsinaisessa asetustekstissä puolestaan puhutaan aineista (substances),
"Asetuksessa tarkoitetaan:REACHin myötä kumotussa Suomen kemikaalilaissa sanottiin aikanaan näin:
'aineella' alkuainetta ja sen yhdisteitä sellaisina kuin ne esiintyvät luonnossa tai millä tahansa valmistusmenetelmällä tuotettuina, mukaan luettuna aineen pysyvyyden säilyttämiseksi tarvittavat lisäaineet ja valmistusprosessista johtuvat epäpuhtaudet mutta lukuun ottamatta liuottimia, jotka voidaan erottaa vaikuttamatta aineen pysyvyyteen tai muuttamatta sen koostumusta."
"Tässä laissa kemikaalilla tarkoitetaan alkuaineita ja niiden kemiallisia yhdisteitä sellaisina kuin ne esiintyvät luonnossa tai teollisesti tuotettuina (aineet) sekä kahden tai useamman aineen seoksia (valmisteet)."Kemikaali voi siis olla luonnonaine tai keinotekoisesti tuotettu. Kaikki ympärillämme: hengittämämme ilma, syömämme elintarvikkeet, esineet, kulutustavarat, kosmetiikka, kasvit, eläimet - me itse - koostumme kemiallisista aineista. Kemikaalittomuus on mahdotonta.
Kuluttajat peräänkuuluttavat toisinaan kemikaalittomia tuotteita - ja jotkut jopa tarjoavat sellaisia. Kemikaalittomuutta käytetään monesti markkinointitarkoituksissa kertomaan, että tuote ei sisällä synteettisesti valmistettuja aineita. Tarjolla voi olla esimerkiksi kemikaalitonta kosmetiikkaa. Sana kemikaali ei kuitenkaan ole synonyymi sanan synteettinen tai haitallinen kanssa. Hiusten pesu kananmunankeltuaisella tai etikan ja ruokasoodan käyttö siivouksessa eivät ole kemikaalitonta toimintaa, vaikka toki ympäristölle parempi vaihtoehto verrattuna esimeriksi hypokloriittiliuoksen kanssa läträämiseen.
Juhani Knuuti, Pauli Ohukainen ja Juha Hulmi laativat systemaattisen katsauksen kemikaalittomista kuluttatuotteista mukaan lukien ravintoaineet, yrtit ja lisäravinteet. Koska luetteloissa ei ole yhtäkään tuotetta, Knuuti sai lukijapalautetta terminologialla saivartelusta. Knuutin vastaus:
"Kyse ei ole saivartelusta termien kanssa vaan siitä, että näitä samaisia termejä käytetään kaikenlaisen huuhaan markkinointiin. Mielestäni jokaisen pitää havahtua kysymään perusteluja ja kyseenalaistaa perusteettomat terveysväitteet."Medialukutaitoa lisää, kun tietää käytettyjen termien oikeat merkitykset.
6 kommenttia :
Mielettömän hyvä postaus, tämän jatkoa jään mielenkiinnolla seuraamaan. :)
Kiitos, kiitos. Vähän tuumin, että meneekö liian perusteisiin. Mutta ajattelin sitten, että ne joille asia on tuttua, hypätköön yli. Harva taitaa kemikaalilainsäädäntöä muuten lueskella. :)
Hieno juttu! Lisää odotan innolla.
Odotan innolla lisää kirjoitustasi tästä aiheesta.
Voi että, juuri tällaista infoa olen kaivannut! Erityisesti minua kiinnostaa perinteisen kosmetiikan ja luonnonkosmetiikan erot ympäristöystävällisyydessä ja nimenomaan siinä, miten ne vaikuttavat ympäristöön ja mikä olisi paras vaihtoehto. Sama koskee myös muita pesuaineita. Minulle on jäänyt sellainen mielikuva, että luonnollinen/luonnonmukainen vaihtoehto on parempi, mutta toisaalta haluaisin myös käyttää tavallista kosmetiikkaa toisinaan. Olen itse perehtynyt kemiaan vain vähän ja vaikka mielenkiintoa olisi, niin aikaa ei ole, joten suorat vastaukset kelpaavat aina :D Tähän asti olen siis sokeasti luottanut mielikuvaani ja mutu-tuntumaan.
Kiitos hyvästä tekstistä! Olen tässä kosmetiikkajuttuja lukiessani pohtinut, miksi joitain tuotteita mainostetaan biohajoavina ja onko se hyvä vai huono asia. Lähinnä koska tuttuni ovat olleet tarkkoja, että mökillä on vain biohajoavaksi merkittyjä tuotteita enkä löytänyt yhdestäkään ekokaupan shampoosta tätä tietoa.
Lähetä kommentti