Palaan aiheeseen maailman puhtaimmista vesistä. Viime viikolla Ruotsissa ohjelmassa Kalla Fakta: Det förgiftade vattnet kerrottiin perfluorattujen alkyyliaineiden PFAS saastuttamista vesilaitoksista. Kyse ei ole mistään pikkuasiasta. Perfluoratut alkyyliaineet PFAS on laaja aineryhmä, jonka yksi pahamaineisimmista aineista PFOS eli perfluorioktaanisulfonaatti on pysyvä, toksinen ja biokertyvä
aine, jota on käytetty likaa ja rasvaa hylkivissä pinnoitteissa,
metallien pintakäsittelyssä ja sammutusvaahdoissa. Ruotsalaiset pinta- ja pohjavedet ovat saastuneet sammutusvaahdoista. Arviolta yli kolmen miljoonan asukkaan juomavedessä on perfluorattuja aineita. Monilla paikoilla pitoisuudet ovat pieniä, mutta paikoitellen pitoisuudet ylittävät todella reippaasti sallitut arvot. Ympäristökemian professori Åke Bergmanin mukaan kyseessä on Ruotsin modernin ajan vakavin kemikaalionnettuumuus.
Kävin viime viikolla työmatkalla Ruotsissa ja katsoin illalla hotellissa Kalla Faktan. Ohjelma ei valitettavasti näy Suomessa, mutta artikkelit voi lukea. Ohjelmassa haastateltiin sekä asiantuntijoita että pahimmin saastuneen alueen Rönnebyn asukkaita, joista osa on koko elämänsä juonut PFOS-pitoista vettä. Voitte vain kuvitella, mitä liikkuu ihmisen mielessä, kun hän on kuvitellut elävänsä terveellisesti ja on juomavalinnoissaan suosinut paikallista hyvästä mausta palkittua hanavettä. Eräs nainen kärsi nuorempana oireista, jotka lopulta osoittautuivat kilpirauhasperäisiksi. Perfluoratut aineet voivat vaikuttaa muun muassa maksaan, kilpirauhaseen, immuunipuolustusjärjestelmään ja rasva-aineenvaihduntaan. Lisäksi aineet ovat mahdollisesti karsinogeenisiä. Alueen asukkaat ovat tarkkailuohjelmassa. Heidän verensä PFOS-pitoisuudet mitataan ja terveydentilaa seurataan. Yksitoistavuotiailla todettiin 20-50 kertaisia määriä normaaliin verrattuna. (Mikä muuten ylipäänsä on normaalia, kun on kyse tällaisista aineista?)
Suomen ympäristökeskus julkaisi huhtikuussa 2014 raportin nimeltä ” Perfluorattujen yhdisteiden aiheuttama ympäristön pilaantuminen paloharjoitusalueilla”. Raportin mukaan Suomessa ei ole tutkittu paloharjoitusalueiden ympäristöjä. On kuitenkin todennäköistä, että niistä on levinnyt perfluorattuja aineita ympäristöön.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä toimenpiteitä viranomaiset ovat tehneet asian selvittämiseksi. Kuinka moni Suomessa juo PFOS-pitoista vettä? Miksi media ei tartu tähän aiheeseen samalla tarmolla kuin esimerkiksi ruoan lisäaineisiin? Kyseessä on kuitenkin aivan eri mittaluokan asia.
PFOS on erittäin pysyvä ja vesiliukoinen. Aine ei häviä koskaan - ei siis koskaan- ja arvioidaan, että tällä hetkellä vielä 90 % tuotetusta PFOSista on vasta matkalla vesistöihin. Tämä lienee siis vasta tulevien ongelmien alkusoittoa?
Lue myös
Kuva: Flickr, William Warby, Creative Commons-lisenssi
Kävin viime viikolla työmatkalla Ruotsissa ja katsoin illalla hotellissa Kalla Faktan. Ohjelma ei valitettavasti näy Suomessa, mutta artikkelit voi lukea. Ohjelmassa haastateltiin sekä asiantuntijoita että pahimmin saastuneen alueen Rönnebyn asukkaita, joista osa on koko elämänsä juonut PFOS-pitoista vettä. Voitte vain kuvitella, mitä liikkuu ihmisen mielessä, kun hän on kuvitellut elävänsä terveellisesti ja on juomavalinnoissaan suosinut paikallista hyvästä mausta palkittua hanavettä. Eräs nainen kärsi nuorempana oireista, jotka lopulta osoittautuivat kilpirauhasperäisiksi. Perfluoratut aineet voivat vaikuttaa muun muassa maksaan, kilpirauhaseen, immuunipuolustusjärjestelmään ja rasva-aineenvaihduntaan. Lisäksi aineet ovat mahdollisesti karsinogeenisiä. Alueen asukkaat ovat tarkkailuohjelmassa. Heidän verensä PFOS-pitoisuudet mitataan ja terveydentilaa seurataan. Yksitoistavuotiailla todettiin 20-50 kertaisia määriä normaaliin verrattuna. (Mikä muuten ylipäänsä on normaalia, kun on kyse tällaisista aineista?)
Suomen ympäristökeskus julkaisi huhtikuussa 2014 raportin nimeltä ” Perfluorattujen yhdisteiden aiheuttama ympäristön pilaantuminen paloharjoitusalueilla”. Raportin mukaan Suomessa ei ole tutkittu paloharjoitusalueiden ympäristöjä. On kuitenkin todennäköistä, että niistä on levinnyt perfluorattuja aineita ympäristöön.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä toimenpiteitä viranomaiset ovat tehneet asian selvittämiseksi. Kuinka moni Suomessa juo PFOS-pitoista vettä? Miksi media ei tartu tähän aiheeseen samalla tarmolla kuin esimerkiksi ruoan lisäaineisiin? Kyseessä on kuitenkin aivan eri mittaluokan asia.
PFOS on erittäin pysyvä ja vesiliukoinen. Aine ei häviä koskaan - ei siis koskaan- ja arvioidaan, että tällä hetkellä vielä 90 % tuotetusta PFOSista on vasta matkalla vesistöihin. Tämä lienee siis vasta tulevien ongelmien alkusoittoa?
Lue myös
- Maailman puhtaimmat veet? Blogikirjoitus Iltalehdessä
- Vågar vi dricka kranvatten, SvD 7.10.2014
- Tausta-aineistoa ja varsinainen tutkimusraportti löytyvät tämän linkin takaa: Dokumentation kring Kalla faktas granskning Det giftiga vattnet
- Ruotsin elitarvikeviranomisten tiedote: Kommunernas dricksvatten kartlagt – utbredd påverkan av brandsläckningsmedel
- Perfluorattujen aineiden aiheuttama ympäristön pilaantuminen paloharjoitusalueilla, Teija Haavisto, Outi Pyy, 2-3.4.2014 SYKE
- Perfluorattujen yhdisteiden aiheuttama ympäristön pilaantuminen paloharjoitusalueilla, Teija Haavisto, Risto Retkin, Suomen Ympäristökeskuksen raportteja 11/2014
3 kommenttia :
Hei Anja,
Ja kiitos ajatuksia herättävästä tekstistä. Olisi mielenkiintoista kuulla sinun ajatuksiasi juomaveden suodattamisesta / puhdistamisesta kotikonstein. Onko siihen sinun mielestäsi perusteita? Suodatatko oman juomavetesi? Jos kyllä, miten? Onko esimerkiksi helposti saatavilla oleva Brita-kannu (tai muut vastaavat) hyödyllinen? Nopean googlettelun perusteella ainakin osa vastaavista kannuista lupaa suodattaa valtaosan PFOA- ja PFOS-yhdisteistä.
Jatkan vielä tuohon edelliseen: Eihän tuo oman juomaveden suodattaminen tietenkään mikään ratkaisu tähän ole tai edes syy unohtaa autuaasti koko ongelma. Kuitenkin tällaisista ikävistä jutuista lukiessa itselleni (ja varmasti monille muillekin) tulee melkoisen voimaton olo ja jotenkin rauhoittaa mieltä jos on edes jotain, mitä voi itse oman ja lähipiirin terveyden eteen tehdä.
Ahdistavia uutisia tällaiset. Samoin kuin oli dokumentti "Itämeren toinen saasteaalto", jossa kävi ilmi että Itämeren ranta-alueiden ihmisillä on veressään paljon PFOA:ta, ja mikä pahempaa, pitoisuudet on vauvoilla vielä suurempia kuin äideillään.
Tuntuu niin toivottomalta että miten näitä ongelmia voitaisiin saada kuriin, kun joka paikassa käytetään kaikenlaisia kemikaaleja valtavasti. Yksi kerrallaan voidaan kieltää haitallisimpia kun haitat huomataan, mutta tilalle tulee aina uusia joiden haittoja ei tiedetä.
Lähetä kommentti