Lasten hammastahnat

Sain Essiltä oheisen kysymyksen hammastahnoista ja fluorista:

"Mieltäni askarruttanut aihe on lasten hammastahnat, joista minun on pitänyt kysyä:
Alle 3v lapsillehan suositellaan 500 ppm fluorihammastahnaa ja tällaisia hammastahnoja on markkinoilla tasan 2: Elmex ja Oxygenol Muumi. Elmexissä fluori on ammoniumfluoridia kun taas Muumihammastahnassa, kuten kaikissa muissakin hammastahnoissa se on natriumfluoridia. Taannoin löysin HS:n jutun (jota en enää onnistu löytämään), jossa hammaslääketieteen professori kehotti välttämään ammoniumfluoridia, koska amiinit muodostavat suussa yhdessä nitriittien kanssa nitrosamiineja, jotka taas aiheuttavat syöpää. Oman köpösen kemiantietämykseni mukaan kuitenkin minua oudoksuttaa, miksi tuo hammastahnan äärimmäisen pieni amiinipitoisuus olisi merkitsevämpi nitrosamiinien muodostaja kuin mikä tahansa muu ruuasta tuleva amiini vai johtuuko se siitä, että se on kätevästi suussa odottelemassa suuhun tulevia nitraatteja kun taas aminohappojen hajotus tapahtuu vasta myöhemmin ruuansulatuskanavassa?

Oxygenolin Muumihammastahna taas sisältää natriumfluoridia, mutta siinä on säilöntäaineena parabeenaja, joista ei koko totuutta kaiketi edelleenkään tiedetä.

Kysymys kuuluukin, kumpi sinusta on pienempi paha, parabeenit vaiko ammoniumfuoridi ja osaatko kommentoida tuohon nitrosamiinien muodostusasiaan jotain?"

Kaivoin esiin kyseisen HS:n artikkelin, joka on julkaistu 10.8.2005. Professori Jorma Tenovuo Turun yliopiston hammaslääketieteen laitokselta kommentoi tuubeissa olevia mainoslauseita.

Elmex Sisältää ainutlaatuista, erittäin tehokasta amiinifluoridia, joka kiinnittyy hammaskiilteeseen nopeasti ja lisää vastustuskykyä happohyökkäyksiä vastaan.

Tenovuo: "En suosittele amiinifluoridia kenellekään. Tuotteen amiini-osa on synteettinen, laboratoriossa tehtävä kemikaali. Se ei ole mikään luonnossa esiintyvä aine." "Suussa amiini-osa ja fluori-osa hajoavat. Jotkut tutkimukset osoittavat, että jos suussa on samaan aikaan amiineja ja ravinnosta saatuja nitraatteja tai nitriittejä, syntyy helposti pieniä määriä nitrosamiineja. Ne ovat syöpää aiheuttavia aineita." "En voi mennä väittämään, että tällä olisi jotain kliinistä merkitystä tai että amiinifluoridista syntyy syöpää. Mutta kirjallisuuden perusteella on paljon näyttöä, että amiineista ja nitraateista syntyy nitrosamiineja, ja syljen myötä ne myös niellään."

Myös lihajalosteiden nitriiteistä varoitellaan. Syynä ovat elimistössä nitriiteistä muodostuvat nitrosoamiinit. Noin kolmevuotias 15 kiloa painava lapsi voi syödä korkeintaan yhden nakin päivässä nitriitin suositusarvon ylittymättä. Hammastahna puolestaan ainakin periaatteessa syljetään pois. Pieni lapsi ei toisaalta vielä osaa tehdä niin.  Lisäksi amiinien ja nitriittien ja nitraattien pitää olla suussa samaan aikaan, jotta ne voisivat reagoida. En ole toksikologi, joten on vaikea sanoa, onko kyseessä riski vai ei - eikä näköjään osaa Tenovuokaan sanoa. Toisaalta on aineita, joille ei voida määrittää turvallista tasoa. Professorin lausunnossa on muuten yksi kummallinen juttu. Laboratoriossa tehtävä synteettinen kemikaali ei ole automaattisesti haitallinen, eikä luonnosta löytyvä turvallinen. Se pitäisi professorinkin tietää.

Terveyskirjasto sanoo fluorin käytöstä näin (Lihavointi minun tekemäni):

"Lapsi voi käyttää fluorihammastahnaa siitä alkaen, kun hänelle puhkeavat ensimmäiset hampaat. Vanhempien tulee valvoa fluorihammastahnan käyttöä, ettei lapsi tahnaa nielemällä saisi liikaa fluoria.
Tahnaa laitetaan hammasharjalle aluksi vain niin, että lapsi maistaa sen ja kun lapsi osaa sylkeä, voi tahnan määrää lisätä hiukan (puolikas herne). Jos tahnaa annostellaan riittävän vähän, lapsi voi käyttää fluoripitoisuudeltaan samaa hammastahnaa kuin aikuiset.
Lapsille on myös omia hammastahnoja, jotka sisältävät vähemmän fluoria kuin aikuisten tahnat ja ovat miedomman makuisia (ks. «Hammastahnat»1). Lapsille tarkoitettujen hammastahnojen fluoripitoisuus vaihtelee 0,05–0,11 % (500–1100 ppm). Hammastahnasta saatava fluori riittää lapsen hampaiden terveydenhoitoon.
Lapsella ei ole syytä käyttää erikoistahnoja kuten hammaskiveä ehkäiseviä tahnoja. Hammaskiven muodostumista estävä tahna vähentää syljen kalsiumpitoisuutta, mikä on hampaan kiilteen kovettumisen kannalta epäedullista. Lisäfluorin tarpeen arvioi suunterveydenhoidon asiantuntija."

Tahnan määrän tulee olla siis hyvin pieni. Muista elävästi, kun esikoisen kanssa kävimme hammaslääkärissä. Hammaslääkäri piirsi paperille, minkä kokoinen määrä tahnaa pitää olla. Sain ohjeeksi "riisinjyvän kokoinen nokare". Se on pieni määrä - tosi pieni. Tämä siis pohjaksi sille, kun pohditaan millaisia määriä hammastahnaa lapsi voi niellä.

Parabeenien suhteen kysymys on yhtä hankala. Onko riisinjyvän tai puolikkaan herneen kokoinen nokare riski vai ei? Toisaalta tanskalaiset ovat ottaneet parabeenien suhteen tiukemman linjan kuin muu Eurooppa. Tanska on kieltänyt propyyli- ja butyyliparabeenin käytön tuotteissa, jotka on tarkoitettu alle kolmevuotiaille lapsille. Jos haluaa välttää sekä amiinifluridia että parabeenejä, vaihtoehtoina ovat luonnonkosmetiikan hammastahnat tai vaahtoamaton Salutem, jota myydään apteekeissa. Luonnonkosmetiikan hammastahnat ovat  tosin enimmäkseen fluorittomia.

Kuva: Flickr, makelessnoise,  Creative Commons -lisenssi

Lue myös

• Juomavesi ja fluoridi
• Suuria valheita fluorista ja pohdintaa asiantuntijuudesta